Söpöstelyä

...Ja tämä on kyllä aika tyttömäinen aihe.

Söpöstelyä tarjoavat Lady Lovely Locks, Smurffit, Candy Candy, My Little Ponyt, 
Lisa Frankin yksisarviset, Barbie sekä tietenkin Halinallet.
Tein kollaasin itse, kuten varmaan näkyy...

Nykyään monet lapsille tarkoitetut tv-animaatiot eivät mielestäni tavoita lähellekään sellaista vaaleanpunaista höperöä söpöstelyä, mikä ainakin näin jälkikäteen näyttää olevan tyypillistä muutamilla 1990-luvun tv-sarjoille ja kokonaisille tuoteperheille. Erityisesti pikkutarkan suloisia visuaalisia elämyksiä ja kirkkaita värejä tarjottiin lapsille 1990-luvun alussa, sillä useimmat näistäkin söpöstelijöistä olivat arkea jo 80-luvun lapsille.


Tässä esimerkkinä Halinallejen alkutunnari jostain 1990-luvun taitteen tuntumasta. Nallet olivat ihanan söpösiä ja värikkäitä, kerrassaan halittavia tapauksia. Ja tietysti hyviksiä, auttoivat viattomia taistelussa pahoja vastaan. Kuten tuostakin videosta näkee, on nallejen pilvien päällinen elämä täynnä tähtiä, sateenkaaria ja ilmapalloja. Kai nämä jonkinlaisen vaikutuksen ysärillä minuun ja moniin muihin tekivät, sillä monien kavereitteni kanssa valitsimme penkkaripuvuiksemme halinallehahmot... :)

Halinallet ovat minusta hiukan samaa maailmaa kuin My Little Ponyt: söpöä ja värikästä, monta erilaista hahmoa joista valita suosikki. Nykyponit ovat kyllä aika kaukana niistä 80- ja 90-luvun poneista: liian animea. Mutta 1990-luvulla tullut Pikku Ponit oli visuaalisesti samaa maailmaa Halinallejen kanssa. Tuota animaatiota tehtiin Yhdysvalloissa 1992, ja Suomessa sitä esitettiin 1997-1998. Pikku Ponien jaksoja löytyy tietysti pilvin pimein YouTubesta. Itse taisin kuitenkin olla niiden tv-esityksen aikaan jo hiukan liian vanha tämäntyyppisille ohjelmille.


Valitsin juuri tämän Pikku Ponit -jakson ihan vain siksi, että jaksossa arvotaan liput XL5:n keikalle! Ylipäätään monien sarjojen suomalaistaminen kalskahtaa yleensä pahasti korvaan, mutta toisaalta lienee kai juonen kannalta aina parempi, että käänteet ja vertaukset aukeavat katsojille.

Söpöä 90-luvulla olivat myös lukuisat kiiltävät tarrat sekä miljoonat Lisa Frankin tuotteet. En tiedä, kuinka yleinen Lisa Frankin kuvamaailma todella oli Suomessa, me siskon kanssa saimme etupäässä Lisa Frank -tarroja Yhdysvalloissa asuneilta perhetutuilta. Yhdysvalloissa ilmeisesti ei kuitenkaan voi puhua 90-luvun lapsuudesta, etenkään koulutavaroista, mainitsematta Frankia.

Kuvat by Lisa Frank.

Kommentit

  1. Halinallet olivat kyllä ihan parhaat. Itse muistan katsoneeni pikkutyttönä paljon CandyCandy-animea, joka silloin varmaankin vaikutti värikylläisyydellään. Kumma kyllä, nykuanime ei nappaa ollenkaan. Sarjan tarina on kyllä varsin surullinen, näin jälkikäteen mitä olen youtubeesta jaksoja bongannut.
    http://www.youtube.com/watch?v=5UBGh6jSxOA

    VastaaPoista
  2. Mä en itse muista katsoneeni CandyCandya, mutta muutamat kaverit ovat sitä katsoneet, ja olen saanut osani juonen analysoinnista, surullisuuksiineen päivineen :)

    VastaaPoista
  3. Candy candy, tuo lapsuuden riemu ja aikuisuuden surumielinen ahdistus. Mutta ihana on se. Taidan alkaa katsomaan uudestaan alusta :P

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, muru! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pikaopas: 90-luvun teemabileet

Ysäri-tietovisa

Kaupan kylmähyllyllä - Valion 1990-luvun tuotteita

Suosituinta musiikkia elokuussa 1997

Anttilan syysmuotia vuodelta 1993

90-luvun korut: papukaijat, tarrakorvikset ja kaulapannat

Ruokahistoriaa: Kun einekset ja mausteet alkoivat rynniä keittiöihin

90-luvun muistoja haussa!