maanantai 30. joulukuuta 2013

Nuoruusdisko ehdolla parhaaksi historiablogiksi!

Hei kaikki! Toivottavasti jouluähkystä on selvitty vähin vaurioin.

Nuoruusdisko on mukana Ylen sivuilla olevassa Paras historiablogi -äänestyksessä. En itse miellä blogiani historiablogiksi, mutta blogi näemmä pääsi kuitenkin kisaan mukaan. Jos haluat äänestää ehtaa ysäriä hieman sukututkijoita ja vanhoja kartanoita vastaan, sen voi tehdällä noin yhdellä klikkauksella äänestyksen sivulla Ylen sivuilla, eli tässä. Kiitos kaikista mahdollisista äänistä!

maanantai 23. joulukuuta 2013

1990-luvun jouluni: Aattotunnelmia

Ihanaa joulua teille kaikille mahtaville lukijoilleni!

Joulufiiliksissä menee tämä aatonaaton postaus. Lopulta oli aika vaikea löytää järkeviä joulukuvia. Huomasin, että miltei kaikki joulukuvat on otettu aattoiltaisin lahjojen jaon yhteydessä. Valitettavasti en löytänyt kuvia, joista kävisi ilmi, mitä lahjoja milloinkin olen saanut. Kenties muunkinlaisia kuvia olisi, muttei niitä löytynyt ainakaan nopealla selaamisella niistä muutamasta laatikosta, jotka kävin läpi. Tässä nyt kuitenkin neljä otosta jouluilta 1993, 1997 ja 1998.

Joulu 1993 ja osittainen joulupukin pelko. Joulupukilla tyylikkäät niskahiukset.



Joulua 1997 piristi leteillä tehnyt kiharat hiuksissa.


Jouluun 1998 sännättiin itsetehdyssä "jännittävässä" hiusasetelmassa ja hopeamekossa.

Jouluna 1998 ei näy joulupukkiakaan enää!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulutunnelmointia

Jouluaatto on viikon kuluttua! Tässä muutamia kuvia eri lehdistä 1990-luvulta. Kaikki kuvat eivät ehkä ole erityisesti juuri ysäriä tyyliltään, mutta ainakin 90-luvun utuinen kuvamaailma tulee tässäkin tutuksi.

Kotivinkin Joululehdessä esiteltiin vuonna 1996 uudenajan joulupuita. Utuisissa kuvissa tottakai. Ihan hienoja asetelmia!

Samasta lehdestä on myös tämä Väriä & tuoksuja -kuvakollaasi. Sen ohjeilla (siis jos näkisit kuvan tarpeeksi isona, mitä valitettavasti et kyllä luultavasti tee, sori) voit esimerkiksi tehdä joulukalenterin tyyliin kuusimetsä - kuten oikean puoleisen sivun ylävasemmalla.


Sitten siirrytään ajassa taaksepäin vuoteen 1990 ja utu sen kuin lisääntyy! Nämä kuvat ovat Kotilieden joulunumerosta. Tässä kynttiläasetelmassa ei sinänsä ehkä ole paljoakaan ihmeellistä, MUTTA mitä hemmettiä ovat nuo keskellä olevat kaksi käyrää keltaista kynttilää??


1990-luvun hengessä voi tehdä myös ihania kuivakukka-asetelmia. Huomatkaa myös kynttilänvaloutu.


Päättäkäämme katsaus vuoden 1997 ruutukuosiin. Sitä lienee ollut vuosi täynnä. Tämän vaatteen kaavat (lieneekö siinä jopa olkatoppaukset?) löytyivät Suuresta Käsityöstä numero 11/1997, jos joku vaikka haluaa alkaa surautella joulukostyymiä.


torstai 12. joulukuuta 2013

Kosmetiikkaa ja meikkausta 90-luvulta, osa 1

Seuraavaan olen koonnut pienen joukon 1990-luvun kosmetiikkamainoksia. Näin 90-luvun lopulla esiteini-ikäänsä eläneenä tyttönä 90-luvun meikki on minulle ensisijaisesti glitteriä, toisaalta myös metallinhohtoa ja tummanpunaruskeaa huulipunaa.

Jos haluat nopeahkon johdatuksen 1990-luvun meikkimaailmaan, suosittelen lukemaan Karkkipäivä-blogin jutun vuodelta 2011, Meikkikuvia 90-luvun Vogue-lehdistä. Itse en juurikaan välitä itsensä ehostuksesta siinä määrin, että osaisin puuttua niin 90-luvun kuin 2010-luvunkaan meikkitrendeihin. Siitä huolimatta esitän toki myöhemmin tässä postauksessa muutaman ajatukseni aiheesta! Ne ovat ihan vain tällaista mutua.

Cover Girl -meikkisarja on suomalaisillekin tuttu - ainakin America's Next Top Model -tv-sarjasta, jossa Tyra Banksin opastamat mallikokelaat tekevät joka kausi mainoksen Cover Girlille. Sarjaa seuranneena voinen todeta, että siihen tarkoitukseen mallitytön pitää olla luonnollisen iloinen ja raikas. Tämä vuoden 1992 Cover Girl on... no, hieman erilainen.

Cover Girl -mainos vuodelta 1992. Vogue.

Kaunis nainen, ei voi muuta sanoa, tietenkään, mutta trendikkään nuorekas - ei ihan. Meikkisarja lienee kokenut aikamoisen muodonmuutoksen. Toisaalta tietysti se, mitä me nyt 2000-luvulla pidämme kauniina ja nuorekkaana on eri asia kuin se, mitä sellaisena pidettiin 1990-luvun alussa.

Arcancil ei ole minulle tuttu merkki, onko teille? Pariin sen mainokseen eri vuosilta olen kuitenkin törmännyt. Kyseessä on vanha, vuonna 1935 perustettu ranskalainen kosmetiikkamerkki, joka on edelleen olemassa.

Arcancil-mainos vuodelta 1993.

Ja tässä Arcancil-mainos viisi vuotta myöhemmin. Näiden mainoksien ero selittynee myös sillä, että ylempi on Muoti+Kauneus-lehdestä, alempi taas Demistä. Niiden kohderyhmät ovat kuitenkin 10-20 vuotta erilaiset.

Arcancil-mainos, 1998.

Seuraavassa Lumenen mainoksessa vastaan tulee suorastaan rusehtavan punaisten värien hyökyaalto.
Lumenen mainos, 1997.

Mirabelle-merkki mainosti itseään "halpana" ja "kasvipohjaisena". Jos kuvaa katsoo, niin kyseessä onkin todella kasvipohjainen tuote... Niin kasvipohjainen, että tuotteita tuskin erottaa. Ihan kamala mainos oikeastaan, vaikka siinä onkin lempivärejäni. Niin tuotteet kuin tekstikään eivät erotu taustasta. Mutta onpahan kasvillista ja luonnonmukaista. Ehkä vetoaa johonkin kuluttajaryhmään? Laajemminkin voisi sanoa, että esimerkiksi luomukosmetiikka lienee vasta aivan viime vuosina oppinut tekemään ympärilleen viehättävän näköisiä putiloita. Ei luonnonmukaisen tarvitse kai aina näyttää maatuvalta tai hampulta.

Mirabelle-tuotteiden mainos vuodelta 1993.


Lukiessa vanhoja 90-luvun lehtiä ilmeiseksi käy myös se, että 90-luvulla oli erittäin ookoo näyttää meikkaamattomalta ja huolettomalta - sekä myös olla meikkaamaton ja huoleton. Jos ajattelee nykypäivän suurimpia naistähtiä, meikin määrä on järkyttävä. Jos ajattelee 90-luvun suurimpia naistähtiä, ulkomuoto sai olla yksinkertainen, joskus jopa homssuinen. Tottakai myös 90-luvulla meikattiin, laittauduttiin ja haluttiin näyttää kauniilta, eikä varmaankaan voi väittää, etteikö 90-luvulla oltu tyylitietoisia. Silloin se tyyli vain saattoi olla myös kovin arkista, jopa julkisuudessa. Noin hienommin puhuttiin ja puhutaan nude-tyylistä. Jos meikkasikin, ei välttämättä kuulunut näyttää meikatulta. Toisaalta pitänee myös muistaa, että 90-luku kattaa kymmenen vuotta, ja siihen mahtuu monenlaista muotia ja tyyliä, huomioonottaen myös lukuisat samanaikaiset muodit. 

Herbinan mainos, 1996.

Totuuden nimissä on sanottava, että allaolevista upeista naisista löytyy myös lukuisa joukko erittäin tälläytyneitä kuvia. MUTTA olivat he myös tällaisia. Kuvassa siis Claudia Schiffer, Nicole Kidman, Jennifer Aniston, Melanie B, Jennie Garth, Melanie C, Winona Ryder, Gwyneth Paltrow sekä Claire Danes.

Aikana, jolloin mitä parhain laittautuminen tarkoitti vähän ripsiväriä ja punaruskeaa huulipunaa.



Ja toisaalta, mikäs siinä on ollessa, jos näyttää Jennifer Anistonilta tai Winona Ryderilta.
Tai Kate Mossilta.

Victoria, Michelle Williams, Gwyneth Paltrow, Kate Moss.


1990-luvun lopulla muotiin tulivat kiilto ja glitter, siitä lisää piakkoin!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulupukki, tänä vuonna toivoisin lahjaksi...

...Upeat Anaheim-pussilakanat

Avotakka 1997.

"Fani-idea leviää meillekin". Kappas, Avotakka on tehnyt Havainnon. Meilläpäin NHL-joukkueet olivat enimmäkseen esillä repuissa ja penaaleissa, mutta upea lisä faniroippeeseen on toki myös pussilakanasetti tai pyyhe.

...Barbie-juttuja

Barbie-lehdestä vuodelta 1989. Barbie äänikirja, kohotarroja sekä ystäväkirjat.

Tämä mainos on jo vuodelta 1989, Barbie-lehdestä kuten olettaa saattaa. Noiden ystäväkirjojen kuva onkin ollut Nuoruusdiskossa ennenkin. Niissä erityisen tärkeää oli päästä kirjoittamaan aukeamalle, jossa oli omasta mielestä hieno kuva. Kyllähän siinä ihmiset menevät tärkeysjärjestykseen!


...Maailman hienoimman pikkurepun


Pikkureppujahan 90-luvulla piisasi, mutta tokkopa kaikilla oli näin ihanaa farkkukankaista ja pikkuhuiveilla koristeltua reppua. Kyllä huomaa, että 90-luku alkaa olla taas muotia: tuollainen reppu, etenkin siis kunnon kokoisena, olisi tänä päivänä jälleen erittäin muodikas. Remmireppuja ja farkkukangastahan on jälleen maailma täynnä.


...Pikku Kakkosen laulukirjan



Itse muistan Eeva-Leena Sariolan lauluohjelman Pikku Kakkosesta erittäin hyvin. Tuskin muuten, mutta meillä taisi kotona olla eräällä videolla muutamia jaksoja Pikku Kakkosta aivan 1990-luvun taitteesta, ja siellä Olli Monosen mopoiluiden, Nalle Luppakorvan ja Pelle Hermannin ohella hääräsi myös Eeva-Leena. Myös nuo tikapuut ja harjan muistan. Musikaalista hän tosin ei siltikään minusta saanut aikaan. Sääli.

1980-luvulla Eeva-Leena juonsi televisossa lastenohjelmaa Sormileikit. Ohjelmasta on Ylen Elävässä arkistossa muutama video ja ne ovat saaneet monta muistelukommenttiakin!

Vuonna 1994 Eeva-Leena Sariola ja Seppo Hovi esittivät yhdessä väliaikanumeron Tenavatähden semifinaalissa. Se on videon lopussa. Katsoo ken kestää.




...ja Little Snoozems -pehmolelun

Snoozems-pehmolelu, 1999.

Tämän unipehmon kanssa kelpaa lopulta mennä aattoiltana nukkumaan.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulupostia (ja Mauri Kunnas)

Jouluaatto on OHI kolmen viikon kuluttua. Puistattavaa.

Vielä on kuitenkin aikaa lähettää joulukortteja, jos vain perinteistä postia suosii. Itse olen askarrellut joulukortteja pitkin vuotta, mutta näinkin perinpohjaiselle jouluihmiselle käy yleensä niin, että postitan kortit viimeisenä mahdollisena päivänä. Elämänhallintaa ja silleen.

1990-luvulla joulupostimerkit olivat vähintään yhtä hienoja kuin nykyäänkin. Tarra-arkkeja nämä ei tosin olleet, vaan kiinnittäminen tapahtui perinteisesti nuolemalla.

1990-luvun joulupostimerkkejä.


Vuonna 1996 joulupostimerkit suunnitteli Mauri Kunnas, yhteensä niitä oli itseasiassa kolme erilaista: niissä kahdessa muussa oli pomppiva joulupukki tai poroja revontulien alla.

Vuonna 1996 Posti tarjosi Mauri Kunnaksen kuvittamalla kampanjalla mahdollisuutta tilata kotiin aito joulupukin kirje.

Tämä mainos on Kotivinkin Joulu-lehdestä
vuodelta 1996. 


"Rakkaasi saa joulun alla huisin jännittävän kirjeen, kun käyt lähimmässä postissa 30 mk mukanasi. Muista rakkaitasi 13.12. mennessä, ulkomailla asuvia viimeistään jo 29.11. Voit tehdä tilauksesi soittamalla ma-pe klo 8-20 numeroon 0600-1-1224 (30 mk+ppm/puhelu/yksi kirje)."

Mauri Kunnas liittyy jouluun toki monella tavalla. Joulupukki-kirja julkaistiin jo vuonna 1981, yksityiskohtaisissa kuvissaan ja värikylläisyydessään se oli lapsuudessa yksiä parhaista kirjoista. Kunnaksen animaatiota Joulupukki ja Noitarumpu on taasen katsottu suvussamme aattoisin vuosi toisensa perään. Tänäkin vuonna Noitarumpu tulee televisiosta,  klo 17.

Saiko joku joulupukilta kirjeen?

Tässä J. Karjalainen esittää
Joulupukki ja Noitarumpu -animaatiosta
tuttu kappale Joulupukin töissä.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Television joulukalentereita 1990-luvulla

Joulukuu on taas täällä, tuo kuukausista tunnelmallisin. Onkin siis hyvä hetki katsahtaa 90-luvun joulukalentereihin.



Histamiini

Histamiini on oikeasti jo 1980-luvun joulukalenteri - sitä on näytetty televisiossa ainakin vuosina 1980 ja 1985. Monille 90-luvunkin lapsille se on kuitenkin hyvin tuttu.

Miitta-tädin joulukalenteri

Miitta Sorvalin Miitta-tädin joulukalenterissa lapset askartelivat tädin johdolla. Kalenteri kuulunee siihen ryhmään, joka olisi kiinnostava ja hauska myös (tai ehkä etenkin?) aikuisen silmissä. Joulukalenteri tuli televisioista vuonna 1990. Elävästä arkistosta löytyy pätkät kaikista jaksoista. Ainakin minun nykyisissä 26-vuotiaan silmissäni joulukalenteri on mahtava!

Miitta-tädin koulukalenterin yhteydessä televisiossa näytettiin satua Valkoinen karhu ja joulutähti. Tästä tiedosta kiitos yhdelle lukijalleni! Animaatio perustui Kristiina Louhen samana vuonna, siis 1990 julkaistuun samannimiseen kirjaan.

Heinähattu ja Vilttitossu

Heinähassu ja Vilttitossu olivat joulun jäljillä joulukalenterissaan TV2:ssa vuonna 1993. Tässä joulukalenterissa tytöt valmistautuvat jouluun ja mukana ovat myös Alubullenin tädit.

Elävässä arkistossa kerrotaan: "Joulu on touhukasta aikaa Kattilankoskien perheessä. Hanna-äiti valmistelee joulun ruokia ja hieman epäkäytännöllinen Matti-isä yrittää pysyä mukana. Heinähatun ja Vilttitossun joulutarinat perustuvat Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoihin. Heinähatun ja Vilttitossun seikkailuista oli julkaistu vuoteen 2006 mennessä yhdeksän kirjaa." Joulukalenterin videoita on Elävässä arkistossa seitsemän kappaletta. Itse en tätä joulukalenteria lapsuudestani muista, vaikka onkin aika todennäköistä, että tätä(kin) on tullut katsottua.

The Joulukalenteri

MTV3:n The Joulukalenteri ensiesitettiin kolmoskanavalla joulukuussa 1997. Olen kirjoittanut siitä jo viime joulukuussa, se kirjoitus on tässä. Sarjan jaksot löytyvät myös Youtubesta, joten fiilistely sujuu helposti.




Pommin ja Gommin joulukalenteri

Pedro Hietasen ja M. A. Nummisen kissa- ja jänishahmot Pommi ja Gommi ovat seikkailleet myös joulukalenterissa. Heidän joulukalenterinsa on julkaistu myös dvd:na, kotikaupunkini kirjaston lastenosastolla sitä ihalin. Sitä näyttää löytyvän myös nettikaupoista. Nopealla googlailulla en valitettavasti löydä tästä kalenterista oikein mitään tietoa, eikä siitä löydy videopätkiäkään. Muistaako joku tätä?

Pommin ja Gommin joulukalenteri esitettiin televisiossa vuonna 1995. 

Olga P. Postinen

Ritva Valkaman esittämä Olga P. Postinen oli joulukalenterin päähahmona jo vuonna 1987, mutta kalenteri näytettiin myös vuonna 1996. Katsottuani Elävästä arkistosta pari videota voin todeta, että kalenteri näyttää hauskalta, vaikka varsinaisia 90-luvun muistoja tästä minulla ei olekaan.

Ylen Elävässä arkistossa kalenterista kirjoitetaan: "Olga P. Postinen on arvostettua, vanhaa Postanderin postisukua vadelmamehustaan tunnetussa Vaapukkalassa. Suvun tarina alkaa isosetä Hjalmar Postanderista. Hjalmar Postander oli postimestarin parasta lajia. Mitättöminkin lappu hänen kädestään annettuna muuttui arvopostiksi. Ikimuistoinen oli myöskin Alma Figunia postifröökynä, jota tultiin tapaamaan pidempienkien matkojen takaa. Olga P. Postinen jatkaa Postanderin kuuluisan postisuvun perinteitä. Joulunaikaan Olgalla riittää töitä. Hän kulkee Vaappukkalan talosta taloon ja jakaa iloista joulupostia."

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Yksin kotona - Jouluelokuvaklassikko



Vuonna 1990 ensi-iltansa saanut Yksin kotona (Home Alone) on 1990-luvun lastenelokuvagenressä klassikko, ja samaa se on jouluelokuvienkin suhteen.



Elokuvassa Macaulay Culkinin esittämä pikkupoika Kevin McCullister jää vahingossa yksin kotiin muun perheen lähtiessä joulun viettoon. Kevin tosin sattuu olemaan keskimääräistä nerokkaampi lapsi, ja niinpä hän ei joudu sormi suuhun edes siinä vaiheessa, kun varaskaksikko Harry ja Marv ottavat McCallisterin kodin kohteekseen. Kevin onnistuu puijaamaan varkaita tavalla jos toisellakin, ja lopulta Kevinin unohtamisen huomannut perheen äiti palaa kotiin - tosin hauskasta humppabändin kyydissä, kun hän ei saa tarvittavaa lentoa. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Elokuva oli erittäin suosittu, ja niinpä se saisin oikein jatko-osien sarjan. Näistä olen nähnyt vain kakkososan, joka mielestäni oli ainakin yhtä hauska kuin alkuperäinenkin. Kakkososassa, Yksin kotona 2 -elokuvassa (Home Alone 2: Lost in New York, 1992) Kevin eroaa Floridaan joulunviettoon suuntaavasta perheestään lentokentällä, ja joutuu vahingossa viettämään lomaansa yksin New Yorkiin. Eipä aikaakaan, kun ykkösosasta tutut rikolliset ovat taas pojan perässä. Paras kohta elokuvassa mielestäni Kevinin taiteilema suihkussa oleva "varjohahmo", mukamas Kevinin isä, joka onnistuu petkuttamaan monia. Toisessa hyvässä kohdassa Kevin harhauttaa hotellin henkilökuntaa soittamassa viereisestä huoneesta jotain vanhaa elokuvaa. Tästä mainiosta kohtauksesta on tämä allaoleva video:




Macauley Culkinista tuli suuri lapsitähti, ja hänen elämäänsä seurattiin 1990-luvulla muun muassa Suosikin sivuilla. Tarina tosin oli hieman surullinen, sillä ei Macaulaylla tainnut mennä kovin hyvin. Hän on tehnyt monia elokuva- ja tv-rooleja (pitäen tosin noin kymmenen vuoden tauon 1994-2003), mutta hänen suurin ja tunnetuin roolinsa on, ylivoimaisesti, 1990-luvun alun Kevin McCallister. 2000-luvulla hän on saanut julkisuutta muun muassa huumeidenkäytön vuoksi. Taisi tulla liikaa julkisuutta liian nuorena, surullista. Viimeisimmän lukemani tiedon mukaan Culkin kirjoittaisi tällä hetkellä toista kirjaansa. Tiedä häntä. Yksin kotona -elokuvat ovat joka tapauksessa erottamaton osa 1990-lukua, ja luulenpa niiden naurattavan katsojia yhä.


Macaulay Culkin vuonna 1991.
Kuva Wikipediasta.

PS. Tässä pieni linkki, jonka takaa löytyy lisää 1990-luvun jouluelokuvia. Itse en tosin tunne niitä kaikkia: Top 10 Christmas Films of the 1990s.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Ihan pakko saada

1990-lukua ajatellaan usein lama-aikana, ja sitähän se pitkään vuosikymmenen puoliväliin saakka vähintään olikin. Silti lienee turha ajatella, että vain nykyaika olisi teknon nopeudella räpähtävien silmien ja kiertävien saumojen luvattu maa. Viikkoraha nyt oli jokaisella mitä oli, mutta myös ysärilapsi osasi kuluttaa. Se lienee käynyt selväksi ainakin parin viikon takaisessa Retrolissun ysärit -sarjan jaksossa Kaikki nuoret tyypit, jossa katse kiinnittyi Tiimarin koulutilpehööritaivaaseen. Viatonta, kyllä, turhakkeita, kyllä.

Tiimarista sai parhaimmat lyijykynät painavilla karvaisilla koristeilla, Henkkamaukka tuli Suomeen vuonna 1997. Ja tuon Retrolissun jakson voi vielä parin viikon ajan katsoa Areenassa.

Jos näiden tyttöjen vaatteet päivitettäisiin vuoteen 2013, voisi tämä olla tältä vuodelta:

Image 7/1998.
Tytöt shoppailemassa kaikkea, mitä on ihan pakko saada.

torstai 21. marraskuuta 2013

Viimeiset viisi kilometriä



Nyt mennään aika henkilökohtaisilla vesillä.

Isänpäiväsunnuntaina olin käymässä isäni luona. Totuttuun tapaan pengoin taas vähän vinttiä, lähinnä tätä blogia varten. Sitä tärkeintä etsimääni asiaa en kyllä edes löytänyt, en ymmärrä miten lautapelin kokoinen asia voi kadota olemattomiin. Mutta siinähän se aika joutuisasti kului.

Tällä kertaa en juonut kahviani joskus 90-luvulla Tiimarista ostetusta pupumukista. Se on kyllä hieno muki, siskolla oli nallemuki. Mukeissa korva on siis kyseessäolevan eläimen mallinen. Joskus aina niihin tulee törmättyä kirpputoreillakin. Manchester United meni voittamaan Arsenalin 1-0, tässä taloudessa se on hyvä asia. Ilta oli pimentynyt jo tunteja sitten.


Isän lähtiessä heittämään minua rautatieasemalla seison jo eteisessä solmimassa tennareita jalkaan kun tajuan, ettei minulla edes ole kotiavainta mukana, se on jäänyt toiseen majapaikkaan. Juuri ja juuri ehdimme hakea se. Juna on jo asemalla kaartaessamme viimein sinne, juna lähtee ehdittyäni istuutua paikalleni.

Mutta ei tämä sinänsä erittäin mitätön tarina ollut pointtini. Automatkalla, lyhyellä automatkalla, radiosta soi kappale, jonka olen ehkä kuullut viimeksi tässä samassa paikassa: iskän autossa. Siskon kanssa tosin istuimme aina jämäkästi takapenkillä, riitelemättä siitä sen enempää, koska on vain järkevää, että molemmat nökötämme aina siellä, omilla puolillamme, ja kyllä autokin on jo monta kertaa niiden aikojen jälkeen vaihtunut. Mutta radiosta soljui melko hiljaa kappale, josta osasin kertosäkeen sanat, vaikkei minulla ole mitään mielikuvaa siitä, että olisin kuullut kappaletta aikuisiällä. 

Sellainen kyllä oikeastaan herkistää ihmisen. Istua siinä kiireen keskellä tohinassa ja yhtäkkiä havahtua kappaleeseen joka vie ihan toiseen aikaan, ympärillä pimeä ilta ja oransseina hohtavat katulamput ja muutama heiluva heijastin pyörätiellä.

Että musiikki voikin viedä muihin aikoihin ja paikkoihin. Että siitä jääkin aivoihin jälki, joka sieltä löytyy vuosikymmenen tai parin jälkeen. Muistaa siinä ne sanat. Oi ihmiselämää.

Älkää koskaan lakatko hämmästelemästä!


Kappale oli Puolikuu-yhtyeen Viimeiset viisi kilometriä. Youtubesta löytyy, valitettavasti en saa videota tähän näkyviin.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

1990-luvun Romeot ja Juliat

Englantilainen William Shakespeare kirjoitti Romeo ja Julia -näytelmän noin vuosien 1591 ja 1595 välillä. Toistaalta sitä, kirjoittiko Shakespeare oikeasti näytelmänsä, on pähkäilty pitkään. Tämä vähintäänkin Shakespearen nimissä kulkeva näytelmä on luultavasti maailman tunnetuin rakkaustarina, Shakespearen tunnetuin näytelmä ja tarinana jatkuva populaarikulttuurin lainauksen kohde. Jos joku sanoo joidenkin suhteen olevan kuin Romeolla ja Julialla, voi heti otaksua puhujan tarkoittavan äärimmäistä rakkautta suurilla ongelmilla höystettynä, sukuriitoja kenties.

Siinä alkuperäisessä Romeossa ja Juliassa nämä nuoret rakastuvat toisiinsa, vaikka heidän sukunsa ovat olleet suurissa riidoissa ammoisista ajoista alkaen. Nimenomaan sukuriitojen vuoksi rakkautta ei tietenkään hyväksytä. Tapahtumapaikkana on Verona.  Romeo on 17-vuotias ja Julia noin 14-vuotias heidän tavatessaan Julian suvun, eli Capuletin järjestämissä juhlissa, jonne Romeo saattoväkineen tulee kuokkimaan. Ja rakkaus syntyy ensisilmäyksellä. He tapaavat seuraavana päivänä kuuluisassa parvekekohtauksessa ja menevät salaa naimisiin. Pian Romeo kuitenkin joutuu lähtemään maanpakoon tapettuaan Julian serkun tappelussa. Tästä Julia on surun murtama, hän saa veli Lorenzolta myrkkyä joka "nukuttaisi" hänet ja saisi Julian vaikuttamaan kuolleelta, ja hänen herätessään Romeo olisi tullut takaisin ja he voisivat karata yhdessä. No, tiedämme loput: Romeo palaa ja luulee Julian kuolleen, sillä hän ei ole saanut asioiden oikeaa tilaa selvittävää kirjettä. Surusta murtuneena Romeo tappaa itsensä, Julia herää, huomaa Romeon kuolleen ja tekee itsemurhan. Muutama kiemura ja väärinkäsitys tässä välissä. Nuorten kuoltua Capuletin ja Montaguen suvut sopivat riitansa.

Romeo ja Julia olivat monien variointien kohde 1990-luvulla. Olen tähän listannut 5+1 kohtaa. Ne ovat tavallaan kiinnostavuusjärjestyksessä. Tuleeko teille mieleen lisää 1990-luvun Romeoita ja Julioita?

1. Movetron: Romeo ja Julia (1995)

Paikkansa ykkösenä kaikkein ysäreimpänä Romeona ja Juliana saa ehdottomasti suomalaisen eurodanceyhtye Movetronin suurin hitti Romeo ja Julia, joka antoi nimensäkin heidän vuonna 1995 ilmestyneelle pitkäsoitolleen, jota myytiin lähes 90 000 kappaletta.

Movetronin Romeo ja Julia on siitäkin hieno kappale, että se kertoo nimenomaan Shakespearen Romeosta ja Juliasta. Luulen kuitenkin, että hyvin monelle 90-luvun lapselle ja nuorelle oli vähän ongelmiatuottavaa yrittää ymmärtää kappaleen sanoja, jos ja kun Shakespearen näytelmän sisältö ei ollut ihan hallussa. Kappaleessa kun lauletaan niin Capuleteista kuin Montaguestakin. Mikä vitsin kapuletti? Montakee? Itse ainakin taisin ymmärtää vasta paljon myöhemmin että hahaa, nehän on niiden sukunimet...



2. Baz Luhrmann: William Shakespearen Romeo + Julia (1996)



Romeon ja Julian tarina on saanut historian aikana muutaman elokuvasovituksen. Niistä ehkä kuuluisin on vuonna 1968 valmistunut Romeo and Juliet. Jollei elokuvaa ole nähnyt, on jokainen luultavasti kuitenkin kuullut tuon elokuvan tunnuskappaleen A time for us. Ah miten koskettava! Tuo kappale lyö jopa My heart will go on -veisun, ja se on minulta erittäin paljon sanottu. Tuo elokuva löytyy Youtubestakin, kuten luultavasti myös aika monesta muustakin nettipalvelusta sekä kirjastoista ja leffavuokraamoista.



1990-luvulla aika oli kypsä uudelle Romeolle ja Julialle, mutta tällä kertaa perinteikkyys oli kaukana. Baz Luhrmannin ohjaama William Shakepearen Romeo + Juliet on puhuttu "runokielellä" (eli oikeasti samoin sanoin kuin Shakespeare kirjoitti näytelmänsä 1500-luvulla) ja eri suvut tappelevat mafiatyyliin kun aseet puhuvat. Tapahtumapaikkana on nykyajan Kalifornia. Visuaalisuudessaan elokuva on kiinnostava ja täynnä hyvää musiikkia. Erityisesti naamiaiskohtaukset ovat hyvin musiikkivideomaisia.

Erityisen olennaista elokuvassa oli se, että Romeona nähtiin 1990-luvun loppupuolen supertähti Leonardo diCaprio ensimmäisessä erittäin suureen suosioon nousseessa elokuvassaan, ja siinä ohessa hän tietysti totutteli kuolevan miehen rooliin - Titanic seurasi pian perässä. DiCaprio voitti miespääosastaan hopeisen karhun. Naispääosaa näytteli ihana Claire Danes, joka oli ennestään tuttu ainakin Niin sanottu elämäni -tv-sarjasta (My so-called life). Olen nähnyt elokuvan pari kertaa, mutta onhan se nyt niin kamalan surullinen loppunsa vuoksi, että ei sitä ilokseen kovin usein katsele. Etenkin kun on tällainen herkkis kuten minä.



Tämäkin elokuva on kokonaisuudessaan youtubessa.

3. Kaisa Ikola: Hullu luokka hoitaa hommat (1994)

Yksiä 1990-luvun lempikirjojani olivat Kaisa Ikolan kirjoittamat Hullu luokka -sarjan kymmenen nuortenromaania. Ihanan hulvattomia, nokkelaa huumoria, josta osa uppoaa edelleen.

Kirjasarja kertoo (8B ja) 9B-luokasta, joka on todellinen hullu luokka, sillä kaikkea sattuu ja tapahtuu jatkuvasti ja henkilöhahmot ovat räiskyviä luokan oppilaista opettajiin. Vuonna 1994 julkaistussa sarjan viidennessä osassa Hullu luokka hoitaa hommat 9B päättää kerätä luokkaretkikassaan rahaa näytelmäspektaakkelilla. Mikäpä muukaan tuo esitys voisi olla kuin Romeo ja Julia. Tässä parhaat pätkät kirjasta näytelmään liittyen.

Koulun reksi on kieltänyt 9B:tä pitämästä koululla huutokauppaa, joten luokan on äkkiä keksittävä uusi tapa kartuttaa luokkaretkikassaa. Luokka on kokoontunut hätäkokoukseen pizzeria Casanovaan.

"- Kröhm, yski Kyösti tärkeänä. - Joo, mä laskin mitä me on ansaittu tiernapojilla ja mitä me korkeintaan ansattais huutokaupalla sen jälkeen kun on maksettu kulut, ja se rahasumma riittäis ehkä bussimatkaan kerran kaupungin läpi.
   9B murisi ärtyneenä.
- Mitä me sit tehtäis asian hyväksi? Miina kysyi. - Pitääks meidän keksii jotain uusia rahanpyydyksiä?
[...]
- Mä ehdotan, et ohjelma on arvokasta, lausutaan Runebergia ja esitetään Shakespearen näytelmiä.
- Kuka maksas nähdäkseen Shakespearen näytelmiä? tahtoi Loiva tietää.
- Mä tunnen monia semmosia, hehkutti Miina. - Jestas, Kyösti, sä oot ihme.
- Älä ny liioittele, Kyösti punasteli.
- Otetaan joku semmonen jonka kaikki tietää, vaikka Romeo ja Julia - paikallislehti kirjottaa onnessa, kuinka paikkakunnan nuoret kyvyt esiintyy, ja Aliisa [ope] loikkii yli pulpettien kun pääsee kerrankin ohjaamaan meitä jossakin arvokkaassa! Pirre, sä saat agitoida kaikki Johanin porhot sukulaiset ostamaan liput ja...
[...]
- Kas niin, Aliisa sanoi. - Tässä tarvitaan niin paljon henkilöitä, että kaikki pääsevät esiintymään. Miksi pojat voihkivat? No, ensin varmaankin valitaan ketkä esittävät Romeota ja Juliaa.
- Toivottavasti se ei ehdota mua, Anna mumisi Miinalle. - Mä sain sankaritarrooleista tarpeekseni vuosi sitten juolujuhlassa.
 - Hei, Emilia kiljui ja huitoi käpäläänsä. - Mä ehdotan Miinaa ja Herbertiä!
- Ja mä kieltäydyn kunniasta, Herbert ilmoitti. - Mähän tunnen itteni täystoheloksi jos mä joudun puhuun tällasta soopaa.
- En mä luule että se tunne mitenkään eroais sun normaalista olotilastas, Loiva irvisti.
- Joo, mun mielestä Miina ja Herbert olis hyvä pari, Kyöstikin innostui.
- Miina on niin runollisen näköinen tuossa röyhelökauluksessaan, Aliisa imarteli.
- Mä suostun sillä ehdolla, et parveke ei ala huojua kesken kaiken, Miina tokaisi.
- Ja mä sillä ehdolla, ettei mun nimee mainita ohjelmassa, Herbert jatkoi."

Tämän jälkeen Kyöstistä tehdään veli Lorenzo, Annasta Julian ja Emiliasta Romeon äiti sekä Loivasta Benvolio. Pojat eivät innostu sukkahousuihin pukeutumisesta ja vanhan kielen lukeminen tuottaa niin tuskaa kuin nauruakin.

"- Aivan, kesken kaiken ei rooleja ruveta vaihtamaan, ilmoitti Aliisa. - Ja tämähän on modernia kieltä, minähän olisin voinut ottaa Paavo Cajanderin suomennoksen vuodelta -81...
- Kaheksanyks? hihkui Herbert. - Mä tahon sen käännöksen.
- 1881, korjasi Aliisa. Tämä Yrjö Jylhän suomennos on sentään vuodelta -55...
- Mut milta vuosisadalta? hihkuin Loiva näyttämöltä.
- Tältä! Aliisa oli hikeentymässä. - Ja minähän olen lyhentänyt tämän näytelmän puoleen. Jatketaan nyt siitä mihin jäätiin. - Juha, nousehan sieltä jo.
   Romeon ja Benvolion syvällinen keskustelu sujui hetkisen, vaikka Loivalla ilmeisesti oli suuria vaikeuksia hillitä hilpeydenpuuskiaan.
- Jos heität minut näin, niin loukkaat mua, hän lausui pateettisesti.
[...]
9B:n aika kului lähinnä Romeota ja Juliaa harjoitellessa, sillä aikataulu oli tiukka. Miina, joka oli ollut paikallislehdessä työharjoittelussa, hommasi toimittajan koululle seuraamaan harjoituksia, minkä jälkeen toimittaja kirjoitti etusivun jutun kaupungin nuorista kyvyistä. [...] Loivakin teki osuutensa: hän oppi sanomaan vuorosanansa nauramatta.
   Niin tuli helmikuinen ilta. Yleisöä virtasi sisään ovesta, jolla Siiri ja Kyösti seisoivat tarkastamassa loppuja ennen kuin ryntäsivät pukeutumaan, ja näyttämöllä kanniskeltiin lavasteita edestakaisin, kompastuttiin milloin mihinkin ja heiluteltiin esirippua. [...]
- En mä itteni puolesta pelkääkään, Miina tuhahti. Mä pelkään et Herbert unohtaa vuorosanat!
- Sitä mä en ihmettelisi, Emilia lohdutti. - Onks esirippu muuten kunnossa? Sehän juuttu kolme kertaa eilen kenraaliharjoituksissa.
- Ainakin talkkari ja Rantamaha koetti sitä korjata. Kääks, nytkö Ville jo pänttää sitä paistinpannua... (kellon puutteessa oli lainattu paistinpannu keittiöltä ilmoittamaan näytelmän alkamisesta). Pirre pomppi ylös ja alas.
- Mut eihän meillä mitään kiirettä oo. Jätkät saa rupatella pitkään tuolla näyttämöllä... Anna kurkisti käytävään. - Loiva hei, tuollapäin näyttämö on!
- Miekka jäi! Loiva hihkui pomppiessaan poikien pukuhuoneeseen ja taas takaisin miekka kainalossa.
- No nyt se pisti sen vyöhön väärinpäin... Loiva! Et sä voi ottaa terästä kiinni!
- Ai kiitti vaan. Loiva käänsi miekan oikeinpäin ja kirmasi taas.
- Jestan ton kanssa. Anna sulki oven. - No mitä sä nyt täriset Miina?
- Se pelkää edelleen parveketta, Pirre ilmoitti. - Mun mielestä mä olisin sopinu Juliaksi paremmin, mä painan puoli kiloa vähemmän kuin Miina...
- Ei uskois, Emilia tokaisi ja mottasi Pirreä mahaan, jota oli paisutettu paksulla tyynyllä. - Aika pehmeetä läskiä, onks tää höyhentyyny?
- Olkaa jo hiljaa tai Aliisa tulee paimentamaan meitä, Miina vikisi.
   Ihme kyllä alkoi näyttää siltä, ettei mikään menisi näytelmässä vikaan. Kaikki muistivat vuorosanansa, vaikka harjoitteluaika oli ollutkin lyhyt, väliverho ei juuttunut, tikkaat olivat tukevat kun Miina lopulta kiipesi niitä pitkin parvekkeelle.
   Herbert antoi tulla sujuvaa yksinpuhelua, eikä Loivakaan tirskunut lavasteissa koska Emilia oli uhannut laastaroida tämän suun kiinni.
   Miina eläytyi rooliinsa niin, että unohti pelkonsa parvekkeen suhteen - ikävä kyllä. Kun Pirre imettäjän roolissa huuteli Juliaa parvekkeen takaa, Miina nojautui kaiteeseen lausuessaan juhlallisesti Romeolleen:
- Ole uskollinen, armas Montague. Vaan varro hetki, tulen takaisi-i-i-k!
   Kaide petti, ja Miina pitkine laahuksineen romahti alas Herbertin eteen kuin mikäkin maanvyörymä.
   Rantamaha, joka huolehti esiripusta, ei varmaan ollut elämässään liikkunut niin nopeasti kuin nyt syöksyessään sulkemaan sitä. Yleisö kohisi pelästyneenä ja Anna ja Emilia ryntäsivät Miinan luo.
- Ootsä hengissä? Herbert kysyi. - Ei sun nyt noin nopeasti ois tarvinnut tulla..."

Lainaukset kirjasta Kaisa Ikola: Hullu luokka hoitaa hommat (1994)

4. Vili Vilperi: Romeo ja Julia (1993)

Vili ja Nanni esittävät kuuluisaa parvekekohtausta.


Vili Vilperi on tunnetuimpia 1990-luvun piirrossarjoja ainakin meillä Suomessa. Sarja perustui Dorothy Wallin romaaneihin Blinky Billistä, ja ne julkaistiin 1930-luvulla. 1990-luvulla tämä australialainen tarina koalasta ja hänen eläinystävistään sai animaatiomuodon ja Vili, Nanni, Väpä, Limppu, Vompatti ja muut Viherkylän hahmot pomppivat olohuoneisiin.

Vili Vilperi -piirrossarjan ensimmäisen kauden kolmas jakso oli omistettu Romeolle ja Julialle hyvin samaan henkeen kuin Hullussakin luokassa, kun Viherkylän eläinlapset esittävät klassikkonäytelmän. Tietysti Vili Vilperi on Romeo ja Nanni Julia.


Tässä jaksossa mainitaan myös esimerkiksi Arnold Schwarzeneggerin kirjekurssi kehonrakentajille, hillitöntä :)



5. S.O.A.P.: Romeo and Juliet (1998)

Tanskalainen S.O.A.P. tuli Aquan vanavedessä kuulusuuteen 1990-luvun loppupuolella. Yhtyeen muodostivat sisarukset Heidi ja Line Sorensen, ja heidän suurin hittinsä oli This is how we party. Heidän levyltään Not like other girls löytyi kuitenkin myös 1990-luvulle erittäin sopiva poppikappale Romeo and Juliet.

Sinänsä kappaleen sanoituksilla ei ole juurikaan tekemistä Shakespearen tarinan kanssa.



6. Gilmore Girls: Run away little boy (2001)

Tämä viimeinen kohta menee 2000-luvun puolelle, siksi se löytyy vasta sijalta kuusi. Gilmoren Tyttöjen toisella kaudella Rory Gilmoren lukiossa oppilasryhmät esittävät Romeon ja Julian kohtauksia eri tyyliin jaksossa Run away little boy. Roryn ryhmä päätyy tekemään näytelmän loppukohtausta perinteiseen tyyliin - jotkut muut ryhmät tekevät mm. luolamiesesityksen, siitäkin on jaksossa pieni pätkä.

Kun Tristan livistää näytelmän Romeon roolista viime hetkellä, päätyy Paris esittämään Romeota. Rory on tietysti itse Julia. Tyttösuudelma ja myrkkykuolema. Dean mustasukkaisena Tristanista ja Rorysta. Perinteisen kilttiä, mutta kivaa menoa.

Youtubesta ei löytynyt tätä Romeo and Juliet -esitystä, saatte siis vain tyytyä Sookien tunnelmointiin:



* *

Muita tunnettuja Romeo ja Julia -esityksiä ovat muun muassa Dire Straitsin Romeo and Juliet -kappale vuodelta 1980 sekä The Killersin siitä tekemä cover.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Mitä joululahjaksi? Vuoden 1999 kuumimmat ideat

(No en nyt tiedä josko niin kuumat, mutta ideat kuitenkin.)

Joululehdet olivat 1990-luvulla varmasti ihan yhtä suosittuja kuin tänäkin päivänä. Tällaiselle 90-luvun harrastajalle niillä on monenlaista annettavaa. Luultavasti mielenkiintoisimpia ovat erilaiset lahjaideakollaasit, vaikka sellaisia ei valitettavasti ihan kaikista lehdistä löydykään. Niihin on koottu vuoden mahtavimpia joululahjaideoita eri ikäisille - ja eri sukupuolisille - ihmisille. Tähän seuraavaan olen poiminut muutaman sivun Kultainen joulu 1999 -lehden jutusta 100 joululahjaa koko perheelle. Ihan koko perhettä tässä tosin ei huomioida, sillä sieltä vanhempien ja isovanhempien osastosta ei löytynyt läheskään niin kiinnostavia juttuja kuin perheen lapsille ja teineille suunnatuista ideoista. Hajuveden antaminen äidille ja taskulampun isälle oli kyllä jo 90-luvulla so last season.

Oman kaikkien aikojen parhaimman joululahjani olen esitellyt teille jo viime vuonna. Se säilyttää edelleen mielessäni tuon tarunhohtoisen sijoituksensa.

Tässä siis suuri joululahjaparaati ála 1999! Aistikaa millenniumin hopeanhohtoinen tuoksu!

Perheen pienimmälle lahjaksi ihana olisi vaikkapa Muumi-puhallustussit (49 mk), Ansa ja Oiva -kirja (112 mk) tai Ansa ja Oiva -kasetti (59 mk), Kanaset-muistipeli (166 mk) tai Grimmin satukirja (3 osaa, n. 336 mk).



Perheen pikkuneidille Kultainen joulu 1999 -lehti ehdottaa joululahjoiksi muun muassa seuraavia: Samettinen pussukka (29 mk), hiuspanta ja -pinnisetti (9 mk), Body Shopin tuotteita (mansikkakylpyvaahto 32 mk, huulikiilteet 25 mk, matkahammasharja ja -tahna 29 mk), hauska herätyskello Sokoksesta (195 mk), Tuula Kallioniemen Reuhurinne-sarjan kirjat (73 mk), Crayolan koruntekosetti (61 mk), Kii-peli sana- ja laskupeli (76 mk)



Pieni poika taas voisi saada lahjaksi esimerkiksi NHL-tähtien Kiekkokoulu-kirjan (132 mk), 32-osaisen mikroskooppisetin (159 mk), "Vaativalle rakentajalle" Lego Technic (197 mk) ja Lego System (298 mk), Flik Flak -kello millenniumrannekkeella (!!!) (159 mk), Star Wars episodi 1 -opaskirja (148 mk), Samsoniten reppu (199 mk).



Perheen teinitytöt taasen voisivat ilahtua näistä:
Käsi-valokuvakehys (79 mk), kultainen valokuvakehys (98 mk) sekä nipsut (39 mk), nämä kaikki Daysta; Sister's Pointin yliolanlaukku (119 mk), lannelaukku (69 mk) ja punainen käsivarsipussukka (49 mk) (???), Body Shopin White Musk -tuotteita, Sweet Valley High -kirjoja (36 mk), hiuskorut (9-15 mk), puhelinmuistio (49 mk).



Teinipojalle taasen ehdolla olisi ainakin Signal-fleecehattu (119 mk) ja sormikkaat (159 mk), Body Shopin Teatree-sarjaa, Uusi Kuinka kaikki toimii -cd-rom (285 mk), Joy Cam -polaroidkamera (n. 199 mk), 10 kuvan filmipaketti (n. 59 mk), Nokia 3210 kaksitaajuuspuhelin (n. 1500 mk), Xpress-on-värikuoret (alk. 180 mk), Suosittu Bert-kirjasarja (100 mk).



Mukana on aivan ihania helmiä! Diggaan erityisesti noista, jotka olen omista poiminnoistani alleviivannut. Kuvissa on toki vielä paljon muitakin tuotteita.

Mitä sinä toivoit? Oliko käsivarsipussukka suuressa huudossa?

***
Kuvat ovat lehdestä Kultainen joulu 1999.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Joululahja(v)ideoita, 1999

Mitä joululahjaksi? Vuonna 1999 joulupukille osoitetulta listalta olisi voinut löytyä vaikkapa nämä vhs-nauhat:

Antz - Muurahaiset; Egyptin prinssi; Fröbelin palikat - Lisää leikkilauluja; The Rugrats - Ipanat elokuva; Huvitutin joulukonsertti (Pikku kakkosen parhaat); Röllin talvisia tarinoita (Pikku kakkosen parhaat); Babe suurkaupungissa; Rugrats - Ipanat: Jouluseikkailut; Muumilaakson uusia tarinoita: Joulutarina.

Samaan aikaan markkinoille taisivat kuitenkin olla rynnistämässä jo dvd-levytkin. Ainakin meillä videoita kuitenkin kelattiin vielä pitkään.

Mainos lehdessä Kultainen joulu 1999.

Jouluiloa koko perheelle! Jes! Näin aikuisena en kyllä haluaisi katsoa näistä juuri mitään. Fröbelin palikoita ainakaan. Luultavasti kyllä jo jouluna 1999 olin aika paljon kiinnostuneempi vaikkapa Apulannan levystä ja Tehosekoittimesta (Tyrävyöstä puhumattakaan) kuin Huvitutista, Dawson's Creekista enemmän kuin Babesta. Siksipä seuraavassa postauksessa tullaankin menemään hieman laajempien kansanjoukkojen joululahjaideoihin, vink vink!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Retrolissun ysäreissä 1990-luvun lapsia ja teinejä

Ylen Teema-kanavalla alkoi muutama viikko sitten 1990-lukuun paneutuva Retrolissun ysärit -sarja. Olin siihen hieman pettynyt, kuten te lukijani olette saaneet kuulla, eikä sarjan formaatti mihinkään ole muuttunut, mutta linkkaan siitä nyt silti. Uusin, sarjan 4. jakso käsitteli nimittäin 1990-luvun lapsia ja teinejä, joten sehän iskee suoraan tähän blogiin! Jakso olikin hauska ja mukana oli kaikkea Fiistä My Little Ponyyn, Tenavatähteen ja Tiimari-krääsään. 

Jakso on katsottavissa Areenassa vielä 29 päivää. Hoplaa!

torstai 7. marraskuuta 2013

Trollit

"Vanhojen tarujen mukaan peikoilla on taikavoimia, ja ne haluavat saada ihmiset hymyilemään ja tehdä heidät onnellisiksi. Näin myös TROLL-ONNENPEIKOT. Hymyä huuleen."
Suuri Lelukirja, 1992.

Kuva: Wikipedia.

Trolli-nuket keksi vuonna 1959 tanskalainen Thomas Dam. Tarina kulkee niin, että hänellä ei ollut rahaa ostaa lapselleen Lilalle kunnon joululahjaa, joten hän päätti itse tehdä nuken oman mielikuvituksensa pohjalta. Kun lapsen ystävät näkivät tämän nuken, hekin halusivat samanlaisen. Damin oman yritys alkoi pian tehdä näitä nukkeja muovista nimellä Good luck trolls (tai kenties oikeasti sama tanskaksi). Nuket tulivat suosituksi ympäri Eurooppaa jo 1960-luvulla, vuonna 1964 niitä myytiin yksin Yhdysvalloissa jo yli miljoona. 1990-luvulle sijoittu trollien uusi suuri buumi. Kiinnostavaa 1990-luvun kannalta on mm. se, että 90-luvulla trolleja yritettiin saada myös poikien suosioon esimerkiksi luomalla sarja Turtles-Trolleja! Mutta niiden suosio jäi parhaimmillaankin marginaaliseksi.

Suuri Käsityö julkaisi vuonna 1993 kaavat lukijan suunnittelemiin Trollien vaatteisiin. Ideat oli lähettänyt Kristiina Mäkelä Raisiosta.

"Ompele itse suloista trollille". Suuri Käsityö 1993.

1990-luvulla markkinoilla oli itseasiassa eri valmistajien trolleja, myös niitä aitoja Damin peikkonukkeja. En oikein tiedä, onko tämä kaikenmaailman trollien tehtailu ollut edes kovinkaan laillista, mutta en ole varma, miten Thomas Dam oli mahtanut patentoida nukkejaan, vai oliko lainkaan. Troll Dolls Guiden mukaan 90-luvulla oli markkinoilla paljon Russ-merkkisiä trolleja, jotka olivat Dam-nukkeihin verrattuna huonommin valmistettuja ja siksi paljon halvempia. Monet muutkin ovat kyllä peikkoja valmistaneet. Nimenomaan näitä Dam-nukkeja pidetään nykyään vintagenukkeina ja tietysti arvokkaimpina. Niiden hiukset valmistettiin mohairista (ja sitä oli paljon), vaatteet huovasta ja ne olivat kovaa muovia. Lisäksi niillä oli tietyt standardikoot. Dam Companyn 1990-luvulla valmistamia nukkeja kutsutaan Norfin-nukeiksi. Kasvoiltaan ne olivat erilaisia näihin varhaisiin Dam-nukkeihin verrattuna.


Suuri lelukirja, 1992.


Nämä Suuren lelukirjan tarjoamat trollit ovat näitä Norfinin nukkeja, niiden kasvonpiirteet kun todella ovat aika erilaisia kuin noiden vanhempien trollien. Tämän vertailun tein Troll Doll Guiden kuvien perusteella - ja lisäksi tuo pellepeikko löytyy myös tuolta oppaasta, Norfinin nukkena siis. Ja toisaalta, sanotaanhan mainoksessakin, että "Hellyyttävät aidot trollit on valmistettu kestävistä ja turvallisista materiaaleista!"

Itseltänikin trolleja kyllä löytyi. Pienimmillään ne olivat vain noin yhden sentin mittaisia, vuonna 1994 pääsiäismunista tulleita trolleja, keskikokoisimmillaan parin kolmen sentin mittaisia trolleja (avaimenperä ja lyijykynä-"topper", miksi sitä nyt pitäisikään kutsua suomeksi?), suurimmillaan about noin 15 senttiä korkeita trolleja. Ja voisin hyvin vahvalla varmuudella väittää, että ainakaan noista pienimmistä trolleista mikään ei ollut lainkaan aito Dam-peikko. Ainakin nuo "kynäkorut" olivat kaiketi juuri Russ-merkkisiä peikkoja.

Koska nimenomaan nuo Russ-merkkiset tuotteet olivat kaikkein halvimpia ja niitä oli valikoimaltaan eniten erilaisia, niin voisin arvata nimenomaan niitä olleet muillakin - ainakin enimmäkseen! Lisäksi nuo Russ-merkkiset trollit olivat kasvonpiirteiltään lähempänä niitä vanhoja 60-luvun trolleja ja siksi kasvoiltaan ainakin minulle tutuimman näköisiä.


Oikealla puolella pääsiäismunasta tullut Trolli,
tuon ruskean läpyskän olemusta on ennenkin
ihmetelty.

Minä tai sinä emme suinkaan ole ainoita 90-luvun lapsia, tässä nimittäin yksi 1990-luvun lapsi,  Cheryl Lin, puhuu Trolleista. Ihan mahtavaa! Myös tässä jutussa puhutaan aitojen trollien ja muiden trollien eroista.



Good luck Trollsien nettisivut löytyvät arkistoituina täältä.
Lisää voi lukea myös Troll Dolls Guidesta sekä tietysti myös Wikipediasta.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Menneitä karkkeja

Minusta ei ole mitenkään yllättävää, että jutut tuotteista, joita ei enää valmisteta, ovat aika kysyttyjä ja kiinnostavia. Kulminoituuhan niissä jotain hyvin olennaista: ne eivät tosiaankaan enää palaa, ne elävät vain muistoissamme. Tai no ei ihan! Voimmehan nimittäin saada ihanan makeuden kielen päälle katselemalla hiukan kuvia! :) (Ja kyllähän jotkut tuotteet kuitenkin palaavat tuotantoon/myyntiin, Hopeatoffeesta alkaen.)

Seuraavat suklaarusinat ovat vuodelta 1996. Noina vanhoina hienoina aikoina pakkauskokojen ei tarvinnut olla turboa, megaa, superia ja mättöä. 65 grammaa riitti - no, ainakin 5 minuutiksi. Pandan vanha logokin on muuten aika symppis!


Näitä 1990-luvun kuvia sen ajan Lauantaipusseista pyörii nettimaailmassa useampia. Tämä versio on Barbie-lehdestä vuodelta 1991. Oletettavasti kuvassa on esitetty kaikki pussista löytyneet karkit, kun kerran vastaajaa pyydetään kertomaan oma suosikkinsa sisällöstä. Tuolloin Lauantaipussi oli vielä Merijalin tuote, se siirtyi Merijalilta Leafille vuonna 1992. Tuossa vaiheessa Lauantaipussi oli jo suomalaisille tuttu ja paikkansa vakiinnuttanut tuote, sillä se oli tullut markkinoille vuonna 1983. Nykyään Lauantaipussi on Malacon tuote.

Lapsena Lauantaipusseja tuli toki jokus saatua karkkipäivän iloksi - lauantaisin tottakai - ja luultavasti jo silloin osa karkeista meni alas vähän niin ja näin. Esimerkiksi mustia autoja, joista en pitänyt, oli pussissa aivan liikaa, ja ihania sienikarkkeja taas liian vähän, samaten kuin niitä suklaita. Myös Aakkoset ovat kuuluneet Lauantaipussin vakiosisältöön. Lauantaipusseista on myös aina tullut mukana tarroja. Tarrat ainakin joskus 2000-luvun alussa ne olivat ihan kammottavan rumia, mutta esimerkiksi tässä mainoksessa näkyvä leijonatarra on ihan ookoo. Pussin sisältöön on aina kuulunut myös jokin karkkiaski sekä tikkari, ainakin jossain vaiheessa mukana taisi tulla myös purkkaa. Suklaista muistan parhaiten pienen pussin, johon oli isketty neljä pientä suklaanappia. Tässä 1990-luvun alun pussissa näyttää olevan Milkan suklaata, jännää. Myös Lätkäliiga on Lauantaipussien klassikko, mutta nykyisten Lauantaipussien sisällöstä en valitettavasti tiedä mitään, en varmaan 10 vuoteen ole tällaista ostanut.

Minkä sinä söisit ensin?



Myös tämä seuraava mainos on alunalkaen Barbie-lehdestä, vaikka luultavasti tätä, kuten ylläolevaa Lauantaipussiakin, on mainostettu monissa yhteyksissä.

Fazerin Karkkimaa. On kyllä myönnettävä, että itse en muista tällaisia karkkeja yhtään. En niin noita pusseja ulkonäöltää kuin myöskään yksittäisiä karkkeja, joita on kuvattuna mainoksessa sokkelon reunoilla.





Kuten aiemminkin on varmasti Nuoruusdiskossa tullut ilmi, monet nykyklassikot eivät alunperin ole olleet Fazerin tuotteita ollenkaan. Jos jotain tätä blogia tehdessä on oppinut niin ainakin sen, että yritysmaailma on aika sekava, ja yrityksiä ja tuotemerkkejä myydään jatkuvasti sinne tänne. Niinpä 1990-luvun alkupuolella vaikkapa Mariannet, Omarit ja Ässämixit olivat vielä Chymoksen karkkeja.


Tämä R-Kioskin Chymoksen tuotteita esittelevä mainos on jo vuodelta 1984, mutta siinä on tuotetta joka sorttia esillä ja tietysti ajankuvaa, jota ei varmasti enää 2010-luvulla varmasti teeveessä näytettäisi - viitaten siis lakujen rasistiseen pätkään.



Ja lopuksi vähän muuta, nimittäin Chewitsejä!

1990-luvun lopulta. Uutuutena colan makuinen Chewits
sekä Chewits Choco Toffee-pallot.
Chewits on nykyään Cloettan tuote.


Kyseinen karkki näki päivänvalon jo 1960-luvulla. Karkin alkuperäisinä makuina olivat mustaherukka, mansikka, banaani ja appelsiini. Sittemmin rinnalle tuli kaikenlaista. 1990-luvulla brittiläinen Chewits oli oikein yleinen karkki täällä Suomessakin, mutta niiden myynti taisi sitten loppua, sillä nyt on hehkutettu niiden tuloa takaisin. Itse en koskaan ehtinyt huomaamaan niiden katoamistakaan... Jotenkin mulla on vähän asennevamma tällaista yksittäispakattujen karkkien kanssa, mutta esimerkiksi nämä Chewitsit ovat kyllä sen verran tahmeita, että siinä päälimmäisessä kääreessä olisi sisällä luultavasti vain yksi iso pötkö, jollei niitä näin paperein olisi eroteltu toisistaan.


En tiedä onko tätä Chewitsin mainosta koskaan näytetty Suomessa, ja muutenkin se on jo 1980-luvun puolelta, mutta ihan kiva pätkä silti. Tästä hirviöhahmosta tulee muuten kovasti mieleen virolaisen Kalevin Draakon-karkit. Nekin ovat lisäksi hieman tahmeita, pehmeitä ja tarttuvia ja yksittäin paperiin pakattuja namuja. Oikein hyvänmakuisia, mutta tätä samantyyppistä henkeä ei vain voi olla huomaamatta. Tässä toisaalta päästään tämän kirjoituksen alkuun: Panda ja Kalev kuuluvat ilmeisesti samaan konserniin (ja siinä on mukana myös mm. Taffel).

torstai 31. lokakuuta 2013

Xmas like it's 1996

Joo, mä tiedän että osa teistä kavahtaa hirmustuneena nyt, mutta faktahan on, että huomenna on marraskuu ja silloin voi sanoa, että seuraavan kuukauden jälkeen joulu on jo ohi. Lisäksi minä itse satun olemaan suuremman luokan jouluihminen, joten tässä sitä ollaan: vuoden ensimmäinen joulupostaus.

Sitä paitsi, jos haluat sisustaa kotiisi ihanan joulun, niin ompelupuuhiin pitää ryhtyä ajoissa. 

Voit vaikkapa ommella vilukissalle torkkupeiton ja tehdä paperinarusta kranssin (oma äitini harrasti näitä paperinarukransseja, niitä oli runsain mitoin). Ne kranssit näyttivät juuri tuolta kuin tuo punainen kranssi kuvan yläreunassa. Tunne ysäri kotonasi!


Ehkä viherpunaisen värimaailman sijaan suosit kuitenkin enemmän kullan ja sinisen sävyjä? Ei hätää, niilläkin kodista saa ihanan:


Mikään ei voita itsetehtyjä metallinhohtoisia valokuvakehyksiä, niin se vain on! Rupea lahjantekoon jo tänään.

Toisaalta lahjaksi voi antaa myös jotain, joka kertoo hyvästä mausta.

Mutta btw, käsi näyttää pitävän sellaista yksikorvaista kynttilänjalkaa,
eikä kahvikuppia, jos nopeasti katsoo. Tosi hienosti sommiteltu!

Ja tämä kaikki tulee toteuttaa kivan utuisessa hengessä, muistakaa se! Sehän luo tunnelmaa.

***

Kuvat: Kotivinkki joulu - Suuri joululehti 1996.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Aquasta ja ihan hiukan tanskapopista



Nelihenkinen Aqua oli aikanaan ensimmäinen suuren läpimurron tehnyt tanskalainen europop-bändi - kai yhtyeen sellaiseen musiikilliseen kategoriaan voi laskea.

Alunperin nämä neljä, Soren, Claus, Rene ja Lene soittivat yhdessä vuodesta 1994 alkaen nimellä Joyspeed, ja he tekivät yhden Pohjoismaissa pärjänneen hitinkin, jonka nimi oli Itzy Bitzy. Kappale on eräänlainen eurodance-version Hämähämähäkki-kappaleesta. Omasta mielestäni aika raivostuttava, mutta voitte arvioida itse.



Tämän musiikillisen helmen lisäksi Joyspeedille ei kamalasti tullut menestystä, joten yhtye lähti hakemaan itselleen vähän uutta tyyliä ja vaihdoin nimensä, ja niin saatiin aikaan Aqua. Vuonna 1997 julkaistulta Aquarium-pitkäsoitolta irtosi monta hittiä, joista ensimmäinen oli 1996 julkaistu Roses are red, joka ei mielestäni taasen ole ollenkaan raivostuttava.

Potin räjäytti varsinaisesti Barbie girl -hitti, joka julkaistiin 1997, ja joka lienee Aquan tunnetuin kappale. Kappale tuotti yhtyeelle kuitenkin myös vähän ongelmia, sillä Barbie-tuotemerkin omistava Mattel haastoi yhtyeen oikeuteen. Aquan levy-yhtiö puolestaan haastoi Mattelin oikeuteen joidenkin yrityksen henkilöiden puheiden vuoksi. Oikeusprosessit kestivät pitkään ja vasta vuonna 2002 tuli päätös. Sen mukaan kappaleessa oli kyse parodiasta, mikä ei ole rikollista, joten siinä se. Aika hieno parodia Barbie girl kyllä onkin! Omassa älyttömyydessään se myös kuvastaa aika oivallisesti 1990-luvun jälkipuoliskon dancen ja popin huumoriosastoa, jota sittemmin tuli täydentämään esimerkiksi Dr Bombayn Calcutta, Toyboxin Tarzan and Jane sekä aika moni muukin tanskalainen yhtye. Tämä hassunhauska musiikki on jännä ilmiö, mutta vielä jännempää on mielestäni se, että nämä yksittäiset kappaleet ovat aikanaan olleet ihan järjettömiä hittejä. En tiedä voisiko joitain 2010-luvun artisteja tai biisejä laskeja jotenkin osaksi tätä jatkumoa. (Ehdotuksia? Petri Nygårdin jotkut kappaleet?)






Aquasta alkoi melko vahva tanskapopin buumi, vaikkakaan mikään muu yhtye ei yltänyt Aquan tasolle urallaan ja suosiossaan. Vahvimpia "kilpailijoita" olivat Daze ja S.O.A.P. Dazen Super heroes-levy oli menestys, ja siltä muistamme ikuisesti ainakin Superhero ja Tamagotchi -kappaleet. S.O.A.P. jäi This is how we party -kappaleellaan ja yhdellä levyllään ainakin yhden levyn ihmeeksi, mutta olihan se silti aikanaan tunnettu nimi.

Tanskasta tuli kuitenkin myös suuri joukko muitakin pop-bändejä, jotka menestyivät kuka mitenkin. Hit'n'Hiden Space invaders -kuulostaa mielestäni aivan suoraan Aquan kappaleelta, ja ainoaksi hitiksi se sitten jäikin, vaikkakin he paraikaa ovat yrittämässä paluuta. Muita tanskalaisia yrittäjiä olivat mm. Crispy, Cometz, Cartoons - ja Dr. Bombay!

Mutta takaisin Aquaan. Sen Aquarium-levyltä löytyivät myös kahden jo mainitun lisäksi myös hitit My oh My, Doctor Jones, Turn back time ja Lollipop. Itselläni oli (ja on) levy c-kasettina, joten muutkin levyn biisit ovat kyllä tuttuja. Yhtä lukuunottamatta kappaleet kuulostavat keskenään about samalta, ja se poikkeus on Turn back time. Kappale oli vuonna 1998 ensi-iltansa saaneen elokuvan Sliding doors tunnuskappale, ja kappaleen videolla olikin pätkiä elokuvasta.



Katsoin Sliding doors -leffan ensimmäistä kertaa noin vuosi sitten ja se oli kyllä ihan kiinnostava. Elokuva seuraa Gwyneth Paltrowin esittämän Helen-hahmon kahta elämää. Toisessa versiossa hänen elämästään hän ehtii metroon, toisessa hän ei ehdi. Ja mihin kaikkeen tuo yksi myöhästyminen tai ehtiminen lopulta vaikuttaa. Elokuva on tyyliltään draamakomedia ja voin kyllä suositella sitä, jos tuon tyylilajin elokuvista pitää. Tämä nyt on kuitenkin hieman erilainen kaikkiin perusrakkaustarinoihin verrattuna, koska juonessa on jokin juju. Ja elokuvan myötä Aquan Turn back time -kappale liittyy mielessäni ikuisesti tähän elokuvaan.

Kuva: Wikipedia.

Aquariumin kaltaista menestystä Aqualle ei sittemmin ole tullut, mutta yhtye teki silti musiikkia 2000-luvun alkupuolelle saakka. Levyjä ja sinkkuja myytiin yhteensä yli 30 miljoonaa kappaletta. Esimerkiksi vuonna 2000 julkaistu Around the world kuulosti vielä siltä tutulta, ihan samalta Aqualta, ja ehkä se oli se ongelmakin, musiikki ei muuttunut niinkuin aika. Aquan hajoamista vuonna 2001 pidettiin kuitenkin yllättävänä, vaikka bändi itse vakuutti lopettaneensa hyvässä hengessä. Oli kuitenkin hyvin riemastuttavaa kuulla yhden kaverin linkkaamana uudempaa Aquaa muutama vuosi sitten, en edes tiennyt että he jälleen tekevät musiikkia yhdessä: Aqua nimittäin palasi yhteen 2000-luvun lopulla. Ihastuin todella paljon tähän uuteen Aquaan. Back to the 80s oli kiva kappale, mutta ennen muuta My mamma said -kappale kuulosti hienolta silloin ja kuulostaa yhä. Ainakin Wikipedian mukaan yhtye on edelleen koossa, mutta pariin vuoteen heiltä ei ole tullut uutta musiikkia. Mielelläni kuitenkin kuulisin heiltä vielä tätä aikuisempaa Aquaa.

Bändin sisälläkin on tapahtunut kaikenlaista. Alun alkaen laulajat Lene ja Rene olivat yhdessä, mutta sittemmin pariksi muodostuivatkin Lene ja Soren, jotka nykyään ovat naimisissa ja heillä on lapsia. On huhuttu, että Lene olisi pettänyt Reneä Sorenin kanssa, mikä olisi johtanut bändin hajoamiseen 2000-luvun alussa, mutta ehkä tämä juorutoimistona toimiminen ja spekulointi eivät kuulu tähän blogiin.

Tähän loppuun sitä uutta Aquaa, olkaa hyvät:



Tai no oikeastaan ihan loppuun pieni lainaus Lenen haastattelusta, tuosta Suosikin ylläolevasta jutusta:

"Kuka on maailman komein uros?
- George Clooney! Tim Robbins ja Leonardo Di Caprio ovat myös sieviä. Näin Titanicin hiljattain ja Leo oli todella hieno. Miten hyvä elokuva! Paras minkä olen nähnyt vuosiin, niin ihanan romanttinen. Tuollaisen romanssin minäkin haluaisin kokea."
(Juttu "Lene uskoo suosion jatkuvuuteen", Suosikki 7/1998)