sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Mitä mahdoinkaan 90-luvulla lukea? Eli kirjakatsaus osa 2

Edellisessä osassa katsahdin mm. Kultaiseen Salamaan, Neiti Etsiviin sekä Hulluun luokkaan. Mutta luinhan minä paljon muutakin, kuin vain rikoskirjoja. Tämän blogauksen kotimaiset kirjat ovatkin enimmäkseen "nuorille aikuisille" tarkoitettuja, eli löytyivät kotikirjastossani ihan toisesta hyllyvälistä kuin Neiti Etsivät ja Tuula Kallioniemet. Seikkailujen sijaan pääosassa olivat teini-ikäisten ihmissuhteet.

Tuija Lehtisen monet ja taas monet nuorten kirjat kulkivat käsissäni: niin yksittäiset romaanit, kuten Kundi kesätukkainen, Ikkunaprinsessa ja Roskisprinssi, myös sarjat, kuten Sara-kirjat. Laurojakin luin muutaman. Mirkka-kirjoja minulla oli yksi omanakin, mutta tuskin luin edes sitä. Hämmentävää sinänsä, että samalta kirjailijalta jotkin kirjat iskevät, mutta toiset ihan samantyyppiset eivät sitten yhtään.
   Tykkäsin Tuija Lehtisestä todella paljon, varsinkin niistä yksittäisistä romaaneista. Minusta tuntui silloin, että Lehtinen osasi kuvata nuorten elämää sellaisena kuin se oli, tai sellaisena kuin kuvittelin sen olevan, sillä kirjojen päähenkilöt olivat yleensä joitain vuosia minua vanhempia ja tietysti sata kertaa kiinnostavampia. Lehtisen kirjoissa oli aika paljon samaa kuin vaikka lukuisissa MeKaks-lehden rakkausnovelleissa. Sinänsä kepeitä, yleensä aina ihmissuhdekertomuksia joissa tyttö ja poika lopulta saavat toisensa, mutta sivussa saattoi olla hiukan vaikka ongelmallisia suhteita vanhempiin ja ihan nuoreen itseensäkin. Lehtisen aikuistenkirjoja en ole koskaan tainnut edes vilkaista.

Tuija Lehtisen romaanut Siskokullat (1995), Kundi kesätukkainen (1996),
Mirkka, lukiolainen (1988), Sara@crazymail.com (1998).


Jukka Parkkisen Kaupungin kauneinta lyyliä luimme 7. luokalla koko luokan voimin, joten se menee jo 2000-luvun puolelle. Kirja itsessään on kuitenkin julkaistu jo 1984, joten luulisin hyvin monien lukeneen sitä 1990-luvullakin. Kirja oli silloin mielestäni tosi kiintoisa ja hauska, ja niinpä luin sen uudelleen noin puolitoista vuotta sitten. Olihan se hyvä edelleen! Tosin sellaisella "no tää nyt on tällainen nuortenkirja" -tavalla. Idea kolmesta erilaisesta pojasta, Jalista, Pelkosesta ja Samista kilpailemassa kaupungin kauneimmasa lyylistä eli tanssijatyttö-Hannelesta on kuitenkin melko iätön, joten mikseivät siitä nykynuoretkin voisi pitää! Pitänee vain osata suhtautua oikein lankapuhelimiin ja muihin antiikkisiin asioihin. Ikuisesti kai muistan ainakin sen, että Parkkinen kuvaili Pelkosta kotleetikoksi :)
   Kaupungin kauneimmasta lyylistä on ilmeisesti tehty tv-sarjakin (itse en ole sitä koskaan nähnyt, mutta Elävästä arkistosta löytyi), ja siitäkin löytyy netistä pätkiä.



Eräs yksittäinen mieleen jäänyt kirja lienee Teija Niemen Bileet (1992). Vaikka en sitä ihan vielä ilmestymisvuonna lukenutkaan, tulin lukeneeksi sen kaiketi parikin kertaa joskus myöhemmin, 90-luvun lopulla. Kirja siis kertoo yhdestä illasta, jolloin yksi kirjan henkilö (ei toivoakaan, että muistaisin nimiä) järjestää kotonaan kotibileet, ja tätä tapahtumavyöryä kirja siis seuraa. Kaikkea koomista tapahtuu, ihmiset ovat ihastuneita ja hiukan humalassa ja isän arvoesineet vaarassa. Kaikki tämä siihen aikaan oli tietysti erittäin kiehtovaa, kun omassa elämässä jännittävintä oli lähinnä kauppojen "siiderijuomaa" (0,7% alkoholia) ja kotibileissä ei tapahtunut mitään kovin jännittävää, ja vanhemmatkin tulivat aina jo yhdeksältä kotiin.

Teija Niemi: Bileet (1992).

Teija Niemen kanssa ehkä hiukan samantyylisiä kirjoja kirjoitti Katri Manninen, jonka samaan sarjaan kuuluvat kirjat Sikabileet, Megakesä, Supersivari ja Bittitiikeri (julkaistu 1990-luvun loppupuolella). Niissä hehkeät nuoret harrastivat jo seksiäkin, hurjaa menoa ala-asteikäiselle siis :) Koska kirjoissa oli selkeästi jo aikuisempia teemoja kuin muissa siihen aikaan lukemissani kirjoissa, tuntui niiden lukeminen jotenkin jännittävältä, kuin kurkistaisi verhon raosta maailmaan, jonka näkemistä ei kehtaisi kellekään tunnustaa. Niin viatonta oli menoni 1990-luvulla! Nykyään kirjat tuskin hätkähdyttäisivät ketään, vaikka päinvastaista nuorten itsensä vuoksi toivonkin. Myös romaani Kohtalokkaat kotibileet on osittain Mannisen kirjoittama. Samoilla teemoilla siis mennään!

Katri Manninen: Supersivari

Tiesitkö muuten, että Katri Manninen on viime vuodet käsikirjoittanut vaikka mitä? Kuten Salattuja elämiä. Hän on myös kirjoittanut ne Salattuihin elämiin liittyvät nuortenkirjat.

3 kommenttia:

  1. Bileet ja Mannisen kirjat olivat kyllä juuri niitä, mitä luettiin vähän äidiltä salaa... ;)

    VastaaPoista
  2. Joo ihan totta! Ne oli aika hurjia ja ne tuntuikin jotenkin kielletyiltä siihen aikaan. En tiiä olinko sitten liian nuori niitä lukemaan... O_o

    VastaaPoista
  3. Bileet! Ihan mahtavaa, että kaivoit tuon kirjan esille :D Luin sitä joskus 9-vuotiaana. Pitäisi ehkä lainata se nyt kirjastosta ja muistella menneitä x)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)