Nuoruusdisko

Muistatteko ne lähinnä kai Unisetin siirtotarrat? Niitä vaikkapa A4-kokoisia "taustakuvia", joihin saattoi liimata erilaisia liikuteltavia kuvia ja yksityiskohtia, ja niitä pystyi irrottamaan ja kiinnittämään uudelleen ja uudelleen. Minullakin oli sellaisia pari, muistaakseni ainakin yksi purppurakantinen, jonka aiheena oli koululuokka (mutta saatan muistaa väärin, ja aiheena oli ties mikä mörrimöykky tai maatalon eläimet). Mutta muistojeni mukaan kaikkein hienoimmat Uniset-siirtokuvat löytyivät kuitenkin seurakunnan kerhosta, josta ennen kouluikää kävin. Ne olivat isompiakin, ja erityisiä tietysti ihan vain siksi, etteivät ne olleen omiani.

Unisetilla lienee ollut (ja on yhä) sopimus Disneyn kanssa, sillä lukuisissa tarra-arkeissa teemana olivat eri Disneyn elokuvat. Kuten nyt vaikka Pocahontas ja rakkaansa John tuossa yläpuolella. Useilla lienee ollut myös tällainen muumi-aiheinen kokonaisuus. Minullakin taisi olla. Sellainen merenrantateemainen. Jossain vaiheessa näitä m…

Nam!-ruokalehden numeron Talvi 94-95 teemana on kevyttuotteet ja ruoan kalorit. Ostoksilta-palstalta löysin kaksi eri tuoteperheitä esittelevää kuvaa. Sieltä löytynee paljon tuttuja naamoja! Ja ihan riippumatta siitä, kuinka paljon kenenkin perheessä on tuijoteltu kaloripitoisuuksia tai terveellisyyttä noin muuten.
Kaikenkaikkiaan olen pitänyt kaikenlaisten kevyttuoteiden ja kalorinlaskennan olevan auttamattomasti 2000-lukua, mutta väärässähän siinäkin oltiin.

"Van den Bergh Foods valmistaa laajaa, jatkuvasti uudistuvaa Kevyt Linja -tuotesarjaa. Tuotteet ovat kevytelintarvikkeita." Yhä edelleenkin kauppojen hyllyiltä löytyy ainakin noita Linjan margariineja, ja ajatus sarjan metvurstipakkauksistakin tuntuu jotenkin tutulta. Minulla ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, että Kevyt Linja -sarja on ainakin joskus ollut näin kovin laaja! Kuvaa silmäilemällä etenkin Linjan jogurtit tuntuvat kovasti tutunnäköisiltä, vaikka olinkin lapsena vahva viidakkojogurtin (aka Yoplaitin Fruto…

Suosikki 11/1994
Kaikki olette varmaankin kuulleet, että Suosikin ilmestyminen loppuun tämän vuoden joulukuussa. Onhan se tosi surullista! Nykyinen, 2010-luvun Suosikki ei todellakaan ole mikään hieno lehti eikä juuri lainkaan verrattavissa 90-luvun Suosikkiin, mutta kyllä silti jään kaipaamaan lehteä. Se kuitenkin oli melkolailla suuri osa elämääni 90-luvun lopulla. Luin Suosikkeja kannesta kanteen lukuisia kertoja, sisustin sen julisteilla, tein testit ja askartelin taskupokkarit. Sen ajan Suosikit ovat minulle hyvin rakkaita.
Suosikki oli hyvin suosittu vielä 90-luvulla, vaikka sen suurimmat huippuvuodet tiivistyivätkin 80-luvulle ja Dingo-huuman aikaan. Silloin sen levikki oli parhaimmillaan noin 175 000. Vau! Alamäki alkoi 2000-luvun alussa ja arvatenkin pitkälti internetin leviämisen vuoksi. Tosin on huomattava, että joillakin nuortenlehdillä menee edelleenkin erinomaisesti, kuten nyt vaikkapa Demillä. Pelkillä aikojen muutoksilla suosion romahdusta ei voi selittää. En nyt kuite…

Olen sen verran nuori, että Matti Nykänen edustaa minulle lähinnä hivenen huppelissa huonosti laulavaa ex-urheilijaa (vaikka hänen urheilulliset saavutuksena kyllä tiedänkin), mutta olihan Suomella eräs mahtava mäkihyppääjä myös siinä Nykäsen ja Janne Ahosen välissä. Ja hän oli tietysti Toni Nieminen.
Toni Nieminen syntyi vuonna 1975 ja oli siis vain 16-vuotias voittaessaan olympiaKULTAA Albertvillessa vuonna 1992. Tämän henkilökohtaisen kullan lisäksi hän sai myös joukkuekultaa ja henkilökohtaista pronssia. Kaiken kaikkiaan aivan täydelliset kisat siis nuorelle miehelle. Samalla kaudella hän voitti myös Keski-Euroopan mäkiviikon. Myöhemmin urallaan hän ei yltänyt enää aivan Albertvillen olympiakultamitaleihin, mutta ei silti liene vähäpätöistä, että hän oli maailman ensimmäinen yli 200 metriä hypännyt. Paikka oli Planica ja vuosi 1994.
Ja ennen siirtymistä viihteellisyyksiin on syytä palata vuoteen 1992:

Tuossa siis Niemisen olympiakultahyppy!

Ensinnäkin: selostajat hehkuttavat ja h…

1990-luku oli luultavasti erittäin urheilullista ja ulkoilullista aikaa. Näin ainakin siitä päätellen, että jokapojan ja jokatytön vaatekaappiin kuului ehdottomasti kunnon tuulipuku. Itselläni oli mitä upein Adidaksen tuulipuku takkeineen ja housuineen ollessani suunnilleen ekaluokkalainen. Upea se oli etupäässä siksi, että siinä oli kivasti yhdistetty suunnilleen kaikkia maailman värejä erilaisiin lohkoihin. Parhaalla ystävälläni oli tismalleen samanlainen (voin laittaa joskus kuvan, kunhan löydän jonkun edustavan otoksen.)
Osasivat sitä muutkin.

Suuressa Käsityössä oli oma aukeama lukijoiden lähettämille kuville, ja vuosien 1991 ja 1992 aikaan värikkäät lasten ulkoiluasut olivat yhdestä satunnaisotannasta päätelleen kuumista kamaa. Minua ilahduttavat erityisesti yllä oleva vasemmanpuoleisen kuva, jossa pukujen rintamuksiin on ommeltu kivoja paikkamerkkejä. Minullakin oli sellaisia! Siinä on jonkun äiti tai sukulaistäti surautellut koko lapsikatraalle samanlaiset, vautsi. Kivoja vär…

...Ja kun vauhtiin on päästy, niin kas tässä lisää mahtavia etsintäkuulutuksia 1990-luvun loppupuoliskon Suosikeista. 
Useissa hakuilmoituksissa kyse on lopultakin vain siitä, että joku on nähnyt ohimennen kaupungilla kivannäköisen ja kiinnostavan vastakkaisen sukupuolen edustajan. Nämä ilmoitukset ovatkin mielestäni aika hönttejä, kuinka moni oikeasti viitsisi ainakaan nykyään lähestyä ketään sillä verukkeella, että hei kävelimme toistemme ohi kolme kuukautta sitten, en saa sua mielestäni millään.
"Hennes&Mauritz 1.10.1999. Olen se ruskeehiuksinen tyttö, jolla oli beessi huppari ja mustat housut. Olin menossa pukukopeille ja sä kävelit mun ohi ja katoit mua hymyilit mulle. Olis kiva tutustua, jäin kaipaamaan hymyäsi. Eli jos kiinnostaa kirjoita: ..." (Suosikki 12/1999)

[Kuolen nauruun.]
"7.7. Turun Kauppatorin pysäkki n. klo 13.30. Tyttö, jolla oli valkoinen minihame, tummanvihreä toppi, korkeakorkoiset kengät ja ruskeat hiukset. Olen se poika, joka nojaili mainosta…

Valitettavasti onnistuin löytämään vain yhden vanhan ystäväkirjani, vaikka niitä on päiväkoti- ja ala-asteikäisenä tullut omistettu useampia. Ne sisältävät tietysti mitä hienoimpia ja nostalgisimpia muistoja: lasten logiikkaa ja 90-luvun populaarikulttuuria. Päiväkoti- ja kerhoaikaisissa ystäväkirjoissa on tietysti se erityisen hienoa, että minä ja ystäväni emme osanneet kirjoittaa kuin korkeintaan hyvin horjuvasti, joten äidit on laitettu asialle. Siistillä aikuiskäsialalla on sitten ikuistettu Fröbelin palikat lempimusiikiksi ja lihapullat lempiruoaksi.
Barbie-ystäväkirjojen mainos on itseasiassa jo vuodelta 1989. Muistan kuitenkin kaukaisesti,  että yhdellä ystävälläni olisi ollut tällainen 1990-luvun puolivälissä. Saa tunnustaa, jos näin on.
Tässä kivoja klassikkovastauksia noin vuosien 1993-1994 tienoilta:  (sekaisin eri ihmisiltä, joten vastauksia samoihin kysymyksiin erittelen viivoilla, ymmärtänette)

Mieluisin tv-sarja: Ruusun aika / Kaukometsän pakolaiset / Hynttyyt yhteen / Nall…

Niinhän se taitaa olla, että muodit kiertävät ja nyt on se aika elämästä, kun 1990-luku on in ja jees ja hottista. Näin voi päätellä kuka tahansa kauppoja koluava, muotiblogeja seuraava ja jopa minä, joka selailin vuosien 1996 ja 1997 Muoti+Kauneus-lehtiä, ja kiinnitin huomiota, kaiken muun ohessa, pitkiin hameenhelmoihin. Kaltaiselleni hukkapätkälle pitkät hameet ja mekot eivät sovi alkuunkaan, mutta muoti on muotia, 1990-luvulla ja 2010-luvulla.
Kuvat Muoti+Kauneus -lehdistä vuosilta 1996 ja 1997.
Nykyhelmoista löytyy niin tasaraitaa kuin ehkä sahalaitaakin, mutta yhdessä asiassa ei nykyään taideta kuitenkaan olla aivan 1990-luvun tasolla, ja se on ne kuviot. Ne pienet, geometriset hersyvät kuviot! On nimittäin niin, että miltei jokaisessa vastaan tulevassa pitkässä ysärimekossa on kuvioita enemmän kuin tarpeeksi. Hienoimmillaan kuvioitu hame liitetään erikuvioiseen mutta silti vahvasti kuosiseen paitaan tai samaa kangasta olevaan yläosaan. Kerrassaan mainiota!
Ja erityismaininta yl…

Koulujen alun kunniaksi mietiskelin ja kaivoin esiin kuvia erittäin tärkeästä aiheesta, eli penaaleista. Äkkiseltään yhdistäisin ysäripenaaleihin neljä erityistä genreä. Niistä ensimmäinen olisi muoviset ohuet pussukat, joissa saattoi mitä useimmin olla Disneyn tai muiden luojien piirroshahmoja. Kuten nyt vaikka tämä Turtles-penaali. Tuosta postauksesta löytyy muuten myös läjäpäin muita Turtles-koulutuotteita, pyyhekumeista vihkoihin. Yhdellä ystävälläni on edelleen käytössä tällainen 90-luvun Pocahontas-penaali, ja sehän on ihan ultrasöpö! Penaali saattoi toki pitää pinnallaan monen muunkinlaisia kuvia, vaikka tällaisia. Kiiltävä, paksu muovi oli tavallaan oikein hyvä penaalimateriaali, mutta muistaakseni näiden pussukoiden saumat saattoivat toisinaan lähteä purkautumaan.
Monilta löytyi pulpetin päältä toki myös peltisiä penaaleja. Sanat eivät riitä kuvaamaan omaa rakkauttani tätä upeaa aarretta kohtaan:


Aito Titanic-penaali!
Voi mä muistan, kuinka äiti osti tämän Anttilasta minulle…

1990-luvulla ei ollut Facebookia tai IRC-galleriaa, joten on ymmärrettävää, että kiinnostavien ihmisten löytäminen kaikkien viiden miljoonan suomalaisten joukosta ei ollut mikään yksinkertainen juttu. Esimerkiksi niissä tapauksissa, jos oli tavannut kivan tyypin Ruotsin-laivalla ja puhelinnumero jäänyt vaihtamatta. Mutta onneksi lehdet tarjosivat foorumeita kaikenlaiseen etsintään. Etupäässä se tarkoitti Suosikin upeaa kirjeenvaihtopalstaa, joka 1990-lopulla muuttui käytännöllisestä "Kirjeenvaihto"-nimisestä palstasta  Hot Links-palstaksi. Sama sisältö kuitenkin: etsintäkuulutuksia ja kirjeenvaihtoilmoituksia.
Ilmoitukset avaavat aivan loistavan maailman, ja näiden tekstien analysointi olisi kyllä mitä kiinnostavin aihe vaikka jonkun opiskelijan opinnäytteeseen tai graduun! Lisäksi ne kertovat omasta ajastaan paitsi kulttuurisena ilmiönä myös esimerkiksi sen suhteen, miten ihmiset pukeutuivat.
Ajattelin jakaa hiukan jonkunmoisen teeman mukaan näitä ilmoituksia. Tähän postau…

Eräässä Barbie-lehdessä tuli vastaan tämä Cherry Merry Muffinin mainos:

Barbie-lehdestä, 5/1991.
Yksi näistä nukketytöistä, tuo ylimpänä kuvassa oleva blondi, on itse Cherry Merry Muffin. Muut nuket ovat (vasemmalta oikealle, jos kuvasta ei saa selvää tai jaksa avata isommaksi) Chocolottie, Trudi Frutti, Penny Peppermint, Lily Vanilly ja Greta Grape. Ihan söpöjä tapauksia! Itselläni ei ollut tällaista tuoksunukkea, enkä muista että ystäviäkään olisi hellitty näin mahtavilla leluilla. Ja poikkeuksellisella päättelykyvyllä sanoisin, että kukin nukke tuoksui nimensä mukaisesti suklaalta, greipiltä ja kuka miltäkin. Mielestäni nämä ovat melko samaa sarjaa kuin ne Cupcake Doll -nuket, joista olen tainnut aiemmin kirjoittaakin. Jälkiruokaa ja herkkuja, huutaa 90-luku! :D
Kuten mainoksen tekstistä käy ilmi, nukkejen mukana tuli "pellillinen tuoksuvia leikkimuffinseja ja raaputettava tuoksukortti". Hmm. Raaputettava tuoksukortti? Voisiko se olla myös osa leikkiä tai lelua? Vai onko s…