Muistatteko ne lähinnä kai Unisetin siirtotarrat? Niitä vaikkapa A4-kokoisia "taustakuvia", joihin saattoi liimata erilaisia liikuteltavia kuvia ja yksityiskohtia, ja niitä pystyi irrottamaan ja kiinnittämään uudelleen ja uudelleen. Minullakin oli sellaisia pari, muistaakseni ainakin yksi purppurakantinen, jonka aiheena oli koululuokka (mutta saatan muistaa väärin, ja aiheena oli ties mikä mörrimöykky tai maatalon eläimet). Mutta muistojeni mukaan kaikkein hienoimmat Uniset-siirtokuvat löytyivät kuitenkin seurakunnan kerhosta, josta ennen kouluikää kävin. Ne olivat isompiakin, ja erityisiä tietysti ihan vain siksi, etteivät ne olleen omiani.
Unisetilla lienee ollut (ja on yhä) sopimus Disneyn kanssa, sillä lukuisissa tarra-arkeissa teemana olivat eri Disneyn elokuvat. Kuten nyt vaikka Pocahontas ja rakkaansa John tuossa yläpuolella. Useilla lienee ollut myös tällainen muumi-aiheinen kokonaisuus. Minullakin taisi olla. Sellainen merenrantateemainen. Jossain vaiheessa näitä myös jaettiin lapsille Finnairin lennoilla, olisikohan se muumi voinut olla juuri nimenomaan lentomatka-ajanvietettä? Who knows. Ja näitä ilmeisesti valmistetaan yhä.
Disneyn hahmoja on seikkaillut toki muuallakin siirrettävien kuvien markkinoilla. Vastaan tuli nimittäin tällainen markka-ajan ihme:
Tässä pressers-arkissa on siis ideana tuon muovisen työkalun avulla raaputtaa arkin kuvia paperille. Muistan, että ystäväkirjaani joku oli raaputtanut tällaisia kuvia. Ai miten hienoja :) Ja tässä tuotteessa oli sen löytäessäni tallella myös autenttinen hintalappu. Ostopaikkana on ollut Tiimari ja hintana 8,90 mk. Jotain 1,40 euroina, sikäli jos tuo muuntaminen nyt kovinkaan mielekästä edes on.
Nam!-ruokalehden numeron Talvi 94-95 teemana on kevyttuotteet ja ruoan kalorit. Ostoksilta-palstalta löysin kaksi eri tuoteperheitä esittelevää kuvaa. Sieltä löytynee paljon tuttuja naamoja! Ja ihan riippumatta siitä, kuinka paljon kenenkin perheessä on tuijoteltu kaloripitoisuuksia tai terveellisyyttä noin muuten.
Kaikenkaikkiaan olen pitänyt kaikenlaisten kevyttuoteiden ja kalorinlaskennan olevan auttamattomasti 2000-lukua, mutta väärässähän siinäkin oltiin.
"Van den Bergh Foods valmistaa laajaa, jatkuvasti uudistuvaa Kevyt Linja -tuotesarjaa. Tuotteet ovat kevytelintarvikkeita." Yhä edelleenkin kauppojen hyllyiltä löytyy ainakin noita Linjan margariineja, ja ajatus sarjan metvurstipakkauksistakin tuntuu jotenkin tutulta. Minulla ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, että Kevyt Linja -sarja on ainakin joskus ollut näin kovin laaja! Kuvaa silmäilemällä etenkin Linjan jogurtit tuntuvat kovasti tutunnäköisiltä, vaikka olinkin lapsena vahva viidakkojogurtin (aka Yoplaitin Frutosin) kannattaja.
Tämä Linja-kuva on kyllä ysäriydessään muutenkin aika söpö: vehka taustalla perusysärikasvina ja pöytä on tietysti tumma kuten kuvan yleisilme noin muutenkin. Kevytilmettä tuovat lähinnä paprikasiivut ja kurkkuvoileipä. Jotenkin tuntuu, että jos nykyään kuvataan kevyttuotteita (tai oikeastaan mitäpä vain), niin ilme on miltei aina vaaleampi ja siten raikkaampi. Mutta 90-luvulla värimaailma oli tällainen. Mistäköhän moinen muutos johtuu? En tosin olen varma, onko kuva Nam!-lehden oman kuvatoimituksen sommittelema, vai Linjan oma promokuva.
Tästä alimmaisesta Valion kevyttuoteita esittelevästä kuvastä löytyykin jo vaikka mitä tuttua: Voilevit, maidot, Aamupala-juustot, raejuusto, Hedelmätarha-mehua ja niin edelleen. Ja muuten: Siellä on myös Metsätähti-jogurttia!!! Kuvan oikeassa reunassa on tuo hivenen violetinvärinen jogurttipurkki heti jäätelötuutin alapuolella. Jos oikein katson, niin siinä aivan taatusti lukee metsätähti. Jännittävää! Nimittäin siksi, että tuo purkki on kyllä aivan erinäköinen kuin ne metsätähtijogurtit, jotka minä muistan (eli tällaiset). Oletan omien jogurttimuistojeni olevan ajalta ennen talvea 94-95, joten kaipa jogurtin ulkomuoto on muuttunut siinä 1990-luvun alkupuolella ennen kuin sen tuotanto kokonaan lopetettiin. Jos joku osaa kertoa tai muistaa paremmin, niin olisi kiva kuulla vaikka kommenteissa :)
Kaikki olette varmaankin kuulleet, että Suosikin ilmestyminen loppuun tämän vuoden joulukuussa. Onhan se tosi surullista! Nykyinen, 2010-luvun Suosikki ei todellakaan ole mikään hieno lehti eikä juuri lainkaan verrattavissa 90-luvun Suosikkiin, mutta kyllä silti jään kaipaamaan lehteä. Se kuitenkin oli melkolailla suuri osa elämääni 90-luvun lopulla. Luin Suosikkeja kannesta kanteen lukuisia kertoja, sisustin sen julisteilla, tein testit ja askartelin taskupokkarit. Sen ajan Suosikit ovat minulle hyvin rakkaita.
Suosikki oli hyvin suosittu vielä 90-luvulla, vaikka sen suurimmat huippuvuodet tiivistyivätkin 80-luvulle ja Dingo-huuman aikaan. Silloin sen levikki oli parhaimmillaan noin 175 000. Vau! Alamäki alkoi 2000-luvun alussa ja arvatenkin pitkälti internetin leviämisen vuoksi. Tosin on huomattava, että joillakin nuortenlehdillä menee edelleenkin erinomaisesti, kuten nyt vaikkapa Demillä. Pelkillä aikojen muutoksilla suosion romahdusta ei voi selittää. En nyt kuitenkaan ole mikään Suosikin- tai nuorten mediatottumusten tutkija, joten hankala analysoida enempää.
Mutta tämä blogi ei unohda Suosikkia, ei huolta :)
Kerta kiellon päälle: Hot Links! Tässä vielä etsintäkuulutuksia Suosikista 1990-luvun lopulta. Näissä aiheena on se, että on vaihdettu katseita ja niitä jääty sitten kaipaamaan. Mikä klassikko!
"Linja-auto TRE-Forssa su 27.10.96! Tyttö, jolla pun. melko pitkät hiukset, mustat farkut ja musta takki. Sut tultiin hakeen Forssan linja-autoasemalta vastapäiseltä bussipysäkiltä. Muistatko sen jätkän, joka istui bussissa ihan takana ja jonka kanssa vaihdoin katseita? Mulla oli sin. takki, v. sin farkut ja Niken reppu. Olis kiva kirjoitella. Jos kiinnostaa, niin kirjoita minulle os..."
(Suosikki 1/1997)
"Kouvolan Prisma (kassa) 30.10. n. klo 21. Jätkä, jolla valk. farkut, vyötäisillä pun. paita, musta takki. Sulla mohikaanikampaus. Mulla vaal. farkut, musta takki, vaal. lyh. hiuks. Katseemme kohtasivat. Haluaisin tutustua. Ajattelen sua. Tärkeää! Sana kiertämään!"
(Suosikki 1/1999)
"Silja Symphony 24.5.98. Sä ihana poika, jolla oli valk. kalastajahattu + mustat housut + korispaita. Vaihdettiin katseita aika tiheeseen tahtiin illan aikana. Mä oon se vaal. hiuks. tyttö, jolla oli rusk. housut + valk. huppari. Jäin kaipaamaan niitä katseita. Joten jos kiinnostaa ni ota yhteyttä."
(Suosikki 7/1998)
Täytyy sanoa, että kyllä mullakin katse kohtaa aika monta ihmistä päivässä. Kuinkahan monta mahtaisin niitä edes muistaa enää illalla? En kovinkaan monta.
* * *
Myös Iltasanomiin oli tehty pieni juttu näistä etsintäkuulutuksista, se on tässä. Iltasanomien uutinen Suosikin lopettamisesta ja lyhyesti sen historiasta, katso tästä.
Olen sen verran nuori, että Matti Nykänen edustaa minulle lähinnä hivenen huppelissa huonosti laulavaa ex-urheilijaa (vaikka hänen urheilulliset saavutuksena kyllä tiedänkin), mutta olihan Suomella eräs mahtava mäkihyppääjä myös siinä Nykäsen ja Janne Ahosen välissä. Ja hän oli tietysti Toni Nieminen.
Toni Nieminen syntyi vuonna 1975 ja oli siis vain 16-vuotias voittaessaan olympiaKULTAA Albertvillessa vuonna 1992. Tämän henkilökohtaisen kullan lisäksi hän sai myös joukkuekultaa ja henkilökohtaista pronssia. Kaiken kaikkiaan aivan täydelliset kisat siis nuorelle miehelle. Samalla kaudella hän voitti myös Keski-Euroopan mäkiviikon. Myöhemmin urallaan hän ei yltänyt enää aivan Albertvillen olympiakultamitaleihin, mutta ei silti liene vähäpätöistä, että hän oli maailman ensimmäinen yli 200 metriä hypännyt. Paikka oli Planica ja vuosi 1994.
Ja ennen siirtymistä viihteellisyyksiin on syytä palata vuoteen 1992:
Tuossa siis Niemisen olympiakultahyppy!
Ensinnäkin: selostajat hehkuttavat ja huutavat yllättävän vähän! Tosin 1992 elettiin vielä niitä vanhoja hyviä aikoja, kun suomalaisen mäkihyppääjän olympiakulta ei ollut mikään onceinalifetime-tyyppinen juttu. Vanhat hyvät ajat, sniif. Katsomossa on myös ihastuttavia ysäritoppatakkeja.
Se urheilusta. Minulla nimittäin sattui olemaan myös lehdestä leikattu äärettömän hieno Toniniemis-paperinukke, ja se oli tietysti mukana lukuisissa paperinukkeleikeissä. Sinisen Albertvillen hyppyhaalarin lisäksi hänelle oli piirretty ainakin viininpunainen toppatakki, jossa oli karvareunus. Pikku-Toni oli siis leikeissäni monina vuosina. Olympiahyppyjä tuskin katsoin ja jos katsoinkin, en ainakaan muista millään tasolla. Seurasin mäkihyppyä jo 1990-luvulla, ja vaikka Janne Ahosesta tuli vuonna 1997 suuri rakkauteni, oli se kuitenkin Toni Nieminen, joka ensimmäisenä taisi johdattaa minut lajin pariin. Tai no, ainakin hän johdatti minut pukemaan sitä paperista hyppyhaalaria paperisen kehonsa peitoksi.
Enkä vissiin ollut ainut, joka tykkäsi Tonista! YouTuben ihmeellisestä maailmasta onnistuin nimittäin puolihuolimattomasti löytämään Tenavatähdessäkin laulaneen Johanna Virtasen laulun Oi, Toni Toni. Tämähän on mahtava viisu :) YouTuben mukaan kyseinen sävellys löytyy hänen sooloalbumilta Rakkauden pallomeri, vuodelta 1993. Ja jos olisin vanhempi, lähempänä Tonin ikää, olisin hyvinkin saattanut olla oikeasti ihastunut tähän aina iloiseen teinisensaatioon.
Tosin en tiedä, onko tenavatähden niin sopivaa laulaa "mikset sä kerrossänkyyni kapua", "laittaisin käteni sun haalarin taskuun" ja "kanssasi tahtoisin vain ratsastaa." Ja tietysti "herkkumakaroni, sut ketsuppiin tahtoisin kostuttaa." Ennemmin nuo sanat sopisivat johonkin Kikan kappaleeseen.
Olen kerran saanut ihastella Niemistä ihan livenäkin. Olin paikalla hänen jäähyväiskisassaan Lahden betonin montussa (eturivissä por supuesto) 2000-luvun alussa. Erään aikakauden loppu kai sekin.
PS. Olen tekemässä erillistä paperinukkepostaustakin, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin näemmä huutonetissä on myynnissä tuo Toni Nieminen -paperinukke vielä 13. lokakuuta saakka :) Kas tässä.
1990-luku oli luultavasti erittäin urheilullista ja ulkoilullista aikaa. Näin ainakin siitä päätellen, että jokapojan ja jokatytön vaatekaappiin kuului ehdottomasti kunnon tuulipuku. Itselläni oli mitä upein Adidaksen tuulipuku takkeineen ja housuineen ollessani suunnilleen ekaluokkalainen. Upea se oli etupäässä siksi, että siinä oli kivasti yhdistetty suunnilleen kaikkia maailman värejä erilaisiin lohkoihin. Parhaalla ystävälläni oli tismalleen samanlainen (voin laittaa joskus kuvan, kunhan löydän jonkun edustavan otoksen.)
Osasivat sitä muutkin.
Suuressa Käsityössä oli oma aukeama lukijoiden lähettämille kuville, ja vuosien 1991 ja 1992 aikaan värikkäät lasten ulkoiluasut olivat yhdestä satunnaisotannasta päätelleen kuumista kamaa. Minua ilahduttavat erityisesti yllä oleva vasemmanpuoleisen kuva, jossa pukujen rintamuksiin on ommeltu kivoja paikkamerkkejä. Minullakin oli sellaisia! Siinä on jonkun äiti tai sukulaistäti surautellut koko lapsikatraalle samanlaiset, vautsi. Kivoja väriyhdistelmiä. Ja eri kivaa, että myös housujen toisessa lahkeessa on tuollainen värikäs lohko.
Luulen, että oma äitini saattoi käyttää juurikin tätä samaa mallia kuin tuon vasemman kuvan pukujen ompelija. Minulla nimittäin oli äitin itsetekemä verkkapuku. Se oli kaksivärinen, siinä oli violettia ja pinkkiä. Siitä on aivan varmasti valokuviakin, mutta juuri tähän hätään ei löytynyt.
Luulen, että jos on tarpeeksi hipsteri, niin tuollaiset verkkatakit ovat nykyään muodikkaita. Harmi vain, että lapsuuden vermeet tuskin mahtuvat enää ylle.
Suuri Käsityö 5/1992.
Barcelonassa järjestettiin kesäolympialaiset vuonna 1992, ja sen innoittama syntyivät nämäkin ylläolevat valkoiset tuulipuvut urheilujuhlaan. Hillittömän hienoa. (Kuvan kengät on kyllä kuin suoraan vuodelta 2012.) Ehkä jollain on ollut tällaisiakin :D Tai mikä parempaa, jos blogia sattuisi lukemaan joku, joka poseeraa näissä kuvissa...
Tässä kuvassa poseeraan minä ystäväni ja siskoni kanssa. Kuvan tuulipuvuista mikään ei ole kumpikaan yllämainituista, ei Adidaksen eikä äitintekemä. Luultavasti kirppislöytöjä.
Tuulessa hytinää 1990-luvun loppupuolella jonkinmoisella
...Ja kun vauhtiin on päästy, niin kas tässä lisää mahtavia etsintäkuulutuksia 1990-luvun loppupuoliskon Suosikeista.
Useissa hakuilmoituksissa kyse on lopultakin vain siitä, että joku on nähnyt ohimennen kaupungilla kivannäköisen ja kiinnostavan vastakkaisen sukupuolen edustajan. Nämä ilmoitukset ovatkin mielestäni aika hönttejä, kuinka moni oikeasti viitsisi ainakaan nykyään lähestyä ketään sillä verukkeella, että hei kävelimme toistemme ohi kolme kuukautta sitten, en saa sua mielestäni millään.
"Hennes&Mauritz 1.10.1999. Olen se ruskeehiuksinen tyttö, jolla oli beessi huppari ja mustat housut. Olin menossa pukukopeille ja sä kävelit mun ohi ja katoit mua hymyilit mulle. Olis kiva tutustua, jäin kaipaamaan hymyäsi. Eli jos kiinnostaa kirjoita: ..." (Suosikki 12/1999)
[Kuolen nauruun.]
"7.7. Turun Kauppatorin pysäkki n. klo 13.30. Tyttö, jolla oli valkoinen minihame, tummanvihreä toppi, korkeakorkoiset kengät ja ruskeat hiukset. Olen se poika, joka nojaili mainostauluun, mulla oli vaaleet hiukset, ruskee paita ja vihreet housut. Sä odotit jotain kaverias. Ota yhteyttä jos kiinnostaa tai sano ainakin et oot nähnyt tän!" (Suosikki 10/1999) "Vuokatti 21.3.98! Sä söpö n. 16-17v. poika, jolla ruskeat hiukset ja sin. laskettelupuku. Sua etsii se tyttö, johon katseesi juuttui "kaupan" edessä. Mulla oli vaal. hiukset ponnarilla, harmaa pipo ja ja oranssi lask.puku. Jäin kaipaamaan. Kirjoita minulle (ja lähetä kuvasi) osoitteeseen... PS. Mulla oli punapukuinen kaveri." (Suosikki 6/1998)
"Lintsi 4.6.99. Söpö piikkikampauksinen jätkä, päälläsi vaaleat reisitaskushortsit ja vaalea college. Katselit kolmea likkaa Space shotin vieressä. Mä olin pisin, vaaleahiuksinen ja mulla oli päällä farkut, sininen toppi ja vaalea neuletakki. Kirjoita jos muistat." (Suosikki 8/1999)
"Seinäjoki 5.3. Sä tumma jätkä, joka olit isäs ja 2:n pikkuveljes kaa. Sulla oli puna/kelt. takki. Remember? Pitkä, vaaleahko tyttö lyhyen brunetin kaa. Mulla oli mustat farkut, takki, laukku ja s. farkkupaita. Nähtiin eka Heses, sit Anttilas. Kirjoita. Oon vm. 83." (Suosikki 6/1999)
Mitä nämä sitten kertovat ajastaan? Luulen, että yksi syy lähettää näitä ilmoituksia Suosikkiin on ollut aito kiinnostus, mutta myös nimettömyyden tuoma suoja. Voi lähettää viestin tulematta välttämättä ulkopuolisten tunnistemaksi. Itse en ainakaan olisi halunnut tulla tunnistetuksi omasta viestistäni - paitsi tietysti itse kohteen muistamana! Ovathan nämä ilmoitukset melko epätoivoisia, ja osin siksi tuntuukin järjettömältä, että näihin olisi tullut vastauksia - ainakaan näissä pelkissä vilkuilu- ja seurailutapauksissa.
Ja loppuun vielä yksi seurailujuttu, jonka löysin edellisen postauksen jälkeen:
"Silja Europa 20.-21.3.98! Sinä poika, jolla oli t.sin. Filan paita ja t.sin. luult. Adidaksen verkkarit. Sulla oli t.rusk. hiukset ja pelasi aika ahkerasti pokeria ja voititkin. Me ollaan ne kax likkaa, tumma ja vaalea, jotka seuraili sua ja pelas hedelmäpeliä Casinolla kunnes rahat loppu. Meillä oli mol. tummat vaatteet. Olis tosi ihanaa, jos ottaisit yhteyttä meihin, koska me jäätiin kaipaamaan sua. Osoitteemme ovat..." (suosikki 6/1998)
Valitettavasti onnistuin löytämään vain yhden vanhan ystäväkirjani, vaikka niitä on päiväkoti- ja ala-asteikäisenä tullut omistettu useampia. Ne sisältävät tietysti mitä hienoimpia ja nostalgisimpia muistoja: lasten logiikkaa ja 90-luvun populaarikulttuuria. Päiväkoti- ja kerhoaikaisissa ystäväkirjoissa on tietysti se erityisen hienoa, että minä ja ystäväni emme osanneet kirjoittaa kuin korkeintaan hyvin horjuvasti, joten äidit on laitettu asialle. Siistillä aikuiskäsialalla on sitten ikuistettu Fröbelin palikat lempimusiikiksi ja lihapullat lempiruoaksi.
Barbie-ystäväkirjojen mainos on itseasiassa
jo vuodelta 1989. Muistan kuitenkin kaukaisesti,
että yhdellä ystävälläni olisi ollut tällainen
1990-luvun puolivälissä. Saa tunnustaa, jos näin on.
Tässä kivoja klassikkovastauksia noin vuosien 1993-1994 tienoilta: (sekaisin eri ihmisiltä, joten vastauksia samoihin kysymyksiin erittelen viivoilla, ymmärtänette)
Mieluisin tv-sarja: Ruusun aika / Kaukometsän pakolaiset / Hynttyyt yhteen / Nalle Luppakorva / Puolikuusi, Veturi / Olipa kerran Amerikka, Musta ori / Pelle Hermanni / Babar / Muumit / Alfred Ankka / Gladiaattorit / Ritari Ässä / Pieni talo preerialla
Paras lukemani kirja: Lasten Raamattu / Väiski Pitkäkorvan suuri päivä / Pupu etsii omaa kotia / Pieni merenneito / Aristokatit / Aku Ankka / Pingu ja kaverit / Mauri Kunnaksen kirjat
Ihailemani henkilö: Meidän isä / Arja Koriseva / Isoveljeni / Mummi ja pappa / Konsta Hietanen
Suosikki pop-yhtye: Anna Hanski / Mikko Kuustonen / Puolikuu ja Neon 2 / Kaija Koo / Michael Jackson / Dingo / Taikapeili
Suosikki lauluni: Prinsessa Ruusunen ja Tanssitan vauvaa / Lambada / Lakerikengät / Muumi-laulu / Anna mulle tähtitaivas / Kersantti Karoliina / Anna Hanskin laulut / Kaunis Veera / Kuka keksi rakkauden / Kauan / Autiotalo / Kuurankukka / Tyhmä mies hiekalle rakensi / Pilvimuurista...
Asioita, joista en pidä: Juksaaminen / Pojista / Kiroileminen, valehtelu
Kiinnostavin asia: Muistipelin pelaaminen / Oppia uimaan / Nintendo / Autot / Kaverin koti
Hartain toiveeni: Saada Barbin vaahtoa / Saada Geeli Barbi / Päästä pian kouluun / Että kesä tulisi pian / Saada suklaata / Että saisin 3000500 kaakaojauhetta / Että saisin 3000 Muumi-purkkaa / Ritarilinna, leikkimökki, Unikoiran toiselle kaveriksi / Saada tietokone / Saada kauko-ohjattava lentokone / Saada säkkityyny
Minusta tulee isona: Lääkäri ja koripalloilija / Opettaja kouluun / Kodinhoitaja / Lääkärihoitaja / Koululainen, sairaanhoitaja / Eläinlääkäri / Kampaaja / Poliisi / Kotitalousopettaja / Perhepäivähoitaja / Hammaslääkäri / Jääkiekkoilija / Hevosten kouluttaja
Erityisen hauska kohta on mielestäni toive saada valtavasti kaakaojauhetta (mitään mittayksikköä tuossa ei kyllä ole mainittu, mutta arvaan, että määrä on jokatapauksessa melkoinen). Onneksi näin aikuisena sitä voi mennä kaupasta itse ostamaan juuri haluamansa määrän, vaikka Vesseli-kaakaota ei enää kaupassa myydäkään.
Kirjoihin pyydettiin kirjoituksia myös tarhatädeiltä, opettajilta ja miksei vaikka omilta vanhemmiltakin. Heidän kirjoituksensa erottuivat toki kuin Michelin-mies uimarannalla. Heidän lempielokuvansa oli aina Englantilainen potilas tai Korppi sylissä tai Piano, lempiteeveesarja Villi Pohjola tai Melrose Place tai Twin Peaks. He pitivät Hectorista tai Stingistä. Ja tykkäsivät kaalikääryleistä, sienistä tai jostain muusta lasten inhokkiruoasta.
Useampi myös mainitsi Anna Hanskin lempiartistikseen. Tuo erikseen mainittu Tanssitan vauvaa olikin jo täysin unohtunut muistoistani, kaukaisesti tutulta se kuitenkin kuulostaa YouTubesta kuunneltuna... Loppuun kuitenkin jotain hivenen saman genren klassikkomusiikkia: Kuurankukka! Sekä Annan Hanskin edellämainittu että tämä Joel Hallikaisen hitti ovat vuodelta 1992. Kaikkien muiden vuosien lisäksi siis tämäkin oli oikein mainiota aikaa :)
Niinhän se taitaa olla, että muodit kiertävät ja nyt on se aika elämästä, kun 1990-luku on in ja jees ja hottista. Näin voi päätellä kuka tahansa kauppoja koluava, muotiblogeja seuraava ja jopa minä, joka selailin vuosien 1996 ja 1997 Muoti+Kauneus-lehtiä, ja kiinnitin huomiota, kaiken muun ohessa, pitkiin hameenhelmoihin. Kaltaiselleni hukkapätkälle pitkät hameet ja mekot eivät sovi alkuunkaan, mutta muoti on muotia, 1990-luvulla ja 2010-luvulla.
Kuvat Muoti+Kauneus -lehdistä vuosilta 1996 ja 1997.
Nykyhelmoista löytyy niin tasaraitaa kuin ehkä sahalaitaakin, mutta yhdessä asiassa ei nykyään taideta kuitenkaan olla aivan 1990-luvun tasolla, ja se on ne kuviot. Ne pienet, geometriset hersyvät kuviot! On nimittäin niin, että miltei jokaisessa vastaan tulevassa pitkässä ysärimekossa on kuvioita enemmän kuin tarpeeksi. Hienoimmillaan kuvioitu hame liitetään erikuvioiseen mutta silti vahvasti kuosiseen paitaan tai samaa kangasta olevaan yläosaan. Kerrassaan mainiota!
Ja erityismaininta ylemmän kuvan vasemman reunan turkisliivistä. Jee! Kyseisessä lehtijutussa tehdään siis turkista esittävästä kankaasta kaikenlaisia lisäosia pukuihin, kuten nyt vaikkapa tuo liivi tai hihansuut (siinä kuvassa näkyykin kiva karvainen ranteenlämmitin...). Jotenkin vetää sanattomaksi.
Molemmat kuvat Muoti+Kauneus -lehdestä vuodelta 1996.
Ja parhaimmillaan, kuten kaikissa ylläolevissa kuvissa, värimaailma ei ole pelkkää mustaa ja valkoista, vaan värien viekas leikki kankaalla on mitä hurmaavinta. Olen toisaalta hiukan pettynyt kirkkaanvihreän ja oranssin poissaoloon (mutta on niitäkin kuvia vielä tulossa!) sekä vain samansävyisten vaatteiden yhdistämiseen keskenään. Kirkkaansininen kun sopisi mainiosta yhteen kirkkaanpinkin ja -keltaisen ruutukuviota leikkivän kankaan kanssa.
Koulujen alun kunniaksi mietiskelin ja kaivoin esiin kuvia erittäin tärkeästä aiheesta, eli penaaleista. Äkkiseltään yhdistäisin ysäripenaaleihin neljä erityistä genreä. Niistä ensimmäinen olisi muoviset ohuet pussukat, joissa saattoi mitä useimmin olla Disneyn tai muiden luojien piirroshahmoja. Kuten nyt vaikka tämä Turtles-penaali. Tuosta postauksesta löytyy muuten myös läjäpäin muita Turtles-koulutuotteita, pyyhekumeista vihkoihin. Yhdellä ystävälläni on edelleen käytössä tällainen 90-luvun Pocahontas-penaali, ja sehän on ihan ultrasöpö! Penaali saattoi toki pitää pinnallaan monen muunkinlaisia kuvia, vaikka tällaisia. Kiiltävä, paksu muovi oli tavallaan oikein hyvä penaalimateriaali, mutta muistaakseni näiden pussukoiden saumat saattoivat toisinaan lähteä purkautumaan.
Monilta löytyi pulpetin päältä toki myös peltisiä penaaleja. Sanat eivät riitä kuvaamaan omaa rakkauttani tätä upeaa aarretta kohtaan:
Aito Titanic-penaali!
Voi mä muistan, kuinka äiti osti tämän Anttilasta minulle ja miten se oli talvipakkasesta kylmä kun sain repiä muovit sen päältä! Ainakin toisellakin "kansikuvalla" näitä penaaleja myytiin, sillä ystävälläni oli vastaava penaali, jonka kannessa Jack ja Rose liihottelivat laivan keulassa auringonlaskun aikaan. Penaalissa oli mukana myös sellainen ns. välilevy, jolla penaalin sai jaettua kahteen osaan (siinä oli kuva, jossa Jack ja Rose miltei suutelevat eräänkin alastonpiirustuskohtauksen jälkeen), mutta en koskaan oikein tainnut käyttää sitä, koska se oli perin epäkäytännöllinen. Pohjassa on merkintä, että tuote on valmistettu vuonna 1998. Ihanat ajat!
Tämän Titanic-penaalin kannessa on myös muutamat vuorosanat tuosta kohtauksesta, josta kannen kuva on. "Promise me that you'll never give up... no matter how hopeless" lukee Jackin pään yläpuolella ja "I promise" Rosen alapuolella. Ja asianmukaisesti koko höskä on koristeltu Titanic-tarroin. Nekin taisivat olla Anttilasta.
Näitä metallisia penaaleja oli 90-luvulla paljon, niin piirroshahmojen kuin vaikkapa tv-sarjojenkin hahmojen ja bändien kuvilla. En tainnut pitää näitä sinänsä kovin hienoina vielä 90-luvulla (vaikka siis TIETYSTI käytin tätä Titanic-boksia), mutta nyt viime vuosina rasia on ollut aktiivisessa käytössä, kun sen satuin kätköistä löytämään.
Kolmanneksi kiirehtivät muisteluissani tietysti NHL-tarvikkeet, joita ala-asteellamme oli ensisijaisesti pojilla, tietysti, ja monenmoista tavaraa sitä olikin. Useammalla taisi olla änärireppu, ja muista koulutarvikkeista muistan varsinkin putkilomalliset penaalit. Eihän näissä siis missään suoraan lukenut NHL, vaan tuotteet kantoivat NHL-joukkueiden värejä, nimiä ja logoja. Luulen, että kalifornialainen Anaheim Mighty Ducks olisi ollut kovassa huudossa, sillä Teemu Selänne pelasi siellä, kuten varmaan myös Saku Koivun joukkue Montreal Canadiens. Muista joukkueista varsinkin musta-valko-keltainen Pittsburgh Penguins pingviinilogonsa kanssa on jäänyt mieleen.
Tämä NHL-penaalien putkimuoto oli muutenkin aika vallitseva. Tietysti minullakin oli putkipenaali, vaikkei se mitään urheiluseuraa mainostanutkaan.
Rakkaat ala-asteaikaiset kynänpitopussukkani.
Putkimallinen keltainen Edwin-penaali ja oijoi-niin-söpö
vaaleanpunainen Barbie-penaali.
Ja neljäs juttu: Ne magneetilla kiinnittyvät laatikostot, jotka aukesivat niin ylhäältä kuin alhaaltakin, joissa oli pieniä laatikoita ja isompia osioita ja kenties vielä lämpömittaria tai teroitinta siinä kiinni. Päältä ne olivat hieman pehmeitä ja muovipäällyksessä saattoi seikkailla niin prinsessoja kuin avaruusaluksiakin. Nykyään niissä lienee enimmäkseen Angry Birdejä. Pakko sanoa, etten ymmärrä, miksi tällaisiakin edelleen valmistetaan, koska penaaleina nämähän olivat aivan onnettomia: niihin ei mahtunut kuin melko ohuita ja tarpeeksi lyhyitä kyniä, ja niitäkin melko vähän. Käsittämätöntä! Mutta ah silti niin coolia.
1990-luvulla ei ollut Facebookia tai IRC-galleriaa, joten on ymmärrettävää, että kiinnostavien ihmisten löytäminen kaikkien viiden miljoonan suomalaisten joukosta ei ollut mikään yksinkertainen juttu. Esimerkiksi niissä tapauksissa, jos oli tavannut kivan tyypin Ruotsin-laivalla ja puhelinnumero jäänyt vaihtamatta. Mutta onneksi lehdet tarjosivat foorumeita kaikenlaiseen etsintään. Etupäässä se tarkoitti Suosikin upeaa kirjeenvaihtopalstaa, joka 1990-lopulla muuttui käytännöllisestä "Kirjeenvaihto"-nimisestä palstasta Hot Links-palstaksi. Sama sisältö kuitenkin: etsintäkuulutuksia ja kirjeenvaihtoilmoituksia.
Ilmoitukset avaavat aivan loistavan maailman, ja näiden tekstien analysointi olisi kyllä mitä kiinnostavin aihe vaikka jonkun opiskelijan opinnäytteeseen tai graduun! Lisäksi ne kertovat omasta ajastaan paitsi kulttuurisena ilmiönä myös esimerkiksi sen suhteen, miten ihmiset pukeutuivat.
Ajattelin jakaa hiukan jonkunmoisen teeman mukaan näitä ilmoituksia. Tähän postaukseen olen kerännyt ilmoituksia, joissa ilmoittaja tai etsittävänä oleva aivan avoimesti kirjoittaa seuranneen toista osapuolta tai kertoo tulleensa seuratuksi. Senkin stalkkerit!! Oikeissa ilmoituksissa on useimmiten toki mukana myös ilmoittajan yhteystiedot, mutta katsoin parhaaksi jättää ne pois. Jos joku tunnistaa omansa, niin ei kuin tunnustamaan kommentteihin :)
"Viru-hotelli 15.-16.10.96! Sä 15-16v. jätkä Suomesta. Olit Tallinnassa kai isoveljesi (?) kanssa. Sulla oli v.rusk. hiukset korville asti, v.rusk. villapaita, vaalea farkkutakki, v.sin Levikset ja sin. Nike-kengät. Mä olen se sinitakkinen tyttö, joka "seuraili" sua. Mulla oli tummat hiukset olkapäille asti, t.sin. Levikset, mustat Adidas-kengät ja oranssi laukku. Tokana päivänä sulla oli musta Unlimited t-paita ja ruutupaita. Please, lähetä osoitteesi julkaistavaksi tällä palstalla. Nim. Missing You." (Suosikki 1/1997)
"Silja Serenade 22.-24.10.96! Poika, jolla tummat hiukset korville asti, tumma paita ja Adidas-verkkarit(?). Olen se blondi, joka katseli sua esim. Atlantiksen "pelihallissa", discossa ym. Liikuin toisen blondin kanssa. Mulla oli vihreä paita ja vaal. farkut. Liikuit välillä Adidas-takkisen jätkän kanssa. Seurasitte meitä jossain vaiheessa yöllä. Vislasit meille. Kirjoita, jos kiinnostaa." (Suosikki 1/1997)
"Viking Gabriella 17.-19.2.98! Sinä punert.hiuks. poika, joka olit laivalla isosiskosi(?) kanssa. Sulla oli Niken huppari ja lippis ja maastohousut, korvis ja poltit Mallua. Mä olin kaverini kanssa laivalla ja me seurattiin sua. Mulla oli t.sin. Leviksen farkut ja huppari sekä ruskeat hiukset. Me istuttiin siellä diskossa portailla ja katottiin sua. Harmittaa kun ei tultu jutteleen ja jäätiin kaipaamaan sua. Jos sua kiinnostaa, niin kirjoita meille osoitteeseen..." (Suosikki 5/1998)
Eräässä Barbie-lehdessä tuli vastaan tämä Cherry Merry Muffinin mainos:
Barbie-lehdestä, 5/1991.
Yksi näistä nukketytöistä, tuo ylimpänä kuvassa oleva blondi, on itse Cherry Merry Muffin. Muut nuket ovat (vasemmalta oikealle, jos kuvasta ei saa selvää tai jaksa avata isommaksi) Chocolottie, Trudi Frutti, Penny Peppermint, Lily Vanilly ja Greta Grape. Ihan söpöjä tapauksia! Itselläni ei ollut tällaista tuoksunukkea, enkä muista että ystäviäkään olisi hellitty näin mahtavilla leluilla. Ja poikkeuksellisella päättelykyvyllä sanoisin, että kukin nukke tuoksui nimensä mukaisesti suklaalta, greipiltä ja kuka miltäkin. Mielestäni nämä ovat melko samaa sarjaa kuin ne Cupcake Doll -nuket, joista olen tainnut aiemmin kirjoittaakin. Jälkiruokaa ja herkkuja, huutaa 90-luku! :D
Kuten mainoksen tekstistä käy ilmi, nukkejen mukana tuli "pellillinen tuoksuvia leikkimuffinseja ja raaputettava tuoksukortti". Hmm. Raaputettava tuoksukortti? Voisiko se olla myös osa leikkiä tai lelua? Vai onko se niinkuin sellaiset raaputettavat hajuvesinäytteet? Älytöntä, sanon ma. Mutta onneksi sentään veikeän hatun saa itselleen myös rannekoruksi, kuten kuva hyvin havainnollisesti esittää. Aika samaa henkeä kuin Barbiessakin. Niitten kohdallahan sai myös usein jostain Barbien tavarasta itselleen korun, tuoksugeeliä, vyölaukun, harjan tai mitä nyt milloinkin. Välttämätöntä kaiken kaikkiaan.
Ja vakavasti vähän tietoakin: Mattel valmisti Cherry Merry Muffin -nukkeja vuosina 1988-1990. Ilmeisesti näitä kuitenkin myytiin Suomessa vielä vuonna 1991, koska siltä vuodelta tuo löytämäni mainoskin on. Todellisuudessa Cherry Merry -tuoteperheeseen kuului vaikka mitä muutakin kuin vain nämä nuket. Nukkejen piirrettyjä kuvia kun löytyi myös muun muassa eväsrasioista, pussukoista, repuista ja niin edelleen. Kysymykseen siitä, mitä todellisuudessa myytiin Suomessa, en osaa vastata. Mutta näemmä nukkeja nyt ainakin :)
Jos sattuu kiinnostamaan enemmän, niin netistä löytyy tietysti kaikenlaista, esimerkiksi tämä Merry Muffin Land.
Onko Cherry Merry Muffin kellekään tuttu? kysyy tämä kyynikko.
