torstai 15. syyskuuta 2016

Suomen virallinen lista 90-luvun tv:ssä ja radiossa


Yle alkoi jokin aika sitten julkaista Lista-tv-ohjelman jaksoja Yle Areenaan pysyvästi. Tilastoja myydyimmistä levyistä ja soitetuimmista kappaleista on tietysti kerätty jo aikoja. Vuonna 1994 Suomen virallinen lista muuntautui tv-ohjelmaksi Lista, jota nähtiin TV1:llä. 

Jo paria vuotta aiemmin, vuonna 1991 Radiomafiassa alettiin viikottain kuulla Lista-ohjelmaa, jota juonsi Jake Nyman. Aluksi kuultiin vain albumilista, kunnes vuonna 1994 sen rinnalle tulivat single- ja kokoelmalistat, vuonna 1998 myös midprise-lista. Tavat laskea listasijoituksia ovat aikojen saatossa muuttuneet, enkä nyt tässä mene siihen.

Television Lista-ohjelma oli harvoja ja arvokkaita ohjelmia, jotka näyttivät musiikkivideoita meille, joilla ei ollut MTV:tä omassa televisiossa. Pian tietysti maikkarilla alkoi Jyrki-ohjelma, joka niinikään toi musiikkivideot ja artistihaastattelut kaikkien nähtäville.

Monet videot ja artistit tulivat katsojille tutuksi, kuten myös Listan juontajat. Itselleni ikonisin Listan juontaja niin televisiossa kuin radiossa oli Jani Juntunen. Muita Listan legendaarisia juontajia ovat olleet esimerkiksi  Sami Aaltonen, Nina Honkanen, Mari Kakko ja Meri-Tuuli Lindström. 2000-luvun alussa television Lista-ohjelman lähettämisessä oli muutaman vuoden tauko kiihkeän 1990-luvun jälkeen, kunnes Listaa nähtiin Ylellä vielä 2003-2008.

Erityisesti radion äärellä vietin itse lukuisia sunnuntaipäiviä odottaen paljastusta siitä, kuka olisi saavuttanut singlelistan ykköspaikan, ja mikä artisti taasen olisi albumilistan kärjessä. Muistan varsinkin singlelistan seuraamisen olleen ihan valtavan jännää. C-kasetti oli aina valmiina soittimessa mahdollisia nauhoituksia varten. Apulannan ja Tyrävyön suurena fanina millenniumin aika olikin tässä mielessä minulle yhtä huumaa :)

Enkä tainnut olla ihan ainoa.

perjantai 26. elokuuta 2016

Syyskesän tuo Suosikin (kulta)turbo!

Koulujen alku, viileät aamut ja auringon hiostamat päivät, kun kannat nhl-, Eastpakin tai muumien koristamaa reppuasi, tai selässäsi onkin nauhoilla kiristettävä nahkareppu tai yli olan vedettävä yksiolkaiminen uuden ajan teknoreppu.

Siihen hetkeen kuuluu myös Suosikin vuoden yhdeksäs numero, joka oli varsin erityinen: vuoteen 1995 saakka hopeinen turbonumero, siitä eteenpäin kultainen kultaturbo. Suosikki oli 1990-luvun lopulla ja vuosituhannen taitteessa, juuri ennen internetin läpilyöntiä suosionsa huipulla. Yksi vuotuinen merkkipaalu oli tietysti turbonumero, joka oli luettava tarkkaan kannesta kanteen.

Ylärivissä Suosikki-lehden turbonumerot 1992, 1993, 1994 ja 1995
sekä alarivissä kultaturbot 1996, 1997, 1998 ja 1999.

Tällä anekdootilla voitte päteä, jos sopiva tilaisuus joskus tulee: Bon Jovi koristi 1990-luvun Suosikin turbonumeroiden kansia peräti kolme kertaa!


Tavallisiin Suosikin numeroihin verrattuna (kulta)turboissa oli muutakin ekstraa kuin paksummasta paperista taitettu kansi. Oli kaksinkertaisen kokoiset jättijulisteet, tarroja, lukujärjestys, suureellisia palkintoja kilpailuissa sekä sisältönä muun muassa kollaasi starojen lapsuuskuvia. Ylipäätään tässä supernumerossa oli aina tavallista numeroa enemmän sivuja - lehti saattoi olla jopa kaksi kertaa paksumpi kuin tavallinen numero. Ei kaikki tietysti olla tiukkaa tekstiä, vaan myös muuta toimitettua sisältöä.

Lisäksi lehdissä oli erityisen paljon yhden sivun kokoisia fanikuvia, joiden reunat olivat hopeiset ja vuodesta 1996 alkaen kultaiset, kuten kannetkin. Erityisominaisuutena noissa metallinhohtoisissa kansissa ja fanikuvissa oli tietysti se, että niihin jäivät sormenjäljet ällistyttävän helposti ja pitkäaikaisesti. Niitä lähmäisiä fanikuvia lienee ollut meidän jokaisen Suosikeissa!

X-Files-ihailijakuvaa sekä laulujen sanoja - olemmehan ajassa ennen googlettamista.

Lehtien mukana tuli myös tarra-arkkeja, nämä vuosilta 1996-1999.


Suosikin turbonumeroiden kulta- ja hopeareunaisia ihailijakuvia.

Turbonumeroiden sisältöä.



Itse luin Suosikkia tiiviisti suunnilleen vuodesta 1997 alkaen. Kaikki numerot olivat minulle tärkeitä - luin niitä kirjastossa, lainasin niitä kirjastosta ja ostin divarista pari kuukautta vanhoja lehtiä. Lopulta lehti tilattiin minulle joululahjaksi. Tietysti näissä kultaturboissa oli silti jotain ihan erityistä. Tulihan niiden mukana kaikkea ekstraa (kuten ihanat lukujärjestykset ja tarrat) ja selattavaa ja luettavaa oli niin paljon! Niinpä nytkin selatessani näitä vanhoja 1990-luvun loppupuolen kultaturboja voin huudahtaa joka aukeaman kohdalla muistikuvien merkiksi - ai niin, tämä juttu! Tämä mainos! Tämä kuva!



maanantai 15. elokuuta 2016

Ylen kollaasi sinulle, joka synnyit 1980-luvulla

Kuva jutusta, http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/08/10/jos-synnyit-1980-luvulla-muistat-ehka-sinun-tarinasi.


Yleisradio täyttää tänä syksynä 90 vuotta, mitä on ennakoitu muun muassa keräämällä ihmisiltä muistoja Ylestä. Samaan juhlavuoteen kuuluvat myös esimerkiksi Ylen Elävän arkiston päivittäin Instagram-tilillään julkaisemat kuvat eri vuosilta (sarjassa on tänään vihdoin päästy 1990-luvulle!) sekä oletettavasti myös vuosikymmenjutut, joita on julkaistu Elävässä arkistossa.

Pari päivää sitten Elävässä arkistossa julkaistiin juttu sinulle, joka olet syntynyt 1980-luvulla. Ja miten kiva kollaasi se onkaan! "Jos synnyit 1980-luvulla, muistat ehkä - sinun tarinasi" -jutun pääset lukemaan tästä. Se kattaa vaikka mitä, mikä on tuttua esimerkiksi minulle, joka olen syntynyt 1987. On tietysti uutistapahtumia ja ikimuistoisia urheilutapahtumia, mutta juttu peilaa myös esimerkiksi teknologian kehittymistä 1980-luvulta tähän päivään. Juttu ei siis käsittele vain 1980-lukua, vaan koko kaarta 1980-luvun lapsuudesta nykyhetken nuoreen aikuisuuteen. Osansa saavat, Ylestä kun on kyse, myös lukuisat tv-ohjelmat Röllistä Kotikatuun. Ajankuva ja populaarikulttuuri käyvät sulassa sovussa. Oikeastaan juttu on vähän kuin tämä Nuoruusdisko pienoiskoossa.

Elävään arkistoon kannattaa toki tutustua muutenkin, jos menneet kiinnostavat (ja kaiketi ne kiinnostavat, jos tätä tekstiä luet).


keskiviikko 10. elokuuta 2016

1990-luvun alun Disney-laseja

Allaoleville pienille juomalaseille voisi keksiä useampiakin lempinimiä: Disney-lasi, Pluto-lasi, sinappilasi. Lasit nimittäin alunperin 1990-luvun alussa sisälsivät sinappia, jonka syötyä sai käyttöönsä kivan juomalasin. 

Laseja oli useampia erilaisia, ainakin nämä kolme: Aku Ankka, Mikki Hiiri sekä Pluto. 

Laseja tulee satunnaisesti vastaan kirpputoreilla, joskaan ei kovin usein. Hinnat liikkuvat yleensä 1-5 euron välillä, jos näitä kiinnostaa keräillä. Ihan jokapäiväinen kirppislöytö nämä siis eivät olet, mutta tuurilla voi joskus tulla bongata.






Ovatko lasit sinulle tuttuja? Oliko joku erityisesti suosikkisi?

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Anu Hälvä - Blondi ja paljon muuta



Metsolat, Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät, Parhaat vuodet. Näyttelijä Anu Hälvä oli 1990-luvulla mukana useammassa varsin legendaarisessa kotimaisessa televisiosarjassa vieden katsojien sydämet mennessään.

30. kesäkuuta 1964 syntynyt Anu Hälvä oli 1990-luvulla tiiviisti televisioissamme ja sitä myötä myös lehtien sivuilla. Varsinaiselta koulutukseltaan hän itseasiassa ei ole näyttelijä vaan oopperalaulaja. Ysärin jälkeen häntä on nähty julkisuudessa harvoin, vaikka viihteen, kulttuurin ja taiteen parissa hän onkin ollut koko ajan tekemisissä.



"Anu Hälvä on tuntenut viime vuoden aikana television mahdin. Vaikka hän olisi kuinka kehittänyt itseään laulajana, tie Suomen kansan sydämiin olisi saattanut pysyä ikuisesti suljettuna. Mutta kun hän esiintyi Metsoloissa Helena Meriläisenä, ensin juopon vaimona ja sitten perussuomalaisen Erkki Metsolan kihlattuna, ihmiset halusivat tietää Anusta - tai oikeastaan Helenasta - kaiken.
  - Olen lähtöisin täältä Tampereen seudulta, kävin koulun Nokialla. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 84, ja pääsin samana keväänä lukemaan englantia yliopistoon. Ajattelin kai ryhtyä kielenkääntäjäksi tai jotakin sinne päin. Englanti on ollut minulla aina helppo kieli, koska olin englanninkielisessä lastentarhassa ja sittemmin vuoden vaihto-oppilaana Amerikassa.
 - Laulaminen on aina ollut minulle tärkeää. Kieliopintojen ohella opiskelin laulua Helsingin konservatoriossa, josta olen valmistunut laulunopettajaksi. Mutta jo ensimmäisenä yliopistovuotenani minulle soitettiin Tampereen Teatterista ja kysyttiin sinne töihin. En tänä päivänäkään tiedä, miksi. Ehkä silloinen teatterinjohtaja Rauli Lehtonen oli nähnyt minut jossakin konservatorion oppilasproduktiossa. En ollut ajatellut teatteriuraa, en kuvitellut koskaan pystyväni siihen."
Anna 28/1993.

Anu Hälvä sai kuitenkin paikan Piukat paikat -tyttöbändissä teatterissa, minkä jälkeen hän pääsi mukaan draamaesitykseen Kohti maailman sydäntä. Hälvä otti teatteritunteja ja oli näyttelijäharjoittelijana, vaikka lähinnä hän oppi näyttelemistä näyttelemällä. Kesällä 1993 kirjoitetussa jutussa Hälvä raotti myös tulevaisuudensuunnitelmiaan, sillä hän oli syksyllä lähdössä opiskelemaan oopperalaulua Sibelius Akatemiaan. Hän myös toivoi voivansa tulevaisuudessa kunnolla yhdistää näyttelemisen ja laulamisen.

Jutussa Hälvä puhui myös kariutuneesta avioliitostaan ranskalaisen miehen kanssa: "Ehdimme olla kolme vuotta naimisissa. Puhuimme eräänlaista sekakieltä, jota vain me keskenämme ymmärsimme. Hän ei koskaan asunut Suomessa, hän vain tuli minua välillä katsomaan. Koko suhde oli aika myllerrystä, sen keskeltä oli vaikea nähdä, mikä on todella tärkeää. Ehkä minulle on tärkeää se, että tiesin jonkun ihmisen olevan minua varten, jonkun jossakin, vaikkei hän lähellä ollutkaan", Anu Hälvä kertoi.

Menestyksen myötä Hälvä oli saanut maistaa myös toisten ihmisten kateutta: erityisesti joitain tuntui hiertävän hänen menestyksensä näyttelijänä, vaikkei hän ollut koskaan varsinaisesti opiskellut näyttelijäksi.


Vaikka Anu Hälvä näin toivoi voivansa paremmin yhdistää laulamisen ja näyttelemisen, olivat seuraavat vuodet ainakin suurelle yleisölle varsin epämusikaalisia: Vuoden 1994 alussa MTV3:lla alkoi Blondi tuli taloon -sarja, jonka päätyttyä pari vuotta myöhemmin ruutuun tuli samojen tekjöiden sairaalasarja Ihmeidentekijät, jossa Anu oli jälleen mukana - kuten myös Ihmeidentekijöiden jatkosarjassa Parhaat vuodet. Vuonna 1996 Ihmeidentekijät pyöri televisiossa, ja Anu Hälvä oli suomalaisen silmissä ensisijaisesti blondi, Hanski Tähtinen. Annan haastattelussa 1996 kirjoitettiinkin näin:

"Blondi tuli taloon -sarjan tarra tarttui Anu Hälvään sitkeästi.
- Kauheinta on se, että ihmiset ovat sekoittaneet minut ja Johanna Tähtisen samaksi henkilöksi. En todellakaan näytellyt omaa itseäni, vaikka toki Johannassa, kuten muissakin roolihenkilöissäni, on jotakin samaa kuin minussa.
Ei siis ihme, että jo Ihmeidentekijöitä suunniteltaessa Anu vaati roolihenkilönsä täysin toisenlaiseksi kuin Metsoloiden Helena tai Blondi-sarjan Johanna.
- Se oli ehdoton edellytys suostumiselleni. Ei olisi ollut mitään järkeä, että olisin yhtäkkiä marssinut Annan sairaalaan täysin samanlaisena kuin edellisissä sarjoissa, etenkin kun Helenakin oli sairaanhoitaja. Yleensä aloitan roolin pohjustuksen luomalla henkilölle sielun, mutta Maijan kohdalla tein poikkeuksen. Hän olen alkanut koota ensin ulkoisesti.
   Anu on nauttinut tiuskivan vanhanpiian roolihahmon rakentamisesta. Tuiman Maijan näytteleminen on uusi ja mielenkiintoinen kokemus."
"Sen verran suuri kohu Anun ulkonäöstä on noussut, että Maijan oli antauduttava Sanna-lehden muuttumisleikkiin. Siinä osastonhoitaja jo vilahtaa vaaleana, ja sarjan edetessä harmaasta peruukista on tarkoitus luopua kokonaan. Maijan muutoksen taustalla on myös sarjan tuottajan Spede Pasasen harras toive."
Anna 21/1996


Anu Hälvä täytti 50 vuotta kaksi vuotta sitten, ja siinä yhteydessä hänen haastattelujaan oli muutamissa eri lehdissä ja medioissa. 1990-luvun jälkeen hän onkin esiintynyt julkisuudessa vain harvakseen. Työt ovat vihdoin vieneet musiikin ja teatterin suuntaan yhä enemmän television sijaan. Vuodesta 2008 lähtien Hälvä on toiminut ohjaajana. Kahden vuoden takaisia kuulumisia voi lukea esimerkiksi tästä Eeva-lehden silloisesta artikkelista sekä tästä Ylen jutusta.



tiistai 5. heinäkuuta 2016

1990-luvun herkut, joita kaipaat

Muutama päivä sitten kirjoitin Cool Bits -jäätelöistä. Nyt haluaisinkin tietää, mitä herkkua, karkkia, ruokaa tai muuta tuotetta, jota ei enää kaupasta saa, sinä aivan erityisesti kaipaat 90-luvulta. 

Yksi puoli asiaa on tottakai se, että aika kultaa muistot: moni lapsuudessa järkyttävän hyvältä maistunut juttu ei välttämättä tuottaisi aivan samankaltaisia vilunväreitä enää kahtakymmentä vuotta myöhemmin. Sitä hauskempaa tietysti näitä erilaisia tuotteita onkin kaivata, sillä vain aniharvoin on pelkoa siitä, että niitä ihan oikeasti pääsisi koskaan maistamaan.

Tässä viitteellisessä kuvassa on muutamia menneen maailman herkkuja. Toisaalta vaikka 90-luvun alussa Suomea koettelikin paha lama, oli vuosikymmen silti myös monenlaisen yltäkylläisyyden aikaa, joten herkkuja on ihmisillä mielessä varmasti ihan yhtä paljon kuin on 90-luvulla ollut kokijoitakin.

Vai onko kaipaamasi herkku sittenkin jo ajat sitten koulujen ruokalistoilta poistettu ohrapuuro, kanaviillokki tai kiinankaali-ananassalaatti? Oliko se elämäsi ensimmäinen hampurilaisateria, vai kenties edelleen tuotannossa oleva karkki, jonka resepti on vain ajan saatossa mennyt muuttumaan?





Eli: Mitä 1990-luvun syötävää (tai ehkä jotain muuta tuotetta) sinä aivan erityisesti kaipaat?

torstai 30. kesäkuuta 2016

Cool Bits - Jalanmuotoiset jäätelöt

Kun on tehnyt näitä 90-lukuun liittyviä blogihommia yli neljä vuotta, alkaa jo olla käsitys siitä, mikä ysärissä ihmisiä noin ylipäätään kiinnostaa ja innostaa, ja mitä tuotteita, tv-ohjelmia ja herkkuja sieltä eniten kaivataan.

Cool Bits onkin arvioni mukaan yksi tällainen ihmisten mieleen vahvasti syöpynyt kesäinen herkku.

Kyseessä ovat siis tällaiset pienet jäätelöpalaset, jotka oli päällystetty kuorrutuksella. Eriväriset palat olivat eri muotoisia, ja jostain syystä kaikki tuntuvat muistavan etenkin nuo jalanmuotoiset bitsit. Luulenpa, että nykyään kaupoista ei löydy mitään vastaavaa jäätelöä. Tuotetta ei tiettävästi ole ollut myynnissä enää aikoihin, suunnilleen pariinkymmeneen vuoteen, mutta onneksi tämäkin helleherkku elää muistoissamme ikuisesti!