tiistai 10. tammikuuta 2017

Kirjasto - ihan paras paikka

Olen kirjojen ja kirjaston suurkuluttaja. Siitä voi varmasti hyvällä mielin kiittää lapsuuttani. Vaikka vanhempani eivät olekaan mitään himolukijoita, vietiin minua kuitenkin kirjastoon usein, minulla oli joitain omia lastenkirjoja, minkä lisäksi minulle myös luettiin paljon kirjoja. Muistan, että usein kirjoja lainattiin kirjastosta kerralla aivan valtavat kasat. En tiedä, tulivatko ne kaikki luetuiksi, mutta kirjat olivat jo pienenä minulle tärkeitä. Se ei ole koskaan muuttunut.

Olisin huomaavinani, että nämä tytöt lukevat kirjastossa ainakin Rakastunut ranskanperuna -vitsikirjaa,
Jalon Ratsutyttö-kirjaa sekä Koululaista.


Tärkeitä paikkoja olivat myös kirjastot. Kotikuntani kirjastossa järjestettiin myös satutunteja lapsille, ja pääsin niille toisinaan. Vaikka ovathan mielikuvat aina vähän tällaisia: ehkä olen ollut satutunnilla kerran, mutta omassa muistissani sitä tapahtuu ihan valtavan usein.

1990-luvulla ei tosiaankaan ollut itsepalvelulainausta.
Tässä koko perhe käy yhdessä lainausreissulla.

Vietin kirjastossa todella paljon aikaa. Luin lehtiä, kirjoja, selasin hyllyjä niin että osasin ne ulkoa. Ylen vuodelta 1993 olevassa Ex Libris -dokumentissa, josta nämä kuvat ovat, kaksi tyttöä kertovat käyvänsä kirjastossa lähes joka päivä. En siis ole ollut aivan ainut kaltaiseni! Tosin itse asuin aika kaukana kaupungin keskustasta (ja siis kirjastosta), joten siellä tuli käytyä lähinnä vanhempien menojen mukaan, vasta yläasteikäisenä omien aikataulujen mukaan koulun jälkeen.

Lainakassiin päätyy muun muassa Enid Blytonin  lasten dekkareita.

Ala-asteella ollessani kirjastoauto kävi toisinaan (tai luullakseni säännöllisesti, se kai olisi viisaampaa) koulumme pihalla. Sieltä sai lainata kirjoja, kuten pulpettikirjoja. Koska keskustassa oleva pääkirjasto oli minulle todella tuttu, oli kirjastoautossa vierailu siinä mielessä aika jännittävää. Itse asiassa 90-luvun jälkeen en ole käynyt kertaakaan kirjastoautossa, vaikka niitä toki edelleen kiertää täällä Turussakin. Pitäisiköhän poiketa!



1990-luvun kirjastoreissuissa jännittävää oli seurata myös kirjan lainaamista. Kirjojen viivakoodit luettiin sellaisella laitteella, kirjastonhoitaja leimasi palautuspäivämäärän paperilappuun ja sujautti lapun kirjan taka-aukeamalla olevaan taskuun. 

Joskus leikimme siskon kanssa kirjastoa kotona. Ehkä tärkein osa leikkiä oli nimenomaan viivakoodin lukeminen sekä nuo palautuslaput.


Kuvat: Ylen Ex Libris -dokumentti (1993), Elävä arkisto. Dokumentissa vieraillaan Porin sekä Suonenjoen kirjastoissa.

perjantai 6. tammikuuta 2017

90-luvun muistoja haussa!

Kuten aiemmin kirjoitin, olen parhaillaan työstämässä kirjaa, joka käsittelee 90-lukua. Kuten tämä blogikin, näkökulma on erityisesti arjessa ja lapsuudessa. Siihen liittyen ajattelinkin, haluaisitteko jakaa kanssani muistoja ja kokemuksianne muutamasta aiheesta?

Voit lähettää muistojasi sähköpostitse (tuuve_ [a] hotmail.com), mukavaa jos kerrot etunimesi ja syntymävuotesi viestissäsi! Kaipaan muistojasi erityisesti seuraavista asioista:

1.) koti ja asuminen

  • onko jokin huonekalu erityisen tyypillinen 90-luvulle, miten ja millaisin värein kotisi oli sisustettu? oliko sinulla oma huone, millainen se oli?
  • näkyikö lama perheessäsi?

2.) koulu ja vapaa-aika

  • mitä teitte välituntisin? mikä oli lempiaineesi koulussa? millainen opettajan ja oppilaan suhde oli?
  • Mitä koulukirjoja teillä oli käytössä?
  • Millaisia koulun juhlat olivat (esim. joulujuhla) tai muut tapahtumat (esim. l
  • miten vietit vapaa-aikaasi? missä vietit vapaa-aikaasi?


3.) ruoka

  • millaista ruokaa teillä kotona syötiin?
  • millaisia muistoja sinulla on 90-luvun kouluruoasta?
  • millaisia muistoja sinulla on ulkona syömisestä, ravintoloista ja pikaruokapaikoista?
  • mikä oli erityistä, uutta ja hienoa ruokaa, mitä arkista?

4) teknologia
  • Millaisia teknologian kehityksen askelia muistat? Kuinka ne näkyivät arjessasi - kotona, koulussa, vapaa-ajalla?
  • Mitä laitteita kotiin tuli 90-luvulla? Miten ne vaikuttivat perheenjäsenten elämään?
  • Millaisia omia uusia laitteita kenties omistit, mitä kavereilla oli?



Voit kertoa kaikenlaisia muistoja edellä mainittuihin aiheisiin liittyen, kysymykset ovat vain suuntaa antavia.. Käytän muistoja kirjassa, mutta niitä ei hyödynnetä muuhun. Kysyn näitä asioita etupäässä kartoittaakseni joidenkin ilmiöiden ja kokemuksien yleisyyttä.

Voit lähettää muistojasi helmikuun loppuun (28.2.2017) saakka.

Jo valmiiksi: kiitos todella paljon! :)

tiistai 3. tammikuuta 2017

Ysärikirjan vuosi!

Ysärikirjoja nämäkin.
Tattaraa, kyllä - tänä vuonna kauppoihin olisi tarkoitus saattaa 1990-lukua käsittelevä kirja!

Blogini on yhä olemassa, vaikka hieman epäaktiivista postaustahtiani pahoittelenkin. Viime syksy oli hyvin kiireinen erilaisten työjuttujen vuoksi, ja niin on tämä alkanut talvikin. Jotain on kuitenkin tekeillä, nimittäin Ysärikirja. Kirjoitan teille kaikille ja monille muillekin suunnattua kirjaa yhdessä toisen tutkijan kanssa, ja kirjan olisi tarkoitus olla kauppojen pöydillä ensi syksynä.

Tämä kaikki tuntuu jännittävältä, mutta ennen kaikkea innostavalta :) Palaan kirja-asioihin sitten, kun niistä on kenties kesän tienoilla vähän enemmän kerrottavaa.

Ihanaa, inspiroivaa ja onnellista alkanutta vuotta teille kaikille!