maanantai 31. joulukuuta 2012

Millennium!!

Vuosituhannen vaihteessa olin vain 12-vuotias ala-astelainen, minkä vuoksi millenniumia tuli juhlittua jokseenkin hillitysti. Kotona varmaan syötiin höyrytettyjä nakkeja ja perunasalaattia, poltimme tähtisadetikkuja. Nukkumaan yhdeltä. Pihaamme näkyivät vain yhdet raketit. 

Mutta ei se silti tarkoita sitä, ettäkö millennium olisi mennyt minulta jotenkin ohitse, ei toki! Backstreet Boys julkaisi kolmanneksi parhaan levynsä Millennium ja I want it that way -hittiä tanssittiin diskossa. Luokkani tilasi luokkasormukset, joissa luki millenium. YHDELLÄ ÄNNÄLLÄ. Toivottavasti sekin sormus, jossa oli rakastuneen madon kuva, vielä joskus jostain putkahtaisi esiin. (Teetetäänkö nykyään enää luokkasormuksia? Onko se ihan ysäriä ja 2000-luvun alkua?)

Koko maailma pelkäsi että voi hitsin pitsit sekoavatko kaikki tietokoneet nyt. Itse juhlailtana, sen muistan vieläkin, huomion nappasi itselleen Venäjän presidentti Boris Jeltsin, joka ilmoitti eroavansa tehtävästään. Tilalle tuli yksikin Vladimir Putin. Ja ihmiset juhlivat, voi veljet ihmiset juhlivat ja miljoonat rahayksiköt haihtuivat räjähtäen taivaalle! Todellisilla bilettäjillä oli yllään tietysti millennium-lasit (sellaiset, joissa luvun 2000 kaksi keskimmäistä numeroa muodostivat ne rillit) ja hatut ja kaikki vermeet.

Tässä videossa juhlintaa ympäri maailmaa, Moskovasta Lontooseen, Pariisista Sydneyhin, Vatikaanista Egyptiin. Ja yksi kuvaruutuun törmäävä lintu.


Tuota katsoessahan ihan herkistyy pieni ihminen. Oi vanhat hienot ajat!

torstai 27. joulukuuta 2012

Karkkipäivä!

Yksi hauskimmista asioista tämän blogin teossa on löytää sieltä täältä kuvia asioista ja erilaisista tuotteista, joita ei enää ole, mutta jotka kuuluivat 90-luvun arkeen. Toisinaan kyse on myös vain erilaisista pakkauksista  nykyhetkeen verrattuna. Välillä hämmästyn, kuinka vähän asiat oikeastaan ovat muuttuneet, joskus taas on tapahtunut enemmänkin.

Vielä 1990-luvulla ainakin oma havaintokykyni erilaisten syötävien ja juotavien asioiden suhteen rajoittui kovasti herkkuihin mehuista limsoihin ja karkeista jäätelöön, enhän itse varsinaisesti kokkaillut ja valmistanut ruokaa tai vertaillut jauhopusseja tai salaatinkastikepulloja toisiinsa Prisman hyllyssä. Niinpä tässä nyt taas vaihteeksi vain ysärikarkkeja! Ja kyllähän about näitä kaikkia (noista loppupään Chap-suklaapatukoista en oo varma, joku fiksumpi saa valistaa) myydään edelleen. Valmistuttajat ja pussit ehkä ovat vain vaihtuneet. Ja tietysti hinnat.



Yllä olevista Aakkosista olen muistanut kirjoittaa ylös vuosiluvun vain salmiakin kohdalle, mutta pussit ovat niin samannäköisiä, että hedelmäaakkostenkin voisi olettaa olleen samalta ajalta 1990-luvun alusta. Itse tykkäsin joskus 2000-luvun alussa kovasti myös sellaisista "trooppisista" aakkosista, joissa oli makuna ties mitä papaijaa ja ananasta. Niitä ei taideta enää myydä, muutenkin oma herkkumaku on kyllä vaihtunut karkeista suklaaseen ja vielä yleisemmin makeasta suolaiseen, joten luoja ties koska olen viimeksi mitään Aakkosia syönyt, vuosia on siitä.

Vanhalla kunnon Chymoksella oli 1990-luvulla vaikka mitä karkkeja, kuten alta näkyy:



Niin "ikiaikaisia" kuin vaikkapa Mariannetkin ovat, eivät ne siis suinkaan ole iäti olleet Fazerin makeisia. Chymoksen makeistuotanto siirrettiin kokonaan Fazerille vuonna 1993, vaikka luullakseni yläpuolen Pantteri onkin vuodelta 1994. Ehkä siinä on virhe, pahoittelen.

Lauantaipussi oli Merijal oy:n tuote vuoteen 1992 saakka, jolloin se fuusion kautta siirtyi Leafille, aivan kuten Sisu, Leijona ja Mynthonkin. Alla oleva kuva on siis aivan 90-luvun alkuvuosilta, koska kyseessä on edelleen Merijalin Lauantaipussi. Hintana 5 markkaa, eli karkeasti hieman alle euron. Jos yleinen hintakehitys pitäisi ottaa huomioon, niin enpä osaa sanoa.

Osa 10-kioskin mainosta vuodelta 1990, katso

Vanhan Lauantaipussin sisältöön voi kurkistaa vaikkapa tästä tai tästä. Joka tapauksessa: autokarkkeja, hedelmäkarkkeja, pari askia, tikkari, purkkaa ja tarra. En myönnä, että olisin koskaan ollut Lauantaipussien suuri ystävä. Nykyään entistä vähemmän. Pahoja karkkeja liikaa ja vielä yksittäispakattuna.

Loppuun vielä muutama suklaapatukka. Olen aina ollut enemmän karkkipussi-ihminen, mutta ovathan nämäkin toki tuttuja.


Big Catista tuli jossain vaiheessa ihan pelkkä Lion, Wikipedia on tässä asiassa kovin suurpiirteinen: "Joillakin alueilla patukka tunnettiin Big Cat-nimellä 1990-luvun loppuun asti. Kun patukka siirtyi Nestlen valmistuksen alle vuonna 1988, resepti ja pakkaus muuttui." Näin on, jos siltä näyttää.

Suomessa Raider oli Raider aina vuoteen 2000 saakka, vasta sen jälkeen tästä suklaapatukkaparista tuli Twix.




Lähteinä on käytetty ainakin seuraavia:
http://www.leaf.fi/leaf_yrityksena/historiikki
Wikipedia: Lion (patukka),  Twix, Chymos jne.

Muista myös postaukseni Chymoksen Jelly-karkeista.

lauantai 22. joulukuuta 2012

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Uusia ysärisuosikkeja

Tässä blogaillessa on väkisinkin tullut luettua kaikenlaista 90-lukuun liittyvää ja kuunneltua paljon ysärimusiikkia. Noin yleisesti se musiikki, joka ysäriksi käsitetään, ei kutkuta erityisen hienolla tavalla kuulohermojani, mutta kaikessa nostalgisuudessaan se nostaa tietysti pintaan erilaisia tunteita ja sitä on ihan kivaa kuunnella pienissä määrin. Jos radiossa sattuu soimaan How much is the fish, se on oikeastaan juhlahetki. Jos jumpassa tehdään venyttelyjä Spice Girlsin slovarin tahtiin, haluaisin heti päästä kertomaan kavereille, että näinkin hienosti on nyt tapahtunut. Tietysti 90-luvulla tehtiin paljon myös muuta kuin tyttö- ja poikabändipoppia ja eurodancea ja trancea, monesta sellaisesta muiden tyylisuuntien musiikista saatan pitää paljonkin ihan vilpittömästi ja ilman ajatusta siitä, että ah tämä soi aina Radio Mafiassa kun oli pieni.

Vastaan on kuitenkin tullut myös sellaisia ysärikappaleita, jotka ovat aikanaan saattaneet olla kohtalaisen suuria hittejäkin (ainakin jossain päin maailmaa), mutta jotka ovat silti minulle uusia. Ja jotkut näistä ovat olleet oikein positiivisiakin kuunteluhetkiä. Niin on päässyt käymään esimerkiksi East 17 -yhtyeen kohdalla. Muistan kyllä, että tästä "poikabändistä" on ollut juttuja Suosikissa ja varmaan joskus joku pieni fanikuvakin. Eräänä vuonna mulla oli hieno vuosikalenterikin, jossa luultavasti oli East 17:sta ihalijakuva. Silti minulla ei ennen tätä vuotta 2012 ole ollut juuri mitään käsitystä koko yhtyeestä tai ainoastakaan heidän kappaleestaan. Kuukausien mittaan olen kuitenkin useamman kerran palannut kuuntelemaan yhtä heidän kappalettaan, sillä se on aivan mahtava. Erityisesti siksi, että se alkaa perinteisenä hitaana, mutta muuttuu joksikin aivan muuksi. Kyseessä on tietysti East 17:n kappale It's alright. Onkohan tämä jollekulle tuttu? Oliko joku jopa East 17:n fani 90-luvulla? Tai onko teille tullut vastaan ysärilöytöjä, jotka ovat ysäriydestään huolimatta aivan mahdottoman kivoja ja hyviä?


maanantai 17. joulukuuta 2012

Taas käymme joulujuhlan viettohon

Pimenevä ilta joulukuun puolivälin jälkeen. Lumisade. Pimeällä metsätiellä hiutaleet vyöryvät kohti tuulilasia, mutta muuttavat reittiään äkisti ylittäen sittenkin auton katon, häviävät pimeään. Tänään koulun piha ei täyty kirkuvista lapsista vaan autoista. Koulun ovin molemmin puolin viimassa värjöttelevät kuusenoksat. Äitillä on erillisessä kassissa lakerikengät, talvisaappaat jäävät ulkotakin kanssa eteiseen. Ovet kolisevat, lumisia kalosseja pyyhitään kuramattoihin.

Sisällä käy tietysti kuhina. Juhlatila on jo päivällä koristeltu. Penkit ja tuolit aseteltu riveihin, ikkunoissa edellisellä viikolla pahvista ja silkkipaperista askarrellut kynttiläkoristeet, seinillä marssivat punaisesta pahvista leikatut tonttujonot. Salin nurkassa on kuusi, vuodesta toiseen samoilla kimalteilla koristeltu. Innokkaimmat äidit ja isät ovat ryhmittyneet eturiviin ja vaihtaneet kameraan uudet filmit. Eräälläkin on muutaman kilon painava videokamera jo aseteltu valmiiksi. Kolmosnelosluokassa on puolivirallinen pukeutumishuone. Tonttulakit, joulupukin parta ja lahjasäkki, revontulien mekot, joulumuorin puurokauha. Ketunhäntä, lumihiutaleen päähineenä toimiva paperipuuhka. Opettajanpöydälle on jo pinottu lahjahyasintit ja kynttilät. 

Jokainen luokka esiintyy kerrallaan. Pienimmillä on aina avausnumeron velvollisuus: joulukuvaelma Luukkaan evankeliumin mukaan. Voi onnekas sitä joka saa tuudittaa Baby Bornia Jeesuksena, voi harmi niitä jotka ovat lampaita tai paimenia isän kylpytakki päällä. Enkeleiden kynttilöistä valuu steariinia kädensijaa toimittavalle foliolle. Enkeli taivaan lausui näin miks hämmästyitte yllättäin lauletaan arilla äänillä ja hennosti, Heinillä härkien kaukalon herkistää äidin silmäkulmia. Lopulta tulee Jouluyö Juhlayö.

Tonttuohjelmanumeroita ja vähintään yksi joulupukki, jota esittää ärsyyntynyt 10-vuotias. Vähän metsän joulua ja tonttutanssia ja muutama kiva laulunumero, Sinivuorten yö tai Joulumaa, ehkä jotain kristillistä. Jos joku on saatu huijattua mukaan, myös Tiernapojat saapuvat jumppasaliin, jonka ilma lämpenee asteen viidessä minuutissa. Jos istuisin katsomon puolella äitin sylissä, hän puhaltaisi viileää ilmaa hikiseen niskaani.


Siellä me musisoimme nokkahuiluinemme armeliaana vuonna 1996. Olen 9-vuotias kolmosluokkalainen. Enkelit, lumihiutaleet, tontut, hiiret ja muut hienot hahmot, krepattuja hiuksia siellä täällä. Oi niitä aikoja ^_^

torstai 13. joulukuuta 2012

Lapsuuteni paras joululahja

Lapsuudessani jouluisin saamani lahjavuoret olivat melko isoja, ja toisinaan nykyään tuntuu siltä, etteivät ne aivan oleellisesti ole pienentyneet. Ehkä tänä jouluna saan enää vain yhdet villasukat? Aatto sen paljastakoon. 

1990-luvun joulujen odotetuimpia lahjoja eivät tietenkään olleet pyjamat tai tulevaisuuden tarpeisiin saadut astiat, vaan lelut ja pelit. Jossain vaiheessa aloin arvostaa myös levyjä, mutta silloin taidettiin olla jo hyvin lähellä vuosituhannen vaihtumista. Noista ajoista mieleen on jäänyt erityisesti yksi joululahja, jota nykyään pidän ehkä kaikkien aikojen, ainakin kaikkien lapsuuden aikojen parhaimpana, ja sehän on Barbien matkailuauto. Sillä on nimittäin leikitty ihan hirmuisen paljon ja vuosikausia. Sain sen oletettavasti 90-luvun puolivälissä, aivan tarkkaa vuotta en osaa sanoa. 1994, 1995, 1996. Joku noista, arvaisin. 

Luulen tuon lelun olleen myös erittäin kallis, mikä nykyään nostaa sen arvoa silmissäni. Vielä 1990-luvullahan Barbie-nuketkin maksoivat helposti yli sata markkaa, kenties lähes kaksisataa, kun nykyään aivan perus-Barbien voi saada jopa alle kymmenellä eurolla. Että kuinka paljon tällainen valtaisa autokokonaisuus enää onkaan voinut kustantaa? Vanhempiani varmasti siksi miellyttikin se, että auton kanssa leikkiminen ei ollut vain yhden joulun huumaa, vaan käytössä vuosia, niin minulla kuin pikkusiskollanikin.


Siinä sitä nyt leikitään, matkailuautossa taitaa olla meneillään aikamoisen bileet! Huomatkaa myös ultrahienot kollegehousuni. Aika nätit.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Seikka on saletti!

Vuonna 1997 se tapahtui: MTV3 esitti ensimmäistä kertaa maanmainion ja edelleen muistetun joulukalenteriohjelman nimeltä The Joulukalenteri. Oi, muistan se niin hyvin! Olin 10-vuotias ja kalenterin Näsä oli aika pelottava hahmo. Joskus kavereita oli luonani kylässä siinä joulukuussa ja kammottava Näsä alkoi vainota mieltäni heidän lähdettyään ja minun jäätyä yksin kotiin sinne metsän keskelle. Hyh!

Mutta siitäkin huolimatta The Joulukalenteri oli aivan mahtava. Suosikkihahmoni oli ja on edelleen Kerttu. Silloin 1990-luvulla toistelimme siskon kanssa usein Kertun lausahdusta "Olli, minä seison mistelinoksan alla!" Ah, se oli hauskaa :) Joulukalenterissa oli perinteinen idea siitä, että tonttujen pitää ratkaista pikku pulma ennen joulua. Tässä tapauksessa pitäisi ehtiä viemään soittorasian vetoavain ajoissa tonttu Iki-Iäkkäälle, mutta lentokoneen potkuri on hajonnut, ja luolassa hengaavat tontut Hande, Kauko ja Toivo yrittävät sitä korjailla. Siinä samalla puhutaan suomienglantia ja lauletaan joululauluja. Tonttujen ikiaikainen vihollinen Näsä taasen on asettunut Olli ja Kerttu Santasen luo oleilemaan ja hamuaa pilata tonttujen suunnitelman.

Minun ja teidän kaikkien onneksi tähän joulunajan ilonpitoon voi nykyään paneutua erityisesti Youtubessa.



keskiviikko 5. joulukuuta 2012

4 kasettia vain 88,-

Eipä 1990-luvun loppupuoliskolla postilaatikkoon tainnut kopsahtaa montaakaan Suosikkia, joiden takakannessa ei olisi ollut näitä hienoja musiikkitilausmahdollisuuksia.

Tämä on Suosikin numeron 1/1997 takakannesta.

Minulla oli aina tapana rastittaa tai ympyröidä kiinnostavat levyt, vaikka ei meille koskaan niitä tilattukaan. Näin jälkikäteen sitä voi vain ihmetellä omia valintojaan ja mieltymyksiään joiltain osin.

Mainostajana näissä oli etupäässä Fazer Musiikkikerho. Liittyessään saattoi valita näistä luetteloista neljä cd:tä tai kasettia vain yhden hinnalla. Tämä toimi samalla periaatteella kuin lukuisat kirjakerhotkin, eli liityttyään kerho lähetti jäsenille "kuukauden äänitteen", jonka tilalle saattoi tosin valita oman suosikkinsakin.  Jäsenet saivat myös "upean kerholehden" 3-4 viikon välein. Minulle hauskinta oli todellakin vain ympyröidä näitä kiinnostavia levyjä. Kuten @tak, Ricky Martin, Hittibuumi, X-Perience, Celine Dion, Pandora, No Doubt... Toisinaan vuorossa olivat myös vhs-videot, Scandinavian Film Clubin mainokset.

Sattuiko joku teistä tilaamaan näitä levyjä?

perjantai 30. marraskuuta 2012

Suuri tai ainakin keskikokoinen mehumuistelo

Mulle on ehtinyt tässä blogiurallani kerääntyä sen verran jo erilaisia valokuvia 1990-luvun mehutuotteista, että alkoi olla aika koota niitä yhteen.


Valion Grandi-mehua 1990-luvun alkupuolelta.

Grandeja vuodelta 1996.

Grandi-pillimehu on jo vanha tuote, ja tottahan toki sitä ysärilläkin juotiin. Olin hiukan yllättynyt huomatessani, ettei niiden pakkauksissa itse herra Kari Grandi olekaan seikkaillut, vaan ainakin noissa 90-luvun alkupuolen tötsissä on ihan vain hedelmien kuvia - Grandi on siten hahmona tullut tölkkeihin vasta 90-luvun puolivälissä. Oma lukunsa ovat tietysti ne Grandi-tv-mainokset. Kivoja toiseusteemoja niissä, sanoo kulttuurintutkija. Eri mauista eksoottisin oli tietysti se cola-appelsiini, joka tuli uutuutena markkinoille vuoden 1994 tienoilla (sitä mainostetaan uutuutena muun muassa tässä). Aika perinteisissä makumaailmoissa näissä mitä ilmeisimminkin pitkään kuljettiinkin, jos päärynä kerran (ks. ylin kuva) oli uutuusmakuna vielä 90-luvun alkupuolella. Itse olen aina tainnut olla eniten nimenomaan päärynämehun perään...




Marlin Trip-pillimehut tulivat markkinoille vuonna 1962, ja pitkään ne olivat niissä pyramidinmallisissa tetroissa, joita tietysti edelleen kovasti kaivataan kauppojen hyllyihin. Hienojahan ne olivat, ja aina niistä sai etsiä oikeaa kohtaa sille pillille. Kieltämättä ymmärrän niiden poistumisen, sillä olihan niitä varmasti hiukan hankalaa pakata ja hyllyttää.

Sunkist vuodelta 1990, alimmat kuvat suunnilleen vuodelta 1995 ja 1998,
nämä tosin puhtaasti omia arvioita.

Kuvassa ylhäällä vasemmalla oli Sunkist-merkkistä päärynämehua. Sunkist valmistaa mehuja ja käsittääkseni etenkin limsoja edelleen, mutta en kyllä muista nähneeni merkin tuotteita Suomessa aikoihin, ehkäpä juuri noiden 90-luvun taitteen pillimehuhetkien jälkeen.

Tässä alempana valikoima Valion mehuja vuodelta 1990. Onnistuin löytämään jopa kokonaisen Valion mehujen esitteenkin, mutta siinä itse mehutölkkien kuvat olivat aika pieniä, ja se keskittyi enimmäkseen erilaisiin "mehuresepteihin", eli kuinka tehdä mehuista kivoja booleja ja kuinka hyvin appelsiinimehu sopiikaan aamiaiselle.


Marlin Juissi-mehut lanseerattiin vuonna 1978 ja vuonna 1990 ne näyttivät tältä:


Myös Rybb & Deckers -mehut ovat Marlin tuotteita ja ne ovat nimenomaan ysäriä, sillä ne kokevat ensiesiintymisensä vuonna 1992. Nuo mehut olivat sikäli historiallisia, että ne olivat (ainakin Marlin kotisivujen mukaan) Suomessa ensimmäisiä mehuja, joissa oli hedelmälihaa.

Meillä kotona ei koskaan juuri harrastettu mehuja, ei sokeroituja eikä tuoremehujakaan. Enimmäkseen lapsena tuli juotua pillimehuja erilaisilla reissuilla sekä toisaalta vihreää päärynä-Mehukattia kesämökillä, jonka juomavesi sinällään ei ollut kovin hyvänmakuista. Mummun tekemä herukkamehu kuului lähinnä sairastelupäiviin, sen sijaan sukulaisten luona ollut heidän mummunsa mansikkamehu oli aina jotain ihan järjetöttömän hyvää, pientä kateutta ilmassa!



keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kautta kärsäni! eli Babar ja minä

1990-luvulla teeveestä tuli monia laadukkaita lasten animaatiosarjoja, niistä rakkaimpia minulle olivat Muumit, Maailman ympäri 80 päivässä - sekä Babar.

Ylin kuva on jaksosta Selestenkylän sanomat, 
kaksi alinta jaksosta Päivällinen Rataksen kanssa.


Siksi olinkin todella hyvilläni, kun huomasin, että Youtubessa on suuri määrä (ehkä jopa kaikki?) Babar-jaksoja, ja vieläpä suomeksi dubattuina! Babar syntyi jo 1930-luvulla Jean de Brunhoffin kynästä, ja tämä kyseinen animaatiosarja on tehty 1990-luvun taitteessa. Suomeksi sarjaa ovat dubanneet lähinnä KOM-teatterin näyttelijät, kuten Kati Outinen, Kari Hietalahti ja Pekka Milonoff. Babar on siis norsu, jonka kaupungissa oleva ihmishahmo Vanha Rouva ottaa hoteisiinsa Babarin jäätyä orvoksi. Aikanaan Babar kohoaa kuninkaaksi ja on hallitsijana kiltti ja oikeudenmukainen.

Babarissa yhdistyivät kivasti hyvän ja pahan vastainen kamppailu (sarvikuonokuningas konsuli Ratakses oli aina se pahis, sarvikuonot vastaan norsut noin laajemminkin) sekä opettavaiset tarinat ja yleinen hupailu. Varsinaista lempihahmoa sarjasta minulla ei ollut ja lempijaksojakin oli useita. Jotenkin minua kiehtoivat suurta kriisiä eli viidakon tulipaloa kuvaava jakso sekä sellainen todella jännittävä jakso, jossa Ratakses ja Babar etsivät yhdessä luolaan eksyneitä lapsiaan (Jakson nimi ainakin Youtubessa on "Päivällinen Rataksen kanssa"). Mieleen ovat niinikään jääneet esimerkiksi Celesten neilikka-allergia, ja vaikkapa tämäkin jakso, jossa Celestenkylässä järjestetään pyöräkilpailu.



Yksiä hauskimmista hahmoista taisivat kuitenkin olla Babarin vanhat ja luotettavat palvelijat Cornelius ja Pompadour ja se Pompadourin pieni apulaislakeija, joka ei koskaan puhu mitään. Mikähän se jäbän nimikään mahtaa olla? Sitäkään tuskin mainitaan. Sitä mainiompi hahmo siis! Nimenomaan tälle palvelijaosastolle tuntui aina sattuvan ja tapahtuvan kaikkein hassuimmat kommellukset, ja etenkin Pompadour käheänkimeällä äänellään ja hiukan pedanttina hahmona oli omalla tavallaan todella hauska, vaikka Cornelius olikin sympaattisempi. Itse Babarin perhe taas oli minusta aina hiukan tylsä.

Mikä on teidän suhteenne Babariin?

PS. Babarista on kyllä tehty oikein elokuvakin. Vuonna 1989 ilmestynyt Babar ja sarvikuonot on kokonaisuudessaan Youtubessakin! Mitäpä siellä nyt ei olisi...

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kun Taylor oli tyttö

Syytän amerikkalaista saippuasarjaa elämäni sekoittamisesta. Sillä onhan päivän selvää, että kun Kauniiden ja rohkeiden brunetti Doc on Taylor ja nainen, on myös Hansonien Taylorin oltava samaa sukupuolta. Eikö?

Väitän tätä sukupolvemme kollektiiviseksi pikku mokaksi.

Missähän vaiheessa mahdoin havahtua tämän jännittävän tosiasian äärellä ja todeta Taylorin nimensä ja hiukan ulkonäkönsäkin vastaisesti pojaksi? Tiettyä hetkeä en osaa sanoa. Sillä kyllähän Taylor oli kovasti nätti poika vielä 1990-luvulla, ehdottomasti kaunis ennemmin kuin komea. Nyttemmin tuntuu tietysti selvältä, että jos Taylor todella olisi ollut tyttö, olisi häntä luultavasti hiukan enemmän laitettu, puunattu ja meikattu valokuvia varten.

Taylor Hanson.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Televisio-ohjelmia marraskuulta 1997

Löysin kätköistäni muinaisen Seura-lehdessä olleen Aqua-yhtyeen julisteen, ja sen takaa tietysti tv-ohjelmatietoja. Helpommallakin toki voisi päästä, mutta sen pohtimisen sijaan on tietysti jännittävämpää muistella, millaisia aikoja tuolloin tv:n edessä juuri vietettiinkään. Eli kas tässä!

Maanantai 24.11.1997

(Tänä samana päivänä tasan 15 vuotta sitten yksi lapsuuden ja miksei nykyisyydenkin parhaista ystävistäni täytti kymmenen vuotta, onnea ihanalle Purolankujan tytölle!!)

TV1

4.00 Uutisikkuna
6.00 Ykkösen aamu-tv
9.10 Terveysasema
9.55 Uutisikkuna
10.10-10.20 Koulu-tv: Maailmanselityksiä
11.00 Koulu-tv: Huomisen aapinen
11.35-11.55 FST Utbildning: Pussel
12.20 Koulu-tv: Pohjoismaiset tutkimusmatkailijat
12.50 Euronews
13.00 Tv-uutiset
13.05 A-Bros
13.35 Lauantaivekkari
14.35 A-Studion Atlas
15.05 Kolme vuodenaikaa: Luhtaniitty
15.15 Praxis
15.40 Oudon partaakka
16.05 Riivattu rehtori
16.30 Sen pituinen se
16.35 Shirley Holmes ratkaisee
17.00 Tv-uutiset
17.05 Fleksnes
17.35 Ykköskatsomo
17.40 Viittomakieliset uutiset
17.45 FST: Kortnytt
17.45 FST: Hissi (kyllä, oikeasti sama aika kuin edellisessä ohjelmassa)
18.15 FST: Tv-nytt
18.35 Uutisotsikot
18.36 Tänään töissää
19.05 Sisar Wendyn taidematka
19.15 Näin on Marjatta
20.00 MOT
20.30 Tv-uutiset ja sää
20.55 Urheiluruutu
21.00 A-Studio
21.20 Kotikatsomo: Siivoton juttu
23.00 Tv-uutiset
23.10 Haastattelijana Mirja Pyykkö
24.00 N.y.t
0.40 Ylen avoin yliopisto
1.40 Euronews
1.50-4.00 Uutisikkuna

TV2

14.55 Daktari
15.45 Maailma sanojen vankina
16.15 Ympäristöuutiset
16.35 Kate ja Allie
17.00 Muumilaakson tarinoita
17.25 Pikku Kakkonen
17.55 Kakkosen syyssää
18.00 Tv-uutiset
18.15 Kunnon ohjelma
18.35 Pelin henki
18.45 FST: Gusto
19.05 FST: Tatjana
19.15 FST: Lukuonni
19.45 FST: Prästen i Ballykissangel
20.35 FST: Itsenäisiä ajatuksia
21.00 FST: Sportmagasinet
21.30 FST: 360 Grader
21.55 FST: Kvällsnytt
22.00 FST: Wunderbra
22.30-24.00 FST: I Guds frånvaro

MTV3

6.00 Huomenta Suomi
9.00 Emmerdale
9.55 Mediauutiset
10.10 Sunnuntairaportti
10.25 MTV-akatemia
10.50 Ostoskanava
11.00 Koira haudattuna
12.00 Lounasuutiset
12.10 Rakkaat siskot
13.00 Iloinen keittiö
13.35 Salonki
14.00 Harry ja Hendersonit
14.30 Pikku Ponit
15.00 Kolmen uutiset
15.05 Marienhof
15.30 Jyrki
16.50 Ruututoimitus

17.00 Verkossa

17.30 Sähkeuutiset ja sää
17.33 Onnenpyörä
17.55 Kauniit ja rohkeat
18.50 Päivän sää
19.00 Seitsemän uutiset
19.20 Talousuutiset
19.20 Ihmeidentekijät
20.00 Tähtilampun alla
21.00 Yhdeksän uutiset
21.15 Tulosruutu
21.20 Priscilla - Aavikon kuningatar
23.20 Myöhäisuutiset
23.25 Punainen linja
0.20-1.15 Freddyn painajainen

NELONEN

15.00 Kova laji
15.30 Oppia ikä kaikki
16.00 Lääkäriasema neljä
16.20 Kotona ollaan
17.10 Sunset Beach
18.00 Ville Vallaton
18.25 Areena
18.55 Päivän lööppi
19.00 Poplandia
19.30 Huonosti käyttäytyvät miehet
20.00 Big Easy
21.00 Ylähuone
22.00 Turkka & Turkka
22.50 Päivän lööppi
23.00 Eliot Ness
23.50-0.20 Areena
Tämä Sunset Beachin tunnari on se alkuperäinen,
 sarjalla oli eri tunnus vuosina 1998-1999.

TIISTAI 25.11.1997

TV1

4.00 Uutisikkuna
6.00 Ykkösen aamu-tv
9.10 Terveysasema
9.55 Uutisikkuna
10.10-10.35 Koulu-tv: Oudon partaalla
11.25-11.35 Koulu-tv: Maailmanselityksiä
12.50 Euronews
13.00 Tv-uutiset
13.05 A-Studio
13.25 Prisma: Ajankohtaista tieteestä
14.20 Tänään töissä
14.50 Kuohuvat elämän vuodet
15.50 Sunnuntaivekkari
16.35 Ipanat
17.00 Tv-uutiset
17.05 Tiistaitiima
17.40 Viittomakieliset uutiset
17.45 FST: Kortnytt
17.45 FST: Pussel
18.05 FST: Hanna flyttar hemifrån
18.15 FST: Tv-nytt
18.35 Uutisotsikot
18.36 Kasvuvara - Asiaa kouluikäisten vanhemmille
19.00 Omar rahat
19.30 Kuningaskuluttaja
20.00 Tosi tarina: Anna-Liisa
20.30 Uutiset ja sää
20.55 Urheiluruutu
21.00 FST: Kanal ett
21.30 FST: Perunakauppias
22.20 FST: Outolintu
23.00 Tv-uutiset
23.10 FST: Kvällsnytt
23.15 FST: C, C - men inte röra
0.15 Euronews
0.25-4.00 Uutisikkuna

TV2

15.20 Teiniraskaus
15.50 Veijareita ja leijona
16.05 Akuutti - erikoisohjelma terveydestä

16.35 Kate ja Allie

17.00 Richard Scarryn touhukas maailma
16.25 Pikku Kakkonen
17.55 Kakkosen syyssää
18.00 Tv-uutiset
18.15 Kotimaan katsaus
18.30 Cosby
18.55 Vipeltäjät - asiaa lemmikeistä
19.25 Bramwell - naiskirurgin oppivuodet
20.15 Hakupalat
20.35 Makupalat
21.00 Ajankohtaisen kakkosen teemailta: Maaseutu vai kaupunki
23.00 Omituista väkeä
23.25-0.20 25. tunti: Allen Ginsberg



MTV3

6.00 Huomenta Suomi
9.00 Emmerdale
9.55 Aamulypsy
10.25 MTV-Akatemia
10.50 Ostoskanava
11.00 Ihmemies MacGyver
12.00 Lounasuutiset
12.10 Rakkaat siskot
13.00 Iloinen keittiö
13.35 Salonki
14.00 Harry ja Hendersonit
14.30 Bambukarhut
15.00 Kolmen uutiset
15.05 Marienhof
15.30 Jyrki
16.50 Ruututoimitus
17.00 Tuumasta toimeen
17.30 Sähkeuutiset ja sää
17.33 Onnenpyörä
17.55 Kauniit ja rohkeat
18.50 Päivän sää
19.00 Seitsemän uutiset
19.20 Talousuutiset
19.30 Kymppitonni
20.00 Trabant Express
20.30 Kolmas kivi auringosta
20.55 Uutiset ja sää
21.00 Nitrokabinetti
21.30 Rikosraportti
22.00 Kymmenen uutiset
22.20 Tulosruutu
22.30 Millennium
23.25-0.20 Oudot ilmiöt


NELONEN

15.00 Kova laji
15.30 Oppia ikä kaikki
16.00 Lääkäriasema neljä
16.30 Kotona ollaan
17.10 Sunset Beach
18.00 Hopeaharja
18.25 Jääkiekon EHL-ottelu
21.00 Vrooom - ohjelma miehelle
22.00 Stiller
22.50 Päivän lööppi
23.00 Videofashion
23.30-24.00 Poplandia

torstai 15. marraskuuta 2012

LempiLegoja

Edelleen tallella olevia legoha. Siellä on kaikenlaista palmusta kukkaan,
oveen, mäntyyn, aitaan, poliisin moottoripyörään ja päivänvarjoon.
Tavallisista palikoista puhumattakaan.


Vaikka olenkin tyttö, lempilelujani (Barbien lisäksi, kröhöm) eivät olleet erilaiset meikattavat päät tai Baby Bornit, vaan legot. Valtavaan muoviseen sammioon kertyi vuosien mittaan aikamoinen palikoiden arsenaali ja siskon kanssa meillä oli myös muutama iso legoalusta, joille rakennelmia sitten hahmoteltiin. Leikkimme tosin taisivat olla melko tyttömäisiä: rakensimme taloja eli koteja, joissa ukkelit sitten elivät elämäänsä. Välillä rakensimme (ja leikimme) ostoskeskusta, hotellia, koulua... Hauskin vaihe mielestäni oli aina itse rakentaminen.

Monia erikoispalikoita meillä ei tietenkään ollut kuin yksi, joten niissä oli aina vähän jakamista. Jos sä saat hellan, mä saan jääkaapin, ja niin edelleen. Punaiset pikkuikkunat olivat televisioita, muutenkin palikoita käytettiin tietysti luovasti. Onneksi monia asioita oli kaksikin kappaletta, kuten (ihan erinäköisten hahmojen mukana tulleita) punaisia tuoleja, aidanportteja ja erikoisikkunoitakin useimmiten parillinen määrä. Legoasuntoauto oli leikeissä hajonnut aika moneksi palikaksi, mutta toimi se joskus sentään autonakin.

Ennen varsinaisia legoja tuli tietysti leikittyä Dubloillakin, mutta ne eivät olleet kovinkaan kiinnostavia. Olen aina ollut sellainen pieni näpertäjä, joten legorakkauteni ei ole mikään suuri ihme.

Vuoden 1995 Lego-katalogista. Lego Kaupunkilentokenttä.


Vuoden 1995 legokuvastoa selaillessa käy päivänselväksi, kenelle mikäkin paketti on tarkoittu. Kuvamaailma on etupäässä sinistä ja tummaa, hahmot ovat poliiseja ja ritareita ja kuorma-autoilijoita ja mönkijöitä. Jännittäviä seikkailijoita lohikäärmeiden kanssa ja poraamassa jäälauttoja. Poikkeusaukeamia on lehtisessä vain pari. Niissä taustaväri on vaaleanpunainen. Syödään jäätelöä, asutaan vaaleanliilassa kodissa ja otetaan rannalla aurinkoa.

Tällainen poikkaus on Paradisa-sarjan legot. Ja joo, vaikka leikin paljon Legoilla, niin kyllä nämä tyttömäiset sivut olivat kiinnostavimpia minunkin silmissäni.


Vuoden 1995 Lego-katalogista. Paradisa-sarja.



Tätä selkeästikin tytöille tarkoitettua Paradisa-sarjaa oli minullakin. Oli minttujäätelönväristä aurinkovarjoa, jäätelöannoksia ja palmunkuvalla koristeltu vaaleanpunainen lainelauta. Palmut vihersivät ja viiksimiehellä (tai mikä pää sillä nyt kulloinkin sattui olemaan) oli paidassa lainelaudan kuva. Kuten tuossa alapuolellakin.


Vuoden 1995 Lego-kuvastosta. Yksityiskohta.


Mitään rantaleikkejä en kuitenkaan jaksanut, meillä mentiin vähän luovemmissa meiningeissä. Koskahan sitä olisi leluilla oikeasti tullut leikittyä juuri sitä, mihin niiden paketeissa ja kuvastoissa oikeasti kehotettiin? Meillä yleensä keksittiin leikkien aiheet ihan itse. Olkoon kuinka tyttömäisiä kotileikkejä hyvänsä.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Lastenkirjaklassikkoja 90-luvulta

Tällä kertaa luvassa muutamia lapsuuteni suurimmista kirjasuosikeista. Eivätkä tässäkään tietysti ne kaikki ole, mutta muutama esimerkki kuitenkin. Ensimmäistä sarjaa lukuunottamatta nämä löytyivät lapsuudenkodin kirjahyllystä ja sittemmin olen kiikuttanut ne nykykotiinikin. Nostalgisointi nyt kun sattuu olemaan iloni.

Otto-nalle-kirjat olivat lapsuudessani yksi suosikeistani. Markku Kitusen, Eeva Kitusen ja Irmeli Paasivirran luoma hahmo seikkaili fyysisesti samanlaisissa kirjoissa kuin Pupu Tupunakin, eli sellaisissa  pehmeäkantisissa A4-kokoa olevissa vihkosissa. Verrattuna yhteen toiseen nallesuosikkiini (eli Uppo-Nalleen) oli tämä nallukka aika spesiaali, sillä kirjan kuvat eivät olleet piirrettyjä vaan valokuvia. Ruskea söpö Otto-nalle oli kuvattu milloin missäkin, riippuen kirjan teemasta. Tuossa alla kuva tästä satukirjasarjasta:



Pupu Tupunoiden kanssa yhteistä on myös näiden Otto-nallejen fontti, eli isoilla kirjaimilla kaikki. Hivenen ärsyttävää lukea. Ylläoleva kuva on mielestäni parhaasta Otto-nalle-kirjasta, eli kyseessä on Otto-nallen kauppamatka. Siinä Otto pääsee kaverinsa tyttönalle Ullan kanssa ostoskeskukseen, ja siellä he sitten hupsuttelevat: koettavat erilaisia aurinkolaseja, pukeutuvat kankaisiin, himoitsevat karkkeja, testaavat rullalautaa - ja kuuntelevat musiikkia ja hupailevat ihanien emalikattiloiden kanssa.

Pirkko Koskimiehen luoman Pupu Tupunan muistanevat kaikki. Ensimmäinen Tupuna-kirja julkaistiin vuonna 1972. Enempää Tupunoita ei ole tulossa, sillä Koskimies menehtyi viime vuonna. Olin aika yllättynyt lukiessani, että Koskimies oli myös sanoittaja, tunnetuin kappale on lastenlaulu Ihme ja kumma. Mutta niihin kirjoihin. Sarjan kirjat olivat osaltaan varsin opettavaisia: niissä käsiteltiin niin eri eläimiä kuin vaikka sitäkin, mitä kaikkea lääkärin vastaanotolla oikein tapahtuu. Oma suosikkini on tämä alapuolella oleva Pupulan juhlapäivät, jossa käydään läpi vuoden juhlapyhiä uudestavuodesta laskiaisen kautta pääsiäiseen, juhannukseen ja niin edelleen. Kirjan nuhjuisuudestakin voi päätellä, että sitä on luettu aikalailla.



Minulla oli myös ainakin kaksi Pupu Tupuna -äänikirjaa. Niitä lasten äänikirjoja, joissa kirja on luettu c-kasetille, itse voi seurata tarinaa pienesta kirjasta ja luultavasti jokin plimplom-ääni kertoo, että nyt voi kääntää sivua. Kasetit ovat yhä tallessa, mutta niitä kirjoja ei ole näkynyt.

Aulikki Miettisen Kettusista kertovat kirjat eivät välttämättä ole aivan niin tunnettuja kuin ylläolevat, mutta ainakin meidän perheessä ne olivat suuressa suosiossa. Minulla oli omana tämä Kettuset Majakkasaarella, siskolla taas kirja, jossa Kettusen lapset aloittavat ekaluokan, sekä hieman ylläolevan Pupu Tupunan tyyppinen "valokuva-albumi", jossa kerrotaan niinikään eri juhlapyhistä. Kettusissa tapahtuu aina jotain pieniä hassuja kommelluksia, mutta pääasia on aina lämpimissä perhesuhteissa ja hyvähenkisessä suvussa ja ystävissä.

Yksi jännittävimmistä asioista kirjassa on sen henkilöiden väliset suhteet; asia, johon olen kiinnittänyt vasta näin vanhempana huomiota. Kirja päähenkilö, ekaluokkalainen Viljami Kettunen asuu kaksin isänsä kanssa, sillä hänen äitinsä on muuttanut jonnekin Amerikkaan. Avioerolapsi siis, vaikka sitä ei taideta missään välissä sanoa suoraan. Tämä käy hyvin ilmi Kettusen perheen juhlakirjassa äitienpäivää käsittelevässä osassa, jossa Viljami kertoo: "Tässä on kuva äidistä ja minusta kun olin ihan pieni. Äiti asuu ulkomailla. Päiväkerhon askartelutunnilla kaikki tekivät äitienpäiväkortin, mutta tein kaksi. Toisen äidille ja toisen mummille. Mummi kirjoitti osoitteen äidin korttiin ja sitten veimme sen postiin." Lisäksi Viljamilla on syntymäpäivä vappuna, ja tuolloin hän saa lahjaksi äitinsä lähettämän Napoleon-pupun. Kirja on julkaistu alunperin vuonna 1986, siihen aikaan ei vielä ollut varmaankaan monia lastenkirjoja, joissa olisi muitakin kuin ydinperheitä.


Ja vielä yksi.

Lena Anderssonin luoma Maija, eli alkuperäiskielellään ruotsiksi Maja, on noin 7-vuotias hyvin luonnonläheinen tyttö. Omasta hyllystä löytyi tämä alla oleva Maija tutkii luontoa sekä Maijan Aakkoset -kirja. Maija seikkalee aina luonnossa ollen yhtä sen kanssa, miten ihailtavaa! Tässä Maija tutkii luontoa -kirjassa sisältö on jaettu vuodenaikojen mukaan neljään osaan, ja Maija esittelee mitä luonnossa tapahtuu milloinkin lintujen muutosta onkimiseen, opettaa tunnistamaan eläinten jälkiä ja niiden pipanoita. Mukana on myös erilaisia pikkutestejä ja tietoa kasveista - muun muassa siitä, kuinka kasvit hengittävät lehdillään.


Minulle ikimuistoisin juttu on pieni koe, jossa Maija laittaa valkoisen tulppaanin lasiin, jonka pohjalla on vihreäksi värjättyä vettä. Pikkuhiljaa tulppaanikin muuttuu vihreäksi. Tällä tietysti osoitetaan, miten vesi liikkuu kasvin sisällä pienen pieniä suonia pitkin. Jostain syystä se on jäänyt lähtemättömästi mieleen, vaikken samaa koetta koskaan itse tehnytkään.

Vielä nykyäänkin tykkään selailla näitä Maija-kirjoja, koska niissä on niin äärettömän kauniit kuvat.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Yöradion Ysäritunti - kuuntele nyt!

Sattumalta tuli vastaan tällainen: Ylen yöradiossa vietetään aina keskiviikkoöisin ysärituntia! Siellä on hieman eri musiikkia kuin YleX:n Parasta ennen -ohjelmassa, hiukan iskelmällisempää. Ohjelmat löytyvät tietysti Areenasta kirjoittamalla hakukenttään vaikkapa vain "Ysäritunti". Jaksot säilyvät siellä kuukauden, eli useampia tunteja on kuunneltavana.

Tämä linkki toimii ainakin toistaiseksi.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Purkkaa purkkaa!



Jenkin tv-mainos 1990-luvun alusta.

Toivepostaus!

Meillä kotona isäni oli aina se, jolla oli purkkaa. Keittiön pienessä laatikostossa oli jopa erillinen purkkalaatikko. Useimmiten purkka oli varmaankin Leafin Jenkkiä. Jossain vaiheessa oli myös purkkamattoja, joita on viime aikoina taas tullut lisää kauppoihin. 



Omia suosikkipurukumejani olivat ne Jenkit, joita ei varmaankaan enää myydäkään: keltainen ja kirkkaanpunainen. Keltainen jenkki oli sitruunanmakuista, siitä punaisesta en osaa sanoa. Muistan vain, että pidin siitä!

Kovasti 1990-lukuun liitän myös sen, kuinka Ruotsin-laivoilta ostettiin aina purkkaa. Nimenomaan niitä laatikoita:

Tämä ja tuo seuraava kuva ovat kirjasta
"Sisua, siloa ja sinappia. Merkkituotteita Turusta", 2004.

Leafin Xylifresh-mainos vuodelta 1996,
jolloin purukumin terveysvaikutuksista ja hyödyllisyydestä
muun muassa lapsille alkoi olla enemmän tutkimustietoa.

Kuva on täältä.

Kaikissa purukumeissa xylitol ja terveellisyysaspektit eivät suinkaan olleet pääosassa, vaan usein ne muistuttivat enemmän karkkia. Vai mitä sanotte Spice Girls -tikkareiden sisään kätketyistä purkkapalloista? Tai niistä kovista purkkapalloista, joita sai kauppojen aulojen automaateista? (ja saa monin paikoin kyllä vieläkin, en minä sitä sano) Tai hubbabubasta. Tai vaikka Tubble Gumista. Se oli sellaista juoksevaa mössöä, minkä vuoksi sitä tietysti myytiinkin tällaisessa tuubissa.

 


Lisäksi maailma täyttyi kaikenlaisista hyvin karkinmakuisista purkkalaatoista, jotka olivat yksittäispakattuja, ja joiden kääreisiin oli samalla piilotettu tarra. Itseltä löytyy edelleen ainakin Barbie- ja Muumi-tarroja. Pojilla oli varmaan hiukan muunlaisia örkkejä.

Muistakaa toki myös jo aiemmin julkaisemani Saku Koivuun keskittyvä Jenkki-postaus.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Varaston aarteita: Lastenkirjoja 90-luvulta

Aiemmin olen kirjoittanut 1990-luvulla lukemistani nuortenkirjoista, nyt siirrytään todella loogisesti ajassa vielä vähän taaemmas. Jo lapsena vietin paljon aikaa kotikuntani kirjastossa. Sen kellarikerroksessa oli toisinaan satutunteja, joissa kävin monien muiden lasten tapaan. Lastenosastolta hamstrasin loputtomia kasoja kaikenlaisia lastenkirjoja, ja niitä minulle runsaasti luettiinkin. Kirjarakkauteni juuret ovat syvällä :)

Jokin aika sitten tavallaan löysin entisen kotikaupunkini kirjaston varaston ja olin tietysti hurmioitunut. Lastenosaston hyllyistä löytyy edelleen suurimpia klassikkoja, kuten Mauri Kunnasta, ihan niinkuin 1990-luvullakin, mutta suurin osa kirjoista on kuitenkin siirretty pois uudempien tieltä. Täällä nykyisessä kotikaupungissani puoliksi järkytyin ja puoliksi huvituin viime kesänä, kun sen lastenosaston "Varaston aarteita" -hyllyyn oli nostettu 40-luvun tyttökirjojen rinnalle joitain minulle hyvin rakkaita 80- ja 90-luvun lastenkirjoja. Siinä tuntee itsensä vanhaksi.

Seuraavista löytynee teillekin ainakin jotain tuttuja!

Tammen kultaisia kirjoja on olemassa pitkälti toistasataa, ja osaa niistä myydään edelleen, uusina painoksina tietysti. Minulle suurimpia klassikoita ovat kuitenkin useat sellaiset, joita nykyään ei kirjakaupoissa näe, erityisesti eräskin Herra Pähkinäinen, josta tulossa postausta myöhemmin. Siksi olinkin erittäin onnellinen löytäessäni suuren kultaisten kirjojen kokoelman sieltä kirjaston varastosta. En tietenkään kuvannut jokaista hieman tutunnäköistä kirjaa tätä blogia varten, mutta muutamia kuitenkin.

Tammen kultaiset kirjat 154: Hanna ei saa unta.

Hanna ei saa unta oli selaillessa mitä tutuimmannäköinen, samaten tämä alapuolella oleva pikku syömäri, Arttu Alligaattori.

Tammen kultaiset kirjat 174: Arttu Alligaattori.

Jo 1990-luvulla kirjastoista löytyi myös suuria määriä tällaisia samankokoisia kirjasarjoja, näitä neliönmallisia kirjoja kuin tässä alla. Oli Sannaa, Samulia, Teemua, pupu Jussia, Pandaa ja lisäksi ne kaikki, joita juuri nyt en saa mieleeni. Erityisesti Sanna- ja Teemu-kirjoja meillä luettiin kotona, mutta ovat nämä muutkin tietysti tuttuja.

Gunilla Wolde: Sanna ja Samuli.

Oda Taro: Panda lääkärinä.


Ulf Löfgren: Jussi ja puhelin.

Ja lopuksi vielä tällainen erikoisuus. Itse en ole ihan varma, onko tämä Kirppu ja Korppu minulle tuttu kirja vai ei. Se näyttää jotenkin kamalan tutulta, ja selaillessakin melkein, mutten silti ole varma. Ehkä kyse on lopulta vain siitä, että noita muita kirjoja minulle on luettu kymmeniä kertoja, mutta Kirpun ja Korpun seikkailuja vain kertaalleen.



Lisää kirja-asiaa tulossa!

torstai 1. marraskuuta 2012

Janille kultaa! Lisää sporttivaatteita

Jokunen viikko sitten postasin verkkapuvuista, joita Suuri Käsityö oli suunnitellut vuoden 1992 Barcelonan olympialaisten kunniaksi. Tämän uuden lempijulkaisuni eräästä vuoden 1996 numerosta tuli nyt bongattua kivoja kostyymeja vuoden 1996 Atlantan olympialaisia varten! Pelkkien verkkapukujen lisäksi tällä kertaa, luultavasti kaikessa Jani Sievis -huumassa, mukana oli myös uimapukuja.


Ja nythän on siis otettu miehetkin mukaan urheilujuhlaan! Onkohan jollain ollut tällaisia äitin ompelemia kuteita? Itse ommellut uimapuvut ja -housut kieltämättä kuulostavat melko eksoottiselta, mutta toisaalta, se nyt on varmaan aika helppoa toteuttaa.


En ole vieläkään löytänyt hyviä kuvia omista 1990-luvun verkkapuvuistani, mutta niiden etsintä jatkuu. Onhan niistä nyt kuitenkin jotain materiaalia oltava ja onkin! Se on vain hieman kätkeytynyt.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kauniit ja rohkeat ja ikiaikaiset ja kaksi Ridgeä

Se on vihdoin täällä, upea Kauniit ja rohkeat -seinäkalenteri aidoilla kuvilla! Suoraan vuodelle 1994!


Omat ensimmäiset muistot Kaunareista ovat varmaan jossain 1990-luvun puolivälissä. Brooke ajamassa pinkissä mekossa avoautolla kohti kirkkoa, jossa Ridge ja Taylor ollaan juuri vihkimässä avioliittoon. Brookella on hiukan kiire, sillä kappas keppana hän on juuri huomannut olevansa raskaana Ridgelle. OMG! (Tässä tuota seuraava kohtaus, kun Brooke huomaa olevansa paikalla liian myöhään. Niin rupuinen video, etten viitsinyt postata sitä tähän. Joskus muistiinsa voi luottaa, sillä Brookella tosiaankin on se pinkki mekko!) On sanomattakin selvää, että juonet eivät 20 vuodessa ole muuttuneet miksikään.

Mutta kun nyt Kaunareista aloin kirjoittaa, niin on tuotava esiin yksi 1990-luvun Kauniiden ja rohkeiden mahtavimmista kummallisuuksista, vaikka luonnollista se onkin. On nimittäin niin, että Ridge ei ole ihan aina ollut jykeväleukainen Ron Moss. Vuonna 1992 Yhdysvalloissa tulleissa jaksoissa tuota muodinluojaa näytteli nimittäin muutamien jaksojen ajan Lane Davies! Ja sehän oli tietysti kamalaa ja laman jälkeen hirveimpiä koettelemuksia menneellä vuosikymmenellä.





lauantai 27. lokakuuta 2012

Oli niitä muitakin kuin Pastirol

Jostain syystä blogini aivan ylivoimaisesti suosituin postaus on viime kevään Pastirol-teksti, tai varmaankin etupäässä ne kuvat. Miksi ihmeessä? Itse osaan kuvitella lukuisia kiintoisampiakin ysäriaiheita. Ehken ole ihan kansan hermolla.

Mutta kuten otsikkokin sanoo, oli niitä muitakin kuin Pastirol! Pastilleja siis.

Leafin Plus-xylitolpastilleja.1997.


Viime kevättalvella etsin kaupasta näitä Vicks-pastilleja, enkä löytänyt, olin syönyt niitä viimeksi ehkä juuri 90-luvulla. Ongelma oli tietysti siinä, että etsin nimenomaan näitä Vicksejä. Ei tullut mieleen, että tuotteen pakkauksen ulkomuoto olisi saattanut 15 vuodessa muuttua. Löytyihän niitä lopulta, vaikka apua kysyinkin :P Muistaakseni 90-luvun Vickeissa olisi myös ollut askin sisällä sellainen hieman foliomainen paperi suojaamassa itse pastilleja. Mahdankohan sekoittaa johonkin toiseen tuotteeseen?

Stop-xylitolpastilleja ja todellakin vuodelta 1990.

Mutta joo. Oli sitä Pastirolia myös. Ja 1990-luvun lopussa ihan uudenlaisissa rasioissa ja taisi olla uusissa mauissakin. Nostalgisesti on tietysti sanottava, että eihän mikään tuote vain voi olla uudistuksen jälkeen yhtä hyvä kuin ennen. Olisikohan meillä edelleen Pastiroleja, jos ne olisivat pysyneet 1990-luvun puolivälin kuosissaan varsinkin maun suhteen ikuisesti? Perhaps. Aina on hyvä aika jossitella.

Pastirolin mainos Suosikista kesältä 1999.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Spaissareita kainaloon



Kuva: Impulse.

Spice Girls jos mikä oli 1990-luvulla tuotteistettu, oikeastaan ennemmin tuote kuin yhtye. Oli koulutarvikkeita, nukkeja, kameroita, valokuvia, tarroja, tikkareita... Ja deodoranttia! Minullakin oli, tietysti, ja ihan kahden pullon verran.

Spice Girls -dödö oli (ainakin näin jälkiviisaasti ajatellen) ällömakeaa, mutta millainen muu tuoksu Spaissareihin olisi edes sopinut? Tuotteesta puuttuu vain se, että näitä olisi ollut viisi erilaista, jokaiselle tytölle omansa. Victorian olisi ollut hienostunut, Emman tikkarisen vaahtokarkkinen ja niin edelleen. Mutta tämä nyt kaiketi oli sellainen kaikki yhdistävä hajuste. Ja kukapa 11-vuotiaana ei tykkäisi tällaisesta! En voi uskoa kenenkään aikuisen käyttäneen kyseistä tuotetta.

Impulse-merkki on valmistanut lukuisia erilaisia hajusteita. Minulla oli myös Virosta ostettu toinenkin Impulse-dödö, nimeltään O2. Se oli sellaisessa kirkkaanvihreässä pullossa ja pidin sen tuoksusta ihan hirmuisesti! Pitäisinköhän edelleen?

maanantai 22. lokakuuta 2012

90-luvun kotini, osa 4

Millainen huone sinulla oli 1990-luvulla? 

Lastenhuoneet ovat aina lastenhuoneita ja kaiken epämääräisen roinan täyttämiä - leluja, reppuja, piirustuslehtiöitä, penaaleja, vaatteita, kasetteja ja soittimia ja nykyään ties mitä älykännyköitä. Plus se kaikki tilpehööri. Mutta luulen, että sisustustrendit näkyvät kyllä lasten- ja nuorten perheenjäsentenkin huoneissa. 1990-luvulle tyypilliset kirkkaat ja melko tavalliset perusvärit luonnehtivat pitkälti näitä vuoden 1997 SK:n huoneita, ja onhan siellä ihania ajallisia helmiäkin.


Kuvat: Suuri Käsityö 8/1997

Ja noilla helmillä tarkoitan aivan erityisesti mahtavaa kirkkaankeltaista kasettisoitinta sekä pöydällä telineessä olevaa Smurffit vol 2 -levyä. Tosin, cd-levyä. Missä on cd-soitin? Missä on kasetit? Kysyn vaan. No koko jutussa ei tietenkään taida edes olla esillä mikään oikea lastenhuone, vaan pelkkä erilaisilla kangasratkaisuilla sisustettu nurkkaus. Pisti nyt kuitenkin silmään.

...Mutta todellisuudessa kovin moni tuskin asui supertyylikkäiden ratkaisujen keskellä. Monien huone näytti luultavasti enemmän näiltä alleolevilta. Nämä tosin eivät sinänsä ole enää aivan lastenhuoneita, vaan nuortenhuoneita.

Niitä sävyttivät tietysti etupäässä erilaiset julistekokoelmat. Tyylitietoiset saattoivat toki koristaa huoneensa vain yhdellä tyylikkäällä kuvalla lempparistaan, mutta meillä kaikilla muilla oli tosiaankin se kokoelma. Erilaisia julisteita ja postereita ja fanikuvia jokaisessa sateenkaaren värissä, huonoimmassa tapauksessa lehtien niitit olivat repineet keskelle reikiä. 

1990-luvun sisustukseen sopivat tietysti erilaiset puunväriset ja valkoiset huonekalut. Hyllyjen reunoilla Kinder-munalelukokoelmat, hajuvesipullot ja dödöt, valokuvakehyksiä ja koruja sekä ensimmäisten etelänmatkojen muistoja kivistä simpukoihin ja pikkuesineisiin. Oma huoneeni ei varmasti koskaan ollut näin siisti, mutta eihän siitä lehtijuttujakaan tehty.


Peitin kuvien ihmisten kasvot, koska kyseessä on juttu
"Tapiolan sos-lapsikylässä viihdytään". Asu hyvin 3/1996.

Ihania erityisesti kaikki nuo seinillä ja jopa kirjoituspöydän ovissa olevat julisteet ja kuvat! Samalla tavoin peitin omankin huoneeni seiniä ainakin jossain vaiheessa, hieman eri julkkisten kuvilla tosin. Hyvin moni muukin asia tuntuu tutulta, alkaen huoneen ikkunanpuitteista ja tuuletusikkunasta, jotka ovat sataprosenttisen samanlaiset kuin omassa lapsuuden huoneessani! Samoin alemman kuvan kirjoituspöydän lamppu on sama kuin minullakin oli, ja molemmat on tietysti koristeltu tarroilla ja muilla häkkyröillä. Ja tuollaista valkoista materiaalia (lastulevyä?) oli kirjoituspöytänikin. Ah, miltei nostalgista! Toisaalta lienee hyväkin, ettei nykykotini sentään näytä ihan samalta...