Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Millennium!!

Kuva
Vuosituhannen vaihteessa olin vain 12-vuotias ala-astelainen, minkä vuoksi millenniumia tuli juhlittua jokseenkin hillitysti. Kotona varmaan syötiin höyrytettyjä nakkeja ja perunasalaattia, poltimme tähtisadetikkuja. Nukkumaan yhdeltä. Pihaamme näkyivät vain yhdet raketit. 
Mutta ei se silti tarkoita sitä, ettäkö millennium olisi mennyt minulta jotenkin ohitse, ei toki! Backstreet Boys julkaisi kolmanneksi parhaan levynsä Millennium ja I want it that way -hittiä tanssittiin diskossa. Luokkani tilasi luokkasormukset, joissa luki millenium. YHDELLÄ ÄNNÄLLÄ. Toivottavasti sekin sormus, jossa oli rakastuneen madon kuva, vielä joskus jostain putkahtaisi esiin. (Teetetäänkö nykyään enää luokkasormuksia? Onko se ihan ysäriä ja 2000-luvun alkua?)

Koko maailma pelkäsi että voi hitsin pitsit sekoavatko kaikki tietokoneet nyt. Itse juhlailtana, sen muistan vieläkin, huomion nappasi itselleen Venäjän presidentti Boris Jeltsin, joka ilmoitti eroavansa tehtävästään. Tilalle tuli yksikin Vladimir P…

Karkkipäivä!

Kuva
Yksi hauskimmista asioista tämän blogin teossa on löytää sieltä täältä kuvia asioista ja erilaisista tuotteista, joita ei enää ole, mutta jotka kuuluivat 90-luvun arkeen. Toisinaan kyse on myös vain erilaisista pakkauksista  nykyhetkeen verrattuna. Välillä hämmästyn, kuinka vähän asiat oikeastaan ovat muuttuneet, joskus taas on tapahtunut enemmänkin.
Vielä 1990-luvulla ainakin oma havaintokykyni erilaisten syötävien ja juotavien asioiden suhteen rajoittui kovasti herkkuihin mehuista limsoihin ja karkeista jäätelöön, enhän itse varsinaisesti kokkaillut ja valmistanut ruokaa tai vertaillut jauhopusseja tai salaatinkastikepulloja toisiinsa Prisman hyllyssä. Niinpä tässä nyt taas vaihteeksi vain ysärikarkkeja! Ja kyllähän about näitä kaikkia (noista loppupään Chap-suklaapatukoista en oo varma, joku fiksumpi saa valistaa) myydään edelleen. Valmistuttajat ja pussit ehkä ovat vain vaihtuneet. Ja tietysti hinnat.


Yllä olevista Aakkosista olen muistanut kirjoittaa ylös vuosiluvun vain salmiak…

Joulukortti

Kuva
Joulun iloa ja valoa teille kaikille ihanille lukijoilleni !

Uusia ysärisuosikkeja

Kuva
Tässä blogaillessa on väkisinkin tullut luettua kaikenlaista 90-lukuun liittyvää ja kuunneltua paljon ysärimusiikkia. Noin yleisesti se musiikki, joka ysäriksi käsitetään, ei kutkuta erityisen hienolla tavalla kuulohermojani, mutta kaikessa nostalgisuudessaan se nostaa tietysti pintaan erilaisia tunteita ja sitä on ihan kivaa kuunnella pienissä määrin. Jos radiossa sattuu soimaan How much is the fish, se on oikeastaan juhlahetki. Jos jumpassa tehdään venyttelyjä Spice Girlsin slovarin tahtiin, haluaisin heti päästä kertomaan kavereille, että näinkin hienosti on nyt tapahtunut. Tietysti 90-luvulla tehtiin paljon myös muuta kuin tyttö- ja poikabändipoppia ja eurodancea ja trancea, monesta sellaisesta muiden tyylisuuntien musiikista saatan pitää paljonkin ihan vilpittömästi ja ilman ajatusta siitä, että ah tämä soi aina Radio Mafiassa kun oli pieni.
Vastaan on kuitenkin tullut myös sellaisia ysärikappaleita, jotka ovat aikanaan saattaneet olla kohtalaisen suuria hittejäkin (ainakin joss…

Taas käymme joulujuhlan viettohon

Kuva
Pimenevä ilta joulukuun puolivälin jälkeen. Lumisade. Pimeällä metsätiellä hiutaleet vyöryvät kohti tuulilasia, mutta muuttavat reittiään äkisti ylittäen sittenkin auton katon, häviävät pimeään. Tänään koulun piha ei täyty kirkuvista lapsista vaan autoista. Koulun ovin molemmin puolin viimassa värjöttelevät kuusenoksat. Äitillä on erillisessä kassissa lakerikengät, talvisaappaat jäävät ulkotakin kanssa eteiseen. Ovet kolisevat, lumisia kalosseja pyyhitään kuramattoihin.
Sisällä käy tietysti kuhina. Juhlatila on jo päivällä koristeltu. Penkit ja tuolit aseteltu riveihin, ikkunoissa edellisellä viikolla pahvista ja silkkipaperista askarrellut kynttiläkoristeet, seinillä marssivat punaisesta pahvista leikatut tonttujonot. Salin nurkassa on kuusi, vuodesta toiseen samoilla kimalteilla koristeltu. Innokkaimmat äidit ja isät ovat ryhmittyneet eturiviin ja vaihtaneet kameraan uudet filmit. Eräälläkin on muutaman kilon painava videokamera jo aseteltu valmiiksi. Kolmosnelosluokassa on puolivi…

Lapsuuteni paras joululahja

Kuva
Lapsuudessani jouluisin saamani lahjavuoret olivat melko isoja, ja toisinaan nykyään tuntuu siltä, etteivät ne aivan oleellisesti ole pienentyneet. Ehkä tänä jouluna saan enää vain yhdet villasukat? Aatto sen paljastakoon. 
1990-luvun joulujen odotetuimpia lahjoja eivät tietenkään olleet pyjamat tai tulevaisuuden tarpeisiin saadut astiat, vaan lelut ja pelit. Jossain vaiheessa aloin arvostaa myös levyjä, mutta silloin taidettiin olla jo hyvin lähellä vuosituhannen vaihtumista. Noista ajoista mieleen on jäänyt erityisesti yksi joululahja, jota nykyään pidän ehkä kaikkien aikojen, ainakin kaikkien lapsuuden aikojen parhaimpana, ja sehän on Barbien matkailuauto. Sillä on nimittäin leikitty ihan hirmuisen paljon ja vuosikausia. Sain sen oletettavasti 90-luvun puolivälissä, aivan tarkkaa vuotta en osaa sanoa. 1994, 1995, 1996. Joku noista, arvaisin. 
Luulen tuon lelun olleen myös erittäin kallis, mikä nykyään nostaa sen arvoa silmissäni. Vielä 1990-luvullahan Barbie-nuketkin maksoivat hel…

Seikka on saletti!

Kuva
Vuonna 1997 se tapahtui: MTV3 esitti ensimmäistä kertaa maanmainion ja edelleen muistetun joulukalenteriohjelman nimeltä The Joulukalenteri. Oi, muistan se niin hyvin! Olin 10-vuotias ja kalenterin Näsä oli aika pelottava hahmo. Joskus kavereita oli luonani kylässä siinä joulukuussa ja kammottava Näsä alkoi vainota mieltäni heidän lähdettyään ja minun jäätyä yksin kotiin sinne metsän keskelle. Hyh!
Mutta siitäkin huolimatta The Joulukalenteri oli aivan mahtava. Suosikkihahmoni oli ja on edelleen Kerttu. Silloin 1990-luvulla toistelimme siskon kanssa usein Kertun lausahdusta "Olli, minä seison mistelinoksan alla!" Ah, se oli hauskaa :) Joulukalenterissa oli perinteinen idea siitä, että tonttujen pitää ratkaista pikku pulma ennen joulua. Tässä tapauksessa pitäisi ehtiä viemään soittorasian vetoavain ajoissa tonttu Iki-Iäkkäälle, mutta lentokoneen potkuri on hajonnut, ja luolassa hengaavat tontut Hande, Kauko ja Toivo yrittävät sitä korjailla. Siinä samalla puhutaan suomiengla…

4 kasettia vain 88,-

Kuva
Eipä 1990-luvun loppupuoliskolla postilaatikkoon tainnut kopsahtaa montaakaan Suosikkia, joiden takakannessa ei olisi ollut näitä hienoja musiikkitilausmahdollisuuksia.

Tämä on Suosikin numeron 1/1997 takakannesta.
Minulla oli aina tapana rastittaa tai ympyröidä kiinnostavat levyt, vaikka ei meille koskaan niitä tilattukaan. Näin jälkikäteen sitä voi vain ihmetellä omia valintojaan ja mieltymyksiään joiltain osin.
Mainostajana näissä oli etupäässä Fazer Musiikkikerho. Liittyessään saattoi valita näistä luetteloista neljä cd:tä tai kasettia vain yhden hinnalla. Tämä toimi samalla periaatteella kuin lukuisat kirjakerhotkin, eli liityttyään kerho lähetti jäsenille "kuukauden äänitteen", jonka tilalle saattoi tosin valita oman suosikkinsakin.  Jäsenet saivat myös "upean kerholehden" 3-4 viikon välein. Minulle hauskinta oli todellakin vain ympyröidä näitä kiinnostavia levyjä. Kuten @tak, Ricky Martin, Hittibuumi, X-Perience, Celine Dion, Pandora, No Doubt... Toisinaan vu…

Suuri tai ainakin keskikokoinen mehumuistelo

Kuva
Mulle on ehtinyt tässä blogiurallani kerääntyä sen verran jo erilaisia valokuvia 1990-luvun mehutuotteista, että alkoi olla aika koota niitä yhteen.

Valion Grandi-mehua 1990-luvun alkupuolelta.
Grandeja vuodelta 1996.
Grandi-pillimehu on jo vanha tuote, ja tottahan toki sitä ysärilläkin juotiin. Olin hiukan yllättynyt huomatessani, ettei niiden pakkauksissa itse herra Kari Grandi olekaan seikkaillut, vaan ainakin noissa 90-luvun alkupuolen tötsissä on ihan vain hedelmien kuvia - Grandi on siten hahmona tullut tölkkeihin vasta 90-luvun puolivälissä. Oma lukunsa ovat tietysti ne Grandi-tv-mainokset. Kivoja toiseusteemoja niissä, sanoo kulttuurintutkija. Eri mauista eksoottisin oli tietysti se cola-appelsiini, joka tuli uutuutena markkinoille vuoden 1994 tienoilla (sitä mainostetaan uutuutena muun muassa tässä). Aika perinteisissä makumaailmoissa näissä mitä ilmeisimminkin pitkään kuljettiinkin, jos päärynä kerran (ks. ylin kuva) oli uutuusmakuna vielä 90-luvun alkupuolella. Itse olen ain…

Kautta kärsäni! eli Babar ja minä

Kuva
1990-luvulla teeveestä tuli monia laadukkaita lasten animaatiosarjoja, niistä rakkaimpia minulle olivat Muumit, Maailman ympäri 80 päivässä - sekä Babar.
Ylin kuva on jaksosta Selestenkylän sanomat,  kaksi alinta jaksosta Päivällinen Rataksen kanssa.

Siksi olinkin todella hyvilläni, kun huomasin, että Youtubessa on suuri määrä (ehkä jopa kaikki?) Babar-jaksoja, ja vieläpä suomeksi dubattuina! Babar syntyi jo 1930-luvulla Jean de Brunhoffin kynästä, ja tämä kyseinen animaatiosarja on tehty 1990-luvun taitteessa. Suomeksi sarjaa ovat dubanneet lähinnä KOM-teatterin näyttelijät, kuten Kati Outinen, Kari Hietalahti ja Pekka Milonoff. Babar on siis norsu, jonka kaupungissa oleva ihmishahmo Vanha Rouva ottaa hoteisiinsa Babarin jäätyä orvoksi. Aikanaan Babar kohoaa kuninkaaksi ja on hallitsijana kiltti ja oikeudenmukainen.
Babarissa yhdistyivät kivasti hyvän ja pahan vastainen kamppailu (sarvikuonokuningas konsuli Ratakses oli aina se pahis, sarvikuonot vastaan norsut noin laajemminkin) sekä…

Kun Taylor oli tyttö

Kuva
Syytän amerikkalaista saippuasarjaa elämäni sekoittamisesta. Sillä onhan päivän selvää, että kun Kauniiden ja rohkeiden brunetti Doc on Taylor ja nainen, on myös Hansonien Taylorin oltava samaa sukupuolta. Eikö?
Väitän tätä sukupolvemme kollektiiviseksi pikku mokaksi.
Missähän vaiheessa mahdoin havahtua tämän jännittävän tosiasian äärellä ja todeta Taylorin nimensä ja hiukan ulkonäkönsäkin vastaisesti pojaksi? Tiettyä hetkeä en osaa sanoa. Sillä kyllähän Taylor oli kovasti nätti poika vielä 1990-luvulla, ehdottomasti kaunis ennemmin kuin komea. Nyttemmin tuntuu tietysti selvältä, että jos Taylor todella olisi ollut tyttö, olisi häntä luultavasti hiukan enemmän laitettu, puunattu ja meikattu valokuvia varten.
Taylor Hanson.

Televisio-ohjelmia marraskuulta 1997

Kuva
Löysin kätköistäni muinaisen Seura-lehdessä olleen Aqua-yhtyeen julisteen, ja sen takaa tietysti tv-ohjelmatietoja. Helpommallakin toki voisi päästä, mutta sen pohtimisen sijaan on tietysti jännittävämpää muistella, millaisia aikoja tuolloin tv:n edessä juuri vietettiinkään. Eli kas tässä!
Maanantai 24.11.1997
(Tänä samana päivänä tasan 15 vuotta sitten yksi lapsuuden ja miksei nykyisyydenkin parhaista ystävistäni täytti kymmenen vuotta, onnea ihanalle Purolankujan tytölle!!)
TV1

4.00 Uutisikkuna
6.00 Ykkösen aamu-tv
9.10 Terveysasema
9.55 Uutisikkuna
10.10-10.20 Koulu-tv: Maailmanselityksiä
11.00 Koulu-tv: Huomisen aapinen
11.35-11.55 FST Utbildning: Pussel
12.20 Koulu-tv: Pohjoismaiset tutkimusmatkailijat
12.50 Euronews
13.00 Tv-uutiset
13.05 A-Bros
13.35 Lauantaivekkari
14.35 A-Studion Atlas
15.05 Kolme vuodenaikaa: Luhtaniitty
15.15 Praxis
15.40 Oudon partaakka
16.05 Riivattu rehtori
16.30 Sen pituinen se
16.35 Shirley Holmes ratkaisee
17.00 Tv-uutiset
17.05 Fleksnes
17.35 Ykköskat…

LempiLegoja

Kuva
Vaikka olenkin tyttö, lempilelujani (Barbien lisäksi, kröhöm) eivät olleet erilaiset meikattavat päät tai Baby Bornit, vaan legot. Valtavaan muoviseen sammioon kertyi vuosien mittaan aikamoinen palikoiden arsenaali ja siskon kanssa meillä oli myös muutama iso legoalusta, joille rakennelmia sitten hahmoteltiin. Leikkimme tosin taisivat olla melko tyttömäisiä: rakensimme taloja eli koteja, joissa ukkelit sitten elivät elämäänsä. Välillä rakensimme (ja leikimme) ostoskeskusta, hotellia, koulua... Hauskin vaihe mielestäni oli aina itse rakentaminen.
Monia erikoispalikoita meillä ei tietenkään ollut kuin yksi, joten niissä oli aina vähän jakamista. Jos sä saat hellan, mä saan jääkaapin, ja niin edelleen. Punaiset pikkuikkunat olivat televisioita, muutenkin palikoita käytettiin tietysti luovasti. Onneksi monia asioita oli kaksikin kappaletta, kuten (ihan erinäköisten hahmojen mukana tulleita) punaisia tuoleja, aidanportteja ja erikoisikkunoitakin useimmiten parillinen määrä. Legoasuntoauto…

Lastenkirjaklassikkoja 90-luvulta

Kuva
Tällä kertaa luvassa muutamia lapsuuteni suurimmista kirjasuosikeista. Eivätkä tässäkään tietysti ne kaikki ole, mutta muutama esimerkki kuitenkin. Ensimmäistä sarjaa lukuunottamatta nämä löytyivät lapsuudenkodin kirjahyllystä ja sittemmin olen kiikuttanut ne nykykotiinikin. Nostalgisointi nyt kun sattuu olemaan iloni.
Otto-nalle-kirjat olivat lapsuudessani yksi suosikeistani. Markku Kitusen, Eeva Kitusen ja Irmeli Paasivirran luoma hahmo seikkaili fyysisesti samanlaisissa kirjoissa kuin Pupu Tupunakin, eli sellaisissa  pehmeäkantisissa A4-kokoa olevissa vihkosissa. Verrattuna yhteen toiseen nallesuosikkiini (eli Uppo-Nalleen) oli tämä nallukka aika spesiaali, sillä kirjan kuvat eivät olleet piirrettyjä vaan valokuvia. Ruskea söpö Otto-nalle oli kuvattu milloin missäkin, riippuen kirjan teemasta. Tuossa alla kuva tästä satukirjasarjasta:


Pupu Tupunoiden kanssa yhteistä on myös näiden Otto-nallejen fontti, eli isoilla kirjaimilla kaikki. Hivenen ärsyttävää lukea. Ylläoleva kuva on mie…

Yöradion Ysäritunti - kuuntele nyt!

Sattumalta tuli vastaan tällainen: Ylen yöradiossa vietetään aina keskiviikkoöisin ysärituntia! Siellä on hieman eri musiikkia kuin YleX:n Parasta ennen -ohjelmassa, hiukan iskelmällisempää. Ohjelmat löytyvät tietysti Areenasta kirjoittamalla hakukenttään vaikkapa vain "Ysäritunti". Jaksot säilyvät siellä kuukauden, eli useampia tunteja on kuunneltavana.
Tämä linkki toimii ainakin toistaiseksi.

Purkkaa purkkaa!

Kuva
Jenkin tv-mainos 1990-luvun alusta.
Toivepostaus!
Meillä kotona isäni oli aina se, jolla oli purkkaa. Keittiön pienessä laatikostossa oli jopa erillinen purkkalaatikko. Useimmiten purkka oli varmaankin Leafin Jenkkiä. Jossain vaiheessa oli myös purkkamattoja, joita on viime aikoina taas tullut lisää kauppoihin. 


Omia suosikkipurukumejani olivat ne Jenkit, joita ei varmaankaan enää myydäkään: keltainen ja kirkkaanpunainen. Keltainen jenkki oli sitruunanmakuista, siitä punaisesta en osaa sanoa. Muistan vain, että pidin siitä!
Kovasti 1990-lukuun liitän myös sen, kuinka Ruotsin-laivoilta ostettiin aina purkkaa. Nimenomaan niitä laatikoita:
Tämä ja tuo seuraava kuva ovat kirjasta "Sisua, siloa ja sinappia. Merkkituotteita Turusta", 2004.
Leafin Xylifresh-mainos vuodelta 1996, jolloin purukumin terveysvaikutuksista ja hyödyllisyydestä muun muassa lapsille alkoi olla enemmän tutkimustietoa.
Kuva on täältä.
Kaikissa purukumeissa xylitol ja terveellisyysaspektit eivät suinkaan olleet pääo…

Varaston aarteita: Lastenkirjoja 90-luvulta

Kuva
Aiemmin olen kirjoittanut 1990-luvulla lukemistani nuortenkirjoista, nyt siirrytään todella loogisesti ajassa vielä vähän taaemmas. Jo lapsena vietin paljon aikaa kotikuntani kirjastossa. Sen kellarikerroksessa oli toisinaan satutunteja, joissa kävin monien muiden lasten tapaan. Lastenosastolta hamstrasin loputtomia kasoja kaikenlaisia lastenkirjoja, ja niitä minulle runsaasti luettiinkin. Kirjarakkauteni juuret ovat syvällä :)
Jokin aika sitten tavallaan löysin entisen kotikaupunkini kirjaston varaston ja olin tietysti hurmioitunut. Lastenosaston hyllyistä löytyy edelleen suurimpia klassikkoja, kuten Mauri Kunnasta, ihan niinkuin 1990-luvullakin, mutta suurin osa kirjoista on kuitenkin siirretty pois uudempien tieltä. Täällä nykyisessä kotikaupungissani puoliksi järkytyin ja puoliksi huvituin viime kesänä, kun sen lastenosaston "Varaston aarteita" -hyllyyn oli nostettu 40-luvun tyttökirjojen rinnalle joitain minulle hyvin rakkaita 80- ja 90-luvun lastenkirjoja. Siinä tunte…

Janille kultaa! Lisää sporttivaatteita

Kuva
Jokunen viikko sitten postasin verkkapuvuista, joita Suuri Käsityö oli suunnitellut vuoden 1992 Barcelonan olympialaisten kunniaksi. Tämän uuden lempijulkaisuni eräästä vuoden 1996 numerosta tuli nyt bongattua kivoja kostyymeja vuoden 1996 Atlantan olympialaisia varten! Pelkkien verkkapukujen lisäksi tällä kertaa, luultavasti kaikessa Jani Sievis -huumassa, mukana oli myös uimapukuja.

Ja nythän on siis otettu miehetkin mukaan urheilujuhlaan! Onkohan jollain ollut tällaisia äitin ompelemia kuteita? Itse ommellut uimapuvut ja -housut kieltämättä kuulostavat melko eksoottiselta, mutta toisaalta, se nyt on varmaan aika helppoa toteuttaa.

En ole vieläkään löytänyt hyviä kuvia omista 1990-luvun verkkapuvuistani, mutta niiden etsintä jatkuu. Onhan niistä nyt kuitenkin jotain materiaalia oltava ja onkin! Se on vain hieman kätkeytynyt.

Kauniit ja rohkeat ja ikiaikaiset ja kaksi Ridgeä

Kuva
Se on vihdoin täällä, upea Kauniit ja rohkeat -seinäkalenteri aidoilla kuvilla! Suoraan vuodelle 1994!


Omat ensimmäiset muistot Kaunareista ovat varmaan jossain 1990-luvun puolivälissä. Brooke ajamassa pinkissä mekossa avoautolla kohti kirkkoa, jossa Ridge ja Taylor ollaan juuri vihkimässä avioliittoon. Brookella on hiukan kiire, sillä kappas keppana hän on juuri huomannut olevansa raskaana Ridgelle. OMG! (Tässä tuota seuraava kohtaus, kun Brooke huomaa olevansa paikalla liian myöhään. Niin rupuinen video, etten viitsinyt postata sitä tähän. Joskus muistiinsa voi luottaa, sillä Brookella tosiaankin on se pinkki mekko!) On sanomattakin selvää, että juonet eivät 20 vuodessa ole muuttuneet miksikään.
Mutta kun nyt Kaunareista aloin kirjoittaa, niin on tuotava esiin yksi 1990-luvun Kauniiden ja rohkeiden mahtavimmista kummallisuuksista, vaikka luonnollista se onkin. On nimittäin niin, että Ridge ei ole ihan aina ollut jykeväleukainen Ron Moss. Vuonna 1992 Yhdysvalloissa tulleissa jaksoiss…

Oli niitä muitakin kuin Pastirol

Kuva
Jostain syystä blogini aivan ylivoimaisesti suosituin postaus on viime kevään Pastirol-teksti, tai varmaankin etupäässä ne kuvat. Miksi ihmeessä? Itse osaan kuvitella lukuisia kiintoisampiakin ysäriaiheita. Ehken ole ihan kansan hermolla.
Mutta kuten otsikkokin sanoo, oli niitä muitakin kuin Pastirol! Pastilleja siis.

Leafin Plus-xylitolpastilleja.1997.

Viime kevättalvella etsin kaupasta näitä Vicks-pastilleja, enkä löytänyt, olin syönyt niitä viimeksi ehkä juuri 90-luvulla. Ongelma oli tietysti siinä, että etsin nimenomaan näitä Vicksejä. Ei tullut mieleen, että tuotteen pakkauksen ulkomuoto olisi saattanut 15 vuodessa muuttua. Löytyihän niitä lopulta, vaikka apua kysyinkin :P Muistaakseni 90-luvun Vickeissa olisi myös ollut askin sisällä sellainen hieman foliomainen paperi suojaamassa itse pastilleja. Mahdankohan sekoittaa johonkin toiseen tuotteeseen?
Stop-xylitolpastilleja ja todellakin vuodelta 1990.
Mutta joo. Oli sitä Pastirolia myös. Ja 1990-luvun lopussa ihan uudenlaisissa ras…

Spaissareita kainaloon

Kuva
Kuva: Impulse.
Spice Girls jos mikä oli 1990-luvulla tuotteistettu, oikeastaan ennemmin tuote kuin yhtye. Oli koulutarvikkeita, nukkeja, kameroita, valokuvia, tarroja, tikkareita... Ja deodoranttia! Minullakin oli, tietysti, ja ihan kahden pullon verran.
Spice Girls -dödö oli (ainakin näin jälkiviisaasti ajatellen) ällömakeaa, mutta millainen muu tuoksu Spaissareihin olisi edes sopinut? Tuotteesta puuttuu vain se, että näitä olisi ollut viisi erilaista, jokaiselle tytölle omansa. Victorian olisi ollut hienostunut, Emman tikkarisen vaahtokarkkinen ja niin edelleen. Mutta tämä nyt kaiketi oli sellainen kaikki yhdistävä hajuste. Ja kukapa 11-vuotiaana ei tykkäisi tällaisesta! En voi uskoa kenenkään aikuisen käyttäneen kyseistä tuotetta.
Impulse-merkki on valmistanut lukuisia erilaisia hajusteita. Minulla oli myös Virosta ostettu toinenkin Impulse-dödö, nimeltään O2. Se oli sellaisessa kirkkaanvihreässä pullossa ja pidin sen tuoksusta ihan hirmuisesti! Pitäisinköhän edelleen?

90-luvun kotini, osa 4

Kuva
Millainen huone sinulla oli 1990-luvulla? 
Lastenhuoneet ovat aina lastenhuoneita ja kaiken epämääräisen roinan täyttämiä - leluja, reppuja, piirustuslehtiöitä, penaaleja, vaatteita, kasetteja ja soittimia ja nykyään ties mitä älykännyköitä. Plus se kaikki tilpehööri. Mutta luulen, että sisustustrendit näkyvät kyllä lasten- ja nuorten perheenjäsentenkin huoneissa. 1990-luvulle tyypilliset kirkkaat ja melko tavalliset perusvärit luonnehtivat pitkälti näitä vuoden 1997 SK:n huoneita, ja onhan siellä ihania ajallisia helmiäkin.

Kuvat: Suuri Käsityö 8/1997
Ja noilla helmillä tarkoitan aivan erityisesti mahtavaa kirkkaankeltaista kasettisoitinta sekä pöydällä telineessä olevaa Smurffit vol 2 -levyä. Tosin, cd-levyä. Missä on cd-soitin? Missä on kasetit? Kysyn vaan. No koko jutussa ei tietenkään taida edes olla esillä mikään oikea lastenhuone, vaan pelkkä erilaisilla kangasratkaisuilla sisustettu nurkkaus. Pisti nyt kuitenkin silmään.
...Mutta todellisuudessa kovin moni tuskin asui supertyy…