tiistai 21. heinäkuuta 2015

Vuoden 1993 kesämaisema

Tällä kertaa menemme aurinkoisiin ja usein mielikuvissa helteisiin 90-luvun kesiin pääosin kuvien johdattamana, tervetuloa!

Syyään eka. Nämä ruokakuvat ovat Kotivinkin ruokalehti Nam!:sta, kesänumerosta 1993.

Vielä 1960-luvulla juuri kukaan Suomessa ei grillannut, vaikka Jenkeissä se toki oli jo varsin tuttua puuhaa. Kolmea vuosikymmentä myöhemmin grillaamisesta oli tullut elimellinen osa kesän viettoa ja kesäkeittiöitä. Menneisyyden kaikuja olisin silti aistivinani myös kesässä 1993: erilaisia pata- ja uuniruokia pöydästä kyllä löytyy. Vaikka eihän se itsestäänselvästi huonokaan asia ole. Harva nyt kuitenkaan grillaa aivan joka päivä, ja muistikuvista huolimatta myös menneisyyden kesinä satoi ja oli kylmä (valitan, mutta totta on!).

Kesällä 1993 grillattiin monenlaisia lihoja ja jopa maissia, ehkä paprikaa, sekä tietysti vartaita. Namissa esitellään vinot pinot erilaisia varrasvaihtoehtoja. Oma suosikkini on oletettavasti jälkiruoaksi tarkoitettu hedelmävarras: melonia, rypäleitä, kiiviä, banaania, appelsiinia, päärynää ja omenaa.

Huomaa tosiaito ja aitoysäri blurraus.

Toisaalta on otettava huomioon, että Nam-ruokalehti ei ole mikään Pirkka. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka ruoat eivät, ainakaan suurin osa, ole mitenkään kovin ihmeellisiä, on niissä silti monesti ainesosia, jotka eivät satavarmasti olleet vielä 1990-luvulla yleisesti suomalaisissa ruokapöydissä. Namin ohjeissa kun vilahtelee muun muassa vuohenjuustoa, avokadoa ja oliiveja, ja toisaalta lukijoita tutustetaan tekemään ruokaa ympäri maailman: sushia, texmexiä, aasialaisia wokkeja ja niin edelleen. Suurin osa ohjeista on kuitenkin melko kuvaavia omalle ajalleen. Kasleria menee, ja niihin maailman keittiöihin nimenomaan tutustutaan. Lehti tuntuu siis olevan niille, joita ruoanlaitto kiinnostaa enemmän kuin polttoaineen hankkimisena, ja jotka näin ollen harrastavat ruoanlaittoa ja haluat kokeilla uusiakin juttuja. Vielä 1990-luvulla kokkailu tuskin oli niin in ja seksikästä kuin nykyään, mutta kaipa tällekin lehdelle jonkinlainen lukijakunta oli, sen verran vaurastuneessa (vaikkakin laman runtelemassa) Suomessa elettiin.

Alla oleva mökkimenu on siten myös omaa ajankuvaansa, vaikka lihojen pinnalla onkin oliiveja. Porsaanniskaa tai kinkusta vuoltuja siivuja valellaan maksapasteijalla. Aika tarkkaa on sekin, että lihojen päälle ripotellaan nimenomaan 12 paprikatäytteistä oliivia. Tarkka homma!

Salaatiksi mökillä nautitaan salaatti, jossa on yksi salaattikerä ja 600 grammaa herne-maissi-paprikaa. Hmm. No, se ainakin on ysäriä! "Hyvää ja herkullista kaikessa yksinkertaisuudessaan", kuten lehti vakuuttaa.




Sopivaa kesäistä juhlamenuutakin Namissa pohditaan. Tässä loppukesäisessä juhlapöydässä on otettu kaikki irti kanttarelleista. Tarjolla on tomaattireunuksellista kanttarellipiirasta (vasemmassa reunassa - reunus, ysäriä), kuumia papuja kermaisen kanttarellikastikkeen kera (edellisten yläpuolella), kanttarellimunakasta lihapullien ja prinssimakkaroiden kanssa. Keskellä on hauki, joka on paistettu uunissa kanttarellien kanssa. Oikealla taas on porsaanfileeta metsästäjän tapaan kanttarelleilla höystettynä. Näiden kanssa tarjoillaan keitettyjä perunoita ja vihreää salaattia (jossa tihrustamalla päättelen olevan tomaattia, kurkkua ja kiinankaalia, avot).

Ja uskomatonta kyllä, alakuvassa olevissa pienissä suolapaloissa on molemmissa kanttarelleja.

Täytyy toivoa, että näille juhlille ei saavu yhtään sieniallergikkoa...



Makkaraa tietysti grillataan. Oma makkarasuosikkini on kuitenkin tämä Kaunis kaalilautanen. Tässä siis tarjoillaan keitettyä keräkaalia erilaisten makkaroiden ja valkokastikkeen kera. Joku ihana juttu näissä 90-luvun lautaselleasetteluissa vaan on!

Kaali-makkarakulhon yläpuolella ovat saunaillan suosikit, eli pinaatilla maustettua muussia, grillattuja nakkeja, tomaattia, retiisejä ja höyrytettyä maissia (miksi tehdä muuta, kun voi höyryttää?)




Lomalaisen lautaselta saattoi löytyä myös parsapannu, munakoisoa Tintin tapaan tai - salaattia tyttöjen tapaan.

Tätä tyttöjen salaattilautasta ei sen paremmin selitellä, joten olenkin miettinyt, onko tämä kiva välipala perheen 9-vuotiaille tytöille vai onko tässä nyt salaattiruokaa, joka ei sovi raavaille miehille, vaan naisille, joita tytötellään?


Olettekin jo varmaan huomanneet, mikä on kesän 1993 salaattien ydin? Aineita ei missään nimessä pidä sekoittaa keskenään. Paitsi, jos laitat salaattiin herne-maissi-paprikaa, sen saa sekoittaa.

Tyttöjen salaattilautanen oli yksi asia, mutta tadaa, kyllä salaatista voi saada myös koko aterian!

Minkä salaatin valitsisit?




Ehkä kieltä ja kurkkua?

Kun on syöty vatsa täyteen, onkin hyvä hetki vilaista vaatekaappiin, ja lopuksi television ääreen. Anna Kukkohovi tarjoaa meille nyt korallien ja simpukoiden innoittamaa kesämuotia.




Tavallaan toivon, että 90-luvun vähän liian ison näköiset t-paidat pienine päänteineen eivät tulisi takaisin muotiin...




Tätä seuraavaa kuvaa olen miettinyt. Että joo, on ysäriä, on. Että miten voi änkeä yhteen kuvaan niin paljon ysäriä ilman, että edes on napapaitaa, kirkkaan oranssia muoviliiviä tai farkkuhaalareita. Ken nykyään näyttäytyisi näin? Ja miten muotikin voi muuttua 20 vuodessa niin paljon.

1. Lippa

2. Hervottoman kokoiset korvakorut

3. Noi hiukset (ok, 4/5 nykyteineistä luultavasti pitää vuoden 1993 Anne Kukkohovia esikuvanaan, saparoiden comebackia odotellessa.)

4. Noi kuosit (??!!)

Mutta ovat nämä naiset ihania ja kauniita, omassa sarjassaan. Kenties saman, suurikuvioisen ja värikkään kuosin yhdistäminen takkiin ja housuihin on kuitenkin vähän liikaa.



Kesämeikin periaatteet tuskin ovat muuttuneet: kevyttä ja luonnollista.

Jos näet luonnollista, huudat hep!



Ja kuten luvattua, lopuksi makoilemaan television ääreen. Mutta koska on arkipäivä, turha yrittää mitään ennen viittä.

Suosikkini näissä televisio-ohjelmatiedoissa on kuitenkin sunnuntaina TV2:lla. Tällöin tarjolla oli iltapäivällä elokuva säävarauksella. Uskomatonta, mutta totta! Kyselin eilen asian perään Twitterissä, mutta Yleltä ei ainakaan suoraan osattu vastata aiheeseen - mikä leffa? Oliko käytäntö yleinen? No, ainakin yhden viikonlopun verran yleinen, sillä sama juttu oli myös lauantain kohdalla.



Melko vähän tuttuja ohjelmia - ehkä ihan hyvä, että olen viettänyt aikaa muualla kuin television edessä! Tai toisaalta: katsoen vhs-nauhoja.

Ohjelmatiedoista poimisin kuitenkin ainakin sellaisia tuttuja kuin Muumilaakson tarinoita (su TV1 18.30) ja Pieni talo preerialla (ma TV1 17.00). MUTTA mitä ihmettä MTV3, tiistaina varttia yli kymmenen? "Kuinka rakastella neekerin kanssa väsymättä. Nokkela eroottissävyinen komedia kahdesta mustasta miehestä, kirjoituskoneesta ja valkoiseen naiseen liittyvistä myyteistä. Ohjaaja: Jacques W. Benoit, Kanada, 1989."

Tätä elokuvaa on kuvailtu viikon elokuvia esittelevällä sivulla seuraavasti: "Kanadanranskalaisessa menestyskomediassa tartutaan varsin arkaan aiheeseen. Sitä käsitellään kuitenkin ilman typerän alamittaisia heittoja. Toisaalta Jacques W. Benoitin ohjaama, rotujen välisiä suhteita hahmottava teos typistyy ehkä liikaakin pelkäksi sanahelinäksi."

Oikeastaan, tuo alkoi kiinnostaa, pitäisi ehkä katsoa!

* * *

Kesän 1993 suurimmat hitit olivat muun muassa sellaiset eurodancehelmet kuin Culture Beatin Mr Vain ja 2 Unlimitedin Tribal dance - sekä UB40:n Can't help falling in love with you.

Jos haluat lukea lisää vuodesta 1993, klikkaa tästä vuosikirjoitukseeni!



Tunnistatko kesää 1993 omista muistoistasi?

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Sokerinen kalenteri, 1991

Tässä Suomen Sokerin perhekalenteri vuodelta 1991 - tämä lienee riippunut aika monessa keittiössä ja eteisessä, sillä kyseessä on kovin varmasti ilmaiseksi esimerkiksi lehden välissä jaettu tuote. Seinäkalenterin mukana tuli myös joulukalenteri.


Koska kalenteriin on tallennettu perheeni yhden vuoden ohjelma neuvolakäynneistä lomiin, mökkireissuihin ja sukulaistätien syntymäpäiviin, olen tähän kuvannut vain kalenterin kuvasivut. Kun sokerikalenteri kerran kyseessä on, niin jokaiselle kuukaudelle oli mukana leipomis- tai muita ruoanlaitto-ohjeita. Jokainen resepti on sellainen, että siihen on luonnollisesti ujutettu mukaan jokin Suomen Sokerin tuote.

Kalenteri on siitä kiva, että se on todella värikäs ja monipuolinen. Ruokaohjeiden lisäksi siinä on kuvaukset eri horoskooppimerkeistä sekä kaikenlaisia vinkkejä asiaan jos toiseenkin. Esimerkiksi miten tarjoiluastioiden pitäisi kiertää pöydässä, missä järjestyksessä istutaan häissä, miten askarrellaan hyvä vappuhattu ja miten pehmennetään kovettunut fariinisokeri. Aukeamalla, joka ei tässä nyt näy, kerrotaan lisäksi millaista alkuperää yleisimmät suomalaiset etunimet ovat. Voisin ottaa vastaavan kalenterin seinälleni ensi vuodeksi, kunhan sen kuvat oikeasti olisivat yhtä sympaattisia kuin tässä vuoden 1991 versiossa.




Olisin ollut kiinnostunut tietämään piirustuksien tekijän nimen, mutta en etsinnöistä huolimatta löytänyt siitä merkintää, enkä ulkoa tunnista tyyliä, vaikka siinä onkin jotain kovin tuttua. Jos sulle tulee mieleen, niin kerro!

Mainoskalenterina tässä toki esitellään myös Suomen Sokerin tuotteet.



Oma näkemykseni on, että nämä paketit ovat ilmeeltään iloisen värikkäitä ja kivoja - miksei enää voi olla tuollaisia! Monet näistä ovat myös melko retromaisia, vaikka kuvat ovatkin vuodelta 1990. Erityisesti hillosokerin kuva voisi olla aiemmiltakin vuosilta. 

Kuinka hauskaa, että tämäkin kalenteri oli jossain epämääräisessä varastokasassa säilynyt kaikki nämä vuodet! Suoraan lapsuudenkotini varastosta siis kajahti, jälleen kerran :) Joten ei kun säilömään ja mehustamaan, sokeria unohtamatta!

perjantai 10. heinäkuuta 2015

1990-luku muistoissain

Mitä kaipaat 1990-luvulta? 

Tämä kysymys pyöri gallupissa parin viikon ajan, ja te ihanat vastasitte. Kuvittelin muutaman vastausvaihtoehdon olevan vallan pöhkö, mutta kannatusta tuli silti. Ja samalla 1990-luku on paljon sellaistakin, joka yksinkertaisiin ja konkreettisiin vastausvaihtoehtoihin ei mahdu.



Kyselyyn tuli määräajassa ääniä 110 eri ihmiseltä, ja äänensä sai antaa halutessaan useammallekin kohdalle. Blogiin tuli myös useampi kommentti. Mitä siis oikein kaipaatte? Monenlaista.


Musiikki, karkit ym. ja lisäisin vielä autot oli silloin vielä autojen näköisiä. :) nim. Natsa 

Eurojytä, jäätelöt, tv-ohjelmat (varsinkin lastenohjelmat), lelut, energia! Näitä kaipaan ♥nim. Elina 

Kaikkea mahdollista, ysäri jyystöö eli musiikkia, tiettyjä karkkeja, kännykätöntä aikakautta, markkaa, kiireettömyyttä, tv-ohjelmia. Siis antakaa mulle koko 90-luku takaisin!!!Irtokarkkeja kaipaan! Sitä riemua valita markalla noita ja viidelläkymmenellä pennillä tuota. :)nim. Minttu 

Kaipaan piirrettyjä lastenohjelmia nykyisten tietokoneanimaatioiden sijaan. Vanhoissa lastenohjelmissa oli mielestäni paljon enemmän luonnetta ja persoonaa, mikä teki jokaisesta sarjasta ainutlaatuisen. Nykyiset ohjelmat ovat niihin verrattuna kovin muovisen ja sieluttoman oloisia, jotkut jopa rumia. nim. Greta Maria 

Tuomiopäivänkultteja. Vuosituhannen lopussa tekivät harva se päivä jotain kahjoa joka ylitti uutiskynnyksen, nykyisin ei tapahdu enää mitään!nim. Jani 

Kamalia tietokoneita, ihania pelejä: Slick'n'Slide, Master of Orion, Wing Commander, Fallout, Nethack, ADOM, UFO…Kaipaan myös mörköhevin epäironista diggailua ja eurohumpan totista vihaamista. Good times! :Dnim. Markiisi 

Se fiilis. Se fiilis, mikä silloin oli. Perhekeskeisyys. Musiikki. Markka. Se, että oli enemmän kivijalkakauppoja ja lähikauppoja. Kaikki se uusi ja ihmeellinen koski ihan jokaista jollain tasoa. Apua, siis no, yksi sana: FIILIS.nim. Saiccu

Saicun kommentti sai mut hiljaiseksi - hyvän haikealla tavalla!


Eniten taisin liikuttu Een kommentista:
Kaipaan sitä, että joka sunnuntai oli aamupalalla paistettuja kananmunia ja teeveestä tuli Joka kodin asuntomarkkinat. Kaipaan aikaa, jolloin ei tullut pelkkiä uusintoja ja että kotona piti olla kun Ruusun aika tai muu tärkeä sarja alkoi. Hienoa oli myös vastata lankapuhelimeen kun koskaan ei tiennyt että kuka soittaa. Kaipaan toki myös Planet Fun Funia joka oli ehkä siistein paikka ikinä.




Nykyisessä lama-Suomessa - ja kyllä, syntyjään salolaisena - muistelen myös 1990-luvun loppua ja millenniumia haikeudella. Maailma aukeni suomalaiselle musiikille samalla, kun vuosituhannen vaihde oli säkenöivää hopeaa, Bäkkärit lauloivat ja Sandstorm soi, kännykät pirisivät ilman mitään jonninjoutavia polyfonisia soittoääniä, HIM ja Nokia valloittivat maailman. 

Moni asia nostalgiassa liittyy toki myös lapsuuteen, koska tottahan silloin vastuuta ja vakavuutta oli elämässä aikuisuutta vähemmän. Vaikka nykyään voikin halutessaan ostaa kaupasta kymmenen Jacky-makupalaa ja syödä milloin huvittaa, jos huvittaa.

Spice Girls oli positiivisempaa (ja kyllä, materilistisempaa) kuin miltei mikään. Eurodance tanssittaa edelleen, silloin osattiin tehdä hyvää bilemusaa.

1990-luvun yhteiset kokemukset ovat todella yhteisiä, mitä tulee vaikkapa televisio-ohjelmiin. Televisiokanavia oli ilman lautasantenneja vuoteen 1997 saakka vain kolme, senkin jälkeen neljä. Ei siis ihme, että Ruusun aikaa katsoi parhaimmillaan miltei 2 miljoonaa ihmistä.

Hauska yksityiskohta silti tämäkin: juuri kukaan ei tunnu kaipaavan ysärimuotia, vaikka ajan henkeen sopivia luomuksia vaikkapa H&M nykyään pullisteleekin.

Ehkäpä yksi kierros tatuointikaulakoruja riitti!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Teiniangstia ja runosieluja




Tiedättehän sen, millaista elämä usein on 14-vuotiaana. Vanhemmat eivät ymmärrä mitään, rinnakkaisluokan Jenna tai Janne ei katso päin, paitsi joskus ruokatunnilla salin toisesta päästä, mutta joka tapauksessa on selvää, etten koskaan tule saamaan ketään. Vanhemmat eivät anna ottaa tatuointia, paras ystävä hengaa liikaa ihan muiden kanssa ja finni tulee nenänpieleen väärällä hetkellä.

Kyllä siinä on masennus, tuho ja itsari aika lähellä.

Voi käydä toisinkin. Jenna tai Janne katsoo kohti, ja sitten kuljetaan kolme kuukautta toisiin ripustautuneena käytävällä ja välitunnilla ja yritetään päästä samalle riparille. Viikkoraha on silti liian pieni, mutta hetken aikaa aurinko paistaa.

Nuorten tunteet, meidän tunteemme, ehkä haihtuvat vuosien myötä, ja näin vain niille on helppo naureskella kymmenen vuotta myöhemmin. Mutta onneksi niistä jää jälkensä muuallekin kuin muistiin. Päiväkirjoihin ja joskus julkiseenkin muistoon. Painettua sanaa ei nimittäin voita mikään!


"Terve!
Mun eläm ei oo kivaa yhtä tuskaa vaan. Mä asun kerrostalossa. Vanhemmat on eronnu. Eikä ne oo mitään sydänystävii. Kavereille tapahtuu yhtenään kaikkee kivaa. Mun koirakin myytiin pari vuotta sitten pois ja se mua kaduttaa. Mä olen tulossa murkkuikään ja me asutaan sellaisella paikalla, jossa on vain pieniä lapsia ja toiseks täällä ei oo poikii. Kertokaa miten mä saisin elämäni paremmaks.
Katri -86"
(Koululainen 5/1997)

"Nuo pimeät ajat
jolloin aurinkoa ei ollut
vain katkera, kylmä pimeys
...silloin alkoi sataa
ja oli minun aikani mennä.
Vasta silloin ymmärsin,
että kyyneliä nuo pisarat ovatkin
ja niillä on hopeinen reunus.
Mutta silti minä lähdin.
Jäi vain sade loputon...
luulisin."
Son of eternal darkness
(Suosikki 7/1997)

"Hiljaisena ilman selityksiä
Sydämessäni vain pyyntö:
Jätä minut ikuisuuteen
Menneisyys unohdettuna,
tulevaisuus kadotettuna
Yksin
Niin kuin se on aina ollut."
Chloe'83
(Suosikki 10/1999)

"Sä tulet ja halaat mua
kun mun on paha olla.
Sä pidät sylissä kunnes hymyilen.
Suudellaan sateessa,
bailataan discossa,
nukutaan vierekkäin rannalla...
ja bängs!
Julma todellisuus astuu kuvaan.
Kun mulla on paha olla
kukaan ei lohduta.
Kun sataa,
mä istun itkien ikkunan takana.
Koskaan ei pidä sekoittaa
unelmia ja todellisuutta toisiinsa."
Pikku Myy
(Suosikki 10/1996)

"Näppäilen jo tutuksi käyneen numeron.
Kuulen äänesi vastaavan.
Hymyilen ja suljen puhelimen.
Tiedätkö,
että olet juuri pelastanut päiväni?"
Puhelinterroristi
(Suosikki  9/1992)

"Kuljeksin koulun käytävillä
Katseellani etsin sinua
Tuttu kouristus vatsassani
taas tunnistaessani hahmosi.
Jään käytävään istumaan,
odottamaan, että kulkisit ohi.
Ja sinä tulet ja katsot
minua noilla suurilla,
mietteliäillä silmilläsi
ikään kuin tuntisit jotain.
Olet kuin uninalle,
jota tekisi mieli rutistaa, kovaa.
Hämilläni käännän katseeni pois.
Katoat portaisiin ruskeine bootseinesi.
Pettymys valtaa mieleni,
miksen saanut taaskaan mitään aikaan?
Et tajua tunteitani,
vaikka miten voisitkaan.
Minulla ei ole pokkaa näyttää kiinnostustani.
Kello soi ja masentuneena
raahustan tunnille."
(Suosikki 1/1993)


Iloista Runon ja suven sekä Eino Leinon päivää!