torstai 31. lokakuuta 2013

Xmas like it's 1996

Joo, mä tiedän että osa teistä kavahtaa hirmustuneena nyt, mutta faktahan on, että huomenna on marraskuu ja silloin voi sanoa, että seuraavan kuukauden jälkeen joulu on jo ohi. Lisäksi minä itse satun olemaan suuremman luokan jouluihminen, joten tässä sitä ollaan: vuoden ensimmäinen joulupostaus.

Sitä paitsi, jos haluat sisustaa kotiisi ihanan joulun, niin ompelupuuhiin pitää ryhtyä ajoissa. 

Voit vaikkapa ommella vilukissalle torkkupeiton ja tehdä paperinarusta kranssin (oma äitini harrasti näitä paperinarukransseja, niitä oli runsain mitoin). Ne kranssit näyttivät juuri tuolta kuin tuo punainen kranssi kuvan yläreunassa. Tunne ysäri kotonasi!


Ehkä viherpunaisen värimaailman sijaan suosit kuitenkin enemmän kullan ja sinisen sävyjä? Ei hätää, niilläkin kodista saa ihanan:


Mikään ei voita itsetehtyjä metallinhohtoisia valokuvakehyksiä, niin se vain on! Rupea lahjantekoon jo tänään.

Toisaalta lahjaksi voi antaa myös jotain, joka kertoo hyvästä mausta.

Mutta btw, käsi näyttää pitävän sellaista yksikorvaista kynttilänjalkaa,
eikä kahvikuppia, jos nopeasti katsoo. Tosi hienosti sommiteltu!

Ja tämä kaikki tulee toteuttaa kivan utuisessa hengessä, muistakaa se! Sehän luo tunnelmaa.

***

Kuvat: Kotivinkki joulu - Suuri joululehti 1996.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Aquasta ja ihan hiukan tanskapopista



Nelihenkinen Aqua oli aikanaan ensimmäinen suuren läpimurron tehnyt tanskalainen europop-bändi - kai yhtyeen sellaiseen musiikilliseen kategoriaan voi laskea.

Alunperin nämä neljä, Soren, Claus, Rene ja Lene soittivat yhdessä vuodesta 1994 alkaen nimellä Joyspeed, ja he tekivät yhden Pohjoismaissa pärjänneen hitinkin, jonka nimi oli Itzy Bitzy. Kappale on eräänlainen eurodance-version Hämähämähäkki-kappaleesta. Omasta mielestäni aika raivostuttava, mutta voitte arvioida itse.



Tämän musiikillisen helmen lisäksi Joyspeedille ei kamalasti tullut menestystä, joten yhtye lähti hakemaan itselleen vähän uutta tyyliä ja vaihdoin nimensä, ja niin saatiin aikaan Aqua. Vuonna 1997 julkaistulta Aquarium-pitkäsoitolta irtosi monta hittiä, joista ensimmäinen oli 1996 julkaistu Roses are red, joka ei mielestäni taasen ole ollenkaan raivostuttava.

Potin räjäytti varsinaisesti Barbie girl -hitti, joka julkaistiin 1997, ja joka lienee Aquan tunnetuin kappale. Kappale tuotti yhtyeelle kuitenkin myös vähän ongelmia, sillä Barbie-tuotemerkin omistava Mattel haastoi yhtyeen oikeuteen. Aquan levy-yhtiö puolestaan haastoi Mattelin oikeuteen joidenkin yrityksen henkilöiden puheiden vuoksi. Oikeusprosessit kestivät pitkään ja vasta vuonna 2002 tuli päätös. Sen mukaan kappaleessa oli kyse parodiasta, mikä ei ole rikollista, joten siinä se. Aika hieno parodia Barbie girl kyllä onkin! Omassa älyttömyydessään se myös kuvastaa aika oivallisesti 1990-luvun jälkipuoliskon dancen ja popin huumoriosastoa, jota sittemmin tuli täydentämään esimerkiksi Dr Bombayn Calcutta, Toyboxin Tarzan and Jane sekä aika moni muukin tanskalainen yhtye. Tämä hassunhauska musiikki on jännä ilmiö, mutta vielä jännempää on mielestäni se, että nämä yksittäiset kappaleet ovat aikanaan olleet ihan järjettömiä hittejä. En tiedä voisiko joitain 2010-luvun artisteja tai biisejä laskeja jotenkin osaksi tätä jatkumoa. (Ehdotuksia? Petri Nygårdin jotkut kappaleet?)






Aquasta alkoi melko vahva tanskapopin buumi, vaikkakaan mikään muu yhtye ei yltänyt Aquan tasolle urallaan ja suosiossaan. Vahvimpia "kilpailijoita" olivat Daze ja S.O.A.P. Dazen Super heroes-levy oli menestys, ja siltä muistamme ikuisesti ainakin Superhero ja Tamagotchi -kappaleet. S.O.A.P. jäi This is how we party -kappaleellaan ja yhdellä levyllään ainakin yhden levyn ihmeeksi, mutta olihan se silti aikanaan tunnettu nimi.

Tanskasta tuli kuitenkin myös suuri joukko muitakin pop-bändejä, jotka menestyivät kuka mitenkin. Hit'n'Hiden Space invaders -kuulostaa mielestäni aivan suoraan Aquan kappaleelta, ja ainoaksi hitiksi se sitten jäikin, vaikkakin he paraikaa ovat yrittämässä paluuta. Muita tanskalaisia yrittäjiä olivat mm. Crispy, Cometz, Cartoons - ja Dr. Bombay!

Mutta takaisin Aquaan. Sen Aquarium-levyltä löytyivät myös kahden jo mainitun lisäksi myös hitit My oh My, Doctor Jones, Turn back time ja Lollipop. Itselläni oli (ja on) levy c-kasettina, joten muutkin levyn biisit ovat kyllä tuttuja. Yhtä lukuunottamatta kappaleet kuulostavat keskenään about samalta, ja se poikkeus on Turn back time. Kappale oli vuonna 1998 ensi-iltansa saaneen elokuvan Sliding doors tunnuskappale, ja kappaleen videolla olikin pätkiä elokuvasta.



Katsoin Sliding doors -leffan ensimmäistä kertaa noin vuosi sitten ja se oli kyllä ihan kiinnostava. Elokuva seuraa Gwyneth Paltrowin esittämän Helen-hahmon kahta elämää. Toisessa versiossa hänen elämästään hän ehtii metroon, toisessa hän ei ehdi. Ja mihin kaikkeen tuo yksi myöhästyminen tai ehtiminen lopulta vaikuttaa. Elokuva on tyyliltään draamakomedia ja voin kyllä suositella sitä, jos tuon tyylilajin elokuvista pitää. Tämä nyt on kuitenkin hieman erilainen kaikkiin perusrakkaustarinoihin verrattuna, koska juonessa on jokin juju. Ja elokuvan myötä Aquan Turn back time -kappale liittyy mielessäni ikuisesti tähän elokuvaan.

Kuva: Wikipedia.

Aquariumin kaltaista menestystä Aqualle ei sittemmin ole tullut, mutta yhtye teki silti musiikkia 2000-luvun alkupuolelle saakka. Levyjä ja sinkkuja myytiin yhteensä yli 30 miljoonaa kappaletta. Esimerkiksi vuonna 2000 julkaistu Around the world kuulosti vielä siltä tutulta, ihan samalta Aqualta, ja ehkä se oli se ongelmakin, musiikki ei muuttunut niinkuin aika. Aquan hajoamista vuonna 2001 pidettiin kuitenkin yllättävänä, vaikka bändi itse vakuutti lopettaneensa hyvässä hengessä. Oli kuitenkin hyvin riemastuttavaa kuulla yhden kaverin linkkaamana uudempaa Aquaa muutama vuosi sitten, en edes tiennyt että he jälleen tekevät musiikkia yhdessä: Aqua nimittäin palasi yhteen 2000-luvun lopulla. Ihastuin todella paljon tähän uuteen Aquaan. Back to the 80s oli kiva kappale, mutta ennen muuta My mamma said -kappale kuulosti hienolta silloin ja kuulostaa yhä. Ainakin Wikipedian mukaan yhtye on edelleen koossa, mutta pariin vuoteen heiltä ei ole tullut uutta musiikkia. Mielelläni kuitenkin kuulisin heiltä vielä tätä aikuisempaa Aquaa.

Bändin sisälläkin on tapahtunut kaikenlaista. Alun alkaen laulajat Lene ja Rene olivat yhdessä, mutta sittemmin pariksi muodostuivatkin Lene ja Soren, jotka nykyään ovat naimisissa ja heillä on lapsia. On huhuttu, että Lene olisi pettänyt Reneä Sorenin kanssa, mikä olisi johtanut bändin hajoamiseen 2000-luvun alussa, mutta ehkä tämä juorutoimistona toimiminen ja spekulointi eivät kuulu tähän blogiin.

Tähän loppuun sitä uutta Aquaa, olkaa hyvät:



Tai no oikeastaan ihan loppuun pieni lainaus Lenen haastattelusta, tuosta Suosikin ylläolevasta jutusta:

"Kuka on maailman komein uros?
- George Clooney! Tim Robbins ja Leonardo Di Caprio ovat myös sieviä. Näin Titanicin hiljattain ja Leo oli todella hieno. Miten hyvä elokuva! Paras minkä olen nähnyt vuosiin, niin ihanan romanttinen. Tuollaisen romanssin minäkin haluaisin kokea."
(Juttu "Lene uskoo suosion jatkuvuuteen", Suosikki 7/1998)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Metsätähti

Metsätähti.

Trientalis europaea. Tuo metsän pohjakerrosten ruohovartinen valkokukkainen kasvi. Värmlannin maakuntakukka, muuten. Se voisi olla myös sukuvaakunani tunnus, jos sellainen vaakuna tässä tekeillä olisi (ei siis tosiaan ole). Hääkimppukukka, jos se varttia kauempaa pysyisi pystyssä poimittuna (ja jos olisi ne häät). Se on erittäin laajalle levinnyt kasvi, Euroopasta Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Ei mikään kovin harvinainen silmänruoka siis. Suomessa metsätähteä kutsutaan myös aamutähdeksi, tähtikukaksi ja päivänkämmeneksi. Tähti-nimitys ei ole sikälikään yllättävä, että valkoisessa kukassa on tähtimäinen muoto, kuten kuvasta huomata saattaa.


Mutta en minä nyt varsinaisesti ajatellut tehdä tästä kasvitieteellistä blogia. Metsätähti nyt vain sattui tupsahtamaan ensin Valion jogurtteihin ja sitä myötä kansamme kollektiiviseen tajuntaan. 

Metsätähti-jogurttia voisi hiukan varrata vaikkapa Kalinkaan. Metsätähdessä jogurtti itsessään oli vain sellaista tavallista valkoista jogurttia, johon sitten hillo sekoitettiin. Tai millä tyylillä kukakin sitä sitten söi. Kalinkaan verrattuna erityistä Metsätähdessä oli se, että siinä hillo oli pinnalla, eli siinä "heti kannen alla". Purkkien kyljessä oli piirretty metsätähden kuva, mutta sitä en tiedä, mistä aihe ja nimi alunperin on tuotteelle tullut.

Monet ovat muistelleet Metsätähden olleen poikkeuksellisen pehmeää jogurttia. Lieköhän aika kullannut muistot? Niin tai näin, saattoihan se ollakin. Itselläni ei ole muistikuvaa näistä syöntikokemuksista, purkeistä vain. Omissa muistoissani jogurttia on kahta makua: päärynä ja mansikka. Päärynähilloinen tietysti vihreässä pikarissa, mansikkainen taas punaisessa pikarissa. Mutta makuja oli kyllä muitakin! Törmäsin blogitaivaassa erääseen blogiin ja siellä mahtavaan Metsätähti-mainokseen, joka tekee todeksi ainakin sen, että erilaisia makuja todentotta oli! Mukaja olivat myös banaani-ananas, appelsiini, persikka-punaherukka - sekä nuo jo mainitut mansikka ja päärynä.

Metsätähti-mainos vuodelta 1990. Kuvassa
päärynä- ja persikka-punaherukka-jogurtti.


Tämä mainos on siis alunperin Muilla mailla -blogista ja blogaajan luvalla lainattu. Kiitos siitä tosi paljon! :) Muilla mailla -blogi ja tuo kuva alkuperäisessä yhteydessään (liittyen muuten ysäripostaukseen!) löytyy täältä.

Metsätähti-jogurtti poistui Valion valikoimasta liian pienen kysynnän vuoksi 1990-luvun alkupuolella, mutta tietysti kaikille maailman tuotteille löytyy myös laaja kaipaajakunta, jonka mielestä sen pitäisi ehdottomasti tulla takaisin. Itse olen ollut näkevinäni Metsätähteä vielä vuonden 1994 tienoilla, tarkemmin sanottuna yhdessä Valion kevyttuotteita esittelevässä kuvassa, joka löytyy tästä postauksesta. Aikoinaan jogurtin mainos löytyi Youtubestakin, muttei sitä viellä valitettavasti enää ole - tai itse en ole ainakaan sattunut törmäämään, vaikka kaikenmoisia mainospätkiä on tullut katsottua.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Lisää ysäritv:tä tänään 22.10.

Seuraavasta puhtaasti kiitos lukijalleni Joonakselle :)

Yle Teema näytti sunnuntaina Spice Girls -dokumentin ja aloitti eilen 10-osaisin Retrolissun ysärit -sarjan, mutta eihän se 1990-luku siihen jää! Tänään tiistaina samalla kanavalla ollaan ihan aidosti 90-luvulla, kun ruutuun mäjähtävät Spice Girls -dokumentti vuodelta 1998 ja XL5-dokumentti vuodelta 1996. Suoraan arkistoon siis!



Teeman nettisivuilla sanotaan:
Brittiläinen Spice Girls nousi nuorison suosikiksi vuonna 1996. Se oli ensimmäinen tyttökokoonpano, joka villitsi maailman teinit ja soittolistat totaalisesti. Tietä sille olivat silottaneet vastaavat poikapoppoot, etenkin Take That, jonka hajoamisen jälkeen listakärjessä oli juuri Spaissareiden mentävä aukko.
Spice Girls liittyi 1990-luvun tyttöenergian aaltoon, joka näkyi musiikissa, elokuvissa ja sarjakuvissa. Tyttöpoppi nousi monipuolisena ja vahvana, ja naisesiintyjät saivat olla yhtä lailla vihaisia nuoria naisia kuin kimaltelevia hassuttelijoitakin. Pinkki glitterfeminismi löi raikasta säröä naisasian vakavuuteen.
Suomessa girl power nosti esiin Nylon Beatin, Mascaran, Tiktakin, Gimmelin ja monia muita omaehtoisia tyttöbändejä. Vihaisten nuorten naisten kansainvälisen aallon myötä meillä huomiota saivat muun muassa Jonna Tervomaa ja Maija Vilkkumaa.
Spice Girls nautti suursuosiostaan hiukan yli puoli vuosikymmentä: se hajosi vuosituhannen vaihduttua 2001. Pikasilmänruokaa-reportaasi on kuvattu Spaissareiden Suomen-vierailun yhteydessä vuonna 1998. Tämän Suomen-keikan jälkeenhän Geri ”Ginger Spice” Halliwell erosi yhtyeestä, joka jatkoi kvartettina vielä kolme vuotta.
Poikabändirintamalla tiennäyttäjä oli brittiläinen Take That, joka hullaannutti kansaa vuosina 1989-1996. Sen vanavedessä listoille nousi useita tanssivia ja laulavia kokoonpanoja, kuten Boyzone, East 17, Westlife ja A1.
Suomen poikabändimarkkinat täyttyivät nopeasti viidestä hyvinkääläisnuorukaisesta, joita tuottaja Kristian Maukonen ohjasti julkisuuteen. Bändin nimi oli XL5 ja läpimurtohitti Kaunis peto löytyi heti ensimmäiseltä levyltä vuonna 1996. Energinen kokoonpano jaksoi esiintyä ja levyttää vain kaksi vuotta, mutta vuonna 1997 tehdyssä tv-dokumentissa XL5 – tosi iso vitonen suosio ja meno on vielä melkoinen.

(Juttu alkuperäisyydessään täällä.)

Spice Girls pikasilmänruokaa tiistaina 22.10. klo 21.45
XL5 - Tosi iso vitonen tiistaina 22.10. klo 22.20.
Kanavana Yle Teema

lauantai 19. lokakuuta 2013

Ysäriä tv:ssä: Retrolissun ysärit ja Spice Girls -dokkari!

Yle Teemalla alkaa maanantaina Retrolissun ysärit -niminen sarja kello 21. Jes! Yle kuvailee ohjelmaa näin: "Retrolissun ysärit on ohjelma 1990-luvun parhaista paloista, hetkistä joissa lama-aika vaihtuu laatuun. Ohjelman juontaa pettämättömällä tyylitajullaan muotibloggarit haastava Retrolissu. Jokaisen jakson teemana on jokin keskeinen 90-luvun aihe."

Tässä sarjan kaikkien jaksojen pienet kuvaukset:

21.10. Retrolissun ysärit: Girl Power
1990-luku alkoi virallisesti Madonnan Blonde Ambition -kiertueesta, ja viidentoista sentin kengänpohjat kohottivat tyttöenergian uudelle tasolle. Spaissarit kävivät Suomessa ja Nylon Beat kikatteli.

28.10. Retrolissun ysärit: Aktivistit
Ysäri-aktivisti boikotoi mäkkäreitä, kaninsilmäkosmetiikkaa ja Pierren viinejä. Nuoret valtasivat taloja ja varastivat koe-eläimiä. Kettutyttö-edpisodi päättyi Orimattilan laukauksiin.

4.11. Retrolissun ysärit: Napa
1990-luvun hohtohetkiin kuului naparenkaan ottaminen ja se eka tribaalitatska. Samaan aikaan kun toiset tuijottivat omaan napaan, uhkasi kasvihuoneilmiö sulattaa napajäät.

11.11. Retrolissun ysärit: Kaikki nuoret tyypit
1990-luvulla lapset ja teinit kutsuttiin mukaan kilpailuun, jossa tavoitteena on saada kaikki markat kulutettua. Matias Sassali lauloi sodasta, Rasmus rakkaudesta ja Ultra Bra hauesta.

18.11. Retrolissun ysärit: Kiitos 1990-1999
Ysärillä siniristilippua heilutettiin Globenissa ja Joensuussa. Renny Harlin lähti Amerikkaan. Japanilaiset koskettivat kultasormillaan Muumeja. Urheilijat levyttivät, harmi kyllä.

25.11. Retrolissun ysärit: Ollaan sekaisin
Ysäri-ihminen halusi olla sekaisin, joko teknomusiikin, kotiviinin tai subutexin voimin. Retrolissu uppoaa psykedeliaan, rytmi on sydämessä.

2.12. Retrolissun ysärit: Bittiavaruuden tähtikaaret
Ihmiskunnan historia mullistui 1990-luvulla: kännykät, tietsikat, internet ja sähköposti levisivät kulovalkean tavoin ja nuoret alkoivat tehdä omia telkkarijuttujaan. Retrolissu etsii kissanhäntää tiedon valtatiellä.

9.12. Retrolissun ysärit: Ahistaa
Kurt Cobain kuoli ja hautakivet kaatuivat. Karvanopparalli pyöri ja lama-ajan nuoret ottivat ahdistuksesta kaiken irti. Mustavalkoiset musiikkivideot ja pikkukaupungin angsti.

16.12. Retrolissun ysärit: Megajulkkixet
Turhat julkkikset ja turhien julkkisten kaverit. Matti, Henry, Mattiesko ja Tony pitivät käyrän nousussa, Carmen menetti missikruununsa ja Ninja S näytti mallia maailmalle. Seiska nosti tyrkyt kanteen.

23.12. Retrolissun ysärit: Millennium
Yy-kaa-koo, kaikki päättyy aikanaan, 1990-lukukin. Euro suututti kansan ja ufotutkijat ennustivat maailmanloppua, mutta aina vanhan loppuessa syntyy jotain uutta. Paavo Väyrynen ja Robbie Williams ovat ajattomia.

Oikeastaan olenkin odottanut, että koska Yleltä tulisi joku mainio nimenomaan 1990-lukua käsittelevä dokumentaarinen sarja, sillä aiempia vuosikymmeniä on jo nähty ihan tosi mainioissa sarjoissa. Kiitos siis yleisradiolle niistä aiemmista ja tästä nyt alkavasta sarjasta! ^_^ Vaan mihin mun blogia enää tarvitaan?

Tämä kaikki on tietysti Yle Teeman nettisivuilta, tarkemmin ottaen täältä: http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/retrolissun-ysarit

Ja itseasiassa jos ihan tarkkoja ollaan, niin tuo ensimmäinen jakso on jo katsottavissa ennakkoon Areenassa. Pakko sanoa kyllä mielipiteeni näin naisena, historiantutkijana, 1990-luvulla eläneenä, ihmisenä ja kasvissyöjänä, että onhan ohjelmassa kaikenlaisia videopätkiä, muttei ohjelma paljoa sano. Ja minusta se on aika sääli, koska olisihan 90-luvusta nyt ihan hirveästi sanottavaa, myös analyyttisesti ja syvällisesti! Kyllähän Spaissareista esittävät 10-vuotiaat tytöt on ihan hauskoja ja erittäin tunnistettavia, mutta näin nykyaikana vastaavia videoita kuka tahansa löytää yhdellä klikkauksella youtubesta ja vaikka ylen areenasta tuosta vaan. Sisältöä olisi enemmän se, mitä siitä kaikesta voidaan sanoa. Vaikkapa Spice Girlsin analysoiminen tyttöjä voimaannuttavana esikuvana olisi kiinnostavaa. Onhan valtavalla tyttöbändien esiinmarssilla nyt vähän muutakin merkitystä ja arvoa kuin se, että hö hö tuo Mascara on hassu he he.

Toivottavasti sellaisia syvällisempiäkin dokumentteja on vielä tulossa. Vai onko aikamme sellainen, että kaiken on oltava kepeää, hassun hauskaa ja lyhyttä jotta kukaan jaksaa katsoa ja kiinnostua?

Ja detalji: Itse en miellä vuotta 2000 enää 1990-lukuun kuuluvaksi. Saati vuotta 2002.

Sunnuntaina 20.10. (eli huomenna) Yle Teema puolestaan näyttää dokumentin Spice Girlsista, Viva Forever - The Spice Girls Story, joka on vuodelta 2012. Dokumentti tulee klo 21.00. (Eikä mua harmita mikään muu kuin se, ettei mulla ole tallentavaa tv:tä, digiboksia tai muita vempeleitä.)



Ja Spice Girlsiin liittyen on sanottava, että mulla menee edelleen kylmät väreet ja olen aika liikuttunut, kun katson Spaissareiden show'ta Lontoon olympialaisten päättäjäisistä. Ah!

Elämä on juhlaa ja silkkaa ysäriä joskus!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Musiikin ihana vuosi 1993: Kaija Koo ja eurodancen läpimurto



Laita vähän Rikiä soimaan (ja jos mahdollista, silmät kiinni, mutta toisaalta sitten et voi lukea tätä tekstiä, joten voit kuitenkin pitää ne auki) ja palaa kerran vuoteen 1993. Menet eteiseen, otat luurin pieneen lapsen käteesi ja kierrät parhaan kaverisi Heidin/Nikon numeron.
"Määttäsellä."
Vastaajana on tietysti hänen äitinsä, tuttu tilanne mutta aina yhtä ärsyttävä. Äiti kertoo Heidin/Nikon lähteneen ulos, on varmaan menossa kipsalle. Päätät siis mennä sinne itsekin. Kirkkaansininen tuulipukusi nilkkaresorit painavat vetäessäsi lenkkareiden tarrat kiinni. Tarranauhat kärpistyvät ylöspäin. Avain kaulaan, viimeisenä kuulet keittiön radiosta soivan Riki Sorsan Joki-kappaleen. Raspinen ääni, vaikka et tosin vielä silloin sellaista sanaa tiedäkään.
Syyspäivä rahisee maassa leppeän tuulen hulmutellessa keltaisia vaahteranlehtiä. Otat polkupyörän talon seinustalta ja lähdet kaartelemaan kohti kioskia, jo sen välittömästä läheisyydestä puskee ulos makea tuoksu. Siellä kaverisi jo onkin. Kolikot kilisevät taskussa, kolme markkaa. Olet koko matkan miettinyt mielessäsi Oukki Doukkeja ja toisaalta niitä pehmeitä matokarkkeja, niitä kaksivärisiä joiden toinen pää on keltainen ja toinen punainen ja joita syödessä yrität aina haukata suuhun vain sen toisen puolikkaan, venytät matoa ja katkeaahan se lopulta.  Mutta ehkä sittenkin Oukki Doukkeja.
Kioskin täti nojaa mietteissään pöytään lasin takana, taustalla vaimeana soi radio. "...Joku kätkee kysymyksen, kuka keksi rakkauden, kuka sai aikaan sen." Harot sormillasi niskahiuksiasi, luokan kolmanneksi pisintä häntää, jota äiti leikkasi toissapäivänä aivan liikaa. Kolisutat kolikoita tuulitakkisi taskussa, kauempaa ajaa pyörillään isoja poikia, vähän pelottavia. Et ole vieläkään ihan päättänyt, mitä karkkeja tänään ostaisit.

Asiaan!

Tässä blogissa näkyy monessa kysymyksessä painotus 1990-luvun loppupuoliskoon, vaikka se ei olekaan tarkoituksessani kirjoitellessani näitä postauksia. Selitys on tietysti yksinkertaisesti se, että olen syntynyt 80-luvun lopulla, ja siksi muistoni 90-luvun alkupuolesta ovat loppupuolta vähäisemmät ja selvästi rajoittuneemmat mm. lelujuttuihin. 

Yksin peruste, jolla tagaan kirjoituksia ovat vuosiluvut sikäli, jos kirjoituksessa selkeästi esiintyy jokin tietty tai jotkin tietyt 90-luvun vuodet. Lähinnä siksi nyt mennään ihan sattumanvaraisesti tuohon lamantuoksuiseen, vielä pukeutumistyyliltään hiukan kasarihenkiseen vuoteen



1993

ja erityisesti sen musiikkimaailmaan. Eli mitä musiikillisia riemullisia hetkiä tarjosi tuo tasan kahdenkymmenen vuoden takainen vuosi?

Vuoden 1993 suurimpia artisteja Suomessa oli ehdottomasti Kaija Koo. Vuoden pitkäikäisin radiohitti oli naisen Kuka keksi rakkauden. Tämä oli hänen ensimmäinen suuri hittinsä ja tavallaan Kaija Koo voisi siis tänä vuonna juhlia 20-vuotista artistielämäänsä. Ainakin, jollei laskettaisi mukaan kaikenlaisia muita musiikillisia juttuja, joita hän harrasti ennen tätä vuotta. (Hän oli esimerkiski laulanut Frederikin taustalaulajana) Vuosi 1993 tiesi kuitenkin Kaijalle suurta musiikillista läpimurtoa. Yhtäkkiä koko Suomi tunsi hänet, ja onhan hänen uransa jatkunut tähän hetkeen saakka.

Tässä yksi kappaleen ensimmäisistä julkisista esityksistä Lauantaileikit-ohjelmassa.



Alkuvuotta listoilla oli kuitenkin hallinnut The Bodyguard -elokuvan soundtrackilta löytyvä Whitney Houstonin I will always love you (Sen minulle rakkain versio on tosin tullut maailmalle tutuksi Gilmore Girls -tv-sarjassa Lorelai-hahmon esittämänä). Siitä tuli äänitehistorian myydyin soundtrack. Onko joku sittemmin mennyt levyn ohi, en osaa sanoa.

Vuotta 1993 voisi oikeastaan pitää myös eurodancen läpimurtovuotena, kun listoille vyöryi tyylin edustajia vähän Euroopan joka kolkasta. Suomen vuoden suurimpia hittejä heti Kaija Koon rakkauskysymysten jälkeen oli ruotsalaisen Ace of Basen All that she wants, mutta listoilla viihtyivät hyvin myös Haddaway (What is love) sekä 2 Unlimited, DJ Bobo ja Cappella.



Single-, radio- ja albumilistamenetyksen perusteella on laadittu seuraava lista vuoden 1993 suurimmista hiteistä (oikeasti listassa on 50 parasta, mutta laiskuuttani otin tähän vain 25):

1. Kaija Koo: Kuka keksi rakkauden
2. Ace of Base: All that she wants
3. Pet Shop Boys: Go west
4. Haddaway: What is love
5. Whitney Houston: I will always love you
6. UB40: (I can't help) Falling in love with you
7. Culture Beat: Mr. Vain
8. 2 Unlimited: No limit
9. Neon 2: Kemiaa
10. Haddaway: Life
11. 2 Unlimited: Tribal Dance
12. Madonna: Deeper and Deeper
13. Riki Sorsa & Leirinuotio-orkesteri: Joki
14. Ace of Base: Happy nation
15. Eppu Normaali: Näinhän täällä käy
16. Joel Hallikainen: Anna vierellesi tulla
17. Culture Beat: Go to get it
18. Neljä Ruusua: Poplaulajan vapaapäivä
19. Bryan Adams: Please forgive me
20. Captain Hollywood Project: Only with you
21. Dr Alban: Sing Hallelujah
22. Ace of Base: Waiting for music
23. Pekka Ruuska: Mä tahdon sun elämään
24. Ressu Redford: Kuusi kuuta & Saturnuksen renkaat
25. DJ Bobo: Keep on dancing

Tästäkin listalta löytyvää UB40:n kappaletta (I can't help) Falling in love with you -kappaletta on aiemmin kuunneltu tässä blogissa kirjoituksessa, jossa kirjoitin aiheesta viikon 28 listahittejä vuosilta 1993, 1994, 1995 ja 1996.

Erääseen näkemykseen voi tutustua myös tämän youtube-videon kautta, siinä siis jonkun näkemys vähän toisista vuoden 1993 suurimmista hiteistä. Ihan kiinnostava lista kyllä tämäkin! Mukana mm. nykyinen suuri rakkauteni, Duran Duranin Come undone.

Onko mielessä joku tietty vuosi, josta kiinnostaisi saada vastaava lista/postaus?

Itse taisin kuunnella vuonna 1993 hyvin ankarasti lastenlauluja, mutta tuskin keittiön radiosta soivalta Kaija Kooltakaan saatoin välttyä.

***

Lista ja muutenkin lähteenä: 
Timo Pennanen: Sisältää hitin. Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972. Otava 2006.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Pari pikkuleluhahmoa: Darlin Dinos & Magic Diaper Baby

Edelliskesänä näin kirpputorilla myytävän minigrip-pusseja, jotka oli täytetty pienillä muovisilla leluilla. Niissä kokoelmissa ei ollut mitään erityisiä helmiä, mutta erikseen samalla myyjällä oli paljon muitakin pikkuleluja, jotka olivat tuttuja. Muun muassa aivan ihana Elvis-trolli! En ostanut, mitäpä niillä tekisin, on tuota roinaa muutenkin ihan tarpeeksi. Näin myös ensimmäistä kertaa 90-luvun jälkeen tällaisen ihanan dinosauruksen. En sitäkään kyllä ostanut, kunhan hipelöin ja muistalin. Kyllä siihen vähän googlettelua tarvittiin, mutta löytyihän niiden nimikin lopulta: Darlin Dinos! Siis tällaisia pieniä, ehkä about 5 senttiä korkeita erivärisiä dinosauruksia, joilla oli hieno liinava tukka, vähän niin kuin My little ponyillakin. Niiden värit vaihtelivat samoin kuin asennot: ne poseerasivat "tavallisesti" sekä balettianssijoina.

Darlin Dinos on siitä jännittävä lelu, että niitä itseasiassa valmistettiin vain vuosina 1992-1993. Lyhytikäinen, mutta nostalginen pikkuolio!

Lisää näihin voit tutustua mm. täällä.


Piti piirtää kuva itse, kun ei löytynyt mitään kovin 
hyvää kuukeloimalla.
Dinoja oli myös juuri näillä väriyhdistelmissä, mutta
ei tarkalleen ottaen näissä asennoissa.


Tulin sitten miettineeksi enemmänkin tällaisia pikkuleluasioista. Kinder-munista tulleet lelut ovat tietysti asia erikseen. Monet teistä muistanevat vaippapeppuiset vauvanuket, ihan pikkuisen kokoiset todellakin. Niiden vaipan väri muuttui, jos ne kastoi lämpimään veteen. Kyseessä on siis tietysti Magic Diaper Baby. Värinvaihto indikoi stereotyyppisesti nuken sukupuolta: pinkiksi muuttuva vaippa kertoi tyttövauvasta ja sininen pojasta. Tattaraa. Näitä oli ihmishahmojen lisäksi myös esimerkiksi dinoja (taas!) sekä merenneitoja (Magic Diaper Dino Baby, Magic Diaper Mermaid Baby). Googlettamalla löytyy tietysti paljon kuvia :) Joku vaipanväriä vaihtava vauvanukke minullakin oli, mutten ole varma mahtoiko se olla ihan aito Magic Diaper Baby. Niitä aitoja voit kuitenkin ihailla täällä.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Hiusmaskara - tähdenlentoko vain?

Näitä ysärijuttuja kirjoitellessa törmää tietysti kaikenlaiseen, mutta harvoin nyt sentään ihan näin hauskaan lausahdukseen, tälle nimittäin voisi nauraa ihan vedet silmissä:

"En koskaan lähtisi ulos meikkaamatta hiuksiani!"
Milla Jovovich - näyttelijä, huippumalli

Tämä ikiaikainen lausahdus - Jovovich on aivan satavarmasti edelleen vuonna 2013 samaa mieltä - löytyi sattumalta yhdestä L'Orealin kosmetiikkamainoksesta vuodelta 1998. Ei hyvää päivää!

L'Orealin Hiusmaskara, Hair Mascara, 1998.


"MEIKKAA HIUKSESI. Ensimmäinen huipputarkka hiusmaskara.
Lähde rohkeasti mukaan värileikkiin! Säväytä uudella L'Oreal Hiusmaskaralla. Helposti! Hiusmaskaran harja on huipputarkka: saat juuri sellaiset raidat kuin haluat. Tasaisesti! Väri lähtee pois yhdellä pesulla. Valitse omasi 8 upeasta väristä ja yhdistele rohkeasti."

Mainoksessa esitellyt värit: Silvery Moon, Rose Hypnose, Golden Miracle, Fairy Green, Magic Ivory, Copper Mystery, Spell Blue ja Mystic Violet.

Kehtaisiko joku tunnustaa kaunistautuneensa tällä upea tahmealla tuotteella? Itse nostan yhden käden.

Alun alkaen kirjoitin tämän postauksen loppuun näin: "Ja sanon perään, että voi moro, kaikki sitä voi muotia ollakin. Ymmärrän tämänkin toki oman aikansa (tähdenlentomaisen lyhyenä) ilmiönä, ei siinä mitään, mutta samalla en oikein voi sanoa toivovani, että tämä tulisi uudelleen muotiin." Googletellessani huomasin kuitenkin, että hiusmaskaroita myydään yhä. Esimerkiksi Skygroup-verkkokaupan sivuilta löytyi koko joukko maskaroita kaikissa väreissä. Ei siinä vielä mitään. Mutta vastaan tuli myös Ruohonjuuren myymä hiusmaskara. Elänkö ihan täysin tynnyrissä? Siellä ei meinaan hiusmaskaroita ole 90-luvun jälkeen näkynyt.

Jään sulattelemaan tätä. Iloinen uutinen kuitenkin: jos joku haluaa ottaa tulevaisuuden ysäriteemabileet tosissaan, niin ei kuin vain sutimaan :)

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Fanipostia, ihailijakirjeitä

Seuraava on kai sanomattakin selvää: minusta on aivan ihanaa saada teiltä kommentteja tähän blogiin. Joskus kolahtaa myös sähköpostia näistä blogiasioista, ja se on tietysti yleensä päivän kohokohta (vaikka tosin: on mulla muutakin elämää kuin Nuoruusdisko ja 90-luku, uskokaa tai älkää :P). Se, kun joku sieltä nimimerkin takaa tai jopa nimellään vähän kehaisee, lämmittää mieltä älyttömästi. Haluan tässä siis kiittää suunnattomasti kaikista ihanista kommenteistanne ja kehuistanne! Yritän tehdä aina vain kivampaa blogia, ja siinä suhteessa tietysti ehdotuksia otan aina vastaan. Olisihan tämä blogin kirjoittaminen ehkä noin sata kertaa tylsempää, jos kukaan ei tätä lukisi tai ikinä kommentoisi. Alun alkaen ajattelin, että ihan hitsin kivaa jos saisin edes yhden lukija, joten en tunne live-elämässä, mutta teitähän on jo ihan valtavasti enemmän. Ja vain parempi niin!

Tämä liittyy vähän asiaankin. Sain muutama päivä sitten mailia, jossa kirjoittaja kommentoi ja kiitti blogiani ja kirjoitti eräästä 90-lukuun liittyvästä teemasta. Olin tietysti todella ilahtunut ja vastasin tottakai. Hieman nauratti saadessani tältä lukijalta vastauksen: "Ooh, miten hienoa oli saada vastaus! Tunsin itseni ihan pikkutytöksi, jolle idoli vastaa fanikirjeeseen! :D" Oli siinä tietysti paljon muutakin, sitä itse asiaa. Oolalaa, just kivaa! <3 Henkilö tietysti tunnistanee tästä itsensä.

Fanipostikulttuuri ei ole näin 2010-luvulla kadonnut minnekään. Luin uusimmasta Kodin kuvalehdestä (19/2013) vloggaaja Soikusta. Jutusta kävi ilmi mm. se, miten hän saa seuraajiltaan paljon konkreettista fanipostia. Ilahduin siitä aika paljon. Ihanaa, että tässäkin ajassa on ripaus aitoa postia!  Itsekin kirjoittelen kyllä mielelläni kirjeitä ja postikortteja kavereiden kanssa. Aika on tietysti muuttunut sitten 1990-luvun kaikesta huolimatta. Nykyään idoleihinsa saa sekunneissa yhteyden internetissä. Tai ainakin yhteyden saa jonkun tahon ylläpitämään Facebook-fanisivuun, mutta suuri osa eri alojen julkkiksista toki itsekin päivittää omia FB-sivujaan ja Twittereitään ja muita medioita, joiden kanssa en ole kovinkaan tuttu.

Osoitetietoja 1990-luvun Suosikissa.


En muista itse satuinko koskaan kirjoittamaan 1990-luvulla idoleilleni - Spice Girlsille, Backstreet Boysille, XL5:lle ja niin edelleen. 1990-luvulla lehdet, ensisijaisesti tottakai Suosikki, pullistelivat kuitenkin toisinaan idoleiden yhteystietolistoja. Niitä löytyi myös vähän aikaa sitten esitellystä Pop/Rock-lukuvuosikalenterista. Lähestyttäessä 90-luvun loppua rinnalle ilmestyivät idoleiden nettisivujen osoitteet. Mahdollisuuksia yhteydenottoihin varmasti siis oli. Luulen, että monet artistit myös "vastasivat" postiinsa lähettämällä fanille ihailijakuvan tms. Tai tällaisen kuvan olen ainakin saanut.

Onko täällä ketään ihailijakirjeiden kirjoittajia?
Saitteko vastauksia?