maanantai 31. joulukuuta 2012

Millennium!!

Vuosituhannen vaihteessa olin vain 12-vuotias ala-astelainen, minkä vuoksi millenniumia tuli juhlittua jokseenkin hillitysti. Kotona varmaan syötiin höyrytettyjä nakkeja ja perunasalaattia, poltimme tähtisadetikkuja. Nukkumaan yhdeltä. Pihaamme näkyivät vain yhdet raketit. 

Mutta ei se silti tarkoita sitä, ettäkö millennium olisi mennyt minulta jotenkin ohitse, ei toki! Backstreet Boys julkaisi kolmanneksi parhaan levynsä Millennium ja I want it that way -hittiä tanssittiin diskossa. Luokkani tilasi luokkasormukset, joissa luki millenium. YHDELLÄ ÄNNÄLLÄ. Toivottavasti sekin sormus, jossa oli rakastuneen madon kuva, vielä joskus jostain putkahtaisi esiin. (Teetetäänkö nykyään enää luokkasormuksia? Onko se ihan ysäriä ja 2000-luvun alkua?)

Koko maailma pelkäsi että voi hitsin pitsit sekoavatko kaikki tietokoneet nyt. Itse juhlailtana, sen muistan vieläkin, huomion nappasi itselleen Venäjän presidentti Boris Jeltsin, joka ilmoitti eroavansa tehtävästään. Tilalle tuli yksikin Vladimir Putin. Ja ihmiset juhlivat, voi veljet ihmiset juhlivat ja miljoonat rahayksiköt haihtuivat räjähtäen taivaalle! Todellisilla bilettäjillä oli yllään tietysti millennium-lasit (sellaiset, joissa luvun 2000 kaksi keskimmäistä numeroa muodostivat ne rillit) ja hatut ja kaikki vermeet.

Tässä videossa juhlintaa ympäri maailmaa, Moskovasta Lontooseen, Pariisista Sydneyhin, Vatikaanista Egyptiin. Ja yksi kuvaruutuun törmäävä lintu.


Tuota katsoessahan ihan herkistyy pieni ihminen. Oi vanhat hienot ajat!

torstai 27. joulukuuta 2012

Karkkipäivä!

Yksi hauskimmista asioista tämän blogin teossa on löytää sieltä täältä kuvia asioista ja erilaisista tuotteista, joita ei enää ole, mutta jotka kuuluivat 90-luvun arkeen. Toisinaan kyse on myös vain erilaisista pakkauksista  nykyhetkeen verrattuna. Välillä hämmästyn, kuinka vähän asiat oikeastaan ovat muuttuneet, joskus taas on tapahtunut enemmänkin.

Vielä 1990-luvulla ainakin oma havaintokykyni erilaisten syötävien ja juotavien asioiden suhteen rajoittui kovasti herkkuihin mehuista limsoihin ja karkeista jäätelöön, enhän itse varsinaisesti kokkaillut ja valmistanut ruokaa tai vertaillut jauhopusseja tai salaatinkastikepulloja toisiinsa Prisman hyllyssä. Niinpä tässä nyt taas vaihteeksi vain ysärikarkkeja! Ja kyllähän about näitä kaikkia (noista loppupään Chap-suklaapatukoista en oo varma, joku fiksumpi saa valistaa) myydään edelleen. Valmistuttajat ja pussit ehkä ovat vain vaihtuneet. Ja tietysti hinnat.



Yllä olevista Aakkosista olen muistanut kirjoittaa ylös vuosiluvun vain salmiakin kohdalle, mutta pussit ovat niin samannäköisiä, että hedelmäaakkostenkin voisi olettaa olleen samalta ajalta 1990-luvun alusta. Itse tykkäsin joskus 2000-luvun alussa kovasti myös sellaisista "trooppisista" aakkosista, joissa oli makuna ties mitä papaijaa ja ananasta. Niitä ei taideta enää myydä, muutenkin oma herkkumaku on kyllä vaihtunut karkeista suklaaseen ja vielä yleisemmin makeasta suolaiseen, joten luoja ties koska olen viimeksi mitään Aakkosia syönyt, vuosia on siitä.

Vanhalla kunnon Chymoksella oli 1990-luvulla vaikka mitä karkkeja, kuten alta näkyy:



Niin "ikiaikaisia" kuin vaikkapa Mariannetkin ovat, eivät ne siis suinkaan ole iäti olleet Fazerin makeisia. Chymoksen makeistuotanto siirrettiin kokonaan Fazerille vuonna 1993, vaikka luullakseni yläpuolen Pantteri onkin vuodelta 1994. Ehkä siinä on virhe, pahoittelen.

Lauantaipussi oli Merijal oy:n tuote vuoteen 1992 saakka, jolloin se fuusion kautta siirtyi Leafille, aivan kuten Sisu, Leijona ja Mynthonkin. Alla oleva kuva on siis aivan 90-luvun alkuvuosilta, koska kyseessä on edelleen Merijalin Lauantaipussi. Hintana 5 markkaa, eli karkeasti hieman alle euron. Jos yleinen hintakehitys pitäisi ottaa huomioon, niin enpä osaa sanoa.

Osa 10-kioskin mainosta vuodelta 1990, katso

Vanhan Lauantaipussin sisältöön voi kurkistaa vaikkapa tästä tai tästä. Joka tapauksessa: autokarkkeja, hedelmäkarkkeja, pari askia, tikkari, purkkaa ja tarra. En myönnä, että olisin koskaan ollut Lauantaipussien suuri ystävä. Nykyään entistä vähemmän. Pahoja karkkeja liikaa ja vielä yksittäispakattuna.

Loppuun vielä muutama suklaapatukka. Olen aina ollut enemmän karkkipussi-ihminen, mutta ovathan nämäkin toki tuttuja.


Big Catista tuli jossain vaiheessa ihan pelkkä Lion, Wikipedia on tässä asiassa kovin suurpiirteinen: "Joillakin alueilla patukka tunnettiin Big Cat-nimellä 1990-luvun loppuun asti. Kun patukka siirtyi Nestlen valmistuksen alle vuonna 1988, resepti ja pakkaus muuttui." Näin on, jos siltä näyttää.

Suomessa Raider oli Raider aina vuoteen 2000 saakka, vasta sen jälkeen tästä suklaapatukkaparista tuli Twix.




Lähteinä on käytetty ainakin seuraavia:
http://www.leaf.fi/leaf_yrityksena/historiikki
Wikipedia: Lion (patukka),  Twix, Chymos jne.

Muista myös postaukseni Chymoksen Jelly-karkeista.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Taas käymme joulujuhlan viettohon

Pimenevä ilta joulukuun puolivälin jälkeen. Lumisade. Pimeällä metsätiellä hiutaleet vyöryvät kohti tuulilasia, mutta muuttavat reittiään äkisti ylittäen sittenkin auton katon, häviävät pimeään. Tänään koulun piha ei täyty kirkuvista lapsista vaan autoista. Koulun ovin molemmin puolin viimassa värjöttelevät kuusenoksat. Äitillä on erillisessä kassissa lakerikengät, talvisaappaat jäävät ulkotakin kanssa eteiseen. Ovet kolisevat, lumisia kalosseja pyyhitään kuramattoihin.

Sisällä käy tietysti kuhina. Juhlatila on jo päivällä koristeltu. Penkit ja tuolit aseteltu riveihin, ikkunoissa edellisellä viikolla pahvista ja silkkipaperista askarrellut kynttiläkoristeet, seinillä marssivat punaisesta pahvista leikatut tonttujonot. Salin nurkassa on kuusi, vuodesta toiseen samoilla kimalteilla koristeltu. Innokkaimmat äidit ja isät ovat ryhmittyneet eturiviin ja vaihtaneet kameraan uudet filmit. Eräälläkin on muutaman kilon painava videokamera jo aseteltu valmiiksi. Kolmosnelosluokassa on puolivirallinen pukeutumishuone. Tonttulakit, joulupukin parta ja lahjasäkki, revontulien mekot, joulumuorin puurokauha. Ketunhäntä, lumihiutaleen päähineenä toimiva paperipuuhka. Opettajanpöydälle on jo pinottu lahjahyasintit ja kynttilät. 

Jokainen luokka esiintyy kerrallaan. Pienimmillä on aina avausnumeron velvollisuus: joulukuvaelma Luukkaan evankeliumin mukaan. Voi onnekas sitä joka saa tuudittaa Baby Bornia Jeesuksena, voi harmi niitä jotka ovat lampaita tai paimenia isän kylpytakki päällä. Enkeleiden kynttilöistä valuu steariinia kädensijaa toimittavalle foliolle. Enkeli taivaan lausui näin miks hämmästyitte yllättäin lauletaan arilla äänillä ja hennosti, Heinillä härkien kaukalon herkistää äidin silmäkulmia. Lopulta tulee Jouluyö Juhlayö.

Tonttuohjelmanumeroita ja vähintään yksi joulupukki, jota esittää ärsyyntynyt 10-vuotias. Vähän metsän joulua ja tonttutanssia ja muutama kiva laulunumero, Sinivuorten yö tai Joulumaa, ehkä jotain kristillistä. Jos joku on saatu huijattua mukaan, myös Tiernapojat saapuvat jumppasaliin, jonka ilma lämpenee asteen viidessä minuutissa. Jos istuisin katsomon puolella äitin sylissä, hän puhaltaisi viileää ilmaa hikiseen niskaani.


Siellä me musisoimme nokkahuiluinemme armeliaana vuonna 1996. Olen 9-vuotias kolmosluokkalainen. Enkelit, lumihiutaleet, tontut, hiiret ja muut hienot hahmot, krepattuja hiuksia siellä täällä. Oi niitä aikoja ^_^

torstai 13. joulukuuta 2012

Lapsuuteni paras joululahja

Lapsuudessani jouluisin saamani lahjavuoret olivat melko isoja, ja toisinaan nykyään tuntuu siltä, etteivät ne aivan oleellisesti ole pienentyneet. Ehkä tänä jouluna saan enää vain yhdet villasukat? Aatto sen paljastakoon. 

1990-luvun joulujen odotetuimpia lahjoja eivät tietenkään olleet pyjamat tai tulevaisuuden tarpeisiin saadut astiat, vaan lelut ja pelit. Jossain vaiheessa aloin arvostaa myös levyjä, mutta silloin taidettiin olla jo hyvin lähellä vuosituhannen vaihtumista. Noista ajoista mieleen on jäänyt erityisesti yksi joululahja, jota nykyään pidän ehkä kaikkien aikojen, ainakin kaikkien lapsuuden aikojen parhaimpana, ja sehän on Barbien matkailuauto. Sillä on nimittäin leikitty ihan hirmuisen paljon ja vuosikausia. Sain sen oletettavasti 90-luvun puolivälissä, aivan tarkkaa vuotta en osaa sanoa. 1994, 1995, 1996. Joku noista, arvaisin. 

Luulen tuon lelun olleen myös erittäin kallis, mikä nykyään nostaa sen arvoa silmissäni. Vielä 1990-luvullahan Barbie-nuketkin maksoivat helposti yli sata markkaa, kenties lähes kaksisataa, kun nykyään aivan perus-Barbien voi saada jopa alle kymmenellä eurolla. Että kuinka paljon tällainen valtaisa autokokonaisuus enää onkaan voinut kustantaa? Vanhempiani varmasti siksi miellyttikin se, että auton kanssa leikkiminen ei ollut vain yhden joulun huumaa, vaan käytössä vuosia, niin minulla kuin pikkusiskollanikin.


Siinä sitä nyt leikitään, matkailuautossa taitaa olla meneillään aikamoisen bileet! Huomatkaa myös ultrahienot kollegehousuni. Aika nätit.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Seikka on saletti!

Vuonna 1997 se tapahtui: MTV3 esitti ensimmäistä kertaa maanmainion ja edelleen muistetun joulukalenteriohjelman nimeltä The Joulukalenteri. Oi, muistan se niin hyvin! Olin 10-vuotias ja kalenterin Näsä oli aika pelottava hahmo. Joskus kavereita oli luonani kylässä siinä joulukuussa ja kammottava Näsä alkoi vainota mieltäni heidän lähdettyään ja minun jäätyä yksin kotiin sinne metsän keskelle. Hyh!

Mutta siitäkin huolimatta The Joulukalenteri oli aivan mahtava. Suosikkihahmoni oli ja on edelleen Kerttu. Silloin 1990-luvulla toistelimme siskon kanssa usein Kertun lausahdusta "Olli, minä seison mistelinoksan alla!" Ah, se oli hauskaa :) Joulukalenterissa oli perinteinen idea siitä, että tonttujen pitää ratkaista pikku pulma ennen joulua. Tässä tapauksessa pitäisi ehtiä viemään soittorasian vetoavain ajoissa tonttu Iki-Iäkkäälle, mutta lentokoneen potkuri on hajonnut, ja luolassa hengaavat tontut Hande, Kauko ja Toivo yrittävät sitä korjailla. Siinä samalla puhutaan suomienglantia ja lauletaan joululauluja. Tonttujen ikiaikainen vihollinen Näsä taasen on asettunut Olli ja Kerttu Santasen luo oleilemaan ja hamuaa pilata tonttujen suunnitelman.

Minun ja teidän kaikkien onneksi tähän joulunajan ilonpitoon voi nykyään paneutua erityisesti Youtubessa.



keskiviikko 5. joulukuuta 2012

4 kasettia vain 88,-

Eipä 1990-luvun loppupuoliskolla postilaatikkoon tainnut kopsahtaa montaakaan Suosikkia, joiden takakannessa ei olisi ollut näitä hienoja musiikkitilausmahdollisuuksia.

Tämä on Suosikin numeron 1/1997 takakannesta.

Minulla oli aina tapana rastittaa tai ympyröidä kiinnostavat levyt, vaikka ei meille koskaan niitä tilattukaan. Näin jälkikäteen sitä voi vain ihmetellä omia valintojaan ja mieltymyksiään joiltain osin.

Mainostajana näissä oli etupäässä Fazer Musiikkikerho. Liittyessään saattoi valita näistä luetteloista neljä cd:tä tai kasettia vain yhden hinnalla. Tämä toimi samalla periaatteella kuin lukuisat kirjakerhotkin, eli liityttyään kerho lähetti jäsenille "kuukauden äänitteen", jonka tilalle saattoi tosin valita oman suosikkinsakin.  Jäsenet saivat myös "upean kerholehden" 3-4 viikon välein. Minulle hauskinta oli todellakin vain ympyröidä näitä kiinnostavia levyjä. Kuten @tak, Ricky Martin, Hittibuumi, X-Perience, Celine Dion, Pandora, No Doubt... Toisinaan vuorossa olivat myös vhs-videot, Scandinavian Film Clubin mainokset.

Sattuiko joku teistä tilaamaan näitä levyjä?