Ysärilehtien aatelia: Suosikki

Ja nyt jotain, mikä mielestäni aivan etuoikeutetusti ansaitsee ja tarvitsee oman postauksensa: Suosikki.

Hieman lapsellisen, mutta tietysti ajalle ja iälle sopivan Koululaisen tilausvaiheen jälkeen joskus vuoden 1997 paikkeilla postilaatikkoon alkoi kolahtaa kerran kuukaudessa Suosikki. Tuohon aikaan Jyrki Hämäläinen oli vielä lehden päätoimittaja, ja lehti oli Suomen ykkösnuortenlehtiä. Suosikki oli kepeä ja oikeastaan aika täydellinen lehti ala-asteen lopun ja yläasteen alun minulle. Tietääkseni lehti eli vuosituhannen vaihteen paikkeilla oikeaa kultakauttaan, ja tilaajamäärät ovat sittemmin laskeneet roimasti, mutta kyllähän Suosikki yhä olemassa on - ja onneksi on, sillä kyseinen lehtihän on perustettu jo vuonna 1961, ja olisi hirmuisen sääli, jos se joutuisi lopettamaan. (Satuin tosin viikonloppuna selaamaan uusinta Suosikkia ja on pakko sanoa, että ei sitä entiseksi tunnistaisi. Julkkisjuttujen sijaan lehti tuntui koostuvan melkein pääosin tavallisten ihmisten haastatteluista ja muista jutuista, "ennenvanhaan" lehden valloittivat julkkisjutut sekä monet palstat. Niin ajat muuttuvat...)

Suosikki 9/1992 (kuva täältä) 

  

Suosikki 3/1994 (kuva täältä)

En kovastikaan tunne lehdistönhistoriaa, ainakaan tällaisten viihdelehtien osalta, mutta 90-luvun Suosikki tuo kieltämättä mieleen nykyiset iltapäivälehdet siinä, että otsikoinnissa toistuvat jatkuvasti aikamoiset laatusanat: "Maailman kuumimmat turbo-julisteet!", "Jättiarvonta", "Timanttijulisteet", "Jättijulisteet", "Jättihaastattelu", "Huipputähtien salaisuudet", "Jättiliite", "Superstar Special", "Rajut festariraportit", "Unelmakovat turbojulisteet", "Kahden lehden maailmanennätys gigapaketti", "Julistekiksit". Huh! Oma lempparini on varmasti vahvan alatyylinen "unelmakova". Kieltämättä aika pikkutuhmaa!

Luulenpa, että Suosikki onnistui vaikuttamaan tuhansien ja tuhansien lasten ja nuorten elämään 90-luvulla, ja toki se niin teki varmasti sitä ennenkin. Ennen kaikkea Suosikilla oli varmasti iso rooli siinä,  mitä artisteja se nosti esiin, ja tätä kautta nuorison idoleiksi. Tuhansien nuorten lukemana lehtenä Suosikki pystyi, ainakin hieman, määrittelemään trendejä ja sitä mikä on cool. Lehteä lukemalla saattoi olla perillä siitä mistä tulisi pitää ja mitä pitäisi kuunnella, samalla lehti varmasti edisti muitakin muoti-ilmiöitä. Olihan lehti suuri osa nuorten mediaa aikana, kun internet otti vasta ensiaskeliaan, sosiaalisesta mediasta puhumattakaan. Loistavan Bees and Honey -palstan kautta nuoret pääsivät peilaamaan omaa ulkonäköään, terveyttään, seksuaalisuuttaan ja muita askarruttavia ongelmia muiden pohdintoihin ja asettamaan sitä kautta itsensä jonnekin normaaliuden ja erilaisuuden välimaastoon. Olihan se aina rauhoittavaa kuulla tohtori Ekin suusta, että kaiken maailman tapaukset ovat ihan normaaleja, ja mihinkään uuteen ei ole pakko kiirehtiä.

Suosikki  7/1998. Omista kätköistä.

Pinnallisuutta lehdessä piisasi, mutta niin oli varmasti tarkoituskin. Lehdet tuli luettua kannesta kanteen, sillä mikä oikeastaan olisi mielenkiintoisempaa kuin tietää, mikä mauste Spice Girlsin Mel B oikeasti olisi, onko Brad Pittillä lemmikkiä, ovatko Frendien näyttelijät oikeasti kavereita keskenään ja nähdä lapsuuskuvia XL5:n laulajista. Erityisesti jotkin osat ja aspektit Suosikista ovat jääneet lähtemättömästi mieleen:

1. Kultaturbot

eli elo-/syyskuun numerot, jotka olivat kanneltaan ainakin osaksi kultaisia, ja jotka olivat monisivuisempia kuin normi-Suosikit. En muista, oliko kultuturboissa sinäänsä jotain muuta erityistä, kuin laajuus, kannen väri ja se, että keskiaukean jättijulisteet olivat todella kaksi kertaa sen kokoisia kuin julisteet tavallisesti. Jo 90-luvulla minua tosin ihmetytti se, miksi Backstreet Boysista oli tällainen jättijuliste jopa kahtena tai kolmena vuotena, kai niitä bändejä nyt muitakin oli! Leonardo DiCaprionkin naama sieltä joskus tuli vastaan. Mistä pääsenkin seuraavaan aiheeseen, joka on...

2. Julisteet

Sillä kyllähän kultaturbojen ohella keskiaukeamalta löytyi julisteita ihan joka numerosta. Yleensä yksi kaksipuolinen juliste. Ja sen lisäksi vielä sellainen yhden aukeaman kokoinen posteri (ja yhden sivun kokoisia ihailijakuvia).

    Minulla tosiaankin oli tapana laittaa sinitarralla tai nastoilla julisteita huoneeseeni, kaikenmoiset tyypit seinillä viihtyivätkin, joskin erityisesti Backstreet Boys (90-luvulla) ja Tyrävyö (2000-luvun puolella), joskus Leonardo ja Titanic. Varmaan Spice Girls myös, tosin en muista yhtään Spice Girls -julistetta, mutta kai sellaisiakin on ollut.

   Ärsyttävintä julisteissa oli kyllä niiden irrotus lehdestä. Yleensä yritin kammeta julisteita niiteistään ruokaveitsellä, hivuttamalla sen niittien väliin ja vääntämällä auki. Jos onnistuin hyvin, laitoin niitit vielä kiinnikin, jotta koko lehti ei leviäisi käsiin. Toisinaan julisteet kyllä tuli vain revittyäkin irti, mutta silloin niittien tekemät repeämät saattoivat tehdä pahoja aukkoja julisteiden taitoksiin. Ärsyttävää! Mutta näiden ongelmien keskellä koitin elää ihan tavallista nuoruutta...

Idolipörssi 7/1998.

3. Bees and honey

"Dear Eki. Olen 148cm/40kg, onx ok? Olen vielä ihan lauta, ja mensut ei oo alkaneet. Onks se ihan normaalia? T. Tytsy 9v."

"Dear Eki. 170cm/60kg, onx ogei? Oon ihastunut yhteen tyttöön, mutten osaa pussata, mitä mun pitäis tehdä? Onks ihan normaalii?T. Epätoivoinen-85"
Ja Eki vastasi aina "älä kiirehti", "kehityt vielä".

   Ja niin: Netistä löytyy Dear Eki -peli, jossa voi testata, vastaisiko itse nuorten kysymyksiin oikein! Kas tänne!

4. Taskupokkarit

   Ainakin vielä jossain vaiheessa 90-lukua Suosikin välistä löytyi taskupokkareita, eli sivuja, joista saattoi leikkelemällä kasata itselleen pikku vihkosen, joka sisälsi kuvia ja tietoa milloin mistäkin starbasta. Muistan elävästi ainakin Titanic-leffan taskupokkarin, varmaan muistakin 90-luvulle keskeisistä näyttelijöistä/laulajista sellaisia oli.

Suosikki 8/1999.

Entä muistatko myös seuraavat?

* Miss Farkku Suomi -kilpailut
* jokaisessa numerossa ilmestyneen Idolipörssin, johon lukijat olivat saaneet äänestää suosikkejaan - voi sitä ilon päivää, kun oma lempibändi oli ykkösenä! Hieman jännästi myös urheilijoista oli ihan 90-luvun lopussa oma lista. Äänestys tapahtui tietysti täyttämällä lomake, liimaamalla se postikorttiin ja lähettämällä postikortti Suosikin toimitukseen. Aivan 1990-luvun lopussa Idolipörssin sivulla tosin ilmoitettiin, että äänestää voi myös sähköpostilla.
* takakannen cd-myyntimainokset, eli valtaisat cd-listat, joita saattoi tilata - kai niitä c-kasetteinakin sai :)
* suhde- ja muiden elämän ongelmien selvittelypalstan Jammun

Lisää Suosikki-asiaa tulossa myöhemmin!