90-luvun leluja, osa 1

Vaikka Suomi olikin 1990-luvun alussa taloudellisesti hyvin huonossa tilanteessa ja lama kesti useita vuosia, lähes milleniumiin saakka, ei ysärillä mahdollisesti koettua "puutetta" voi varmasti verrata vaikkapa isovanhempiemme aikaan. Itse en muista lapsuuteeni olleen mitenkään köyhä tai huono, vaan kaapit notkuivat leluja ihan tarpeeksi, ja metsässä juostessa tärkein leikkikalu oli lopultakin oma mielikuvitus.

Mutta olihan niitä lelujakin! Useat 90-luvun leluista eivät tietenkään ole leimallisesti vain 90-lukulaisia kuin ehkä vain meidän aikakauden lasten mielessä. Legoja rakennettiin ja barbeilla leikittiin jo vuosikymmeniä aiemmin. Mutta kyllä: barbeilla oli ysärivaatteet ja lego-ukkelit eivät välttämättä vielä 80-luvulla surffanneet, eivät ainakaan samanlaisilla laudoilla!

Suuri Lelukirja 1992 ja 1995.

Lapsuudenkotini varastosta löysin vaikka mitä aarteita, etupäässä vuosien 1992 ja 1995 lelukuvastoja :) Joskus on onni, että kaikki pitää säästää ja vain harvan hippusen voi heittää pois. Vaan nyt asiaan: eli ne lelut. Tässä huippupaloja vuoden 1992 lelukirjasta.

Fisher Pricen leluja.

Kyseinen merkki pitää sisällään vaikka ja mitä, mutta lopultakin hyvin samantapaisia leluja. Monilla niistä on jonkinlainen opetuksellinen funktio, kuten nyt vaikka tuolla kuvan kassakoneellakin, sellainen meiltäkin taisi kotoa löytyä.

Tiny Toons -pehmoleluja ja Gogo-koira.

Keittiöleikkeihin. Näitäkin kotoa löytyi. Hella tosin oli keltaisen sijaan kirkkaanpunainen.

Cupcake-nuket.

Nämä "kakkunuket" olivat hauskoja: nuken hameen pystyi kääntämään ylös, jolloin nukesta tulikin cup cake! (vaikka en minä 1990-luvulla tosiaankaan ollut kuullutkaan sanaa cupcake. Miksi lie näitä sitten sanottiin...)Tällainen taisi olla vain yhdellä ystävälläni, mutta olenpa siis saanut kuitenkin olla näiden kanssa niin läheisissä väleissä, että muistan nukkejen muovisen mekon tuoksuneen aina tietynlaiselle makealle.

Lundbyn nukkekoti, klassikkolelu.

Tällainen nukkekotikin löytyi. Se ei kyllä ollut 90-luvun talo, vaan jostain meille vanhana ostettu. Muistan äitin tapetoineen seinät uudelleen vaaleammilla ja vähemmän 70-lukua henkivillä kukkakuoseilla. Myöhemmin se on vähän harmittanut, koska ne vanhat tummat kukkatapetit olivat aika hienot! Nukkekodin sisustus oli kyllä myös hyvin kokoomahenkinen. Muutamia vanhoja huonekaluja taisi tulla talon mukana meille leikkeihin, mutta pääosin niitä haalittiin kirpputoreilta, uutena meillä oli tuskin mitään, mutta mitäpä lapsi siitä olisi ymmärtänyt, ja vaikka olisikin, niin tuskin asia olisi haitannutkaan. Ja äiti ompeli nukkejen vuoteeseen peiton, samasta kankaasta kuin meillä oli olohuoneessa sohvanpäällisiä.

Ja loppuun vielä hieman poikamaisempia leluja, joista minulla ei sinänsä ole oikeen mitään henkilökohtaisempia kokemuksia.

Captain Planet.

Turtles.

Transformers.

Mutta en minä ihan pelkkä nukkejenkanssaleikkijä lapsuudessani kuitenkaan ollut. Lempileluja olivat nimittäin legot; Turtles oli jossain vaiheessa Prätkähiirten ohella hyvinkin katsottu tv-ohjelma. Varsinaisia action-leluja meillä tai mitä tyttövaltaisimmalla ystäväjoukollani ei kuitenkaan ollut. Meni siinä sukupuoleen kasvatus siis oikeen kivasti.

Kirjoituksen kaikki kuvat ovat Brion vuoden 1992 Suuresta Lelukirjasta. Lehtistä on ilmeisesti jaettu ilmaisjakeluna kotitalouksiin.