perjantai 22. joulukuuta 2017

Hyvää joulua vuoden 1993 tunnelmissa!

Tässä poimintoja Anttilan vuoden 1993 joulukuvastosta. Postimyynti voi hyvin, ja tavaraa oli saatavissa laidasta laitaan: pelikoneita, kuntoiluvälineitä, vaatteita, kynttilöitä, suklaata ja niin edelleen.




Näissä 90-luvun joulukoristeissa ja kankaissa on hauskaa se, että ne näyttävät nyt 24 vuotta myöhemmin todella vanhanaikaisilla, mutta luultavasti aika monen kotona koristaudutaan näillä edelleen. Siltä puolen katsoen nämä eivät ole ollenkaan vanhanaikaisia, vaan vahvasti tätä päivää.

Alla oleviin peltipurkkeihin törmää nykyään aika usein kirpputoreilla. Söpöjä mielestäni!

 

Sitten lähdemme katselemaan potentiaalisia lahjoja! 

Trolli-peikot olivat 1990-luvun alkupuoliskolla todella suosittuja. Niinpä niitä näkyy myös ajan lelu- ja muissa kuvastoissa. Vaan moniko muistaa, että trollit yhdistivät voimansa myös Barbien kanssa?

Kuvan trollitalo näyttää hyvin tutulta, joskaan ei ihan niin tutulta että meillä kotona olisi ollut sellaista. Olenkin miettinyt, että sellainen saattoi olla esimerkiksi jollain päiväkerhokaverillani, jonka kanssa tuolloin aikojen alussa leikin.


Sitten pääsemme vauhtiin! Crash Dummies -sarjaan tarjolla monen monta autoa.
 

 
Ja ne pelikoneet! Nintendoa tänne! Onko mukana sinulle tuttuja pelejä? Nykysilmin hinnat näyttävät tosi kovilta, eikä kaikilla pelikonsolia ollutkaan. Etenkään vuonna 1993: työttömyys oli ennätyslukemissa ja lama siis pahimmillaan Suomessa.




Joulun tunnelmaan virittäydyttiin kotimaisten naisartistien, Arja Koriseva ja Anna Hanskin joululevyillä. (Jokuhan juuri kommentoi näistä yhteen edelliseen kirjoitukseen, ja sitten heti perään löysin tämän kuvan kuvastosta. Mikä sattuma!)






Näiden tunnelmien myötä rauhaisaa, iloista joulua kaikille!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Joulupukki, vuonna 1994 toivoisin...


Joululahjat alkoivat vakiintua keskitalven juhlan ja joulun osaksi 1800-luvulta alkaen, ja jo 1800-luvulla osattiin myös mainonta ja kaupallisuus.

Ensimmäinen Brion Suuri Lelukirja julkaistiin jouluksi 1988, tosin jo sitä ennen julkaistiin muita lelukirjoja. 1980-luvulla alettiin kuitenkin elää jo melkoisen yltäkylläisyyden keskellä, ja kehitys jatkui 1990-luvulla. Ja siitä edelleen ostettavan tavaran määrä on vain kasvanut.

Joulunalusaikana lelukuvastot olivat odotettua postia lapsiperheissä, ja ovat edelleen, otaksun. Erilaisia lelukuvastoja sai myös lelukaupoista sekä esimerkiksi isojen markettien leluosastoilta. Kuvastoja luettiin kannesta kanteen tarkasti ja monet kuvastojen aukeamat ovatkin syöpyneet elävästi mieleen. Kuvaston tarjonnan pohjalta laadittiin toivelistoja joulupukille.



1. Action man -lelut

Nyt ollaan syksyssä 1994, ja uusi Suuri lelukirja on juuri julkaistu. Mitä sieltä löytyy? No vaikka mitä! Pienille lapsille ovat klassiset Brio-hellat, Brion puiset junaradat, kävelyvaunut ynnä muut lelut, joita myydään edelleen. Puuhamatossa on kimaltavia, rapisevia ja muita erituntuisia kohtia.  Mutta ehkä kiinnostavampia ovatkin nämä hieman vanhempien lasten lelut ja vempaimet. Tässä teille kuusi poimintaa kuvaston sivuilta!

2. Batman -figuurit

Monien lelukuvastojen lukemiseen kuului paitsi toivelistan tekeminen, myös erilaiset merkinnät kuvastoihin. Itse en merkinnyt mitään niinkään näihin lelukirjoihin, mutta Barbie-kuvastoihin merkitsin muun muassa ne Barbiet, jotka jollain ystävällä oli. Ne ovatkin siksi täynnä hassuja "Hannalla on tämä" -lauseita.


3. Transformers -lelut

Lelukuvastot kuitenkin laadittiin nimenomaan siihen tarkoitukseen, että niistä saattoi etsiä toiveet täyttäviä leluja. Monissa kuvastoissa oli mukana erillinen sivu, johon toiveet saattoi kirjoittaa ja leikata irti.


4. Littlest pet shop -lelut

Littlest pet shop -figuurit ovat nykyään todella suosittuja, ja satuin työpaikan kahvipöydässä vastikään kuulemaan, miten kalliita jotkin tietyt vanhimmat figuurit voivat olla. 2000-luvun alun istuva kissa on kuulemani mukaan kuumaa kamaa. No entäs nämä ysärin hahmot? Vai ovatko nämä jo ihan liian antiikkisia ja oikeastaan ihan eri maailmasta kuin nykypäivän Littlest pet shop -lelut?


5. My Little Ponyt, muut söpöt sekä klassinen Lundbyn nukkekoti
My Little Ponyt olivat vielä vuonna 1994 mielestäni "oikean näköisiä", verrattuna siis näihin nykyisiin poneihin. Tältä sivulta löytyvät myös muun muassa Puppy Surprise -lelut sekä hyvin perinteinen, mutta silti ikisuosittu Lundbyn nukkekoti sekä sen nukkeja ja kalusteita.



6. Petra-nukke

Barbiet olivat 90-luvun supersuosittuja muotileluja. Aidot Barbiet eivät tosin olleet mitään edullisia leluja. Halvimmillaan tavallisen Barbien saattoi saada 100 markalla, mutta hiemankin erikoisemmat nuket olivat usein hinnaltaan lähempänä 200 markkaa, eli pyöreästi arvioituna noin 40-45 euroa. Ja sitten olivat vielä tietysti kaikki oheistilpehöörit ja muut tarpeelliset: autot, talot ja niin edelleen. Niinpä muille barbien kaltaisille nukeille avautui tietysti markkinoita. Tässä esillä Petra-nukkeja, joissa hinnat liikkuvat hieman edullisemmassa haarukassa.

Mitä sinä mahdoit toivoa jouluksi 1994?

perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulurauhaa: 90-luvun parhaimmat joululaulut



Jouluun kuuluu liuta perinteisiä joululauluja. Enkeli taivaan, Jouluyö, En etsi valtaa loistoa, Tip Tap, Porsaita äidin oomme kaikki ja niin edelleen. 1990-luvulla ja sen lähettyvillä julkaistiin myös iso määrä uutta joulumusiikkia, ja osa siitä on jäänyt elämään.

Joel Hallikainen tuli tutuksi ennen muuta Ylen Tuttu Juttu Show'n toisena juontajana Timo Koivusalon. Itse muistan hänet myös taikuri Telmusena! Ja Kuurankukka oli vuoden 1992 suurimpia hittejä. Mutta Hallikainen teki myös menestysekkään joululevyn vuonna 1996: Joulurauhaa. Sen nimikkokappale on haikeankaunis joululaulu, jonka moni ysäri-ihminen tuntee, ja joka soi edelleen.



Vesa-Matti Loirin joululevy Sydämeeni joulun teen julkaistiin jo 1988, mutta kyllä se on silti helppo liittää ysäriinkin. Levyltä löytyi tietysti nimikkokappale Sydämeeni joulun teen, joka on vakiinnuttanut asemansa yhtenä suomalaisten suosituimpana joulukappaleena. Levyllä versioitiin myös vanhoja klassikoita: Sylvian joululaulu, Varpunen jouluaamuna, Heinillä härkien kaukalon ja niin edelleen. Levystä otettiin uusintapainos uusilla kansilla vuonna 1998 (alla). Tähän uusintapainokseen saatiin mukaan myös viisi uutta levytystä.



Kansainvälisillä areenoilla tehtailtiin niin jouluisia covereita kuin myös uusia joululauluja. Yksi kenties eniten elämään jäänyt kappale lienee Mariah Careyn vuoden 1994 esitys All I want for Christmas is you. Kappale on globaalisti ollut todella suosittu - se on muun muassa (Wikipedian mukaan) Yhdysvaltain myydyin soittoääni!



Omia joululevyjään äänittivät 1990-luvulla muun muassa Hanson (Snowed in, 1997), NSync (Home for Christmas, 1998), Suomessa Laura Voutilainen ja Jari Sillanpää - ihan pari mainitakseni.

Vuonna 1996 televisiossa ensiesitettiin Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu -piirretty, ja sillä kuultiin J. Karjalaisen Joulupukin töissä.


Itse olen jouluihminen, ja joululaulut kuuluvat joulunalusaikaan. Joululaulusuosikkejanikin on monia. Toisaalta minua koskettavat vanhat, synkät joululaulut, kun taas toisenlaiset vanhat perinteiset joululaulut vievät ala-asteen joulujuhliin. Sellaisia olivat esimerkiksi Heinillä härkien kaukalon ja Enkeli taivaan. Toisinaan taas fiilikseen sopivat kaikkein parhaiten iloiset, ironiset tai rokkaavat joululaulut, ja John Lennonin ja Yoko Onon rauhansanoma Happy Xmas -kappaleessa vetoaa minuun. Pidän myös kaikista edellä esitellyistä joululauluista! Ehkä se kaikkein suurin joululaulurakkauteni on kuitenkin tällä hetkellä Oi jouluyö. Sitä on hankalaa kuunnella herkistymässä.

Millaisia joululauluja sinä muistat 90-luvulta?

torstai 7. joulukuuta 2017

Ysärikirjaa joulutarjoushintaan!

Ysärikirjaa on nyt saatavilla tarjoushintaan kustantajaltamme Atenalta!

Kirjan alehinta on 22,90 € sisältäen postikulut. Muista kirjoittaa alekoodi "nuoruusdisko" tilauksen yhteyteen. Tarjous on voimassa vuoden loppuun saakka.

Tilaa kirjasi osoitteesta http://atena.fi/nuoruusdisko


tiistai 28. marraskuuta 2017

Anna mulle tähtitaivas - Iskelmää lapsille ja nuorille



Iskelmä - mitä siitä tulee ensiksi mieleen? Sanahan tarkoittaa alunperin iskevää sävelvää, iskusävelmää - siis tarttuvaa biisiä. Iskelmäradiossa soi nykyään kai vähän kaikenlainen kevyt musiikki, Jenni Vartiaisesta alkaen. Itselleni sanana iskelmä tarkoittaa kuitenkin paljolti sellaista tanssimusiikkia, jota kaiketi tanssilavoilla tanssitaan jonkin vakiotanssin askelin. Se on jotain, mitä tekevät  Anne Mattila, Matti ja Teppo sekä iso joukko entisiä tangokuninkaallisia. Ja se sellainen ei taida olla kovassa huudossa nuorten keskuudessa mitenkään laajemmin.

Siksi onkin kiinnostavaa, että iskelmämusiikki, tai iskelmällinen musiikki saattoi aivan hyvin kuitenkin olla lasten ja nuorten suosiossa vielä 1990-luvulla! Itse kuulemma lauleskelin 90-luvun alussa kovasti Katri Helenan Anna mulle tähtitaivas -iskelmää... Kai se sitten kolahti! Vanhojen ystäväkirjojen perusteella Anna Hanski oli kovassa huudossa päiväkodissani joskus vuoden 1993 tienoilla.

Alla on Katri Helenan tähtitaivastulkinta hyvin historialliselta hetkeltä (ainakin televisiohistorian näkökulmasta). Se on nimittäin osa Kanavanvaihtokarnevaalia, eli ohjelmaa uudenvuodenillalta ja -yöltä vuodenvaiheesta 1992-1993. Tuolloin MTV3 sai oman toimiluvan ja kolmonen alkoi näkyä omalla kanavallaan. Karnevaalissa esiintyi tähtiartisteja ja uusi pöllölogo julkistettiin.



Iskelmämusiikkia tekevät tähdet olivat nuortenkin suosikkeja paitsi oman näppituntumani perusteella niin myös siinä mielessä, että ne pärjäsivät hyvin Suosikin vuosittaisissa grad prix -äänestyksissä.

Tietysti iskelmämusiikin erottelu muusta popista kevyestä musiikista on mahdotonta. 1990-luvun miesartisteista esimerkiksi Samuli Edelmannin ja Aki Sirkesalon moni kappale kuulostaa aika iskelmältä, mutta toisaalta myös vaikkapa soulilta ja popilta. 

Luultavasti iskelmällistä musiikkia digattiin myös silloin, jos vanhemmatkin sitä kuuntelivat, ja iskelmää kuuli vaikkapa isän nauhoittamista c-kaseteista automatkoilla. Sittemmin iskelmä ja pop (ja rock kai myös) ovat pikku hiljaa liudentuneet lähemmäs toisiaan. Iskelmää oli kenties myös toisenlainen viihdemusiikki: Meiju Suvas ja Kikka.

"Oi pure mua, se tee 
yö kylmä pakenee 
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin 
Oi pure korvaan mua 
en elä ilman sua 
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin."





Kiinnostavaa on sekin, että jotkut 90-luvun (ja monien muidenkin vuosikymmenten) iskelmäartisteiksi mielletyt laulajat ovat nykyään ihan avoimesti nuorten ja nuorten aikuisten suosikkeja, ja luultavasti muussakin kuin ironisessa mielessä. Paula Koivuniemi, Jari Sillanpää ja Kaija Koo vetävät halleja ja festarilavojen edustoja täyteen jostain ihan muusta kuin kuusikymppisestä tanssilavayleisöstä. 

Jos iskelmän muodonmuutos kiinnostaa enemmän, lue vaikkapa tämä Ylen sivuilla ole Iskelmä-Suomi-sarjaan liittyvä juttu vuodelta 2013.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Seuraa hakemassa - ysärin deittiohjelmia


Nykyään televisio on täynnä erilaisia seuranhakuohjelmia: Maajussille morsian, Ensitreffit alttarilla muun muassa. Televisiossa on oltu myös treffeillä pimeässä, alasti rannalla, etsitty sinkkuäidille sulhasta ja niin edelleen.

Mutta osattiin sitä ysärilläkin! Deittiohjelmien valikoima ei kuitenkaan ollut ihan niin kattava kuin 2000-luvulla. Vanha kunnon Napakymppi oli genren ykkönen, mutta muutamaa muutakin konseptia päästiin todistamaan.

Napakymppi
Maikkarin Napakymppi alkoi vuonna 1985 ja jatkui aina 2000-luvun alkupuolelle saakka. Lähes koko ohjelman ajan sen vakiokasvoina toimivat juontaja Kari Salmelainen sekä pianisti Kaitsu, eli Kaj Wessman.

1980-luvulla ohjelma oli niin suosittu, että jopa puolet suomalaisista parhaimmillaan katsoi sitä - mitä tietysti selittää se, että Suomessa näkyi kaksi televisiokanavaa.



Ohjelmassa herra tai neiti X esitti keksimiään kysymyksiä kolmelle vastakkaista sukupuolta olevalle seuranhakijalle, A:lle, B:lle ja C:lle. Idea oli siinä, etteivät osapuolet saaneet nähdä toisiaan, vaan herra tai neiti X valitsi kolmesta kandidaatista itselleen seuraa vastauksien perusteella. Valitun kumppaniehdokkaan kanssa sitten lähdettiin matkalle. A:lle, B:lle ja C:lle oli arvottu matkakohde, ja jakson jännittävin hetki olikin usein se, kun parin matkakohde selvisi. Matkakohteista yksi oli kotimaan kohde (tyyliin Jämsä tai Padasjoki), yksi kohde läheltä Euroopasta ja kolmas, se "paras" sitten vähän kauempaa etelän lämmöstä.

Vuosien aikana ohjelmassa kilpaili yli 7000 ihmistä. Ohjelman yleisössä oli useimmiten jokin vanhempien ihmisten ryhmä, esimerkiksi Marttoja tai muita senioreita, jotka toivat pieniä lahjoja Karille ja Kaitsulle. Kari vitsaili niin yleisön ja kilpailijoiden kanssa kuin myös viisasteli hiljaiselle Kaitsulle.





Videotreffit




Videotreffit oli Yleisradion TV2:n treffailuohjelma, jonka pohjalla oli teknologinen kehitys: mukana oli videoita ja kännyköitä!



Videotreffejä kuvattiin vuosina 1999-2002. Ohjelmassa "nuoria sinkkuja esiteltiin paitsi toisilleen, myös koko Suomen kansalle", kuten juontaja Jarmo Luttinen totesi heti ensimmäisen jakson aluksi. Luttinen juonsi ohjelmaa aluksi yhdessä laulaja Marita Taavitsaisen kanssa. Myöhemmin Taavitsainen sai parikseen Heikki Helan. Syksyllä 2001 puikkoihin tuli mm. Jyrkistä katsojille tuttu Thea Khalifa, ja kännykät olivat vaihtuneet Internethuumaan, kun mukaan ohjelmaan tuli livechat.

Ohjelmassa sinkut näkivät kahden muun sinkun esittelyvideot, joiden perusteella he saivat valita kummasta olivat kiinnostuneempia. Toisin kuin vaikkapa Napakympissä, valinnan ulkopuolelle jäänyt "kolmas tyyppi" ei kuitenkaan jäänyt nuolemaan näppejään, vaan hän sai kännykän, johon sitten kiinnostuneet sarjan katsojat saivat soittaa. Aika hauska idea oikeastaan!

Videotreffien pätkiä löytyy Ylen Elävästä arkistosta montakin, mene tsekkaamaan niitä tästä.



Amorin kaaret

Entä muistatko myös Maikkarin Amorin kaaret? Ohjelmaa juonsi Tiina Klemettilä. "Amorin kaaret nuo nähdä sain, Amorin kaari on rinnassain", lauloi Susanna Heikki ohjelman samanimisessä tunnuskappaleessa. Sen voit kuunnella täällä.


Amorin kaaret alkoi Maikkarilla syyskuussa 1997, ja ohjelman ennakkomainos on tuossa ylläolevalla videolla, videon lopussa. Amorin kaaret perustui ulkomaiseen formaattiin (1990-luku aloittikin formaattibisneksen buumin!), ja sitä seurattiin  MTV3:lla perjantaisin kello 20-21. Jaksoissa esiintyi tunnettuja kotimaisia iskelmäartisteja, kuten Laura Voutilainen, Petri Laaksonen ja Paula Koivuniemi - ja popimpaakin oli toisinaan, kuten alla oleva video Nylon Beatin esiintymisestä ohjelmassa.

Ohjelmasta löytyy aika vähän tietoa, mutta ohjelman idea oli, että ihminen saattoi sen kautta ottaa yhteyttä esimerkiksi kaukorakkauteensa tai kauan sitten menetettyyn ensirakkauteen. Käytännössä kyse oli siis julkisesta aloitteen tekemisestä. Voi sanoa, että tässä ohjelmassa ihmiset todella laittoivat itsensä likoon! 




torstai 2. marraskuuta 2017

90-luvun ikimuistoisimmat nuorten televisio-ohjelmien tunnarit
















Beverly Hills 90210 (1990-2000) oli ysärillä olennainen osa nuorisokulttuuria etenkin Jenkeissä, mutta näkyi sarjan suosio Suomessakin. Erityisesti 1990-luvun alkupuolella sarjan tähdet poseerasivat jatkuvasti Suosikin kannessa, ja lehdessä oli usein juttuja sen näyttelijöistä - sekä tietysti julisteita keskiaukeamalla.

Sarja tuli nopeasti Kolmoskanavalle/MTV3:lle osaksi sunnuntai-iltapäivien televisioputkea, johon oli koottu nuortensarjoja. Beverly Hillsin kyljessä katsottiin muun muassa Frendejä ja Jyrkin listaohjelmaa Jyrki Countdown. Myöhemmin paikalla esitettiin muun muassa Roswellia.

Aiempi kirjoitukseni tästä klassikkosarjasta löytyy täältä.

Kumpaa jengi diggaa: Beverly Hills, 90210 vai Melrose Place, kysyi SinäMinä vuonna 1993.






Melrose Place (1992-1999) -sarja oli alunperin Beverly Hills 90210:n pohjalta tehty spin-off. Sarjaa esitettiin MTV3:lla iltayhdeksän aikaan keskiviikkoisin. Ehkäpä jo lähetysaikakin tarkoitti sitä, ettei sarja ollut suunnattu ihan pienille lapsille tai kovin nuorille. Itse en itseasiassa koskaan oikeastaan katsonut Melrose Placea juuri kellonajan vuoksi. Olisin siitä tosin ollut kiinnostunut, sillä jotkut kaverini sarjaa seurasivat, mutta meillä kotona oltiin kai aika tarkkoja tv:n katselusta.

Dawsons Creek (1998-2003) ja Viiden juttu (1994-2000) olivat myös osa sunnuntai-iltapäiviä, mutta Neloskanavan puolella. Monille suomalaisnuorille kävi tosin niin, ettei sarjoja nähnyt ollenkaan: Nelonen aloitti lähetyksensä 1997, mutta kanava ei kuitenkaan näkynyt koko Suomessa heti.

Aiempi kirjoitukseni Dawson's Creekista täällä.



Viiden juttua seurattiin Suomessa usean vuoden ajan, mutta jostain hämmentävästä syystä olen kuullut jonkun verran kommentteja, joissa sarjaa lytätään. Ja minulla on itsellänikin siitä aika lailla sama mielikuva. Katsoin Viiden juttua toisinaan, mutta samalla tuntuu, että jotenkin inhosin koko ohjelmaa. Mistähän sekin johtuu?





Erityisesti Beverly Hillsin ja Melrose Placen tunnarit ovat samankaltaisia ja niissä on vielä selviä kaikuja 1980-luvulta. Ja jotenkin en voi olla ajattelematta, että kyllä tuolloin osattiin vielä tehdä alkutunnareita! Tunnusmusiikit ovat mielestäni kuitenkin olennainen osa sarjoja: ne toistuvat joka jaksossa ja ne viestivät sarjan tunnelmasta ja siitä, mitä on tulossa. Tunnusmusiikit myös vievät takaisin niihin hetkiin, jolloin sarjaa katsottiin. Sarjan kohtaukset eivät välttämättä ole jättäneet pysyviä muistijälkiä, mutta tunnarit kyllä pysyvät muistissa.

Olen tehnyt Spotifyhin ysärimusiikkilistan (löytyy nimellä Ysärinostalgiaa - Ysärikirjan soittolista, löytyy myös blogin sivupalkista vasemmalta), ja sinne on koottu herkullisten, ihanien ja kamalien hittibiisien ohella myös tunnusmusiikkeja ajan tv-sarjoista. Jotenkin ne vain vievät suoraan menneen ajan arkeen! :)

Mikä tunnareista sykähdyttää sinua eniten?





sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Spice Girls Suomessa Lapin-vierailulla 1996

 


Kun puhutaan Spice Girlsista ja Suomesta, puhutaan useimmiten toukokuusta 1998. Tuolloin Spaissarit esiintyivät Helsingissä ja hajosivat Gerin jättäessä yhtyeen. Harvemmin kuitenkaan muistellaan joulukuuta 1996, jolloin Spaissarit niin ikään vierailivat Suomessa! Ja kovin paljon vähemmän dramaattisesti. 

Ylen TV1:n musiikkiohjelma Lista oli mukana Spice Girlsin vierailulla Rovaniemellä, ja tuota Listan juttua voi katsoa ohjelman 19. joulukuuta 1996 lähetetyssä jaksossa, joka on toistaiseksi katsottavissa Ylen Areenassa!

Katsoa Listan jakso tästä!

Spice Girlsien haastattelu alkaa jaksossa noin 21 minuutin kohdalla, ja haastattelun perään katsomaan myös 2 become 1 -musiikkivideo.

Itse pidän Spice Girlsien vuotena ennen muuta vasta seuraavaa vuotta, 1997. Wannabe ja muut ekan levyn sinkut sekä Spice-levy silti julkaistiin jo 1996 ja lento tähtitaivaalla oli alkanut. Hauskaa, että Spaissarit saatiin Suomeenkin jo 1996, vaikkei tuohon sisältynytkään keikkaa tai muuta.

Jutussa naiset kertovat muun muassa tavanneensa joulupukin, ja onpahan mukana myös "tytöt pystyy mihin vain" -asiaa.



maanantai 9. lokakuuta 2017

90-luvun lama: Mitä tapahtui ja miksi

1990-luvusta monille tulee ensimmäisenä mieleen lama (ja sen jälkeen ehkä jääkiekon maailmanmestaruus ja eurodance), riippuen ehkä toki muistelijan iästä. Erityisesti 90-luvun aikuisten elämään lama vaikutti hyvin eri tavalla kuin meidän lapsien ja nuorten, tai ainakin asioista seurattiin varmasti toisella tavalla ja asioita ymmärtäen.

Nyt ajattelinkin kirjoittaa lyhyesti siitä, mitä se lama oikeastaan oli, mistä se johtui ja mitä silloin tapahtui. Tällainen selitysversio meille, jotka laman aikana elimme lapsuuttamme ja nuoruuttamme, ymmärtämättä ehkä kuitenkaan kovin hyvin sitä, mistä asiat johtuivat.

Markat kourassa: 31,20mk.


Tiivistelmänä voisi sanoa, että lama oli syvä ja vakava tapahtumasarja, joka kuitenkin kääntyi uuteen talouskasvuun suhteellisen nopeasti. Lama jätti silti jälkensä Suomeen, ja sen vaikutuksia näkee edelleen.

Laman alkutahdit ja 80-luvun perintö
Suomi ajautui 1990-luvun alussa syvään lamaan eli talouden matalasuhdanteeseen. Muutos oli suuri erityisesti suhteessa 80-lukuun, jolloin talous kasvoi nopeasti, kulutettiin paljon ja niinsanottu juppikulttuuri nousi. Syöksy pröystäilevästi, säkenöivästä kasarista 90-luvun alun leipäjonoihin oli raju ja nopea.


Miksi Suomi ajautui lamaan? 
Yksi syy lamaan oli 80-luvulla aloitettu rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen ja 80-luvun lopun talouden ylikuumeneminen, Suomessa oli siis ajauduttu tavallaan hintakuplaan, jossa esimerkiksi osakkeiden ja asuntojen hintoja yliarvioitiin. Kuten yleensä aina, tällaiset kuplat puhkeavat lopulta. Suomessa koettiin vakava pankkikriisi, kun 80-luvulla oli annettu suuria lainoja liian heppoisin perustein. Kun talouskupla puhkesi, pankit joutuivat liriin. 80-luvulla oli siis otettu liikaa riskejä, jotka nyt eivät enää kannattaneetkaan.

Usein lama yhdistetään myös Neuvostoliiton romahtamiseen, mikä tietysti on tottakin. Kun Neuvostoliitto alkoi olla 80-luvun lopulla henkitoreissaan ja sen taru päättyi lopullisesti vuonna 1991, Suomen idänkauppa romahti, mikä vaikutti suuresti koko maan taloustilanteeseen. Ulkomaankauppa siis pieneni äkillisesti ja dramaattisesti.

Marraskuussa 1991 pitkään jatkunut "vahvan markan politiikka" päättyi, kun markka jouduttiin devalvoimaan 14 %:lla eli sen arvoa laskettiin 14 %.

Jo tapahtuma-ajankohtanaan, mutta myös jälkikäteen on huomautettu myös siitä, että lamaa ei hoidettu välttämättä kovinkaan hyvin, vaikka jälkiviisaus toki aina helppoa onkin. Ehkä toisenlaisella laman hoitamisella laman aiheuttamat vahingot olisivat olleet pienempiä. Jo 80-luvun lopulla oli selvää, että talouden kasvu ei tulisi pitkään jatkumaan, ja että kupla tulisi puhkeamaan, mutta poliittisilla päätöksillä ei kyetty pehmentämään tulevaa rysähdystä.

Laman hoidosta vastasivat muun muassa nämä miehet: pääministeri Esko Aho, Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg sekä valtiovarainministeri Iiro Viinanen. SKOP ajautui kriisiin ja Suomen Pankki pelasti sen.


Kuinka kauan lama kesti?
Vuoden 1990 lopulla alkanut lama oli tavallisen kansalaisen kannalta syvimmillään vuonna 1993 ja alkuvuonna 1994, jolloin jopa 20 % työväestöstä oli työttömänä, pahimmillaan yli 500 000 ihmistä. Siitä työttömyys alkoi hitaasti pienentyä. Kuitenkin työttömyys oli ennen lamaa ollut suunnilleen parin prosentin luokkaa, eikä sellaista tasoa sittemmin ole saavutettu.

Talous alkoi kasvaa uudelleen jo 90-luvun puolivälissä. Pääministeri Esko Aho sanoi jo vuonna 1993 laman olevan takana. 1990-luvun loppu olikin Suomessa jo hyvin erilaista aikaa, kun Nokia alkoi nousta maailman johtavaksi kännykkävalmistajaksi ja talous kasvoi.

Laman seuraukset
Lama tarkoitti muun muassa sitä, että yrityksiä ajautui konkurssiin, ihmisiä ulosottoon, pankkeja kriisiin (tämä kulminoitui esityisesti SKOP:iin), ja tämän kaiken seurauksena valtion tulot pienenivät, vaikka menoja olisi ollut entistä enemmän - niinhän se tuntuu aina menevän, että kriisitilanteessa valtion ja hallituksen pitää tulla vastaan esimerkiksi pelastamaan pankkeja. Ihmisten jäädessä työttömäksi myös monet sosiaaliturvan muodot veivät valtion hupenevia rahoja. Joidenkin arvioiden mukaan Suomesta katosi laman aikana jopa 450 000 työpaikkaa.

Lama tarkoittikin suuria leikkauksia muun muassa sosiaalitukiin. Suomeen tulivat leipäjonot. Tragediat olivat väistämättä suurimpia niille yksittäisille ihmisille, jotka saattoivat nopeassa tahdissa menettää kaiken, jos esimerkiksi oma yritys meni konkurssiin ja niskaan kaatuivat valtavat velat. Pitkäaikaistyöttömyys oli uusi ilmiö, joka sittemmin ei ole kadonnut minnekään. Ennen 90-lukua pitkäaikaistyöttömiä ei juuri ollut.

Lama näkyi niidenkin arjessa, joiden perheissä ei koettu työttömyyttä tai konkursseja. Me lama-ajan lapset puolitimme kouluissa pyyhekumeja, säästimme silkkipapereita, kierrätimme koulukirjoja ja niin edelleen. Kasvoimme yhteiskunnassa, joka tuntui (ja tuntuu) epävarmalta ja jossa puhutaan jatkuvasti leikkauksista ja siitä, millaista hyvinvointivaltiota (tai oikeastaan nykyään puhutaan enää hyvinvointiyhteiskunnasta) meillä on varaa ylläpitää. 

90-luvun laman jälkeen Suomessa alkoi yleistyä muun muassa puhe hyvinvointivaltion purkamisesta ja supistamisesta sekä siitä, etteivät erilaiset ongelmat ehkä sittenkään riippuneet yhteiskunnallisista rakenteista vaan yksilöstä itsestään - että kyllä kaikesta selviää ja menestyy, jos vain on ahkera ja tsemppaa.

*****

Alla on vuodelta 1992 oleva dokumentti, johon on koottu kiinnostavaa aikalaisaineistoa 80-luvulta 90-luvun alkuun. Siitä voi helposti seurata asioiden etenemistä ja vaikkapa poliitikkojen ja asiantuntijoiden kulloisiakin kommentteja ja näkemyksiä.





Lähteet:
Anu-Hanna Anttila: Laman jakama kansakunta. Teoksessa: Maamme. Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria. SKS 2016.
Ylen Elävän arkiston materiaali 
Ja tietysti Ysärikirja


torstai 28. syyskuuta 2017

Seppälä - muistoissa


1990-luku oli vuosikymmen, jolloin vaatteiden halpatuotanto nousi ja Suomeen alkoi saapua enenevässä määrin ulkomaisia vaateketjuja, joiden idea perustui massamyyntiin ja jatkuvasti uudistuviin mallistoihin. Vero Moda saapui vuonna 1990, H&M vuonna 1997.

Tässä ympäristössä täällä jo pitempään toimineet ketjut elivät vielä melko hyvin. Vaatteita hankittiin marketeista sekä tutuista vaatekaupoista: esimerkiksi Lindex ja Seppälä  olivat pienempienkin kaupunkien tuttuja.

Ajat olivat siis varsin toiset kuin nykyään, sillä moni 90-luvulta tuttu ja erittäin suosittu kauppaketju on 2000-luvulla ajautunut vaikeuksiin ja ajautunut konkurssiin. Ensimmäisinä tulevat hakematta mieleen Anttila, Tiimari ja viimeisimpänä Seppälä.


Nämä kuvat tv-mainoksesta keväältä 1993, ks. video täältä.



Seppälä profiloitui 90-luvulla ja 2000-luvun alussa teinien kaupaksi. En varmasti ollut ainoa, joka juuri sieltä hankki hassuja alusvaatteita ja teepaitoja. Niitä sellaisia, joissa oli esimerkiksi pimeässä hohtavia printtikuvioita ja hassuja tekstejä. Toisaalta Link-merkillä oli tarjolla teinien massamuotia aina kulloistenkin trendien mukaan. Kaupoista löytyi myös pieni kosmetiikkaosasto, josta ostettiin huulikiiltoja ja parinkympin (siis parinkymmenen markan!) hintaisia hajuvesiä.

Seppälä mainosti myös televisiossa, ja aina saman kaavan mukaan. Eli mainoksissa oli (useimmiten) sininen tausta ja ihmiset tyylikkäissä vaatteissaan kävelemässä hidastetusti sen edessä. Musiikki oli koneella tehtyä ja jotenkin "paukahtelevaa". Mainosta voi katsoa vaikka tästä, jotta musiikkikin tulee kuuluville (Seppälän mainos videon lopussa, noin ajassa 2:35):




Seppälän ajautuminen konkurssiin nyt vuonna 2017 on surullinen juttu siksikin, että yrityksellä on kuitenkin pitkä ja menestyksekäs historia. Se perustettiin vuonna 1930. Vielä 1960-luvulla Seppälä oli oikeastaan muodin aallonharjalla, kun se toi Suomeen monia uusia muoteja. 1980-luvulla Seppälä yritti laajentua ulkomaille, muun muassa Saksaan, mutta laihoin tuloksin. Kotimaassa meni kuitenkin hyvin, ja 90-luku ja 2000-luvun alku olivat Seppälälle kasvun aikaa.

Tässä taas Seppälän mainos 2000-luvun alusta, tyyli on muuttunut:


Millaisia muistoja sinulla on Seppälästä?


torstai 21. syyskuuta 2017

Ysärikirja on täällä - ja ne kaikki haastattelut!

Ysärikirja julkaistiin alkuviikolla, ja ilokseni se on kiinnostanut eri medioissa! Olenkin sekä yksin että yhdessä toisen kirjoittajan Ainon kanssa antanut haastatteluja monelle taholle. Suurin osa jutuista on jo tullut ulos. Olen kerännyt tähän näitä juttuja, jos olet kiinnostunut vilkaisemaan. Vierailu Ylen Aamu-tv:ssä oli varmasti kaikista jutuista jännittävin, mutta samalla myös tosi hauska ja positiivinen kokemus :)




Ja jos haluat kirjan omaksesi, muista hyödyntää kustantamomme Atenan tarjous, joka on voimassa 30.9. saakka. Tarjouksen mukaan saat Ysärikirjan vain 22,90 euron hintaan, sisältäen postituksen. Kirjan voi tilata täältä, muista käyttää koodia "nuoruusdisko"!

Helsingin sanomien Nyt-liitteen juttu

MeNaisten juttu pohti, mikä oli ysärillä paremmin, tai ainakin eri tavalla, kuin nyt

Ilta-Sanomien juttu keskittyi paljolti ysärikotiin ja ääniin

Ylen Aamu-tv:ssä päästiin ääneen tiistaina 19.9.

Etelä-Suomen sanomien juttu listasi aika monta ysärijuttua

Jo aiemmin kommentoi 90-luvun ruokia Hesarin jutussa

Akateemisessa kirjakaupassa kävimme myös, ja siitä tuli Facebook-video 





tiistai 12. syyskuuta 2017

Puhdas elämä lapselle -stadikkakonsertit

2000-luvun alussa yläasteellani järjestettiin matkoja Helsinkiin Olympiastadionille katsomaan kovimpien kotimaisten artistien hyväntekeväisyyskeikkaa. Vaikka en itse koskaan osallistunut konsertteihin paikan päällä, niin ei haitannut - tapahtuman näki myös MTV3:lta! Eli vhs-kasetit valmiiksi ja nauhoittamaan.

Kyseessä olivat Lastenklinikoiden kummien järjestämät Puhdas elämä lapselle -konsertit, jotka kokosivat artistit ja tuhannet katsojat yhteen elo-syyskuisin. Tapahtuman maskottina oli keltainen nalle, jolla on toinen tassu kantositeessä. Ensimmäinen Puhdas elämä lapselle -konsetti järjestettiin vuonna 1995, keskellä ysäriä, laman taittuessa kohti nousukautta ja eurodiscon jyrätessä. Konsertin yhteydessä kerättiin lahjoituksia, joilla saattoi tukea Lastenklinikoiden kummien toimintaa. Esimerkiksi vuonna 1998 liput maksoivat katsomopaikasta riippuen 50-100 markkaa. Tämä tosin kertoi lähinnä tapahtuman kasvaneesta suosiosta, sillä vielä ensimmäisenä vuonna 1995 seisomalippu konserttiin maksoi vain 30 markkaa.

Tänäkin päivänä konsertteja järjestetään vuosittain, nimi vain on vuosien saatossa muuttunut muotoon Elämä lapselle.



Toisinkin olisi voinut käydä, sillä alunperin konsertteja oli tarkoitus järjestää vain kolme, mutta kun stadion vuonna 1997 oli loppuunmyyty (noin 42 000 katsojaa), halusivat Lastenklinikoiden kummit jatkaa samalla tiellä, kuten Ilta-Sanomat kirjoitti 4.6.1998. Varojen keräystä vauhditettiin myös muilla paikkakunnilla, kuten Tampereella järjestetyissä konserteissa, yhteistyöllä Hartwallin Jaffan kanssa sekä ottamalla Lastenklinikoiden kummit kohteeksi lasten taksvärkkikeräykselle.

Konserteissa oli mukana eräänlaisten tukijoiden rooleissa myös urheilijoita, esim. vuonna 1995 mukana olivat Valentin Kononen, Teemu Selänne, Timo Jutila ja Jari Kurri.


Ja voi niitä esityksiä!

Vuoden 1995 esiintyjiin kuuluivat Aki Sirkesalo, Anna Hanski, Essi Wuorela, Joel Hallikainen, Kaija Koo, Katri Helena, Neon 2, Riki Sorsa, Taikapeili, Tommi Läntinen, Samuli Edelmann ja Sani, Movetron sekä Kirka. Lämppäreinä olivat Juustopäät ja Aikakone kello 18.30 alkaen.
Myös ulkomaisia artisteja alkoi tulla mukaan konseptin kasvaessa. Esimerkiksi vuonna 1997 lavalle nousivat Mr. President, Alexia, Paul Young ulkomaisista artisteista, kotimaisista muun muassa Aikakone, Kaija Koo, Arja Koriseva, Mikko Kuustonen, XL5, Mascara ja Rasmus.

Ilta-Sanomien mukaan artistien mukaan saaminen ei ollut vaikeaa, kuten selviää tästä jutusta:

"Hyväntekeväisyys luo kotimaiselle artistille stadion-tähden puitteet 
Jarmo Hankivaara (IS)

Olympiastadionilla 20. elokuuta järjestettävään Puhdas elämä lapselle -konserttiin ei ollut hankala saada esiintyjiä, vaikka heille ei makseta pennin hyrrää. Esiintyjiä värvännyt Lasse Norres ehti kuulemma hädin tuskin esittää asiaansa, kun vastaus oli jo "kyllä". Lavalla nousevat ilmaiseksi kaikkein kovimmat suomalaisartistit. Lukuisille lähes yhtä koville artisteille piti sanoa "ei kiitos", sillä 23 esiintyjässä on tarpeeksi. Itse asiassa se voi olla liikaakin, sillä kaikki ehtivät esittää vain yhden kappaleen.

Puhdas elämä lapselle -konsertti on Suomen suurin, jos mittapuuna käytetään esiintyjien lukumäärää, tasokkuutta ja tapahtuman näkyvyyttä. Viime vuonna konserttia seurasi paikan päällä 35000 ihmistä, ja tv:n ääressä miljoona. Tänä vuonna päästäneen ainakin samoihin lukuihin. MTV3 nitoo tapahtuman kaksi ja puolituntiseksi paketiksi.

Siinä yksi syy, miksi tapahtuma kiinnostaa artisteja.

- Artistit saavat ilmaista mainosta, joka poikii lisää töitä. Lisäksi stadionilla esiintymien on valtava kokemus, olo on varmasti kuin Tina Turnerilla, arvelee tuottaja Peppi Kajanne MTV3:sta."
(Ilta-sanomat 14.8.1996)
*****

Yksi klassisimpia on luultavasti Samuli Edelmannin ja Sanin duetto Tuhat yötä konsertissa vuonna 1995.  Esitykseen liittyi se jännä juttu, että Samuli joutui taluttamaan Sanin lavalle, sillä Sani oli vain hetkeä ennen loukannut jalkansa astuttuaan lasinsirun päälle. No, tätäpä eivät ihmiset toki tienneet, joten liikkeelle lähti huhu, jonka mukaan Sani on sokea!

Tässä tämä duetto:



Samoihin aikoihin Samuli ja Sani olivat aika paljon julkisuudessa, ja huhuja ja arvailuja riitti siitäkin, olisiko heidän välillään romanssi.

Vuonna 1996 Nylon Beat esitti kappaleen Rakastuin mä luuseriin. Juuri tällaisena itse Puhdas elämä lapselle -konsertit muistan! Mukana tanssiliikkeitä ja Naikkareiden taustatanssijapojat.



Muistan elävästi aika monenkin artistin esityksistä välähdyksiä, ja mielikuvissani kamera kuvaa täpötäyttä stadionia ja vielä valoisassa syysillassa isolla lavalla esitetään nykyään nostalgisilta kuulostavia hittejä.

Movetron: Alla koivupuun (1995)
Tämä on siitä erityinen Movetronin live-esiintyminen, että Päivi todella laulaa livenä :)



Tapahtuman juontajat vaihtelivat vuosittain. Ensimmäisessä konsertissa 1995 juontajina olivat Markku Veijalainen ja näyttelijä Sanna Saarijärvi (kuten näette postauksen alun kollaasissa). Vuonna 1999 ruorissa nähtiin Bumtsi Bumin juontaja Marco Bjurström sekä enemmän laulajana tunnettu Anna Hanski. Hanskin mukanaolo miellytti ainakin tätä katsojaa, joka kirjoitti aiheesta mielipidekirjoituksen Ilta-Sanomiin:

"Anna Hanskissa on juontaja-ainesta!
Seurasin MTV3:n elokuun lopussa lähettämää Puhdas elämä lapselle -konserttia, jonka juontajaparina olivat Marco Bjuström ja Anna Hanski. Minusta Anna Hanski veti pisteet kotiin. Marco Bjurströmin keikutellessa lanteitaan Anna hoiti osuutensa rauhallisesti käyden, selvällä ja kuuluvalla äänellä ja hyvää suomen kieltä käyttäen.
Anna Hanski osaa muutakin kuin laulaa. Mistään pohjanoteerauksesta ei voida puhua, kuten Vanessa Forsmanin juontotehtävää eräässä kirjoituksessa arvioitiin. Lisää samanlaisia juontajantehtäviä Anna Hanskille. 

Leino U. Karjalainen Lappeenranta"

(Ilta-Sanomat 15.9.1999)

*****

Ja loppuun vielä muutama esitys!

S.O.A.P.: This is how we party (1998)


Alexia: Uh la la la (1997)


Kauniiksi lopuksi kaksi biisiä Ace of Baselta vuodelta 1998: Life is a Flower sekä Cruel Summer.




Onko täällä Puhdas elämä lapselle -konserteissa kävijöitä?

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Ysärikirja julkaistaan 19.9. - Nuoruusdiskon lukijoille tilauksesta alennusta!

Hei taas!

Nyt alkaa olla käsillä se kauan odottamani hetki, jolloin minun ja Ainon kirjaprojekti saavuttaa huippunsa. Ysärikirja julkaistaan tiistaina 19.9. ja niin minä itse kuin tekin saatte sen käsiinne. Millainen siitä oikein tulikaan? Onko lempibändisi mainittu, mitä kivoja kuvia mukaan on valittu?

Kustantamomme Atena tarjoaa blogin lukijoille ja seuraajille mahdollisuuden tilata kirjan alennettuun hintaan verkkosivuiltaan. Alehinta on vain 22,90 € (sisältäen postikulut), normaalihinta on 33 €. Eli jos haluat kirjan itsellesi, tarjous kannattaa käyttää hyväksi. Saat teoksen alehintaan käyttämättä alekoodia NUORUUSDISKO ja tilaamalla kirjan täältä: https://atena.fi/nuoruusdisko. Tarjous on voimassa syyskuun loppuun saakka.



Ysärikirja valottaa 90-luvun arkea ja elämää kymmenen teemaluvun kautta. Tarkasteltaviksi pääsevät muun muassa ajan asuminen ja sisustus, vuosikymmenen lelut, ruokabuumit, televisiotarjonta sekä teknologian kehitys. Ja paljon, paljon muuta! Kirja on kiinnostava aikamatka ysärin lapsille ja nuorille, mutta se tarjoaa kattauksen arjen historiaa kaikille 90-luvusta kiinnostuneille, riippumatta omasta iästä tai ysärikokemuksista.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Ruokahistoriaa: Kun einekset ja mausteet alkoivat rynniä keittiöihin


Helsingin sanomissa on eilen ja tänään julkaistu tosi kiinnostavat jutut ruoan lähihistoriaan liittyen. Okei, toisessa jutussa olin itsekin mukana haastateltavana, joten pitäähän tätä hiukan mainostaa.

Omasta mielestäni juuri tällaiset arkiset, kaikkia ihmisiä koskettavat ilmiöt ovat 90-luvussakin kaikkein mielenkiintoisimpia. Mitä syötiin, miten pukeuduttiin, millaista teknologiaa käytettiin? Sunnuntain Hesarissa olleessa jutussa valotettiin 1980-luvun syömisiä ja tämän päivän jutussa mentiin 90-luvulle. Jos tällaiset aiheet kiinnostavat niin kannattaa vilkaista!

Hesarin juttu 1980-luvusta tässä: 1980-luvun ruokakauppa ei ollut niin surkea paikka kuin nyt kuvitellaan – piimää oli useaa sorttia, ja ulkomailta tuotiin kiwihedelmiä ja spaghetti sauce -kastiketta

Hesarin juttu 1990-luvusta tässä:  Suomalaisten syömisessä tapahtui 1990-luvulla suuri vallankumous – ”Keskusteltiin, osaavatko ihmiset enää tehdä ruokaa valmisruokien takia”


maanantai 28. elokuuta 2017

Anttilan syysmuotia vuodelta 1993

Pieni muotikatsaus! Päivät viilenevät ja pian kuivat, keltaiset vaahteranlehdet raapivat katukivetystä. Vaan mitä päälle? Ehkäpä syksyn 1993 trendit antaisivat osviittaa myös syksyyn 2017, onhan ysärimuoti niin monessa muussakin kohdassa tullut takaisin.

Jokunen kuukausi sitten näin kadulla nuoren naisen, teinitytön ehkäpä, joka oli sonnustautunut allaolevan kaltaiseen ylisuureen kansitakkiin. Tytön takki näytti samalta kuin jota oma isäni käytti ysärillä, ja ehkä edelleen pihatakkina. En osannut nähdä takissa tyyliä, mutta toisaalta, miksei?

Ysärillähän muoti oli leveää, erityisesti paitojen ja takkien osalta. Nykyään tuntuu vähän siltä, että no käyttikö näitä leveitä luomuksia oikeasti kukaan nuori, mutta taisipa käyttää! Esimerkiksi Blondi tuli taloon -sarjan Missun syystakkimuoti on juuri tätä samaa kaliiperiä. Onhan se kätevääkin. Jos nimittäin löydät vintiltä, äitisi/isäsi vaatekaapista, UFFilta tai kirpparilta ysäripaidan, mahtuu se ihan takuulla yhä päällesi.


Jurassic Park -dinosauruselokuva nostatti Suomessakin oikein kuumeen ja suosion, mikä näkyi tietysti monenlaisena tavarana: penaaleina ja vihkoina ja paitoina esimerkiksi. Veikkaanpa lukijoittenikin joukosta löytyvän yhden jos toisenkin, jolla on ollut Jurassic Park -kamaa, ehkä jopa tällainen allaolevan kaltainen collegeasu!

Ja kyllä, kuvastossa vastakkaisella sivulla oli hirvittävän pelottava hirmulisko, joten lasten ilmeet ovat ihan aiheelliset.




Flanelli ja hiihtarit, yhdessä tai erikseen - aika ysäriä! Ja nämä naiset jos ketkä olivat 90-luvulla tyylikkäitä. Bandana-huivin kietominen hiuksiin ikäänkuin ponnariksi on kyllä edelleen ihan hauska idea. Jos haluat omiin ysärijuhliisi hyvin ysärimäisen lookin, niin suosittelen muuten myös valkoisia sukkahousuja, vaikka niiden löytäminen kaupasta ei välttämättä olekaan helppoa.

Ja hiihtarit, ah! Oikeastaan olen pitänyt niitä enimmäkseen lasten vaatteena (ihan vaan jostain mutuilevasta syystä), mutta kyllähän hiihtareita, näitä housuja joissa jalan ali meni kumilenkki, oli aikuisillekin. (Vaan oliko miehille?) Hiihtarit yhdistettynä röyhelöpaitaan, liiviin ja baskeriin luo varmasti katu-uskottavan taiteellisen vaikutelman.



Ja vähän lisää tyyliä lapsille! Allan olevissa collegepuseroissa on tuo sama ilmiö kuin nykyäänkin t-paidoissa ja huppareissa, eli niihin painetaan vain randomista kaupunkien nimiä ja keksitään niille urheiluseuroja, yliopistoja, purjehdusklubeja ynnä muita ja liitetään niihin vielä jokin vapaavalintainen vuosiluku (esimerkiksi 1976 kuulostaa hyvältä!). Kyseinen ilmiö on musta aina ollut vähän hassu. 

Printtipaidat kaikkiaan olivat 90-luvulla suosiossaan, eikä niihin aina painettu vain Disneyn hahmoja, vaan ihan kaikenlaisia kukkia ja tekstejä, puhumattakaan bändi- ja muista fanipaidoista.




Alinna olevassa kuvassa suosikkejani ovat kyllä Minnihiiri-housut. Tässä nyt ei näy niiden tietoja mainoksesta, mutta kyseessä ovat siis "Minni trikoot" ja "Kasmir trikoot", molemmat vain hintaan 69,90 markkaa. Niiden yllä olevat poolopaidat hintaan 49,90. Tuollaisissa poolopaidoissa on kyllä ysärin tavallista arkimuotia ja lasten pukeutumista kiteytettynä.

Itsestäni ainakin tuntuu, että vielä 90-luvulla lapset pukeutuivat paljon pitempään niin sanottuihin oikeisiin lastenvaatteisiin: trikoisiin, collegehousuihin ja muihin. Kenties ajan lastenvaatteet olivat lapsellisempia kuin nykyisin kaupoissa olevat, mutta toisaalta aikuisillekin kyllä myytiin samantyyppisiä asuja, eli niitä huppareita, trikoita, ylisuurina kokoina, muodottomina poolopaitoina.

**

Kuvat poimintoja Anttilan Säästökirjasta syyskuulta 1993.

maanantai 21. elokuuta 2017

Jalojen heppakirjat ja tallitytöt

Pari viikkoa sitten ilmestyneessä Me Naiset -lehdessä (31/2017) oli näyttelijä Krista Kososen haastattelu, jossa hän avasi muun muassa kirjojen merkitystä itselleen. Jutussa Kosonen kertoi lapsuutensa lukimisesta seuraavasti:

"Lapsena vietin paljon aikaa Haukilahden kirjastossa. Ensin luin sarjakuvia, sitten ahmin fanaattisesti heppajuttuja. Rakastin Marvi ja Merja Jalon sarjoja, kirjoitin itsekin tarinoita ja lähetin fanikirjeitä Jaloille. Myöhemmin Tuija Lehtinen oli kova, ja muistan S. E. Hintonin kirjat, joissa käsiteltiin nuoruuteen liittyviä tunteita."
(Me Naiset 31/2017)








Merja ja Marvi Jalo olivatkin 90-luvulla heppatyttökirjojen kuningattaria. Ja heidän uransa alkoivat jo kauan ennen 90-lukua, sillä Merja Jalon ensimmäinen Nummelan ponitalli -sarjan kirja julkaistiin jo vuonna 1977. Tuo ensimmäinen osahan oli Yllätysori. Myös Marvi Jalon ensimmäiset kirjat ovat jo 70-luvun lopulta. Sittemmin onkin pitänyt kiirettä, sillä Merja Jalolta on enimmillään julkaistu vuodessa jopa viisi kirjaa, eikä Marvikaan ole jäänyt huonommaksi.

Merja Jalon ja Marvi Jalon heppakirjasarjoja:
  • Nummelan ponitalli (Merja Jalo), 1978 alkaen
  • Pappilan ponitytöt (Merja & Marvi Jalo),  12 osaa vuosina 1995-2003
  • Ratsutyttö (Marvi Jalo), 6 osaa vuosina 1989-1994
  • Kultakavio (Marvi Jalo), 6 osaa vuosina 1995-2001
  • Haavikon ravitalli (Merja Jalo), 1978-2001
  • Nea-sarja (Merja Jalo), 1989 alkaen

Esimerkiksi Nummelan ponitalli -sarja on malliesimerkki kirjasarjasta, jossa koko ajan sattuu ja tapahtuu, mutta aika ei etene. Hahmot eivät kirjassa juurikaan vanhene, vaikka sarjaa onkin kirjoitettu pian jo neljäkymmentä vuotta. Niinpä yksi kirjan keskeisistä hahmoista, Kikka, on edelleen nuori tyttö. Näissä heppatyttökirjoissa on luultavasti viehättänyt juuri sarjamaisuus ja tietynlainen ennalta-arvattavuus, sillä kirjoissa toistuvat saman tyyppiset asetelmat: ratkotaan arvoituksia, kesytetään villejä hevosia ja siinä sivussa on vähän ihmissuhdekuvioitakin.





Itse luin ysärillä näistä vain Marvi Jalon Ratsutyttö-sarjaa. Tai oikeastaan taisin "vain" kuunnella niitä äänikirjoina. Hevoset eivät ole koskaan olleet minulle erityinen mielenkiinnon kohde, joten heppakirjatkaan eivät ole vieneet mennessään. Kirjoissa ovatkin kiinnostaneet enemmän päähenkilöiden elämät ja ihmissuhdekiemurat, eivät hevoset.

Heppakirjat olivat aika leimallisesti tyttöjen juttujen, kuten ratsastustakin pidetään usein vain tyttöjen harrastuksena. Voi olla, että pojalta heppakirjan lainaaminen kirjastosta olisi vaatinut pokkaakin, erityisesti 90-luvulla, kun lainausautomaatteja ei vielä ollut käytössä. Näistä yhden kirjan takana olikin hauska lainauslista, kas tässä:



Tässä listassa kirjan palautuspäivät ovat vuosilta 1995-1998.  Kirja on tainnut olla jonkun suosikki, sillä oikeanpuoleisessa sarakkeessa lainaaja numero 97 on lainannut kirjan joulukuusta 1996 alkaen aika monta kertaa. Ja kenties listaus tässä takakannen lehdellä on sittemmin lopetettu ja muutettu toiseen muotoon, jolloin "ysiseiska" on vielä jatkanut lukemistaan.



PS. Kävin tietysti tätä kirjoitusta varten Wikipediassakin lukemassa. Pappilan ponitytöt -sarjasta joku on sinne kirjaillut: "Sarjassa on värikkäitä hahmoja. Sivuroolissa on ikäneitosisaruspari (Mourulat), jotka jaksavat hoidella isänsä hautaa ja riidellä naapurinsa Piiraisen ja Piiraisen (Piirakan, joksi Mourulat häntä kutsuvat) koirien kanssa. Kirjasarjan parasta antia onkin tämä sisarusten keskinäinen humoristinen torailu ja sanailu. Sarjan ensimmäinen osa on tylsä. Siinä käsitellään eläinrääkkäykseen liittyviä teemoja liian rajusti. Sen sijaan jatko-osat ovat paikoitellen humoristisia ja hauskoja." Jaa-a, kuulostaapa ennemmin arvostelulta kuin tietosanakirjalta. (luettu 21.8.2017)