Vuonna 1998 YLEltä tuli mitä parhainta nuortensarjaa, kotimaista Enkeleitä ja Pikkupiruja aina 18:a jaksoa myöten. Että minä pidin siitä!
Sarja kertoo Paisteen ala-asteen syyslukukaudesta ensimmäisestä koulupäivästä joulujuhlaan saakka. Koulu ei ole ihan mikään tavallinen ala-aste, sillä opiskelumetodit ovat persoonallisia: hipahtavan rehtori Annikki Tuiskulan luotsaamassa koulussa ei tule läksyjä ja oppilas määrittää itse sitä, missä järjestyksessä ja miten "opintojaan" edistää. Koulun uusien oppilaiden Hennan ja Markuksen vanhemmat eivät tietenkään asiasta tykkää ja ovatkin pitkin vuotta napit vastakkain erityisesti reksin kanssa.
Mukana ovat kiltin Hennan (joka pitää hiuksia sellaisella pannalla ihan samalla tavalla kuin minä, voi kääk, tuoltako todellä näytin?) lisäksi muun muassa todellinen pikkupiru Ossi, reksin ultrasöpö poika Tuukka (tähän hahmoon olin tietysti nuorena hiukan rakastunut), lestadiolaisperheen lapsia; on uusioperhettä ja tavallista ydinperhettä ja vanhempienkin välisiä suhteita. Sonja Fogelholm on kirjoittanut YLEn Elävän arkiston sivuilla seuraavaa: "18-osaisessa sarjassa käsiteltiin paljon nuoria koskevia aiheita ihastuksista itsenäisyyteen ja opiskelusta vanhempien kanssa riitelyyn. Ala-astelaisten elämää ei sievistelty vaan sarjan nuoret myös kiroilivat ja saattoivat tehdä jopa laittomuuksia."
Itse muistan sarjan niin hyvin, että sitä on kenties ollut kotikuntani kirjastossa vhs:nä. Sarja tuntui aidolta ja kiinnostavinta oli tietysti nuorten rakkaustarinat, mutta toisaalta myös se, antaako Henna-hahmon äiti lopulta periksi ja antaa lastensa jäädä Paisteen ala-asteella oppimaan. Sarjan hahmot olivat hyviä ja niin näyttelijätkin, hivenen ärsyttävää Hennan näyttelijää lukuunottamatta. Ehdoton suosikkini oli tietysti järisyttävän ihana Ronnie Andersson (tässä kuvassa oikealla), joka Tuukka Tuiskulaa esitti kivasti.
Ja nytpä sarjan pääpiirteitä voi seurata Elävässä arkistossa: sieltä löytyy otteita jokaisesta sarjan jaksosta, noin seitsemän minuuttia kustakin jaksosta. Ihanaa! Tätä olen tosiaankin odottanut. Laatuohjelmaa. Eikä maailma tuosta ole kovastikaan muuttunut, luulen että nykylapsetkin voisivat pitää tästä.
Ja tietysti lavasteet ovat vahvasti 90-luvun loppua. On Spice Girls -julistetta ja paljon oransseja vaatteita. Leirikoulun iltadiskossa soi Sanin ja Samulin Tuhat yötä. Ihanaa!
Mene katsomaan sarjaa tästä!
PS.
Sarjan nettisivut löytyvät yhä arkistoituina! Siellä pääsee muun muassa tutustumaan sarjan eri perheisiin ja näyttelijöihin. Kyseiseen paikkaan käy meno tästä.
PS.
Sarjan nettisivut löytyvät yhä arkistoituina! Siellä pääsee muun muassa tutustumaan sarjan eri perheisiin ja näyttelijöihin. Kyseiseen paikkaan käy meno tästä.