maanantai 29. lokakuuta 2012

Kauniit ja rohkeat ja ikiaikaiset ja kaksi Ridgeä

Se on vihdoin täällä, upea Kauniit ja rohkeat -seinäkalenteri aidoilla kuvilla! Suoraan vuodelle 1994!


Omat ensimmäiset muistot Kaunareista ovat varmaan jossain 1990-luvun puolivälissä. Brooke ajamassa pinkissä mekossa avoautolla kohti kirkkoa, jossa Ridge ja Taylor ollaan juuri vihkimässä avioliittoon. Brookella on hiukan kiire, sillä kappas keppana hän on juuri huomannut olevansa raskaana Ridgelle. OMG! (Tässä tuota seuraava kohtaus, kun Brooke huomaa olevansa paikalla liian myöhään. Niin rupuinen video, etten viitsinyt postata sitä tähän. Joskus muistiinsa voi luottaa, sillä Brookella tosiaankin on se pinkki mekko!) On sanomattakin selvää, että juonet eivät 20 vuodessa ole muuttuneet miksikään.

Mutta kun nyt Kaunareista aloin kirjoittaa, niin on tuotava esiin yksi 1990-luvun Kauniiden ja rohkeiden mahtavimmista kummallisuuksista, vaikka luonnollista se onkin. On nimittäin niin, että Ridge ei ole ihan aina ollut jykeväleukainen Ron Moss. Vuonna 1992 Yhdysvalloissa tulleissa jaksoissa tuota muodinluojaa näytteli nimittäin muutamien jaksojen ajan Lane Davies! Ja sehän oli tietysti kamalaa ja laman jälkeen hirveimpiä koettelemuksia menneellä vuosikymmenellä.





lauantai 27. lokakuuta 2012

Oli niitä muitakin kuin Pastirol

Jostain syystä blogini aivan ylivoimaisesti suosituin postaus on viime kevään Pastirol-teksti, tai varmaankin etupäässä ne kuvat. Miksi ihmeessä? Itse osaan kuvitella lukuisia kiintoisampiakin ysäriaiheita. Ehken ole ihan kansan hermolla.

Mutta kuten otsikkokin sanoo, oli niitä muitakin kuin Pastirol! Pastilleja siis.

Leafin Plus-xylitolpastilleja.1997.


Viime kevättalvella etsin kaupasta näitä Vicks-pastilleja, enkä löytänyt, olin syönyt niitä viimeksi ehkä juuri 90-luvulla. Ongelma oli tietysti siinä, että etsin nimenomaan näitä Vicksejä. Ei tullut mieleen, että tuotteen pakkauksen ulkomuoto olisi saattanut 15 vuodessa muuttua. Löytyihän niitä lopulta, vaikka apua kysyinkin :P Muistaakseni 90-luvun Vickeissa olisi myös ollut askin sisällä sellainen hieman foliomainen paperi suojaamassa itse pastilleja. Mahdankohan sekoittaa johonkin toiseen tuotteeseen?

Stop-xylitolpastilleja ja todellakin vuodelta 1990.

Mutta joo. Oli sitä Pastirolia myös. Ja 1990-luvun lopussa ihan uudenlaisissa rasioissa ja taisi olla uusissa mauissakin. Nostalgisesti on tietysti sanottava, että eihän mikään tuote vain voi olla uudistuksen jälkeen yhtä hyvä kuin ennen. Olisikohan meillä edelleen Pastiroleja, jos ne olisivat pysyneet 1990-luvun puolivälin kuosissaan varsinkin maun suhteen ikuisesti? Perhaps. Aina on hyvä aika jossitella.

Pastirolin mainos Suosikista kesältä 1999.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Spaissareita kainaloon



Kuva: Impulse.

Spice Girls jos mikä oli 1990-luvulla tuotteistettu, oikeastaan ennemmin tuote kuin yhtye. Oli koulutarvikkeita, nukkeja, kameroita, valokuvia, tarroja, tikkareita... Ja deodoranttia! Minullakin oli, tietysti, ja ihan kahden pullon verran.

Spice Girls -dödö oli (ainakin näin jälkiviisaasti ajatellen) ällömakeaa, mutta millainen muu tuoksu Spaissareihin olisi edes sopinut? Tuotteesta puuttuu vain se, että näitä olisi ollut viisi erilaista, jokaiselle tytölle omansa. Victorian olisi ollut hienostunut, Emman tikkarisen vaahtokarkkinen ja niin edelleen. Mutta tämä nyt kaiketi oli sellainen kaikki yhdistävä hajuste. Ja kukapa 11-vuotiaana ei tykkäisi tällaisesta! En voi uskoa kenenkään aikuisen käyttäneen kyseistä tuotetta.

Impulse-merkki on valmistanut lukuisia erilaisia hajusteita. Minulla oli myös Virosta ostettu toinenkin Impulse-dödö, nimeltään O2. Se oli sellaisessa kirkkaanvihreässä pullossa ja pidin sen tuoksusta ihan hirmuisesti! Pitäisinköhän edelleen?

maanantai 22. lokakuuta 2012

90-luvun kotini, osa 4

Millainen huone sinulla oli 1990-luvulla? 

Lastenhuoneet ovat aina lastenhuoneita ja kaiken epämääräisen roinan täyttämiä - leluja, reppuja, piirustuslehtiöitä, penaaleja, vaatteita, kasetteja ja soittimia ja nykyään ties mitä älykännyköitä. Plus se kaikki tilpehööri. Mutta luulen, että sisustustrendit näkyvät kyllä lasten- ja nuorten perheenjäsentenkin huoneissa. 1990-luvulle tyypilliset kirkkaat ja melko tavalliset perusvärit luonnehtivat pitkälti näitä vuoden 1997 SK:n huoneita, ja onhan siellä ihania ajallisia helmiäkin.


Kuvat: Suuri Käsityö 8/1997

Ja noilla helmillä tarkoitan aivan erityisesti mahtavaa kirkkaankeltaista kasettisoitinta sekä pöydällä telineessä olevaa Smurffit vol 2 -levyä. Tosin, cd-levyä. Missä on cd-soitin? Missä on kasetit? Kysyn vaan. No koko jutussa ei tietenkään taida edes olla esillä mikään oikea lastenhuone, vaan pelkkä erilaisilla kangasratkaisuilla sisustettu nurkkaus. Pisti nyt kuitenkin silmään.

...Mutta todellisuudessa kovin moni tuskin asui supertyylikkäiden ratkaisujen keskellä. Monien huone näytti luultavasti enemmän näiltä alleolevilta. Nämä tosin eivät sinänsä ole enää aivan lastenhuoneita, vaan nuortenhuoneita.

Niitä sävyttivät tietysti etupäässä erilaiset julistekokoelmat. Tyylitietoiset saattoivat toki koristaa huoneensa vain yhdellä tyylikkäällä kuvalla lempparistaan, mutta meillä kaikilla muilla oli tosiaankin se kokoelma. Erilaisia julisteita ja postereita ja fanikuvia jokaisessa sateenkaaren värissä, huonoimmassa tapauksessa lehtien niitit olivat repineet keskelle reikiä. 

1990-luvun sisustukseen sopivat tietysti erilaiset puunväriset ja valkoiset huonekalut. Hyllyjen reunoilla Kinder-munalelukokoelmat, hajuvesipullot ja dödöt, valokuvakehyksiä ja koruja sekä ensimmäisten etelänmatkojen muistoja kivistä simpukoihin ja pikkuesineisiin. Oma huoneeni ei varmasti koskaan ollut näin siisti, mutta eihän siitä lehtijuttujakaan tehty.


Peitin kuvien ihmisten kasvot, koska kyseessä on juttu
"Tapiolan sos-lapsikylässä viihdytään". Asu hyvin 3/1996.

Ihania erityisesti kaikki nuo seinillä ja jopa kirjoituspöydän ovissa olevat julisteet ja kuvat! Samalla tavoin peitin omankin huoneeni seiniä ainakin jossain vaiheessa, hieman eri julkkisten kuvilla tosin. Hyvin moni muukin asia tuntuu tutulta, alkaen huoneen ikkunanpuitteista ja tuuletusikkunasta, jotka ovat sataprosenttisen samanlaiset kuin omassa lapsuuden huoneessani! Samoin alemman kuvan kirjoituspöydän lamppu on sama kuin minullakin oli, ja molemmat on tietysti koristeltu tarroilla ja muilla häkkyröillä. Ja tuollaista valkoista materiaalia (lastulevyä?) oli kirjoituspöytänikin. Ah, miltei nostalgista! Toisaalta lienee hyväkin, ettei nykykotini sentään näytä ihan samalta...

torstai 18. lokakuuta 2012

Muotia syyskesältä 1997

Selailin vanhoja 1990-luvun Suuri Käsityö -lehtiä ja erityisen vaikutuksen minuun teki numeron 8/1997 juttu nuorille suunnatusta style-mallistosta. Jutun otsikkona on Back to school - Tytöt, nyt ommellaan! Olen ennenkin sanonut hyvin monien ysärijuttujen jostain syystä kulminoituvan kohdallani vuoteen 1997, joten ei ihme, että juttu kolahti. Siinä nimittäin esitellään ysärimuotia juuri sellaisena, millaiseksi minä sen muistan. Mukana on niitä tärkeimpiä elementtejä, jotka ysärimuotiin noin kaiken kaikkiaan liitän: värit, materiaalit, mallit. Jes. Näyttänee teistäkin tutulta?



Itse, syystä tahi toisesta, yhdistän yhdeksänkymmentälukuun erityisesti oranssin ja kirkkaanvihreän. Ehkä osin siksikin, että minulla oli ysärin loppupuolella ihana kirkkaanvihreä tuulitakki, siskolla taas samanlainen oranssina. Näissä kuvissa siihen yhdistyy erityisen usein myös sähkösininen, mikä sekään ei sinänsä tunnu vieraalta, vaikken sinisestä koskaan olekaan liiemmin välittänyt. 



Siis kirkkaita värejä, mutta kuitenkin eri sävyissä kuin 1980-luvun neonvärit. Erityisen ysäriltä tuntuu myös materiaalina muovi, kuten vaikka tuossa yllä olevassa kuvassa tuo hame. Samoin alla on keltaisesta ja punaisesta saatu väännettyä aika teknohenkinen mekko. Tuo päässä varmasti kelpasi nojailla Aikakoneen ja Mascaran keikoilla!



Minullakin oli kirkkaan oranssi farkkukankainen lyhyt liivi... Muun muassa kolmosluokan luokkakuvassa lukuvuodelta 1996-1997. Mä olin niin muodin aallonharjalla! 

Ja vielä Clueless-henkisiä minimekkoja. 1990-luku on kiva yhdistelmä maksimekkoja ja minihameita, mitä varmaan voisi kyllä väittää myös vuodesta 2012.



Kaikki kuvat: Suuri Käsityö 8/1997.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kun internet tuli kaupunkiin

"Verkoissa on eroja. Kalaverkkoa käytetään kalastukseen, Internet puolestaan on laaja kansainvälinen verkko surffaajille."
MTV3 9.11.1995

Kirjoitin jo aiemmin omasta nettikäyttäytymisestäni 1990-luvulla. Silloin Internet oli uusi ja hämmentävä keksintö, enkä minäkään sitä mitenkään innovatiivisesti käyttänyt. Nyt satuin löytämään YouTuben ihmeellisestä maailmasta tämän kerrassaan valloittavan Huomenta Suomen ja Maikkarin Seitsemän uutisten jutun siitä, kuinka MTV3 on avannut nettisivunsa! 

Jutussa esitellään näitä nettisivuja ja vähän ylipäätään Internettiä. MTV3:n nettisivut näyttävät hersyvän yksinkertaisen ihanilta! Oi 1990-lukua ^_^


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Coca-colaa ja jojottelua

Kas tässäpä varmasti monille tuttu lelu: Coca-cola jojo!  Löytämäni mainoksen mukaan Coca-Colalla oli vuonna 1995 jonkinsortin "puhelinkilpailu", jossa oli jaossa noin 8000 Galaxy-keräilyjojoa. Laskujeni mukaan siellä ruudun sillä puolella voisi kuitenkin potentiaalisesti olla kahdeksantuhatta ihmistä, joilla on  ollut tällainen hieno keräilytuote nimeltä Galaxy-jojo.

Tämäkin tv-mainos löytyy kokonaisuudessaan
osana tätä videota.

Jojo oli eri vuosikymmenillä ilmeisen selvä Cociksen kamppistuote, se selviää perin nopeasti lyhyelläkin googlettelulla. Minulla oli joskus 1990-luvun taitteessa Cocis-jojo. Se oli punainen ja sen kyljessä ollut mainoskuva oli melko kulunut. Ei onnistuneen jojottelun tuloksena kylläkään, sillä osasin lähinnä raahata sitä perässäni. Sinnikkäästi toisinaan rullasin silti narun takaisin sen ympärille ja annoin sen kieppua alas, sillä ylös en tietenkään sitä onnistunut millään ilveellä saamaan. Ihailin isääni, joka osasi tämän jutun minua paremmin. 

Suurin osa Cociksen jojoista onkin ollut ihan kirkkaanpunaisia, kuten nyt tosi helposti voisi arvatakin. Enemmän siis tuon näköisiä kuin kahdessa ylemmässä kuvassa. Tämä Galaxy-jojo oli siis tuollainen hieman kullanväriin vivahtava tapaus, kuten tuossa alakuvassa näkyy. Ja erittäin kansainvälinen on tämä juttu, näemmmä Suomeen saakka riitti näitä jojoja tuo 8000 kappaletta. Löysin muun muassa portugalinkielisen mainoksen samanhenkisestä kilpailusta jo vuodelta 1982! Aiheesta on käyty keskustelua täällä. Galaxy-jojoja onkin tehty pitkin vuosia ja vuosikymmeniä, usein noiden takapuolella on esimerkiksi jonkun tapahtuman logo, esimerkiksi vuoden 1992 Barcelonan olympialaisilla oli oma Galaxy-jojonsa (ks. lisää täältä.)

Jos omalta ullakolta sattuu löytymään näitä lähinnä turhakkeilta tuntuvia muovisia mainostuotteita, voi niilläkin nykyaikana olla arvaamatonta arvoa, erityisesti jos se on jonkun tietyn tapahtuman jojo tai muuten vain osa rajoitettua erää. Ebaysta löytyy!

torstai 11. lokakuuta 2012

Leimasintusseja

Viimeisimmiltä vuosikymmeniltä, jotka me olemme tavarapaljoudessa uineet, löytyy lukuisa, melkeinpä loputon määrä kaikenmaailman turhakkeita. Niihin melkein voisi laskea tämänkin upean tuotteen. Minulla oli kokonainen sarja näitä RoseArtin leimasinkyniä. Eli tusseja, joiden päässä on tavallisen värityspinnan sijaan jonkinkuvioinen leimasin. Yhteensä näitä oli ainakin nämä kaikki kuvassa näkyvät, luultavasti ainakin pari on vuosien aikana hävinnyt.

Löysin nämä noin kuukausi sitten, loistavaa! En sinänsä tosin niiden täydellistä häviämistä tai poisheittämistä epäillytkään. Ja mikä parasta, jälkeä syntyy edelleen, melkein kaikista jopa melko hyvin. Sanokaa, etten ollut ainoa upeiden Super Stampersien omistaja ?! :)


tiistai 9. lokakuuta 2012

Myydyimmät ysärilevyt

Tilastot ja nippelitiedot ovat hauskoja, ja tässä teillekin hiukan tilastoa, jos vaikka tulee luonnollisia tilanteita, joissa päästä brassailemaan tiedoilla ysärimusiikin myyntiluvuista. Voi kyllähän nyt sellaisia tilanteita elämässä piisaa!

Tuossa taannoin minua nimittäin alkoi kiinnostaa, mitkä todella ovat Suomen kaikkien aikojen myydyimpiä levyjä - tiesin, että Jari Sillanpää on kaikkein myydyin ja kuulin Kirkan olevan kolmosena, mutta entäs se kakkonen sitten? Selailin Musiikintuottajien tilastoja, joiden siis pitäisi olla hyvin paikkansapitäviä, ja listalta löytyi myös yllätyksiä.

Monen ysärilevyn sijainti todella hyvillä listasijoituksilla lienee helppoa selittää. Cd oli uusi formaatti, ihmiset ostivat 1990-luvulla niin kasetteja kuin ceedeitäkin, ja uusi formaatti toi mukanaan paremman kuunteluelämyksen, ja tietysti kätevämmänkin, kun kasettia tai lp:ta ei tarvinnut käännellä joka välissä.  Ja sitähän sanotaan, että laman aikana ihmiset kaipaavat viihdettä? Musiikkia ei vielä myöskään kuunneltu ja haettu internetistä, musiikkibisneksen voi siis arvioida kukoistaneen. Suomeen syntyi lukuisia uusia suuria bändejä, kuten nyt vaikka Aikakone, ja iskelmälliselläkin puolella saatiin suuria uusia kansansuosikkeja Kaija Koosta Sillanpäähän.



Ja nyt sitä listaa, eli kaikkien aikojen myydyinpiä pitkäsoittoja Suomessa. 1990-luvun levyt ovat tummennettuja kuten huomata saattaa ja osaan jaksoin kirjoittaa jopa myyntiluvut.

1. Jari Sillanpää: Jari Sillanpää (1996) n. 273 000 kpl
2. Eppu Normaali: Repullinen hittejä (1996) n. 249 000
3. Kirka: Surun pyyhit silmistäni (1989)
4. Dingo: Kerjäläisten valtakunta (1985)
5. Joel Hallikainen: Joel Hallikainen (1992) n. 178 000
6. Kaija Koo: Tuulten viemää (1993) n. 175 000
7. Smurffit: Tanssihitit vol. 1 (1996) n. 173 000
8. Hurriganes: Roadrunner  (1975)
9. Vesa-Matti Loiri: Sydämeeni joulun teen (1988)
10. Topi Sorsakoski & Agents: Besame mucho (1987)
11. Jari Sillanpää: Auringonnousu (1997) n. 160 000
12. Anssi Kela: Nummela (2001)
13. Finnhits 2 (1975)
14. Rakkaimmat joululaulut
15. Tapio Rautavaara: Reissumiehen taivas (1980)
16. Leevi and the Leavings: Keskiviikko - 40 ensimmäistä hittiä (1997)
17. Jari Sillanpää: Hyvää joulua  (1996)
18. Fröbelin palikat: Sutsisatsi (1994)
19. Jenni Vartiainen: Seili (2010)
20. Yö: Legenda (2001)
21. Yö: Rakkaus on lumivalkoinen (2003)
22. Topi Sorsakoski & Agents: Pop (1988)
23. Aikakone: Tähtikaaren taa (1995)
24. Bomfunk MC's: In Stereo (1999) 
25. J. Karjalainen: Suurimmat hitit (1992)
26. Topi Sorsakoski & Agents: In Beat (1986)
27. Mestarit Areenalla (1999)
28. Nightwish: Dark Passion Play (2007)
29. Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Tuhannen riemua (2007)
30. Irwin Goodman: Rentun ruusu (1988)

Mikä mua eniten nauratti? No tietysti Smurffien maagisen hyvä listasijoitus listan sijalla SEITSEMÄN. Hei kamoon, jotain smurffeja! Mutta joo, oli meilläkin tuo levy! :D Ilokseni voin kertoa, että youtube on täynnä Smurffeja(kin), myös tuon ensimmäisen levyn osalta. Kamalan vaikeaa päättää, laittaisinko tähän version No Limitistä vai ehkä Coco Jambosta, Lemon Treesta, Fred come to bedista tai Backstreet Boysilta... No Ace of Basea saatte :)



Ja loppuun vielä yksittäisiä ysäripoimintoja

Anna Hanski: Jos et sä soita (1992), n. 120 000 kpl
Laura Voutilainen: Laura Voutilainen (1994), n. 117 000 kpl
Kari Tapio: Myrskyn jälkeen (1996) n. 115 000 kpl
Kim Lönnholm: Minä olen muistanut (1991) n. 114 000 kpl
Joel Hallikainen: Anna vierellesi tulla (1993) n. 109 000 kpl
Kaija Koo: Tuulikello (1995) n. 107 000 kpl
Arja Koriseva: Arja Koriseva (1991) n. 103 000 kpl
Kirka: Ota lähellesi (1990)  n. 102 000 kpl
Aikakone: Toiseen maailmaan (1996) n. 98 000 kpl
Ressu Redford: Ressu (1991) n. 97 000 kpl
Yö: Parhaat (1995) n. 97 000 kpl
Ulta Bra: Kroketti (1998) n. 97 000 kpl
Taikapeili: Suuri salaisuus (1995) n. 95 000 kpl
Janne Tulkki: Janne Tulkki (1999), n. 95 000 kpl

Koko lista löytyy siis täältä Musiikintuottajien sivuilta.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Mikä mahtoi pelottaa?

Meillä kotona katsottiin aika paljon televisiota kun olin pieni ja vhs-kasetit raksuivat videoissa. Teeveestä nauhoitettujen ohjelmien vhs-arsenaali oli ihan kunnollinen. Niiltä löytyi etupäässä Muumeja, Babaria ja Maailman ympäri 80 päivässä, mutta myös randomimpaa matskua. Ja tämä siis aikana, jolloin en vielä itse nauhoitellut musiikkivideoita tai tv-sarjoja.

Tv-ohjelmat, joita katsoin 1990-luvun alkupuoliskolla, olivat ehdottomasti ja selkeästi lastenohjelmia. Samoja ohjelmia tuli katsottua videoiltakin niin paljon, että muistan jaksot toki yhä. Niitä onkin aika hauskaa muistella vaikkapa siskon kanssa :)

MUTTA.

Nykyaikana monet lastenohjelmat ovat melko väkivaltaisia animehömpötyksiä, enkä voi sanoa, etteikö väkivaltaa olisi 90-luvullakin ollut. Tottakai. Mutta kaikkein pelottavimmat jutut olivat ihan muuta. Tässä katsaus Pikkukakkosen tarjoamiin pelon hetkiin, myöhemmin ajattelin laajentaa katselmusta ainakin Muumeihin (koska siinä pelottavia asioita vasta riittikin), mutta mennään asia kerrallaan.

Rölli oli minusta kauhistuttavan pelottava ohjelma. Siksi en Röllistä muistakaan paljoa, koska en sitä uskaltanut katsoa. Erityisesti äiti on myöhemmin muistuttanut, kuinka paljon mä tätä oikein pelkäsin. Ja hei, onhan se nyt! Hieman hullu ja pelottavannäköinen ukkeli hilluu pitkin metsää pelottelemassa lapsia! Etenkin, kun oma lapsuudenkoti oli juuri tasan keskellä metsää, niin ehkä sen vuoksi Röllin pelottavuus konkretioitui oikein erikseen. Tähän päivään mennessä en ole kuullut kenenkään muun pelänneen Rölliä, onks siellä toisellapuolella ketään sielunkumppaniani?

Jaa mitä, eikö muka oo pelottava!?



Toinen erittäin legendaarinen pikkukakkoshahmo oli tietysti Sirkuspelle Hermanni. Upea hahmo, ja sitä en edes pelännyt! Mutta oli siinäkin pelottavia aineksia, erityisesti siskoni mielestä. Ei itse Hermanni, ei hänen äitimuorinsa tai asuntovaununsa vaan se k-e-p-a-k-k-o !! Ja kieltämättä, olihan se hieman häiriintynyt, tuo ilmassa lentelevä ja käkättävä Kepakko. Samanlaisia kommentteja Kepakosta löytyy helposti hiukan googlettamalla, kenties tässä on perin kollektiivinen pelotuksenaihe?

Ja seuraava asia nyt ainakin on kollektiivinen.

Varokaa heikkoja jäitä. Kyllä. Nykyään olen suuri Camilla Mickwitzin fani. Hän oli upea kuvittaja ja lastenkirjailija (mm. Mimosa-, Emilia- ja Jason-kirjat), ja Mickwitz suunnitteli niin Varokaa heikkoja jäitä -animaation kuin myös jo vuosikymmeniä käytössä olleen Pikkukakkosen logonkin! Jees! Mutta se jäävaroitus. Oletan sen aiheuttaneen vilunväreitä ja kauhistuksen hetkiä monille. Se pyörii edelleen YLEllä, ainakin viime talvena onnistuin näkemään sen TV2:lla. Katsoin sen siis ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen. Ja kyllä, minusta se on edelleen aika kammottava! Mikä ehkä lienee tarkoituskin. Ei heikoille jäille saa mennä. Videosta on olemassa kaksi eri versiota, pitkä yli 3-minuuttinen ja sitten se lyhyempi, jonka oletan useammin pyörineen tv:ssä.

Tuo musiikkikin on kammottava! Mutta joo, visuaalisesta ilmeestä pidän kaikesta huolimatta kovasti.

Kas tässä, mutta ei heikkohermoisille!


maanantai 1. lokakuuta 2012

Tenavatähti

Ja nyt toivepostaus.
Vuodelta 1990 olevassa tv-mainoksessa
kehotetaan kiinnostuneita tilaamaan kilpailun
säännöt puhelimitse.

Tenavatähti-ohjelmaa tehtiin Mainostelevisiossa vuosina 1990-1995: kyseessä on siis todellinen ysäriohjelma. Lasten laulukilpailu oli muutaman ensimmäisen vuotensa todella suosittu, kai sitä tuijotti koko Suomi ja minä myös, vaikka muistot itse ohjelmasta ovat melko himmeitä. Koko ohjelman historian ajan sitä juonsi Seppo Hovi, jonka me kaikki muistamme näiden lasten laulukilpailujen lisäksi tietysti BumtsiBumista.

Kesäisin ja syyskesäisin tv:stä tullut Tenavatähti käsitti alkuerät, semifinaalin sekä itse finaalin, jossa sijoitukset jaettiin kolmelle parhaalle lapsilaulajalle. Tuomaristossakin istui aikansa isoja nimiä Arja Korisevasta ja Katri Helenaan. Ohjelmassa valittiin myös erikseen yleisön suosikki, joka ei aina sijoittunut kärkitrioon.

Vuoden 1991 Tenevatähden lp:n kansi. Klassikko.


Tenavatähteä leimasi erityisesti se jännittävä piirre, että lapset eivät juurikaan esittäneet lastenmusiikkia, vaan pitkälti iskelmää, toisaalta myös esimerkiksi kansanmusiikkia. Onhan se nyt kuitenkin hieman hämmentävää nähdä 10-vuotiaan laulamassa Elämää juoksuhaudoissa tai miksei Minä olen muistanut ja Liljankukkaakin. Toisaalta jotkut iskelmät ovat onneksi myös iloisia ja sopivat pikkuesiintyjille paremmin! Vaikkapa Vanha holvikirkko, Lounatuulen laulu, Tuuliviiri tai Daa-da Daa-da. Tosin yleisö on tainnut olla hyvin mieltynyt näihin pikkuihmisten pateettisiin esityksiin: Matias Sassalin Elämää juoksuhaudoissa oli yleisön suosikki aivan kuten Timo Turusen Minä olen muistanutkin. Lauluvalinnoista käytiin tietysti kovaa keskustelua jo 90-luvulla, erityisesti Juoksuhauta-kappaleen kohdalla, mutta ilmeisesti Matias Sassali itse halusi aivan ehdottomasti esittää juuri tuon kappaleen.

Siis onhan tämä klassikko...


Meillä oli kotona yksi Tenavatähti-lp, ja kyllähän sitä tuli kuunneltua. Kansi on tuossa yllä. Tuo vuoden 1991 kokoelma piti sisällään muun muassa Jenni Salosen tulkinnan Villihevosia-kappaleesta. Syystä tai toisesta nimenomaan se on jäänyt mieleen. (Villihevosia kuului ohjelmistoon kyllä myös seuraavana vuonna. Oikea ikivihreä siis.) Kannessa komeilee myös Christopher Romberg, josta yksi ystäväni piti erittäin kovasti.

YouTubesta löytyy kaikille kiinnostuneille ihan vinot pinot Tenavatähtiä, jopa kokonaisia lähetyksiä. Samoin sieltä löytyy myös BumtsiBumin Tenavatähti-jakso vuodelta 1999 :D Joitain on tässä tullut katsottua, ja muun muassa eräällekin Käymme yhdessä ain -tulkinnalle tuli naurettua ihan hulluna. Itse valitsin tämän tägäämäni kappaleen puhtaasti sillä perusteella, että Huopikkaat on musta aika kiva perinnelaulu, eikä ollenkaan niin vakavahenkinen kuin Sassalin pojan esitys.