tiistai 21. maaliskuuta 2017

Lastenkirjoja aikuisen silmin - Suvi Kinoksen seitsemän enoa

Viime aikoina olen lueskellut lasten- ja nuortenkirjoja sekä kirjaprojektin tiimoilta että ihan huviksenikin. Kyseessä on ollut lähinnä kirjoja, joita olen lukenut myös lapsena ja nuorena. Onkin todella kiinnostavaa lukea noita kirjoja uudelleen ja pohtia, ovatko ne samanlaisia kuin muisti niiden olevan, tuntuvatko ne lapsellisilta vai tarjoavatko ne jotain kosketuspintaa myös aikuiselle minulle.

****


Suvi Kinoksen seitsemän enoa löytyi ainakin minun kotikuntani kirjastosta myös äänikirjana.


Viikonloppuna luin Jukka Parkkisen romaanin Suvi Kinoksen seitsemän enoa, joka on alunalkaen julkaistu vuonna 1995. Kirja aloittaa alunalkaen kolme- mutta sittemmin neljäosaiseksi kasvaneen sarjan, jossa seurataan Suvi Kinos -nimisen tytön elämää syntymästä lähtien.

Suvi Kinos ei kasva aivan tavallisessa ympäristössä, sillä hänen ollessaan vauva hänen vanhempansa kuolevat liikenneonnettomuudessa, ja Suvi päätyy elämään ja kasvamaan viiden enonsa hoivaan kuvitteelliseen pieneen Nallikallion kuntaan. Kirjassa Suvin poikamiesenot opettelevat lastenkasvatusta ja -hoitoa, mutta yhtälailla Suvi oppii yhtä sun toista, sillä hänen enonsa ovat varsin akateemisia: jokainen on väitellyt tohtoriksi, kuka miltäkin alalta. On kulttuuriantropologia, kasvatustieteilijää ja kemistiä.

Kirjan kertojana on Suvi itse, kyseessä ovatkin siis ikäänkuin hänen muistelmansa. Omalaatuisessa ympäristössä Suvista kasvaa omalaatuinen tyttö. Kirja on toisaalta humoristinen, toisaalta kunnianosoitus erilaisuudelle, sivistykselle ja läheisyyden ja perheyhteisön voimalle - osoitus siitä, miten hienoja ihmisiä kasvaa muuallakin kuin heterovanhempien ydinperheessä. Viiden enon ja pienen Suvi-tytön muodostama Turakaisten-Kinosten perhe elää ratkiriemukasta ja monipuolista elämää Villa Landessa siitäkin huolimatta, että ulkopuolisten katseet usein kohdistuvat heihin.

Olen itse ollut jo jonkin aikaa osana yliopistomaailmaa, mikä teki kirjan lukemisesta erityisen antoisaa. Enot kun ovat akateemisia ihmisiä, ja kirjassa sivutaan niin tutkimuksentekoa kuin väitöstilaisuuksiakin pienen tytön näkökulmasta. Kirja vilisee sivistyssanoja, mutta sivistystä ja akateemisuutta käsitellään sekä humoristisin että lempein käsin. Enot ovat hauskoja, mutteivat naurettavia. He suhtautuvat itsekin akateemisuuteensa rennoin rantein.

Omien tutkimusintressieni kannalta kirjan loppuosassa on erityisen kiinnostava juonenpätkä. Nallikallion kuntaan tulee vieraaksi Namibian Ambomaasta ministeri, jonka vierailun yhteydessä lapset laulavat tälle pari säkeistöä menneiden vuosikymmenten tunnettua Musta Saara -virttä, joka rasistisen maailmankatsomuksensa myötä on kadonnut laululistoilta jo aikaa sitten. Kirjassa viitataankin virren ongelmallisuuteen. Samoin viitataan myös Ambomaalla työskennelleisiin suomalaisiin lähetystyöntekijöihin sekä lähetystyön idean ongelmallisuuteen. Nuo viittaukset tuskin aukeavat kirjan lapsilukijoille, eivätkä välttämättä kaikille aikuislukijoillekaan, mutta minä tein pää huuruten merkintöjä marginaaliin.

Kirja oli sekä lapsellinen että myös aikuislukijalle sopiva. Seuraavaksi taida ottaa lukulistalleni kirjan jatko-osat!

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Ostoksilla ja kaupoilla

Oma mielikuvani 1990-luvun ruokakauppareissuista on aika yksipuolinen. Lauantaina puoliltapäivin kauppaan, eli K-Cityyn, Prismaan tai Ekaan. Viikonloppuruoat sieltä, omakohtaisesti kiinnostavinta oli tietysti se, mihin karkkiin upottaisin oman optioni lauantaikarkeista. Olihan karkkipäivä. Minulla ei ollut hajuakaan ruoan hinnasta tai muusta, kaikki oli jotenkin aika itsestään selvää, enkä muista, että minulla olisi ollut aihetta kohtaan suurempaa kiinnostusta. Taisin kuitenkin lähteä hyvin mielelläni mukaan ruokakauppaan. Ehkä sieltä jostain lapsuudesta juontaa juurensa se, että edelleen tykkään käydä suurissa marketeissa ja koluta hyllyjä valikoimaa tutkien. Vaikka olisihan se katu-uskottavampaa ja siinä mielessä hienompaa asioida vain torilla, tiloilla ja jossain ekokaupoissa.



Kyrönkosken S-market Mansikka, 1980-luku.



S-Market Apajan avajaiset, 1988.



Kauppaan oli tietysti ehdittävä säälliseen aikaan. Kaupat ihan todella menivät kiinni jo iltapäivällä, eivätkä vielä 90-luvun alussa olleet auki sunnuntaisin.

Alla oleva S-market on jo 1980-luvun lopulta, mutta silti: arkisin auki kuuteen tai seitsemään, lauantaisin kahteen.



S-market Hämeenkyrössä.


S-Market Herkkumestari - auki kuuteen saakka!


Ennen pitkää aloin tietysti olla sen ikäinen, että saatoin käydä kaupungilla ja kaupoissa itseksenikin, mutta ne jutut menevät enemmän 2000-luvun puolelle. Lämpimimmin muistelen tottakai kotikaupunkini Salon Anttilaa, joka oli keidas vähän kaiken suhteen: sieltä ostin ekat cd-levyni, cd-sinkkuni, Titanic-penaalin ja Anytimen kynsilakkaa. Keskustassa oli myös Tiimari, jonka kutsua oli niin kovin vaikea vastustaa.











Voisin huokailla, miten kaikki oli ennen paremmin, mutta kyllä minusta on silti mukavaa voida käydä kaupassa myös lauantaisin iltakahdeksalta tai sunnuntaina mihin aikaan vain. Yhdessä olen kuitenkin sitä mieltä, että ennen oli hienommin: nimittäin muovikassit ja paketit ja kääreet. Tuo ylläoleva Valintatalo on jo 1970-luvulta, mutta silti, tai juuri silti. Yksinkertainen värimaailma, selkeät linjat, pirteät kuvat. Takaisin, kiitos.





Tämän postauksen kuvat ovat Museoviraston kuvakokoelmasta, paitsi viimeinen kuva toki Blondi tuli taloon -sarjasta.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Kaupan kylmähyllyllä - Valion 1990-luvun tuotteita

Valio valmisti 1990-luvulla kaikenlaista maidosta jäätelöihin ja juustoista jogurttiin, ja uusia tuotteita tuli markkinoille vuosittain. Mukana oli myös vanhoja tuttuja sekä tuotteita, jotka olivat tuolloin uusia, mutta nykyään ihan klassikkokamaa.

Tässä onkin siis kollaasi 90-luvun Valiota!



Kuvassa on mukana ainakin seuraavia:

  • Kevytmaitoa
  • Jäätelöitä: Super, Jade, Litran kermajäätelöä, Classic-puikot, Pingviini-tuutit, Joke-Kuuluu, Grandi-mehujää, Valiojäätelö tiikeri
  • Margariinia: Erilaisia Voimariineja
  • Tuttelia (mainoksessa Teemu Selänne!) ja Muksua
  • Gefilus-tuotteita: Piimää, juomaa, jogurttia, maitoa
  • Ruokakermaa
  • Juustoja: Ilves, Polar, Aamupala, Viola, Turunmaa, Oltermanni, Punaleima, Mustaleima, Koskenlaskija, Aura, Punaposki...
  • Hedelmätarha-mehua
  • Jogurtit ja viilit: Viilis, Valiojogurtti, Nami nami, Fanny-vanukas


Satuin löytämään Valion 1990-luvun vuosikertomuksia, ja kokosin niistä teille tällaisen kollaasin Valion 90-luvun tuotteita. Valitettavasti osa kuvista oli niin huonolaatuisia, ettei niitä joko ollut järkeä ottaa mukaan tai ainakaan jättää kollaasiin yhtään isommiksi.