perjantai 25. tammikuuta 2019

Salattua elämää vuodesta 1999 alkaen

Salatut elämät täyttää 20 vuotta!

Helsingin sanomien mukaan MTV3 astui 25.1.1999 jopa uuteen aikaan - entistä amerikkaisempaan nimittäin, lehti kertoi tasan 20 vuotta sitten.  "Alkaa uusi kotimaisin voimin tehty saippuasarja, jota esitetään puolen tunnin mittaisina jaksoina viitenä iltana viikossa Kauniiden ja rohkeiden tapaan. Tavoitteena on miljoonayleisö arki-iltaisin klo 19.30." Aluksi keväällä 1999 esitettiin 90 ensimmäistä jaksoa. Toisaalla kerrottiin, että jos suosio riittäisi, voisi jaksoja tulla jopa yli tuhat.

Sarja perustui alkujaan ulkomaiseen formaattiin, jossa ideana oli siis seurata naapuruston elämää teemalla "kuinka hyvin tunnet naapurisi?". Hesari puuttui kiinnostavasti myös niin sanottuun luokkateemaan: "Meillä sarja tapahtuu helsinkiläisessä kerrostalossa, osoitteessa Pihlajakatu 6. Alakerroksessa asuu talonmiestä, keskimmäisessä sisustajaa ja ylimmässä peräti arkkitehti. Kolmen kerroksen väkeä? Ilmeisesti. Tarjolla on myös iloisia poikamiehiä, naisjuristia ja korttelikaupan pitäjää." (HS 25.1.1999)

Salatut elämät oli Suomen mittapuulla todella suuri sarja, kuvattiinhan jaksoja kiivaaseen tahtiin, tavoitteena oli tehdä pitkäkestoinen sarja ja se työllisti valtavan määrän näyttelijöitä ja kaikkia tekijöitä kameran toisella puolen.


Salkkareiden alkuperäisesta tunnarista: sävyt olivat tuolloin varsin maanläheisiä!


Sarjan aloitus tammikuussa 1999 oli suuri juttu, ja sitä pohjustettiin lehdissä. Tosin vähänpä oli pohjustamista siinä mielessä, että sarjan näyttelijänimet julkistettiin vain hetki ennen ensi-iltaa, eikä sarjan tulevasta juonesta kerrottu juuri mitään. Syyksi tähän vaikenemiseen arveltiin tuotantoyhtiön puolelta vaadittua salaamista, mutta enpä tiedä. Kun sarja sitten alkoi, monessa arviossa kirjoitettiin, ettei jaksoissa oikeastaan tunnu tapahtuvan yhtään mitään.

Sittemmin Salatut elämät on jatkunut pitempään kuin tuskin kukaan vielä ysärillä osasi unelmoida, mutta toisaalta sarjan katsojakuntakin on pienentynyt. Kun sarja alkuvaiheessaan vuonna 1999 ja vielä 2000-luvun parina ensimmäisenä vuonna saattoi saada jopa miljoonayleisön - ensimmäisellä jaksolla 25.1.1999 oli jopa 1 132 000 katsojaa -, ovat nykyiset katsojaluvut vain murto-osa tuosta sarjan kulta-ajasta.





Sarjan alussa seurattiin Pihlajakatu 6:n kuuden asunnon asukkaita: talonmiespariskunta Ulla ja Seppo Taalasmaa asuivat yhdessä aikuisuuden kynnyksellä olevan tyttärensä Elinan kanssa. Jo sarjan ensimmäisenä keväänä mukaan tuli myös Taalasmaan Kari, joka oli juuri vapautunut vankilasta. Laiteloiden residenssia asuttivat kioskinpitäjä-Ismo teini-ikäisten lastensa Kallen ja Miian kanssa. 20-30-vuotiaita nuoria aikuisia esittivät asianajaja Laura, siskokset Katja ja Jenni, jotka sarjan alussa saavat kämppiksekseen Tonin, sekä tietysti kaverukset Markus ja Aki, jotka jo heti sarjan alussa perustavat oman baarin, Barbaarin. Sitten on vielä Salinien uusioperhe. Sarjan alkaessa perheen isä tuo kotiin uuden vaimonsa Hannan, mikä on ihan jees perheen vanhimmalle pojalle Aleksille, keskimmäiselle Sakulle varmaan aika samantekevää ja suuri kauhistus kuopukselle Siljalle.

 Tapahtumat alkoivat itseasiassa Tyyne Puustisen löytyessä kuolleena asunnostaan. Saku Salinia syytetään tapahtumista, ja juoni alkaa rullata nopeasti. Puustisen kuolema on lopulta kuitenkin täydellinen sivuseikka sarjassa, vaikka se varmasti melkoisen startin Salkkareille antoikin.



 Ruokapöydässä ollaan miltei kaikissa Pihlajakadun kodeissa. Bongaa myös Laiteloiden pöydästä 1990-luvun muumimukit!

Nyt katsoessani Salattujen elämien ensimmäisiä jaksoja huomio ei kiinnity niinkään juonikuvioihin, vaan ihan vain maailman ja arjen esittämiseen. Yksi huomiota herättävä seikka on muun muassa se, että vuosituhannen vaihteen Salatut elämät ei todellakaan kaihda tuotesijoittelua - josko siitä tuolla nimellä 20 vuotta sitten edes puhuttiin. Pöydässä ovat esimerkiksi Marlin mehut, Valion maidot ja Ismon kiokissa kaikenlaiset tuotteet sulassa sovussa. Ja kaltaiselleni ysäriharrastajalle on kerrallaan upeaa!



Pihjalakadun kodit ovat värikkäitä ja ylipäätään kotoisia - ne todella näyttävät siltä, että niissä voisi asua! Olen aika viehättynyt etenkin Jennin ja Katjan värikkäästä kodista, jossa on ihana keltainen pyöreä keittiönpöytä. Tuolitkin ovat ihan ysärityyliä, vaikka näyttävät kyllä myös parveketuoleilta. Salinien koti taas on juuri sellainen 1990-luvun trendikoti, jollainen arkkitehdin kodin pitäisikin olla, design-huonekalujakin sieltä voi bongata.





 Vaikka Salatut elämät kiinnosti katsojia paljon ensimmäisinä vuosinaan, ei se sentään ihan kaikkia miellyttänyt. Vain pari päivää sarjan alkamisen jälkeen (eli parin jakson kokemuksella) nimimerkki J. H. lyttäsi koko roskan Ilta-Sanomissa:

Salatut elämät - laaturoskaa
Voiko MTV3:n uusi "huippusarja" Salatut Elämät todellakin olla hintansa väärti? Samanlaisen alkeellisen sarjan saisi kuka tahansa tehtyä paljon pienemmällä summalla. Samanlaista ihmissuhdetragediaa löytyy jo ihan riittämiin kaikilta kanavilta, mutta tämä on kyllä pohjanoteeraus! En ole ikinä ennen nähnyt mitään niin tylsistyttävää ja ideatonta sarjaa. MTV 3! Ottakaa esimerkkiä TV 1:n Kotikadusta tai itse esittämistänne sarjoista ( Blondi tuli taloon ja Ihmeidentekijät ) tai ostakaa mieluummin jenkkisarjoja, koska nekään eivät ole yhtä surkeita, kuin Salatut elämät!
J.H
 (Ilta-sanomat 29.1.1999)

"Näyttelijät eivät ole tehneet minuun vaikutusta. Ainoastaan hyvä alkumusiikki on jäänyt mieleeni."



Pari viikkoa myöhemmin sama virsi jatkui:

Olen katsonut nyt kaksi viikkoa MTV3:n paljon mainostettua suursarjaa Salatut elämät , mutta en katso enää. Sarja on ollut minulle valtava pettymys.
Yhdessä puolen tunnin jaksossa ei tapahdu mitään, mutta mikä pahinta, juuri mitään ei ole tapahtunut kahdessa viikossakaan. Näyttelijät eivät ole tehneet minuun vaikutusta. Ainoastaan hyvä alkumusiikki on jäänyt mieleeni.
Näyttääkin siltä, että tuntematon näyttelijäkaarti oli tekijöiltä todella paha virhearviointi. Ihmiset kaipaavat vahvoja persoonia ja karismaattisia näyttelijöitä, joita muissa kotimaisissa draamoissa on vaikka kuinka: Esko Salminen ja Matti Ranin Ihmeidentekijöissä , Risto Autio ja Jukka Puotila Kotikadussa , Tapani Perttu ja Pirkko Mannola Klubissa sekä Kai Hyttinen ja Sinikka Sokka Samaa sukua, eri maata -ohjelmassa.
Muissa draamasarjoissa on ainakin osaksi luotettu jo tunnettuihin loistaviin näyttelijöihin. Salatut elämät on tässä asiassa poikkeus. Tulevaisuudessa se todennäköisesti maksaa siitä kovan hinnan.
Nimimerkki: Omassa elämässänikin tapahtuu enemmän (Ilta-Sanomat 9.2.1999)





Minun ikäisilleni, Salkkareiden alkuaikoina kouluikäisille ja esiteineille sarjan saamilla kriittisillä arvioilla tuskin oli mitään väliä, sillä minua - ja meitä - kiinnostivat sarjan teinien hommailut: Silja, Saku, Miia ja Kalle löivät itsensä läpi lasten ja nuorten keskuudessa, ja etenkin Sakun näyttelijä Jasper Pääkkönen pääsi paistattelemaan muun muassa Suosikin kanteen. Suosikissa myös julkaistiin keväällä 1999 jättijuliste näistä neljästä hahmosta.

 

Kun Elina kerran tarjoilee, niin skool Salatuille elämille!




maanantai 7. tammikuuta 2019

Koulutunnelmia

Valokuvat ja videot eri muodoissaan vievät vastustamattomasti aikamatkalla - niin tälläkin kertaa! Viime aikoina olen katsonut sillä silmällä useampaakin tv-ohjelmaa, niistä tulossa tunnelmia myöhemmin. Nyt kuitenkin palasia Helsingin kaupunginmuseosta.

Helsingin kaupunginmuseo on siitä erityisen ihana, että se on julkaissut tuhansia kuvia arkistostaan verkkoon vapaasti käytettäväksi. Menneet vuosikymmenet tulevat iholle valokuvissa, jotka kuvaavat arkea ja maisemia, ihania yksityiskohtia. 1990-luku ei ole kuvissa kovinkaan hyvin edustettuna, mutta onhan ysäriltäkin sentään jotain. Olenkin tässä maustanut ysäriä kuvilla 1980-luvulta.

Tällä kertaa etsin kuvia kouluista. Valitettavasti on vähän niin, että vaikka kuinka olisi säästänyt vanhoja lehtiä, mainoksia, leluja ja levyjä, 1980-1990-lukujen kouluun ei noin vain kävellä enää sisälle. Harvalla on koskana ollutkaan kouluista ja luokkahuoneista sisältä valokuvia, joten ehkä nämä seuraavat otokset tarjoavat ainakin pienen matkan menneeseen.




Tavat tehdä p- tai s-kirjain ovat kaunokirjoituksessa ja tekstauksessa muuttuneet, mutta ennen ainakin kirjoitettiin kaunoa!







Tämä alla oleva kuva lienee oma suosikkini: Luokka on jotenkin niin ihanan täynnä!

Ensimmäisen luokan seiniltä löytyy niin aakkoset kuin kellokin. Suomen lippu liehuu opettajanpöydällä ja liitutaulun edustalla nököttää rakas piirtoheitin.


Tässä esitellään lisää värikästä luokkaa. Oppilaiden taideteoksien esittelyssä ei ole ainakaan pihtailtu! Lähinnä jäin vain kaipaamaan jonkinlaista karttaa - mutta kenties ne olivat isoilla rullilla, ja ne niitä sitten ripustettiin esille vain ympäristötiedon tunneilla.



"Os-ta-kaa mak-ka-raa, mar-kal-la ja kah-del-la jo pal-jon saa!"




Huomatkaa myös seinillä olevat oppilaiden tekemät työt. Sieltä löytyy muun muassa Sinkkuelämää, ally McBeal, Jyrki ja Baywatch.





1990-luvun mittaan atk-tunnit ja muut tietokonehetket tulivat osaksi peruskoulua. Varsin usein tosin saattoi olla niin, että koneita ei ollut yhtä paljon kuin luokan oppilaita, tai koneissa ylipäätään oli kaikenlaista ongelmaa: ne kaatuilivat ja olivat auttamattoman hitaita.

Tekstinkäsittelyä kuitenkin opeteltiin, ja välissä saattoi päästä kurkkaamaan Internettiin tai pelaamaan vaikka miinaharavaa.






Kaikki nämä kuvat ovat siis Helsingin kaupunginmuseon. Jos innostuit, niin käy ihmeessä katselemassa ja etsimässä kuvia osoitteessa: helsinkikuvia.fi :)

Loppuu vielä yksi Finnasta löydetty kuva Nurmijärveltä.

Täällä on presidenttien kuvatkin seinällä. Tuolloin tietysti vielä vain Kekkoseen saakka.