perjantai 16. joulukuuta 2016

Ysärimuotia jouluun 1998

Mietitkö jo, miten pukeutua talven suurjuhlaan reilun viikon kuluttua? Uskon vahvasti, että vuoden 1998 muoti voi antaa viitteita tähänkin päivään.

Itse tunnistan tämän 1998-tyylin selvästi, sillä pukeuduin itse oikastaan ihan samoin: oli pitkähihaista pitsipaitaa, pitkiä trumpettihousuja sekä tuollaisia minihameita. Mustat lakerikengät. Miten siitä muka on jo 18 vuotta?



Mikään ei myöskään estänyt käyttämästä tunikan/mekon kanssa housuja. Hamehousujen kahahdus.


Anttilan joulukuvaston aikuisten puoli on vaatteiden osalta melko pelkistettyä ysäriä, mutta olivathan siellä nämä pikkujoulutädit. Karvapuuhka, kiiltävät paidat ja räjähtäneet nutturat huutavat: y-s-ä-r-i-!!


Joulujen välipäiviin taas sopii esimerkiksi tämä Tea Khalifan esittelemä rennompi nuorisomuoti. Näyttivätkö pienet t-paitojen pääntiet tuolloin oikeasti hienoilta? Luultavasti.

Tea Khalifa tuli 1990-luvun lopulla tunnetuksi Jyrki-ohjelman juontajana, minkä lisäksi häntä saattoi bongata Step up dancers -tanssiryhmän jäsenenä. Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun olen nähnyt hänet myös mallinhommissa.

Nuo 90-luvun isot ja leveät t-paidat ovat myös aika ikonisia juuri tälle vuosikymmenelle. Olen jälleen viime aikoina katsonut jonkun verran Blondi tuli taloon -sarjaa, ja isot, leveät vaatteet ovat kyllä hyvin leimallisia tuolle vuosien 1994-1995 sarjalle.




Perinteisimpiä pehmeitä paketteja ovat paitsi villasukat, myös erilaiset yöpaidat ja pyjamat. Ilahduin näistä Barbie-yövaatteeista, samoin kuin alemmista Batmaneista.


Loppuun poikien (tai miksei tyttöjenkin) toivelahjoja, eli NHL-liigapelipaitoja, sekä joulukoristeita vuosilta 1993 ja 1998, Anttilasta nämä kaikki!




Ihanaa pian alkavaa jouluviikkoa kaikille!

perjantai 2. joulukuuta 2016

Vuosien 1994 ja 1995 joulutunnelmaa

Täällä aletaan olla joulutunnelmissa!

1990-luvun jouluestetiikka on katseltu ennenkin, mutta tähän aikaan vuodesta se on aina herkullinen aihe.

Ensimmäisessä kuvassa esitellään joulun 1994 trendiä: tähtiä. Sinisävyinen ja tähtikuvioinen joulu näkyi monenlaisissa koristeissa ja tekstiileissä. Tunnistan tyylin vahvasti kyllä itsekin, sillä meillä kotona oli tällaisia erilaisia juttuja: ainakin sinipohjainen kultatähtinen pöytäliina sekä joitain koristeita. Sen lisäksi muodissa olivat aika tietyntyyppiset aurinkoa, kuuta ja tähtiä esittävät kuviot erilaisissa tuotteissa, ja näitä meillä oli myös. Ehkäpä aikanaan tällaisia servettejä ostettiin sen verran paljon, että ne ovat yhä jouluisin käytössä!

En taida olla ainoa ysärilapsi, jonka äidin lempiväri muuten oli tuolloin sininen? Olen jutellut aiheesta monen kaverin kanssa, ja ainakin meidän piireissä lapsuutemme on verhottu vahvaan siniseen. Ehkäpä siksikin tällaista tähtityyliä on meilläkin suosittu.




Tuohon ylläolevaan vielä: siellähän on joukossa myös EU-lippu! Ajankohtainen aihe se olikin tuolloin, sillä vuoden 1995 alusta Suomi liittyi Euroopan unioniin. EU-lippu joulukoristeena sen sijaan on ehkä vähän jännempi juttu - ainakaan enää.


Seuraavassa kollaasissa taas on poimintoja vuosien 1994 ja 1995 Kotilieden joulunumeroista (eli numerot 23-24).

Sinisen lisäksi muotia oli myös havunvihreä, jota löytyy läpi 1990-luvun monenlaisista kodintuotteista (sen verran on tullut vuosikymmenen lehtiä ja mainoksia luettua). Astioita, huonekaluja, pöytäliinoja, vuodevaatteita ja niin edelleen.

Mukana on myös Johan-merkkisiä joulukoristeita, Valion glögi-mainos sekä lahjaideoita. Toisessa on vihjeitä lahjojen tekoon itse, toisessa taas ideoita miehen joululahjaan.



Pirkan mainokset ovat vakiokamaa 90-luvun naistenlehdissä. Mukana on yleensä aina kuva ruoasta, ohje siihen sekä kuvat tuotteista, joita tuon herkun toteuttamiseen tarvitaan.



Lukuvinkkinä voisin linkata tämän: viime jouluna skannasin teille Valion mainos-ohjelehtisen, jossa on paitsi ysäreitä kuvia, myös kosolti Valion tuotteita.

Mukavaa joulukuun alkua kaikille!





maanantai 28. marraskuuta 2016

Nuoruusdiskossakin odotellaan joulua

Olen tänä syksynä ollut todella apaattinen blogin päivittäjä, pahoittelen sitä! Erilaiset työjutut ovat vieneet aikaani aivan täysin, enkä iltaisin ole jaksanut paneutua 90-lukuun.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö olisin hylkäämässä 90-luvun - ei suinkaan! Asian tiimoilta onkin pian kerrottavissa uutisia... :)

Joulua täällä kuitenkin odotellaan jälleen oikein kovasti! Viikonloppuna selailin jälleen Leivomme Anni-Helenan kanssa -keittokirjaa 1980-luvun lopulta. 




maanantai 24. lokakuuta 2016

Lelukirja, aika varma joulun merkki

Alkaa olla se aika vuodesta, jolloin kauppoihin raivataan tilaa lavallisille suklaakonvehteja, joululahjapapereita ja koristearmeijoita. Yhtä varma lähestyvän joulun merkki ovat myös lelukuvastot. Sama rumba vuodesta toiseen - jo 1990-luvulla.

Lelukirjat alkoivat yleistyä 1980-luvun puolivälissä. Kuvastoja oli ainakin kahta erilaista: Brio oy:n Suuret lelukirjat sekä Lelumyynti oy:n kuvastot, joiden nimet vuosikymmenen aikana hieman vaihtuivat (Lasten oma lelukirja, Lasten paras lelukirja ja Lasten leluaarrekirja). Kuvastoja jaettiin talouksiin, joissa oli lapsia. Ja kyllä, jaetaanhan näitä kuvastoja yhä edelleen.

Ei liene kovinkaan yllättävää, että näissä myös uusinnettiin perinteisiä sukupuolirooleja: nuket, prinsessat ja pieni vaaleanpunainen tilpehööri ovat selkeästi tytöille, ja kuvissa nimenomaan tytöt leikkivät tällaisten lelujen kanssa. Pojat taas leikkivät pelikoneilla, leikkimiekoilla, autoilla ja vaikkapa Action man -nukeilla.



Yllä olevat lelukirjat ovat vasemmalta lukien vuosilta 1992, 2 x 1993, 1997, 1998 ja 1999.

Kuvastot olivat ainakin meillä todella luettuja. Kuvastot loivat osaltaan kuvaa siitä, mitä kaikkea saattoi toivoa ja mitä oli saatavilla. Lama-Suomessa kaikilla perheillä ei tietenkään ollut mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia toiveita (jos kohta ihan jokaisen toiveen toteuttamisen järkevyydestäkin voi olla montaa mieltä.), mutta lelukirjat olivat joka tapauksessa yksi keino lapsille oppia haluamaan ja haaveilemaan.

Alla poimintoja 1990-luvun lelukirjoista - ne on kaikki nähty Nuoruusdiskossa kyllä ennenkin.



Seuraavat viisi kuvaa näistä kahdesta ylläolevasta kuvastosta, eli Brion Suuresta Lelukirjasta vuosilts 1992 ja 1995:

Captain Planet -lelut



Cupcakes-nuket



Tiny Toon -pehmoleluja sekä Gogo-koira


Bambukarhu-leluja



Segan pelejä, mm. Fifa 1996 ja NHL96:



Seuraavaksi vähän sekalaisempi joukko kaikenlaisia lelupoimintoja 90-luvun lelukuvastoista:

Teeny Weeny Families




Pocahontas-elokuvan innoittamaa paperisälää



Villin lännen teemaisia Lego-sarjoja


Ufo-Legoja



Polly Pocket -leluja




Hmm, mitähän sitä tänä vuonna toivoisi joulupukilta?

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

90-luvun korut: papukaijat, tarrakorvikset ja kaulapannat


Yksittäisiä 90-lukuun liittyneitä koruja, yleisesti kaunistautumisesta puhumattakaan, olen kirjoittanut useita kertoja, mutta oikeastaan yksi tietty koru sai minut kokoamaan 1990-luvun koruja yhteen. Ja tuo yksi tietty koru ovat papukaijakorvakorut. Kyseessä ovat siis puiset, värikkäästi maalatut roikkuvat korvakorut, joita löytyy muun muassa tuosta oikealla olevasta kuvasta. Äidilläni oli vihreät papukaijat, jotka sittemmin ovat päätyneet omaan korulippaaseeni. Käyttikö hän niitä oikeastaan ysärillä, en muista, minulla ne ovat korvissa satunnaisesti. Mutta kun niistä puhuu tai ne joskus ovat yllä, kirvoittavat ne yleensä paljonkin ysärimuistoja.


Muutkin vastaavat puiset, värikkäät korut yhdistyvät 1990-lukuun kivasti. Harvemmin kyseessä olivat vain yksiväriset pallot, vaan nimenomaan melko yksityiskohtaisestikin väritetyt korut. Tässä mielessä Aarikan korut olivat vähän oma juttunsa. Aarikankin puukorut toki liittyvät (myös) 90-lukuun, jolloin ne koko merkki koki jonkinlaisen renessanssin. (Lue toki myös aiempi juttuni Aarikasta paitsi korujen, myös yleisemmällä tasolla.)


Maanläheisten sävyjen puukorut olivat toinen juttu. Alemmastakin kuvasta voit katsoa lisää näitä. Vaikka 90-lukua voikin pitää kirkkaiden värien vuosikymmeninä, oli ysäri kuitenkin paljon muutakin. Vuoden 1998 oranssin ja kirkkaanvihreän lisäksi enimmäkseen muoti oli jotain hieman murretumpaa. Oma juttunsa olivat sitten vielä vuosituhannen vaihteen sekä 2000-luvun alun puuhelmet, kaikillahan niitä oli oltava! Aivan kuten Salattujen elämien Miialla ja Sakulla.

1990-luku oli samalla näyttävää metallinhohtoa, erityisesti 80-luvulta juurensa juontavia isoja korvakoruja ja ketjuja. Minun kanssani samanikäisille metalli hohti Mel B:n käsivarren korusta.

Kaipaan sua, muutit mua
Enää lapsi oo mä en
Sinä kaiken tahdoit mulle opettaa
Erottiin, kaipaan niin
Vielä sua mä tarvitsen
Suhdetta ei saisi hyvää lopettaa

Naparengas vain
On nyt susta mulla muistonain
Sen annoin vuoksesi sun kerran ihoon lävistää
Naparengas vain
Se yhä hohtaa sulle rakkauttain
Kuin kihlasormuksesta mulle melkein kävis tää.

Näin lauloi Nylon Beat esikoislevyllään vuonna 1996. Lävistykset olivat 1990-luvulla nouseva trendi.
Mel B:n kielilävistys on ensimmäinen mieleen tuleva lävistys, mutta olihan niitä muistakin paikkoja: silmäkulmien renkaat ja napakorut erityisesti.


Puisia kaula- ja korvakoruja. Anttila, 1994.


Seuraavassa erityisesti alarivin korut ovat suunnattu lapsille. Veikkaan, että pikku myy -koruja on monella saattanut ollakin!


Koruja. Anttila, 1993.


...Ja jollei niitä oikeita lävistysreikiä kehossa ollut, ei hätää. Klipsikorviksien lisäksi kaupan oli myös tarrakorviksia! Näitäkin tuli käytettyä. Liekö niitä enää markkinoilla?


Tarrakorvakoruja. Anttila, 1994.
Ei liene vaikeaa arvata, onko tuote etupäässä suunnattu tytöille vai pojille.



Ei ole 1990-luvun alkupuoliskoa ilman pantoja ja hiusdonitseja!

Myös tästä kuvasta löytyy alussa mainittuja puisia korvakoruja. Nuo Iberon mansikka- ja ananaskorvikset ottaisin itsekin käyttöön milloin tahansa.






Barbit ja Kenitkin koristautuivat! Parhaimmillaan nukkejen mukana tuli koruja,
joita saattoi itsekin käyttää.


Allaoleva kaulapanta on minulle 1990-luvun ikonisimpia koruja, ja ihmetyksellä olen katsellut sen paluuta. Kaikista 90-luvun jutuistako tämän piti tulla takaisin, tuotantoon ja ihmisten kaulaan? Itse en sellaista enää missään nimessä käyttäisi, kerta riitti! Ehkä tribaalikuvioinen venyvä panta sopii jollekulle, muttei ainakaan minulle.








Lähestyttäessä 1990-luvun loppua alkavat kuvaan tulla myös alla olevat korut. Minulle tällaiset mustassa nahkahihnassa roikkuvat delfiinit, jing&jang-merkit, onnea tuovat silmät, kuunsirpit ynnä muut - ihanin turkoosin tehostein - yhdistyvät usein erilaisiin markkinoihin, toreihin ja myyjäisiin. Itse olen tainnut ostaa "hienoimmat" ysärikoruni kotikaupunkini syysmarkkinoilta. Samaan kastiin luen myös ne keskeltä kahtia taitettavat sydämet, joista toinen puolisko kuului parhaalle ystävälle.






Loppuun yksi aika jännä 90-luvun lyhytaikainen koruilmiö:



Eli tuttikorut. Muoviset tutit olivat eri värisiä ja eri kokoisia, niitä saattoi roikkua nauhassa vain yksi tai suurempi joukko, etenkin jos ne olivat pienenpiä. Itselläni oli kaksi tuttikorua: toisessa oli yksi melko iso turkoosi tutti, toisessa taas keskikokoiset punainen ja läpinäkyvä, kuten kuvasta näkyy. Jännittävä ilmiö nämä ovat siksi, että nämä pienet tutit olivat ilmaisesti alunperin abortinvastaisen kampanjan krääsää Yhdysvalloissa (jos joku tietää tarkemmin niin tarkentakoon), mutta eihän sellaisesta tietysti meidän lasten tai krääsää meille ostavien aikuisten mielessä tainnut olla tietoakaan.

Käytätkö itse edelleen samoja koruja kuin 90-luvulla? Klassisimpien mallien kohdallahan ajankulua tai muotien muuttumistakaan ei huomaa. Mutta roikkuuko kaulassasi edelleen delfiini, millenniumin alun puuhelmet, muovinen kaulapanta tai ehkä papukaija?



***
MUOKS. Tuttikoru lisätty 6.10.16.

torstai 15. syyskuuta 2016

Suomen virallinen lista 90-luvun tv:ssä ja radiossa


Yle alkoi jokin aika sitten julkaista Lista-tv-ohjelman jaksoja Yle Areenaan pysyvästi. Tilastoja myydyimmistä levyistä ja soitetuimmista kappaleista on tietysti kerätty jo aikoja. Vuonna 1994 Suomen virallinen lista muuntautui tv-ohjelmaksi Lista, jota nähtiin TV1:llä. 

Jo paria vuotta aiemmin, vuonna 1991 Radiomafiassa alettiin viikottain kuulla Lista-ohjelmaa, jota juonsi Jake Nyman. Aluksi kuultiin vain albumilista, kunnes vuonna 1994 sen rinnalle tulivat single- ja kokoelmalistat, vuonna 1998 myös midprise-lista. Tavat laskea listasijoituksia ovat aikojen saatossa muuttuneet, enkä nyt tässä mene siihen.

Television Lista-ohjelma oli harvoja ja arvokkaita ohjelmia, jotka näyttivät musiikkivideoita meille, joilla ei ollut MTV:tä omassa televisiossa. Pian tietysti maikkarilla alkoi Jyrki-ohjelma, joka niinikään toi musiikkivideot ja artistihaastattelut kaikkien nähtäville.

Monet videot ja artistit tulivat katsojille tutuksi, kuten myös Listan juontajat. Itselleni ikonisin Listan juontaja niin televisiossa kuin radiossa oli Jani Juntunen. Muita Listan legendaarisia juontajia ovat olleet esimerkiksi  Sami Aaltonen, Nina Honkanen, Mari Kakko ja Meri-Tuuli Lindström. 2000-luvun alussa television Lista-ohjelman lähettämisessä oli muutaman vuoden tauko kiihkeän 1990-luvun jälkeen, kunnes Listaa nähtiin Ylellä vielä 2003-2008.

Erityisesti radion äärellä vietin itse lukuisia sunnuntaipäiviä odottaen paljastusta siitä, kuka olisi saavuttanut singlelistan ykköspaikan, ja mikä artisti taasen olisi albumilistan kärjessä. Muistan varsinkin singlelistan seuraamisen olleen ihan valtavan jännää. C-kasetti oli aina valmiina soittimessa mahdollisia nauhoituksia varten. Apulannan ja Tyrävyön suurena fanina millenniumin aika olikin tässä mielessä minulle yhtä huumaa :)

Enkä tainnut olla ihan ainoa.

perjantai 26. elokuuta 2016

Syyskesän tuo Suosikin (kulta)turbo!

Koulujen alku, viileät aamut ja auringon hiostamat päivät, kun kannat nhl-, Eastpakin tai muumien koristamaa reppuasi, tai selässäsi onkin nauhoilla kiristettävä nahkareppu tai yli olan vedettävä yksiolkaiminen uuden ajan teknoreppu.

Siihen hetkeen kuuluu myös Suosikin vuoden yhdeksäs numero, joka oli varsin erityinen: vuoteen 1995 saakka hopeinen turbonumero, siitä eteenpäin kultainen kultaturbo. Suosikki oli 1990-luvun lopulla ja vuosituhannen taitteessa, juuri ennen internetin läpilyöntiä suosionsa huipulla. Yksi vuotuinen merkkipaalu oli tietysti turbonumero, joka oli luettava tarkkaan kannesta kanteen.

Ylärivissä Suosikki-lehden turbonumerot 1992, 1993, 1994 ja 1995
sekä alarivissä kultaturbot 1996, 1997, 1998 ja 1999.

Tällä anekdootilla voitte päteä, jos sopiva tilaisuus joskus tulee: Bon Jovi koristi 1990-luvun Suosikin turbonumeroiden kansia peräti kolme kertaa!


Tavallisiin Suosikin numeroihin verrattuna (kulta)turboissa oli muutakin ekstraa kuin paksummasta paperista taitettu kansi. Oli kaksinkertaisen kokoiset jättijulisteet, tarroja, lukujärjestys, suureellisia palkintoja kilpailuissa sekä sisältönä muun muassa kollaasi starojen lapsuuskuvia. Ylipäätään tässä supernumerossa oli aina tavallista numeroa enemmän sivuja - lehti saattoi olla jopa kaksi kertaa paksumpi kuin tavallinen numero. Ei kaikki tietysti olla tiukkaa tekstiä, vaan myös muuta toimitettua sisältöä.

Lisäksi lehdissä oli erityisen paljon yhden sivun kokoisia fanikuvia, joiden reunat olivat hopeiset ja vuodesta 1996 alkaen kultaiset, kuten kannetkin. Erityisominaisuutena noissa metallinhohtoisissa kansissa ja fanikuvissa oli tietysti se, että niihin jäivät sormenjäljet ällistyttävän helposti ja pitkäaikaisesti. Niitä lähmäisiä fanikuvia lienee ollut meidän jokaisen Suosikeissa!

X-Files-ihailijakuvaa sekä laulujen sanoja - olemmehan ajassa ennen googlettamista.

Lehtien mukana tuli myös tarra-arkkeja, nämä vuosilta 1996-1999.


Suosikin turbonumeroiden kulta- ja hopeareunaisia ihailijakuvia.

Turbonumeroiden sisältöä.



Itse luin Suosikkia tiiviisti suunnilleen vuodesta 1997 alkaen. Kaikki numerot olivat minulle tärkeitä - luin niitä kirjastossa, lainasin niitä kirjastosta ja ostin divarista pari kuukautta vanhoja lehtiä. Lopulta lehti tilattiin minulle joululahjaksi. Tietysti näissä kultaturboissa oli silti jotain ihan erityistä. Tulihan niiden mukana kaikkea ekstraa (kuten ihanat lukujärjestykset ja tarrat) ja selattavaa ja luettavaa oli niin paljon! Niinpä nytkin selatessani näitä vanhoja 1990-luvun loppupuolen kultaturboja voin huudahtaa joka aukeaman kohdalla muistikuvien merkiksi - ai niin, tämä juttu! Tämä mainos! Tämä kuva!



maanantai 15. elokuuta 2016

Ylen kollaasi sinulle, joka synnyit 1980-luvulla

Kuva jutusta, http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/08/10/jos-synnyit-1980-luvulla-muistat-ehka-sinun-tarinasi.


Yleisradio täyttää tänä syksynä 90 vuotta, mitä on ennakoitu muun muassa keräämällä ihmisiltä muistoja Ylestä. Samaan juhlavuoteen kuuluvat myös esimerkiksi Ylen Elävän arkiston päivittäin Instagram-tilillään julkaisemat kuvat eri vuosilta (sarjassa on tänään vihdoin päästy 1990-luvulle!) sekä oletettavasti myös vuosikymmenjutut, joita on julkaistu Elävässä arkistossa.

Pari päivää sitten Elävässä arkistossa julkaistiin juttu sinulle, joka olet syntynyt 1980-luvulla. Ja miten kiva kollaasi se onkaan! "Jos synnyit 1980-luvulla, muistat ehkä - sinun tarinasi" -jutun pääset lukemaan tästä. Se kattaa vaikka mitä, mikä on tuttua esimerkiksi minulle, joka olen syntynyt 1987. On tietysti uutistapahtumia ja ikimuistoisia urheilutapahtumia, mutta juttu peilaa myös esimerkiksi teknologian kehittymistä 1980-luvulta tähän päivään. Juttu ei siis käsittele vain 1980-lukua, vaan koko kaarta 1980-luvun lapsuudesta nykyhetken nuoreen aikuisuuteen. Osansa saavat, Ylestä kun on kyse, myös lukuisat tv-ohjelmat Röllistä Kotikatuun. Ajankuva ja populaarikulttuuri käyvät sulassa sovussa. Oikeastaan juttu on vähän kuin tämä Nuoruusdisko pienoiskoossa.

Elävään arkistoon kannattaa toki tutustua muutenkin, jos menneet kiinnostavat (ja kaiketi ne kiinnostavat, jos tätä tekstiä luet).


keskiviikko 10. elokuuta 2016

1990-luvun alun Disney-laseja

Allaoleville pienille juomalaseille voisi keksiä useampiakin lempinimiä: Disney-lasi, Pluto-lasi, sinappilasi. Lasit nimittäin alunperin 1990-luvun alussa sisälsivät sinappia, jonka syötyä sai käyttöönsä kivan juomalasin. 

Laseja oli useampia erilaisia, ainakin nämä kolme: Aku Ankka, Mikki Hiiri sekä Pluto. 

Laseja tulee satunnaisesti vastaan kirpputoreilla, joskaan ei kovin usein. Hinnat liikkuvat yleensä 1-5 euron välillä, jos näitä kiinnostaa keräillä. Ihan jokapäiväinen kirppislöytö nämä siis eivät olet, mutta tuurilla voi joskus tulla bongata.






Ovatko lasit sinulle tuttuja? Oliko joku erityisesti suosikkisi?

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Anu Hälvä - Blondi ja paljon muuta



Metsolat, Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät, Parhaat vuodet. Näyttelijä Anu Hälvä oli 1990-luvulla mukana useammassa varsin legendaarisessa kotimaisessa televisiosarjassa vieden katsojien sydämet mennessään.

30. kesäkuuta 1964 syntynyt Anu Hälvä oli 1990-luvulla tiiviisti televisioissamme ja sitä myötä myös lehtien sivuilla. Varsinaiselta koulutukseltaan hän itseasiassa ei ole näyttelijä vaan oopperalaulaja. Ysärin jälkeen häntä on nähty julkisuudessa harvoin, vaikka viihteen, kulttuurin ja taiteen parissa hän onkin ollut koko ajan tekemisissä.



"Anu Hälvä on tuntenut viime vuoden aikana television mahdin. Vaikka hän olisi kuinka kehittänyt itseään laulajana, tie Suomen kansan sydämiin olisi saattanut pysyä ikuisesti suljettuna. Mutta kun hän esiintyi Metsoloissa Helena Meriläisenä, ensin juopon vaimona ja sitten perussuomalaisen Erkki Metsolan kihlattuna, ihmiset halusivat tietää Anusta - tai oikeastaan Helenasta - kaiken.
  - Olen lähtöisin täältä Tampereen seudulta, kävin koulun Nokialla. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 84, ja pääsin samana keväänä lukemaan englantia yliopistoon. Ajattelin kai ryhtyä kielenkääntäjäksi tai jotakin sinne päin. Englanti on ollut minulla aina helppo kieli, koska olin englanninkielisessä lastentarhassa ja sittemmin vuoden vaihto-oppilaana Amerikassa.
 - Laulaminen on aina ollut minulle tärkeää. Kieliopintojen ohella opiskelin laulua Helsingin konservatoriossa, josta olen valmistunut laulunopettajaksi. Mutta jo ensimmäisenä yliopistovuotenani minulle soitettiin Tampereen Teatterista ja kysyttiin sinne töihin. En tänä päivänäkään tiedä, miksi. Ehkä silloinen teatterinjohtaja Rauli Lehtonen oli nähnyt minut jossakin konservatorion oppilasproduktiossa. En ollut ajatellut teatteriuraa, en kuvitellut koskaan pystyväni siihen."
Anna 28/1993.

Anu Hälvä sai kuitenkin paikan Piukat paikat -tyttöbändissä teatterissa, minkä jälkeen hän pääsi mukaan draamaesitykseen Kohti maailman sydäntä. Hälvä otti teatteritunteja ja oli näyttelijäharjoittelijana, vaikka lähinnä hän oppi näyttelemistä näyttelemällä. Kesällä 1993 kirjoitetussa jutussa Hälvä raotti myös tulevaisuudensuunnitelmiaan, sillä hän oli syksyllä lähdössä opiskelemaan oopperalaulua Sibelius Akatemiaan. Hän myös toivoi voivansa tulevaisuudessa kunnolla yhdistää näyttelemisen ja laulamisen.

Jutussa Hälvä puhui myös kariutuneesta avioliitostaan ranskalaisen miehen kanssa: "Ehdimme olla kolme vuotta naimisissa. Puhuimme eräänlaista sekakieltä, jota vain me keskenämme ymmärsimme. Hän ei koskaan asunut Suomessa, hän vain tuli minua välillä katsomaan. Koko suhde oli aika myllerrystä, sen keskeltä oli vaikea nähdä, mikä on todella tärkeää. Ehkä minulle on tärkeää se, että tiesin jonkun ihmisen olevan minua varten, jonkun jossakin, vaikkei hän lähellä ollutkaan", Anu Hälvä kertoi.

Menestyksen myötä Hälvä oli saanut maistaa myös toisten ihmisten kateutta: erityisesti joitain tuntui hiertävän hänen menestyksensä näyttelijänä, vaikkei hän ollut koskaan varsinaisesti opiskellut näyttelijäksi.


Vaikka Anu Hälvä näin toivoi voivansa paremmin yhdistää laulamisen ja näyttelemisen, olivat seuraavat vuodet ainakin suurelle yleisölle varsin epämusikaalisia: Vuoden 1994 alussa MTV3:lla alkoi Blondi tuli taloon -sarja, jonka päätyttyä pari vuotta myöhemmin ruutuun tuli samojen tekjöiden sairaalasarja Ihmeidentekijät, jossa Anu oli jälleen mukana - kuten myös Ihmeidentekijöiden jatkosarjassa Parhaat vuodet. Vuonna 1996 Ihmeidentekijät pyöri televisiossa, ja Anu Hälvä oli suomalaisen silmissä ensisijaisesti blondi, Hanski Tähtinen. Annan haastattelussa 1996 kirjoitettiinkin näin:

"Blondi tuli taloon -sarjan tarra tarttui Anu Hälvään sitkeästi.
- Kauheinta on se, että ihmiset ovat sekoittaneet minut ja Johanna Tähtisen samaksi henkilöksi. En todellakaan näytellyt omaa itseäni, vaikka toki Johannassa, kuten muissakin roolihenkilöissäni, on jotakin samaa kuin minussa.
Ei siis ihme, että jo Ihmeidentekijöitä suunniteltaessa Anu vaati roolihenkilönsä täysin toisenlaiseksi kuin Metsoloiden Helena tai Blondi-sarjan Johanna.
- Se oli ehdoton edellytys suostumiselleni. Ei olisi ollut mitään järkeä, että olisin yhtäkkiä marssinut Annan sairaalaan täysin samanlaisena kuin edellisissä sarjoissa, etenkin kun Helenakin oli sairaanhoitaja. Yleensä aloitan roolin pohjustuksen luomalla henkilölle sielun, mutta Maijan kohdalla tein poikkeuksen. Hän olen alkanut koota ensin ulkoisesti.
   Anu on nauttinut tiuskivan vanhanpiian roolihahmon rakentamisesta. Tuiman Maijan näytteleminen on uusi ja mielenkiintoinen kokemus."
"Sen verran suuri kohu Anun ulkonäöstä on noussut, että Maijan oli antauduttava Sanna-lehden muuttumisleikkiin. Siinä osastonhoitaja jo vilahtaa vaaleana, ja sarjan edetessä harmaasta peruukista on tarkoitus luopua kokonaan. Maijan muutoksen taustalla on myös sarjan tuottajan Spede Pasasen harras toive."
Anna 21/1996


Anu Hälvä täytti 50 vuotta kaksi vuotta sitten, ja siinä yhteydessä hänen haastattelujaan oli muutamissa eri lehdissä ja medioissa. 1990-luvun jälkeen hän onkin esiintynyt julkisuudessa vain harvakseen. Työt ovat vihdoin vieneet musiikin ja teatterin suuntaan yhä enemmän television sijaan. Vuodesta 2008 lähtien Hälvä on toiminut ohjaajana. Kahden vuoden takaisia kuulumisia voi lukea esimerkiksi tästä Eeva-lehden silloisesta artikkelista sekä tästä Ylen jutusta.