90-luku ei ole vain ysäriä

1990-lukua muistellaan ja nostalgisoidaan nykyään paljon. Onhan se yksi pohjavirroista myös tässä Nuoruusdisko-blogissa. Tässä haluan kuitenkin nostaa esiin yhden ajatuksen 1990-luvusta - se ei nimittäin ole vain ysäriä.

Mielikuvissa 90-luvun kodit ovat silkkaa ysäriä: laavalamppuja, puhallettavia tyynyjä, kuviot ja kuosit ovat vain ysäriä ja kaikki on vaaleaa puuta. Vaan miten se mahtoi oikeasti olla? Ei aivan näin yksioikoisesti.

Alkuperäiset 10 Halinallea 80-luvulta.
Kuva: Wikipedia.

Olen myös pohtinut sitä, että menneet vuosikymmenet olivat vahvasti lapsuudessani (ja varmasti teidänkin lapsuudessanne!) läsnä. 

Suosikki-lehdissä kirjoitettiin jatkuvasti isoja juttuja menneiden vuosikymmenten sankareista. Esimerkiksi Elviksestä ja vanhoista rock-bändeistä, kuten Beatlesista ja Rolling Stonesista (joka tietysti oli olemassa vielä 90-luvulla) oli juttuja vähintäänkin kultaturbonumeroissa.

Vanhempi musiikki oli läsnä muutenkin. Vuonna 1999 ensi-iltansa sai etenkin teiniyleisölle suunnattu Pitkä kuuma kesä -elokuva. Se tutustutti monet 80-luvun punkkiin - Pelle Miljoonaan, Maukka Perusjätkään, Eppu Normaaliin ja muihin. Ainakin itselleni Pitkä kuuma kesä oli merkittävä juuri tästä syystä - ja olihan se muutenkin hieno elokuva. Kaikki elokuvassa esitettävät kappaleet oli julkaistu viimeistään vuonna 1980

Poko Records alkoi julkaista Suomirokkia-kokoelmalevysarjaa vuonnan 1998. Se toi (ainakin minulle) käsiin valtavasti 1970- ja 1980-lukujen vanhaa kunnon suomirockia, jotka en ollut aiemmin kauheasti kuullut. Sarjan neljä ensimmäistä kokoelmaa julkaistiin vuosina 1998-1999; 11 jälkimmäistä sitten vuosina 2000-2010, yksi vuodessa. Suomalaista musiikkia kuunneltiin muutenkin paljon vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.

Edellisen vuosikymmenen monet elokuvat olivat 90-luvun lasten suosikkeja, kuten E.T. ja Ghostbusters. Poliisiopistoja näytettiin tv:ssä uusintoina samoin kuin 80-luvun tv-sarjojakin. Itse pidin esimerkiksi Ylellä näytetystä Tarkkiksesta, joka kertoi tarkkailuluokan oppilaista.

Tarkkis-sarja oli itselleni tärkeä, ja katsoin sitä tältä kirjastosta lainatulta videolta.

Televisiossa pyöri esimerkiksi 1980-luvulla alkunsa saaneet Turtles ja Halinallet. Uusia osia tehtiin ja vanhoja, jo päättyneitä osia uusittiin näistä sekä monista muista sarjoista. Populaarikulttuurissa vanhojen vuosikymmenten jutut olivat siis vahvasti läsnä.

Disney alkoi julkaista 1990-luvun alussa videoina vanhoja klassikkojapiirrettyjään, ja mikä oli osa Disneyn uutta kultakautta. 1990-luvulla julkaistiin miltei joka vuosi uusi Disneyn kokoperheen piirroselokuva, jotka olivat valtavan suosittuja: Aladdin, Leijonakuningas ja Pocahontas esimerkiksi. Samalla joulumarkkinoille tuotiin vhs:nä klassikoita, kuten prinsessasadut Lumikki, Prinsessa Ruusunen ja Tuhkimo, sekä eläinsatuja, esimerkiksi Dumbo, 101 Dalmatialaista ja Kaunotar ja Kulkuri. Itselleni etenkin Tuhkimo olikin lapsuudessa miltei puhkikatsottu.

Disneyn piirrosklassikot nousivat uuteen suosioon, kun niitä julkaistiin kaikille saataville vhs-muodossa. Oheistuotteitakin tuli kauppoihin.

Vielä 1990-luvun alussa Barbien logo oli tämä 80-luvun kiehkurainen, ja piirrosversio Barbiesta myös samaa 80-luvun tyyliä.

Ne, joilla oli vanhempia siskoja tai veljiä, pääsivät helpommin kiinni 80-lukuun, kuten isoveljen Metallica-kasetteihin, siskon vanhoihin My Little Poneihin ja Barbeihin. Ja tietysti kaikkiin vaatteisiin, joita sisaruksilta ja serkuilta perittiin.

Monelle periytyi paitsi isompien sisaruksien, myös vanhempian vanhoja leluja. Näitä olivat usein esimerkiksi länkkärihahmot, pikkuautot ja muut figuurit. Itsellänikin oli iso kasa muovisia eläinhahmoja, samantyyppisä kuin nämä nykyiset Schleich-eläinlelut. Mummulassa taas pääsin käyttämään vanhaa View Masteria, vaikka kyllä uusiakin View Mastereita myytiin ysärillä.

Ressu, My Little Pony ja Halinallet olivat suosittuja 1990-luvullakin.

Itse luin paljon, eikä kaikki ollut vain uusia lasten- ja nuortenkirjoja, vaikka niitäkin oli mukana. Monet klassikot olivat luettuja, ja niistä julkaistiin uusia painoksia. Suosittuja olivat muun muassa:

• Neiti Etsivät
• Viisikot
• Pieni runotyttö, Anna-kirjat, Lotta-kirjat 
• Anni Polvan Tiina-kirjat

Vähän pienemmille lapsille tärkeä oli esimerkiksi Pupu Tupuna -sarja, jonka ensimmäinen kirja oli julkaistu jo vuonna 1972.

Tiina-kirjasarja dramatisoitiin Ylellä suosituksi tv-sarjaksi ysärin alussa.

1980-luvun lopun tyyli oli myös 1990-luvun alkupuolen tyyliä.

Ja entäpä se sisustusasia. Oliko sinun kotonasi kaikki uutta ja 90-lukua? Tuskin. Osa huonekaluista oli todennäköisesti ajalta, jolloin omat vanhemmat olivat muuttaneet omilleen, ja mistä mikin silloin oli hankittu. Oli 70-luvun Lundia-hyllyjä, serkulta saatua sänkyä, isotädiltä perittyjä 50-luvun huonekaluja ja niin edelleen. Keittiössä ruokaa tehtiin 80-luvun liedellä ja säilytettiin se 80-luvun jääkaapissa. Radiokin saattoi hyvin olla 80-luvulta, olihan se silloin aikanaan ollut kallis ja aivan uusi hieno kapistus.

Design-klassikot ovat aina muodissa, niin 90-luvullakin. Ne, joilla oli varaa, hankkivat kyllä Alvar Aallon ja muiden tunnettujen nimien luomuksia koteihinsa tuolloinkin, ja monia klassisia malleja niin huonekaluja kuin astioiden ja kankaiden osalta valmistettiin.

Koululuokissa näytti aika samalta niin 1980- kuin 1990-luvullakin.

Millainen oli sinun kotisi 90-luvulla? Mitä menneiden vuosikymmenten juttuja periytyi elämääsi ysärillä?

Hyvää joulua vuoden 1993 tunnelmissa!

Tässä poimintoja Anttilan vuoden 1993 joulukuvastosta. Postimyynti voi hyvin, ja tavaraa oli saatavissa laidasta laitaan: pelikoneita, kuntoiluvälineitä, vaatteita, kynttilöitä, suklaata ja niin edelleen.

Näissä 90-luvun joulukoristeissa ja kankaissa on hauskaa se, että ne näyttävät nyt 24 vuotta myöhemmin todella vanhanaikaisilla, mutta luultavasti aika monen kotona koristaudutaan näillä edelleen. Siltä puolen katsoen nämä eivät ole ollenkaan vanhanaikaisia, vaan vahvasti tätä päivää.

Alla oleviin peltipurkkeihin törmää nykyään aika usein kirpputoreilla. Söpöjä mielestäni!

 

Sitten lähdemme katselemaan potentiaalisia lahjoja! 

Trolli-peikot olivat 1990-luvun alkupuoliskolla todella suosittuja. Niinpä niitä näkyy myös ajan lelu- ja muissa kuvastoissa. Vaan moniko muistaa, että trollit yhdistivät voimansa myös Barbien kanssa?

Kuvan trollitalo näyttää hyvin tutulta, joskaan ei ihan niin tutulta että meillä kotona olisi ollut sellaista. Olenkin miettinyt, että sellainen saattoi olla esimerkiksi jollain päiväkerhokaverillani, jonka kanssa tuolloin aikojen alussa leikin.

Sitten pääsemme vauhtiin! Crash Dummies -sarjaan tarjolla monen monta autoa.

 

 

Ja ne pelikoneet! Nintendoa tänne! Onko mukana sinulle tuttuja pelejä? Nykysilmin hinnat näyttävät tosi kovilta, eikä kaikilla pelikonsolia ollutkaan. Etenkään vuonna 1993: työttömyys oli ennätyslukemissa ja lama siis pahimmillaan Suomessa.

Joulun tunnelmaan virittäydyttiin kotimaisten naisartistien, Arja Koriseva ja Anna Hanskin joululevyillä. (Jokuhan juuri kommentoi näistä yhteen edelliseen kirjoitukseen, ja sitten heti perään löysin tämän kuvan kuvastosta. Mikä sattuma!)

Näiden tunnelmien myötä rauhaisaa, iloista joulua kaikille!

Vuosien 1994 ja 1995 joulutunnelmaa

Täällä aletaan olla joulutunnelmissa!

1990-luvun jouluestetiikka on katseltu ennenkin, mutta tähän aikaan vuodesta se on aina herkullinen aihe.

Ensimmäisessä kuvassa esitellään joulun 1994 trendiä: tähtiä. Sinisävyinen ja tähtikuvioinen joulu näkyi monenlaisissa koristeissa ja tekstiileissä. Tunnistan tyylin vahvasti kyllä itsekin, sillä meillä kotona oli tällaisia erilaisia juttuja: ainakin sinipohjainen kultatähtinen pöytäliina sekä joitain koristeita. Sen lisäksi muodissa olivat aika tietyntyyppiset aurinkoa, kuuta ja tähtiä esittävät kuviot erilaisissa tuotteissa, ja näitä meillä oli myös. Ehkäpä aikanaan tällaisia servettejä ostettiin sen verran paljon, että ne ovat yhä jouluisin käytössä!

En taida olla ainoa ysärilapsi, jonka äidin lempiväri muuten oli tuolloin sininen? Olen jutellut aiheesta monen kaverin kanssa, ja ainakin meidän piireissä lapsuutemme on verhottu vahvaan siniseen. Ehkäpä siksikin tällaista tähtityyliä on meilläkin suosittu.

Tuohon ylläolevaan vielä: siellähän on joukossa myös EU-lippu! Ajankohtainen aihe se olikin tuolloin, sillä vuoden 1995 alusta Suomi liittyi Euroopan unioniin. EU-lippu joulukoristeena sen sijaan on ehkä vähän jännempi juttu - ainakaan enää.

Seuraavassa kollaasissa taas on poimintoja vuosien 1994 ja 1995 Kotilieden joulunumeroista (eli numerot 23-24).

Sinisen lisäksi muotia oli myös havunvihreä, jota löytyy läpi 1990-luvun monenlaisista kodintuotteista (sen verran on tullut vuosikymmenen lehtiä ja mainoksia luettua). Astioita, huonekaluja, pöytäliinoja, vuodevaatteita ja niin edelleen.

Mukana on myös Johan-merkkisiä joulukoristeita, Valion glögi-mainos sekä lahjaideoita. Toisessa on vihjeitä lahjojen tekoon itse, toisessa taas ideoita miehen joululahjaan.

Pirkan mainokset ovat vakiokamaa 90-luvun naistenlehdissä. Mukana on yleensä aina kuva ruoasta, ohje siihen sekä kuvat tuotteista, joita tuon herkun toteuttamiseen tarvitaan.

Lukuvinkkinä voisin linkata tämän: viime jouluna skannasin teille Valion mainos-ohjelehtisen, jossa on paitsi ysäreitä kuvia, myös kosolti Valion tuotteita.

Mukavaa joulukuun alkua kaikille!

Ysäriä ja kirppistelyä: Lasten henkarit My Little Ponyn, Halinallejen ja Snoopyn hengessä

Koko alkuvuoden mielessä olleet työ-, tutkimus- ynnä muut kuviot ovat ainakin hetkeksi tauolla, huh huh, joten nyt on jälleen aikaa vähän 1990-luvullekin!

Ja hyvä niin. Viikonloppuna kirpputorilla tuli vastaan kivoja juttuja, joista suurin aarre lienevät olleet nämä lasten henkarit.

Söpöt neljä henkaria on kuvioitu siis kahdella My Little Ponylla (Applejack sekä Cotton Candy), yhdellä halinallella (Tenderheart Bear) sekä Ressu-Snoopylla.

Kyllä minulla ja siskollanikin oli lapsuudessa tällaisia lasten henkareita, kivoissa pastellisävyissä. Niissä tosin ei ollut ihan näin hienoja kuvia, eikä niitä sen puoleen taida enää olla olemassakaan. Näihin ihastuin kuitenkin heti, kiitos lapsuuden animaatiosarjoista, kirjoista ja leikeistä tuttujen hahmojen.

Toki nämä ovat aika pieniä henkareita, ja aikuisten vaatteet lötköttävät näissä aika huonosti. Vaan eihän näitä tietenkään voinut sinne kirpputoripöydällekään jättää. Henkarit lienevät 1980-1990-lukujen taitteesta.

Onko teissä kirpputori-ihmisiä, onko tullut vastaan kivoja, yllättäviä löytöjä?

Aarikan 1990-luku

Aarikka ei välttämättä lähtökohtaisesti kuulosta 1990-luvun lapsuuteen liittyvältä teemalta puukoruineen, mutta voi se sitäkin olla!

Oikeastaan homma lähti siitä, että löysin Aarikan nettisivuilta Aarikka-museon. Aina toisinaan olen tänne blogiin linkannut hyviä sivustoja, joilla yritykset esittelevät omaa historiaansa. Nyt löytyi sivusto, joka on heittämällä ehdottomasti kaikkein parhain ja kattavin. Olin että vau, ja toivon teidänkin vaikuttuvan!

Aarikka valmisti myös 1990-luvulla monia tuotteita, joita niin meidän perheen kuin myös kavereiden ja sukulaisten kotoa löytyi. Etupäässä monet koriste-esineet ovat varsin tuttuja.

Puu vaikuttaa olleen 1990-luvulla suosittu materiaali. Ehkä se oli jonkinlaista paluuta menneeseen 1970-1980-lukujen muovikauden jälkeen? Vaikka eihän muovia ysärillä unohdettukaan. Muun muassa monet puukorut tekivät kuitenkin uutta tulemista juuri 90-luvulla.

Aarikka-museosta löytyy todella paljon tietoa, kuvia tuotteista sekä (aivan upeaa!) kuvastoja! Kaikki on jaettu sivuille hyvin selkeästi vuosikymmenittäin. Tämän sivuston kanssa saisi aikaa kulumaan vaikka kuinka. Ysärin lisäksi itseäni kiinnostaa erityisesti 1970-luvun värikkäät tuotteet. Teille muillekin löytyy varmasti tutun näköisiä ja hienoja juttuja, jos vain olette kiinnostuneet designista, koruista, sisustuksesta, leluista ynnä muista kotimaisista puutuotteista.

Tämä kaikki löytyy siis osoitteesta: http://www.aarikka.com/museo/fi/

Aarikka, kiitos upeasta virtuaalimuseostanne!

Joulukalenteri 15.

"Nyt sinäkin voit asua kuin Barbie!"

Ja kukas 1990-luvun alun tyttö (tai poika) nyt ei olisi halunnut asua kuin Barbie. Tämän mainoksen bongasin yhdestä Barbie-lehdestä. Varsin vaaleanpunaiseen sarjaan Barbie-huonekaluja kuuluivat sänky, kirjoituspöytä, yöpöytä, patja, peite, tyyny, laatikosto, peili, lelulaatikko, vaatekaappi ja avohylly/ovikaappi.

Kysymys kuuluukin enää, oliko tällaisia jollakulla?

Joulukalenteri 12.

Tänään taidetaan ostaa joululahjoja äidille, vai mitä? 

Nämä upeat aurinkokunnan kappaleista aiheensa saaneet varsin rustiikkiselta näyttävät pienet sisustustuotteet löytyivät Anttilan vuoden 1993 joulukuvastosta, ja mielestäni niissä on kovasti ysäriä - tai ainakin se on saanut aseteltua ja kuvattua kovin 1990-lukulaisesti.

Mukaan settiin kuuluvat siis naulakko (29,90 mk), kirje/avainteline (39,90 mk) sekä kokonainen sarja kynttilänjalkoja (nyt vain 49,90 mk, normaalisti 69,90 mk). Euroksi muutettuna ei kovinkaan häikäisevän kalliita. Häikäisen kauniita sen sijaan!

Joulukalenteri 8.

Nyt ostetaankin joululahjoja sitten ihan kahmalokaupalla - en todellakaan osannut valita, mikä näistä olisi se yksittäinen joulukoriste, jonka olisin valinnut, joten otin kaikki.

Kuvan saa klikkaamalla vieläkin suuremmaksi!

Aarikasta olen kirjoittamassa paljon pitemmästi ja lisää, joten ei siitä nyt tässä yhteydessä enempää kuin se, että puuesineet, kuten myös puiset korut, olivat 1990-luvulla suosittuja, ja tämänkin kuvan maailmasta löytynee paljon tuotteita, joita teidän tai tuttujenne kotoa saattoi löytyä.

Osaa näistä tuotteista valmistetaan ja myydään edelleen. Erityisesti noita kahdesta puupallosta muodostuvia tonttuja (kuvassa vasemmalla keskellä) myydään joulunaikaan edelleen, itsellänikin on yksi. Vuodet ovat toki tuoneet mukanaan myös lisääkin tottuja, joilla on käsissään milloin mitäkin.

Väriläiskiä

1990-luku on täynnä väriä. 1970-luvun jälkeen nautittiin kasarilla niin pastelleista kuin neonväreistäkin, ysärillä näiden rinnalle ja ohi tulivat vuosikymmenen puolivälin paikkeilla kirkkaat perusvärit.

Yksi ajan muotiväreistä on keltainen, aavistuksen vaalea keltainen. Se pääsi vuodevaatteiden ja huonekalujen ohella myös esimerkiksi kodinkoneisiin. Ja ihan btw, voisin ottaa itselleni keltaisia kodinkoneita ihan koska vain, jos kohtuuhintaisilla merkeillä sellaisia olisi!

Sillä kyllähän se tiedettiin jo 1996 Avotakassa, että keltainen piristää sisustusta!

1990-lukuun yhdistän saumattomasti, tai ehkä juuri saumallisesti, boordit. Mieluiten värikkäät boordit, joissa on selkeitä kuvioita. Se voi johtua siitä, että koska olin silloin lapsi ja värikkäät boordit saattoivat olla nimenomaan lastenhuoneiden juttu.

Ottaisitko sinä naivistiset kukkaruukut, punaiset pionit, eriväriset pallot vai suorastaan Linnanmäen mieleen tuovat autot? Niin, eihän näistä kuin yksi edes ole lastenhuoneessa, ehkä lapsuus-teoriani meni siinä.

Muistakaa myös nämä blogissa jo aiemmi nähdyt väriläiskät:

Kuvat: Avotakka-lehdet 1996, 1997 ja 1998

Upeita kuoseja makuuhuoneeseen

Kuvasto-Essi täällä taas! Tällä kertaa ryhdymme sisustamaan makuuhuonetta. Tai no, ehkemme sisusta, mutta ainakin vaihdetaan lakana. Ensin vuoden 1993 ja sitten vuoden 1998 tuotteilla. Ja kaupoilla käymme tottakai Anttilassa. Postimyynnissä tai itse tavaratalossa.

Vuoden 1993 kukkakuosit ovat romanttisia ja perin ruusuisia. Romanttista vibaa on toki myös röyhelöissä ja rypytyksissä, jotka ammentavat mielestäni suoraan 1980-luvulta.

Tämä alla oleva kuva voisi tosiaan olla ennemmin vuodelta 1988, mutta kaikki ei kuitenkaan muutu aivan niin nopeasti. 

Miten jotenkin tulee mieleen, että nainen on tässä huushollin sisustajana ja kangasvalintojen takana? Vai voiko tällainen ripsukasa tosiaan näyttää hyvältä miehen silmään - edes vuoden 1993 miehen silmään? No, ehkä.

Romanttinen elämä jatkuu satiinilakanoissa. Tällainen satiinipäiväpeitto, persikanvärisenä tietysti, näyttäisi mielestäni erityisen hyvältä vesisängyn päällä. (Totta kai näyttäisi. Serkuilla oli. Ja koska meillä kotona ei ollut kumpaakaan, ei satiinia eikä vettä sängyssä, näytti se hirvittävän hienolta.)

1990-luvun muotiasia ovat erilaiset tilkkutyöt, siitä oiva esimerkki tässä alla. Samanlaisia tilkkukäsitöitä ovat ainakin vuosikymmenne käsityölehdet aivan täynnä. Mutta onneksi ei ole pakko olla käsityöihminen, jos tällaisesta kauneudesta haluaa nauttia, sillä tavaratalostakin löytyy. Hempeissä, pehmeissä väreissä.

Entäs se vuosi 1998 sitten? Vuoden 1998 kuvastosta ei ensinnäkään löydy niin paljoa lakanatavaraa kuin viisi vuotta aiemmin, mutta muotisävyt ja muotikuosit on joka tapauksessa muuttuneet. Mukana on toki edelleen maanläheisiä sävyjä, mutta uutena juttuna on näyttävästi esillä kirkkaita perusvärejä (ei murrettuja sävyjä) ja erilaisia kukkakuoseja.

Pääosin unen oletetaan tulevan silmään sinisissä lakanoissa, joissa on keltaisia kukkia.

Onko tällaisia lakanoita, tyynyjä ja muita teillä edelleen käytössä? Tähän mennessä se meinaan olisivat luultavasti jo kuluneet aivan ihanan pehmeiksi! Entä haluaisitko 1990-luvun kuoseja takaisin tuotantoon?