Pääsiäisaskarteluja ja virpomista

(Pienen blogihiljaisuuden jälkeen I'm back! Ja erittäin ajankohtaisissa tunnelmissa tottakai.)

Omassa lapsuudessani pääsiäisaskartelut kulminoituivat virpomisoksiin. Useimpina vuosina pääsiäinen ajoittui sopivassa suhteessa keväisiin pajuihin, joten pajunkissoja otettiin mukaan hienoihin oksiin. Lisäksi virpomisoksiin teipattiin höyheniä.

Niin kerhossa, päiväkodissa kuin koulussakin varmasti tehtiin erilaisia askarteluja pääsiäiseksi, mutta yksikään hieno teos ei ole jäänyt mieleeni. Erityisellä lämmöllä katselen kuitenkin noita alla olevassa kuvassa olevia paperista taiteltuja pötköjä. Mikähän niiden "oikea" nimi on? Niitä on tullut taiteltua kaikenlaisiin askarteluihin, kuka tietää vaikka jopa pääsiäiseksi. Noin yleisesti nämä kuvan virpomisoksat ovat kyllä aika paljon hienompia - tai ainakin monipuolisempia! - kuin omani. Toisaalta omasta mielestäni kunnon oksistossa kuuluu olla myös esimerkiksi koivun oksia, mieluiten pienillä hiirenkorvilla, mutta eihän niitä aina ole pääsiäisen aikaan saatavilla.


Pääsiäisaskarteluohjeita Suuressä Käsityössä keväällä 1994.

Oikeastaan niistä koulun pääsiäisvalmisteluista mieleeni on jäänyt vain yksi: maitopurkkeihin kylvetyt rairuohot. Alla olevassa askarteluohjeessa ruohokin on saanut hieman kauniimman kasvualustan. Vaikka ihan tuollaista ei se 8-vuotias minä kyllä edes olisi saanut aikaan.

Pääsiäisaskarteluja ja kanapaita Suuressä Käsityössä keväällä 1992.

Ja kiva kananpojan puku. Hmm. 


Miltä ne omat pääsiäisjuttuni sitten näyttivät? Valokuvien perusteella esimerkiksi tältä:

Virpomaan lähdössä, joskus vuoden 1993 tienoilla luultavasti.

Aikamoiset virpomismeiningit kuvassa meneillään aivan selvästikin. Meilläpäin pääsiäiskostyymi piti sisällään etupäässä esiliinan, huivin päässä ja ainakin tässä tapauksessa hienon silkkihuivin olalla. Ja hip huraa! Enää poskipunaa ja pisamia naamaan (miksi? Onko pääsiäisnoidilla aivan erityisellä tavalla mustia pisteitä naamassa?) ja menoksi.

Siskon kanssa kävimme virpomassa lähinnä sukulaisten luona. Monillahan on tapana virpoa esimerkiksi kaikissa naapuruston taloissa, mutta meillä naapureita oli kovin vähän, kun emme asuneet missään lähiössä tai omakotialueella. Niinpä kävimme virpomassa lähinnä isovanhemmilla.

Virpomiselle on vuosisatoja pitkät perinteet. Se tulee esimerkiksi jo ennen keskiaikaa käytetyistä pyhistä oksista pääsiäiskulkueissa. Virpomisella on pyritty antamaan hyvää onnea erityisesti itäisessä Euroopassa ja sitä on harrastettu pitkään varsinkin Itä-Suomessa, ja tapa levisi koko Suomeen itseasiassa vasta 1940-luvulla karjalaisten evakkojen myötä. Sanana virpominen tulee meille Venäjältä, sillä venäjänkielen sana "verba" tarkoittaa pajua.

Virpomisperinteistä voi lukea esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilta. Suomen Ekumeeninen Neuvosto taas selvittää virpomisen uskonnollista alkuperää ja tapoja.

Allekirjoittaneen pääsiäisjuttuja 1980-luvun lopulla.

Yllä oleva kuva on totuuden nimissä jo 1980-luvun puolelta, mutta väliäkös sillä. Eivät ne pääsiäiset ole lainkaan niin kuvattuja tapahtumia kuin vaikkapa syntymäpäivät ja joulut, joten saatte katsella tätä otosta.

Ylen Elävästä arkistosta voitte katsoa Ansan ja Oivan pääsiäisjuttuja vuodelta 1995. Miten käy, kun Oiva syö rairuohonsiemeniä?

Kävittekö tekin virpomassa? Entäs ne askartelut, tuliko tehtyä silkkipaperiteoksia ikkunoihin ja kreppipaperilla kuorrutettuja vessapaperirulla-tulppaaneja? :)

Kommentit

  1. Mä olin kanssa aina mustilla pisamilla varustettu noita ja pikkuveljelle äiti ompeli kypärämyssyyn kanin tai kissan korvat. Vitsoja tehtiin paljon ja en tiedä oliko ne koristeet erityisen taidokkaita mutta niitä piti laittaa oksan täydeltä. Nykyään näkee virpojia melkein normaaleissa vaatteissa ja yks sulka vitsan koristeena. :/ Kai jotkut vielä panostaakin.

    VastaaPoista
  2. Sen ainoan kerran ku oon käyny virpomassa, oli juhannus... :D

    VastaaPoista
  3. Meillekin siskon kanssa kaivettiin (ja silitettiin!) jotkut pitkät vanhat mekot, essut ja isot huivit. Naamaan laitettiin äidin kulmakynällä niitä mustia pisteitä, ja kulmakarvatkin vedettiin mustiksi. Posket ehostettiin poskipunalla tai kasvovärillä. Toisella oli teräksinen kahvipannu, ja toisella kori. Kauniissa koivunoksissa oli paljon koristeita, erityisesti höyheniä. Taiteellisten naapurintyttöjen oksat oli vielä paljon upeampia. Virvottiin lähinnä mammalle ja kahdelle naapurille. Muistan, että jo kouluikäisinä kierrettiin kerran kaverin kanssa monta taloa lähiympäristössä.

    Meillä on käynyt vain muutama noita sinä aikana, mitä ollaan miehen kanssa asuttu yhdessä. Se johtuu osin siitä, että Pohjanmaalla virvotaan vasta pääsiäislauantaina, jolloin ollaan oltu usein poissa. Oksia ei ole saatu koskaan, mikä on minusta noloa! Virpomispalkat ostan joka vuosi, kyllä ne kelpaavat mullekin sitten illalla. :)

    Lapsuuden pääsiäisaskartelut on rajoittuneet noihin oksiin, rairuohoon sekä niihin juttuihin, mitä tehtiin koulussa. Joitakin taitaa olla äidillä tallessa.

    VastaaPoista
  4. Juu, meilläkin pääsiäisnoidan asu koostui essusta ja huiveista, ja äiti meikkasi joka likalle punaiset posket ja mustia pisamia.
    Itte koristeltiin pajunoksat ja ainakin kouluikäisinä kierrettiin lähiseudun tutut talot ja muutama vieraskin, kun uskallettiin, koska mitä enemmän virpomispalkkaa saatiin, sen parempi :D
    Ihan pikkumuksuna 80-luvun lopulla virpominen tapahtui ihan vaan isoisovanhempien luona, jonne pääsiäisenä kokoontui osa suvusta.

    Pääsiäiskoristeita tehtiin pääasiassa koulussa, joinain vuosina äitikin innostui ja hankki ison kasan askartelutarpeita Tiimarista. Monet niistä koristeista jopa kesti useamman vuoden!

    Omilleni muutettuani ekana pääsiäisenä valmistauduin virpojia varten, vaan yksikään ei oven takana käynyt, vaikka talossa useampi lapsiperhe asuikin. Kun sama toistui seuraavana vuonna, totesin että mitä turhia.
    Ainoa kerta jolloin oven takana on käynyt herkkujen mankujia oli vuosi tai kaksi sitten pyhäinpäivän aattona! Ei mulla kyllä mitään annettavaa sillonkaan ollut.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, muru! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pikaopas: 90-luvun teemabileet

Ysäri-tietovisa

Lelukirja, aika varma joulun merkki

Kaupan kylmähyllyllä - Valion 1990-luvun tuotteita

90-luvun korut: papukaijat, tarrakorvikset ja kaulapannat

Suosituinta musiikkia elokuussa 1997

Anttilan syysmuotia vuodelta 1993

Omo-info, kuinka voin auttaa?