maanantai 25. marraskuuta 2013

Ihan pakko saada

1990-lukua ajatellaan usein lama-aikana, ja sitähän se pitkään vuosikymmenen puoliväliin saakka vähintään olikin. Silti lienee turha ajatella, että vain nykyaika olisi teknon nopeudella räpähtävien silmien ja kiertävien saumojen luvattu maa. Viikkoraha nyt oli jokaisella mitä oli, mutta myös ysärilapsi osasi kuluttaa. Se lienee käynyt selväksi ainakin parin viikon takaisessa Retrolissun ysärit -sarjan jaksossa Kaikki nuoret tyypit, jossa katse kiinnittyi Tiimarin koulutilpehööritaivaaseen. Viatonta, kyllä, turhakkeita, kyllä.

Tiimarista sai parhaimmat lyijykynät painavilla karvaisilla koristeilla, Henkkamaukka tuli Suomeen vuonna 1997. Ja tuon Retrolissun jakson voi vielä parin viikon ajan katsoa Areenassa.

Jos näiden tyttöjen vaatteet päivitettäisiin vuoteen 2013, voisi tämä olla tältä vuodelta:

Image 7/1998.
Tytöt shoppailemassa kaikkea, mitä on ihan pakko saada.

2 kommenttia:

  1. Heipsan!
    Liityin juuri lukijaksi ja ihan ensin kiitokset inspiroivasta blogista! <3

    Mielestäni tämmöisiä löytyy Suomi-näkökulmasta kirjoitettuna liian harvoin ja olenkin alkanut miettiä, pitäisikö harrastaa enemmän ysäri-muisteloita myös omassa blogissani...?

    Olen muuten itsekin katsellut tuota YLE:n Retrolissun ysäreitä ja mulle sen lempeän sarkastinen ote kyseiseen vuosikymmeneen kyllä uppoaa ihan täysin! =D

    Itse vietin osan ysäristä tuolloin niin trendikkään Lontoon humussa, joten muistoni ovat aika lailla britti(pop)-kulttuurin värittämiä - mikä oli aika erilaista lama-ajasta toipuvan Suomen meininkiin verrattuna. Joten mitäpä luulet, kiinnostaisiko sua ja muita kaltaisiamme 90's-lapsia ja nuoria lukea Britti vs Suomi-näkökulmaa aiheesta?

    VastaaPoista
  2. Heips!

    Kiitos kommentistasi, kivaa että löysit tänne :)

    Kuten tästä blogistakin on saanut lukea, en (ainakaan aluksi) kamalasti lämmennyt Retrolissulle. Nyttemmin olen kyllä pitänyt joistain jaksoista ja jaksoissa tehdyistä rinnastuksista, ne ovat kiinnostavia. Olen löytänyt sarjan sarkastisen otteen, josta sinäkin mainitset. "Ongelmani" aluksi oli kai se, että odotin jotain ihan muuta. Teemalta on tullut viime vuosina tosi hyviä dokumentteja ja dokumenttisarjoja menneistä vuosikymmenistä ja ne ovat olleet tyyliltään ihan erilaisia, syvällisempiä, nykyajasta käsin analysoituja jne. Odotin sellaista ja en saanut. Ehkä nyt olen päässyt pettymyksestäni yli ja ihastunut Retrolissuun. Hetki siinä meni :)

    Tee ihmeessä postaus Britti vs. Suomi -näkökulmasta! Musta se ainakin kuulostaa kovin kiinnostavalta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)