Koko alkuvuoden mielessä olleet työ-, tutkimus- ynnä muut kuviot ovat ainakin hetkeksi tauolla, huh huh, joten nyt on jälleen aikaa vähän 1990-luvullekin!
Ja hyvä niin. Viikonloppuna kirpputorilla tuli vastaan kivoja juttuja, joista suurin aarre lienevät olleet nämä lasten henkarit.
Söpöt neljä henkaria on kuvioitu siis kahdella My Little Ponylla (Applejack sekä Cotton Candy), yhdellä halinallella (Tenderheart Bear) sekä Ressu-Snoopylla.
Kyllä minulla ja siskollanikin oli lapsuudessa tällaisia lasten henkareita, kivoissa pastellisävyissä. Niissä tosin ei ollut ihan näin hienoja kuvia, eikä niitä sen puoleen taida enää olla olemassakaan. Näihin ihastuin kuitenkin heti, kiitos lapsuuden animaatiosarjoista, kirjoista ja leikeistä tuttujen hahmojen.
Toki nämä ovat aika pieniä henkareita, ja aikuisten vaatteet lötköttävät näissä aika huonosti. Vaan eihän näitä tietenkään voinut sinne kirpputoripöydällekään jättää. Henkarit lienevät 1980-1990-lukujen taitteesta.
Onko teissä kirpputori-ihmisiä, onko tullut vastaan kivoja, yllättäviä löytöjä?
Yksi kevätkesän hiteistä oli Robert Milesin instrumentaalinen ja hieman melankolinen Children. Toinen hitti, joka sittemmin on varmasti jäänyt elämään, oli tietysti Macarena. Take Thatin hajottua oli TT:n kokoelmalevy kysyttyä tavaraa. Radiossa soivat myös esimerkiksi Prodigy, Alanis Morissette, Oasis sekä J. Karjalainen.
Naistenlehti Annassa päähuomion varasti haastattelussa ollut Anu Hälvä. Hän kertoi halustaan olla muutakin kuin blondi, joksi hän tietysti oli Blondi tuli taloon -sarjassa (1994-1995) leimautunut. Ilmeisesti monet tv:n katsojat olivat myös hieman näreissään hänen uudesta tv-hahmostaan, eli Ihmeidentekijöiden Maijasta. Siinä kun Hälvän hahmo oli paitsi topakka itäsuomalaismurretta puhuva vanha piika, myös pukeutunut harmaaseen perukkiin.
Vain pari kaloria sisältäviä Dietorelle-karkkeja mainostettiin ja Anne Kukkohovi esitteli alkukesän muotia rantaympäristössä. Ruokajutuissa mereiltiin purjeveennä, ja sinivalkoisessa teemassa jatkettiin kattaukseen.
Meidän ikäpolveamme kiinnosti tietysti enemmän ihan muut asiat. Suosikin kanteen oli nostettu Worlds Apart -poikabändi, joka oli saapumassa Suomeen Rantarockiin. Jutussa mietittiin, olisiko Worlds Apart Take Thatin manttelinperijä. (Voi tietysti myös huomauttaa, ettei tarvitsisi montaakaan kuukautta odottaa, kun Backstreet Boys tulisi räjäyttämään poikabändipankin, eikä kovin moni muista enää Worlds Apartista mitään.) Suosikin jättitulisteessa olivat XL5 sekä Rantarock 1996. Kesää ounasteleva numero oli festarinumero, jossa käytiin pitkällisesti läpi suurimpia festareita, ja pienemmätkin tapahtumat kyllä mainittiin. Jäätelö- ja limonadimainokset kutsuivat kuumaa kesää.
Idolipörssissä meno oli seuraava:
Kotimaan idolit top-10:
1. Aikakone
2. XL5
3. Sound of R.E.L.S.
4. Juustopäät
5. Taikapeili
6. Neon 2
7. Vintiöt
8. Jani Sievinen
9. Movetron
10. Ville Peltonen
Ulkomaan idolit top-10:
1. Take That
2. Bon Jovi
3. J. Walters
4. Brad Pitt
5. Blur
6. Oasis
7. Madonna
8. Green day
9. Roxette
10. Boyzone
Tv-kanava Nelonen tulisi aloittamaan toimintansa vasta alkuvuonna 1997, joten kolmella kanavalla mentiin kohti rakkauden kesää ysikuus.
Kansanhuvien artistivieraana oli Anna Hanski (perjantai, TV2 21.25), Frasier nauratti perjantain alkuillassa (TV1 17.30, myös keskiviikkoisin ja torstaisin), Koulun jälkeen saattoi valita Vuoristolääkärin (perjantai TV2 klo 15), Täyttä laukkaa -heppatalliohjelman (MTV3 15) ja Jyrkin (MTV3 klo 15.30) välillä.
Illoissa viihdyttivät ja kiinnostivat Ihmeidentekijät (ma, ke, pe MTV3 19.30), Naurun paikka (pe TV2 21.00), Kotimaan katsaus (hyvin viihdyttävä, pe TV2 18.50), Tangomarkkinoiden semifinaali (la MTV3 20.30), Hyvät herrat (ti MTV3 klo 21), Kymppitonni (ti MTV3 klo 21.30) ja keskiviikkona olisi vielä tullut Melrose Place (MTV3 klo 21).
Kevään 1996 lastenohjelmia olivat esimerkiksi Prätkähiiret, Pikku Kakkonen, Veturi, Kippurahännän tarinat, Beethoven, Hämähäkkimies, Droidit ja Tiny Toons.
Myös tässä näkymättömiä eli muina viikonpäivinä tulleita ohjelmia olivat esimerkiksi Halinallet, Pelottaako?, Smurffit sekä Jyrki Countdown, Waltonen perhe, Varustamo, Kummeli-tekijöiden Lihaksia ja luoteja, Bon Appétit, Tuttu juttu Show sekä Speden Spelit.
Mikä valtava määrä televisioklassikoita meidän sukupolvellemme!
Oliko kevätkesä 1996 sinulle kivaa aikaa? Olitko armoton Worlds Apart -fani? Katsoitko mieluummin Prätkähiiriä vai Halinalleja?
Kuvakollaasimaisesti tällä kertaa jogurtteja, viilejä ja vanukkaita!
Fanny-tuotteita on Nuoruusdiskossa katseltu ennenkin, tässä tuo aiempi juttu - siellä mukana myös jogurtteja.
Itse muistelen kaiholla Fanny-rahkoja, jotka olivat ihanan ilmavia ja maukkaita, eikä niitä tietenkään kovin usein syötäväkseen saanut. Ainakin kerran, jotta siitä jokin muistijälki on jäänyt.
Fanny-tuotteita, 1996.
Näistä alleolevista Danonen tuotteista katselen erityisellä mielenkiinnolla oikeassa reunassa olevia Sprinklins-purkkeja. Jotain tuollaista joskus sain maistaa, ja olihan se nyt jännää, että jogurtin joukkoon sai sekoittaa pieniä sokerisia hippusia.
Danonen tuotteita, 1995.
Maustetut viilit miellän itse aikalailla lasten jutuksi - syökö teistä joku tällaisia Viiliksiä ja muita maustettuja, makeita viilejä? Pari vuotta sitten testailin nostalgiapäissäni viilistä, eikä se ollut yhtään niin hyvää kuin lapsena. Kyse lienee toki myös siitä, että Viilikset oli erittäin selvästi suunnattu lapsille jo niiden mainoksienkin kautta. Hiukan alempana on Viiliksien tv-mainoksia, ja ala-asteikäisille nekin on osoitettu. Mielenkiintoista, miten purkkien väreillä, visuaalisella ilmeellä ja esimerkiksi mainoksilla täysin samoja tuotteita voidaan suunnata todella erilaisille kuluttajille. Vaikka tietysti tässäkin tapauksessa äidit ja isät ne Viilikset taisivat maksaa.
Mielenkiintoinen muutos tämäkin: Vielä ihan 1990-luvun alussa Viiliksiä kyllä mainostettiin nuorille aikuisille. Esimerkiksi Valion tv-mainoksessa, joka on tuolla alempana, Viilistä syövät 15-20-vuotiaat tyypit, ja vuodelta 1992 löysin Viiliksen lehtimainoksen Suosikista. Sen sijaan 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa tuotteen mainokset on selvästi suunnattu noin 10-vuotiaille.
Ainakin Valiolla oli jo aiemmin myynnissä viilejä, joiden alla pikarissa oli hilloa, mutta Viiliksissä se oli tavallaan jo valmiiksi sekoitettu viilin joukkoon.
Ingman Viilejä, 1998.
Tsekatkaa myös Valion 1990-2000-lukujen vaihteen Viilis-mainokset!
Tosin jos Viilistä myytäisiin edelleen näin kivannäköisissä pikareissa kuin vuonna 1992, saattaisin ihan siitä ilosta joskus ilahduttaa itseäni vaikkapa kuunkeltaisella banaanipotkulla!
Valio Viilis, 1992.
Tässä mainoksessa Valio esittelee aika laajastikin erilaisia viilejään: maustamattomia, hyla-viiliä, Viiliksiä sekä tällaista Mysli-viiliä, jossa on kannessa mysliä sekoitettavaksi Viiliin. Söpö ja informatiivinen mainos näin menneestä kiinnostuneelle ^_^
1990-luvun alku, n. 1990, Valio Viilis ja Viili.
Viilejä, jogurtteja ja vanukkaita on Nuoruusdiskossa toki nähty ennenkin. Käy klikkaamassa erimerkiksi tämä kirjoitus katsottavaksesi!
Viime perjantaina Venäjällä käynnistyneet jääkiekon mm-kisat osoittanevat jälleen kerran, että suomalaiset ovat kiekkokansaa ja jääkiekko yksi kansallislajeistamme. Teemu Selänne on yksi tunnetuimmista ja suosituimmista suomalaisista urheilijoista; Saku Koivun ja postimerkkiin päässeen Mikael Granlundin tietävät kaikki. Helposti kuitenkin unohtuu, ettei Suomi suinkaan aina ole ollut jääkiekkomaa, ja kansainvälinen menestys jääkiekossa on niinikään vieläkin melko tuore asia.
Suomen maajoukkue saavutti ensimmäisen mm-kullan Ruotsin kisoissa vuonna 1995, kuten me ihan kaikki tiedämme. Erityisesti tuolloin, vuonna 1995, menestys jääkiekossa oli sitä uudempi asia. Vaikka kyseessä oli ensimmäinen maailmanmestaruus, ei Suomi ollut tuohon mennessä saavuttanut muitakaan mitaleita kovinkaan montaa.
..
...Kuten yllä olevasta kuvastakin voi nähdä! Olympialaisissa Suomi oli tuohon mennessä saavuttanut kaksi mitalia: hopeaa Galgaryssa 1988 sekä pronssia Lillehammerissa 1994. Ruotsi muuten saavutti ensimmäisen mm-kultansa vuonna 1953 Sveitsin kisoissa. 1920-luvulta alkaen lajia dominoi Kanada, 1960-luvulta alkaen taas Neuvostoliitto. 1990-luvulta alkaen, voisin sanoa, voittajien kirjo ei ole tuonut voittajien joukkoon moniakaan uusia maita, mutta vuosikymmenien pituisia hallintaputkia millään maalla ei enää ole. (Nippelitietona: vuosina 1963-1986 voittaja mm-jäillä oli aina Neuvostoliitto tai Tsekkoslovakia. Ruotsi voitti 1987 ja sen jälkeen Neuvostoliitto vielä kahdesti ennen hajoamistaan. Olympiakisoja tarkastellessa asia ei ole kovinkaan erilainen)
Alkuvuonna 1995 julkaistu All Star Finland - Kaikkien aikojen joukkue -kirja (Ari Mennander, Jari Porttila, Mauno Saari, Otava 1995) alkoi esipuheella, jossa kirjoittajat muotoilivat seuraavasti: "Tämä kirja kertoo Suomen jääkiekon unelmajoukkueesta, Dream Teamista. Useimmat pelaajat, joista kerromme, kuuluvat Tukholman MM-kisoissa taistelevaan Suomen maajoukkueeseen. Kaikki eivät sinne pääse, muun muassa NHL-kiireittensä takia. Mutta unelmajoukkue on tässä! Tällä joukkueella, johon kuuluu muutama "varamieskin", tulisi mielestämme olla hyvät mahdollisuudet voittaa mikä tahansa muu joukkue. Siis mikä tahansa!"
Melko enteellistä, voisi näin jälkiviisaana todeta. Ja mikäs sitä on hehkuttaessa: edellisenä vuonna 1994 Suomi oli saavuttanut mm-hopeaa ja olympiapronssia.
He myös kirjoittavat, kuinka vielä "muutama vuosi sitten" jokin suomalaisessa urheilussa muuttui. Aina ennen oltiin sitä mieltä, että vain yksinäiset sudet, kuten kuuluisat pitkän matkan juoksijat Paavo Nurmi, Ville Ritola ja Lasse Virén voisivat olla maailmanluokan suomalaisia voittajia. Joukkuelajeissa ei olisi mahdollisuuksia menestykseen. Muutoksen avaimeksi Mennander, Porttila ja Saari nostavat eritoten mukaan palkatun ruotsalaisen valmentajan, Curt Lindströmin.
All Star Finland -kirjassa käydäänkin sitten läpi uutta pelityyliä ja - mikä mielestäni kiinnostavampaa - pelaajien henkilökuvia ja uria. Tilastojakin löytyy eri vuosikymmenien kisoista ja Suomen menestyksestä niissä. Kaikkein hauskinta luettavaa ovat kirjan lopussa olevat värikuvin varustetut niin sanotut fact filet maajouekkupelaajista.
Näiden tietolaatikoiden antia:
Suosikkibändi on useimmiten Eppu Normaali, Rolling Stones, U2 ja Dire Straits.
Lempileffoja ovat muun muassa Sademies, Grease, Kummisedät, Tanssii susien kanssa, Forrest Gump, Uhrilanmpaat
Jostain tuntemattomasta syystä pelaajilta on myös kysytty myös "suosikkipuoluetta" ja "suosikkipoliitikkoa". Miltei kukaan ei ole vastannut näihin - harvat jotain sanoneet ovat ilmeisesti kannattaneet Kokoomusta. Ja yksi nuorsuomalaisia.
*****
Luultavasti Suomen aiempi kovin harvinainen menestys jääkiekossa, tuossa kaupunkilajissa, varmasti selittää sitä intoa, jolla 1995 mm-kulta otettiin vastaan. Vaan eipä se juhlinta nykyään vähäisempää ole, osoittavat jo nuortenkin mm-kultien juhlinnat aiemmin tänä vuonna.
Leijonille tsemppiä Pietariin ja Venäjän-kisoihin!
Vappua vietetään viikon kuluttua, joten virittäydytään keväiseen tunnelmaan pujahtamalla kahdenkymmenenviiden vuoden taakse. Niin, vuodesta 1991 on 25 vuotta, neljännesvuosisata. Kuulostaa paljolta.
Vappuna 1991 Neuvostoliitto on vielä pystyssä, vaikka Berliinin muuri onkin enää kaukainen muisto, Eurooppa myllerryksessä, lama nurkan takana, vaikka vanhat hyvät lihavat vuodet ovatkin jo tässä vaiheessa takana. Markan devalvointiin on puoli vuotta armonaikaa.
Keväällä 1991 radiossa soivat etenkin Roxetten Joyride ja Enigman Sadeness; Twin Peaks alkaa pyöriä televisiossa. Suomessa elettiin jojohysteriaa.
MeNaisten vappunumero, 18/1991, sisältää toki kaikenmaailman juttuja: kuninkaallisten rakkausasioita Englannista, laihdutusajatuksia, Nancy Reaganin muistelmia ja pitkän jutun kateudesta, jotain mainitakseni. Vappunäkökulmastakin kaikenlaista kyllä on - valpurina juhlitaan ja herkutellaan. Klassikkoasemassa köllöttelevät munkit ja sima saavat tietysti oman ohjesivunsa.
Teemana ruokajutussa ovat suupalat, jatsi ja torvisoitto. Värikkäille lautasille ilmestyy friteerattuja ruokia, eli frittiruokaa. Mustekalarenkaita, jättiläiskatkarapuja, merellisiä herkkuja ja vartaita sekä myös makeita friteerattuja herkkuja, kuten friteerattuja hedelmiä ja juustoa. Tavallaan tietysti aika hauskaa, että samassa lehdessä on juttu siitä, miten todella saisi laihdutettua, kun sitten ruokaosiossa kaikki uppopaistetaan.
Yksityiskohta tämäkin: "Helpot maustekastikkeet. Sekoita pussillinen Estrellan tai Taffelin dippimixiä purkilliseen kermaviiliä. Anna makujen tasaantua vartin ajan." Kuinka monessa nykyohjeessa tehdään maustekastikeeksi tällaisia valmisdippejä? Mutta toisaalta: saahan sitä joskus juhlia ja herkutella kaikella rasvassa keitetyllä, nythän on sentään vappu ja pahin lamakin on vasta tulossa! Enkä valitettavasti tiedä, olivatko tällaiset kermaviilidipit mikään juttu vielä 1980-luvulla, saati aiemmilla vuosikymmenillä, vai olivatko ne juuri ysärin alun uutuus. Jos joku muistaa/tietää tarkkaan, niin kertokaa ihmeessä :)
"Lautanen meren herkuista on vappupöydän katseenvangitsija", MeNaiset tietää.
Ehkäpä sen jälkeen, kun on friteeranut meren, voikin vähän keventää rahkapiikalla, sillä Valiolla on valikoimassaan kaikenlaisia rasvattamia ja vähärasvaisia maitotuotteita. Tässä Valion mainoksessa on ohje persikkarahkapiirakkaan. Huomannette myös, että termi "keventäjä" ei ole mitenkään uusi.
Kun syömästä on päästy, siirrytään ulkonäön puunauksen piiriin. Kun kyseessä on MeNaiset, ei miehiä näissä hommeleissa huomioida. Lehti tarjoaa neljä erilaista "hullutteluideaa" Valpuriin, niistä tässä vain yksi.
Muotiosiossa kasvona on tietysti suloinen Anne Kukkohovi. Karkkivärit ovat kyllä kivoja, erityisesti kampaukset niin kovasti vuotta 1991. Jutun teemana olivat aurinkoiset minimekot. Kymmenen senttiä yli polven tuleva hameenhelma ei minulle ole mikään mini, mutta jos juttu on näin otsikoitu, niin uskotaan. Mekoissa ei ole juurikaan olkatoppauksia, mikä ehkä saa ne näyttämään yllättävän hyviltä (paitsi jos tietysti sattuu olemaan olkatoppausrakastaja).
Löysien donitsiponnareiden paluuta odotellen. Ja entäpä hansikkaat, koska ne palaavat?
Jos viikonmittaisen juhlaputken sijaan haluatkin olla kotona katsomassa televisiota, niin ilta-aikaan sekin on mahdollista.
Olenko minä vain supertylsä, vai onko tämä huhtikuun viimeisen viikon tv-tarjonta vuodelta 1991 jotenkin aika ankeaa?
Olen tätä blogia pitäessä selannut läpi yhdet jos toiset ysärin tv-ohjelmatiedot, lempipuuhaani oikeastaan, ja tämä on ensimmäisä kertoja, kun katsottavaa nykyminälle löytyisi tosi vähän. Toisaalta, ehkäpä olisi sitten aikaa lukea kirjoja ja kirjoitella kirjeitä sekä pelailla lautapelejä kavereiden tai perheen kesken?
No, ovathan meneillään sentään jääkiekon MM-kisat! Tosin, vuoden 1991 mm:t muistetaan Suomessa yhtenä kaikkien aikojen karvaimmista pettymyksistä. Systeemi oli tuolloin erilainen kuin nykyään, mutta erityisesti kyyneliä silmiin toi Suomen ja Ruotsin välinen ottelu, jota Suomi johti miltei loppuun asti tukevasti 4-2, kunnes Ruotsi viimeisellä minuutilla kavensi ja sitten tasoitti ottelun. Ruotsi voitti myöhemmin kisoissa maailmanmestaruuden, Suomi jäi viidenneksi. Elävässä arkistossa tuo mittelö on nimetty Kiekkopettymysten klassikoksi, sen karvaisiin tunnelmiin pääsee arkistossa tälläkin hetkellä, jos suola haavoissa tuntuu viehättävän.
Kyllä, ehkä parasta mitä 1990-luku tuotti meille, jotka Spice Girlsia fanitimme: Spice Girls -tikkarit. Jaa miksi? No, niihin oli saatu hienoon pakettiin laitettua maistuva fanituote, jonka vertaa ei ole tullut vastaan.
* Hieno käärepaperi, joita oli monia erilaisia
* Tikkari, jonka makeaa persikkaa muistelen edelleen
* Tikkarin sisällä purkkaa!
* Tikkarissa oli aina yhden Spice Girlsin jäsenen kuva, siis wou, täydellistä!
* Eikä siinä vielä kaikki: mukana myös keräilytarra! Kerää kaikki 24 erilaista! Ja minähän keräsin.
Spice Girls -tikkarit olivat kaupassa pahvisissa laatikoissa, ne oli tietysti myös koristeltu näillä samoilla kuvilla kuin esimerkiksi alla olevat ämpäritkin. Niitäkin joillain onnekkailla oli ja on omanaan, viikon sisällä olen saanut kuulla erilaisia tarinoita siitä, miten näitä on ihmisille päätynyt - niitä on jaettu kaupoissa, saatu kauppiasvanhemmilta ja kahvilayrittäjävanhemmilta. Olen hiukan kateellinen, tietysti ^_^
Spice Girls -tikkarit olivat ChupaChupsin tikkareita. Erilaisista yhtyeen jäsenten kuvilla koristelluista tölkeistä ja ämpäreistä löytyi myös CC-tikkareita, mutta valitettavasti (tai "valitettavasti") vähän muulla kuin sillä persikan maulla ja purkkasisällyksellä. Perusmakuina näissä olivat ainakin cola, appelsiini, mansikka, mansikka-kerma ja sitruuna.
Paitsi, että Spice Girlsit mainostivat tikkareita näkyvästi, syövät he niitä myös ainakin Spiceworld the Movie -elokuvassaan.
Aina joskus mietin, että jos jonkin 1990-luvun herkun saisi uudelleentuotantoon, niin minkä valitsisin. Luulen, että valitsisin Spice Girls -tikkarin. Haluaisin sen kuitenkin ehdottomasti alkuperäisessä pakkauksessaan ja tarran kanssa. Mikäpä olisi parempaa kuin pieni keräilyvimma ja sokerihumala.
Että kiitos vaan siitä, että Spaissarit todellakin kaupallistettiin loppuun asti!
Vuonna 1994 esitetyssä Blondi tuli taloon -sarjan jaksossa noin 10-vuotias Liisa tiedustelee äidiltään Hanski Tähtiseltä, voisiko hän saada trumpettihousut. Hanski ihmettelee ensin mistä oikein on kyse, mutta tajuaa sitten ja tekee sormillaan ilmaan kolmion mallin. Hanski kertoo, että hänellä itselläänkin oli nuoruudessaan trumpettihousut.
1990-luvun muoti on monenlaista: vuosikymmenen alkua sävytti vielä hyvin vahvasti 1980-luku: ylisuuret neuleet, korkeavyötäröiset kivipestyt farkut ja leveäolkaimiset takit olivat se juttu. Sen sijaan vuosikymmenen lopussa ammennettiin jo hopeansävyistä, napapaidoista ja minihameista, leveälahkeisista housuista ja orastavista etnisistä teemoista. Siihen väliin jäi esimerkiksi kirkkaiden perusvärien kausi, kunnon college-paitoja unohtamatta.
Nyt kun leveälahkeiset housut ovat tulleet muotiin niinkuin kevät aikanaan vaihtuu kesään, käännän katseen hetkeksi 1990-luvun lahkeisiin. Kapeisiin, suoriin ja leveisiin, näitä kaikkiahan piisasi.
1990-luvun alkuvuosien korkeita vyötäröitä, kapeita ja suoria lahkeita. Ei mitään varsinaista slim-fitiä.
Beverly Hills 90210 ja vaalea farkkumuoti ovat varsin ikonisia.
Nämä seuraavat ovat ehkä kiinnostavimmat housut, joita mulle on näissä ysärihommissa tullut vastaan:
Vaan sitten voidaan pompahtaa 1990-luvun alkupuoliskon korkeista vyötäröistä vuosikymmenen jälkimmäiselle puoliskolle
Vuosien 1996-1997 aikana muotilehdissäkin lahkeet alkoivat jo leventyä ja vyötärö laski paljastaen navan. Jos elettäisiin vuotta 1997 tai 1998, allaoleva kuva Muoti+kauneus-lehdestä edustaisi mulle varmasti maailman tyylikkäintä ilmestystä. Aivan täydellistä siis!
Miehiäkään ei voi unohtaa: jossain vuoden 1998 paikkeilla ja 2000-luvun taitteessa cooleimmilla pojilla oli kaikkein leveimmät housut. Enpä usko, että hopea silaus olisi tehnyt pahaa sekään.
Trikookankaisten suorien ja levenevien lahkeiden yläpäästä löytyi silloin tällöin hame. Hamehousut olivat myös Nylon Beatin Erinilla jalassaan, kun Nylon Beat esiintyi Ylen Lista-ohjelmassa Viimeinen-hitillään.
Spice Girlsien Mel B, All Saints sekä Britney Spears.
Vuonna 1999 kierrätin luokassani slämyä. Yksi kysymys kuului: käyttäisitkö koskaan kapealahkeisia housuja? Leveät lahkeet olivat juuri muodissa, joten vastausten kirjo oli vähäinen ja selkeä: no ei missään nimessä koskaan, yhhyh. Nyt se jo vähän naurattaa, tämän uusimman leveän aallon huipulla.
