Tuomas Marjamäeltä on aivan vastikään julkaistu teos Kummeli - erittäin hyvin sanottu.
Ylellä nähty sketsisarja rynnisti ruutuihin vuonna 1991, keskelle talouden alamäen alkua. Tuolloin siitä nähtiin kolme pilottijaksoa. Viikoittain sketsit alkoivat myöriä tv:ssä joulukuussa 1992. Tuotantokausia tuli sittemmin kuusi, niistä kuudes 2000-luvun alkussa. Näiden ohella olemme nähneet viisi Kummeli-elokuvaa, Mankeli-tv-sarjaa ja niin edelleen.
Kummeli oli suosionsa huipulla vuonna 1994, jolloin tv:ssä esitetyt jaksot keräsivät lähes miljoonayleisön. Toisaalta kolmen tv-kanavan ja melko rajallisen tv-tarjonnan maassa se ei vielä ollut kovinkaan ihmeellistä.
Kummeli toi lasten ja nuorten, miksei aikuistenkin, puheeseen liudan sanontoja ja heittoja, aivam kuten Putous 2010-luvulla. Jumankauta juu nääs päivää. Do dii. Kohta ei oo enää kellään kivaa. Etsäviitsisitsä.
Tunnustettakoon: En koskaan katsonut Kummelia. Vasta näin jälkeenpäin olen katsonut sketsejä Elävästä arkistosta ja Youtubesta. Siksi minun on ehkä turha lähteä kirjoittamaan Kummelista kovinkaan pitkästi, sillä niin on jo tehty muualla: klikkaile tästä itsesi Ylen sivuille lueskelemaan Marjamäen haastattelua.
Kun minä olin kuusivuotias, eli vuonna 1993, ehdottomasti paras vaate olivat college-housut ja iso college-paita. Tai ehkä trikoohousut ja trikoopaita. Tai verkkarit ja tuulitakki.
Toisinaan oli aiheellista käyttää hiihtareita: joustavia housuja, joissa oli kuminauha jalan alla. Käteviä, eivät nousseet ylös.
Äiti ompeli minulle ja siskolleni paljon vaatteeita. Trikoopaitoja, mekkoja, verkkahousuja. Ompelukoneen ja saumurin tasainen hurina kuului vintiltä.
Isoäiti neuloi minulle, siskolle ja serkulle Suuren Käsityön ohjeella muumivillapaidan.
Farkut eivät kiristäneet niin kuin niiden ei kuulunutkaan.
Niin, olen erään lukijani innoittamana miettinyt kysymystä siitä, oliko lastenmuoti 1990-luvulla jotenkin lapsenomaisempaa ja rennompaa kuin nykypäivänä. Että saiko silloin lapsi helpommin olla lapsi, peuhata niissä trikoissaan ja suurissa college-paidoissaan, kun taas 2010-luvulla vauvatkin puetaan farkkuihin, solmioihin, nuoret tytöt napapaitoihin ja niin edelleen.
Mikä on vastaukseni ja pohdintojeni tulos? Ei kovinkaan kummoinen: toisaalta ja toisaalta. 1990-luvulla lastenmuodissa oli uusia tuulia. 1980-luvulta periytyivät esimerkiksi Disneyn hahmojen printtikuviot. Oli Laura Ashley -kukkakuoseja, kirkkaita värejä. Ruskeaa ei löytynyt hakemallakaan, vaikkakin luultavasti kovin harva vanhempi olisi halunnu pukea lastaan oman lapsuutensa retrokuoseihin, jotka nykyään ovat muodissa.
Toisaalta olen lukenut paljon erilaisia kuvastoja, katalogeja sekä lehtiä Koululaisesta Me Naisiin ja siltä väliltä. Sillä perusteella mieleni tekisi sanoa, että 90-luvun lasten muoti ei kamalasti eroa 90-luvun aikuisten muodista. Jos lasten muoti silloin oli rennomaa, niin sitten oli kyllä aikuistenkin!
Mutta ehkä kyse ei ole vain siitä, mitä lehdissä mainostetaan ja Anttilassa myydään. Laman vuoksi monien perheiden oli mietittävä uudelleen kulutustaan, jonka vuoksi kirpputorit olivat suosittuja, vaatteita ommeltiin itse (jos taitoa siihen löytyi), ehkäpä hankittiin vaatetta, joka kestäisi pitempään? En tiedä, olin päiväkoti-ikäinen 90-luvun laman aikaan, mutta kenties näin oli.
Yksi asia lienee kuitenkin varma: mediaa oli vähemmän ja luultavasti myös niin sanottuja suuren maailman esimerkkejä siitä, miltä tulisi näyttää. Muoti-ikonit koskivat helpommin teinejä ja nuoria aikuisia. Lapsilla ei välttämättä ollut oman kaveripiirinsä ja koulunsa ulkopuolelta niin tarkkaa tietoa siitä, miten pitäisi pukeutua, kun taas nykyään somen aikana, selfie-kulttuurissa, ala-asteellakin ollaa muotisekoista jo aika tietoisia, ja ne edellä mainitut selfiet korostavat vielä entuudestaan sitä, mitä itse näyttää.
Keksimäärin vaatteet olivat vielä tuolloin kalliimpia kuin mitä ne ovat nyt, sillä halpavaateketjuja ei vielä 90-luvun alussa ollut Suomessa. Käytännössä siis nykyisen kaltaisen vaatemeren hauduttelu vaatekaapissa ei ollut mahdollista - muoti ei vaihtunut viikoittain! 1990-luvun laman jäljiltä kotimaiset vaatteiden valmistajat ovat hiljalleen hiipuneet pois tai vieneet tuotantonsa ulkomaille. Vaate on meille nykyään erilainen asia kuin 1990-luvulla, vaikkei tuosta vuosikymmenestä edes ole pitkä aika.
1990-luvun loppupuolella H&M kuitenkin jo rantautui Suomeen, kuten IKEAkin, laman jäljiltä yleinen elintaso alkoi nousta ja luultavasti siinä samassa myös suhteemme vaatteisiin muuttui.
Urheiluruutua luettiin vielä kirjokuvioisessa villapaidassa, ei pikkutakissa. Huomaa toki myös keskijakaus!
Piirroshahmojen printtikuviot olivat suosittuja.
Itse kävin ala-asteeni pienessä kyläkoulussa, jossa ei pahemmin haitannut hillua trikoissa ja isoissa neulepaidoissa, jotka toisaalta saattoivat olla ihan muodikkaitakin. Ajanlaskun lähestyessä 1990-luvun loppua minuakin tosin alkoi kiinnostaa saada samanlaisen MicMacin housut kuin kaikilla muillakin on. Mulla oli superhieno Leonardo diCaprio -paita ja jotkut vaatteet, joita pidin tosi hienoina, olivat silmissäni hienompia kuin toiset.
Ja se on ainoa lapsuus ja nuoruus jonka olen elänyt. Ehkä kaupungin keskustassa isossa koulussa olisi ollut erilaista. Ehkä lopulta tärkeintä on se, millaisessa kaveripiirissä ja perheessä on kasvanut, mitä lehtiä on lukenut, mitä harrastanut. Mutta kyllä ajat silti muuttuvatkin. Saattaa silti olla hieman naiivia ajatella, että 90-luvun lapset olisivat olleet autuaan tietämättömiä ulkonäköasioista ja mahdollisista paineistakin, joita asiaan liittyy.
Ja ne aikuiset: kyllä 90-luvulla pukeuduttiin viimeisimpään hohtavaan satiiniin ja turkiksiin, mutta myös kukkatrikoisiin. Ettei vain totuus unohtuisi.
Mukana myös mystisen isopäinen Anne Kukkohovi. Mitä tuolle kuvalle on tapahtunut? En tajua!
Millaisia ajatuksia teillä on aiheesta - oliko lasten ja nuorten pukeutuminen erilaista 90-luvulla? Oliko aika ulkonäkökeskeistä vai ei? Lisää mutuilua!
En koskaan ollut Frendit-sarjan säännöllinen seuraaja, mutta niin 1990-luvulla kuin etenkään myöhemmin sarjalta ei ole voinut välttyäkään, kiitos erityisesti lukuisten uusintakierrosten.
Frendit oli 90-luvulla todella suosittu sitcom-sarja. Sitä kuvattiin Jenkeissä 1994-2004. Suomessa sarja alkoi pyöriä MTV3:lla muutama vuosi myöhemmin ja se oli nuorten keskuudessa suosittu. Sarjaa ei tuotteistettu niin radikaalisti kuin vaikkapa Spice Girlsejä tai Titanic-elokuvaa, mutta jonkun verran Frendit-tuotteita oli silti 1990-luvun lopulla markkinoilla: lähinnä paperiosastojen tavaraa, kuten penaaleja ja kansioita.
Ja keittokirja!
Vuonna 1999 julkaistiin sarjan keittokirja Frendit: Kokkausta ja sydänystäviä, joka vielä näin 16 vuotta myöhemminkin on mukavaa luettavaa. Kirjasta löytyy muutama eri osio (alkupalat, Central Perkin erikoisuudet [kahvit, muffinit ja muut], lohturuoka, juhlaruoat, urbaani ruoka, kasvisruoka sekä jälkiruoat). Jaottelu eri osioihin on kivan raikas.
Keittokirja ei ole edes kovinkaan päälleliimattu oheistuote Frendeille. Sarjassahan syödään ja juodaan paljon. Koska en koskaan varsinaisesti seurannut sarjaa, en osaa sanoa ovatko kaikki kirjan ruoat suoraan sarjasta, mutta osa on ainakin.
Kirjasta löytyy myös kuvia sarjasta, lainauksia sekä henkilöiden välisiä hauskoja dialogeja. Samoin sivuilla ovat kuuden päähenkilöt fact-filet (sana, jota voisi näin 2010-luvullakin kyllä käyttää enemmän). Myös useat reseptit on tekstin tasolla sidottu sarjan tapahtumiin.
Kirja on hauskalla ja aika sympaattisella tavalla melkoinen ajankuva. Monet reseptit voisivat olla tältäkin vuodelta, mutta kirjassa myös selitetään sitä, mitä jotkin "jännittävät" ruoat ja ainekset oikein ovat. Osa ei ole (vieläkään) erityisen tunnettuja, joten selostukset saattavat olla paikallaan. Esimerkiksi mitä ovat frittata, biscotti ja matzoh? Ajankuvaa lienee se, että monet erikoiskahvit on myös avattu lukijoilla: cappuccino, espresso ja latte, nykyään niin yleisiä ja tunnettuja kahvijuomia.
Mutta toisaalta, voiko millään olla niin, että myös sellaiset asiat kuin curry ja "noutoruoat" on pitänyt selittää 90-luvun lukijalle? Hieman hämmentävää.
Kaikenkaikkiaan kirja on todella sympaattinen, vaikka keittokirjaksi siinä onkin yksi puute: yhdestäkään ruoasta ei ole kuvaa. Vaan tuskinpa se Frendit-fania haittaa!
Onko tämä tuttu kirja sinulle? Tai omistitko muuta Frendit-fanitavaraa?
1990-luku on täynnä väriä. 1970-luvun jälkeen nautittiin kasarilla niin pastelleista kuin neonväreistäkin, ysärillä näiden rinnalle ja ohi tulivat vuosikymmenen puolivälin paikkeilla kirkkaat perusvärit.
Yksi ajan muotiväreistä on keltainen, aavistuksen vaalea keltainen. Se pääsi vuodevaatteiden ja huonekalujen ohella myös esimerkiksi kodinkoneisiin. Ja ihan btw, voisin ottaa itselleni keltaisia kodinkoneita ihan koska vain, jos kohtuuhintaisilla merkeillä sellaisia olisi!
Sillä kyllähän se tiedettiin jo 1996 Avotakassa, että keltainen piristää sisustusta!
1990-lukuun yhdistän saumattomasti, tai ehkä juuri saumallisesti, boordit. Mieluiten värikkäät boordit, joissa on selkeitä kuvioita. Se voi johtua siitä, että koska olin silloin lapsi ja värikkäät boordit saattoivat olla nimenomaan lastenhuoneiden juttu.
Ottaisitko sinä naivistiset kukkaruukut, punaiset pionit, eriväriset pallot vai suorastaan Linnanmäen mieleen tuovat autot? Niin, eihän näistä kuin yksi edes ole lastenhuoneessa, ehkä lapsuus-teoriani meni siinä.
Muistakaa myös nämä blogissa jo aiemmi nähdyt väriläiskät:
Tällä kertaa suuntaamme muistelevan katseemme syksyyn 1998, vaatekaapin kautta. Kaikki seuraavat kuvat ovat Anttilan syksyn 1998 suurkuvastosta. Itse olin tuolloin 11-vuotias ja avot, olisin varmasti riemumielin ottanut nuo kaikki tyttöjen vaatteet omakseni, älyttömän muodikkaita kapistuksia!
Olen iloinen, että kerrankin löysin sellaisia lasten- ja nuorten muodin vaatteita, joita ihan oikeasti käytin itsekin vuonna 1998. Tältähän se ihan oikeasti silloin näytti!
Ribbipusero pienillä kauluksilla ja vetoketjulla, mieluiten oranssina, olen myyty!
1990-luvun lopulla poikien muotiin alkoivat hiipiä isot hiphop-henkiset housut, joilla olisi voinut vaikka tanssia breakdancea. Kääntölippis on myös muodikas.
Tyttöjen farkut olivat taasen trumpettimallia. Parhaimmillaan ne oli koristeltu kukkasin.
Jotenkin Spice Girls -tyylisillä poseerauksilla myytiin värikkäitä trikoohousuja ja isoja neulepaitoja. Huomataa toki myös a. vyötärölle solmittu neulepaita sekä b. haitaripanta pitämässä hiuksia pois otsalta.
Tällaisessa neulepaita+trikoot+monomaiset jättikengät -yhdistelmässä taisi joukko minunkin luokan tyttöjä tulla päivittäin kouluun. Eipä siinä.
Muodikkaat bootlegit. Seuraava askel niistä viime sivun kukkatrikoista olivat varmaankin nämä trikoot. Chenille-neuletakki vie myös ajatukset suoraan ala-asteelle.
Noin paksupohjaisia ja maustetyttöisiä kenkiä minulla ei tosin koskaan ollut. Toisaalta nythän niitä taas ovat kaupat pullollaan, halutessani voisin tilkitä tämänkin kokemusaukon kivasti.
Täältä tulevat sporttiset tyypit! Kiiltävä verryttelypuku ja kukkalahkeiset housut. Kengät joilla pysyy pystyssä.
Siniset maastokuvioiset reisitaskuhousut. Jaa-a, mitäpä siihen lisäämään. Arvostan myös tuon cooleimman pojan Nick Carter -keskijakausta.
Spice Girls -collegepaita on kateutta herättävä, ja hienot ovat myös printtikuvioiset trikoohousut ja paksupohjaiset kengät. Resorinen neulepaita kruunaa kokonaisuuden.
Ja jos tuttavapiiristäni löytyi/olisi löytynyt joku noin sikamakee poika, olisin varmasti rakastunut ja vuodattanut ihastukseni Titanic-elokuvan kuvin koristeltuun lukolliseen päiväkirjaani <3
Lienevätköhän tässä luokan siisteimmät tytöt? Vasemman puoleisesta tulee elävästi mieleen yksi luokallani ollut tyttö, tai ehkä parikin, ja nuo maastokuvioiset trikoot haluaisin kaappiini heti. Siis, jos nyt menisin aikakoneella vuoteen 1998.
Vain yksi puuttuu: kaulapannat. Niillä minä lopuksi koristelisin itseni, radiosta soisi E-Typen Here I go again.
Vuonna 1999 elämä on, jos mahdollista, entistä optimistisempaa, parempaa ja kultareunaisempaa. Vielä vuonna 1993 Suomessa vallitsi ennätystyöttömyys, eikä kaikilla vieläkään ole työtä, mutta vuosikymmenen loppu on kuitenkin alkupuolen kanssa kuin eri maailmasta.
Maaliskuussa käytiin eduskuntavaalit. Niissä suurimpana puolueena jatkoi SDP. Paavo Lipponen muodosti toisen hallituksensa vanhan pohjalle. Eduskunnan puheenjohtajana jatkoi Riitta Uosukainen.
Myös seuraavan vuoden presidentinvaaleja alettiin pohjustaa ja ehdokasspekulaatio ja sittemmin virallinen ehdokasasettelu kävi kiivaana. Pitkään spekuloitiin esimerkiksi sillä, asettuisiko Sauli Niinistö Kokoomuksen ehdokkaaksi. Muuan Tarja Halonen ja Esko Aho lähtivät kilpaan, joka tuli kulminaatiopisteeseen eli tietysti vaalin toisen kierrokselle seuraavana talvena.
Uotin veljekset saivat tuomiot talousrikoksista. Helmikuussa Helsingissä ampumaradalla tapahtui ampumavälikohtaus, jossa Sanna Sillanpää -niminen nainen ampui kolme miestä ja haavoitti neljättä, antamatta teolleen koskaan kunnollista selitystä.
Sodat eivät katoa maailmasta minnekään. Jugoslavian hajoamissota jatkuu. Yksi itsenäisyydestään taistellut alue on Kosovo, jonka alueelta Jugoslavian ja Serbian joukot poistuvat kesällä. Toinen Tsetsenian sota alkoa. Itä-Aasiassa Itä-Timorissa nähtiin itsenäisyysäänetys ja heti sen perään rajuja mellakoita.
Maailman väkiluku ylittää 6 miljardin rajan.
Nelson Mandela käy valtiovierailulla Suomessa.
Hollantilaisen kauppa-alus Vrouw Marian hylky löytyy Saaristomereltä.
Jos haluat muistella vuoden 1999 elämänmenoa, kannattaa vilkaista esimerkiksi pätkiä tuolta vuodelta olevasta tv-sarjasta Ostoskeskuksen helmet. Siinä seurattiin yhdeksän avainhenkilön kautta kauppakeskuksen elämää neljän, kokonaan Elävästä arkistosta löytyvän jakson verran. Ohjelma oli tosi-tv:mainen - liekö sattumaa, että vuonna 1999 Hollannissa nähtiin Big Brotherin ensimmäinen kausi? Tästä upeasta arkistolöydöstä voisin blogata joskus pitemmältikin. Jos siis haluat aikamatkalle vuoden 1999 kauppakeskukseen, klikkaa itsesi ohjelman nimestä Elävään arkistoon!
Vuosi 1999 oli totta kai myös suurta vuosituhannen vaihteen ja millennium-juhlan huumaa, mutta siitä aion kirjoittaa lähiaikoina erikseen. Mainittakoon nyt kuitenkin, että millennium oli vuoden sana ja esimerkiksi se, miten tietokoneet ja muut laitteet ottaisivat haltuun numeron 2000 oli keskustelussa vakavasti läsnä. (No, maailma ei tuhoutunut, hyvä homma!)
Helmikuussa Kalle Palander voitti pujottelun maailmanmestaruuden. Lance Armstrong voitti ensimmäisen kerran Ranskan ympäriajon. Mika Häkkinen voitti uransa toisen formula ykkösen maailmanmestaruuden. Suuri voittojen vuosi siis, ja parempaa on luvassa:
Keihäänkeittäjä Aki Parviainen toi Sevillan yleisurheilun mm-kisoista tuliaisinaan kultamitalin. Ja entäs Mika Myllylä sitten? Suolla juoksu tuotti tulosta, sillä hänenkin upeita hiihtojaan saatiin jännittää ja hurrata kuvaputkitelevisoiden tällä puolen. Kuten Elävässä arkistosta kirjoitetaan, Myllylä käytännössä hallitsi Ramsaussa käytyjä kilpailuja. Hän saavutti yksin neljä mitalia, joista kolme oli kultaisia (10km, 30km ja 50km), takaa-ajosta tuli hopeaa. Ei liene suurikaan yllätys, että Myllylä valittiin vuoden urheilijaksi.
Urheilun saralla koettiin kuitenkin myös katkeria hetkiä. Jääkiekon mm-kisoissa kaksiosaisessa finaaliottelussa Suomi hävisi Tsekille, mistä seurasi toki kyyneliä ja murhetta leijonasydämille. Uutisissa Eeva Polttila ounasteli hopean kuitenkin kelpaavan niin pelaajille kuin kannattajillekin, sillä kotiin palaavaa joukkuetta oli lentokentällä vastassa suuri yleisö. "Tälläkin kertaa suurin osa ihailijoista oli teini-ikäisiä tyttöjä", totesi raportin toimittaja. Joukkueen suurin tähti oli Teemu Selänne.
Eeva Polttila kertoo tv-uutisissa hopeajoukkueen kotiinpaluusta,
17.5.1999. Ylen elävä arkisto.
Lasten kulttuurin ja lelumaailman puolella vuonna 1999 kuumia juttuja ja uutuuksia olivat esimerkiksi Pokemon, edellisvuonna muotiin tulleet Teletapit, Pyjamabanaanit ja Furby-nuket.
Vuosituhannen vaihteen lähestyessä suomimusiikissa alettiin viimein saavuttaa vuosikymmenien haaveet, kun suomalainen musiikki breikkasi maailmalla. Ensimmäisenä onnisti Bomfunk MC's -yhtyettä, jonka ensilevy In stereo pääsi kansainväliseen jakeluun ja Freestylerista tuli kansainvälinen hitti. Jo ennen Freestyleria levyltä oli irrotettu hitti jos toinenkin ja levy oli valtava listamenestys Suomessakin.
Vuoden myydyin äänite oli äänitetty Helsingissä vuonna 1998: Mestarit areenalla -kokoelmalla Kirka, Hector, Pave Maijanen ja Pepe Wilberg esittivät yhdessä hittejään. Herrat vierailivat myös Bum tsi bum -musiikkiviihdeohjelmassa, jolloin ohjelma keräsi huiman 1,7 miljoonan katsojan yleisön!
Musiikissa elettiin myös lattarimusiikin aaltoa. Sen kuumimpia nimiä olivat Ricky Martin, Enrique Iglesias sekä Jennifer Lopez. Backstreet Boys oli suosionsa kuumimmassa ytimessä ja keikkaili Suomessa elokuussa täyttäen Hartwall-areenan.
Spice Girls niitti vielä jonkinlaisia myyntilukuja Goodbye-hitillään, mutta naisenergian suurin valtikka siirtyi meillä paljolti kotimaisiin käsiin: Nylon Beat ja Tiktak tahkoivat hyviä myyntilukuja ja radiosoittoa piisasi. Erityisesti Tiktak oli meillä uudenlainen bändi, sillä mikään tyttösoittajista koostuva bändi ei ollut aiemmin saavuttanut vastaavaa menestystä. Ensihitin Sekoitat mun maailman jälkeen loppuvuodesta kaikkialla alkoi soida Lopeta. Tiktakista tuli Suomen nuorin platinaa myynyt yhtye esikoislevyllään Frendit.
Euroviisuvoiton vei länsinaapurimme Ruotsi kappaleella Take me to your heaven, jonka esitti Charlotte Nilsson.
Vuoden katsotuimmat elokuvat
Star wars - Episodi 1: Pimeän uhka
Rukajärven tie
007 - Kun maailma ei riitä
Tarzan
Häjyt
Notting Hill
Kulkuri ja joutsen
The Matrix
Lapin kullan kimallus
Rakastunut Shakespeare
Vuodelta 1999 ovat myös sellaiset elokuvat kuin Fucking Åmål, Pitkä kuuma kesä, Fight Club, Sinulle on postia, Austin Powers, 10 things I hate about you, Julmia aikeita sekä Pakko olla in. Niin vakavia kuin hupaisia kauhuteemoja oli elokuvissa Tiedän yhä mitä teit viime kesänä ja Urban Legend.
Kotimaisista elokuvista on mainittava vielä lähemmin Perttu Lepän Pitkä kuuma kesä, sillä ei sitä kotimaisia nuortenelokuvia 90-luvulla(kaan) ihan loputtoman monia tehty. Itse ihastuin leffaan ja omistin sen vhs:llä. Leffassa Itä-Suomeen Helsingistä muuttava Patu päätyy manageroimaan aloittelevaa Kalle Päätelo -nimistä punkrockbändiä. Kaikkien haaveissa on keikka Tavastialla, ja romantiikkaakin notkean sanailun, hyvin henkilöhahmojen ja hyvän musiikin siivittämässä vuoteen 1980 sijoittuvassa elokuvassa piisaa.
Mukana Pitkässä kuumassa kesässä näytteli myös muuan Konsta Hiekkanen, jota samoihin aikoihin nousi taitelijanimellä Jimi Pääkallo yhdessä Tyrävyön kanssa teinien c-kaseteille ja päiväuniin koveroimalla Ajetaan me tandemilla -biisin ja muun muassa Ensisuudella-singlellä. Kyllä, olin itsekin juuri se Tyrävyö-teini, jonka Petri Nygård uhkasi heittää hiuksista vittuun V*itun suomirokki -biisissää hetkeä myöhemmin.
Tammikuun 25. päivä MTV3:lla alkoi uusi suomalainen päivittäissarja Salatut elämät. Tyyne Puustinen oli kuollut, runosielu Miia ihastunut Sakuun ja Jukka esitteli lapsilleen uuden vaimonsa Hannan. Karkit sai kätevästi Ismon valinnasta.
Television muita suosittuja ohjelmia olivat ulkomaisista esimerkiksi Ally McBeal, vasta alkanut Dawson's Creek, Frendit, Salaiset kansiot, Teho-osasto ja Viiden juttu. Kotimaisella puolella nuorille suunnattuja ohjelmia oli huomattavasti vähemmän, mutta esimerkiksi Suosikin vuosiäänestyksen pohjalta sellaisia sarjoa katsottiin, kuten jo mainitut Salkkarit, Isänmaantoivot, Jyrki, Kotikatu, Ugrilampaat, Enkeleitä ja pikkupiruja sekä Team Ahma. Salatuista elämistä tutut näyttelijät valtasivat myös suosituimpien näyttelijöiden listat.
Kouluikäisten suositteja on muun maussa tässä Koululaisesta löytyneessä jutussa, jossa Eläintarhan ala-asteen oppilaat olivat saaneet antaa vinkkejä hiihtolomalle. Eli Top5:ssa vinkit hyviin kirjoihin, telkkariohjelmiin, leffoihin, musiikkiin ja videoihin.
Listoista löytyy paljon minulle, ja varmasti teillekin, tuttuja juttuja. Kirjamaailman puolelta olen lukenut noita kaikkia, lukuunottamatta Timo Parvelan Ella-sarjaa, ehkä olen hiukan liian vanha niille. Tuija Lehtisen sara@grazymail.com oli mulle tärkeä joskus aikanaan, ja silloin vuosina 1998-1999 kirjan nimi @-merkkeineen oli jotenkin niin kamalasta ajanhermolla.
Supercool meno! Ihan sikasiistii!
Millennium tulee, olen valmis!
Minun muistoissani vuosi 1999 on mahdottoman iloista ja hyvää aikaa. Yleisesti arvioisin, että vaikka maailmassa on aina epävarmuutta tulevaisuuden suhteen, oli vuosituhannen vaihteen aika silti ainakin Suomessa todella optimistista. Teknologia otti suuria harppauksia, ja monessa mielessä 1990-luvun alkua ja loppua ei voi edes verrata. Sen vanhan (ja toki yhä kotoa löytyvän) eteisen puhelimen lisäksi miltei jokaisella soi taskussa Nokia tune tai säkkijärven polkka, Nokiasta tuli yksi maailman tunnetuimmista yrityksistä. Internet ei ollut enää vain finniotsaisten poikien vinttihuoneiden hommeli, vaan modeemi raksutti jo joka kodin nurkassa. Oli sähköpostit, chatit ja nettisivut. Alkuvuosikymmenen kolmen lähinnä iltapäivisin näkyvän tv-kanavan sijaan meillä oli neljä jo lähemmäs ympärivuorokautista kanavaa. Suomi sai talvella 2000 historiansa ensimmäisen naispresidentin, melkoinen merkkipaalu sekin. Vuosikymmenten odottelun jälkeen vihdoinkin suomalainen musiikki alkoi menestyä maailmalla, kiitos eritoten Bomfunk MC's:n, Daruden ja HIMin, mutta myös The Rasmuksen, Nightwishin, Children of Bodomin ja monien muiden. Aika oli metallinkiiltoista ja odottavaa, elettiin markan viimeisiä vuosia ja monin paikoin Suomessa totuteltiin paitsi yhdentyvään Eurooppaan kylmän sodan jälkeen (ja siis aivan uudenlaiseen naapuripolitiikkaan), myös ennennäkemättömän korkeaan elintasoon. Terrorismi ei vielä ollut sellainen juttu, joka siitä tulisi syyskuussa 2001, jotenkin niin monet asiat sujuivat hyvin.
Itse ostin elämäni ensimmäiset cd-levyni, pukeuduin Mic Macin kahiseviin metrohousuihin, puin kaulaan puuhelmet ja ranteeseen rivin ystävänauhoja. Kuuntelin Radio Mafian sunnuntai-iltapäivien Lista-ohjelmasta sitä mitä kuunnella piti.
Parin kuukauden ajan erilaiset työjutut ovat vieneet aikaa ja energiaa sen verran, ettei tänne Nuoruusdiskoon ole ilmestynyt ihan niin montaa kirjoitusta kuin olisin toivonut. En ole kuitenkaan häviämässä minnekään, ja esimerkiksi lelukirjakasa odottaa tuossa skannerin vieressä tulevia tarmonpuuskia. Muun muassa leluja on siis tulossa kovin runsain mitoin! Lisäksi jo aikoja sitten kirppikseltä löydetty Koululainen-lehtien pino odottaa pääsyään parrasvaloihin, niissä on vaikka mitä mahtavaa. Pysykää siis toki kuulolla!
Jos mielessäsi on joku tietty lelu, josta haluaisit kuvia, niin vinkkaa! En sitten jätä sitä syrjään, jos kuvia kyseisestä kapineesta löytyy :)
Kirpputoreilla on kyllä ehtinyt käydä. Seuraavat lukujärjestykset ovat Aku Ankka -lehtien keskiaukeamilta. Varmasti monen seinällä tai jääkaapin ovessa olleita.
Vaan onko täällä yhtäkään onnellista Kaunotar ja kulkuri -eväslaatikon omistajaa?
Pieni Merenneito -lukujärjestys, Aku Ankan välissä vuodelta 1990.
Pocahontas-lukujärjestys, Aku Ankan välistä vuodelta 1996.
Disneyn Kaunotar ja kulkuri (Lady and the Tramp) -evässalkku.
