tiistai 30. heinäkuuta 2013

Metsolat & Puhtaat valkeat lakanat

Kyllähän nykyäänkin tehdään laadukkaita kotimaisia televisiosarjoja, mutta mitkähän niistä mahtavat olla yleisessä muistissa vielä kahdenkymmenenkin vuoden kuluttua? Klassikkoaseman, ja ihan aiheesta, ovat itselleen saaneet tämän kirjoituksen kaksi päätähteä, Metsolat ja Puhtaat valkeat lakanat. 1990-luvun alun laatusarjoja realististen, aidontuntuisten ihmisten elämästä.

Metsoloiden ensimmäinen jakso esitettiin tammikuussa 1993 Ylellä. Ainakin keväällä 1993 sarjaa tuli Kakkoselta keskiviikkoiltaisin kello 21. Sarja sijoittuu Kainuuseen, kuvitteelliseen Hoikan kuntaan, pitkälti Leppävaaran pientilalle. Sarjaa esitettiin vuosina 1993 (1. kausi) ja 1995 (2. ja 3. kausi), mutta ajallisesti se kertoi hieman pitemmästä ja samalla spesifistä ajanjaksosta, vuodesta 1987 vuoteen 1996. Sen teemoina olivat perinteisten ihmiskohtaloiden lisäksi jotain syvempää, suomalaiseen sieluun uppoavaa ja yhteiskunnallista: maaseudun (ja Itä-Suomen) autioitumista, maatalouden kurjistumista, matkaa kohti Euroopan Unionia, ja ennen muuta tietysti vielä se suuri lama. Suuria, ja ennen muuta tuhansia, miljoonia katsojia koskettavia teemoja. Sarja on toistaiseksi uusittu kaksi kertaa, vuosina 1999-2000 sekä 2008, ja nykymaailman tyyliin se on dvd:illäkin julkaistu.

Itse olin Metsoloiden ensimmäisten tv-esitysten aikaan vielä kovin pieni, mutta kaipa sitä on ainakin ohimennen tullut jo 90-luvun puolivälissä katsottua. Sen paremmin en sarjaan ole sinänsä koskaan myöhemminkään tutustunut, joskin olen ajatellut saada asiaan aikaan jonkinmoisen muutoksen :) Sarjaa seuraamattomaan lapsensieluun on kuitenkin ikuistunut mielikuvia paitsi hahmoista, niin joistain tapahtumistakin. Erityisesti muistan sen yhden Metsoloiden dramaattisimmista käänteistä, kun Anu Hälvän esittämä Helena tippui kohtalokkaasti raskaana ollessaan portaat alas sarjan loppupuolella. Toisaalta muistan myös Erkin (Kari Hakala) hiihtokeskusbisnekset ja taloudelliset ongelmat niissä. Jonkinlainen mielikuva Stigin auto-onnettomuudesta mielessä välkkyy niinikään. Miten sitä kaikki dramaattisimmat asiat jäävätkin mieleen!

Alku Metsoloiden 7. jaksosta "Yhtiökauppoja".


Kuva: Wikipedia.

Puhtaisiin valkeisiin lakanoihin sen sijaan olen tutustunut paremminkin, kun noin vuosi sitten katsoin sarjan suunnilleen puoliväliin saakka. 

MTV3:n Puhtaat valkeat lakanat tuli televisioissa suomalaisille tutuksi jotakuinkin samaan aikaan Metsoloiden kanssa, sillä Lakanoita esitettiin vuosina 1993-1996. Raikkaan perheen vaiheita seurattiin siinä 1960-luvulta alkaen 90-lukuun saakka. Sen keskushenkilöitä olivat tekstiiliteollisuudessa toimiva Raikkaan perhe (isä Ensio (Juhani Laitala), äiti Maire (Miitta Sorvali), sekä lapset Irene (Sari Havas), Katariina (Emilia Pokkinen) ja Heikki (Perttu Pesä)) sekä muutamat, pitkälti juuri Raikas yhtymän kautta mukaan tulleet muut henkilöt, kuten Eero Kurppa (Carl-Kristian Rundman) ja Voitto Nuutinen (Markku Toikka), joiden lisäksi keskeisessä roolissa oli myös Ismo Apellin esittämä Veijo Salmi. Kuten Metsolat, on Puhtaat valkeat lakanat myös kiinnostava katsaus suomalaiseen yhteiskuntaan ja historiaan. Hahmojen vaatteet ovat aina ajalle sopivia, Heikki sopivasti politisoituu opiskeluaikanaan, rocki soi ja idänkauppaa hierotaan Neuvostoliiton kanssa. Uusia teknisiä laitteita rullaa tasaisesti varakkaan Raikkaan perheen kotiin, Onnelaan.

Kiinnostavaa, kuinka laadukkaita ja osaltaan myös aikaa kestäviä sarjoja tuolloin, vähän niinkuin Lama-Suomessa meille tehtiin. Metsoloita en siis juurikaan ole katsonut, mutta Puhtaat valkeat lakanat ei tuntunut juurikaan vanhentuneelta sarjalta, ja osana suomalaista tv-draaman historiaa voin suositella sitä edelleen. 

Puhtaiden valkeiden lakanoiden
alkutunnari.


Kuva: Wikipedia.


Metsolat ja Puhtaat valkeat lakanat olivat aikanaan erittäin suosittuja. Osaltaan niiden suosiota voi tietysti selittää niiden sisällön ja koskettavuuden lisäksi myös sillä, että 90-luvun maailmassa televisiotarjonta ylipäätään oli paljon nykyistä vähäisempää. Missä määrin mahdamme oikeasti kokoontua koko Suomen ja useat ikäryhmät kattavasti television ääreen - ovatko sellaisia tilaisuuksia lähinnä itsenäisyyspäivän tasavallan presidentin vastaanotto sekä jotkut urheilutapahtumat, kuten olympialaisten miesten keihäänheiton finaali tai jotkut Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen MM-pelit? Luultavasti, on äkkiä hyvin hankala nähdä, että jokin tietty televisiosarja yltäisi samaan. Salatut elämät tosin taitanee koota sohville satoja tuhansia ihmisiä joka arki-ilta, mutta toisaalta ohjelmien katselu eriytyy aika paljon, kun miltei kaikki ohjelmat ja jaksot voi katsoa myös netistä koska haluaa. Kotimaiset sarjat eivät tietenkään ole muutenkaan samassa asemassa kuin vaikka HBO-sarjat, joita kaikki paitsi minä kai katsovat koko tuotantokauden putkeen heti kun sellainen saataville tulee. Itse kun olen aika vanhanaikainen eikä ole mitään ongelmaa odottaa seuraavaa jaksoa seuraavaan viikkoon saakka.

Metsolat nimittäin keräsi jokaisella jaksollaan television eteen yli miljoona katsojaa. Se tuntuu ihan valtavalta määrältä! Sarja onkin yksi kaikkien aikojen suosituimpia. Ylen Elävästä arkistosta löytyy kiinnostava mainosvideo joulukuulta 1992, siinä esitellään seuraavassa kuussa alkavaa uutta Metsolat-sarjaa. Videossa Eeva kertoo itsestään, Hoikasta, Metsoloista ja sarjasta. Myös Puhtaat valkeat lakanat oli aikanaan suosituimpia televisio-ohjelmia, ja vaikken mistään tähän hätään onnistunutkaan kaivamaan mitään tarkkoja tietoja, niin luulisin senkin keränneen usein miljoonayleisön. Tällaiset syvälliset, vakavasti ja huolella tehdyt perhesarjat olivat aikanaan erittäin suosittuja, eikä mielestäni ole syytä olettaa, etteivät samantyyppiset sarjat voisi nykyäänkin yltää suuriin katsojalukuihin. Sellaisia odotellessa näitä voi sitten katsella dvd:ltä kerta toisensa jälkeen. Erityistä näissä sarjoissa oli mielestäni sekin, että ne kuvasivat oikeaa ja tarkkaan määriteltyä aikaa. Useimmat muut television (perhe)sarjat kun kuvaavat aikaa ehkä korkeintaan vuosikymmenen tarkkuudella, ja niistä useimmiten puuttuu ajankohtaisuus ja kiinnittäytyminen niin vuodenkiertoon kuin suuriin uutistapahtumiinkin. Lisää tällaista!

Katsoitko sinä jo 1990-luvulla Metsoloita ja Puhtaita valkeita lakanoita, koko perhe sohvalla köhnöttäen? Onko jokin tietty henkilö tai tapahtuma jäänyt lähtemättömästi mieleen?


4 kommenttia:

  1. Mun verkkokalvoille on syöpynyt kauhea autokolari, joka luultavasti tapahtui Metsoloissa. Sarjan pariskunta tuli henkilöautolla puskan takaa rekan eteen huonoin seurauksin. Hieman liian pienenä taisin katsoa kun jonkinlaiset traumat jäi :D Muuten en mitään tarkkaa muista kummastakaan sarjasta, mutta mielikuva on, että molemmat oli kovin melankolisia... Sen sijaan Ruusun aika ja Blondi tuli taloon oli mun suosikkeja :)

    VastaaPoista
  2. Ensiesitysten aikaan tuskin olen paljon Metsolaita katsonut, tai sitten olen, en muita. Mutta kirjaston VHS-kasetit, iskän dvd-levyt ja viimeinkin myös omat dvd-levyt on kulutettuja. Eli siis mun hyllystä löytyy koko sarja pienessä paketissa, jos kiinnostaa...

    Miten vaan voi yhdelle perheelle tulla niin paljon vastoinkäymisiä. Tai se lienee sitä miljoonayleisön telkkarin eteen naulinnutta draamaa. Edelleen, vaikka siis todellakin useampaan kertaan nähty ja vanhempien mielestä taidan jo osata sarjan turhankin hyvin ulkoa, itken ihan joka kerta kun katson Helenan kuolemaan/kuoleman jälkeiseen aikaan liittyviä jaksoja. Myös Stigin ja Eevan kolari oli draamattinen, häämatkalla rattijuopon (joka muuten oli Helenan ex) kanssa kolariin... Mutta toisaalta sarjassa myös monia ilon ja onnen hetkiä. Ja etenkin sarjasta varsinaisen päättymisen jälkeen tehty myöhempään aikaan sijoittunut joulujakso on erittäinkin herkkä, hyvässä mielessä.

    Mutta juu, voisin ihan loputtomasti kirjoittaa. Suosittelen tutustumaan. Carl Mestertonille olen monesta hyvin vietetystä hetkestä kiitollinen (Metsolat ja Hovimäki)...

    Puhtaita valkeita lakanoitakin tuli katsottua, mutta niiden muistiin palauttaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Pitäisi varmaan joskus.

    VastaaPoista
  3. Olen katsonut Metsolat moneen kertaan! Muistaakseni katsottiin sarjaa perheen kanssa jo ensimmäisinä esitysvuosina. Tragediat niistä minullekin jäivät parhaiten mieleen: Helenan kuolema, Riston hajoaminen (oli vähän pelottavaa) sekä Stigin halvaantuminen ja hidas toipuminen. Sarjassa käsiteltäviä yhteiskunnallisia, ankeita asioita en tietenkään niin pienenä ymmärtänyt, ja hyvä niin. Varsinkin Erkin tie kun on kovin kivikkoinen...

    2000-luvun uusintakierroksella sarjaa katsoikin jo ihan eri tavalla. Vuosi sitten katsottiin se taas, ja tajusin, kuinka valtavan melankolinen se oikeasti on. Viimeisessä jaksossa laulettava Nälkämaan laulu sopii päättämään sarjan oikein hyvin. Joulujaksot katson joka joulu, ainakin viimeksi ne vielä olivat Youtubessa.

    Sarjasta pidetään varmaan siksi, että se on aikansa kuvaus, yhden perheen lama-ajan tarina lama-ajan ihmisille. Hahmot ovat myös kivoja ja samaistuttavia - moni tuntee myös tosielämän Kari Kaukovaaran. :D Minun suosikkini on tietysti Antti ite. :)

    Katsottiin Meillä Puhtaita valkeita lakanoitakin koko perheen voimin. Sen voisinkin katsoa uudelleen. Varsinkin ajan kuluminen sarjassa kiinnostaa nyt. Muistan erityisesti Miitta Sorvalin ja Carl-Kristian Rundmanin roolit.

    Hovimäkikin tekisi mieli katsoa, varsinkin kun se on Netflixissä. Ruusun aika löytyy hyllystä dvd-boksina.

    VastaaPoista
  4. metsolat oli mun suosikki ohjelmia

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.