Voimariinia, Floraa, Keijua vai Voilevia?

Oi vanhoja aikoja! Kun Voilevi sai olla Voilevi ja Voimariini Voimariini. Kun sana voi sai esiintyä siellä, missä sitä sipaistiin voileiville. Nykyään kylmähyllystä löytyy Kevyt Leviä (kevyt levi, mitä nimi sekin muka on...) ja Oivariinia. Oivallista tietty.

Voilevi, vuosilta 1990 ja 1995.

Jos ollenkaan oikein muistan, niin meillä oli kotona oikeastaan aina Flora-nimistä margariinia. Joskus 1990-luvun alussa osallistuin Floran piirustuskilpailuun, siinä piti kaiketi piirtää jotain kukkakuviota, samaa jota jossain vaiheessa oli niissä purkeissakin. Samanhenkistä kuin tuossa allaolevassa mainoksessakin näkyy, se vain oli eriväristä riippuen rasvaisuudesta ja suolaisuudesta. Se meni ihan hyvin, sillä sain palkinnoksi Flora-paistinlastan. Se on yhä käytössä, tosin itse lastan kahva on jotenkin hieman sulanut siitä kohtaa, jossa lukee Flora. Nykyään siinä lukee "o a". Äffästä näkyy vain ylin vaakaviiva. Höh!

Flora, mainos vuodelta 1993.

Tässä margariiniasiassa jakolinjat eri perheiden välillä oli selkeät. Meinaan jos suinkaan muistan ollenkaan oikein, niin kahdesta läheisimmästä ystävästäni toisen kotona oli aina Keijua (T) ja toisen Voimariinia (H). Ehkei niitä oikeasti ollut aina, mutta joskus varmaan kuitenkin, koska näin sen muistan. He voivat toki itsekin tätä kommentoida :) Hassua, miten kaikilla perheillä on omat tapansa, ja osa niistä siirtyy toki jälkipolvillekin. Mistä lie nekin tulevat alunperin.

Noin vuodelta 2000.

Voimariini joutui siis muuttamaan nimeä vuoden 2005 lain nojalla, sillä sen mukaan sanaa "voi" ei saanut enää esiintyä tuotteissa, joissa ei ollut käytetty pelkästään voita. Kiitos EU tästä. Voilevi oli muuttanut nimensä jo aiemmin. Voilevi oli tullut kauppoihin vuonna 1987 (ehkä maailmanhistorian hienoin vuosi muuten) ja KevytLeviksi tuote tuli vuonna 1999. Tämän minulle kertoivat Valion nettisivut. Voimariini ja Voilevi olivat muuten molemmat Valion tuotteita. Pieni maa. Oli meillä kotona joskus Voileviakin, koska sisko tykkäsi siitä. Se paistinlasta oli ehkä tehnyt musta Floraistin, mutta sittemmin olen luopunut kaikista tarkoista vaatimuksista. Kaikenkaikkiaan syön leipää paljon, olen aina syönyt, joten näilläkin asioilla on kuitenkin jonkinasteista merkitystä. Karppaajaksi tästä bloggaajasta ei siten taitaisi olla, joskin sehän on kai jo pois muodista.

Voimariini, mainos vuodelta 1994.

Sopinee rasvaksi lammaskaaliin...

Nämä(kin) kuvakaappaukset tv-mainoksista, kas tästä.

Ja yksi yksi erikoisempi tuote, johon en itse muista lapsuudessani törmänneeni: Kevyt Maukas! Siinäpä jännitävä ja innovatiivinen nimi tuotteella. Itse olen joskus aiemmin pitänyt erilaisia kevyttuoteita lähinnä 2000-luvun juttuna, mutta ysärilehtien selailu on kyllä onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että ainakin jonkinkokoiset markkinat kevyttuotteilla oli olemassa jo edelliselläkin vuosikymmenellä, joskin ei näiden erilaisten tuotteiden määrä nyt aivan jumalaton ole. Käsittääkseni kevytvillitys alkoi jonkinmuotoisena jo 80-luvun puolella, näppituntuma nääs. 

Suuri Käsityö -lehdestä, 1992.

Nam! Ruokalehti, 1994.

Yksiä kevyttuoteita olivat tietysti Kevyt Linjan (sittemmin nimellä Lätta) olleet elintarvikkeet. Niistä ja Valion kevyttuoteista olen blogannut jo aiemmin, siispä tässä.