tiistai 2. helmikuuta 2016

Koululaisen suuri eläinoikeus- ja kasvissyöntikeskustelu, 1998-1999

Ihminen tulee välillä ennakkoluuloineen yllätetyksi.

Selaillessani vanhoja Koululainen-lehtiä, ja erityisesti sen hersyvää kirjepalstaa Kynäjengiä, ajattelin kirjeissä olevan juurikin vain pari teemaa: miten on kamalaa käyttää silmälaseja, miten vanhemmat eivät ymmärrä mitään sekä hankalat ihastumiset ja kaverisuhteet.

Niitäkin juttuja Kynäjengistä löytyy paljon, kuten myös taistelua siitä, mikä bändi tai artisti on hyvä ja mikä on kamala -- sillä makuasioista todellakin voi ja kannattaa kiistellä.

Mutta jännittävä ja näkyviä juonne ovat myös yhteiskunnalliset keskustelut. Tähän olen kerännyt niitä yhden laajan teeman ympäriltä, sillä ne ovat niin suuri osa Kynäjengiä vuosina 1998-1999. Tuolloin Kynäjengissä käytiin nimittäin laajaa keskustelua eläinten oikeuksista, tuotantoeläimistä, turkistarhauksesta sekä niiden tiimoilta myös kasvissyönnistä. Todella mielenkiintoista ja hämmentävää: en totisesti olisi uskonut 8-12-vuotiailla (joista uskon kirjoittajien etupäässä olevan)  olleen todella näin selkeitä mielipiteitä yhteiskunnallisista asioista.

(Näistä joku muuten saisi mainiota aineistoa vaikka kandintutkielmaa, jos jotain sellaista on soveltuvalla alalla tekeillä, hehe :))

"Siis eiks kukaan muista, et kasviksetkin on elävii?"



"Ainoa eläinkoe, jonka hyväksyn on ruotsalainen menetelmä."


Yritin tehdä kuvista niin isoja, ettei minun tarvitse kirjoittaa mielipidekirjoituksia auki. Kuten huomaatte, mielipiteitä tosiaan riitti puolesta ja vastaan monessakin asiassa.

Minut yllätti sekin, että silkkojen mututuntumamielipiteiden sijaan ja lisäksi monet kyllä perustelevat näkemyksensä hyvin ja tietoa aiheesta löytyy. En voi myöntää olleeni itse ala-asteikäisenä vielä näin ajatteleva ihminen. Se käy ilmi monista muistakin yhteiskunnallisista keskusteluisa Koululaisessa, mutta käy toisinaan ilmi myös näissä eläinoikeuskeskusteluissa.

"Mä oon yx 9 vee likka ja mä oon vegetaristi."

"Ai oikeen EU-direktiivin mukaan. Niinpä niin."

"Onx se sitten eläintensuojeluu, et päästetään minkkejä vapaax kuolemaan luontoon ja jäämään auton alle?"



Nuorille toki tulee usein jossain vaiheessa elämää jonkinlainen herääminen siihen, mitä ympäröivässä maailmassa oikeasti tapahtuu: eläimet oikeasti tapetaan liharuokaa varten, lehmät eivät oikeasti juuri koskaan kirmaa kukkaniityillä niinkuin maitotölkeissä ja niin edelleen.

Yksi keskustelunherättäjä 1990-luvun lopulla olivat kuitenkin turkistarhaiskut, joiden myötä termi kettutyttö tuli ihmisten huulille, ja tuota nimitystä onkin sittemmin käytetty vähän jokaisesti nuoresta, joka vastustaa turkistarhausta tai syö kasvisruokaa.

Jo aiemmilla vuosikymmenillä oli toki tapahtunut näitä turkistarhaiskuja, mutta 1990-luvulla ne alkoivat saavat todella suurta mediahuomiota. Vuonna 1995 Pohjanmaalla päästettiin vapaaksi satoja kettuja kettutarhalta. Niinsanotun turkistarhasodan kulminaatiopiste saavutettiin kaksi vuotta myöhemmin. Tuolloin Orimattilassa tapahtuneessa turkistarhaiskussa tarhan omistaja ampui tarhaansa pyrkineitä ihmisiä haulikolla. Onkin selvää, että nämä uutisaiheet eivät todellakaan ole pysyneet alakouluikäisiltäkään piilossa.

Itseasiassa, Koululaisessa kysyttiin koululaisilta gallupissa mielipiteitä turkistarhauksesta sekä tästä ampumatapauksesta:

"Kummatkin teki väärin."

"Ihan sama, jos ihmiset laitettaisiin häkkeihin ja eläimet pukit niiden nahkoja päällensä."





Sinänsä mielenkiintoista niin tässä turkistarhakeskustelussa kuin laajemminkin kasvissyönti- ja eläinoikeuskeskustelussa käytetään näiden noin 10-vuotiaiden nuorten suulla ihan samoja argumentteja ja mielipiteitä kuin nykyäänkin. Tietysti ilmaisumuodoissa voi olla eroja.

"Kasvava lapsi tarvitsee monipuolista ravintoo, lihaa, kalaa... yms."

"Te, jotka ette syö monipuolista ruokaa 7-11-vuotiaina, niin te jäätte pieniksi!!"

"Luonnon kiertokulkuun kuuluu, että me syödään eläimiä ja eläimet syö pienempiä eläimiä."




Tulista keskustelua! Haluaako joku tunnustaa ottaneensa osaa näihinkin diskursseihin? :)

torstai 28. tammikuuta 2016

Nykystarojen hämmentävä menneisyys - kaikkiko olivat Anttilan katalogimalleja? Katso kuvat!

Jaa-a, tälläinenko yllättävä menneisyys monilla nykyään julkisuudessa näkyvillä naisilla todella on?



Kaikki katalogikuvat ovat Anttilan kuvastosta keväältä 1989.

Vaan, ihan vain jollei joku tajunnut, niin tämä kuva ja postaus sisältävät huumoria. Mutta löydätkö kuvasta ne parit, jotka todella ovat niitä joita väittävätkin? Anne Kukkohovia tai Anna-Liisa Tilusta en viitsinyt edes ujuttaa tähän :)

perjantai 22. tammikuuta 2016

Aarikan 1990-luku

Aarikka ei välttämättä lähtökohtaisesti kuulosta 1990-luvun lapsuuteen liittyvältä teemalta puukoruineen, mutta voi se sitäkin olla!


Oikeastaan homma lähti siitä, että löysin Aarikan nettisivuilta Aarikka-museon. Aina toisinaan olen tänne blogiin linkannut hyviä sivustoja, joilla yritykset esittelevät omaa historiaansa. Nyt löytyi sivusto, joka on heittämällä ehdottomasti kaikkein parhain ja kattavin. Olin että vau, ja toivon teidänkin vaikuttuvan!










Aarikka valmisti myös 1990-luvulla monia tuotteita, joita niin meidän perheen kuin myös kavereiden ja sukulaisten kotoa löytyi. Etupäässä monet koriste-esineet ovat varsin tuttuja.


Puu vaikuttaa olleen 1990-luvulla suosittu materiaali. Ehkä se oli jonkinlaista paluuta menneeseen 1970-1980-lukujen muovikauden jälkeen? Vaikka eihän muovia ysärillä unohdettukaan. Muun muassa monet puukorut tekivät kuitenkin uutta tulemista juuri 90-luvulla.


Aarikka-museosta löytyy todella paljon tietoa, kuvia tuotteista sekä (aivan upeaa!) kuvastoja! Kaikki on jaettu sivuille hyvin selkeästi vuosikymmenittäin. Tämän sivuston kanssa saisi aikaa kulumaan vaikka kuinka. Ysärin lisäksi itseäni kiinnostaa erityisesti 1970-luvun värikkäät tuotteet. Teille muillekin löytyy varmasti tutun näköisiä ja hienoja juttuja, jos vain olette kiinnostuneet designista, koruista, sisustuksesta, leluista ynnä muista kotimaisista puutuotteista.


Tämä kaikki löytyy siis osoitteesta: http://www.aarikka.com/museo/fi/

Aarikka, kiitos upeasta virtuaalimuseostanne!





sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Ponnaripäät

Ainakin itselleni yksi ikoninen 1990-luvun hiustyyli on niinkutsuttu sivuponnari. Paikoin muhkea ja paikoin vaatimattomampi, mutta ohimon läheisyydestä törröttävä hiusponinhäntä joka tapauksessa.


Tässä yllä siis se, mitä tarkoitan - kunnon sivuponnari.

Selaillessani vanhaa Anttilan kuvastosta (koska mitäpä muitakaan harrastuksia minulla olisi) hämmennyin hieman siitä, etteivät tällaiset hiusasetelmat näemmä sittenkään olleet vain lasten juttu.

Seuraavat ihanuudet Anttilan kuvastosta jo vuodelta 1989:



Oma lajinsa on toki myös tällainen etuponnari.



Niin että milloinkohan tällainen tulee taas muotiin? 

tiistai 12. tammikuuta 2016

Dawsonin, Joeyn, Paceyn ja Jenin Dawson's Creek



Televisiokanavien lisääntyessä samaan aikaan myös kunkin kanavan ohjelmien esityksiin käytettävät tuntimäärät kasvoivat 1990-luvulla huomattavasti: kun vielä 1990-luvun alussa ohjelmaa tuli lähinnä iltaisin ja kanavia oli kolme, vuosikymmenen lopulla Nelonen oli tullut perinteisten Ylen ja Mainostelevision rinnalle, vaikkakaan Nelonen ei näkynyt aivan joka puolella Suomea. Lisäksi ohjelmaa tuli jo päivän ympäri, joka päivä.

1990-luvun lopulla televisiossa nähtiin useita nuortensarjoja, joista valtaosa tuli englanninkielisestä maailmasta. Yksi ajan suosituimpia sarjoja oli jenkkiläinen Dawson's Creek. Sarjaa seurattiin Suomessa Neloskanavalta sunnuntai-iltapäivisin.

1. kauden avaus:



4. kauden avaus:



Sarjaa tehtiin vuosina 1998-2003 ja sitä alettiin esittää Suomessa talvella 1999. Sarjassa seurattiin pikkukaupungissa eläviä lukioikäisiä nuoria ja heidän suhteitaan. Dawson ja Joey ovat parhaita ystäviä, mutta paikkakunnalle muuttava Jen, ei mikään varsinainen kiltti tyttö, muuttaa tilannetta. Pacey taas on ihastunut opettajattareensa. No, suhteita ja tunteita on paljon ja moneen suuntaan, ja sarjan edetessä sarjaan saadaan uusiakin hahmoja. Yksi keskeinen jännitysmomentti on tietysti sarjan edetessä se, milloin Joey ja Dawson tajuavat tunteensa toisiaan kohtaan, ja toisaalta, päätyvätkö he lopulta yhteen, tai entä Joey ja Pacey? Niin, ja ne muut.

Sarja oli pohjimmiltaan aika perinteistä nuorille suunnattua saippuaa, ja sarjaan mahtuivat miltei kaikki klassiset aiheet homoseksuaalisuudesta sairauksiin ja vanhempien avioeroon. Se, mikä sarjan saattoi muista erottaa, oli ehkä se, miten paljon ja syvällisesti sarjan nuoret tunneasioistaan sarjassa keskustelevat. Esimerkiksi Dawsonin vanhemmat näyttäytyvät omissa ongelmissaan typeriltä ja keskustelukyvyttömiltä, kun taas nuoret tajuavat kovin hyvin missä mennään ja mitä syvempiä ajatuksia muilla on. Tai no, tajuavat ja tajuavat - erilaisia suhdekoukeroita saadaan koko ajan aikaan!




Sarjassa näyttelivät pääosissa James van der Beek (Dawson), Joshua Jackson (Pacey), Katie Holmes (Joey), Michelle Williams (Jen), Kerr Smith (Jack) ja Meredith Monroe (Andie) sekä Mary Beth Peil (Jenin mummi) - muitakin toki oli pienemmissä rooleissa, etenkin Dawsonin vanhempia esittäneet Mary-Margaret Humes ja John Wesley Shipp. Osalle Dawson saattoi jäädä uran hienoimmaksi hehkeksi, mutta etenkin Michelle Willimsin ura lähti sarjan myötä lentoon.

Sarja poiki esille monia uusia näyttelijätähtiä, joista monet ovat pysyneetkin suurina tähtinä, sekä tietysti aiheita populaarikulttuuriin: kukapa meistä ei muistaisi Joeyta kiipeämässä sisään Dawsonin ikkunasta! Ja entäpä ne lukuisat Dawson-meemit! Niistä meemeistä yhdet ovat mielestäni hauskoja: ne joissa viitataan 1990-luvun arjen ongelmiin.

Sarjan myötä 1990-luvun soundtrackiin voitiin lisätä myös Songs from the Dawson's Creek -levyltä löytyneet Kiss me sekä I don't want to wait -kappaleet.

Dawson's Creek oli erittäin paljon esillä teini-ikäisille tytöille suunnatussa Demi-lehdessä. Sarjan naistähdiltä otettiin tyylivinkkejä, tähti haastateltiin, sarjaa seurattiin ja siitä kerrottiin juonipaljastuksia.


Omaan tyyliinsä Suosikki nosti suositun uutuussarjan otsikkoon seksin - toki seksi, seksuaalisuus ja ekat kerrat olivat teemoja Dawson's Creek -sarjassakin.
Suosikki 2/1999.

Itse seurasin Dawson's Creekia aktiivisesti sunnuntai-iltapäivisin silloin neljän-viiden aikaan kun sitä televisiosta tuli. Pari jaksoa uusintojakin olen myöhemmällä iällä nähnyt. Pacey oli sarjassa ehdoton suosikkini, kuten myös Jack, ja jännitin kyllä sarjan viimeisen jakson loppumetreillä sitä, kenen kainalossa Joey nyt lopulta oikein on - Paceyn vai Dawsonin. Homma meni mielestäni ihan oikein! Ja vaikken vielä vuosituhannen vaihteessa tykännyt milliäkään Jenin hahmosta, on Michelle Williams kyllä yksiä lempinäyttelijöitäni.

Kuuluiko Capesiden rannikkokaupungin elämän seuraaminen myös sinun sunnuntairutiineihisi?

***

Ai niin, tajusin suuri, että Dawsonissa näytteli myös Michael Pitt, hän oli suuri rakkauteni Boardwalk Empiressa Jimmyn roolissa <3


maanantai 4. tammikuuta 2016

Poimintoja Barbie-kuvastosta, 1990-1991

Kuten huomaatte, niin en jaksanut sitä uutta ulkoasua montaakaan päivää. Nyt ollaan siis enemmän siellä vanhan ja hyväksi havaitun ulkoasun puolella. Pieniä muutoksia saattaa vielä tulla, mutta ainakin kaikki on nyt oikeilla paikoillaan :)

* * * *

Vuosi aloitetaan Barbeilla, milläpä muullakaan! Katsellaan vähän Barbie Journal -lehtistä - kyseessä on siis Barbien tuoteluettelo, lelukirja, josta löytyivät erilaiset markkinoilta löytyneet Barbie-tuotteet. Vielä 1990-luvun alkuvuosina lehdet olivat paksuja ja ihanan värikkäitä. Minulla on pari vuosikymmenen loppupuolen Journalia myös, ja ulkoasua myöten ne eivät sykähdytä lainkaan, valikoimakin vaikuttaa olleen paljon pienempi. Selkeästikin 1990-luvun alkuvuodet ovat kuitenkin Barbien kulta-aikaa!


Kyseessä on siis tämännäköinen lehti! Journal kieltämättä kuulostaa joltain ihan muulta kuin mistä oikeastaan onkaan kyse. 

Itsekin luin näitä luetteloita ja paljonpa luinkin. Keskiaukeamat ja kannet kuten monet muutkin sivut ovat irronneet jo parikymmentä vuotta sitten. Oma taikansa on ollut myös siinä, että monille sivuille on erikseen merkitty kivat barbien ja vaatteet, kuten myös ne lelut, joita joillakuilla kavereilla oli. Että onpahan sekin sitten tiedossa.



SunCharm-barbiet. Kuten niin monissa 90-luvun barbeissa, myös tässä oli mukana irrotettavia osia, joita saattoi itse käyttää koruna.




Yksi harvoista Ken-nukeista meidän perheessä oli juuri tämä luistelija-Ken. Ei hän leikeissä tainnut koskaan luistella, mutta komea ja kiiltävä asuste sopi tietysti vaikkapa hääleikkeihin.



Tämänkin aukeaman muista niin hyvin - erityisesti vasemmassa reunassa olleen barbien valtaisat hiukset. Ihastuttavista monilla barbeilla hiukset olivat krepatut.




Barbeille farkkuvaatetta tummana ja vaaleana! Männävuosikymmeninä tuo vaalea kokoasu taisi olla suosikkini. Kenin pepsodent-hymy on verraton!



Sportti-Barbie ja Sportti-Ken.


Myös Skipper on päässyt mukaan monilla erilaisilla vaateillaan. Tässä mukana vaate, jonka saattoi itse koristella tarroilla. Se ei kuulosta kovinkaan kätevältä, mutta näyttää ainakin näin esitteessä kivalta.

Onko mukana teille tuttuja barbeja tai vaatteita? 
Luitko sinäkin näitä lehtiä puhki ja rikki, vai hellitkö kuin aarteita?


perjantai 1. tammikuuta 2016

Hyvää uutta vuotta 2016!




Elämäni on ollut viime aikoina kovasti Blondi tuli taloon -sarjan katsomisen täyttämää, joten uudenvuoden korttini ei olisi voinut olla juuri mikään muu.

Onnea ja iloa vuoteen 2016!