Mitä 1990-luvulla fanitettiin? Millaista oli fanittaminen ysärillä? Tätä olen viime päivinä pohtinut. Ysärin suurimpia nuorten fanittamia julkkiksia ja idoleita olivat epäilemättä kaikki, jotka pääsivät Suosikin kanteen, ennen muuta poikabändit, Spice Girls ja muutamat urheilijat. Ehkei ole kovin mielekästä luetella eri nimiä, sillä suurimmat idolit muistamme kaikki, ja pienemmillekin julkkiksille varmasti löytyi oma fanikuntansa. Fanittaminen oli välillä koko elämän tarkoitus, joskus hieman pienempi voima. Pitkäkestoista tai hetken huumaa.
Suosikki
1990-luvulla Suomessa nuorison tavoitti kenties parhaiten kaksi mediaa: Suosikki-lehti ja MTV3:n Jyrki-ohjelma. Suosikkia lukivat sadattuhannet nuoret, ja se tarjosi paitsi julkkishaastetteluja, myös välineitä oman fanittamien tueksi. Kirjeenvaihtopalstalla etsittiin toisia faneja, mikä mahdollisti erilaisten fanien yhteisöjen muodostumisen. Kirjeenvaihto toisen fanin kanssa saattoi olla tärkeä kokemus hänelle, jolle muita vertaisia ei omasta kaveripiiristä löytynyt. Silloinkin, kun kirjeenvaihtoilmoituksissa ei suoraan etsitty vain muita faneja, oli oman musiikkimaun kertominen kuitenkin tärkeää. Kirjeenvaihtopalstan osto- ja myyntiosiossa taas haettiin uusia helmiä omiin fanitavarakokoelmiin. Ajalle tyypillistä oli myös etsiä käsiinsä tv-esiintymisiä, joita joku kenties oli nauhoittanut videolle. Suosikista, kuten muistakin lehdistä, sai myös kätevästi tietoonsa fanclubien osoitteita, jos mieli kirjoittaa omalle idolilleen. Vastalahjaksi saattoi saada idolin nimikirjoituksella varustetun kortin.
Ehkä odotetuinta Suosikin antia olivat sen laadukkaat julisteet. Julisteiden ja ihailijakuvien kautta idolit tulivat omaan tilaan, omaan huoneeseen, katsottaviksi lukuisia kertoja joka päivä, yhdistäen fanit niihin muihin nuoriin, jotka vuorasivat huoneensa samoilla kuvilla. Erillisiä julistelehtiä saattoi ostaa kaupoista kaikkein suurimmista julkkiksista, etenkin Spice Girlsista, ja lähinnä julisteita tarjonnut Fani-lehti toi myös rajatun valikoiman julisteita sisustusratkaisuiksi. Tietysti julisteita löytyi muiden lehtien keskiaukeamilta, etenkin Koululaisesta, Demistä ja jossain määrin Sinä&Minästä ja MeKakkosesta sai myös julisteita, joskin lähinnä kooltaan pienempiä kuin Suosikista - ja yleensä vain yhden julisteen per lehti.
Lehtien sivuilta omien idoleiden juttuja luettiin kerta toisensa jälkeen, ja sivuilta leikattiin talteen myös kuvia - ehkä leikekirjaan, ehkä muistitaululle nastalla kiinnitettäväksi, ehkä päiväkirjaan tai kouluvihon kanteen liimattavaksi.
Kotisivuilla
Teknologia tietysti vaikutti myös yhteydenottotapoihin. 1990-luvun jälkipuoliskolla postiosoitteiden rinnalle ja pian ohi tulivat kotisivujen osoitteet. Aikana ennen nykyisenkaltaista Googlea suorat kotisivujen osoitteet olivat kätevin tapa päästä näkemään hitaasti latautuvia kuvia (ja ehkä tulostaa ne mustesuihkuprintterillä) idolistaan, lukea "virallisia faktoja" ja muita tietoja. Tässä varhaisen internetin vaiheessa netti oli myös pullollaan fanien tekemiä kotisivuja. Ja näiden epävirallisempien sivujen asema saattoi olla varsin korkea, ja niidenkin osoitteet lueteltiin niin Suosikin kuin Koululaisen linkkivinkeissä. Ei ollut ollenkaan epätavallista, että satunnainen lukija ohjattiin fanin tekemille sivuille. Vuosituhannen vaihteessa erilaiset kotisivut tarjosivat nekin omia faniyhteisöjään.
Itse vierailin usein ihanan Tyrävyön sivuilla - fanien tekemiä nekin taisivat aina olla. Sivuilta löytyi esimerkiksi fanien itse bändin jätkistä ottamia valokuvia sekä tietysti vieraskirja. En muista, kävivätkö bändin jäsenet itse vieraskirjaan kirjoittamassa, mutta fanit siellä ainakin juttelivat. En muista, kirjoittelinko itse sinne vai luinko vain viestejä, mutta muistijäljen se kuitenkin jätti. Ja tunteen, että en ole ollenkaan ainoa fani.
Jyrki
Joka arki-iltapäivä televiosta tullut Jyrki keskittyi musiikkiin, mutta hieman myös muuhun nuorisokulttuuriin. Ohjelmassa ensiesiintymisen tv:ssä saivat lukuisat nousevat bändit, ja olihan se varmasti hienoa, että Helsingin Lasipalatsiin saattoi tulla paikan päälle katsomaan ohjelman tekoa ja kenties näkemään vilauksen idolista. Jyrkin voi ajatella tarjonneen jokaisella jotakin, sillä tulihan ohjelmaa ajallisesti paljon: puolitoista tuntia joka arkipäivä koulun jälkeen. Se on valtavasti verrattuna vaikka kerran viikossa Yleltä tulleeseen Lista-ohjelmaan - Lista toki oli profiililtaan muutenkin tosi erilainen.
Yllättäviä ihastuksia?
Eivät fanittamisen kohteiksi tietenkään valikoituneet vain supertähdet - Spice Girls, Backstreet Boys ja muut poikabändit, Leonardo DiCaprio, Madonna ja Beverly Hills 90210:n nuoret. Tietysti jota kuinkin kuka vain julkisuudesta jollain tavoin tuttu henkilö tai hahmo saattoi olla jollekulle tärkeä.
Vielä 1990-luvulla missit olivat suomalaisen julkisuuden supertähtiä, ja arvioisin varsinkin vuoden 1996 Miss Suomen Lola Odusogan olleen monen nuoren tytön idoli. Valovoimainen Lola oli tuttu näky myös nuortenlehtien sivuilla. Luulenpa, että moni nuori tyttö leikkasi lehdestä missien kuvia omiin vihkoihinsa. Kauppakeskuksessa saattoi päästä näkemään missejä esimerkiksi tavaratalon muotinäytöksessä - ja sen jälkeen tietysti hakemaan nimmari!
1990-luvulla uudeksi kansallislajiksi noussut jääkiekko tarjosi aimo annoksen tähtipölyä suomalaisyleisölle niin vuoden 1995 maailmanmestaruuden myötä kuin NHL:ssa näkyvien huippupelaajien voimalla. Varsinkin Teemu Selänne paistatteli paitsi urheilu-uutisissa myös yhdessä jos toisessa mainoksessa - ja Suosikin kannessa. Vuonna 1992 olympiakultaa voittanut vasta 16-vuotias mäkyhyppääjä Toni Nieminen nostatti hetken aikaa kestäneen huuman, joka kietoi pauloihinsa varsinkin nuoria tyttöjä. Katso Ylen juttu vuodelta 1992 Tonimaniasta, eli Toni Niemis -huumasta. 1990-luvun supertähti oli puolestaan F1-maailmanmestari Mika Häkkinen.
Keitä sinä fanitit?
***
Pidin vastikään pienen esitelmän fanittamisesta ja idoleista Tampereella Werstas-työväenmuseossa, ja tämä kirjoitus perustuu tuohon puheenvuoroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, muru! :)
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.