Muutama ajatus c-kaseteista

Huhtikuussa uutisoitiin C-kasetin täyttävän 50 vuotta. Nyt siis tämän melko ajankohtaisen aiheen pariin!

Jyrki Hit Circus vol. 1 vuodelta 1997.


Cd-levyt alkoivat yleistyä 1990-luvulla kovaa vauhtia, mutta itselleni kyse on silti ennen kaikkea kasettien vuosikymmenestä, koskee se sitten niin musiikkipitoisia c-kasetteja kuin videonauhojakin. Tosiasiassa kasetti lienee kuitenkin ennen muuta 1970- ja 80-lukujen ilmiö. C-kasettien myynnin huippuvuosi oli 1988, ja viimeisimpänä linnakkeena niille ovat olleet lukuisat autoradiot. 50-vuotisuutisessa mietittiinkin muun muassa sitä, katoavatko kasetit nyt samaa vauhtia näiden hiekkateiden pölisevien soittimien kanssa.

Elämä c-kasettien kanssa oli lokoisaa ja ihanaa ja mitä vielä, mutta olihan niissä huonotkin puolensa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun ihanan kasetin magneettinauha on onnistunut jäämään kiinni soittimeen ja sitä on sitten sieltä pitänyt yrittää repiä irti. Useimmiten ne kasetit olivat sitten menetettyjä tapauksia :( Minulla oli pari oikein erityisen helposti sotkeutuvaa kasettia. Ne olivat iloisesti neonvihreä ja neonkeltainen väriltään ja kestoltaan peruskasetteja pitempiä, mutteivat ne hienot ominaisuudet kamalasti naurattaneet, kun soittimesta alkoi kuulua se pahaenteinen rapina ja lopulta musiikki katkesi, kun nauha oli jäänyt totaaliseen solmuun kasettia pyörittäviin kelatelineisiin. Argh! Ilmeisesti (selvitin asiaa juuri nyt, 90-luvulla ei ollut haisuakaan) tämä johtui siitä, että mitä pitempi kesto kasetilla oli, sitä ohuempaa se magneettinen nauha oli. Jotkin laitevalmistajat jopa kielsivät käyttämästä laitteissaan 120-minuuttisia kasetteja nimenomaan tämän vuoksi. Perinteinen pituus c-kasetille onkin 60 minuuttia - myös 90-minuuttisia kasetteja on/oli, ja niitä nuo minun neonväriset yksilönikin olivat. Jos kasetin sai pelastettua ehjänä, niin vähintään kymmeniä kertoja olen kerinyt niitä nauhoja uudelleen kasetin sisään joko sormin tai harvemmin kynän avulla. Aivan yhtä ärsyttävää oli kyllä myös kasetin kuluminen ja se korvalappustereoilla kuuntelu, kun kenen tahansa Spice Girlin ääni alkoi patterien loppuessa muistuttaa enemmän A. W. Yrjänää.

Muutama c-kasettini 90-luvulta: Jyrki Hit Circus, Aikakoneen Tähtikaaren taa,
XL5:n Pedon merkki, Aquan Aquarium, Spice Girlsien Spice World sekä
Captain Jackin Operation Dance.


Yhdessä asiassa ei kuitenkaan ole c-kasetin voittanutta, ja se on ehdottomasti kasetille radiosta nauhoittaminen. Spotify, youtube ja kaikki muut nykyajan hömpötykset ovat tehneet koko tavasta melkolailla tarpeettoman, mutta mistä muualta 90-luvulla sitä musiikkia juuri olisi kuullut kuin a.) Jyrkistä, b.) radiosta, c.) kavereilta lainatuilta kaseteilta ja levyiltä. Itselläni oli suunnilleen aina kasettipesässä kasetti valmiina nauhoittamaan mitä tahansa loistavaa musiikkikappaletta. Voi sitä tuskaa, kun ihanat Radio Mafian äänet menivät puhumaan aivan liikaa kappaleen päälle niin sen alussa kuin lopussakin :( Mutta kokoelmakasetit olivat hienoja tämän johdosta - ei toivoakaan mistään tauoista kappaleiden väleillä, puolikkaita juontajien spiikkejä, kasetin lopussa kesken loppuvat kappaleet. Huonolla (vai hyvällä?) tuurilla sattui kyllä niinkin, että toisinaan sama biisi saattoi tallentua kasetille peräkkäin parikin kertaa, jos se oli tarpeeksi hyvä eikä aina oikein muistanut, mitä siellä viimeisenä oikein olikaan.

Samaten nauhoitin erilaisia musiikkikokonaisuuksia kaseteille muilta kaseteilta ja cd-levyiltä. Ne oli aina nimetty kamalan kivasti: "Sekalaiset" tai "Diskon parhaat". Aww. Samannimisiä kasetteja toki oli paljonkin. 

Miten hieno maailma! Kuka sitä nyt nauhoittaisi cd-levyille radiosta yhtään mitään ja  sen jälkeen taiteilisi hienoa kansilehtistä ja kirjoittaisi kasetin päälle tarralappuun "Bailut 3" tai "Diskon parhaat kesä 1998"? 

Kaikki ensimmäiset levyni olivat c-kasetteja. Suurin osa oli pitkäsoittoja (esimerkiksi Captain Jackin Operation Dance, Daze, Spice Girlsin Spiceworld, Backstreet Boysien ensimmäinen levy, No Doubtin Tragic Kingdom ja XL5:n Pedon merkki ja Jäätä ja tulta), mutta mukana oli muutama kokoelmakin: Jyrki Hit Circus sekä Kiss FM:n kokoelma, sellainen oranssikantinen.

Aivan oma juttunsa ovat kaikki ne kasetit, joille tuli nauhoitettua omaa puhetta. Itselläni sellaisia ei ole tallessa, mistä olen kyllä oikeastaan aika kiitollinen jossain vaiheessa minuun iskeneelle kasettien hävitysvimmalle. Ja tulihan sitä toisaalta myös kuunneltua valtavat kasat äänikirjoja nimenomaan c-kasetteina.

Millaisia kasettimuistoja teillä on?

Kommentit

  1. Mun tädillä oli sellaset stereot, joissa oli kasettisoittimessa tupladekki. Se oli siisteintä ikinä, sillä pystyi nauhoittamaan kasetilta toiselle. Muistan myös joskus tehneeni niin, että nauhoitin isäni sanelukoneella kasetille siten, että pitelin nauhuria teeveen kaiuttimessa kiinni kun Jyrkissä tuli joku hyvä kappale :D

    VastaaPoista
  2. Voi kyllä! Itsekin harrastin paljon sitä että nauhoitin hyviä biisejä radiosta kasetille. Radio oli usein päällä ja siinä sitten väijyttiin jos joku lemppareista lähtisi soimaan. Ja kyllä muuten risoi ne radiojuontajien päällepuhumiset, ne muisti nopeasti ulkoa. Joskus äänitin muistaakseni KissFM:ltä jonkun Bon Jovin kappaleen ja siinä kuului tyyliin puolen minuutin välein aina kuiskauksena "KissFM", se se vasta ärsyttikin! Mutta oli täysin sen arvoista kun pääsi kuuntelemaan lempibiisejä korvalappustereoilla mm. automatkoilla. :)

    VastaaPoista
  3. Hauskaa kuulla, että muiltakin löytyy samanlaisia muistoja C-kasetteihin liittyen ja että nauhoitustapa on ollut about sama. :D C-kaseteissa oli kyllä paljon tunnelmaa, vaikka välillä ärsyttikin.

    Mietin itsekin näitä C-kasetteja jokin aika sitten omassa blogissani ja tosiaan melkein tämäkin teksti olisi voinut omista ajatuksistani syntyä. :)

    VastaaPoista
  4. Minä en harrastanut musiikin nauhoittamista radiosta, mutta sen sijaan harrastin paljon omien juttujen nauhoittamista. Erityisesti on jäänyt mieleen se, kun esitin "Kas metsämökin ikkunassa"-kappaleen leikin avulla. Leikissähän jätetään joka kerta yksi sana enemmän laulamatta. Lopulta kasetilla ei kuulunut siis mitään.

    Myöhemmin nahoitimme kaverini kanssa omaa radio-ohjelmaa nimeltä "Julkkisshow". Sen juontajina olivat Fiia ja Emma, jotka pääsivät haastattelemaan mm. Spice Girlsejä. Haastattelujen väliin nauhoitimme musiikkia toisilta kaseteilta tai cd:iltä.

    VastaaPoista
  5. Jep, täälläkin harrastettiin sekä radiosta nauhoittamista (ja monta kertaa otettiin osaa eri kanavien toiveohjelmiin ja yritettiin saada joku tietty biisi soimaan, pari kertaa se taisikin onnistua). Kavereiden kanssa nauhoitettiin myös omia höpinöitä, toisinaan oli ihan siltä seisomalta keksittyjä esityksiä/tarinoita joihin nauhoitettiin radiosta vielä "äänitehosteita". Toisaalta harmi, ettei niitä kasetteja enää ole olemassa, toisaalta taas ihan hyvä ettei ole :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, muru! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pikaopas: 90-luvun teemabileet

Ysäri-tietovisa

Kaupan kylmähyllyllä - Valion 1990-luvun tuotteita

Suosituinta musiikkia elokuussa 1997

Anttilan syysmuotia vuodelta 1993

90-luvun korut: papukaijat, tarrakorvikset ja kaulapannat

Ruokahistoriaa: Kun einekset ja mausteet alkoivat rynniä keittiöihin

90-luvun muistoja haussa!