torstai 15. marraskuuta 2012

LempiLegoja

Edelleen tallella olevia legoha. Siellä on kaikenlaista palmusta kukkaan,
oveen, mäntyyn, aitaan, poliisin moottoripyörään ja päivänvarjoon.
Tavallisista palikoista puhumattakaan.


Vaikka olenkin tyttö, lempilelujani (Barbien lisäksi, kröhöm) eivät olleet erilaiset meikattavat päät tai Baby Bornit, vaan legot. Valtavaan muoviseen sammioon kertyi vuosien mittaan aikamoinen palikoiden arsenaali ja siskon kanssa meillä oli myös muutama iso legoalusta, joille rakennelmia sitten hahmoteltiin. Leikkimme tosin taisivat olla melko tyttömäisiä: rakensimme taloja eli koteja, joissa ukkelit sitten elivät elämäänsä. Välillä rakensimme (ja leikimme) ostoskeskusta, hotellia, koulua... Hauskin vaihe mielestäni oli aina itse rakentaminen.

Monia erikoispalikoita meillä ei tietenkään ollut kuin yksi, joten niissä oli aina vähän jakamista. Jos sä saat hellan, mä saan jääkaapin, ja niin edelleen. Punaiset pikkuikkunat olivat televisioita, muutenkin palikoita käytettiin tietysti luovasti. Onneksi monia asioita oli kaksikin kappaletta, kuten (ihan erinäköisten hahmojen mukana tulleita) punaisia tuoleja, aidanportteja ja erikoisikkunoitakin useimmiten parillinen määrä. Legoasuntoauto oli leikeissä hajonnut aika moneksi palikaksi, mutta toimi se joskus sentään autonakin.

Ennen varsinaisia legoja tuli tietysti leikittyä Dubloillakin, mutta ne eivät olleet kovinkaan kiinnostavia. Olen aina ollut sellainen pieni näpertäjä, joten legorakkauteni ei ole mikään suuri ihme.

Vuoden 1995 Lego-katalogista. Lego Kaupunkilentokenttä.


Vuoden 1995 legokuvastoa selaillessa käy päivänselväksi, kenelle mikäkin paketti on tarkoittu. Kuvamaailma on etupäässä sinistä ja tummaa, hahmot ovat poliiseja ja ritareita ja kuorma-autoilijoita ja mönkijöitä. Jännittäviä seikkailijoita lohikäärmeiden kanssa ja poraamassa jäälauttoja. Poikkeusaukeamia on lehtisessä vain pari. Niissä taustaväri on vaaleanpunainen. Syödään jäätelöä, asutaan vaaleanliilassa kodissa ja otetaan rannalla aurinkoa.

Tällainen poikkaus on Paradisa-sarjan legot. Ja joo, vaikka leikin paljon Legoilla, niin kyllä nämä tyttömäiset sivut olivat kiinnostavimpia minunkin silmissäni.


Vuoden 1995 Lego-katalogista. Paradisa-sarja.



Tätä selkeästikin tytöille tarkoitettua Paradisa-sarjaa oli minullakin. Oli minttujäätelönväristä aurinkovarjoa, jäätelöannoksia ja palmunkuvalla koristeltu vaaleanpunainen lainelauta. Palmut vihersivät ja viiksimiehellä (tai mikä pää sillä nyt kulloinkin sattui olemaan) oli paidassa lainelaudan kuva. Kuten tuossa alapuolellakin.


Vuoden 1995 Lego-kuvastosta. Yksityiskohta.


Mitään rantaleikkejä en kuitenkaan jaksanut, meillä mentiin vähän luovemmissa meiningeissä. Koskahan sitä olisi leluilla oikeasti tullut leikittyä juuri sitä, mihin niiden paketeissa ja kuvastoissa oikeasti kehotettiin? Meillä yleensä keksittiin leikkien aiheet ihan itse. Olkoon kuinka tyttömäisiä kotileikkejä hyvänsä.

3 kommenttia:

  1. Legot ovat jotain niin parasta. Mulla onneksi on sellainen hyvä leikkikaveri vieläkin :)

    VastaaPoista
  2. Legot <3 Esikoispoika alkaa olla siinä iässä, että duplot voi jättää pikkusiskolle ja alkaa kaivamaan esille äidin ja enojen vanhat legot. Niitä onkin iso ämpärillinen odottamassa. Pääsee äitikin vähän rakentamaan hyvällä tekosyyllä :D

    VastaaPoista
  3. Mulla oli toi jäätelöbaari ja mun siskolla majakka :D Mun lempparilegot ikinä on kuitenki Belville-hevoset ja ratsastajat <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)