Lastenkirjaklassikkoja 90-luvulta

Tällä kertaa luvassa muutamia lapsuuteni suurimmista kirjasuosikeista. Eivätkä tässäkään tietysti ne kaikki ole, mutta muutama esimerkki kuitenkin. Ensimmäistä sarjaa lukuunottamatta nämä löytyivät lapsuudenkodin kirjahyllystä ja sittemmin olen kiikuttanut ne nykykotiinikin. Nostalgisointi nyt kun sattuu olemaan iloni.

Otto-nalle-kirjat olivat lapsuudessani yksi suosikeistani. Markku Kitusen, Eeva Kitusen ja Irmeli Paasivirran luoma hahmo seikkaili fyysisesti samanlaisissa kirjoissa kuin Pupu Tupunakin, eli sellaisissa  pehmeäkantisissa A4-kokoa olevissa vihkosissa. Verrattuna yhteen toiseen nallesuosikkiini (eli Uppo-Nalleen) oli tämä nallukka aika spesiaali, sillä kirjan kuvat eivät olleet piirrettyjä vaan valokuvia. Ruskea söpö Otto-nalle oli kuvattu milloin missäkin, riippuen kirjan teemasta. Tuossa alla kuva tästä satukirjasarjasta:



Pupu Tupunoiden kanssa yhteistä on myös näiden Otto-nallejen fontti, eli isoilla kirjaimilla kaikki. Hivenen ärsyttävää lukea. Ylläoleva kuva on mielestäni parhaasta Otto-nalle-kirjasta, eli kyseessä on Otto-nallen kauppamatka. Siinä Otto pääsee kaverinsa tyttönalle Ullan kanssa ostoskeskukseen, ja siellä he sitten hupsuttelevat: koettavat erilaisia aurinkolaseja, pukeutuvat kankaisiin, himoitsevat karkkeja, testaavat rullalautaa - ja kuuntelevat musiikkia ja hupailevat ihanien emalikattiloiden kanssa.

Pirkko Koskimiehen luoman Pupu Tupunan muistanevat kaikki. Ensimmäinen Tupuna-kirja julkaistiin vuonna 1972. Enempää Tupunoita ei ole tulossa, sillä Koskimies menehtyi viime vuonna. Olin aika yllättynyt lukiessani, että Koskimies oli myös sanoittaja, tunnetuin kappale on lastenlaulu Ihme ja kumma. Mutta niihin kirjoihin. Sarjan kirjat olivat osaltaan varsin opettavaisia: niissä käsiteltiin niin eri eläimiä kuin vaikka sitäkin, mitä kaikkea lääkärin vastaanotolla oikein tapahtuu. Oma suosikkini on tämä alapuolella oleva Pupulan juhlapäivät, jossa käydään läpi vuoden juhlapyhiä uudestavuodesta laskiaisen kautta pääsiäiseen, juhannukseen ja niin edelleen. Kirjan nuhjuisuudestakin voi päätellä, että sitä on luettu aikalailla.



Minulla oli myös ainakin kaksi Pupu Tupuna -äänikirjaa. Niitä lasten äänikirjoja, joissa kirja on luettu c-kasetille, itse voi seurata tarinaa pienesta kirjasta ja luultavasti jokin plimplom-ääni kertoo, että nyt voi kääntää sivua. Kasetit ovat yhä tallessa, mutta niitä kirjoja ei ole näkynyt.

Aulikki Miettisen Kettusista kertovat kirjat eivät välttämättä ole aivan niin tunnettuja kuin ylläolevat, mutta ainakin meidän perheessä ne olivat suuressa suosiossa. Minulla oli omana tämä Kettuset Majakkasaarella, siskolla taas kirja, jossa Kettusen lapset aloittavat ekaluokan, sekä hieman ylläolevan Pupu Tupunan tyyppinen "valokuva-albumi", jossa kerrotaan niinikään eri juhlapyhistä. Kettusissa tapahtuu aina jotain pieniä hassuja kommelluksia, mutta pääasia on aina lämpimissä perhesuhteissa ja hyvähenkisessä suvussa ja ystävissä.

Yksi jännittävimmistä asioista kirjassa on sen henkilöiden väliset suhteet; asia, johon olen kiinnittänyt vasta näin vanhempana huomiota. Kirja päähenkilö, ekaluokkalainen Viljami Kettunen asuu kaksin isänsä kanssa, sillä hänen äitinsä on muuttanut jonnekin Amerikkaan. Avioerolapsi siis, vaikka sitä ei taideta missään välissä sanoa suoraan. Tämä käy hyvin ilmi Kettusen perheen juhlakirjassa äitienpäivää käsittelevässä osassa, jossa Viljami kertoo: "Tässä on kuva äidistä ja minusta kun olin ihan pieni. Äiti asuu ulkomailla. Päiväkerhon askartelutunnilla kaikki tekivät äitienpäiväkortin, mutta tein kaksi. Toisen äidille ja toisen mummille. Mummi kirjoitti osoitteen äidin korttiin ja sitten veimme sen postiin." Lisäksi Viljamilla on syntymäpäivä vappuna, ja tuolloin hän saa lahjaksi äitinsä lähettämän Napoleon-pupun. Kirja on julkaistu alunperin vuonna 1986, siihen aikaan ei vielä ollut varmaankaan monia lastenkirjoja, joissa olisi muitakin kuin ydinperheitä.


Ja vielä yksi.

Lena Anderssonin luoma Maija, eli alkuperäiskielellään ruotsiksi Maja, on noin 7-vuotias hyvin luonnonläheinen tyttö. Omasta hyllystä löytyi tämä alla oleva Maija tutkii luontoa sekä Maijan Aakkoset -kirja. Maija seikkalee aina luonnossa ollen yhtä sen kanssa, miten ihailtavaa! Tässä Maija tutkii luontoa -kirjassa sisältö on jaettu vuodenaikojen mukaan neljään osaan, ja Maija esittelee mitä luonnossa tapahtuu milloinkin lintujen muutosta onkimiseen, opettaa tunnistamaan eläinten jälkiä ja niiden pipanoita. Mukana on myös erilaisia pikkutestejä ja tietoa kasveista - muun muassa siitä, kuinka kasvit hengittävät lehdillään.


Minulle ikimuistoisin juttu on pieni koe, jossa Maija laittaa valkoisen tulppaanin lasiin, jonka pohjalla on vihreäksi värjättyä vettä. Pikkuhiljaa tulppaanikin muuttuu vihreäksi. Tällä tietysti osoitetaan, miten vesi liikkuu kasvin sisällä pienen pieniä suonia pitkin. Jostain syystä se on jäänyt lähtemättömästi mieleen, vaikken samaa koetta koskaan itse tehnytkään.

Vielä nykyäänkin tykkään selailla näitä Maija-kirjoja, koska niissä on niin äärettömän kauniit kuvat.

Kommentit

  1. Voi tätä muistojen tulvaa! Seuraa jälleen kilometrikommentti.

    Otto-nalle, Pupu Tupuna ja Kettusen perhe kuuluivat minunkin suosikkeihini! Omat Otto-nalleni löysin muutama kuukausi sitten varastoista ja oli hauska lukea niitä taas, vaikka CAPS LOCK vähän ärsyttikin. Tuo Kauppamatka muuten oli minustakin yski parhaista, vaikka minulla ei ollut sitä omana. Viljelen edelleen perhepiirissä paria Otto-nalle kirjoista saatua lausahdusta. Toinen on: "Tämä on kaalia, et sinä tästä pidä", jonka marsut (?) sanovat Otolle eläintarhassa. Toinen taas on Oton oma lohkaisu "Opin minä maalaamaan kun harjoittelen." Kuinka optimistista!

    Pupu Tupunasta taas muistan parhaiten kirjan, jossa rakennettiin leikkimökki. Mökin katolle laitettiin nurmikkoa ja haaveilin aina, että saisin itsekin tällaisen!

    Kettuset tunnen hyvin siitäkin syystä, että kirjailija asui kotipaikkakunnallani. Jostain syystä minun Kettusen perheen juhlakirjassa on oikein kirjailijan omistuskirjoitus. Siis käsin, ei painettu. Toinen suosikkini Kettusten perhe -kirja oli sellainen, kun Viljami on Siiri-Sofian luona yökylässä.

    VastaaPoista
  2. Mulla on itsellä sellainen Otto-nalle kirja, jossa hän seikkaili lapissa, huuhtoi ehkä kultaa yms. Ei ollut kyllä mun lempikirjojani se, mutta tallessa on, tottakai :) Sen sijaan myös mun suurimpia suosikkejani oli tuo Pupu Tupunan juhlakirja, aivan ihana <3 Myös surullinen toki, koska hautajaisiakin siinä vietetään. Eniten pidin tietystikin hiiripariskunnan häistä :) Kettusetkin ovat tuttuja, mutta en voi sanoa muistavani yhdenkään kirjan tapahtumia mitenkään selkeästi.

    VastaaPoista
  3. Otto-Nallesta mainitsinkin aiemmin, mutta itsellä oli ainakin tuo Otto-Nallen Talvipuuhat-kirja, että se on ehkä itselle parhaiten mieleen jäänyt Otto-Nalle. Sain synttärilahjaksi kun täytin 6 vuotta, muistaakseni ainakin. Joitain Otto-Nalleja taas tuli päiväkodissa luettua. Pupu Tupuna-kirjoja kanssa löytyi kotoa ja Miinaa ja Manua. Mulla vieläkin lapsuudenkodissa muutama Pupu Tupuna-kirja sekä myös yksi Miina ja Manu-kirja. Ne on säilyneet, mutta harmi vaan, että Otto-Nalle-kirjoja mulla ei enää ole. Joitain satukirjoja tosiaan myytiin pois kun ei enää niin paljon satukirjat kiinnostaneet kun tuli ikää lisää.

    VastaaPoista
  4. Muistan tuosta Maija tutkii luontoa -kirjasta aivan saman kokeen, mutta en sitten juuri muuta. Oli se niin jännittävä näköjään. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, muru! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pikaopas: 90-luvun teemabileet

Ysäri-tietovisa

Kaupan kylmähyllyllä - Valion 1990-luvun tuotteita

Suosituinta musiikkia elokuussa 1997

Anttilan syysmuotia vuodelta 1993

90-luvun korut: papukaijat, tarrakorvikset ja kaulapannat

Ruokahistoriaa: Kun einekset ja mausteet alkoivat rynniä keittiöihin

90-luvun muistoja haussa!