Seisoskelin kymmenen metrin päässä, muistatko?

...Ja kun vauhtiin on päästy, niin kas tässä lisää mahtavia etsintäkuulutuksia 1990-luvun loppupuoliskon Suosikeista. 

Useissa hakuilmoituksissa kyse on lopultakin vain siitä, että joku on nähnyt ohimennen kaupungilla kivannäköisen ja kiinnostavan vastakkaisen sukupuolen edustajan. Nämä ilmoitukset ovatkin mielestäni aika hönttejä, kuinka moni oikeasti viitsisi ainakaan nykyään lähestyä ketään sillä verukkeella, että hei kävelimme toistemme ohi kolme kuukautta sitten, en saa sua mielestäni millään.

"Hennes&Mauritz 1.10.1999. Olen se ruskeehiuksinen tyttö, jolla oli beessi huppari ja mustat housut. Olin menossa pukukopeille ja sä kävelit mun ohi ja katoit mua hymyilit mulle. Olis kiva tutustua, jäin kaipaamaan hymyäsi. Eli jos kiinnostaa kirjoita: ..." (Suosikki 12/1999)

[Kuolen nauruun.]

"7.7. Turun Kauppatorin pysäkki n. klo 13.30. Tyttö, jolla oli valkoinen minihame, tummanvihreä toppi, korkeakorkoiset kengät ja ruskeat hiukset. Olen se poika, joka nojaili mainostauluun, mulla oli vaaleet hiukset, ruskee paita ja vihreet housut. Sä odotit jotain kaverias. Ota yhteyttä jos kiinnostaa tai sano ainakin et oot nähnyt tän!" (Suosikki 10/1999)

"Vuokatti 21.3.98! Sä söpö n. 16-17v. poika, jolla ruskeat hiukset ja sin. laskettelupuku. Sua etsii se tyttö, johon katseesi juuttui "kaupan" edessä. Mulla oli vaal. hiukset ponnarilla, harmaa pipo ja ja oranssi lask.puku. Jäin kaipaamaan. Kirjoita minulle (ja lähetä kuvasi) osoitteeseen... PS. Mulla oli punapukuinen kaveri." (Suosikki 6/1998)

"Lintsi 4.6.99. Söpö piikkikampauksinen jätkä, päälläsi vaaleat reisitaskushortsit ja vaalea college. Katselit kolmea likkaa Space shotin vieressä. Mä olin pisin, vaaleahiuksinen ja mulla oli päällä farkut, sininen toppi ja vaalea neuletakki. Kirjoita jos muistat." (Suosikki 8/1999)

"Seinäjoki 5.3. Sä tumma jätkä, joka olit isäs ja 2:n pikkuveljes kaa. Sulla oli puna/kelt. takki. Remember? Pitkä, vaaleahko tyttö lyhyen brunetin kaa. Mulla oli mustat farkut, takki, laukku ja s. farkkupaita. Nähtiin eka Heses, sit Anttilas. Kirjoita. Oon vm. 83." (Suosikki 6/1999)

Mitä nämä sitten kertovat ajastaan? Luulen, että yksi syy lähettää näitä ilmoituksia Suosikkiin on ollut aito kiinnostus, mutta myös nimettömyyden tuoma suoja. Voi lähettää viestin tulematta välttämättä ulkopuolisten tunnistemaksi. Itse en ainakaan olisi halunnut tulla tunnistetuksi omasta viestistäni - paitsi tietysti itse kohteen muistamana! Ovathan nämä ilmoitukset melko epätoivoisia, ja osin siksi tuntuukin järjettömältä, että näihin olisi tullut vastauksia - ainakaan näissä pelkissä vilkuilu- ja seurailutapauksissa.

Ja loppuun vielä yksi seurailujuttu, jonka löysin edellisen postauksen jälkeen:

"Silja Europa 20.-21.3.98! Sinä poika, jolla oli t.sin. Filan paita ja t.sin. luult. Adidaksen verkkarit. Sulla oli t.rusk. hiukset ja pelasi aika ahkerasti pokeria ja voititkin. Me ollaan ne kax likkaa, tumma ja vaalea, jotka seuraili sua ja pelas hedelmäpeliä Casinolla kunnes rahat loppu. Meillä oli mol. tummat vaatteet. Olis tosi ihanaa, jos ottaisit yhteyttä meihin, koska me jäätiin kaipaamaan sua. Osoitteemme ovat..." (suosikki 6/1998)

Ystäväkirjoja ja ihania muistoja

Valitettavasti onnistuin löytämään vain yhden vanhan ystäväkirjani, vaikka niitä on päiväkoti- ja ala-asteikäisenä tullut omistettu useampia. Ne sisältävät tietysti mitä hienoimpia ja nostalgisimpia muistoja: lasten logiikkaa ja 90-luvun populaarikulttuuria. Päiväkoti- ja kerhoaikaisissa ystäväkirjoissa on tietysti se erityisen hienoa, että minä ja ystäväni emme osanneet kirjoittaa kuin korkeintaan hyvin horjuvasti, joten äidit on laitettu asialle. Siistillä aikuiskäsialalla on sitten ikuistettu Fröbelin palikat lempimusiikiksi ja lihapullat lempiruoaksi.

Barbie-ystäväkirjojen mainos on itseasiassa

jo vuodelta 1989. Muistan kuitenkin kaukaisesti, 

että yhdellä ystävälläni olisi ollut tällainen

1990-luvun puolivälissä. Saa tunnustaa, jos näin on.

Tässä kivoja klassikkovastauksia noin vuosien 1993-1994 tienoilta:  (sekaisin eri ihmisiltä, joten vastauksia samoihin kysymyksiin erittelen viivoilla, ymmärtänette)

Mieluisin tv-sarja: Ruusun aika / Kaukometsän pakolaiset / Hynttyyt yhteen / Nalle Luppakorva / Puolikuusi, Veturi / Olipa kerran Amerikka, Musta ori / Pelle Hermanni / Babar / Muumit / Alfred Ankka / Gladiaattorit / Ritari Ässä / Pieni talo preerialla

Paras lukemani kirja: Lasten Raamattu / Väiski Pitkäkorvan suuri päivä / Pupu etsii omaa kotia / Pieni merenneito / Aristokatit / Aku Ankka / Pingu ja kaverit / Mauri Kunnaksen kirjat

Ihailemani henkilö: Meidän isä / Arja Koriseva / Isoveljeni / Mummi ja pappa / Konsta Hietanen

Suosikki pop-yhtye: Anna Hanski / Mikko Kuustonen / Puolikuu ja Neon 2 / Kaija Koo / Michael Jackson / Dingo / Taikapeili

Suosikki lauluni: Prinsessa Ruusunen ja Tanssitan vauvaa / Lambada / Lakerikengät / Muumi-laulu / Anna mulle tähtitaivas / Kersantti Karoliina / Anna Hanskin laulut / Kaunis Veera / Kuka keksi rakkauden / Kauan / Autiotalo / Kuurankukka / Tyhmä mies hiekalle rakensi / Pilvimuurista...

Asioita, joista en pidä: Juksaaminen / Pojista / Kiroileminen, valehtelu

Kiinnostavin asia: Muistipelin pelaaminen / Oppia uimaan / Nintendo / Autot / Kaverin koti

Hartain toiveeni: Saada Barbin vaahtoa / Saada Geeli Barbi / Päästä pian kouluun / Että kesä tulisi pian / Saada suklaata / Että saisin 3000500 kaakaojauhetta / Että saisin 3000 Muumi-purkkaa / Ritarilinna, leikkimökki, Unikoiran toiselle kaveriksi / Saada tietokone / Saada kauko-ohjattava lentokone / Saada säkkityyny

Minusta tulee isona:  Lääkäri ja koripalloilija /  Opettaja kouluun / Kodinhoitaja / Lääkärihoitaja / Koululainen, sairaanhoitaja / Eläinlääkäri / Kampaaja / Poliisi / Kotitalousopettaja / Perhepäivähoitaja / Hammaslääkäri / Jääkiekkoilija / Hevosten kouluttaja

Erityisen hauska kohta on mielestäni toive saada valtavasti kaakaojauhetta (mitään mittayksikköä tuossa ei kyllä ole mainittu, mutta arvaan, että määrä on jokatapauksessa melkoinen). Onneksi näin aikuisena sitä voi mennä kaupasta itse ostamaan juuri haluamansa määrän, vaikka Vesseli-kaakaota ei enää kaupassa myydäkään.

Kirjoihin pyydettiin kirjoituksia myös tarhatädeiltä, opettajilta ja miksei vaikka omilta vanhemmiltakin. Heidän kirjoituksensa erottuivat toki kuin Michelin-mies uimarannalla. Heidän lempielokuvansa oli aina Englantilainen potilas tai Korppi sylissä tai Piano, lempiteeveesarja Villi Pohjola tai Melrose Place tai Twin Peaks. He pitivät Hectorista tai Stingistä. Ja tykkäsivät kaalikääryleistä, sienistä tai jostain muusta lasten inhokkiruoasta.

Useampi myös mainitsi Anna Hanskin lempiartistikseen. Tuo erikseen mainittu Tanssitan vauvaa olikin jo täysin unohtunut muistoistani, kaukaisesti tutulta se kuitenkin kuulostaa YouTubesta kuunneltuna... Loppuun kuitenkin jotain hivenen saman genren klassikkomusiikkia: Kuurankukka! Sekä Annan Hanskin edellämainittu että tämä Joel Hallikaisen hitti ovat vuodelta 1992. Kaikkien muiden vuosien lisäksi siis tämäkin oli oikein mainiota aikaa :)

Hameenhelmoja ja ysärikuvioita

Niinhän se taitaa olla, että muodit kiertävät ja nyt on se aika elämästä, kun 1990-luku on in ja jees ja hottista. Näin voi päätellä kuka tahansa kauppoja koluava, muotiblogeja seuraava ja jopa minä, joka selailin vuosien 1996 ja 1997 Muoti+Kauneus-lehtiä, ja kiinnitin huomiota, kaiken muun ohessa, pitkiin hameenhelmoihin. Kaltaiselleni hukkapätkälle pitkät hameet ja mekot eivät sovi alkuunkaan, mutta muoti on muotia, 1990-luvulla ja 2010-luvulla.

Kuvat Muoti+Kauneus -lehdistä vuosilta 1996 ja 1997.

Nykyhelmoista löytyy niin tasaraitaa kuin ehkä sahalaitaakin, mutta yhdessä asiassa ei nykyään taideta kuitenkaan olla aivan 1990-luvun tasolla, ja se on ne kuviot. Ne pienet, geometriset hersyvät kuviot! On nimittäin niin, että miltei jokaisessa vastaan tulevassa pitkässä ysärimekossa on kuvioita enemmän kuin tarpeeksi. Hienoimmillaan kuvioitu hame liitetään erikuvioiseen mutta silti vahvasti kuosiseen paitaan tai samaa kangasta olevaan yläosaan. Kerrassaan mainiota!

Ja erityismaininta ylemmän kuvan vasemman reunan turkisliivistä. Jee! Kyseisessä lehtijutussa tehdään siis turkista esittävästä kankaasta kaikenlaisia lisäosia pukuihin, kuten nyt vaikkapa tuo liivi tai hihansuut (siinä kuvassa näkyykin kiva karvainen ranteenlämmitin...).  Jotenkin vetää sanattomaksi.

Molemmat kuvat Muoti+Kauneus -lehdestä vuodelta 1996.

Ja parhaimmillaan, kuten kaikissa ylläolevissa kuvissa,  värimaailma ei ole pelkkää mustaa ja valkoista, vaan värien viekas leikki kankaalla on mitä hurmaavinta. Olen toisaalta hiukan pettynyt kirkkaanvihreän ja oranssin poissaoloon (mutta on niitäkin kuvia vielä tulossa!) sekä vain samansävyisten vaatteiden yhdistämiseen keskenään. Kirkkaansininen kun sopisi mainiosta yhteen kirkkaanpinkin ja -keltaisen ruutukuviota leikkivän kankaan kanssa.

Pirteä Penaali Pelastaa (ysärikoulu)Päivän

Koulujen alun kunniaksi mietiskelin ja kaivoin esiin kuvia erittäin tärkeästä aiheesta, eli penaaleista. Äkkiseltään yhdistäisin ysäripenaaleihin neljä erityistä genreä. Niistä ensimmäinen olisi muoviset ohuet pussukat, joissa saattoi mitä useimmin olla Disneyn tai muiden luojien piirroshahmoja. Kuten nyt vaikka tämä Turtles-penaali. Tuosta postauksesta löytyy muuten myös läjäpäin muita Turtles-koulutuotteita, pyyhekumeista vihkoihin. Yhdellä ystävälläni on edelleen käytössä tällainen 90-luvun Pocahontas-penaali, ja sehän on ihan ultrasöpö! Penaali saattoi toki pitää pinnallaan monen muunkinlaisia kuvia, vaikka tällaisia. Kiiltävä, paksu muovi oli tavallaan oikein hyvä penaalimateriaali, mutta muistaakseni näiden pussukoiden saumat saattoivat toisinaan lähteä purkautumaan.

Monilta löytyi pulpetin päältä toki myös peltisiä penaaleja. Sanat eivät riitä kuvaamaan omaa rakkauttani tätä upeaa aarretta kohtaan:

Aito Titanic-penaali!

Voi mä muistan, kuinka äiti osti tämän Anttilasta minulle ja miten se oli talvipakkasesta kylmä kun sain repiä muovit sen päältä! Ainakin toisellakin "kansikuvalla" näitä penaaleja myytiin, sillä ystävälläni oli vastaava penaali, jonka kannessa Jack ja Rose liihottelivat laivan keulassa auringonlaskun aikaan. Penaalissa oli mukana myös sellainen ns. välilevy, jolla penaalin sai jaettua kahteen osaan (siinä oli kuva, jossa Jack ja Rose miltei suutelevat eräänkin alastonpiirustuskohtauksen jälkeen), mutta en koskaan oikein tainnut käyttää sitä, koska se oli perin epäkäytännöllinen. Pohjassa on merkintä, että tuote on valmistettu vuonna 1998. Ihanat ajat!

Tämän Titanic-penaalin kannessa on myös muutamat vuorosanat tuosta kohtauksesta, josta kannen kuva on. "Promise me that you'll never give up... no matter how hopeless" lukee Jackin pään yläpuolella ja "I promise" Rosen alapuolella. Ja asianmukaisesti koko höskä on koristeltu Titanic-tarroin. Nekin taisivat olla Anttilasta.

Näitä metallisia penaaleja oli 90-luvulla paljon, niin piirroshahmojen kuin vaikkapa tv-sarjojenkin hahmojen ja bändien kuvilla. En tainnut pitää näitä sinänsä kovin hienoina vielä 90-luvulla (vaikka siis TIETYSTI käytin tätä Titanic-boksia), mutta nyt viime vuosina rasia on ollut aktiivisessa käytössä, kun sen satuin kätköistä löytämään.

Kolmanneksi kiirehtivät muisteluissani tietysti NHL-tarvikkeet, joita ala-asteellamme oli ensisijaisesti pojilla, tietysti, ja monenmoista tavaraa sitä olikin. Useammalla taisi olla änärireppu, ja muista koulutarvikkeista muistan varsinkin putkilomalliset penaalit. Eihän näissä siis missään suoraan lukenut NHL, vaan tuotteet kantoivat NHL-joukkueiden värejä, nimiä ja logoja. Luulen, että kalifornialainen Anaheim Mighty Ducks olisi ollut kovassa huudossa, sillä Teemu Selänne pelasi siellä, kuten varmaan myös Saku Koivun joukkue Montreal Canadiens. Muista joukkueista varsinkin musta-valko-keltainen Pittsburgh Penguins pingviinilogonsa kanssa on jäänyt mieleen.

Kuva on täältä.

Tämä NHL-penaalien putkimuoto oli muutenkin aika vallitseva. Tietysti minullakin oli putkipenaali, vaikkei se mitään urheiluseuraa mainostanutkaan.

Rakkaat ala-asteaikaiset kynänpitopussukkani.

Putkimallinen keltainen Edwin-penaali ja oijoi-niin-söpö

vaaleanpunainen Barbie-penaali.

Ja neljäs juttu: Ne magneetilla kiinnittyvät laatikostot, jotka aukesivat niin ylhäältä kuin alhaaltakin, joissa oli pieniä laatikoita ja isompia osioita ja kenties vielä lämpömittaria tai teroitinta siinä kiinni. Päältä ne olivat hieman pehmeitä ja muovipäällyksessä saattoi seikkailla niin prinsessoja kuin avaruusaluksiakin. Nykyään niissä lienee enimmäkseen Angry Birdejä. Pakko sanoa, etten ymmärrä, miksi tällaisiakin edelleen valmistetaan, koska penaaleina nämähän olivat aivan onnettomia: niihin ei mahtunut kuin melko ohuita ja tarpeeksi lyhyitä kyniä, ja niitäkin melko vähän. Käsittämätöntä! Mutta ah silti niin coolia.

Muffininukke, tuoksuva tottakai

Eräässä Barbie-lehdessä tuli vastaan tämä Cherry Merry Muffinin mainos:

Barbie-lehdestä, 5/1991.

Yksi näistä nukketytöistä, tuo ylimpänä kuvassa oleva blondi, on itse Cherry Merry Muffin. Muut nuket ovat (vasemmalta oikealle, jos kuvasta ei saa selvää tai jaksa avata isommaksi) Chocolottie, Trudi Frutti, Penny Peppermint, Lily Vanilly ja Greta Grape. Ihan söpöjä tapauksia! Itselläni ei ollut tällaista tuoksunukkea, enkä muista että ystäviäkään olisi hellitty näin mahtavilla leluilla. Ja poikkeuksellisella päättelykyvyllä sanoisin, että kukin nukke tuoksui nimensä mukaisesti suklaalta, greipiltä ja kuka miltäkin. Mielestäni nämä ovat melko samaa sarjaa kuin ne Cupcake Doll -nuket, joista olen tainnut aiemmin kirjoittaakin. Jälkiruokaa ja herkkuja, huutaa 90-luku! :D

Kuten mainoksen tekstistä käy ilmi, nukkejen mukana tuli "pellillinen tuoksuvia leikkimuffinseja ja raaputettava tuoksukortti". Hmm. Raaputettava tuoksukortti? Voisiko se olla myös osa leikkiä tai lelua? Vai onko se niinkuin sellaiset raaputettavat hajuvesinäytteet? Älytöntä, sanon ma. Mutta onneksi sentään veikeän hatun saa itselleen myös rannekoruksi, kuten kuva hyvin havainnollisesti esittää. Aika samaa henkeä kuin Barbiessakin. Niitten kohdallahan sai myös usein jostain Barbien tavarasta itselleen korun, tuoksugeeliä, vyölaukun, harjan tai mitä nyt milloinkin. Välttämätöntä kaiken kaikkiaan.

Ja vakavasti vähän tietoakin: Mattel valmisti Cherry Merry Muffin -nukkeja vuosina 1988-1990. Ilmeisesti näitä kuitenkin myytiin Suomessa vielä vuonna 1991, koska siltä vuodelta tuo löytämäni mainoskin on. Todellisuudessa Cherry Merry -tuoteperheeseen kuului vaikka mitä muutakin kuin vain nämä nuket. Nukkejen piirrettyjä kuvia kun löytyi myös muun muassa eväsrasioista, pussukoista, repuista ja niin edelleen. Kysymykseen siitä, mitä todellisuudessa myytiin Suomessa, en osaa vastata. Mutta näemmä nukkeja nyt ainakin :)

Jos sattuu kiinnostamaan enemmän, niin netistä löytyy tietysti kaikenlaista, esimerkiksi tämä Merry Muffin Land.

Onko Cherry Merry Muffin kellekään tuttu? kysyy tämä kyynikko.

Nettisivuja suoraan arkistosta

Olettekin saattaneet törmätä niin arkistoituihin, vuoden 1996 nettisivuihin, kuin myös YleX:n aihetta käsittelevään pikkujuttuun eiliseltä.

Tässä siis vielä linkit niin YleX:n uutiseen kuin suoraan niihin vuoden 1996 internetsaiteillekin. Ihastuttavan yksinkertaista ja niin nostalgista visuaalista maailmaa :)

Muokattu ja linkkiä päivitetty 24.11.2012

Aapismuistoja: Aapeli

Aapinen on yleensä jokaisen koululaisen ensimmäinen koulukirja ja sen lisäksi kirja, jonka saa omaksi. Aapista tahkotaan koulussa pitkään, vaikka osa luokkalaisista saattaa jo osata lukea. Onhan aapisissa sentään mukana pelkkien kirjainten opiskelun lisäksi tekstejäkin. Tai näin sitä luettiin ja opittiin ainakin 1990-luvulla, en tiedä kuinka hienoa, modernia ja kaikkien yksilöllisiin tarpeisiin eriytettyä opetusta Suomen kouluissa nykyään annetaan.

Minun pikku ala-asteellani oma ikäryhmäni oli muistaakseni viimeinen, jonka eteen kiikutettiin Aapeli-niminen aapinen, joka kuului Hyvä Suomi -äidinkielen oppikirjojen sarjaan. Aloitin siis koulutieni syksyllä vuonna 1994. Minua nuoremmat saivat sensijaan punakantisen Iloisen Aapisen Onni ja Enni -karhuineen - olin ehkä hiukan kateellinen. Oma aapinen tuntui siinä vaiheessa vanhanaikaiselta eikä yhtään niin hienon jännittävältä kuin tämä Hannele Huovin aapiskirja. Iloisessa aapisessa oli sitä paitsi sata kertaa hienommat tehtäväkirjat! Tästä pääset eräänlaiseen "aapisnäyttelyyn", johon on koottu [huonoihin] valokuviin eri vuosikymmenten aapisia. Tämän perusteella 1990-luvulla käytettiin Iloisen aapisen ja Aapelin lisäksi jotain ABC-lukukirjaa.

Mutta nyt takaisin siihen Aapeliin. Sen keskushahmo oli Aapeli-niminen tonttu, söpö vihreävaatteinen tonttuherra, ja mukana oli myös ekaluokkalaisia tyttöjä ja poikia. Tätä aapista alettiin kouluissa käyttää jo 1980-luvun puolella, ja se oli ilmeisesti käytössä 90-luvun alkupuolelle saakka (lähteenä muun muassa lapsiin keskittyvän lehden nettisivujen keskustelupalsta, kun ei aiheesta juuri mitään googlettamalla muuten löydy).

Luontevasti Aapeli siinä aapisen kannessa keskellä

ja kirjan muutama muu lapsihahmo ympärillä. 

Kuten ette varmaan huomanneet.

Aapeli oli ihan mukava aapinen, ja mikä tärkeintä, opin lukemaan! Nykyään kai jokainen lapsi osaa lukea jo ennen ekaluokalle menoakin. Nyttemmin selaillessa kirja on täynnä tuttuja kuvia, yksittäiset tekstit tai lauseet sen sijaan eivät ole juurikaan jääneet mieleen. (Taidan muutenkin olla yleensä se, joka muistaa nimenomaan kuvat...) Ja löytyipä sieltä m-kirjaimen kohdalta jopa muumi-aukeama :) Kauniit, hyvällä värisilmällä väritetyt kuvat tuovat nyt mieleen melko nostalgisia tunteita, vaikkakin samalla kirja tuntuu auttamattoman vanhalta. Jotenkin kirja näyttäytyy silmissäni nimittäin liian satukirjamaiselta ja rauhalliselta ollakseen tänä tiedostavana tietokoneaikana kenenkään aapinen. Se on hiukan sääli.

Ylemmässä kuvassa on aapisen avausaukeama, jossa esitellään

kirjassa mukana olevat ekaluokkalaiset lapset. Aapeli kurkkii ikkunassa.

Yksi kohta tuntuu kuitenkin nyt lukiessani hyvin tutulta, ja se on Muumi-tekstin solmas rivi:

Muu-mi me-nee me-rel-le.

Me-ri on suu-ri.

Se lu-mo-aa Muu-min.

On tum-ma kuu-ta-mo-yö.

Mah-ta-va me-ri myrs-ky-ää.

Ma-ja-kan va-lo ku-mot-taa me-rel-lä.

Me-ri-seik-kai-lu al-kaa.