Jääkiekkokortteja 1990-luvulta

Aloittaessani kirjoittaa tätä blogia yksi periaatteeni oli, että kirjoitan vain asioista, jotka ovat henkilökohtaisesti minulle merkityksellisiä ja jotka muistan 90-luvusta. Sittemmin periaate on rikkoutunut aika monta kertaa. Olen kirjoittanut tv-sarjoista joita en katsonut, karkeista joita en syönyt, leluista joilla en leikkinyt, uutistapahtumista joita en muista. Yksi syy on se, että tätä blogia kirjoittaessani olen kiinnostunut pikkuhiljaa 90-luvusta yhä enemmän, eikä sillä, mitä itse lapsuudestani muistan tai en muista ole niinkään väliä. Toisaalta koen olevani kuitenkin myös teidän lukijoiden asialla - siksi haluan toteuttaa myös postaustoiveita. Siihen hetkeen, että kirjoittaisin jutun vaikkapa Nintendo-peleistä on kuitenkin vielä noin valovuosi (tiedän kyllä, että valovuosi on matka eikä aika, mutta sopii kai sekin tähän), sillä niistä en tiedä sitten sitäkään vähää kuin jostain muusta aiheesta. Nyt kuitenkin mennään jälleen vesille, jotka eivät ole minulle omasta lapsuudestani tuttuja.

Keräily on monille ihmisille rakas harrastus. Erityisiä nuorille suunnattuja keräilykohteita ovat (olleet) vaikkapa erilaiset tarrat, joita 1990-luvulla sai vaikkapa purkkapaketeista ja Spice Girls -tikkaripapereista. Joku halusi kerätä kaikki Spaissari-valokuvat ja joku nimikirjoituksia. Vanhoja ilmiöitä tietysti aiemmilta vuosikymmeniltä! Myöskään jääkiekkokorttien keräilyä ei keksitty 1990-luvulla.

Jostain randomisti vastaan tullut jääkiekkokorttien paketti kaudelta 1991-1992 sisälsi NHL-kortteja sekä satavuotiaan purkkalaatan.

NHL-keräilykorttipaketti, 1991-1992.

Tästä paketista on muuten sanottava ihan off topic -kommenttina, että se on mielestäni visuaalisesti hienon näköinen! Paljon kivampi kuin eräs myöhemmin tuleva.

Mukana oli myös totaalista ajankuvaa Neuvostoliiton nimissä. Sinänsä kiva yksityiskohta, että nämä kortit tosiaan ovat kaudelle 1991-1992, mutta Neuvostoliitto lakkasi olemasta joulukuussa 1991.

Ne varsinaiset pelaajakortit näyttivät taasen tältä. Oli ihan kiva selata näitä kortteja, mutta yksikään nimi ei sanonut minulle mitään, en siis osaa sanoa, onko joukossa yhtäkään merkittävää pelaajaa.

Keräilykorteista löytyivät tietysti myös SM-liigan pelaajat.

Lainaan tähän pätkän Turun Sanomissa julkaistusta jutusta "Keräilykortteja Turusta jääkiekkomuseoon". Kaikessa järkevyydessäni olen leikannut sen kenties viime vuonna lehdestä mutta unohtanut kirjoittaa siihen päivämäärän.

"NHL:n ensimmäinen työsulkukausi 1994-1995 toi todellisen korttibuumin Suomeen. SM-liigassa pelasi useita tähtipelaajia, joiden kortteja fanit halusivat. Erikoiskortteja myytiin parhaimmillaan useiden satojen markkojen hinnoilla.
   Leaf julkaisi vielä sarjoja kausilta 1995-1996 ja 1996-1997, jonka jälkeen sarjojen valmistus Suomessa ja Ruotsissa lopetettiin. Leaf nimittäin valmisti myös Ruotsin Elitserienistä omaa korttisarjaa."
(Sinikka Eskola/Turun Sanomat)

Raimo Summanen.

Raimo, Saku ja viimeisen kuvan kolme jääkiekkoilijaa löytyvät Leafin korttisarjasta kaudelle 1993-1994.

Saku Koivu, 1993-1994.

Jere Keskinen, Petri Kalteva ja Petteri Nummelin. 1993-1994.

Tämä kirppisvastaantulo sisälsi NHL-keräilykortteja kaudelta 1995-1996. Näitä oli siellä pöydällä valtava nippu, ja korteissa oli sekä R-Kioskin että Wiklundin hintalappuja, hintana 14 markkaa.

NHL Hockey, Collectors' choice. 1995-1996.

Itse en tosiaan koskaan kerännyt jääkiekkokortteja - minulla oli muistaakseni kaksi tai kolme korttia, jotka olivat 1990-luvun jälkipuolelta. En tiedä olivatko ne edes mitään oikeita jääkiekkokortteja, mutta siinä Saku Koivu velmuillen hymyili Jenkki- ja Sisu-logojen keskellä. (Vai oliko kyseessä sittenkin poikkeuksellisen arvokas kortti, jonka turvin voisin jättäytyä työelämän ulkopuolelle loppuelämäkseni?) Oli hauska vähän googlailla ja löytää muun muassa keskustelu, jossa ihmiset kertoivat omistaneensa esimerkiksi 10 000 tai 20 000 jääkiekkorttia. Siis oikeasti, kymmenentuhatta! Siinä sitten mietittiin, että isi taisi olla onnellinen joutuessaan niitä ostamaan. Jotkin kortit ovat edelleen arvokkaita, mutta useimmat eivät. Ongelma on kaiketi se, että näitä kortteja painettiin 1990-luvulla niin järjettömiä määriä, että niitä on edelleen liikkeellä hyvin paljon. Lisäksi kortin pitäisi olla kaikinpuolin aivan lyömättömän koskematon ollakseen millään tavoin arvokas. Poikkeuksiakin kuitenkin lienee, mutta en ole alan asiantuntija millin vertaa.

On hauska huomata, että omat alle 10-vuotiaat serkkuni keräävät jääkiekkortteja. Ilmiö ei siis ainakaan ihan kokonaan ole minnekään kadonnut.

Keräsitkö sinä viikkorahoilla lätkäkortteja?