Menneitä karkkeja

Minusta ei ole mitenkään yllättävää, että jutut tuotteista, joita ei enää valmisteta, ovat aika kysyttyjä ja kiinnostavia. Kulminoituuhan niissä jotain hyvin olennaista: ne eivät tosiaankaan enää palaa, ne elävät vain muistoissamme. Tai no ei ihan! Voimmehan nimittäin saada ihanan makeuden kielen päälle katselemalla hiukan kuvia! :) (Ja kyllähän jotkut tuotteet kuitenkin palaavat tuotantoon/myyntiin, Hopeatoffeesta alkaen.)

Seuraavat suklaarusinat ovat vuodelta 1996. Noina vanhoina hienoina aikoina pakkauskokojen ei tarvinnut olla turboa, megaa, superia ja mättöä. 65 grammaa riitti - no, ainakin 5 minuutiksi. Pandan vanha logokin on muuten aika symppis!

Näitä 1990-luvun kuvia sen ajan Lauantaipusseista pyörii nettimaailmassa useampia. Tämä versio on Barbie-lehdestä vuodelta 1991. Oletettavasti kuvassa on esitetty kaikki pussista löytyneet karkit, kun kerran vastaajaa pyydetään kertomaan oma suosikkinsa sisällöstä. Tuolloin Lauantaipussi oli vielä Merijalin tuote, se siirtyi Merijalilta Leafille vuonna 1992. Tuossa vaiheessa Lauantaipussi oli jo suomalaisille tuttu ja paikkansa vakiinnuttanut tuote, sillä se oli tullut markkinoille vuonna 1983. Nykyään Lauantaipussi on Malacon tuote.

Lapsena Lauantaipusseja tuli toki jokus saatua karkkipäivän iloksi - lauantaisin tottakai - ja luultavasti jo silloin osa karkeista meni alas vähän niin ja näin. Esimerkiksi mustia autoja, joista en pitänyt, oli pussissa aivan liikaa, ja ihania sienikarkkeja taas liian vähän, samaten kuin niitä suklaita. Myös Aakkoset ovat kuuluneet Lauantaipussin vakiosisältöön. Lauantaipusseista on myös aina tullut mukana tarroja. Tarrat ainakin joskus 2000-luvun alussa ne olivat ihan kammottavan rumia, mutta esimerkiksi tässä mainoksessa näkyvä leijonatarra on ihan ookoo. Pussin sisältöön on aina kuulunut myös jokin karkkiaski sekä tikkari, ainakin jossain vaiheessa mukana taisi tulla myös purkkaa. Suklaista muistan parhaiten pienen pussin, johon oli isketty neljä pientä suklaanappia. Tässä 1990-luvun alun pussissa näyttää olevan Milkan suklaata, jännää. Myös Lätkäliiga on Lauantaipussien klassikko, mutta nykyisten Lauantaipussien sisällöstä en valitettavasti tiedä mitään, en varmaan 10 vuoteen ole tällaista ostanut.

Minkä sinä söisit ensin?

Myös tämä seuraava mainos on alunalkaen Barbie-lehdestä, vaikka luultavasti tätä, kuten ylläolevaa Lauantaipussiakin, on mainostettu monissa yhteyksissä.

Fazerin Karkkimaa. On kyllä myönnettävä, että itse en muista tällaisia karkkeja yhtään. En niin noita pusseja ulkonäöltää kuin myöskään yksittäisiä karkkeja, joita on kuvattuna mainoksessa sokkelon reunoilla.

Kuten aiemminkin on varmasti Nuoruusdiskossa tullut ilmi, monet nykyklassikot eivät alunperin ole olleet Fazerin tuotteita ollenkaan. Jos jotain tätä blogia tehdessä on oppinut niin ainakin sen, että yritysmaailma on aika sekava, ja yrityksiä ja tuotemerkkejä myydään jatkuvasti sinne tänne. Niinpä 1990-luvun alkupuolella vaikkapa Mariannet, Omarit ja Ässämixit olivat vielä Chymoksen karkkeja.

Tämä R-Kioskin Chymoksen tuotteita esittelevä mainos on jo vuodelta 1984, mutta siinä on tuotetta joka sorttia esillä ja tietysti ajankuvaa, jota ei varmasti enää 2010-luvulla varmasti teeveessä näytettäisi - viitaten siis lakujen rasistiseen pätkään.

Ja lopuksi vähän muuta, nimittäin Chewitsejä!

1990-luvun lopulta. Uutuutena colan makuinen Chewits
sekä Chewits Choco Toffee-pallot.
Chewits on nykyään Cloettan tuote.

Kyseinen karkki näki päivänvalon jo 1960-luvulla. Karkin alkuperäisinä makuina olivat mustaherukka, mansikka, banaani ja appelsiini. Sittemmin rinnalle tuli kaikenlaista. 1990-luvulla brittiläinen Chewits oli oikein yleinen karkki täällä Suomessakin, mutta niiden myynti taisi sitten loppua, sillä nyt on hehkutettu niiden tuloa takaisin. Itse en koskaan ehtinyt huomaamaan niiden katoamistakaan... Jotenkin mulla on vähän asennevamma tällaista yksittäispakattujen karkkien kanssa, mutta esimerkiksi nämä Chewitsit ovat kyllä sen verran tahmeita, että siinä päälimmäisessä kääreessä olisi sisällä luultavasti vain yksi iso pötkö, jollei niitä näin paperein olisi eroteltu toisistaan.

En tiedä onko tätä Chewitsin mainosta koskaan näytetty Suomessa, ja muutenkin se on jo 1980-luvun puolelta, mutta ihan kiva pätkä silti. Tästä hirviöhahmosta tulee muuten kovasti mieleen virolaisen Kalevin Draakon-karkit. Nekin ovat lisäksi hieman tahmeita, pehmeitä ja tarttuvia ja yksittäin paperiin pakattuja namuja. Oikein hyvänmakuisia, mutta tätä samantyyppistä henkeä ei vain voi olla huomaamatta. Tässä toisaalta päästään tämän kirjoituksen alkuun: Panda ja Kalev kuuluvat ilmeisesti samaan konserniin (ja siinä on mukana myös mm. Taffel).