Yleisradion sivuilla oli alkukeväällä juttu Pirkko-Liisa Perttulasta, ja nyt vihdoin pääsen kirjoittamaan hänen tuotannostaan, sillä sekin on paikoin aika ysäriä!
Eli kuka ihmeen Pirkko-Liisa Perttula? Ylekin uutisoi juttunsa kuvaamalla Perttulaa Suomen tuntemattomimmaksi miljoonakirjailijaksi. Hän on se nainen lukuisten vitsikirjojen ja muiden huumorikirjojen takana. Rakastunut ranskanperuna? Sisäsiisti sipuli? Turbomummo tukisukissa? Kai niistä nyt joku kuulostaa tutulta. Ja ehkä näyttääkin :)
Perttulan ensimmäinen ilmestynyt teos oli kuvassakin oleva Haisunäätä mikroaaltouunissa, joka ilmestyi vuonna 1991 Otavan kustantamana. Seuraavana vuonna tuli Rakastunut ranskanperuna. Hänen 1990-luvun vitsikirjojaan olivat myös seuraavat:
Näiden koululaisvitsikirjojen lisäksi Perttulan kynästä on sauhunnut muutakin, kuten Kelvottoman koululaisen käsikirjoja, kauhujuttukirjoja, Pojat - Käsikirja kiinnostuneille (ja myös vastaavat Tytöt). Miljoonan myydyn kirjan raja rikkoutui jo vuosia sitten, mutta hän on silti melko tuntematon. Ylen jutussa hän on kertonut kokoavansa vitsejä myös muilla kielillä, sillä yksin suomeksi niitä tuskin riittäisi kymmeniin ja taas kymmeniin kirjoihin.
Jutun voit käydä lukemassa tästä. Wikipediasta löytyy tietysti hänen koko julkaisutuotantonsa.
Näin 25-vuotiaana voin todeta suurimman osan näistä vitseistä olevan ihan kamalia, mutta koettakaapas nyt kuitenkin nauraa vaikkapa näille :P
Poliisi: - Kuinka ajoitte tämän jalankulkijan päälle?
- En minä ajanut hänen päälleen. Minä vain pysähdyin päästämään hänet tien yli ja silloin hän pyörtyi.
(Rakastunut ranskanperuna)
Fiat ja Skoda ovat päättäneet perustaa yhteisen tehtaan. Ensimmäisen mallin nimi on Fiasko.
- Miksi arabit kulkevat kamelilla ja venäläiset Ladalla?
- Arabit saivat valita ensin.
Miksi kalenteri on surullinen?
- Sen päivät ovat luetut.
(Haisunäätä mikroaaltouunissa)
Ja niin, jäitkö miettimään, miksi hammaslääkärit rakentavat siltoja? No tietysti siksi, etteivät hammaspeikot osaa uida.
...Ei mitään järkeä.
Ah, ihan tuli ala-aste mieleen :D 1993-1996 ilmestyneet vitsikirjat on tullut luettua, osa niistä on ollut ihan omanakin. Kuulostaa kyllä nykyisin tosi huonoilta nuo :D
VastaaPoistaKirjaston vitsikirjat olivat aivan hiirenkorvilla, koska ne oli pakko lainata yhä uudestaan. Mieleeni on jäänyt yksi järkyttävän huono vitsi joistakin näistä vitsikirjoista (ehkä itsepäisestä lumihiutaleesta, koska se minulla oli omana) joka nauratti aivan hillittömästi silloin. Mikä on violetti ja sanoo neljä kertaa glang? - Neliovinen urheiluluumu. :D
VastaaPoistaJoo, nuo vitsit olivat todellakin enimmäkseen ihan kamalia, tähän poimitut jopa vähän naurattavat. Enimmäkseenhän ne olivat huonoja pikku-Kalle vitsejä tai jotain tyyliin "Mikä on vihreä, lentää ja kikattaa? - Naurava raaka lentotomaatti." Voi elämä... Mutta neliovinen urheiluluumu? ^__^
VastaaPoistaHuomasin juuri jossain mainoksessa, että jälleen uusi koululaisvitsikirja on julkaistu. Oujee.
Muistan vastaavantyyppisellä kannella koristellun lasten pulmakirjan. Sitä en muista, oliko kyseessä myös Pirkko-Liisa Perttulan kirja, mutta minulla on siitä kuitenkin anekdootti:
VastaaPoistaOlimme matkalla sukuloimaan ja minulla oli auton takapenkillä joitakin opuksia, Aku Ankan taskukirjoja ja sitten tuo pulmakirja. Yleisesti ottaen pulmat olivat helppoja, mutta selattuani kirjaa löysin yhden, jota en saanut ratkottua. Koska olin äärettömän kilpailuhenkinen, ei luonto antanut periksi katsoa vastausta ennen ratkaisua.
Arvoitus meni näin:
"Puistossa oli aivan tavallinen kivi, joka kääntyi aina kun siitä käveli ohi. Kuinka se oli mahdollista?"
Mietin pääni puhki. Jokin tietty leikkauskulma, että kivi _näyttäisi_ kääntyvän ympäri? Vai olisiko sittenkin niin, että kyseessä olisi jokin valokennolla tehty moottori-illuusio? Mutta eihän se olisi silloin ihan tavallinen kivi. Think, MacGyver, think. Mistä on kyse?
Pohdin tätä pitkään (väitän että tunnin ajan, mutta pikkumuksulle sellainen on varmaankin liioiteltua) ja lopulta oli pakko tarkistaa vastaus.
Nolona katsoin vastausta. Sitten tyrmistyin. Sitten vähän suututti.
"Ei se ollutkaan mahdollista."
Katsoin kirjaa. Katsoin auton ikkunaa. Katsoin kirjaa.
Avasin auton ikkunan ja heitin kirjan ulos jossain ennen Vaasaa.
Ihana toi Tuomaksen kommentti^ :DDDDD Voin kuvitella kuin ottaa päähän!
VastaaPoistaItelle kanssa noi vitsikirjat ja myös kauhukirjat oli tuttuja. Kauhukirjojen takia menetin yöuneni, kiitos vaan (uteliaisuuteni)...........
Kieltämättä noi vitsit varmasti uppoo lapsiin, ei niissä välttämättä edes mieti sitä onko ne loogisia vai ei, kuhan on vitsejä ja mitä päättömämpi, sen parempi.
Omana ei ollu yhtäkään kirjaa mut sen sijaan serkuilta sain joskus Funny Ha-Ha -nimisen pelin, johon kuulu myös pakka vitsikortteja. Jokaisessa oli kuus eri vitsiä eri teemoissa: lääkäri, koulu, ruotsalaiset, eläimet, ravintola (suurin osa kärpäsaiheisia) ja olisko viimenen ollu sekalaiset tai jotain.
Tässä oli kuitenkii ihan laadukkaitakii vitsejä ja osa toimii edelleen. Serkun kanssa oli tapana vaan lukee vitsejä ääneen ja nauraa niille kippurassa :D Muutamia suosikkeja:
Miksi sarvikuonolla on sarvi?
- Muuten sen nimi olisi kuono.
Ja tää muutettiin vielä muotoon "HMPH, muuten sen nimi olisi kuono!!!" jollon siitä tuli vielä hauskempi :D
Mitä eroa on norsulla ja hiirellä?
- Molemmat ovat yhtä suuria paitsi hiiri.
Ja näit tän tapasia oli monia:
Haluatko kuulla vitsin?
- No?
- Se meni jo.
Ja paljon muita muistuu mieleen, mut en kehtaa alkaa tähän enempää spämmäämään :D
Mikä on pimeyden huippu? Neekeri syömässä lakritsia hiilikellarissa.
VastaaPoista