lauantai 4. toukokuuta 2013

Hanson, 90-luvun veljesbändi

Yhdysvaltalainen pop rock -bändi Hanson, joka on yhä edelleen olemassa, on yksi ikimuistoisimpia 1990-luvun loppupuoliskon musiikkikokoonpanoja. Veljekset Isaac, Taylor ja Zach poikkesivat muista samantyylistä popartisteista erityisesti siinä, että he todella soittivat intrumenttejaan itse ja suurimman suosion alkaessa vuonna 1997 he olivat vielä kovin nuoria: rumpali Zach oli vasta 11-vuotias ja laulaja Taylor äänenmurroksen kynnyksellä. Ja kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, luulin kyllä jossain vaiheessa Tayloria tytöksi...

Hanson 1990-luvulla ja nykyisin. Komistuneita miehiä!


Poikabändiasiaa ja soittotaitoa Hansonit kuvailivat itse Suosikissä näin:

Uskotteko, että soittotaitonne on syy, miksi olette lyöneet laudalta monet muut poikabändit?
Tay: Poikabändit? En tiedä heistä, mutta me soitamme itse instrumenttejamme. Yleisö kyllä näkee sen, kun tulee katsomaan meitä livenä. Me emme ole mikään poikabändi.
Zac: Joo, kerran joku kysyi että tanssimmeko lavalla? Se oli tosi outoa. Me kaikki sanoimme yhdessä, että EI! Sitten meiltä kysyttiin, että näyttelimmekö soittavamme instrumentteja? Että laitoimmeko me lavalla soittimet sivuun ja heitimme sitten jotain kuvioita. Tuohan on ihan hullua, koska me rakastamme soittamista. Niinhän me aloitimme koko touhun. 
Eli ette kuvailisi itseänne poikabändinä?
Ike: Emme todellakaan, mutta voi sen sijaan sanoa, että me olemme veljesbändi! Ehkä tämä tuntuu oudolta ikämme takia ja koska markkinoilla on niin paljon poikabändejä, jotka liikuttavat vain huuliaan ja sellaista. Mutta me osaamme soittaa instrumentteja ja laulaa ja jopa tehdä omia laulujamme. Muuten se ei olisi hauskaa. Muutenhan me emme olisi Hansoneita.
Tay: Meillä on myös bassokitaristi, toinen kitaristi ja kundi, joka soittaa jonkun verran kosketinsoittimia, mutta minä olen pääkosketinsoittaja, Zac soittaa rumpuja ja Ike kitaraa. Me kaikki laulamme ja rakastamme sitä! 
(Suosikki 4/98. Otsikko: Taylor Hanson tutustuu ihmisiin musiikin kautta: "Parhaat ystäväni olivat ensin fanejani!")

Hansonin ehdottomasti menestynein albumi oli heidän vuonna 1997 julkaisemansa Middle of Nowhere, joka löytyi myös allekirjoittaneen levyhyllystä. Niin hieno teos, että se löytyy myös tämän blogin bannerista saakka. Levyn ja koko yhtyeen suurin hitti oli MMMbop, josta itse en kyllä pidä juurikaan, paitsi korkeintaan nostalgiamielessä. Muita hittejä samalta levyltä olivat erityisesti Weird ja I'll come to you - Wikipedia väittää tällaiseen rooliin myös Where's the love -kappaletta. Kaikki ne minulle levyn omistaneena ovat toki tuttuja. Nyt saatte tyytyä Weirdiin, ja ihan puhtaasti siksi, koska pidän siitä itse eniten:


"Isn't it strange how we all get a little bit weird sometimes.
Sitting on the side waiting for a sign, hoping that my luck will change.
Reaching for a hand that can understand, someone who feels the same."
(Hanson: Weird)


Tai nyt kun mietin, saatan sittenkin pitää ainakin yhtä paljon myös Hansonien kappaleesta Lucy. Suosikin Hanson-taskupokkarin mukaan tuo kappale on Zachin säveltämä ja se kertoo siitä, kuinka ketään ei pitäisi tuomita ulkokuoren perusteella.  Hei miettikää, poika oli tuolloin 11-vuotias! Mitähän järkevää mahdoin itse tehdä ja osata tuon ikäisenä... Tuo Suosikissa 1/98 julkaistu taskupokkari tarjoaa myös monen moista muuta tuikitarpeellista tietoa. Heidän raideristaan löytyi esimerkiksi Dr. Pepper -limsaa, kuusi pulloa Eviania, popcornia, lakritsia, sipsejä sekä salsaa ja suolakeksejä. Keikoilta kotiin heitä odottivat vanhempien ja kolmen muun sisaruksen lisäksi Taylorin kissa sekä Isaacin ja Zachin lemmikkikäärmeet. 

Parissa lukemassani Suosikin Hanson-jutussa painotetaan kovasti poikien syvää rakkautta musiikkia kohtaan, mitä kieltämättä kertoo sekin, että bändi on yhä olemassa, vaikka kuuluisimmat vuodet ovatkin jo noin viisitoista vuotta menneisyyden puolella. Tuon samaisen taskupokkarin mukaan heidän vanhempansakin olivat erittäin musikaalisia, ja niinpä kolmikko aloitti "uransa" laulamalla vanhoja r&b-kappaleita kolmiäänisesti ilman säestystä (jo joskus vuonna nakki ja käpy). Kuten heidän diskografiastaan käy ilmi, Hanson julkaisi omakustannelevyjä jo ennen Middle of Nowherea, ja julkaisuja on tullut lisää 2000-luvulla - Wikipediassa tätä vaihetta nimitetään termillä "paluu indie-juurille" :) Upeaa sekin, että he todellakin tekivät/tekevät kappaleensa itse. Kieltämättä tätäkin tekstiä kirjoittaessani arvostukseni Hansonia kohtaan taisi juuri vähän kohota!

4 kommenttia:

  1. Ai vitsi, tämä blogisi on niin ihana! Itse olen vuosikertaa 1991, ja armoton nostalgian uhri. 90-luku muistuttaa lapsuudesta ja on ihan huippua törmätä täällä juttuihin ja aiheisiin, jotka vievät minut heti kunnon aikamatkalle menneeseen. Sen sijaan 2000-luvun alku on aiheuttanut minulle paljon traumoja, kun teininä elämä oli niin vaikeaa ;--) Mutta niin, jatka samaan malliin! Ihana blogi :--)

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanasta kommentistasi, niina balleriina! aijai, tulen näistä aina niin iloiseksi ^_^ mukavaa, että juttuni kiinnostavat ja aiheuttavat kaikenlaisia muisteluhetkiä :)

    VastaaPoista
  3. Kiitän tästä, taisin ruinata Hanson-postausta :)

    VastaaPoista
  4. Eikä! Siis Lucy oli aina oma lempparini, koska olin niin ihastunut rumpali Zackiin. Siitä todistuksena huulirasvaisista huulista jäänyt rasvatahra julisteessa, joka tietty nolotti, koska sitä ei ollut keneenkään muun tarkoitus nähdä. En kestä tätä nostalgian määrää :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.