Ovatkohan seuraavat Unicefin Pikku Kokit -keittokirjat tuttuja kellekään muulle? Satuin löytämään nämä myös kotikaupunkini kirjaston lastenosastolta, joten kenties toivoa näiden yleisyydestä ainakin hiukan on.
YK:n lastenjärjestö Unicef on jo vuosikymmeniä julkaissut ja myynyt monenlaisia tuotteita, joita ostamalla heidän toimintaansa voi lukea. 1990-luvun taitteessa myyntiluetteloista ja myyjäispöydiltä löytyi tällainen söpönen: Pikku Kokit -keittokirja. Pikku Kokit on julkaistu vuonna 1987 ja Uudet Pikku Kokit luultavasti muutamaa vuotta myöhemmin. Molempien alaotsikkona on "Ruokaohjeita eri puolilta maailmaa pojille ja tytöille". Vaikka kirjat ovat visuaaliselta ilmeeltään aivan samankaltaiset, ovat niiden kuvittajat kuitenkin erit: "Ykkösosan" on kuvittanut Eve Tharlet, jälkimmäisen Jean-Christophe Raufflet ja Valérie Pettinari. Hassua, koska heidän kädenjälkensä eivät nopealla vilkaisulla ole kovinkaan erilaisia.
Vasemmalla ensimmäinen Pikku Kokit vuodelta 1987. Ruskeakantinen on muutaman vuoden uudempi. |
Kierreselkäisinä ja tavallaan seinäkalenterinmallisina nämä olivat käteviä selailla, ja niiden paperi oli hyvin hyvin kiiltävää ja liukasta, joten siitä varmasti saisi helposti rapsutettua tai pyyhittyä pois pikku kokin sormenjäljet keittopuuhien jälkeen. Johtuen tuosta jännittävästä paperilaadusta nämä kirjat myös tuoksuvat aivan omanlaiseltaan (kyllä, luen paljon ja aivan ehdottomasti kiinnitän huomiota myös siihen, miltä kirjat tuoksuvat).
Näitä tuli lapsena selailtua kovastikin, koska omasta mielestäni näiden molempien keittokirjojen kuvat olivat niin ihania! Oli myös hauskaa, miten niissä oli kuvitettu koko valmistusprosessi. Luulen, että yhtäkään ruokaa näistä ei koskaan meillä valmistettu, mutta onhan se keittokirjojen ohjeista keittäminen ihan yliarvostettua... Sinänsä ohjeet kyllä olivat yksinkertaisia, mikä lapsille suunnattuun keittokirjaan niin oivallisesti sopiikin. Koska kyseessä oli ohjeita ympäri maailmaa, niitä todellakin oli ympäri maailmaa, esimerkiksi Iranista ja Haitilta, Keniasta ja Nepalista, sekä aika monesta muustakin Euroopan ulkopuolisesta maasta, ja ihan Eurooppaa unohtamatta. Ohjeet olivat moninaisia, kaikenlaisia juttuja tuhdeista liharuoista voileipiin ja jälkiruokiin.
Näitä tuli lapsena selailtua kovastikin, koska omasta mielestäni näiden molempien keittokirjojen kuvat olivat niin ihania! Oli myös hauskaa, miten niissä oli kuvitettu koko valmistusprosessi. Luulen, että yhtäkään ruokaa näistä ei koskaan meillä valmistettu, mutta onhan se keittokirjojen ohjeista keittäminen ihan yliarvostettua... Sinänsä ohjeet kyllä olivat yksinkertaisia, mikä lapsille suunnattuun keittokirjaan niin oivallisesti sopiikin. Koska kyseessä oli ohjeita ympäri maailmaa, niitä todellakin oli ympäri maailmaa, esimerkiksi Iranista ja Haitilta, Keniasta ja Nepalista, sekä aika monesta muustakin Euroopan ulkopuolisesta maasta, ja ihan Eurooppaa unohtamatta. Ohjeet olivat moninaisia, kaikenlaisia juttuja tuhdeista liharuoista voileipiin ja jälkiruokiin.
Haiti: Avokado-ananassalaatti, Iran: Munakoisosalaatti. Ei ole mitenkään tarkoituksella nimenomaan kaksi salaattiruokaa, huomasin tuon yhtäläisyyden vasta nyt :) |
Ensimmäinen keittokirja on julkaistu vuonna siis syntymävuotenani 1987, itse sain sen lahjaksi vuonna 1991 - sen yläkulmassa on edelleen omistuskirjoitus, kuten huomata saattaa. Toisessa ei ole julkaisuvuotta. Keittokirjojen ilme ei sinänsä ole mielestäni kovin ysäri, eikä sen puoleen kasari tai 2000-lukuinenkaan. Yhdessä asiassa aika kuitenkin näkyy erityisen konkreettisesti: ohjeita kun on useammastakin maasta, joita ei valtioina enää ole olemassa. Kiitos toisen maailmansodan jälkeinen Eurooppa! Ohjeita kun on esimerkiksi Länsi-Saksasta, Jugoslaviasta sekä Tsekkoslovakiasta.
Jugoslavia, Yllätyskakku. |
Niin söpöjä nämä kuvat! |
Jotain kakkua tai pikkuleipiä näistä kirjoista voisi joskus koettaakin. Suomeltakin muuten on mukana ruokia! Jotain jännittävääkö, vai perinteisemmin karjalanpiirakoita ja poronkäristystä? No ei. Joulutorttuja ja kotitekoista leipää. Kirjoilla on tietysti myös sivistävä funktionsa muutenkin kuin vain kokkaustaitojen puolesta. Esipuheiden mukaan lapset esiintyvät kuvissa kansallispuvuissaan, mutta mikä tärkeämpää: "Totauttaessasi jotakin näistä ohjeista ajattele kyseisen maan lapsia. Ajattele hiljaa itseksesi tai kysy vanhemmiltasi, mitä he tietävät lasten elämästä" (Uudet pikku kokit), "Kirjan keskipaikkeilta löydät neuvoja ruokatapojesi parantamiseksi ja saat tietää, mitä UNICEF tekee maailmalla toisten lasten auttamiseksi, lasten jotka eivät ole yhtä onnekkaita kuin sinä." (Pikku kokit) Ihan luonnollista Unicefin julkaisussa tietysti, mutta en tainnut ihan noudattaa näitä ohjeita koskaan. Katselin vain kuvia.
Hei! Muistan tuon ensimmäisen kirjan todella, koska me itse asiassa kavereiden kanssa innostuttiin kokkailemaan koulupäivien jälkeen juuri tuon ansiosta. Yritettiin ihan tosissaan valmistaa esim. "egyptiläisiä(?) täytettyjä tomaatteja", mutta harvemmin ne onnistui... Tykättiin just noista kuvista ja helpoista ohjeista.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaOn jo pitkään ollut tarkoitus kirjottaa sulle, TÄÄ ON MAHTAVA BLOGI!
Ite -87 syntyneenä tunnistan ja samaistun lähes kaikkeen mitä täällä oot kirjotellu. Ja mitä kaikkea täältä muistuukaan mieleen kun tätä lukee :)
Nää kokkikirjat oli meillä myös, molemmat. Äidin luona toivottavasti vielä. Kattelin aina niitä mut en vissii ikinä tehny niistä mtn.
Tänne 90-lukuun on aina hyvä tulla rauhoittumaan kun nykypäivä hajottaa :) Kiitos siitä <3
Ha. Mun eka ajatus oli lähinnä että saiko Suomesta muka avokadoja tai munakoisoja ennen EU:ta x) (no tottakai sai, mutta jotkut tuontituotteet on yllättävän uusikin juttu, kuten vaikka hapankorppu-"natsoista" voimme päätellä...) Ainakaan ei noista raaka-aineista varmaan paljon Suomen kodeissa noihin aikoihin kokkailtu.
VastaaPoistaSiiri: Aika kunnioitettavaa, että joku on näistä oikeasti kokannut. Hienoa, että nuo on oikeasti saaneet jotkut innostumaan kokkailusta. :)
VastaaPoistaAmanda Ingvall: Hei kiitos, ihana kuulla! <3 Tämmönen lämmittää aina niiiiiin paljon että ihan punastus! ^_^
Elina: Tuo puoli ei muuten tullut mulle itselleni edes mieleen! Etenkin jossain pääkaupunkiseudun ulkopuolella avokadot ja muut jännät hedelmät tuskin olivat ihan joka päivisiä, ovatkohan välttämättä vieläkään. Että jo on aikoihin eletty!