Kun minä olin ala-asteella, tietotekniikka vasta aloitteli vyörymistään elämääni. Vuoden 1995 tietämillä (saattoi siis ihan yhtä hyvin olla 1994 tai 1997...) meille tuli kotiinkin tietokone, mutta en tiedä saattoiko sillä tehdä juuri muuta kuin piirtää Paintilla (lempihommaani), pelata pasianssia ja jotain muistipeliä sekä peliä jossa Robin Hoodin näköinen häiskä ampui nuolella ilmapalloja - niin ja tietysti käyttää jotain alkeellista tekstinkäsittelyohjelmaa.
Oi sitä ihanaa aikaa. Tietokoneet olivat isoja valkosia moniosaisia mötiköitä, mutta toisaalta jo perin edistyneitä verrattuna johonkin 1970-luvun huoneenkokoisiin kaapelikasoihin. Näytöt olivat kuten ajan televisiotkin: syviä ja isoja ihan joka suuntaan. Näppäimistö kolisi kolhosti. Hiiren sisällä oli kuula, joka piti välillä puhdistaa hiuksista. Hiirissä ei pahemmin vielä ollut "rullaa", jolla sivua olisi voinut skrollata alaspäin. Vaan haittasiko tuo!
Myös Spice Girlsin Geri oli perin tekninen.
Ja mikä olennaisinta: naurattaahan se nyt, mutta kukapa silloin muka tiesi siitä, mitä tuleman piti? No ei. Ehkä joku laitteidenkehittelijä korkeintaan, mutta meillä lapsilla ei ollut hajuakaan. Se, mitä meillä oli, oli uusinta uutta ja hienoa ja edistynyttä. Onhan totta, että milloinkaan ennen ei maailma ole niin nopeasti muuttunut, kehittynyt ja teknistynyt niin nopeasti kuin 1900-luvun lopulla.
Ollessani hieman päälle 10-vuotias meille kaikille tehtiin koulussa sähköpostiosoitteet, ja ne tehtiin iobox.comiin. Joskus harvoin toisinaan meillä oli jopa "tietokonetunteja" - mitähän siellä mahdettiin tehdä? Arvaan, että kirjoitimme tekstinkäsittelyohjelmalla ja opettelimme tallentamaan ja viskaamaan roskakoriin ja kaikkea sellaista tärkeää. Viitoskuutosella saimme jopa toisinaan välituntisin olla tietokoneella. Luokkamme noin seitsemästä tietokoneesta Internet toimi hyvin ehkä kahdessa, joten muissa hengailu tarkoitti lähinnä erilaisten yksinkertaisten pelien pelaamista. Nice! Ykkös-hakukone oli tietysti Altavista, tuo 1990-luvun lopun ihana ilmiö. Yahookin oli tietysti olemassa, mutten tiedä, käyttikö minun pienissä piireissäni kukaan Googlea.
Kuva täältä.
Brian Juicerin blogin kirjoitus Altavista ja Googlen "sodasta".
Internetin käyttö oli hidasta. Kotona se tukki aina puhelinlinjan, joten käytön kanssa piti olla tarkkana, sikäli jos joku sitä antoi käyttää - ei kuukausimaksuja, vaan minuuttimaksu, ja ainakin meillä netti yleensä katkesi vähän väliä. Modeemi vilkkuvine valoineen. Ah, mikä avaruudellinen meininki!
Vaikka sitä aina välillä ajattelee, että kyllä sitä ennen oli kunnollista, niin tämän osalta niin en kyllä ajattele. Tuskin tätä blogia olisi olemassakaan, jos tekniikka olisi edelleen vuoden 1996 tasolla. Kyllä minä ainakin nautin nopeasta netistä, Internetin visuaalisuudesta ja läppärin pienuudesta. Toinen asia tietysti on se, pitääkö näin olla ja olemmeko me ihan liiaksi kiinni tietokoneissamme ja pitäisikö elämää olla enemmän tämän kaiken ulkopuolella. Mutta se ei ole tämän blogin asia, onneksi :)
Tietokoneinsinöörin tyttärenä sitä sai tutustua jo pienenä tietokoneisiin (vaikkei minusta mitään neroa tullutkaan) ja isän kanssa monet lapsuusmuistot liittyvät tietokonepeleihin. Pelasimme mm. King's quest -seikkailupelejä, joissa päähenkilöiden naamat varhaisimmissa oli suurin piirtein neljä eri väristä pikseliä.
VastaaPoistaMuistan myös, kun pääsin ekan kerran nettiin. Voi sitä pettymystä, kun olin odottanut jotain valtavan hienoa ja edessä olikin jonkun alkeelliset kotisivut. No, nykyään netti vastaa ehkä enemmän sitä mielikuvaa, mitä minulla siitä oli ennen kokeiluani.
Ensimmäinen sähköpostini on edelleen blogini käytössä. Siksi se onkin mielenkiintoinen, Lots of legs -tuhatjalkapehmoleluni mukaan nimetty lottalegsi...
Aijai, kun meidän pitäjän kirjastoon tuli netti, heti mentiin tyttöjen kanssa varaamaan aikaa. Vapaita aikoja ei tahtonut olla saatavilla, usein piti odottaa kolmekin päivää. Ekaa kertaa varten oltiin varauduttu etsimällä lehdistä nettiosoitteita, Anttilan tai Elloksen sivut olivat ainakin ihan ekoja pysähdyspaikkoja netin ihmeellisessä maailmassa. Ja sitten kun löydettiin tuo Altavista niin siitä se hauskuus vasta alkoi (ja muistan, että ylös laitettiin myös se, miten hakulausekkeita tuli plussineen ja lainausmerkkeineen muodostaa.) Oi aikoja, oi tapoja!
VastaaPoista