Fanittamista 90-luvun tyyliin

Mitä 1990-luvulla fanitettiin? Millaista oli fanittaminen ysärillä? Tätä olen viime päivinä pohtinut. Ysärin suurimpia nuorten fanittamia julkkiksia ja idoleita olivat epäilemättä kaikki, jotka pääsivät Suosikin kanteen, ennen muuta poikabändit, Spice Girls ja muutamat urheilijat. Ehkei ole kovin mielekästä luetella eri nimiä, sillä suurimmat idolit muistamme kaikki, ja pienemmillekin julkkiksille varmasti löytyi oma fanikuntansa. Fanittaminen oli välillä koko elämän tarkoitus, joskus hieman pienempi voima. Pitkäkestoista tai hetken huumaa.

 

Suosikki

 1990-luvulla Suomessa nuorison tavoitti kenties parhaiten kaksi mediaa: Suosikki-lehti ja MTV3:n Jyrki-ohjelma. Suosikkia lukivat sadattuhannet nuoret, ja se tarjosi paitsi julkkishaastetteluja, myös välineitä oman fanittamien tueksi. Kirjeenvaihtopalstalla etsittiin toisia faneja, mikä mahdollisti erilaisten fanien yhteisöjen muodostumisen. Kirjeenvaihto toisen fanin kanssa saattoi olla tärkeä kokemus hänelle, jolle muita vertaisia ei omasta kaveripiiristä löytynyt. Silloinkin, kun kirjeenvaihtoilmoituksissa ei suoraan etsitty vain muita faneja, oli oman musiikkimaun kertominen kuitenkin tärkeää. Kirjeenvaihtopalstan osto- ja myyntiosiossa taas haettiin uusia helmiä omiin fanitavarakokoelmiin. Ajalle tyypillistä oli myös etsiä käsiinsä tv-esiintymisiä, joita joku kenties oli nauhoittanut videolle. Suosikista, kuten muistakin lehdistä, sai myös kätevästi tietoonsa fanclubien osoitteita, jos mieli kirjoittaa omalle idolilleen. Vastalahjaksi saattoi saada idolin nimikirjoituksella varustetun kortin. 

Ehkä odotetuinta Suosikin antia olivat sen laadukkaat julisteet. Julisteiden ja ihailijakuvien kautta idolit tulivat omaan tilaan, omaan huoneeseen, katsottaviksi lukuisia kertoja joka päivä, yhdistäen fanit niihin muihin nuoriin, jotka vuorasivat huoneensa samoilla kuvilla. Erillisiä julistelehtiä saattoi ostaa kaupoista kaikkein suurimmista julkkiksista, etenkin Spice Girlsista, ja lähinnä julisteita tarjonnut Fani-lehti toi myös rajatun valikoiman julisteita sisustusratkaisuiksi. Tietysti julisteita löytyi muiden lehtien keskiaukeamilta, etenkin Koululaisesta, Demistä ja jossain määrin Sinä&Minästä ja MeKakkosesta sai myös julisteita, joskin lähinnä kooltaan pienempiä kuin Suosikista - ja yleensä vain yhden julisteen per lehti. 

Lehtien sivuilta omien idoleiden juttuja luettiin kerta toisensa jälkeen, ja sivuilta leikattiin talteen myös kuvia - ehkä leikekirjaan, ehkä muistitaululle nastalla kiinnitettäväksi, ehkä päiväkirjaan tai kouluvihon kanteen liimattavaksi.

Kotisivuilla

Teknologia tietysti vaikutti myös yhteydenottotapoihin. 1990-luvun jälkipuoliskolla postiosoitteiden rinnalle ja pian ohi tulivat kotisivujen osoitteet. Aikana ennen nykyisenkaltaista Googlea suorat kotisivujen osoitteet olivat kätevin tapa päästä näkemään hitaasti latautuvia kuvia (ja ehkä tulostaa ne mustesuihkuprintterillä) idolistaan, lukea "virallisia faktoja" ja muita tietoja. Tässä varhaisen internetin vaiheessa netti oli myös pullollaan fanien tekemiä kotisivuja. Ja näiden epävirallisempien sivujen asema saattoi olla varsin korkea, ja niidenkin osoitteet lueteltiin niin Suosikin kuin Koululaisen linkkivinkeissä. Ei ollut ollenkaan epätavallista, että satunnainen lukija ohjattiin fanin tekemille sivuille. Vuosituhannen vaihteessa erilaiset kotisivut tarjosivat nekin omia faniyhteisöjään. 

Itse vierailin usein ihanan Tyrävyön sivuilla - fanien tekemiä nekin taisivat aina olla. Sivuilta löytyi esimerkiksi fanien itse bändin jätkistä ottamia valokuvia sekä tietysti vieraskirja. En muista, kävivätkö bändin jäsenet itse vieraskirjaan kirjoittamassa, mutta fanit siellä ainakin juttelivat. En muista, kirjoittelinko itse sinne vai luinko vain viestejä, mutta muistijäljen se kuitenkin jätti. Ja tunteen, että en ole ollenkaan ainoa fani. 

Jyrki

Joka arki-iltapäivä televiosta tullut Jyrki keskittyi musiikkiin, mutta hieman myös muuhun nuorisokulttuuriin. Ohjelmassa ensiesiintymisen tv:ssä saivat lukuisat nousevat bändit, ja olihan se varmasti hienoa, että Helsingin Lasipalatsiin saattoi tulla paikan päälle katsomaan ohjelman tekoa ja kenties näkemään vilauksen idolista. Jyrkin voi ajatella tarjonneen jokaisella jotakin, sillä tulihan ohjelmaa ajallisesti paljon: puolitoista tuntia joka arkipäivä koulun jälkeen. Se on valtavasti verrattuna vaikka kerran viikossa Yleltä tulleeseen Lista-ohjelmaan - Lista toki oli profiililtaan muutenkin tosi erilainen. 

 

Yllättäviä ihastuksia?

Eivät fanittamisen kohteiksi tietenkään valikoituneet vain supertähdet - Spice Girls, Backstreet Boys ja muut poikabändit, Leonardo DiCaprio, Madonna ja Beverly Hills 90210:n nuoret. Tietysti jota kuinkin kuka vain julkisuudesta jollain tavoin tuttu henkilö tai hahmo saattoi olla jollekulle tärkeä. 

Vielä 1990-luvulla missit olivat suomalaisen julkisuuden supertähtiä, ja arvioisin varsinkin vuoden 1996 Miss Suomen Lola Odusogan olleen monen nuoren tytön idoli. Valovoimainen Lola oli tuttu näky myös nuortenlehtien sivuilla. Luulenpa, että moni nuori tyttö leikkasi lehdestä missien kuvia omiin vihkoihinsa. Kauppakeskuksessa saattoi päästä näkemään missejä esimerkiksi tavaratalon muotinäytöksessä - ja sen jälkeen tietysti hakemaan nimmari!

1990-luvulla uudeksi kansallislajiksi noussut jääkiekko tarjosi aimo annoksen tähtipölyä suomalaisyleisölle niin vuoden 1995 maailmanmestaruuden myötä kuin NHL:ssa näkyvien huippupelaajien voimalla. Varsinkin Teemu Selänne paistatteli paitsi urheilu-uutisissa myös yhdessä jos toisessa mainoksessa - ja Suosikin kannessa. Vuonna 1992 olympiakultaa voittanut vasta 16-vuotias mäkyhyppääjä Toni Nieminen nostatti hetken aikaa kestäneen huuman, joka kietoi pauloihinsa varsinkin nuoria tyttöjä. Katso Ylen juttu vuodelta 1992 Tonimaniasta, eli Toni Niemis -huumasta. 1990-luvun supertähti oli puolestaan F1-maailmanmestari Mika Häkkinen.

Vuonna 1999 tammikuussa MTV3:lla alkanut Salatut Elämät marssitti satoihin tuhansiin olohuoneisiin varsinkin nuoriin vedonneet hahmot: Miian, Sakun, Kallen ja Siljan. Hieman toisenlaisia tv:stä tuttuja idoleita, mutta yhtä lailla seurattuja olivat esimerkiksi Bumtsi Bumin Marco Bjurström sekä Jyrkin juontajat, varsinkin Molli-Olli. Mahtaakohan monikaan 2020-luvun tv-juontaja olla yhtä suosittu nuorten keskuudessa? Olettaen, että televisiota edes katsotaan enää.

Keitä sinä fanitit?

*** 

Pidin vastikään pienen esitelmän fanittamisesta ja idoleista Tampereella Werstas-työväenmuseossa, ja tämä kirjoitus perustuu tuohon puheenvuoroon.

 

 

10 vuotta ysäriä

 Aloin pitää tätä Nuoruusdisko-blogia kymmenen vuotta sitten, keväällä 2012. Tuntuu kummalliselta ajatella, että olen harrastanut 90-lukua yhtä kauan kuin 90-luku kesti - kuin olisin aloittanut kylmän sodan Suomessa vuonna 1990 ja nyt päässyt teknologiahypeen keskelle millennium-Suomea alkuvuonna 2000. Mikä matka!

Matka on taittunut jo pitkään Instagramin puolella, ja siellä juttujen jakaminen on edelleen mielekästä. Mediamaailma on muuttunut muutoinkin niin, että sisältö kaikkiaan on vaihtanut paikkaa blogeista muualle, kuten juuri Instagramiin. En silti ole raaskinut poistaa tätä blogia, vaikka sen aktiivinen päivittäminen onkin jäänyt. Ehkäpä vanhoista kirjoituksista on edelleen iloa vaikkapa jollekulle googlaajalle, joka sattuu etsimään tietoa vaikkapa 1990-luvun televisiokuuluttajista tai jotain muuten melko satunnaisesta arjen asiasta. Ja haluan tietysti varata mahdollisuuden palata kirjoittamaan blogikirjoituksia, sillä onhan se erilainen formaatti kuin nopeat somepäivitykset.

Arjen historia - edelleen ihan parasta! Ziga-zig-aah!

Iloinen 90-luku!

Joskus menneisyys näyttää ironisella tavalla osoittelevalta. Kuten nyt vaikka tässä mainoksessa, joka julkaistiin Helsingin sanomien sivuilla 29. joulukuuta vuonna 1989.


"Lähtölaukaus iloiselle 90-luvulle", julistaa Renlundin uudenvuoden mainos. Renlundilla on tarjolla etenkin ilotulitusraketteja uuteenvuoteen, ne tarjoavat oivan lähtölaukauksen iloiselle ysärille.

Renlund rautakaupat olivat vuosina 1874-1993 toiminut suomalainen rautakauppayritys. 1960-luvulta alkaen alunperin helsinkiläinen yritys oli levinnyt maanlaajuiseksi. Wikipedian mukaan "Pääkaupunkiseudulla Renlund oli alansa markkinajohtaja, vaikka se koko maassa olikin K-Raudan, Rautian ja SOK:n jälkeen vasta neljänneksi suurin rautakauppaketju."

1990-luku muistetaan nykyään lähinnä lamasta (ja välillä onneksi jostain muustakin). Mainoksen sanat iloisesta 90-luvusta eivät kuitenkaan ole ironisia vain tästä syystä. Renlund-yritys nimittäin ajautui pahoihin talousvaikeuksiin ja lopulta konkurssiin vuonna 1993, jolloin lama oli syvimmillään.

Että sellainen lähtölaukaus.

Kuva: Wikipedia.

Yllä olevassa kuvassa Renlundin talo on joulukuussa 1993. Konkurssin jäljiltä liikkeessä on jo K-Raudan kyltit.

Itsenäisyyspäivää juhlistamassa

Linnan juhlat täyttävät tänä vuonna 100 vuotta!

Linnan juhlat, eli Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnassa on vuodesta toiseen vuoden katsotuin tv-ohjelma. Tapahtuma on nykyään suuri mediaspektaakkeli, mutta entäs 90-luvulla?

Linnan juhlista alkoi tulla nykyisenkaltainen tapahtuma 1940-luvulla sotien jälkeen, siis presidentti Paasikiven aikakaudella. Tuolloin juhlien ohjelmaan tuli musiikkia ja tanssia. Aiemminkin oli toisinaan tanssittu, mutta tuo ei vielä ollut kovin vakiintunut perinne. Juhlaperinne oli lisäksi katkennut vuosiksi toisen maailmansodan vuoksi.

Linnan juhlat olivat suuri juttu jo ysärillä, ja juhlien televisiointi sai miljoonat suomalaiset tv-ruutujen eteen.

Yksi suurimmista jutuista 1990-luvulla oli presidentti Martti Ahtisaaren tapa kutsua juhliin Mannerheim-ristin ritarit vuosittain - aiemmin näin oli tapahtunut vain kertaluontoisesti vuonna 1987. Nykyään tuntuu ilmiselvästä, että ensimmäisenä Linnan juhliin kättelemään saapuu sotien veteraaneja, mutta näin ei siis ole ollut suinkaan aina. Ja ajan myötä käy tietysti niin, että pian talvi-, jatko- tai Lapin sodan veteraaneja ei myöskään enää Linnassa juhli. Alla olevassa videossa on tuo kättelyn alku vuodelta 1994.

1990-luvulla kenties tunnetuimmaksi veteraaniksi meille Linnan juhlien katsojille muodostui jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Hän kuoli 99-vuotiaana vuonna 2004, mutta ehti sitä ennen muodostua äänekkääksi veteraanien puolestapuhujaksi. Yllä on on video vuodelta 1994: alla olevassa videossa Ehrnrooth taas johdattaa Mannerheimin-ristin ritarit ensimmäisenä Linnan juhliin vuonna 2000. Jotenkin Ehrnroothin Halosen kädelle antama tervehdyssuudelma saa ainakin minut ihan liikuttumaan. Voi vuotta 2000!

Toinen 90-luvun muutos oli se, että Linnan juhlien vieraskaartiin alkoi liittyä enemmän julkkiksia ja viihdetaiteilijoita. Toki kulttuurialan ihmisiä ja esimerkiksi urheilijoita oli Linnassa tähty ennenkin, muttei vielä samassa määrin. Viihdetaiteilijoiden määrä lisääntyi entisestään Tarja Halosen presidenttikaudella.

Koiviston kaudella Linnasta puuttuneet pienemmät musiikkiesitykset palasivat ohjelmaan Ahtisaaren kaudella, kun Linnan salongeissa alkoi esiintyä muusikoita.

Viime vuosikymmeninä erityisesti naisten juhlapukeutuminen on ollut teema, jota Linnan juhlissa seurataan erityisellä mielenkiinnolla. Näin oli toki jo 1990-luvullakin, mutta luultavasti pienemmässä mittakaavassa kuin nykyään. Tv-lähetyksissäkin juuri pukeutumiseen on silti tartuttu jo vuosien ajan. Alla on esimerkiksi muotikommentointia 1990-luvun lopulta. Paikoin kommentointi saattoi suorassa tv-lähetyksessä olla ilkeääkin (etenkin tuossa seuraavassa videossa), kun taas nykyään etikettimokiin ei välttämättä puututa tiukkasanaisesti suorassa lähetyksessä. Iltapäivälehdet saattavat toki olla asia erikseen.

"Ja kamera seuraa Karpelaa."

90-luku ei ole vain ysäriä

1990-lukua muistellaan ja nostalgisoidaan nykyään paljon. Onhan se yksi pohjavirroista myös tässä Nuoruusdisko-blogissa. Tässä haluan kuitenkin nostaa esiin yhden ajatuksen 1990-luvusta - se ei nimittäin ole vain ysäriä.

Mielikuvissa 90-luvun kodit ovat silkkaa ysäriä: laavalamppuja, puhallettavia tyynyjä, kuviot ja kuosit ovat vain ysäriä ja kaikki on vaaleaa puuta. Vaan miten se mahtoi oikeasti olla? Ei aivan näin yksioikoisesti.

Alkuperäiset 10 Halinallea 80-luvulta.
Kuva: Wikipedia.

Olen myös pohtinut sitä, että menneet vuosikymmenet olivat vahvasti lapsuudessani (ja varmasti teidänkin lapsuudessanne!) läsnä. 

Suosikki-lehdissä kirjoitettiin jatkuvasti isoja juttuja menneiden vuosikymmenten sankareista. Esimerkiksi Elviksestä ja vanhoista rock-bändeistä, kuten Beatlesista ja Rolling Stonesista (joka tietysti oli olemassa vielä 90-luvulla) oli juttuja vähintäänkin kultaturbonumeroissa.

Vanhempi musiikki oli läsnä muutenkin. Vuonna 1999 ensi-iltansa sai etenkin teiniyleisölle suunnattu Pitkä kuuma kesä -elokuva. Se tutustutti monet 80-luvun punkkiin - Pelle Miljoonaan, Maukka Perusjätkään, Eppu Normaaliin ja muihin. Ainakin itselleni Pitkä kuuma kesä oli merkittävä juuri tästä syystä - ja olihan se muutenkin hieno elokuva. Kaikki elokuvassa esitettävät kappaleet oli julkaistu viimeistään vuonna 1980

Poko Records alkoi julkaista Suomirokkia-kokoelmalevysarjaa vuonnan 1998. Se toi (ainakin minulle) käsiin valtavasti 1970- ja 1980-lukujen vanhaa kunnon suomirockia, jotka en ollut aiemmin kauheasti kuullut. Sarjan neljä ensimmäistä kokoelmaa julkaistiin vuosina 1998-1999; 11 jälkimmäistä sitten vuosina 2000-2010, yksi vuodessa. Suomalaista musiikkia kuunneltiin muutenkin paljon vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.

Edellisen vuosikymmenen monet elokuvat olivat 90-luvun lasten suosikkeja, kuten E.T. ja Ghostbusters. Poliisiopistoja näytettiin tv:ssä uusintoina samoin kuin 80-luvun tv-sarjojakin. Itse pidin esimerkiksi Ylellä näytetystä Tarkkiksesta, joka kertoi tarkkailuluokan oppilaista.

Tarkkis-sarja oli itselleni tärkeä, ja katsoin sitä tältä kirjastosta lainatulta videolta.

Televisiossa pyöri esimerkiksi 1980-luvulla alkunsa saaneet Turtles ja Halinallet. Uusia osia tehtiin ja vanhoja, jo päättyneitä osia uusittiin näistä sekä monista muista sarjoista. Populaarikulttuurissa vanhojen vuosikymmenten jutut olivat siis vahvasti läsnä.

Disney alkoi julkaista 1990-luvun alussa videoina vanhoja klassikkojapiirrettyjään, ja mikä oli osa Disneyn uutta kultakautta. 1990-luvulla julkaistiin miltei joka vuosi uusi Disneyn kokoperheen piirroselokuva, jotka olivat valtavan suosittuja: Aladdin, Leijonakuningas ja Pocahontas esimerkiksi. Samalla joulumarkkinoille tuotiin vhs:nä klassikoita, kuten prinsessasadut Lumikki, Prinsessa Ruusunen ja Tuhkimo, sekä eläinsatuja, esimerkiksi Dumbo, 101 Dalmatialaista ja Kaunotar ja Kulkuri. Itselleni etenkin Tuhkimo olikin lapsuudessa miltei puhkikatsottu.

Disneyn piirrosklassikot nousivat uuteen suosioon, kun niitä julkaistiin kaikille saataville vhs-muodossa. Oheistuotteitakin tuli kauppoihin.

Vielä 1990-luvun alussa Barbien logo oli tämä 80-luvun kiehkurainen, ja piirrosversio Barbiesta myös samaa 80-luvun tyyliä.

Ne, joilla oli vanhempia siskoja tai veljiä, pääsivät helpommin kiinni 80-lukuun, kuten isoveljen Metallica-kasetteihin, siskon vanhoihin My Little Poneihin ja Barbeihin. Ja tietysti kaikkiin vaatteisiin, joita sisaruksilta ja serkuilta perittiin.

Monelle periytyi paitsi isompien sisaruksien, myös vanhempian vanhoja leluja. Näitä olivat usein esimerkiksi länkkärihahmot, pikkuautot ja muut figuurit. Itsellänikin oli iso kasa muovisia eläinhahmoja, samantyyppisä kuin nämä nykyiset Schleich-eläinlelut. Mummulassa taas pääsin käyttämään vanhaa View Masteria, vaikka kyllä uusiakin View Mastereita myytiin ysärillä.

Ressu, My Little Pony ja Halinallet olivat suosittuja 1990-luvullakin.

Itse luin paljon, eikä kaikki ollut vain uusia lasten- ja nuortenkirjoja, vaikka niitäkin oli mukana. Monet klassikot olivat luettuja, ja niistä julkaistiin uusia painoksia. Suosittuja olivat muun muassa:

• Neiti Etsivät
• Viisikot
• Pieni runotyttö, Anna-kirjat, Lotta-kirjat 
• Anni Polvan Tiina-kirjat

Vähän pienemmille lapsille tärkeä oli esimerkiksi Pupu Tupuna -sarja, jonka ensimmäinen kirja oli julkaistu jo vuonna 1972.

Tiina-kirjasarja dramatisoitiin Ylellä suosituksi tv-sarjaksi ysärin alussa.

1980-luvun lopun tyyli oli myös 1990-luvun alkupuolen tyyliä.

Ja entäpä se sisustusasia. Oliko sinun kotonasi kaikki uutta ja 90-lukua? Tuskin. Osa huonekaluista oli todennäköisesti ajalta, jolloin omat vanhemmat olivat muuttaneet omilleen, ja mistä mikin silloin oli hankittu. Oli 70-luvun Lundia-hyllyjä, serkulta saatua sänkyä, isotädiltä perittyjä 50-luvun huonekaluja ja niin edelleen. Keittiössä ruokaa tehtiin 80-luvun liedellä ja säilytettiin se 80-luvun jääkaapissa. Radiokin saattoi hyvin olla 80-luvulta, olihan se silloin aikanaan ollut kallis ja aivan uusi hieno kapistus.

Design-klassikot ovat aina muodissa, niin 90-luvullakin. Ne, joilla oli varaa, hankkivat kyllä Alvar Aallon ja muiden tunnettujen nimien luomuksia koteihinsa tuolloinkin, ja monia klassisia malleja niin huonekaluja kuin astioiden ja kankaiden osalta valmistettiin.

Koululuokissa näytti aika samalta niin 1980- kuin 1990-luvullakin.

Millainen oli sinun kotisi 90-luvulla? Mitä menneiden vuosikymmenten juttuja periytyi elämääsi ysärillä?

Karkkipussin makeat tuoksut ja ruskeanoranssit raidat

Muistatko Karkkipussin - tuon kasarin ja ysärin karkkikauppaketjun?

Karkkipussin tarina alkoi vuonna 1977, kun ensimmäinen Karkkipussi-niminen makeismyymälä avattiin Helsinkiin Ateneuminkujalle. Sieltä 70-luvulta tulivat myös tutuiksi käyneet Karkkipussin värit, oranssi ja ruskea.

Karkkipussi myi karkkia irtona, toisin kuin vielä ruokakaupat - 1970-1980-luvuilla ruokoakauppojen karkkihyllyt koostuivat ihan vaan valmiista paketeista. Karkkipussista irtotavarana sai ostaa myös toffeeta ja suklaalevyjä. 1980-luvulla konsepti laajeni niin, että Karkkipussi esitteli esimerkiksi lastenkutsuille tarkoitettuja herkkukokonaisuuksia. Karkkipussista sai myös kokonaan karamelleista rakennetun "täytekakun".

Karkkipussin myyjä Heikintorilla 1978. Kuvaaja tuntematon, Espoon kaupunginmuseo. CC BY-ND 4.0

Tämän kuvan lisäsin, kun törmäsin Puoli Seitsemää katsoessani vanhaan arkistopätkään vuodelta 1987.

1980-luvun loppupuolelle tultaessa Karkkipussi-myymälöitä oli Helsingissä, Turussa ja Tampereella kaikkiaan 14 kappaletta. Vuonna 1988 Karkkipussi siirtyi franchising-malliin, jossa valtaosaa myymälöistä pyörittivät itsenäiset yrittäjä, kirjoitetaan Karkkipussin nettisivuilla.

1990-luvulla makeisten myynti koki suuren murroksen, joka johti Karkkipussin ensin menestykseen ja lopulta alamäkeen. Vuosikymmenen alussa tehty lakimuutos mahdollisti sen, että irtokarkkien myynti päivittäistavarakaupoissa tuli mahdolliseksi. Niinpä 1990-luvun mittaan ruokakauppoihin alkoi tulla irtokarkkihyllyjä. Lisäksi makeisvero laki, mikä myös lisäsi karkkien myyntiä. Ruokakauppoihin ilmestyivät Fazerin Candyking-laarit ja Leafin Karkkikadut, tien toiselle puolelle nousivat elokuvavuokraamoiden karkkihyllyt. Tämä kehitys oli kuolinisku Karkkikadulle.

2000-luvun alussa Karkkikatu yritti profiloitua entistä enemmän hemmottelu- ja herkuttelukauppana, joka oli suunnattu etenkin kaupunkin nuorille aikuisille. Vuonna 2004 viimeinen Karkkipussi kuitenkin joutui sulkemaan ovensa.

Loppuun kysymys: Mihin ilmiöön tämä ilmoitus mahtaa liittyä? Vastaus kuvan alla!

No tietenkin se liittyy hullun lehmän tautiin! Epidemia koetteli maailmaa etenkin vuonna 1996, ja vuosina 1996-1999 englantilaisen naudanlihan vienti EU:hun oli tämän vuoksi kiellettyä.


Lähteet:

Karkkipussin nettisivut: http://www.karkkipussi.fi

Markkinointi ja mainonta 2003: Karkkipussi käy taistoon (linkki)

Tv-uutisista hyvää iltaa - 1990-luvun uutishuoneella

Tämä muistelo on muhinut mielessä hetken, etenkin Ylen upea Uutishuone-tv-sarja sai minut valtaansa, ja lisäksi tänä syksynä juhlitaan Ylen (ja ylipäätään suomalaisten) tv-uutisten 60 vuotista taivalta. Onnea kuusikymppiset tv-uutiset!

Ylen sivuilla on kone "Elämäsi uutiset", jolla pääset katsomaan koosteen elämäsi aikana olleista suurista ja pienistä uutisista. Mainio juttu :) Yle: Elämäsi uutiset

Eli tällä kertaa sukellan 90-luvun tv-uutisiin. Milloin niitä tuli, kuka niitä luki ja millainen se tausta uutistenlukijan takana oikein oli? Entä mitä juttuja uutisissa käsiteltiin?

Uutisia tuli 90-luvulla Ylen TV1:ltä sekä Kolmoselta (MTV3:lta). Tutut kasvot kertoivat päivän tapahtumista, oli sitten tavallinen ja tylsähkö uutispäivä tai jotain mullistavaa, jopa ylimääräinen uutislähetys.

1990-luvulla uutisten merkitys oli vielä erilainen kuin nykyään. Kun tietoa ei ollut saatavilla kaikkialta koko ajan, kuten nykyään tuntuu olevan, sillä mitä sanottiin tv-uutisissa oli enemmän painoarvoa. Ysärillä uutiset ylipäätään eivät päivittyneet koko ajan. Pikku hiljaa 90-luvun loppupuoliskolla eri medioilla alkoi toki olla omat kotisivunsa, joilla julkaistiin uutisia, mutta ne eivät päivittyneet minuutti minuutilta. Sen sijaan uutisia saatettiin päivittää internetiin esimerkiksi tunnin välein tai vaikka kaksi kertaa päivässä.

Uutistunnarit

 Uutiset alkoivat tunnareilla, jotka olivat ikonisia, ja jotka muuttuivat vain harvoin. Jonkin verran kehitystä ehti toki 10 vuodessa tapahtua, ja onkin hauskaa katsella näitä katsauksia, joissa vanhat tunnarit on koottu yhteen. Niistä näkee helposti kehityksen ja sen, mikä tunnareissa on säilynyt pitkään ja mikä ei.

Tässä ensimmäisessä videossa ovat MTV3:n uutisten tunnarit - ensisijaisesti siis Kymmenen uutisten - tunnarit vuodelta 1981 vuoteen 2016.

Ja tässä seuraavassa voi palata ajassa taaksepäin Ylen uutisten tunnuksien parissa:

Hauska visuaalinen seikka on se, että sekä MTV3:n että Ylen uutisten värimaailma oli 90-luvulla varsin samankaltainen: ruskean eri sävyjä, sinistä, ehkä hieman tummanpunaista. Eli siis todella maanläheisiä, murrettuja ja aika tummiakin värejä. Jos sitä vertaa nykyiseen uutisten ilmeeseen, ero on huomattava. Nykyään molempien kanavien tv-uutiset ovat visuaalisesti kirkkaita ja lavasteiden pääväri on molemmilla kirkkaanvalkoinen.

Muitakin eroja toki on 90-luvun ja tämän päivän välillä. Selkeimmät erot ovat varmaankin teknisiä. 1990-luvulla tuskin voitiin haaveillakaan nykyisen kaltaisista isoista näytöistä, vaan sen sijaan pienet kuvituskuvat uutistenlukijoiden taustalla olivat vielä 90-luvulla aika vaatimattomia. Yksi ero ehkä on myös se, että ennen vanhaan uutisissa ei mielestäni ollut vierailijoita haastateltavana (saatan olla väärässä, korjatkaa, mutten olen törmännyt yhteenkään uutispätkään, jossa itse uutisstudiossa olisi vieras haastateltavana). Nykyään uutissa on miltei päivittäin mukana vieras - asiantuntija, poliitikko, erikoistoimittaja - kommentoimassa jotain uutisaihetta.

Uutistenlukijat

Menneistä uutistenlukijoista kenties ensimmäisenä mieleen tulee Ylen uutistenlukija, luotettavana ja vakaana pidetty Arvi Lind. Hän oli viimeistä kertaa ruudussa syksyllä 2003 - toki häntä näkee edelleen toisinaan mediassa mm. haastateltavana, mutta tuolloin hän luki viimeisen kerran iltauutiset puoli yhdeksältä.

Alla ovat Arvi Lindin jäähyväiset vuodelta 2003:

Muita mainittavia uutistenlukijoita olivat muun muassa Eva Polttila (vuoteen 2009) ja Kari Toivonen (vuoteen 2005 asti) Ylellä, sekä Mainostelevision puolella Urpo Martikainen (vuoteen 2010) ja Leena Kaskela (vuoteen 2004). Muistaa sopii myös MTV3:n Keijo Leppänen (1993 alkaen), Pirjo Nuotio (uutisankkurina 1983-2016) sekä Ylen Arto Nurmi (vuoteen 2015) ja Marjukka Havumäki.

Kuvassa ylhäällä Urpo Martikainen ja Kaj Lindén; alhaalla Leena Kaskela, Pirjo Nuotio ja Seppo Huhta.

Toki muitakin mahtui mukaan, mutta silti tuntuu, että nykyään ruudussa näkyy paljon enemmän eri kasvoja, vaikka luotettuina pidettyjä kokeneita uutisankkureita ja uutistenlukijoita toki on yhä ruudussa

Kuvassa ylhäällä Arto Nurmi, Marjukka Havumäki ja Arvi Lind. Alhaalla Eva Polttila ja Kari Toivonen.

Uutiset - joka ilta tavallista ja dramaattista

1990-luvulla tv-tarjonta kaikenkaikkiaan lisääntyi voimakkaasti, ja uutisten määrä televisiossa kasvoi ainakin jonkin verran.

Ylen pääuutislähetys oli iltaisin klo 20.30 kuten nykyäänkin - yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Ylen Elävässä arkistossa on kiintoisa juttu tästä vuoden 1993 kokeilusta. Silloin nimittäin Yle kokeili uutta konseptia, jossa uutislähetys alkoi jo kahdeksalta ja jatkui koko tunnin. Samaan aikaan MTV3 oli juuri saanut oman toimilupansa, ja tv-kanavien keskinäinen kilpailu kiintyi. Ylen kannalta valitettavasti kokeilu ei ollut mikään menestys. Elävässä arkistossa kirjoitetaan:

"Illan pääuutislähetys aikaistettiin alkamaan jo kello 20. Uutisten päätyttyä ohjelma jatkui ajankohtaisella makasiiniohjelmalla, kokonaisen tunnin ajan. Uutistunnin päätyttyä ohjelmatarjonta saattoi hyvinkin jatkua vielä jollakin muulla A-studion nimellä toimitetulla ohjelmalla.

Suomalaisille tämä oli liikaa. Uutiset alkoivat väärään aikaan, makasiiniohjelma koettiin sekavaksi ja väkinäiseksi, ja liika ajankohtaisohjelmatarjonta puudutti.

Kritiikkiä ei saatu ainostaan ihmiskatselijoilta. Kerrottiin nimittäin, että koiratkin alkoivat ulvoa, kun Uutistunti alkoi. Uusi uutistunnus tuntui soivan taajuudella, joka ei herkkäkorvaisille sopinut."

Kokeilu ei murskakritiikin edessä jäänyt pitkäaikaiseksi, sillä jo maaliskuussa uutiset palasivat perinteiselle paikalleen puoli yhdeksään.

Mainostelevisio oli aloittanut Kymmenen uutisten lähettämisen vuonna 1981. Kympin uutisista tuli pian hyvin suositut. Seitsemän uutiset tulivat mukaan kanavan tarjontaan vuonna 1990. Koko 90-luvun ajan kanavalla nähtiin siis nämä molemmat uutiset. Mutta muistattekos sitä, että itse asiassa Kympin uutiset eivät tavallaan aina tulleet kymmeneltä. MTV3:n ohjelmistoon kuului näyttää maanantai-iltaisin elokuva. Sen vuoksi maanantaina myöhäistuutiset tulivat jo yhdeksältä, ja sen takia kanavatiedoista löytyykin sellainen "kummajainen" kuin Yhdeksän uutiset aina kerran viikossa.

Alle olen poiminut otteita yhden viikon katsotuimpien ohjelmien listasta tammikuulta 1995.

Yksi huomionarvoinen asia on sekin, että katsotuimmilla ohjelmilla oli vielä 90-luvulla kautta linjan yli miljoona katsojaa. Nykyään katsominen on pirstotumpaa, vaikka toisaalta joskus katsojia voi olla paljonkin, jos mukaan laskettaisiin paitsi suoran lähetyksen myös tallenteiden ja uusintojen katsominen vaikka Areenasta tai Katsomosta.

Tietysti uutisia tuli tv:stä muulloinkin kuin myöhään illalla. Huomenta Suomi -ohjelmassa kerrattiinuutisia, samoin vuonna 1997 alkaneessa Ylen Aamu-tv:ssä. MTV3:lla tuli välillä Sähkeuutisia ja Kolmen uutisia, Ylellä uutisia katsottiin viideltä iltapäivällä.

Pahoittelen suttuista kuvanlaatua. Klikkaamalla saa hiukan isommaksi ja selkeämmäksi.

Vuonna 1997 Nelonen-kanava aloitti toimintansa, ja jo seuraavana vuonna mukaan tulivat Nelosen uutiset. Alussa niitä luki muun muassa Baba Lybeck. Moni muukin tv:stä tuttu kasvo luki vuosien varrella Nelosen uutisia, kuten Marco Bjurström, Katja Ståhl, Päivi Storgård ja Kirsi Salo. Jossain vaiheessa meterologina (tai kai ennemmin ihan vaan säästä kertomassa) pyörähteli jopa Risto Kaskilahti! Jotenkaan Nelosen uutiset eivät silti oikein vakiinnuttaneet asemaansa, eikä ainakaan minulla henkilökohtaisesti ole niistä muistojakaan. Myös uutisten ajankohta vaihteli, eikä Nelonen onnistunut muodostamaan uutisistaan mitään sellaista pysyvää konseptia kuin vaikkapa Kymmenen uutiset tai Ylen puoli yhdeksän iltauutiset ovat.  Loppua kohden uutiset lyhenivät, ja viimeinen lähetys Nelosen uutisia nähtiin vuonna 2014.

Mikä on ensimmäinen tv-uutinen, tai uutinen ylipäätään, jonka sinä muistat?

Itselläni on selkeät muistikuvat lähinnä prinsessa Dianan kuoleman uutisoinnista vuodelta 1997. Ja toki muistan myös aika hyvin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen uutisoinnin.

Vuosikymmenen muita uusia uutisia olivat muun muassa Neuvostoliiton hajoaminen, EU-jäsenyyteen liittyvät uutiset sekä Estonian uppoaminen. Tähän loppuun laitan videoita muutamista vuosikymmenen merkittävimmistä tai muutoin ikimuistoisimmista uutisaiheista - uutistenlukijoiden kertomina, tietysti.

 

Lue lisää:
Elävä arkisto: Koiratkin ulkoivat kun Uutistunti alkoi
Yle: Elämäsi uutiset