tiistai 11. kesäkuuta 2019

Kun siideri löi läpi ysäri-Suomessa






Siideri on nykyään aikalailla perusjuoma, jota saa jos jonkinlaisia. Lopulta siiderien suosio Suomessa on kuitenkin melko uutta, sillä vasta 1990-lukua ja erityisesti ysärin viimeisiä vuosia voidaan pitää siiderin läpimurron aikana.

Toki Suomessa myytiin siideriä jo ennen 1990-lukua. Esimerkiksi Marli valmisti omenaviinipohjaista, ranskalaistyyppistä siideriä jo 1960-luvulla. Golden Cap -omenasiideri tuli Alkoon myyntiin vuonna 1962 - Golden Cap olikin 1990-luvun lopulle saakka Marlin tuote, kunnes Sinebrychoff osti tuotemerkin. 

1980-luvulla siiderin suosio kasvoi. 1980-luvun lopulla siideriä alkoi saada ravintoloista, mutta alkoholilainsäädäntö rajoitti siiderin myyntiä tuota ennen ja toki yhä 1980-1990-luvuilla. Vuonna 1987 Helsingin sanomissa uutisoitiin, miten tästä lähin  Golden Cap -siideriä ja lonkeroa saattoi saada kaikista ravintoloista, kun niiden anniskelu rinnastettiin oluen anniskelusopimuksiin.


https://finna.fi/Cover/Show?id=musketti_tmk.M20%3ATMM22947%3A1194&index=0&size=large
Kuva: Turun museokeskus, 1982, CC by-nd 4.0.


"Siideriä ja lonkeroa saa kohta kaikista ravintoloista"

"Golden Cap -siideriä ja lonkeroa eli Gin long drinkiä saa tästedes kaikista ravintoloista. Alkon päätöksen mukaan juomat saa rinnastaa anniskelusopimuksissa oluisiin.Siiderin ja lonkeron anniskelun voi tosin lakiteknisistä syistä aloittaa vasta yhdeltätoista aamupäivällä.

Alkon päätös laajentaa erityisesti rajoitetuin B-oikeuksien varustettujen eli mietojen viinien anniskeluun oikeutettujen ravintoloiden juomavalikoimaa. Niissä on ennestäänkin saanut viiniin rinnastettavaa Grand Cap -siideriä, jonka alkoholin tilavuusprosentti on 8,5. Alko pyrkii päätöksellään yhdenmukaistamaan anniskelusopimuksia.

Viime vuonna lonkeron ravintolamyynti laski kahdeksan prosenttia. Siitä huolimatta se oli litramääräisesti ravintoloiden eniten myyty artikkeli. Siideri oli yhdeksännellä sijalla.

Viime vuonna suomalaiset joivat lokeroa (sic) kaikkiaan 21 miljoonaa litraa, josta 7,5 miljoonaa litraa nautittiin ravintoloissa. Siideriä myytiin 440 000 litraa, josta ravintolamyynti oli 200 000 litraa."

- Helsingin sanomat 13.6.1987 



Kaikista näistä vanhoista jutuista saakin sen kuvan, että tavalliselle kuluttajalle, joka ei välttämättä sen enempää harrastanut siidereitä, siideri oli nimenomaan Marlin Golden Capia. Valikoimaa oli vähän, ja Golden Cap hallitsi markkinoita pitkään.

1990-luvun alussa siiderit myytiin usein 0,75 tai yhden litran pulloissa, ja toki 0,33 litran lasipulloissa myös. Moni siideri oli vahvaa tai mietoa, siis esimerkiksi 8 tai 2 prosenttista. Otaksun 4,7 % vahvuisen siiderin vakiintuneen myöhemmin nimenomaan siksi, että sitä oli mahdollista myydä ruokakaupoissa, kun vahvemmat alkoholijuomat jäivät Alkoon.

1990-luvulla siiderin tulon "muotijuomaksi" mahdollisti erityisesti se, että miedompaa siideriä alkoi saada marketeistä aiemman Alko-shoppailun sijaan. Tämä alkoholilain muutos tapahtui 1995. Siiderit alkoivat nousta varsinkin nuorten juomiksi. Lehdissä puhuttiin mahdollisuudesta saada siideriä hanajuomana - mikä aiheutti keskustelua hanojen puhdistamisesta. 

Vuonna 1993 Helsingin sanomissa julkaistiin siideritesti. Mukana oli monia tunnettuja siiderimerkkejä, kuten jo aiemmin mainittu Golden Cap sekä Green Fizz ja Woodpecker.


"Mieltymys mietoihin nosti esiin siiderin"

"Omenainen siideri on noussut varsinkin nuorten suosimaksi seurustelujuomaksi. Mietoihin juomiin mieltyneet ovat saaneet siitä makean vaihtoehdon oluelle. Monissa pubeissa siideriä lasketaan jo hanoista kuten oluttakin."

- Helsingin sanomat 2.12.1993


Makutestissä siidereitä luonnehdittiin muun muassa näin:

Woodpecker Cider: "Maku raikas, elegantti, omenainen ja tasopainoinen. Maullisesti ykkönen. Makea ja helppo juoma. Se sopii glögiin, ja kanelilla ja neilikalla maustetun omenapiirakan seuraan."

Golden Cap Extra Strong: "Väri kirkas ja kaunis, mutta ei erotu muista siidereistä. Aromikas ja vahva tuoksu on pirteä ja herättää odotuksia. Maku hieman tahmea ja hapokas. Tyypillinen perussiideri, jokaon parhaimmillaan kylmänä jäiden kera. Se tuo mieleen kesän ja terassin."

Golden Cap: "Se oli ensimmäinen hanasiideri, joka tuli viime keväänä pubeihin. Ulkonäkö siisti ja kaunis, hieman arkinen. Tuoksu pyöreä, ohut ja hyvät. Maku vastaa tuoksua, mutta karamellimainen, kevyt ja hieman mitäänsanomaton. Lipittelyjuoma ja boolin perusaine."


Kuten sanottua, vuonna 1995 siideriä sai alkaa myydä marketeissa ja ruokakaupoissa, ja suosio olikin heti suurta. Tuotannon ja tuonnin vapautuminen liittyi käsittääkseni myös Suomen liittymiseen Euroopan unioniin. Vuonna 1995 eri alkoholijuomien - olut poislukien, sillä se oli toki myydyintä alkoholia - myytiin Suomessa seuraavasti: Koskenkorva oli (luonnollisesti) ykkönen, mutta sen perässä tulivat muun muassa lonkero sekä Golden Capin siideri.

Ja hei: muistattehan, että vielä 1990-luvulla esimerkiksi Golden Cap -siidereissä oli ns. foliohuppu! Vasta vuonna 2001 ne korvautuivat pullon kaulaan liimatulla etiketillä.

Yllä olevaan vertailuun ei ole otettu mukaan oluita.


Yksi 1990-luvun tapauksista oli viulisti Linda Lampeniuksen mukaan nimetty siideri. Pullon etiketissä Linda Lampenius, tuolloin taiteilijanimellä Linda Brava, poseerasi mustassa nahkaisessa haalarissa kyykkyasennossa viulu edessään. Siideristä tuli hetken ilmiö ja suosio oli suurta.

Katso tästä Ylen juttu Linda-siideristä:




Ei kansikuvaa
Finna, Helsingin kaupunginmuseo: Linda-siideri-postikortti, 1997. CC by 4.0. Linkki.


Tuon "alkuperäisen" Linda-siiderin jälkeen markkinoille tuli vielä uusia makuja, lakka ja  mesimarja vuonna 1999. PUP-panimo paistatteli hetken suosion huipulla Linda-siiderillään, mutta suosio haihtui nopeasti: Linda-siiderin suurin suosio alkoi olla jo auttamattomasti ohitse. Komeat etiketit on silti näissäkin pulloissa.

Kultainen ysärimuisto siitä silti varmasti jäi monelle!








Makean päärynäsiiderin läpimurtona pidetään kesää 1997. Siideriä pidettiin erityisesti nuorille ja naisille sopivana juomana muun muassa sen makeuden vuoksi.

Suomessa myytiin etupäässä suomalaisten panimoiden siidereitä, ja kilpailu oli kovaa. Sinebrychoff osti Golden Capin, joka oli pitkään ylivoimainen markkinajohtaja. Taloussanomissa kirjoitettiin vuonna 1999: 

"Vahvimmin siiderisuoneen on iskenyt Koff: Golden Cap hallitsee tällä hetkellä yli puolta siiderimarkkinoista. Woodpeckerillä ja Fizzillä on kummallakin viidesosa, rääppeistä taistelee esimerkiksi Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Oiva-siideri. Golden Cap ei ole noussut ykkösmerkiksi ansioitta. Tuotekehittely on tuonut erilaisia makuyhdistelmiä: lightia, puolikuivaa ja vielä kuivempaa siideriä. Tämän vuoden hittijuomaksi on noussut makea päärynäsiideri. Siiderin huima suosio onkin synnyttänyt niin paljon uusia merkkejä ja makuja, että oman suosikin perässä voi joutua kiertämään monenkin kapakan kautta."

Golden Cap toi 1990-luvulla markkinoille kevyen light-siiderin, olihan keveys tuolloin muodissa.


Siideri oli Suomessa pitkään nimenomaan omenasiideriä, ja 1990-luvulla suosioon nousi makea päärynäsiideri, joka olikin 2000-luvun vaihteessa myydyintä siideriä. Pian omena ja päärynä alkoivat makuina saada rinnalleen muitakin makuja, kuten vaikkapa vadelman, ja siidereistä tehtiin myös light-versioita. 2000-luvun alussa suunnilleen joka kymmenes myyty siideri oli light-siideri. Kaiken kaikkiaan makea oli kuivaa suositumpaa.

Sittemmin siiderin suosio on tasaantunut ja vakiintunut. Kivan tuulahduksen ysäriä saa vaikkapa tästä allaolevasta vuoden 1999 mainoskatkosta, josta löytyy kaksi Golden Capin tv-mainosta.




4 kommenttia:

  1. Itse aiheesta poiketen vikaa mainosvideota katsoessa niin: Oi että, mä olin jo unohtanut tuon ikonisen Radiolinjan mainosmusiikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olin unohtanut, ennen kuin kuulin sen tuossa! Ennen se tosiaan soi usein elämän taustalla tv:stä. Aika tarttuva.

      Poista
  2. Mielenkiintoista ajankuvaa taas tarjolla, kiitos! Minua huvitti etenkin tuo Hesarin siiderivertailu. Huonoimmat tulokset saivat aidot ranskalais- ja englantilaissiiderit, jotka todennäköisesti olivat laadullisesti parhaat, mutta eivät vain maistuneet suomalaiseen tottumattomaan suuhun riittävän makeilta. Nyt trendikkäät alkuviinit ovat myös saaneet testeissä huonoja pisteitä, koska viiniltä odotetaan tiettyä makumaailmaa. Se, mikä taas nyt on viinien suhteen normi, oli ehkä vielä ysärivuosina genreä "hapanta ja kitkerää". Helmeilevää omenaviiniä juotiin mieluummin, ja kyllähän sitä edelleen ostetaan tasaiseen tahtiin.
    Linda-siideri oli jopa teinin silmin niin groteski ilmestys, että laiton maistaminen jäi siihen yhteen pulloon :) Muistelen, että oli myös Matti-siideri? Nykänen siis.. R.I.P.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Ihmettelin itsekin, mutta tosiaan kai se on opittu juttu, mitä pidetään hyvänä. Nykypäivänä Upciderit ja Golden capit eivät varmasti paistattelisi testien kärjessä. Tuolloin siiderin tosiaan piti olla mahdollisimman makeaa, ja veikkaanpa että maku on muuttunut Suomessa huomattavasti "kuivempaan" suuntaan, vaikkei mulla tässä nyt olekaan mitään myyntitilastoja aiheesta.

      Poista

Kiitos kommentista, muru! :)