Kiekkokulta kokosi kansan keväällä 1995

"Viime vuosina suomalaiseen keskusteluun nousseet aiheet ovat poikkeuksetta olleet tappionviestejä. Köyhiä on ajettu kyykkyyn, julkista sektoria alas, on leikattu, juustohöylätty, puhuttu lamasta ja työttömyydestä. Äkkiä tähän ankeuteen laskeutuu joukko suomalaisia nuoria miehiä, jotka julistavat selkeätä ja yksinkertaista voitonsanomaa."

Helsingin sanomat 10.5.1995

Mikä oli vuoden 1995 tärkein tapahtuma Suomessa? Joku voisi sanoa, että vaikkapa liittyminen Euroopan unioniin, mutta aika monelle varmasti nousee silti ensimmäisenä mieleen jotain jääkiekkoon liittyvää. 7. toukokuu 1995 pelatussa jääkiekon mm-kisojen finaalissa Suomi voitti Ruotsin maalein 4-1 ja voitti näin ensimmäisen mm-kultansa jääkiekossa. Ja siitähän Suomi meni ihan sekaisin.

Tässä blogauksessa on Helsingin sanomien juttuja kultahuuman keskeltä 8.-10.5.1995. Kultajuhlasta, hienosta pelistä ja kaikesta jälkipuinnista riitti nimittäin juttuja sivukaupalla. Yllä on ensimmäinen voittoa juhlinut juttu Hesarin kolmossivulta finaalia seuranneena maanantaina. KULTAA! julistaa Hesari. Kuvissa joukkueen päävalmentaja Curt Lindström halaa finaalissa hattutempun tehnyttä Ville Peltosta. Pienemmässä kuvassa juhlivat kahlaavat suihkulähteessä. Mikä klassinen iloittelun merkki siitä onkaan sittemmin tullut!

Sisäsivuilla oli juttuja kahden aukeaman verran. Kuvissa pelaajat laulavat pukuhuoneessa mitalit kaulassa, maalivahti Jarmo Myllys pussaa voittopokaalia, sekä esitetään juhlivia ja hurraavia faneja ja katsojia.

Juttuja riitti tietysti vielä seuraavallekin päivällä. Tiistaina Kultahuumaa!-otsakkeen alla kerrottiin muun muassa siitä, miten kansa on ottanut omat kultasankarinsa vastaan Helsingin kaduilla. "Kiekkohankarit kokosivat kansan", Hesari otsikoi.

Lehdestä löytyi myös koko sivun kokoinen Keiju-margariini mainos. Siinä Keiju onnitteli kultaa voittaneita Leijonia. Niin, tai siis itseasiassa Keiju onnittelee "suomalaisia". Me kaikkiko tämän mahdollistimme? "Heissulivei ja Koivu.. Eiku suoamlaista Keijua pöytään", Raision Keiju mainostaa. Itseasiassa vähän kryptinen mainos, eikö?

Keskiviikkona Hesarissa julkaistiin edelleen juttuja kultajuhlista ja kaikenlaista oheistarinaa muun muassa siitä, miten Curt Lindström yritti huutokaupata mitalinsa. Aiheena olivat myös Turussa ja Tampereella järjestetyt kultajuhlat. Lehdessä oli myös Ylen koko sivun mainos (alla). Siinä kerrottiin, miten "kiekkoleijonien voitonjuhlaa seurasi suorassa lähetyksessä 2,3 miljoonaa katsojaa kaikkialla Suomessa." Kisathan näytti Yle. "Kukaa ei jäänyt paitsioon", otsikko kuului, sillä Yle oli niitä harvoja kanavia, jotka näkyivät kaikkialla Suomessa (se toinen vaihtoehto olisi ollut MTV3, sillä enempää kanavia ei vielä ollut.)

9.5.1995 löytyi jo kiinnostavaa analyysia muustakin kuin pelistä, sillä Hesarissa pohdittiin kiekkohuuman suomalaisia yhdistävää vaikutusta. Oliko tämä uusi "talvisodan henki", paikka jolloin Suomi nousee kansakunnaksi kansakuntien joukkoon? "Yksi asia ainakin on varma: mikään ei ole yhdistänyt suomalaisia pitkään aikaan samalla tavalla kuin jääkiekon maailmanmestaruus." 

Kun voitojuhlat kokosivat Helsingin kaduille noin 100 000 ihmistä, sitä verrattiin viikkoa aiemmin olleeseen vappuun, joka ei ollut saanut ihmisiä liikkeelle. Jutussa suomalaisia yhdistävää ulottuvuutta verrattiin Kekkosen hautajaisiin [vuonna 1986] sekä alle vuosi aiemmin tapahtuneeseen Estonian uppoamiseen. Näytelmäkirjailija Harri Virtanen näki nämä tapahtumat kansakuntaa kollektiivisesti yhdistäneinä tunne-elämyksinä. "Nämä kaikki koskettivat jokaista suomalaista jollakin tavalla. Ehkä kysymyksessä on yhteisten kokemusten kaipuu ja tarve."

Arvioidan mukaan syntyi poikkeuksellisen paljon iloa juuri voiton tunteesta - tunne, jonka melkein luultiin jo kadonneen. "Kun jätkät uskoivat voittoon ja halusivat taistella sen puolesta... Ehkä kansa oivalsi, että meillä sittenkin on mahdollisuus selviytyä", Virtanen sanoo.

Kyllähän Suomi oli ennenkin voittanut maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleita, mutta uutta olikin ehkä se, että voitto tuli nyt joukkuelajissa, ei yksilöurheilijalle. Niin, ja se lama. Hesari kirjoittaa:

"Viime vuosina suomalaiseen keskusteluun nousseet aiheet ovat poikkeuksetta olleet tappionviestejä. Köyhiä on ajettu kyykkyyn, julkista sektoria alas, on leikattu, juustohöylätty, puhuttu lamasta ja työttömyydestä. Äkkiä tähän ankeuteen laskeutuu joukko suomalaisia nuoria miehiä, jotka julistavat selkeätä ja yksinkertaista voitonsanomaa."

"On löytynyt asia, joka aidosti koskettaa. Vaikka paluujuhla oli ulkoisilta muodoiltaan järjestetty, sen sisältö oli aito."