keskiviikko 7. elokuuta 2013

Suuri ruokamuistelo

Olen yrittänyt hahmotella kirjoitusta niinkin arkisesta aiheesta kuin ruoka. Mikä oli 1990-luvulle tyypillistä, mitkä olivat hittejä, mikä oli uusinta ja ennen muuta, mitä oli se ihan jokapäiväinen arkiruoka? Ja tämä postaus saattaa olla pituudeltaan lähempänä pientä kirjaa, ne lukevat jotka jaksavat :)

Vuosikymmenen uutuuksia olivat mm. erilaiset tex mex -herkut.
Tässä vietetään tacokestejä, ruokalehti Nam! kevät 1994.


Maailman keittiöistä monet olivat tulleet Suomeen jo ennen 90-lukua, etenkin pizza, pasta ja hampurilaiset. Ensimmäinen McDonalds oli avattu Tampereelle jo vuonna 1984, Hesburger oli perustettu neljä vuotta aiemmin, kun ensimmäinen Hese avasi ovensa Turussa. Monenlaisia hedelmä- ja vihannesosaston tuotteita tunnettiin tietysti niinikään, ja salaattien ja hedelmien syönti lisääntyi. Peruna väistyi jo 80-luvun aikana yhä suositumpien riisin ja pastan tieltä, valmisruokien määrä kaupantiskissä lisääntyi.

1990-luvulla moniarvoisuus ja monipuolisuus alkoi aiempaa selvemmin näkyä suomalaisessa ruokapöydässä. Gourmeesta ja ruoanlaittamisesta oli tullut muotia 1980-luvulla, mutta se näkyi enimmäkseen lehtien palstoilla. Monien kodeissa syötiin perusruokia, myös valmisruokia. Ylipäätään ruokakulttuuria ovat vuosikymmenten saatossa eniten muuttaneet elintason nousu sekä tekniikan kehitys. Vuonna 1990 jo 3/5 talouksista omisti mikroaaltouunin, mutta kahvikonetta löytyi tuskin mistään. 1990-luvun alun lama näkyi varmasti monien ruokapöydässä, mutta toki elintaso oli paljon korkeampi kuin vaikkapa 1960-luvulla. Mitä enemmän varoja käytössä, sitä enemmän mahdollisuuksia vapaasti valita mitä syö. Perinteisesti kaupunkien ja maaseudun ruokakulttuurit ovat myös olleet hieman erilaiset, mutta 90-luvulla kaupunkilainen ruokakulttuuri alkoi yhä nopeammin levitä ympäri maan, syynä olivat muun muassa median esittelemät gourmet-ohjelmat, televisiossa ruokaa laitettiin vähän muutenkin kuin vain Jaakko Kolmosen perinteisellä otteella. Ruoanlaitosta tuli ainakin niissä perheissä, joissa se oli taloudellisesti mahdollista, enemmän harrastus kuin pakko. Toisaalta arki- ja viikonloppuruoat eriytyivät toisistaan aiempaa enemmän.

Ylen Ajankohtainen Kakkonen esitti vuonna 1990 jutun siitä, kuinka ajan ilmiöksi oli noussut "ruualla herkuttelu ja siitä nautiskelu". Tätä pidettiin elintasoilmiönä, joka näkyi muun muassa yleistyvänä ulkona syömisenä ja "keittokirjojen suoranaisena tulvana". Eikä tällä varmaankaan viitattu erilaisten mikroruokakirjojen tulvaan... :P Tuo juttu on mainio ajankuva, se löytyy Elävästä arkistosta.

Herne-maissi-paprikalla kohti lyömätöntä salaattia!


Kouluruokailusta

Kouluruokailussa 90-luvun lama tietysti näkyi, kun ateriat oli valmistettava aiempaa pienemmällä rahasummalla eli edullisemmista raaka-aiheista. Tosin keskustellaanhan aiheesta edelleen, kun yhden aterian kustannukset lasketaan senteissä. Broileri tuli mukaan koulujen ruokalistoille ja erikoisruokavalioiden määrä kasvoi. Toisaalta ateriasuunnitteluun käytettiin enemmän rahkeita, ja puuropäiviä koulussa oli harvoin. Itse tosin muistan aina tykänneeni koulun ruispuolukka- ja ohrapuuroista, nehän olivat ainakin meillä miltei parhaita ruokia :) Valion Maito ja me -lehden kouluruokailujuttu vuodelta 1998 löytyy täältä, mukana myös muutama söpö ekaluokkalainen kouluruokailija.

Jyväskylän kouluissa vietettiin viime vuoden syksyllä peruskoulun 40-vuotisjuhlaviikkoa mm. tällä hauskalla teemalla: kouluviikon aikana kouluissa oli tarjolla joka päivä eri vuosikymmenelle tyypillistä kouluruokaa. 1990-luvun ruokana kouluissa tarjoiltiin tuolloin Janssonin kiusausta ja punajuuriomenasalaattia. Erilaiset laatikkoruoat minäkin muistan erittäin yleisinä kouluruokina, mutta hankalapa tällä kokemuspohjalla on mennä vertailemaan eri vuosikymmeniä :) Täytyy kyllä sanoa, että aika tutulta kuulostaa myös tuon juhlaviikon 80-luvun ruoka: kanarisotto, mustaherukkahillo, porkkanarusinasalaatti. Risotto, joo, ehkä hivenen modernia, mutta kanaviillokki kirpeällä mustaherukkahillolla porkkanarusinasalaatin (tai porkkana-ananassalaatin) kanssa ja avot, siirryn suoraan koulun ruokalan pitkille penkeille. Sopiva paikka löytyi luultavasti keskeltä penkkiä, jonne oli hankalaa kammeta itsensä, juoma-astioina toimivat teräksiset mukit, näkkileivälle sulanutta Keijua.

Salaatti se on raastekin.

Kouluruoat vaihtelivat kunnittain ja jopa kouluittain, jos sattui olemaan niin pienessä koulussa, että oma keittäjä valmisti kaikki tarvittavat pöperöt. Itse muistan kouluajoilta muun muassa niiden laatikoiden ohella keitot, kanaviillokin, oranssin nakkikastikkeen ja niinkin eksoottisen ruoan kuin chili con carnen.

Maito ja terveys ry selvitti vuonna 1994 Suomen koulujen suosituimpia ja yleisimpiä kouluruokia. "Tavallisimpia ruokalajeja olivat nakki- tai makkarakastike, hernekeitto, kala- ja lihakeitto sekä kanaviillokki. Kuutta vuotta aikaisemmin tehtyyn tutkimukseen verrattuna tarjolla oli enemmän puuroja, keittoja, risottoja tai pata- sekä kalaruokia. Keitettyjä perunoita oli 1994 joka neljännellä aterialla, vähemmän kuin vuonna 1988." (Juttu täältä.) Kokolihasta valmistettuja ruokia ei enää juuri tarjoiltu, niitä 1990-luvun lapset aiempiin sukupolviin verrattuna olivat alkaneet vierastaa. Kasvispihvejä taasen opeteltiin syömään.

Yksi ihan kiinnostava kouluun liittyvä juttu tämäkin: mokkapalat ja pizza tulivat kotitalouden oppikirjoihin 1980-luvulla. 1990-luvun eksoottisimpia köksänkirjaohjeita oli currybroileri. Salaatit tehtiin kiinankaalista tai valkokaalista, kun nykyään ohjeissa on rucolaa ja lollo rossoa. (Kodin kuvalehden kiinnostava juttu "Rakas köksänkirjani" löytyy numerosta 16/2012.)

Kotivinkin "Herkullista arkiruokaa", 1996.
Purjo-kinkkukääröt.

Kasvisruokavaliosta 

Kotivinkin "Herkullista arkiruokaa", 1996.
Täytettyjä pihvitomaatteja uunissa.

Vegetaristeja toki on ollut olemassa aina. Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa räätäli Adolf Halmekin on kasvissyöjä! Ensimmäisen suuremman villityksen sanotaan tulleen vasta 1970-luvulla. Oma mielikuvani onkin ollut, että vielä 90-luvulla kasvisruoat olivat aniharvassa. Selaillessani 1990-luvun ensimmäisen puoliskon ruokalehtiä niissä kasvisruoat ovat harvinaisuuksia, vaikka sellaisiakin toisinaan saattaa esiintyä. Satuin saamaan käsiini myös Kotivinkin vuonna 1996 julkaistun Herkullista arkiruokaa -kirjasen, ja siinä on erillinen kasvisruoka-osio. Erilaisia tofuja tai muita soijatuotteita ei tässä julkaisussa vielä tunneta, mutta mukana on silti melko kattava valikoima muutakin kuin sosekeittoja tai kukkakaaligratiinia, sillä julkaisuun ovat päässeet muun muassa kasvispihvit, kasviscurry, falafelit, pyttipannu, kasviswokki ja täytetyt paprikat. Muutamat näistä, kuten falafelit ja intialaiseksi mainittu curry, kuulostavat aika kansainvälisiltä! Miltei yllätyin.

Kasvisruokia esiintyy myös melko taajaan Nam!-ruokalehdessä. En pitäisi sitä ihan suoranaisena gourmet-lehtenä, mutta monissa ohjeissa on silti melko "hienosteleva" vivahde, vaikka tavanomaisia perusohjeitakin lehdestä löytyy. Kasvisruoat eivät ole Namissa erityisen suuressa roolissa, mutta niiden ohjeita löytyy silti useita. Esimerkiksi hampurilaisjutussa valmistetaan vaihtoehdoksi myös kasvispihvejä. Muutaman kerran vuodessa ilmestyneestä lehdestä olen onnistunut löytämään myös yhden tofu-ohjeen. Se oli kiva yllätys sillä en edes tiennyt, että tofua on tuohon aikaan vielä ollut lähelläkään Suomea. Tosin siitä, miten Nam! itse määrittelee kasvisruoan voi olla montaa mieltä. Kasvisohjeiksi luokitellaan sellaisia peruskasvisruokia kuin ratatouille, palsternakkagratiini, juurespata ja munakoisolla täytetyt paprikat, mutta myös banaanilastut, avokadotahna, pikkusipulit sekä mätilautanen... Kasvisruokailu on mielletty vielä enimmäkseen naisten jutuksi, vaikka kai monissa piireissä niin tehdään edelleen. Tätä mielestäni vielä korostavat sellaiset Namissa olleet ruokien nimet, kuin Tyttöjen salaattilautanen sekä Tosimiehen kasvikset. Molemmat ohjeet löytyvät numerosta Kesä 1993, jos sattuu kiinnostamaan. Tosimiehen kasvikset -ruoka on osana juttua jossa olutta käytetään ruoanlaitossa. Niinpä tosimiehen kasviksissa ruusukaali, kukkakaali, paprika ja sipuli keitetään oluessa. Njoo. Ja banaanilastuja en siis oikeastaan laskisi ruoaksi.


Kansainvälisistä herkuista

Tällaista herkkua valmistetaan TV2:n Makupaloissa
otsikolla "Very good Indian food."


Jo aika kauan sitten kirjoitin postauksen Unicefin Pikku kokit -keittokirjoista. Eräs lukijani kirjoitti kommenteissa, että mitenköhän kaikkia ohjeiden paikoin eksoottisiakin raaka-aineita mahtoi Suomesta kirjan julkaisun aikaan 90-luvun alussa saada. Aika hyvä kysymys! Silloin tällöin olen yrittänyt etsiä nopeasti googlaamalla joidenkin yksittäisten raaka-aineiden tulosta Suomeen, mutta sellaisen tiedon löytäminen on aika vaikeaa. Pitäisi kai sitten kahlata läpi valtavat määrät ruokalehtiä ja keittokirjoja ja sitten ohjeista päätellä, koska avokado tuli suomalaisiin ruokapöytiin.

Pizzat olivat 1990-luvulla jo arkipäivää ja suomalaiset opettelivat syömään tex mex -ruokaa, johon liittyen tämän postauksen ensimmäinen kuva. Ehkä sympaattisin esimerkki meksikolaisvaikutteisen ruokakulttuurin tulosta Suomeen on esitetty tässä blogissa on aiemmin, tässä juhlateemaisessa postauksessa. Eli natsot - hapankorppupalat sulatejuustolla. ^_^ 

Löysin Elävästä arkistosta useampia jaksoja Kakkosen Makupalat-ruokaohjelmaa. Esimerkiksi vuodelta 1997 olevassa jaksossa kokit Timo Nykyri ja Janne Pekkala kokkaavat intialaistyyppistä kanaa. Jakso kertonee ajastaan: garam masalaa ei vielä käytetä mausteena, sillä sitä myydään vain hienoimmissa maustekaupoissa. Niinpä mausteena käytetään currya, joka tosin kokkien mukaan "ei onneksi ole ihan niin tulistakaan". He joutuvat lisäksi käyttämään hunajamarinoitua kanaa, sillä marinoimatonta ei löytynyt. Valmismarinoidut kanat ovat edelleen hyvin suosittuja, mutta kokkailun ollessa nykyään ääritrendikästä ja aitojen itsetehtyjen asioiden "se juttu" ei sellaisen maustamattoman perusbroilerin löytäminen varmasti tuottaisi ongelmia lähi-Siwassakaan. Toisaalta kokit myös mainostavat, että "tällaisia intialaisia mausteseoksia saa nykyään kaupoista", "joo, niitä on vaikka mitä makuja, ja ne on tosi heleppokäyttösiä". "Meillä on nyt tämmöstä normaalia pitkää riisiä, mutta niitäkin saa, näitä jasminiriisiä, basmatiriisiä, vaikka mitä saa kaupasta nykyään." He laittavat kastikkeeseen tandoritahnaa - nykyohjelmissa kokit varmasti jättäisivät valmistahnat kauppaan ja laittaisivat kaikki mausteet erillisinä, "aitoina" osina ruokaan, mutta tuolloin kaikkia mausteita ei välttämättä ollut joka marketissa myynnissä. Nyt tuntuu hassulta, miten Makupalojen kokit useammassa kohdassa toteavat niin tuosta tandoritahnasta kuin siitä puuttuvasta garam masalastakin, kuinka tulisia ne voivat olla, joten pitää olla hyvin varovainen. Mitähän 2010-luvun chilinkasvattaja siihen sanoisi...

Nam! Talvi 94-95.

On hankalaa sanoa, kuinka monen kotona todella kokkailtiin eksoottiselta kuulostavia maailman herkkuja, mutta niin ruokalehdet kuin monet keittokirjatkin esittelevät auliisti maailman keittiöitä Kolumbiasta Kiinaan ja Etelä-Afrikasta Espanjaan. Kuten kuitenkin Makupalat-esimerkkikin osoittaa, joidenkin raaka-aineiden saatavuus oli hankalaa. Jos Helsingistä jotain saikin, saattoi tilanne muualla Suomessa olla vielä paljon hankalampi. Aiempien jokapaikanmausteiden, eli suolan ja pippurin, rinnalle tuli vuosikymmenen aikana koko joukko niin yrttipohjaisia kuin muitakin mausteita. Yleisiä ruokatyyppejä eri julkaisuissa sanoisin kuitenkin olleen etenkin wokit, ja myös jonkinlainen täytettyjen paprikoiden ja täytettyjen tomaattien villitys on pitänyt maatamme kourissaan.

BTW. Nam!-lehdessä 2/1993 esitellään japanilaista ruokataidetta. Mukana on ohje lohikääröön. Ilmiselvä sushi, mutta näin eksoottista nimeä ruoasta ei käytetä :)

1990-luvun ruokia

Vaan mitäpä sitten todella voisi pitää 1990-luvun tyypillisinä ruokina? Luultavasti aika montaakin ruokaa, sillä koko Suomi ei käynyt enää vain perunalla ja ruskeakastikkeella. Ruokatiedon sivuilta löytyy erillinen juttu eri vuosikymmenten suosituimmista ruoista. Se on ihan mielenkiintoinen listaus, mutta 1980- ja 90-luvut on kuitattu vain lyhyesti näin: "Arkiruokien joukkoon tuli yhä enemmän pizzaa, hampurilaisia, erilaisia makkararuokia, salaatteja jne." Noin muuten on sanottava, että Ruokatiedon sivut ovat kyllä kiinnostavat!

Perusarkiruoka oli simppeliä. Nuorille suunnattuja kokkausohjeita olen aiemmin postannut löydettyä Valion ja Milk Energyn ruokaohjevihkosen suoraan 90-luvun alusta. Vaikka Nam!-ruokalehdissä on paljon vähän hienompiakin ohjeita, voi sanoa etenkin monissa lehdissä olleissa mainoksissa esitetyn yksinkertaisia joka-perheen ruokaohjeita. Toki arkiruoka ja monet muut teemat ovat myös saaneet oman tilansa lehdessä muutenkin.

Raision valkosipuliperunoiden mainos, 1994.

Appelsiinillä maustetut kyljykset.
Nam! Kevät 1994.

Esimerkiksi kevään ja syksyn 1994 numeroissa on paljon arkiruokaohjeita. Näihin ruokiin kuuluvat muun muassa seuraavat: jauhelihakeitto, makaronipihvit, kinkkurullat, possukasvispata, hunaja-inkivääripata (jossa kinkkua tai possupaistia) sekä viiden eri sortin kyljykset. Googletellessani vähän kaikenlaista päädyinkin lukemaan Kaksplussan keskustelupalstaa (mikäpä tie oikeastaan ei veisi Kaksplussan tai Vauva-lehden keskustelupalstalle), jossa nimenomaan kyljykset nostettiin vahvasti 1980- ja 1990-lukujen perusmurkinaksi. Ruokalehtien perusteella on vain oltava samaa mieltä. Lehdissä lisäksi mainostetaan, ja joidenkin ohjeiden pohjanakin käytetään lukuisia erilaisia valmisruokia tai niiden osia. 1990-luku tarjosi jälleen hurjan määrän uusia valmisruokia ja herne-maissi-paprika vilahtelee ruoan jos toisenkin lisukkeena.

Itselleni ehkä kaikkein ysärein ruokamuisto on tämä: joka ikinen sunnuntai kanaa ja riisiä. Kana saattoi olla kuivalla pannulla paistettua tai kastikkeen verhoamaa, mutta kanaa se joka tapauksessa aina oli. Riisi valmistettiin modernisti mikrossa ja kerta toisensa jälkeen se oli maustettu currylla niin, että se oli aivan keltaista. Siinäpä se vuosikymmen kului: MTV3:n ja Nelosen nuortenohjelmaputket Beverly Hills 90210:sta Roswelliin, Viiden jutusta Dawson's Creekiin, Jyrki Countdownista Felicityyn, loppuun vuodenajasta riippuen Mika Häkkinen formuloissa Hungaroringilla tai Mika Saukkonen ja Sakke Pietilä oransseissa takeissaan Hakametsässä. Snif.

Ylipäätään tavallisina arkiruokina näkisin muun muassa nämä: kinkkukiusaus ja makaronilaatikko, makkara- ja nakkikastike, jauhelihakastike, lihapullat, jauheliha- ja makkarakeitto. Kanaa muodossa jos toisessakin. Toisinaan leivottiin uunipellillinen pizzaa, mikrossa sai nopeasti aikaan lämpimiä voileipiä. Joskus kalapuikkoja, muusi oli herkkua. Ulkona käytiin syömässä lähinnä äitien- ja isänpäivänä. Kaupanhyllystä löytyi tietysti niin maksalaatikkoa kuin kuorettomia nakkejakin, mutta suosiossa olivat myös pizzat, tutummin roiskeläpät.

Loppuun tämä Eldoradon mainos, koska se kokoaa yhteen niin paljon. Pizza yhtenä vuosikymmenen suosikkiruokana, puolivalmisteiden käyttö ruoanlaitossa ja ah miten ihanan samea ja utuinen ysärilook! 1990-luvun ruokakuvalook eroaa vuoden 2013 lookista erityisesti sumeutensa lisäksi siinä, että nykyään kaikki ruoat pitää kuvata suoraan ylhäältäpäin. 1990-luvun lehdissä sellaiset kuvat ovat erittäin harvassa.

Eldoradon mainos vuodelta 1994.


Jakakaa toki kanssani omat vuosikymmenen ruokamuistonne!
Mikä oli inhokki- ja suosikkikouluruokasi, mitä teillä kotona aina syötiin?



LÄHTEITÄ JA LISÄÄ TIETOA SITÄ JANOAVILLE:

Lyhyt yleiskatsaus suomalaiseen ruokakulttuuriin 1900-luvulla, tosin jo vuodelta 1999, löytyy täältä.

Visa Heinosen artikkeli Nälkämaasta moderniksi kulutusyhteiskunnaksi täällä.

Eri vuosikymmenien ruokaympyröihin voit tutustua Suomen Kuvalehden jutussa.



4 kommenttia:

  1. Itse olin 90-luvulla ala- ja yläasteella, kouluruuista herkuimpia oli esim. pinaattiletut ja makaronisalaatti, sekä pinaattikeitto. Tykkäsin myös koulun nakkikastikkeesta kumiperunoista huolimatta, ja puuropäivät oli myös kivoja. Uunimakkara oli kanssa ihan jees, mutta vuosituhannen tällä puolen, kun olin jo lukiossa, tuli kasvisruokavaihtoehdoksi makkaran tilalle mozzarellatikut. Ne oli ihan parhaita, ja jos pitää yksi kouluruokasuosikki nimetä, niin mulla se oli nuo mozzarellatikut :) No, ja pinaattiletut.
    Inhokit olivat ehdottomasti kaalilaatikko (josta nykyisin kyllä tykkään), kalakeitto, sekä lihakeitot ja -kastikkeet, koska liha oli aina niin sitkeää ettei sitä saanut alas millään :P

    Kotona meillä syötiin usein muusia ja nakkikastiketta, lihapullia, makkarakeittoa, makaronilaatikkoa, ja kanaa ja riisiä. Ja ranskalaisia ja nakkeja, joka oli muksuna kai mun lempiruoka. Myöhemmin meillä oli sitten myös pizzaa ja esim. tortilloja.

    VastaaPoista
  2. Kouluruuasta on päälimmäisenä jäänyt mieleen se, että tarjolla oli aina keitettyjä perunoita. Joka päivä ala-asteelta lukioon, ei puhettakaan riisistäv tai pastasta. Olkoot pääruokana lihaa, kalaa tai kasviksia niiden kanssa oli aina keitettyjä pottuja, ei koskaan edes muussattuna eikä paistettuna...

    VastaaPoista
  3. Olipa mielenkiintoinen juttu :) Josta sain ideankin, nimittäin muistin että pitää tehdä mustaherukkahilloa!

    VastaaPoista
  4. Meillä oli ala-asteella oma keittiö, jossa hääräsi ihana keittäjätäti apulaisensa kanssa. Vaikka aloitinkin koulutien pahimman laman kourissa, se ei onneksi näkynyt koulumme ruuassa. Vasta yläasteella 2000-luvun alussa ruoka alkoi olla aika surkeaa. (?!) Ei ollut epäilystäkään, mistä kunnassa säästettiin.

    Kouluruokien lemppareita olivat paneroidut kalapalat tilli-kermaviilikastikkeessa, riisipuuro ja mehukeitto sekä currykanakastike. Inhosin kaalilaatikkoa ja silakkapihvejä. Söimme aina omassa luokassa, jonne ruoka tuotiin kärryillä ja isompana laatikoissa kantaen. Meillä oli aina oikeat juomalasit.

    Ruokalaan ja kehnoon kouluruokaan tutustuin tosiaan vasta yläasteella. Vetistä kinkku- tai tonnikalakiusausta alkoi olla luvattoman usein, samoin keitto- ja puuropäiviä. Melkein kaikki ruuat olivat joko liian suolaisia tai mauttomia. Broiler-pastavuokaa muistelen kuitenkin lämmöllä. :)

    Hauskaa on se, että kun nyt aikuisena olen tehnyt sijaisuuksia, olen aina syönyt ihan mielelläni koululounasta. Salaattipöytä on ilahduttavasti laajentunut sekä ylä- että alakouluissa. - Tai sitten mulla on käynyt tuuri koulujeni suhteen. Meillä oli vain yhtä salaattia.

    Kotona syötiin usein broilerin koipi-reisiä riisin kanssa. Lihapullat, nakkikastike, spagetti ja jauhelihakastike ja Janssonin kiusaus olivat myös yleisiä. Ja viikonloppuisin ranskalaiset ja nakit! Salaattia oli vain grilliruuan kanssa. Mitään kovin juhlavaa meillä ei yleensä laitettu (paitsi jouluna). Joskus äiti laittoi uunipussiin kyljyksiä, perunoita, porkkanoita ja sipulia. Lihasta tuli sitkeää ja myöhemmin tajusin, että se oli myös aika mautonta... 90-luvulla ei mausteita kyllä käytetty muutenkaan. Paprikajauhe, curry ja valkopippuri taisivat olla ne eksoottisimmat.

    Vanhempien avioeron myötä aukesikin uusi maailma. Isäni vaimo loistaa keittiössä. Muistan, kuinka 11-vuotiaana ihmettelin ja ihailin hänen kaapeistaan löytyviä aineksia. Couscousia, täysjyväpastaa, mausteita mausteiden perään, tuoreita yrttejä, erilaisia jauhoja... Ja minä sain auttaa valmistuksessa! Varmasti olisin kotonakin saanut, mutta ei se kai olisi ollut niin mielenkiintoista. (Anteeks laiskuuteni, mude)

    Ilolla otin kyllä vastaan 2000-luvun, joka toi maailman maut maalaistenkin pöytään!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)