maanantai 26. elokuuta 2013

"Se on kuin yö!" - Disneyn animaatioita

Meillä kotona vhs-kasetit rahisivat ahkerasti videoissa. Miltei kaikki kasetit olivat täynnä televisiosta nauhoitettua ohjelmaa. Meidän lasten kohdalla se tarkoitti aika pitkälti Muumeja, Babaria ja Matkaa maailman ympäri 80 päivässä, muitakin oli, kuten Tiinaa ja Marikkia ja yksittäisiä jaksoja Pikku Kakkosta. Kaupasta ostettuja videoita oli aika vähän - niihin kuului tietysti Spice Girlsin Spiceworld-elokuva. Yksi ryhmä oli kuitenkin nimenomaan näillä ostetuilla videoilla edustettuna, ja ne olivat Disneyn piirretyt elokuvat.



Vuonna 1923 perustettu The Walt Disney Company on tuottanut maailmaan upeita animaatioita jo 90 vuoden ajan. Disneyn ensimmäinen täyspitkä animaatioelokuva, yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista Disneyn elokuvista on vuonna 1937 ensi-iltansa saanut Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Se oli meilläkin kotona vhs-nauhalla. Monia muitakin Walt Disneyn vanhoja piirroselokuvia julkaistiin 1990-luvulla, ja yhden jos toisen kotoa niitä löytyi. Vanhempia tuotoksia olivat muun muassa Pinokkio (1940), Fantasia (1940), Dumbo (1941), Bambi (1942), Tuhkimo (1950), Liisa Ihmemaassa (1951), Peter Pan (1953), Kaunotar ja kulkuri (1955), Prinsessa Ruusunen (1959), 101 Dalmatialaista (1961), Viidakkokirja (1967), Aristokatit (1970) ja Robin Hood (1973).

1990-luku toi mukanaan myös uusia Disney-seikkailuja, joita monet kävivät tietysti katsomassa elokuvateattereissakin. Näitä 90-luvun julkaisuja olivat muun muassa nämä: Pieni Merenneito (1989 - joo, melkeen 90-lukua kuitenkin...), Kaunotar ja Hirviö (1991), Aladdin (1992), Leijonakuningas (1994), Pocahontas (1995), Notre Damen Kellonsoittaja (1996), Hercules (1997), Mulan (1998) sekä Tarzan (1999).

Mieletön määrä hienoja klassikoita!

Kuva: Wikipedia


Disneyn on lisäksi ollut mukana tekemässä monenlaisia muitakin animaatioita, kuten Toy Storeja. Unohtaa ei sovi myöskään klassikkoelokuvien lukuisia jatko-osia eikä kymmeniä tv-sarjoja, mutta oma katseeni on nyt kuitenkin näissä klassisissa piirrosanimaatioissa.

Leijonakuningas on Disneyn kaikkien aikojen suosituin elokuva, ja kaikkien aikojen kaikkien elokuvien listalla se on jopa sijalla 23. Se oli Disneyn ensimmäinen elokuva, jossa ei ollut yhtään ihmishahmoa eikä minkäänlaista viittausta ihmisiin. Suosioon salaisuus? No ehkä se salaisuus olivat kuitenkin upea tarina (Mufasan kuolema, snif!) ja komeat kuvat hyvillä lauluilla höystettynä. Yksi ystäväni on varmaan iloinen siitä, että suomalaisversiossa nuorta Simbaa ääninäyttelee Tenavatähti-tähti Christopher Romberg.





Meillä kotona siskon kanssa videohyllystä löytyivät Tuhkimo, Lumikki, Pieni Merenneito, Kaunotar ja hirviö, Leijonakuningas sekä Aladdin. Mukana oli myös Fantasia, mutta se oli aivan liian taiteellinen, jotta sitä olisi tullut katsottua. Suurin suosikki näistä oli Tuhkimo, ja mielestäni syy siihen oli ilmeinen. Muihin verrattuna Tuhkimo ei ollut kovinkaan pelottava tai ahdistava. Ei kammottavaa Ursula-mustekalaa tai sitä hirvittävää hetkeä, kun Ariel-merenneito muuttuu ihmisestä takaisin merenneidoksi laivan kannella, ei hirvittäviä kuolemanhetkiä Leijonakuninkaan tai Bambin tapaan... Tuhkimo oli pikkusiskolleni jotenkin hieman vaikea sana, joten meillä Tuhkimoa kutsuttiin nimellä Mihmimo. Hmm... Kiva yksityiskohta kuitenkin :)

Disneyn elokuvat ovat sisältäneet kaikkea pelottavaakin, mutta silti ne ovat takuuvarmaa katsottavaa lapsille. Katsovatkohan 2010-luvun lapset myös näitä vanhempia elokuvia? Tarinat perustuvat osittain perinteisiin, tunnettuihin satuihin tai muihin legendoihin, ja asetelmat ovat hyvin perinteisiä. Noustaan ryysyistä rikkauksiin, hyvä voittaa pahan, prinssi on etäinen luonteeton komistus taustalla, äitipuolet ovat pahoja ja jostain pöllähtää varmasti apujoukkoja, ovat ne sitten metsän eläimiä tai puhuvia huonekaluja.




Disneyn vanhat klassikkoelokuvat - luettakoon niihin nyt suurin osa 90-luvunkin elokuvista, sillä minulle ne tottakai ovat klassikoita - ovat ihania. Vaikkakin kyllä sen Quasimodon olisi pitänyt saada Esmeralda, miksi vain komeat saa kaikki kauniit naiset... Elokuvissa on kuvattu vakaviakin aiheita, kuolemaa tietysti, mutta muutenkin vaikeita ja vakavia juttuja, kuten vaikkapa Pocahontasin teemat alkuperäiskansojen asemasta ja kolonisoijien luontosuhteesta. Toisaalta osa elokuvista on enimmäkseen vaan hauskoja, kuten vaikkapa Robin Hood. Suomeksi tehdyt versiot ovat myös hyviä, erityisesti 90-luvulla tehtyjä on joku muukin kehunut hyvin tehdyiksi, ja mielestäni repliikit ovat hyvin suomennettuja ja dubbaajat sekä laulajat taiten valittuja. 

1990-luvulla Disneyn leffat olivat vahvasti esillä, sillä kaupoista löytyi jos jonkinlaista koulutarviketta ja tarraa. Ainakin pari kirjoitussettiä oli varmasti minullakin, joiden lisäksi ainakin Aladdin-postikorttikirja sekä Kaunotar ja hirviö -tarroja. Ja niin, olin unohtaa: kaikki ne Barbie-nuket! Itseltäni löytyi Esmeralda-nukke. Tiedän, että tuttavapiirissä on ollut ainakin Pocahontas-nukkeja, muistaisin nähteeni myös jonkun Prinsessa Ruususenkin. Disney-hahmoja löytyi myös joka sortin vaatteista, repuista, pyyhkeistä ja ties mistä.



Omaa suosikkia tästä elokuvien kavalkadista on hieman vaikeaa valita. Vaikka Tuhkimoa tuli lapsuudessa tahkottuakin eniten, taitavat suosikkejani silti olla Kaunotar ja hirviö, Aladdin ja ehkä Pocahontas. Muutamat laulut ovat myös jääneet lähtemättömästi niin minun kuin maailman kollektiiviseen muistiin. Niinkuin vaikkapa Hakuna matata. Omia lemppareita lienevät ainakin Aladdinin Arabian yöt, Pienen merenneidon Aalloissa siis sekä Pocahontasin Tuulen värit.

On hauskaa huomata, etteivät Disneyn elokuvat ja etenkään Disneyn prinsessat ole kadonneet yhtään minnekään. Kaupathan pullistelevat nykyään monenlaisia vaaleanpunaisia prinsessa-tuotteita, joissa heiluvat tärkeimmät hahmot Lumikista Jasmineen, Esmeralda sen sijaan ei ole mikään todellinen prinsessa tässä yhteydessä. Lisäksi netistä löytyy monia kuvakoosteita, joissa on esimerkiksi taiteellisia kuvia prinssessoista tai kuvia siitä, miltä he tosielämässä näyttäisivät. Disneyn elokuvat on tietysti hyvä kohde kaikenlaisille vitseille ynnä muulle sellaiselle, koska ne ovat yleisesti niin tunnettuja.

Mitkä ovat teidän suosikkejanne Disneyn piirretyistä elokuvista?
Entä onko suosikkilaulua?

--

Helmetin sivuilla kirjastotyöntekijä kertoo omista Disneyn suosikeistaan artikkelissa Disneyn piirrosklassikot aikuisen silmin. Kiva juttu! Hän muun muassa pitää 1990-lukua Disneyn kulta-aikana johtuen vuosikymmenellä tehdyistä hyvin monipuolisista, myös seikkailullisista ja aikuisia kiinnostavista elokuvista.

19 kommenttia:

  1. 1990-luvun Disney-elokuviin liittyy toki myös kiinnostava, elokuvien katselun muutokseen liittyvä aspekti! Kun videonauhurit vakiintuivat kotitalouksiin 1980-90 -lukujen aikana, eritoten Disneyn Home Videot olivat hittituotteita kaupoissa ja videovuokraamoissa. Varhaislapsuudesta muistan toki ajan, jolloin elokuvat katsottiin suuren jännityksen saattelemana kertaalleen elokuvateatterissa - kunnes sitten myöhemmin vhs-kasetteja saattoi kuluttaa puhki kotisohvalla. Jännää. :D

    Disney-piirretyistä löytyy runsaasti lemppareita, mutta ehdottomia suosikkejani ovat aina olleet Bernand ja Bianca -filmit, sekä (tietenkin!) Leijonakuningas. Niiden elokuvien repliikit eivät kenties koskaan katoa muistini sopukoista.

    VastaaPoista
  2. Yay Disney! ;) Suomalaisten duppaukset on kyllä laadukkaita! Suomenkielinen Aladdinhan sai palkinnonkin parhaasta duppauksesta ja ilmeisesti Leijonakuningaskin on saanut jonkinlaista mainintaa.

    VastaaPoista
  3. Hei, löysin blogiisi vasta jokunen viikko sitten mutta heti siitä lähtien olenkin makustellen rauhassa lueskellut kaikki postauksesta alusta loppuun! Mahtavaa, hienoa että blogiviidakosta löytyy jotain erilaista. Mullakin on (jo ennen blogia) pyyhkäissyt kaihoisa nostalgiapuuska! Tytär alkaa olla siinä iässä että mamin vanhat lelut kiinnostaa enemmän ja enemmän joten niitä onkin kaivettu ja pesty urakalla. Voi mitä muistoja se nostaakaan! Mummulaan viritettiin vanha videonauhuri joka jaksaa vielä vhssiä pyörittää. Kyllä siinä naurun remakat pääsi mulla ja siskolla kun vanhat piirretyt avautuu vitsiensä ja komiikan puolesta aikuisena ihan eri tavalla kuin lapsena. :) Aladdin on edelleen mun suosikkielokuva Disneyn tuotannosta!

    VastaaPoista
  4. Lainasin tässä taannoin koti-illan viihdykkeeksi Kaunottaren ja hirviön. Osasin sen suurinpiirtein ulkoa, koska se oli lapsena suosikkini. Hyvä se oli edelleen. Katsoin sen sekä dubattuna että originaalina ja täytyy sanoa että dubattu versio ei hävinnyt yhtään alkuperäiselle. Joissain elokuvissa osa vitseistä on jopa parempia, ainakin siis 90-luvulla dubatuista.

    Omia suosikkejani olivat Leijonakunginas, Aladdin, Kaunotar ja hirviö ja Toy Story. Vähiten tykkän Notre Damen kellonsoittajasta ja Mulanista. Ehkä niille pitäisi antaa näin aikuisena uusi mahdollisuus.

    VastaaPoista
  5. 90-luvin muksuna tuli jatkuvasti katsottua Disneyn klassikoita. Hämärä muistikuva on Leijonakuninkaan ja Pocahontasin näkeminen elokuvateatterissa, mutta täysin varma en ole että olinko mukana. Ensimmäinen selkeä leffateatterimuisto oli kyllä Tarzanista, oli niin hienoa nähtä jätkä lentämässä liianilla ja puhumalla Peter Franzenin äänellä. Rakastan vieläkin näitä vanhoja suomidubbeja. Suosikkielokuva Disneyltä lapsena oli Aladdin, mutta näin aikusena senkin ohi on loikannut Bambi (jonka vanha dubbaus on muuten tehty jo 60-luvulla). Tuhkimo ja Notre Damen kellonsoittaja tulee myös tuohon kärkeen. Suosikkilauluni varmaankin on tuosta vanhasta Bambin dubista oleva Sävelmä tää, jonka tulkitsee Jukka Kuoppmäki.

    VastaaPoista
  6. Jostain kumman syystä nuo biisit ovat muutenkin soineet eilen ja tänään päässä :) Ja löysin itseni tänään Anttilan Disney-hyllyltä. Mutta siellä oli vain jatko-osia, plääh. Paitsi Viidakkokirja oli isosti esillä, se on juuri ilmestynyt dvd+bluraypakettina :)

    VastaaPoista
  7. Sävelmä tää Jukka Kuoppamäen tulkitsemana, ah ihanuutta! Eräs ystäväsi on tosiaankin iloinen siitä, että hieno mies (no, tuolloin vasta poika) Christopher on Leijonakuninkaassa. Suomi-dubbaukset ovat kyllä ehdotonta huippua, usein parempia kuin alkuperäiset, samoin etenkin suomalaisten prinsessojen äänet ovat usein alkuperäisiä paremmat.

    VastaaPoista
  8. Disneyn klassikkoihin ei kyllä kyllästy koskaan. Samoin ainakin noissa aikasemmissa elokuvissa tuo musiikkipuoli on tosiaan ollut taianomaista. Näitä 2000-luvun kaikkia leffoja en ole viitsinyt edes katsoa, kun ei nuo animaatiot niin hienoja ole kuin oikeat piiretyt.

    Ja suosikin valitseminen on kyllä liian vaikeaa. Leijonakuningas on mieletön, samoin Tuhkimo, Pieni merenneito, Ruusunen, Kaunotar ja kulkuri/hirviö... UUdemmista tuo Prinsessa ja sammakko oli positiivinen kokemus. Kuten luvattiin, sehän oli ihan kuin vanhat prinsessapiirretyt. :D

    VastaaPoista
  9. On vaikea valita yhtä parasta! Ysärit Leijonakuningas sekä Kaunotar ja Hirviö ovat mielestäni visuaalisesti upeimmat. Leijonakuninkaassa on myös upea musiikki. Kaunottaren ja Kulkurin tarina vaan on niin ihana. Tarzanissa Kala ja Phil Collinsin soundtrack veivät sydämeni. Aladdinista muistuu mieleen Jagon hulvaton "Naima-ongel-mmaaa!" -rääkäisy ja toki hieno A Whole New World -kohtaus.

    Disneyn taika piilee mielestäni juuri siinä, että siellä ollaan tarkkoja dubbausten laadusta. Asia, joka suuresti lämmittää lingvistin mieltä. :) Dubatut laulutkin ovat usein yhtä hyviä tai jopa parempia kuin alkuperäiset, mikä ei kaikilla firmoilla toteudu - usein lauluja ei edes vaivauduta kääntämään.

    Bambista, Pinokkiosta ja Fantasiasta en ole koskaan oikein välittänyt.

    Hienoin biisi? Circle of Life.

    VastaaPoista
  10. Ah, tuo kirjastotyöntekijäkin mainitsee nuo hyvät dubbaukset. Notre Damen kellonsoittajan näin kokonaan vasta viime keväänä, ja huomasin myös, että se on oikeastaan ihan eri elokuva lapsille ja aikuisille.

    VastaaPoista
  11. Leijonakuningas on ehdottomasti parhain elokuva mitä oon nähnyt ja siitä on kissanikin nimensä saanut eli Simba. ;)

    Oon lisännytkin pari nuita 90-luvun elokuvia jo teemaviikon listalle julkaistavaksi. :)
    xoxo Mella

    VastaaPoista
  12. "Musafan kuolema, snif!" se on Mufasa.

    VastaaPoista
  13. voi ei mikä typo, anteeksi! :S

    VastaaPoista
  14. Voi eeii mitä nostalgiaa! Tuli ihan kylmät väreet ja ikävä helppoa lapsuutta!

    VastaaPoista
  15. Haha, mullakin oli Esmeralda ja Phoebus nuket ! Ja sit löyty viel Megara -barbikin. :D

    Muistan kuinka kateellinen olin serkulleni sen Esmeralda nukesta, ku noi nuket myytiin eri vaatteiden kanssa. Mulla oli toi Esmeraldan juhla mekko ja serkulla taas sit se perus asu, ja tottakai mä oisin niin halunnu sen perus puvun sille sit! : D

    VastaaPoista
  16. Mä oon syntyny -86, ja ensimmäinen elokuva minkä näin leffateatterissa (tosin tuskin sillon kukaan käytti termiä "leffa") oli Pieni Merenneito. Edelleen kovin lähellä sydäntä. Sydäntä tosin riipii, että se on pitäny mennä dubbaamaan uusiksi, mä en suostu edes kattomaan sitä 90-luvun lopun kammottavaa viritelmää... Ne laulaaki ihan väärin! Tinkeliharava on aina tinkeliharava, eikä sitä sovi muuksi muuttaa.

    VastaaPoista
  17. Leijonakuningas oli aivan ehdoton suosikki! Muistan odottaneeni kuumeisesti kyseistä elokuvaa nähtyäeni leffatrailerin telkkarissa. Ja äidin kanssa se sitten käytiinkin katsomassa elokuvateatterissa (oli muuten ensimmäinen kertani elokuvateatterissa, joten senkin takia kyseisellä elokuvalla on "tunnearvoa"). Leffateatterin jälkeen odotettiinkin kuumeisesti vhs:n ilmestymistä, johon säästin viikkorahani. Löytyy muuten vieläkin tuo kyseinen vhs-kasetti tallessa. Sitä tuli katsottua monen monta kertaa. Aina uudestaan ja uudestaan. Ja siskoni kanssa suosikkileikki oli myös, että laitettiin Leijonakuningas pyörimään, äänet pois ja "dubattiin" elokuva itse. Tietty roolit jaettiin aina aluksi. Se oli aika hauskaa :D

    VastaaPoista
  18. Saiccu:
    Eikä miten ihana muisto! Hymistelin täällä koneen ääressä ääneen, hihi.
    Varmaan aika monille ikäpolvemme ihmisille Disneyn piirretyt on olleet ensimmäisiä leffateatterivierailuja. Omalla kohdallani se oli Notre Damen Kellonsoittaja, ainakin jos muistan oikein. :)

    VastaaPoista
  19. Etenkin Leijonakuningas, Pocahontas ja Aladdin -Jafarin paluu olivat suosikkejani. :) Se on jäänyt ikuisesti mieleeni, kun odotimme äidin ja siskon kanssa aamulla Prisman parkkipaikalla ovien avautumista, kun Leijonakuningas tuli VHS:nä :D Ja heti kotiin katsomaan!

    Hassua on miten nuo monien disney elokuvien laulujen sanat jää mieleen:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)