Äänikirjamaisema

Tästä aiheesta minun on jo hetkinen pitänyt kirjoittaa, mutta vasta jokin aika sitten sain aikaiseksi hankkia pari aiheeseen liittyvää valokuvaa. Nyt siis aiheena äänikirjat kaikessa monimuotoisuudessaan!

Tältä se näytti kohdallani noin vuonna 1990:



Jotkut nykylapsetkin kaiketi kuuntelevat näitä lasten äänikirjoja, joissa tarinaa kuunnellaan äänitteeltä ja sitä voi samalla seurata kirjasta. PLIM PLOM käännä sivu. Aiheeseen liittyvä upea nettilöytöni on KenNetti-sivusto, johon sivun ylläpitäjä on kerännyt älyttömät määrät tietoa näistä musiikkisaduista. Mene sinne PLOP PLOP tästä

Walt Disneyn tarinoita tarjoavat musiikkisadut tulivat suosituiksi 1980-luvun alusta alkaen. Musiikkisatu oli nimenomaan Kirjaliton omalle tuotteelleen antama nimi, mutta kyseessä olivat siis perinteiset c-kasetti+kirja-yhdistelmät, äänikirjoja mielestäni. Ne perustuivat 1970-luvulla Yhdysvalloissa julkaistuihin Disneyn Read-along-paketteihin ja Suomessa ne tuotti itse Matti Ranin. Tuolla Kennetin sivuilla on ihan valtavasti tietoa tästä tuotantoprosessista sekä eroista Suomessa ja muualla tehdyistä Read-along-kirjoista - sekä tietysti satujen ääninäyttelijöistä.

1990-luvulla Kirjalito teki musiikkisaduista uusia versioita, ja niinpä esimerkiksi Prinsessa Ruususesta on olemassa kaksi erilaista musiikkisatua. Kirjalito on lisäksi julkaissut Musiikkisatu-termin alla paketteja, jotka eivät ole Disneyn satuja. Ilman Musiikkisatu-termiä on lisäksi julkaistu monia satuja, kuten Muumeja. Kenneth Sundberg kirjoittaa sivuillaan nykytilanteesta näin: "2000-luvulla Egmont Kustannus Oy on yrittänyt keksiä uusia tapoja julkaista Disneyn Musiikkisatuja. CD-levyille ne ovat päätyneet sekä kirjojen kanssa että ilman - ja kuten esimerkiksi Matti RanininLumikin tapauksessa, laulut pois editoituina (2007). Tuntuu kuitenkin siltä, että yli kahdenkymmenen vuoden takaiset Raninin & kumppaneiden lämminhenkiset kuunnelmat eivät sivunkääntöäänineen ja muine nostalgisine piirteineen välttämättä löydä paikkaansa nykyisestä toimintaa pursuavasta virtuaalimaailmastamme." Koko historiikin löydät tuolta KenNetin sivuilta. Siellä on muuten myös listattuna nuo musiikkisadut mm. julkaisuvuosineen sekä ääninäyttelijätietoineen. Mikä aarreaitta! 

Omista musiikkisaduistani on jäljellä kutakuinkin tämän verran:


Näiden kaikenmoista kuvasatujen lisäksi viittaan kuitenkin äänikirjoilla myös niihin oikeisiin äänikirjoihin. Niihin, joissa ei tosiaan seurata tarinaa kirjasta, ei kuulu plim plom eikä kuoro laula yhtikäs mitään. Jossain vaiheessa ala-asteuraani aloin kuunnella kirjoja vanhoilta kunnon c-kaseteilta, joita kotikaupunkini kirjasto tarjoilikin laajasti. Jotkut lukijat tulivat suosikeikseni, ja ainakin Kaisa Ikolan Hullu luokka -kirjoja sekä Tuula Kallioniemen Tossavaiset -kirjoja kuuntelin lukuisia kertoja ja tietysti luin ne paperiversioina siihen päälle. Yksi ystäväni on kaiholla muistellut erityisesti Jukka Parkkisen Suvi Kinoksen seitsemän enoa -äänikirjaa.

Tässä pieni osa nykyään lähinnä varastosta löytyvistä äänikirja-aarteista. Cd-levyiltähän näitä nykyään kuunnellaan, ja taitaa sekin pian olla vanhanaikaista.

Löytyykö tuttuja?

Millaisia ääniaarteita täältä löytyykään!


Yksi suurimmista omista suosikeistani - Hullu luokka hoitaa hommat. Lukijana mahtava Juhani Rajalin.



Mikä lie siinä on, että nykyään en jaksa keskittyä äänikirjoihin viittä minuuttia kauempaa. Vai yritänköhän vähän liian vaikeita teoksia, venäläisiä klassikoita ja sellaisia. Ehkä Hullua luokkaa jaksaisinkin kuunnella :D

Loppuun tietysti musiikkisatu! Youtube-valikoima on pieni, joten tässä teille Mulan vuodelta 1998. "Muista kääntää sivua aina kun kuulet tämän äänen". Tilulilulei! Valitettavasti kirjaa ei tässä ole teille tarjota.


Kommentit

  1. Me lainattiin parin kaverin kanssa lähikirjastosta Bert-kirjoja äänikaseteilla. Teinipojan toilailuja aikuisen miehen lukemana oli jotenkin järjettömän hauskaa seurata, etenkin niissä pikkutuhmissa kohdissa.

    VastaaPoista
  2. Mä muistan Viisikoiden äänikirjaversiot :)

    VastaaPoista
  3. Mun suurin suosikkini oli Pekka Autiovuoren lukemana Philip Ridleyn kirjoittama Dakota. Löytyisköhän sitä vielä jostain...?

    VastaaPoista
  4. Meillä oli noita Disneyn äänikirjoja, Pupu Tupunaa ja jokunen Muumikin. Kirjastosta meille lainattiin ainakin Melukylän lapsia ja muistaakseni myös Peppiä ja Eemeliä. Niitä sitten kuunneltiin äidin vanhalla mankalla. :) Taisin lopettaa äänikirjojen kuuntelun päästessäni kunnolla kirjojen makuun.

    En olisi muistanut tuotakaan juttua ilman postaustasi. :)

    Ollaan miehen kanssa kuunneltu pitkillä automatkoilla Vaarallinen juhannus, Muumipappa ja meri, Veikko Huovisen Kylän koirat ja Sunes jul. Enemmänkin voisi kuunnella ja varsinkin sellaisia teoksia, joita ei ehkä muuten tulisi luettua.

    VastaaPoista
  5. Voi.. Röllin tarinoita kuuntelin todella usein ja meiltä löytyy edelleenkin kasetit kotoa. Myös tykkäsin kauheasti sellaisen hömelön noidan tarinoista. En nyt muista kuollaksenikaan minkä niminen se oli mutta rakastin yli kaiken. Myös nämä Disneyn äänikirjat oli ehdottomia suosikkeja. Varsinkin mieleen on jäänyt Aku Ankan tarina siitä kun se oli sademetsässä ja siellä oli se ilkikurinen lintu, joka kiusasi Akua koko ajan. Muisti on vain niin huono, että aika kehnosti muistaa tarkat nimet :p

    VastaaPoista
  6. Aaah... Mä jotenkin veikkaan, että Salon kirjasto ei ole auki sunnuntaisin, muuten hyppäisin hetimiten pyörään selkään.

    VastaaPoista
  7. Mun suosikkiäänikirjat pienenä oli Päivikki ja Mestaritontun seikkailut ja niitä lainasin tiuhaan kirjastosta. Oli itseasiassa pakko lähettää kirjastoon postia ja ottaa vaikeimman kautta noiden kirjojen nimet selville kun oli päässyt vuosien varrella unohtumaan. Onneksi kokonaiset teokset löytyi tekstitiedostoina netistä, tuli ihanan nostalginen olo niitä lukiessa. Itselläni oli omana Tuhkimo, tosin ei Disney-versiona, sekä joku Disneys oma kasettikirja jossa oli akuankat ja mikkihiiret lapsihahmoina. Se Tuhkimo-kasetti saattais varmaan löytyä vieläkin hyllyn perukoilta jos oikein etsisin...

    VastaaPoista
  8. Ao niin ja Otto-nallea oli monta kasettikirjaa omana tai sitten ne oli usein kirjastosta lainassa, tykkäsin hirveästi ainakin siitä missä Otto kävi Lapissa sekä siitä missä nalleystävämme vieraili huvipuistossa.

    VastaaPoista
  9. Voi ei nuo on niin hyviä! Edelleen tallessa kasetit, kirjat ovat valitettavan monesta kadonneet :(

    Hassu juttu: töissä päiväkodissa lapset kuuntelevat satuja cd-levyltä, itsekin siis olen niitä ohimennen sattunut näin aikuisiällä kuulemaan enkä ollut uskoa korviani, kun ekoja kertoja kuulin Tuhkimon ja Arielin: tarina on ihan sama kuin silloin 90-luvulla! Jopa niin sama, että cd-levyn lopussa sanotaan "Jos haluat kuulla tämän tarinan uudestaan, riittää kun käännät kasetin" ;) Odotan sitä päivää, kun joku nappula tajuaa tuon ja kysyy "Mikä kasetti?" :D

    VastaaPoista
  10. Hassua, mitenhän ihmeessä kuvittelin et äänikirjat oli suhteellisen uus juttu ja keksittiin vasta cd:itten myötä? :D Vaikka oli itelläkii näitä Disneyn miniäänikirja+kirja-komboja.

    Anyway, muistan iteltäni löytyneen ainakii Leijonakuningas ja 101 Dalmatialaista. Muistan myös jonkun Aristokatit-kirjan, mut en oo varma kuuluko siihen kasetti. Itellä ku ei sitä ollu koskaan videolla mut joskus joltain sen lainasin kyllä.
    Leijonakuninkaasta taas muistan sen miten siinä mainittiin jotain asioita mitä elokuvassa ei, kirjan lyhyydestä huolimatta. Mm. se, että Nalan äidin nimi on Sarafina :D Ja mielsin sen tietty Simban äidin, Sarabin, siskoks.
    Myöskään 101 Dalm. en koskaan omistanu videolla, mut serkuilla se tuli katottua monesti. Viitisen (vaiko enemmän jo?) vuotta sitten ostin sen kuitenkii itelleni dvd:llä :)

    Saattohan noita muitakii olla. Kasetteja oli ainakii paljon (mm. Pocahontas-soundtrack, jota vihasin. Se tuntu niin lyhyeltä ja laulut oli ihan typeriä. Serkun lempileffa mut ite oon kattonu sen ehkä kerran tai kaks penskana enkä ainakaan sillon tykänny yhtään :D).

    VastaaPoista
  11. Hyvä artikkeli - tuli eteen kun googlailin omaan blogiini juttua satukaseteista. En lainaa kuvia vaan pistän vain linkin tänne.

    Kiitos!

    (kuuntelussa.blogspot.fi)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, muru! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pikaopas: 90-luvun teemabileet

Ysäri-tietovisa

Lelukirja, aika varma joulun merkki

Kaupan kylmähyllyllä - Valion 1990-luvun tuotteita

90-luvun korut: papukaijat, tarrakorvikset ja kaulapannat

Suosituinta musiikkia elokuussa 1997

Anttilan syysmuotia vuodelta 1993

Omo-info, kuinka voin auttaa?