Pelottavia hetkiä Muumilaakson tarinoissa

Aiemmin viime syksyn puolella kirjoitin Pikku Kakkosen pelottavista ohjelmista: paitsi Varokaa heikkoa jäätä -varoituksesta, niin myös Pelle Hermannin kepakosta sekä Röllistä. Nyt ajattelin keskittyä vain yhteen ohjelmaan, Muumilaakson tarinoihin, sillä siinähän kaikenlaisia pelottavia juttuja vasta piisasikin!

Vuosina 1990-1991 tehty animaatio Muumilaakson tarinoita on kestosuosikki, sillä sitä on jälleen alettu näyttää alusta saakka, ties kuinka monetta kertaa. Jaksoja tuntuu pyörivät oikeastaan ihan kokoajan TV2:lla. Nykyään jaksot löytyvät myös Youtubesta sekä dvd:lla. Lapsena meillä oli vhs:lle nauhotettuina reilut 70 jaksoa. Niitä sitten kelattiin ees ja taas, katsottiin alusta loppuun, ja minulla ja siskollani oli tietysti omat suosikkijaksot. Itse pidin erityisesti juhannusjaksoista, jotka perustuivat Tove Janssonin Vaarallinen juhannus -kirjaan sekä majakkasaariseikkailusta, jonka pohjana on Muumipappa ja meri -kirja. Myös esimerkiksi jaksot, joissa muumilaaksoon syntyy viidakko ja Muumipeikko pelastaa tiikerit, ovat aivan ihania. Sen sijaan en ole koskaan tykännyt talvi- tai syksyjaksoista, joissa muumit painuvat talviunille tai nukkuvat niitä. Erityisesti syksyjaksot ovat mielestäni niin kamalan surullisia, kun Nuuskamuikkunen lähtee pois ja luonto kuihtuu. Talvijaksot ovat omalta osaltaan taianomaisia, mutta ne eivät ole kuitenkaan lainkaan niin elämää täynnä kuin kesäiset jaksot, ja nekin ovat hieman haikeita luonteeltaan.

Nipsu kohtaa Mörön muumitalon verannalla.
Kieltämättä erittäin pelottava näky.


Yksi selkeimmistä muumipelotteista on tietysti Mörkö. Kirjassa Muumipappa ja meri Tove Jansson esittää mörön hahmona, joka on todellisuudessa yksinäinen tyttö, joka kylmyytensä vuoksi karkottaa kaikki luotaan. Ihan kamalan traagista ja surullista! :( Mutta tämä Mörön "todellinen" luonne ei juuri tullut esiin Muumilaakson tarinoissa, sillä niissä se, ainakin pienen lapsin silmin, oli vain äärimmäisen pelottava. Mörkö tuli aina pimeästä hitaasti lipuen ja jäädyttäen maan lähellään. Se oli nariseva ja iso ja kammottava. Näin aikuisena Mörköön voi suhtautua jo vallan toisin. Pienenä Mörköä pelkäsivät luultavasti kuitenkin kaikki. Paitsi, että Mörkö oli puhumaton ja pimeästä tuleva pelotus, olihan se ulkomuodoltaakin aika hankalasti lähestyttävä. Suuri, tumma ja irvistävä.

Omasta mielestäni yksi kamalimmista Muumilaakson tarinoiden jaksoista on se, jossa Muumipeikko ystävystyy delfiinin kanssa. Jaksossa Muumilaakson rannoille on tullut delfiini uiskeltelemaan ja Muumipeikko tykästyy siihen. Jakson pelottavuus perustui siihen, että Muumipeikko itse haluaa päästä uimaan delfiinin kanssa ja myös pystyä sukeltamaan pitkiä hetkiä veden alla, joka tietenkään ei ilman kiduksia ole kovin mahdollista. Siitä seuraa kuitenkin ongelmia, sillä jos voi "hengittää" veden alla niin ei voi hengittää pinnalla ja niin edelleen. Ajatus tukehtumisesta ja siten viitteellisesti jopa kuolemasta on niin vahva, että tuo jakso oli melko hirvittävä. Siksi en voinutkaan ymmärtää, miksi nimenomaan tämä Muumipeikko ja delfiini -jakso oli siskoni suosikki! Hän tosin katsoi näin myöhemmällä iällä jakson uudelleen ja totesi, että olipa se kamala. Että luultavasti delfiini vain oli niin söpö, että siksi hän piti siitä kovasti.

Muumipeikkoja Mörkö kohtaavat talvella. Noita lentelee Nuuskamuikkusen selustaan.


Muumilaakson tarinoissa esiintyi myös monia yksittäisiä pelottavia hahmoja. Yksi jännittävimmistä oli tietysti Noita, Aliisan isoäiti, joka asui keskellä metsää. Noita tosin oli mielestäni pelottava ensisijaisesti jaksossa "Noita", jossa hahmo esiintyi ensimmäisen kerran. Erityisesti seuraava kohtaus: Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja Muumipeikko ovat menneet metsään vähän vakoillakseen sitä, mikä Noidan ja Aliisa-tytön suhde oikein on (pitääkö Noita Aliisaa vankina tai orjana ja niin edelleen). Muumipeikko ja Myy menevät seuraamaan Aliisaa kaivolle kun Nuuskamuikkunen päättää lähestyä yksin Noidan taloa. Nuuskis kurkkii sisään tuvan ovesta kun Noita lentää hänen takaansa paikalle ja pelästyttää Nuuskamuikkusen. Iik! Jälkeenpäin Noita on hahmona enemmänkin outo metsässä asuva taikoja osaava mummu, josta voi joissain asioissa olla jopa hyötyä.

Muurahaisleijona tavoittelee sitä häirinneen Niiskuneidin
häntää ja muut säntäävät pelastamaan.

Haisuli on tietysti ihan oma lukunsa, mutta pelottavana en ole sitä koskaan juurikaan pitänyt. Haisuli oli lähinnä vain ärsyttävä, kuten hahmoon sopiikin. Muita pelottavia hahmoja ovat kuitenkin myös esimerkiksi sarjan toisessa jaksossa hiekkakuopassaan häiritty muurahaisleijona sekä toisaalta hattivatitkin. Myös majakkasaaren majakanvartija voi joiden silmissä olla hiukan pelottava. Ja entäs se sitten, kun muumipeikko vetää Taikurin hatun päähänsä ja tulee sieltä ulos sellaisena karvaisena ja luihuna örkkinä? Oi se on kamalaa!

Nipsu ahnehtii saarella ametisteja ja nousuvesi
yllättää retkeilijät. Jakso: Luola.


Toisinaan muumien ja heidän ystäviensä seikkailut vievät aika jännittäviin ja pelottaviinkin tilanteisiin. Nousuvesi yllättää ja veneet karkaavat merelle. Juhannuksen aikaan kaikki ajautuvat eroon toisistaan ja teatterilaivan rekvisiittaomenien syönti sattuu hampaisiin. Sienet päihdyttävät ja pyrstötähti uhkaa. Onneksi muumeissa on vastapainona syvää ystävyyttä ja rakkautta, oikeudenmukaisuutta, kauniita maisemia ja kaikenlaista opettavaistakin maailmasta ja elämästä. Sarjassa on Tove Janssonin muumikirjojen filosofisuuttakin, sarjakuvien härskiyttä ei niinkään. Joka tapauksessa Muumilaakson tarinoita on ehdottomasti rakkaimpia lapsuuteni tv-sarjoja. Sarjan hyvyydestä kertonee sekin, että nykyajankin lapset tykkäävät muumeista. Niissä on jotain iätöntä.

Kommentit

  1. Mulla ei ole mitään muistikuvaa delfiinijaksosta. Mutta Vaaralliseen juhannukseen perustuvat jaksot ovat munkin suosikkeja.

    VastaaPoista
  2. Minäkään en muista delfiiniä. Omasta mielestäni pelottavien top kolmoseen menee muurahaiskarhu, jääkuningatar ja mörkö. Ja aavelaiva! Musiikilla luodaan myös tehokkaasti tunnelmaa ja jännitystä muumeissa.

    VastaaPoista
  3. Aavelaiva, joo, se on pelottava!

    Olen kirjoittamassa erillistä postausta muumien musiikista. Aluksi ajattelin sivuta asiaa tässäkin, mutta juttua ois tullut enemmänkin, joten siitä lisää on tulossa :)

    VastaaPoista
  4. Juhannusjaksot ovat tosiaankin parhaita :) Mun mielestä myös se jääkuningatar oli aika pelottava, mörköä en kyllä muista pelänneeni. Noita oli hienoisesta pelottavuudestaan huolimatta mun mielestä aika kiehtova hahmo. Se kartanojakso oli myös aika (jossei pelottava niin ainakin) jännä. Se jakso siis, jossa muumipappa perii vanhan kartanon, perhe muuttaa sinne, ja sitten siellä kummittelee.

    VastaaPoista
  5. Mun mielestä ehdottomasti yksi pelottavimpia jaksoja oli se ihan eka Majakka-jakso! Se kohta, kun Myy kertoo oman versionsa siitä mitä tapahtui majakanvartijalle ja sitten Muumipappa (vaiko ne kaikki?) lähtee kiipeämään ylös torniin! En IKINÄ kattonu sitä jaksoa loppuun pienenä! Lopetin siihen, kun ne lähti ylös.

    Pelottava oli myös se, kun Muumipeikko tuli ulos taikurin hattuna sellasena Klonkun näkösenä...

    VastaaPoista
  6. Jenni: Mä itsekin pidän tuota Muumipeikon hatusta-ulostuloa ihan kamalan pelottavana! Vielä näin aikuisenakaan en haluaisi katsoa sitä koko jaksoa... Ihan kamala!

    VastaaPoista
  7. vitsi se on pelottava se majakkajakso, ne kaikki on ihan sairaan pelottavia. muita hahmoja en muista pelänneeni.

    VastaaPoista
  8. Ite en varmaankaan oo nähny ihan kaikkia jaksoja, mut luultavasti lähes kaikki ainakii "1. tuotantokauden" jaksoista. Myöhempiä näin satunnaisesti sieltä täältä, eikä ne ollu muutenkaan ihan niin hyviä ku noi mitä ite lapsena äitin kanssa katottiin ja nauhotettiin - meilläkii siis on/oli monta videota täynnä Muumeja.

    Taikurin hattu -jakso oli kyllä kamalin ikinä. Varmaan jättäny traumoja tähän ihmiseen, etenkii se ku Muumipeikko itkee ja pitkän hiljasuuden jälkeen Muumimamma sanoo tunnistavansa poikansa. Hyrrr.
    Tiuhti ja Viuhtia ja Mörkö-jutut oli kans pelottavia, oliko jopa näistä toinen josta on toi kuva (Nipsu ja Mörkö kuistilla) tässä postauksessakin.

    Oliko Majakka-jaksot ne missä ne löyti sen jonkun majakan ja oli myös aavelaivaa ja sen sellasta? Koska se oli ehkä Mörkö-jakson jälkeen pelottavin. Muistan ikuisesti kuin pikkusiskon/-siskojen kaa istuttiin olkkarin lattialla ja suunnilleen täristiin pelosta ja puristettiin toisiamme käsistä. Ja sit ku yhtäkkiä Muumipeikon mahan päälle ilmestyy jalat ja niin Muumipeikko ku myös nää kaks/kolme katsojaa säikähtää ihan järkyttävästi sitä! Niitä jalkoja ei ees ensin nää, yhtäkkiä vaan hahmottaa et mitä helkkaria tossa on, ei ne kuulu siihen!!! :DDD

    Ton Delfiini-jakson muistan vaan hämärästi, luultavasti oon sen nähny, pitää varmaan tarkistaa jostain et millanen se olikaan jos kerran on noin pelottava ollu monen mielestä.

    Myöhemmistä jaksoista ilmeisesti toi Hiekkaveistoksia-jakso oli pelottava. Olin ite jo vähän vanhempi (okei, 6 tai enemmän, oon saattanu nähä sen jonain uusintana ku nuorempi serkku oli kova Muumi-fani), mut muistan kuin siinä tehtiin hiekkaveistoksia rannalle ja yön aikana ne jotenkii heräs eloon. Pikku Myy muistaakseni teki aidon kokosen Mörön ja siitä tulikii oikee Mörkö. TAI sitten Mörkö vaan sattu paikalle väärään aikaan, en muista tarkkaan.

    Muurahaisleijonan oon varmaan myös joskus nähny, mut muistan sen vaan hämärästi. Pelottavalta se ainakii kuvissa näyttää.

    Itelle myös Pyrstötähti oli tosi hurja elokuva. Se ku Nipsu koitti varastaa niitä timantteja tai jotain jalokiviä, mitä lie, ja joku jahtas sitä? En ees muista enää mikä se oli. Ja ku Niiskuneiti putos sinne hylkyyn(?) ja mustekala ahisteli sitä. Se oli kaiken kaikkiaan tosi ahistava elokuva ja kissaihmisenä itelle kamalinta ikinä oli se ku Nipsu löyti sen kissan ja ite ressas ihan täysin sitä ku se kissa ei ymmärtäny omaa parastaan ja pelkäsin et hävittääkö Nipsu sen ja selviääkö se kissa vai ei. Teki miel ojentaa telkkarin läpi hihna tai kissankoppa :DDD


    Muutoin Muumipapan muistelmat oli yhtiä meikäläisen lempijaksoista. En sit tiedä miks, mut tykkäsin niistä tosi paljon. Niissäkii se metalli(?)härkä oli aika hurja kohtaus, ja moni muukin.

    VastaaPoista
  9. Ihania muistoja Aada!
    Joo, Muumipapan muistelmat oli kyllä ihania jaksoja myös. Voisinpa lukea sen kirjanakin taas joskus, se on upea.

    Ne Majakka-jaksot oli kyllä kans aika pelottavia monien mielestä. Niissähän oli juuri se aavelaivakin. En ymmärrä, miksi itse pidin siitä, kun kaikki muut pelkäsivät. Ehkä pelkäsinkin, mutta muistot on muuttuneet? :D
    Muumeissa on kyllä tosi paljon kaikkea pelottavaa, mutta onneksi (ja tietysti) kaikki aina selviää parhain päin. Jotenkin kaikkein pelottavimmat jaksot olivat kuitenkin niitä, joita en juurikaan edes halunnut katsoa. Miksi kiduttaa itseään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, muru! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pikaopas: 90-luvun teemabileet

Ysäri-tietovisa

Lelukirja, aika varma joulun merkki

Kaupan kylmähyllyllä - Valion 1990-luvun tuotteita

90-luvun korut: papukaijat, tarrakorvikset ja kaulapannat

Suosituinta musiikkia elokuussa 1997

Omo-info, kuinka voin auttaa?

Anttilan syysmuotia vuodelta 1993