Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2012.

Suuri tai ainakin keskikokoinen mehumuistelo

Kuva
Mulle on ehtinyt tässä blogiurallani kerääntyä sen verran jo erilaisia valokuvia 1990-luvun mehutuotteista, että alkoi olla aika koota niitä yhteen.

Valion Grandi-mehua 1990-luvun alkupuolelta.
Grandeja vuodelta 1996.
Grandi-pillimehu on jo vanha tuote, ja tottahan toki sitä ysärilläkin juotiin. Olin hiukan yllättynyt huomatessani, ettei niiden pakkauksissa itse herra Kari Grandi olekaan seikkaillut, vaan ainakin noissa 90-luvun alkupuolen tötsissä on ihan vain hedelmien kuvia - Grandi on siten hahmona tullut tölkkeihin vasta 90-luvun puolivälissä. Oma lukunsa ovat tietysti ne Grandi-tv-mainokset. Kivoja toiseusteemoja niissä, sanoo kulttuurintutkija. Eri mauista eksoottisin oli tietysti se cola-appelsiini, joka tuli uutuutena markkinoille vuoden 1994 tienoilla (sitä mainostetaan uutuutena muun muassa tässä). Aika perinteisissä makumaailmoissa näissä mitä ilmeisimminkin pitkään kuljettiinkin, jos päärynä kerran (ks. ylin kuva) oli uutuusmakuna vielä 90-luvun alkupuolella. Itse olen ain…

Kautta kärsäni! eli Babar ja minä

Kuva
1990-luvulla teeveestä tuli monia laadukkaita lasten animaatiosarjoja, niistä rakkaimpia minulle olivat Muumit, Maailman ympäri 80 päivässä - sekä Babar.
Ylin kuva on jaksosta Selestenkylän sanomat,  kaksi alinta jaksosta Päivällinen Rataksen kanssa.

Siksi olinkin todella hyvilläni, kun huomasin, että Youtubessa on suuri määrä (ehkä jopa kaikki?) Babar-jaksoja, ja vieläpä suomeksi dubattuina! Babar syntyi jo 1930-luvulla Jean de Brunhoffin kynästä, ja tämä kyseinen animaatiosarja on tehty 1990-luvun taitteessa. Suomeksi sarjaa ovat dubanneet lähinnä KOM-teatterin näyttelijät, kuten Kati Outinen, Kari Hietalahti ja Pekka Milonoff. Babar on siis norsu, jonka kaupungissa oleva ihmishahmo Vanha Rouva ottaa hoteisiinsa Babarin jäätyä orvoksi. Aikanaan Babar kohoaa kuninkaaksi ja on hallitsijana kiltti ja oikeudenmukainen.
Babarissa yhdistyivät kivasti hyvän ja pahan vastainen kamppailu (sarvikuonokuningas konsuli Ratakses oli aina se pahis, sarvikuonot vastaan norsut noin laajemminkin) sekä…

Kun Taylor oli tyttö

Kuva
Syytän amerikkalaista saippuasarjaa elämäni sekoittamisesta. Sillä onhan päivän selvää, että kun Kauniiden ja rohkeiden brunetti Doc on Taylor ja nainen, on myös Hansonien Taylorin oltava samaa sukupuolta. Eikö?
Väitän tätä sukupolvemme kollektiiviseksi pikku mokaksi.
Missähän vaiheessa mahdoin havahtua tämän jännittävän tosiasian äärellä ja todeta Taylorin nimensä ja hiukan ulkonäkönsäkin vastaisesti pojaksi? Tiettyä hetkeä en osaa sanoa. Sillä kyllähän Taylor oli kovasti nätti poika vielä 1990-luvulla, ehdottomasti kaunis ennemmin kuin komea. Nyttemmin tuntuu tietysti selvältä, että jos Taylor todella olisi ollut tyttö, olisi häntä luultavasti hiukan enemmän laitettu, puunattu ja meikattu valokuvia varten.
Taylor Hanson.

Televisio-ohjelmia marraskuulta 1997

Kuva
Löysin kätköistäni muinaisen Seura-lehdessä olleen Aqua-yhtyeen julisteen, ja sen takaa tietysti tv-ohjelmatietoja. Helpommallakin toki voisi päästä, mutta sen pohtimisen sijaan on tietysti jännittävämpää muistella, millaisia aikoja tuolloin tv:n edessä juuri vietettiinkään. Eli kas tässä!
Maanantai 24.11.1997
(Tänä samana päivänä tasan 15 vuotta sitten yksi lapsuuden ja miksei nykyisyydenkin parhaista ystävistäni täytti kymmenen vuotta, onnea ihanalle Purolankujan tytölle!!)
TV1

4.00 Uutisikkuna
6.00 Ykkösen aamu-tv
9.10 Terveysasema
9.55 Uutisikkuna
10.10-10.20 Koulu-tv: Maailmanselityksiä
11.00 Koulu-tv: Huomisen aapinen
11.35-11.55 FST Utbildning: Pussel
12.20 Koulu-tv: Pohjoismaiset tutkimusmatkailijat
12.50 Euronews
13.00 Tv-uutiset
13.05 A-Bros
13.35 Lauantaivekkari
14.35 A-Studion Atlas
15.05 Kolme vuodenaikaa: Luhtaniitty
15.15 Praxis
15.40 Oudon partaakka
16.05 Riivattu rehtori
16.30 Sen pituinen se
16.35 Shirley Holmes ratkaisee
17.00 Tv-uutiset
17.05 Fleksnes
17.35 Ykköskat…

LempiLegoja

Kuva
Vaikka olenkin tyttö, lempilelujani (Barbien lisäksi, kröhöm) eivät olleet erilaiset meikattavat päät tai Baby Bornit, vaan legot. Valtavaan muoviseen sammioon kertyi vuosien mittaan aikamoinen palikoiden arsenaali ja siskon kanssa meillä oli myös muutama iso legoalusta, joille rakennelmia sitten hahmoteltiin. Leikkimme tosin taisivat olla melko tyttömäisiä: rakensimme taloja eli koteja, joissa ukkelit sitten elivät elämäänsä. Välillä rakensimme (ja leikimme) ostoskeskusta, hotellia, koulua... Hauskin vaihe mielestäni oli aina itse rakentaminen.
Monia erikoispalikoita meillä ei tietenkään ollut kuin yksi, joten niissä oli aina vähän jakamista. Jos sä saat hellan, mä saan jääkaapin, ja niin edelleen. Punaiset pikkuikkunat olivat televisioita, muutenkin palikoita käytettiin tietysti luovasti. Onneksi monia asioita oli kaksikin kappaletta, kuten (ihan erinäköisten hahmojen mukana tulleita) punaisia tuoleja, aidanportteja ja erikoisikkunoitakin useimmiten parillinen määrä. Legoasuntoauto…

Lastenkirjaklassikkoja 90-luvulta

Kuva
Tällä kertaa luvassa muutamia lapsuuteni suurimmista kirjasuosikeista. Eivätkä tässäkään tietysti ne kaikki ole, mutta muutama esimerkki kuitenkin. Ensimmäistä sarjaa lukuunottamatta nämä löytyivät lapsuudenkodin kirjahyllystä ja sittemmin olen kiikuttanut ne nykykotiinikin. Nostalgisointi nyt kun sattuu olemaan iloni.
Otto-nalle-kirjat olivat lapsuudessani yksi suosikeistani. Markku Kitusen, Eeva Kitusen ja Irmeli Paasivirran luoma hahmo seikkaili fyysisesti samanlaisissa kirjoissa kuin Pupu Tupunakin, eli sellaisissa  pehmeäkantisissa A4-kokoa olevissa vihkosissa. Verrattuna yhteen toiseen nallesuosikkiini (eli Uppo-Nalleen) oli tämä nallukka aika spesiaali, sillä kirjan kuvat eivät olleet piirrettyjä vaan valokuvia. Ruskea söpö Otto-nalle oli kuvattu milloin missäkin, riippuen kirjan teemasta. Tuossa alla kuva tästä satukirjasarjasta:


Pupu Tupunoiden kanssa yhteistä on myös näiden Otto-nallejen fontti, eli isoilla kirjaimilla kaikki. Hivenen ärsyttävää lukea. Ylläoleva kuva on mie…

Yöradion Ysäritunti - kuuntele nyt!

Sattumalta tuli vastaan tällainen: Ylen yöradiossa vietetään aina keskiviikkoöisin ysärituntia! Siellä on hieman eri musiikkia kuin YleX:n Parasta ennen -ohjelmassa, hiukan iskelmällisempää. Ohjelmat löytyvät tietysti Areenasta kirjoittamalla hakukenttään vaikkapa vain "Ysäritunti". Jaksot säilyvät siellä kuukauden, eli useampia tunteja on kuunneltavana.
Tämä linkki toimii ainakin toistaiseksi.

Purkkaa purkkaa!

Kuva
Jenkin tv-mainos 1990-luvun alusta.
Toivepostaus!
Meillä kotona isäni oli aina se, jolla oli purkkaa. Keittiön pienessä laatikostossa oli jopa erillinen purkkalaatikko. Useimmiten purkka oli varmaankin Leafin Jenkkiä. Jossain vaiheessa oli myös purkkamattoja, joita on viime aikoina taas tullut lisää kauppoihin. 


Omia suosikkipurukumejani olivat ne Jenkit, joita ei varmaankaan enää myydäkään: keltainen ja kirkkaanpunainen. Keltainen jenkki oli sitruunanmakuista, siitä punaisesta en osaa sanoa. Muistan vain, että pidin siitä!
Kovasti 1990-lukuun liitän myös sen, kuinka Ruotsin-laivoilta ostettiin aina purkkaa. Nimenomaan niitä laatikoita:
Tämä ja tuo seuraava kuva ovat kirjasta "Sisua, siloa ja sinappia. Merkkituotteita Turusta", 2004.
Leafin Xylifresh-mainos vuodelta 1996, jolloin purukumin terveysvaikutuksista ja hyödyllisyydestä muun muassa lapsille alkoi olla enemmän tutkimustietoa.
Kuva on täältä.
Kaikissa purukumeissa xylitol ja terveellisyysaspektit eivät suinkaan olleet pääo…

Varaston aarteita: Lastenkirjoja 90-luvulta

Kuva
Aiemmin olen kirjoittanut 1990-luvulla lukemistani nuortenkirjoista, nyt siirrytään todella loogisesti ajassa vielä vähän taaemmas. Jo lapsena vietin paljon aikaa kotikuntani kirjastossa. Sen kellarikerroksessa oli toisinaan satutunteja, joissa kävin monien muiden lasten tapaan. Lastenosastolta hamstrasin loputtomia kasoja kaikenlaisia lastenkirjoja, ja niitä minulle runsaasti luettiinkin. Kirjarakkauteni juuret ovat syvällä :)
Jokin aika sitten tavallaan löysin entisen kotikaupunkini kirjaston varaston ja olin tietysti hurmioitunut. Lastenosaston hyllyistä löytyy edelleen suurimpia klassikkoja, kuten Mauri Kunnasta, ihan niinkuin 1990-luvullakin, mutta suurin osa kirjoista on kuitenkin siirretty pois uudempien tieltä. Täällä nykyisessä kotikaupungissani puoliksi järkytyin ja puoliksi huvituin viime kesänä, kun sen lastenosaston "Varaston aarteita" -hyllyyn oli nostettu 40-luvun tyttökirjojen rinnalle joitain minulle hyvin rakkaita 80- ja 90-luvun lastenkirjoja. Siinä tunte…

Janille kultaa! Lisää sporttivaatteita

Kuva
Jokunen viikko sitten postasin verkkapuvuista, joita Suuri Käsityö oli suunnitellut vuoden 1992 Barcelonan olympialaisten kunniaksi. Tämän uuden lempijulkaisuni eräästä vuoden 1996 numerosta tuli nyt bongattua kivoja kostyymeja vuoden 1996 Atlantan olympialaisia varten! Pelkkien verkkapukujen lisäksi tällä kertaa, luultavasti kaikessa Jani Sievis -huumassa, mukana oli myös uimapukuja.

Ja nythän on siis otettu miehetkin mukaan urheilujuhlaan! Onkohan jollain ollut tällaisia äitin ompelemia kuteita? Itse ommellut uimapuvut ja -housut kieltämättä kuulostavat melko eksoottiselta, mutta toisaalta, se nyt on varmaan aika helppoa toteuttaa.

En ole vieläkään löytänyt hyviä kuvia omista 1990-luvun verkkapuvuistani, mutta niiden etsintä jatkuu. Onhan niistä nyt kuitenkin jotain materiaalia oltava ja onkin! Se on vain hieman kätkeytynyt.