Suuri tai ainakin keskikokoinen mehumuistelo

Mulle on ehtinyt tässä blogiurallani kerääntyä sen verran jo erilaisia valokuvia 1990-luvun mehutuotteista, että alkoi olla aika koota niitä yhteen.

Valion Grandi-mehua 1990-luvun alkupuolelta.

Grandeja vuodelta 1996.

Grandi-pillimehu on jo vanha tuote, ja tottahan toki sitä ysärilläkin juotiin. Olin hiukan yllättynyt huomatessani, ettei niiden pakkauksissa itse herra Kari Grandi olekaan seikkaillut, vaan ainakin noissa 90-luvun alkupuolen tötsissä on ihan vain hedelmien kuvia - Grandi on siten hahmona tullut tölkkeihin vasta 90-luvun puolivälissä. Oma lukunsa ovat tietysti ne Grandi-tv-mainokset. Kivoja toiseusteemoja niissä, sanoo kulttuurintutkija. Eri mauista eksoottisin oli tietysti se cola-appelsiini, joka tuli uutuutena markkinoille vuoden 1994 tienoilla (sitä mainostetaan uutuutena muun muassa tässä). Aika perinteisissä makumaailmoissa näissä mitä ilmeisimminkin pitkään kuljettiinkin, jos päärynä kerran (ks. ylin kuva) oli uutuusmakuna vielä 90-luvun alkupuolella. Itse olen aina tainnut olla eniten nimenomaan päärynämehun perään...

Marlin Trip-pillimehut tulivat markkinoille vuonna 1962, ja pitkään ne olivat niissä pyramidinmallisissa tetroissa, joita tietysti edelleen kovasti kaivataan kauppojen hyllyihin. Hienojahan ne olivat, ja aina niistä sai etsiä oikeaa kohtaa sille pillille. Kieltämättä ymmärrän niiden poistumisen, sillä olihan niitä varmasti hiukan hankalaa pakata ja hyllyttää.

Sunkist vuodelta 1990, alimmat kuvat suunnilleen vuodelta 1995 ja 1998,

nämä tosin puhtaasti omia arvioita.

Kuvassa ylhäällä vasemmalla oli Sunkist-merkkistä päärynämehua. Sunkist valmistaa mehuja ja käsittääkseni etenkin limsoja edelleen, mutta en kyllä muista nähneeni merkin tuotteita Suomessa aikoihin, ehkäpä juuri noiden 90-luvun taitteen pillimehuhetkien jälkeen.

Tässä alempana valikoima Valion mehuja vuodelta 1990. Onnistuin löytämään jopa kokonaisen Valion mehujen esitteenkin, mutta siinä itse mehutölkkien kuvat olivat aika pieniä, ja se keskittyi enimmäkseen erilaisiin "mehuresepteihin", eli kuinka tehdä mehuista kivoja booleja ja kuinka hyvin appelsiinimehu sopiikaan aamiaiselle.

Marlin Juissi-mehut lanseerattiin vuonna 1978 ja vuonna 1990 ne näyttivät tältä:

Myös Rybb & Deckers -mehut ovat Marlin tuotteita ja ne ovat nimenomaan ysäriä, sillä ne kokevat ensiesiintymisensä vuonna 1992. Nuo mehut olivat sikäli historiallisia, että ne olivat (ainakin Marlin kotisivujen mukaan) Suomessa ensimmäisiä mehuja, joissa oli hedelmälihaa.

Meillä kotona ei koskaan juuri harrastettu mehuja, ei sokeroituja eikä tuoremehujakaan. Enimmäkseen lapsena tuli juotua pillimehuja erilaisilla reissuilla sekä toisaalta vihreää päärynä-Mehukattia kesämökillä, jonka juomavesi sinällään ei ollut kovin hyvänmakuista. Mummun tekemä herukkamehu kuului lähinnä sairastelupäiviin, sen sijaan sukulaisten luona ollut heidän mummunsa mansikkamehu oli aina jotain ihan järjetöttömän hyvää, pientä kateutta ilmassa!

Marlin osalta lähteenä on ollut: http://www.eckes-granini.fi/yritys/historia/flash-historia.php

Kautta kärsäni! eli Babar ja minä

1990-luvulla teeveestä tuli monia laadukkaita lasten animaatiosarjoja, niistä rakkaimpia minulle olivat Muumit, Maailman ympäri 80 päivässä - sekä Babar.

Ylin kuva on jaksosta Selestenkylän sanomat, 

kaksi alinta jaksosta Päivällinen Rataksen kanssa.

Siksi olinkin todella hyvilläni, kun huomasin, että Youtubessa on suuri määrä (ehkä jopa kaikki?) Babar-jaksoja, ja vieläpä suomeksi dubattuina! Babar syntyi jo 1930-luvulla Jean de Brunhoffin kynästä, ja tämä kyseinen animaatiosarja on tehty 1990-luvun taitteessa. Suomeksi sarjaa ovat dubanneet lähinnä KOM-teatterin näyttelijät, kuten Kati Outinen, Kari Hietalahti ja Pekka Milonoff. Babar on siis norsu, jonka kaupungissa oleva ihmishahmo Vanha Rouva ottaa hoteisiinsa Babarin jäätyä orvoksi. Aikanaan Babar kohoaa kuninkaaksi ja on hallitsijana kiltti ja oikeudenmukainen.

Babarissa yhdistyivät kivasti hyvän ja pahan vastainen kamppailu (sarvikuonokuningas konsuli Ratakses oli aina se pahis, sarvikuonot vastaan norsut noin laajemminkin) sekä opettavaiset tarinat ja yleinen hupailu. Varsinaista lempihahmoa sarjasta minulla ei ollut ja lempijaksojakin oli useita. Jotenkin minua kiehtoivat suurta kriisiä eli viidakon tulipaloa kuvaava jakso sekä sellainen todella jännittävä jakso, jossa Ratakses ja Babar etsivät yhdessä luolaan eksyneitä lapsiaan (Jakson nimi ainakin Youtubessa on "Päivällinen Rataksen kanssa"). Mieleen ovat niinikään jääneet esimerkiksi Celesten neilikka-allergia, ja vaikkapa tämäkin jakso, jossa Celestenkylässä järjestetään pyöräkilpailu.

Yksiä hauskimmista hahmoista taisivat kuitenkin olla Babarin vanhat ja luotettavat palvelijat Cornelius ja Pompadour ja se Pompadourin pieni apulaislakeija, joka ei koskaan puhu mitään. Mikähän se jäbän nimikään mahtaa olla? Sitäkään tuskin mainitaan. Sitä mainiompi hahmo siis! Nimenomaan tälle palvelijaosastolle tuntui aina sattuvan ja tapahtuvan kaikkein hassuimmat kommellukset, ja etenkin Pompadour käheänkimeällä äänellään ja hiukan pedanttina hahmona oli omalla tavallaan todella hauska, vaikka Cornelius olikin sympaattisempi. Itse Babarin perhe taas oli minusta aina hiukan tylsä.

Mikä on teidän suhteenne Babariin?

PS. Babarista on kyllä tehty oikein elokuvakin. Vuonna 1989 ilmestynyt Babar ja sarvikuonot on kokonaisuudessaan Youtubessakin! Mitäpä siellä nyt ei olisi...

Kun Taylor oli tyttö

Syytän amerikkalaista saippuasarjaa elämäni sekoittamisesta. Sillä onhan päivän selvää, että kun Kauniiden ja rohkeiden brunetti Doc on Taylor ja nainen, on myös Hansonien Taylorin oltava samaa sukupuolta. Eikö?

Väitän tätä sukupolvemme kollektiiviseksi pikku mokaksi.

Missähän vaiheessa mahdoin havahtua tämän jännittävän tosiasian äärellä ja todeta Taylorin nimensä ja hiukan ulkonäkönsäkin vastaisesti pojaksi? Tiettyä hetkeä en osaa sanoa. Sillä kyllähän Taylor oli kovasti nätti poika vielä 1990-luvulla, ehdottomasti kaunis ennemmin kuin komea. Nyttemmin tuntuu tietysti selvältä, että jos Taylor todella olisi ollut tyttö, olisi häntä luultavasti hiukan enemmän laitettu, puunattu ja meikattu valokuvia varten.

Taylor Hanson.

Televisio-ohjelmia marraskuulta 1997

Löysin kätköistäni muinaisen Seura-lehdessä olleen Aqua-yhtyeen julisteen, ja sen takaa tietysti tv-ohjelmatietoja. Helpommallakin toki voisi päästä, mutta sen pohtimisen sijaan on tietysti jännittävämpää muistella, millaisia aikoja tuolloin tv:n edessä juuri vietettiinkään. Eli kas tässä!

Maanantai 24.11.1997

(Tänä samana päivänä tasan 15 vuotta sitten yksi lapsuuden ja miksei nykyisyydenkin parhaista ystävistäni täytti kymmenen vuotta, onnea ihanalle Purolankujan tytölle!!)

TV1

4.00 Uutisikkuna
6.00 Ykkösen aamu-tv
9.10 Terveysasema
9.55 Uutisikkuna
10.10-10.20 Koulu-tv: Maailmanselityksiä
11.00 Koulu-tv: Huomisen aapinen
11.35-11.55 FST Utbildning: Pussel
12.20 Koulu-tv: Pohjoismaiset tutkimusmatkailijat
12.50 Euronews
13.00 Tv-uutiset
13.05 A-Bros
13.35 Lauantaivekkari
14.35 A-Studion Atlas
15.05 Kolme vuodenaikaa: Luhtaniitty
15.15 Praxis
15.40 Oudon partaakka
16.05 Riivattu rehtori
16.30 Sen pituinen se
16.35 Shirley Holmes ratkaisee
17.00 Tv-uutiset
17.05 Fleksnes
17.35 Ykköskatsomo
17.40 Viittomakieliset uutiset
17.45 FST: Kortnytt
17.45 FST: Hissi (kyllä, oikeasti sama aika kuin edellisessä ohjelmassa)
18.15 FST: Tv-nytt
18.35 Uutisotsikot
18.36 Tänään töissää
19.05 Sisar Wendyn taidematka
19.15 Näin on Marjatta
20.00 MOT
20.30 Tv-uutiset ja sää
20.55 Urheiluruutu
21.00 A-Studio
21.20 Kotikatsomo: Siivoton juttu
23.00 Tv-uutiset
23.10 Haastattelijana Mirja Pyykkö
24.00 N.y.t
0.40 Ylen avoin yliopisto
1.40 Euronews
1.50-4.00 Uutisikkuna

TV2

14.55 Daktari
15.45 Maailma sanojen vankina
16.15 Ympäristöuutiset
16.35 Kate ja Allie
17.00 Muumilaakson tarinoita
17.25 Pikku Kakkonen
17.55 Kakkosen syyssää
18.00 Tv-uutiset
18.15 Kunnon ohjelma
18.35 Pelin henki
18.45 FST: Gusto
19.05 FST: Tatjana
19.15 FST: Lukuonni
19.45 FST: Prästen i Ballykissangel
20.35 FST: Itsenäisiä ajatuksia
21.00 FST: Sportmagasinet
21.30 FST: 360 Grader
21.55 FST: Kvällsnytt
22.00 FST: Wunderbra
22.30-24.00 FST: I Guds frånvaro

MTV3

6.00 Huomenta Suomi
9.00 Emmerdale
9.55 Mediauutiset
10.10 Sunnuntairaportti
10.25 MTV-akatemia
10.50 Ostoskanava
11.00 Koira haudattuna
12.00 Lounasuutiset
12.10 Rakkaat siskot
13.00 Iloinen keittiö
13.35 Salonki
14.00 Harry ja Hendersonit
14.30 Pikku Ponit
15.00 Kolmen uutiset
15.05 Marienhof
15.30 Jyrki
16.50 Ruututoimitus

17.00 Verkossa

17.30 Sähkeuutiset ja sää
17.33 Onnenpyörä
17.55 Kauniit ja rohkeat
18.50 Päivän sää
19.00 Seitsemän uutiset
19.20 Talousuutiset
19.20 Ihmeidentekijät
20.00 Tähtilampun alla
21.00 Yhdeksän uutiset
21.15 Tulosruutu
21.20 Priscilla - Aavikon kuningatar
23.20 Myöhäisuutiset
23.25 Punainen linja
0.20-1.15 Freddyn painajainen

NELONEN

15.00 Kova laji
15.30 Oppia ikä kaikki
16.00 Lääkäriasema neljä
16.20 Kotona ollaan
17.10 Sunset Beach
18.00 Ville Vallaton
18.25 Areena
18.55 Päivän lööppi
19.00 Poplandia
19.30 Huonosti käyttäytyvät miehet
20.00 Big Easy
21.00 Ylähuone
22.00 Turkka & Turkka
22.50 Päivän lööppi
23.00 Eliot Ness
23.50-0.20 Areena

Tämä Sunset Beachin tunnari on se alkuperäinen,

 sarjalla oli eri tunnus vuosina 1998-1999.

TIISTAI 25.11.1997

TV1

4.00 Uutisikkuna
6.00 Ykkösen aamu-tv
9.10 Terveysasema
9.55 Uutisikkuna
10.10-10.35 Koulu-tv: Oudon partaalla
11.25-11.35 Koulu-tv: Maailmanselityksiä
12.50 Euronews
13.00 Tv-uutiset
13.05 A-Studio
13.25 Prisma: Ajankohtaista tieteestä
14.20 Tänään töissä
14.50 Kuohuvat elämän vuodet
15.50 Sunnuntaivekkari
16.35 Ipanat
17.00 Tv-uutiset
17.05 Tiistaitiima
17.40 Viittomakieliset uutiset
17.45 FST: Kortnytt
17.45 FST: Pussel
18.05 FST: Hanna flyttar hemifrån
18.15 FST: Tv-nytt
18.35 Uutisotsikot
18.36 Kasvuvara - Asiaa kouluikäisten vanhemmille
19.00 Omar rahat
19.30 Kuningaskuluttaja
20.00 Tosi tarina: Anna-Liisa
20.30 Uutiset ja sää
20.55 Urheiluruutu
21.00 FST: Kanal ett
21.30 FST: Perunakauppias
22.20 FST: Outolintu
23.00 Tv-uutiset
23.10 FST: Kvällsnytt
23.15 FST: C, C - men inte röra
0.15 Euronews
0.25-4.00 Uutisikkuna

TV2

15.20 Teiniraskaus
15.50 Veijareita ja leijona
16.05 Akuutti - erikoisohjelma terveydestä

16.35 Kate ja Allie

17.00 Richard Scarryn touhukas maailma
16.25 Pikku Kakkonen
17.55 Kakkosen syyssää
18.00 Tv-uutiset
18.15 Kotimaan katsaus
18.30 Cosby
18.55 Vipeltäjät - asiaa lemmikeistä
19.25 Bramwell - naiskirurgin oppivuodet
20.15 Hakupalat
20.35 Makupalat
21.00 Ajankohtaisen kakkosen teemailta: Maaseutu vai kaupunki
23.00 Omituista väkeä
23.25-0.20 25. tunti: Allen Ginsberg



MTV3

6.00 Huomenta Suomi
9.00 Emmerdale
9.55 Aamulypsy
10.25 MTV-Akatemia
10.50 Ostoskanava
11.00 Ihmemies MacGyver
12.00 Lounasuutiset
12.10 Rakkaat siskot
13.00 Iloinen keittiö
13.35 Salonki
14.00 Harry ja Hendersonit
14.30 Bambukarhut
15.00 Kolmen uutiset
15.05 Marienhof
15.30 Jyrki
16.50 Ruututoimitus
17.00 Tuumasta toimeen
17.30 Sähkeuutiset ja sää
17.33 Onnenpyörä
17.55 Kauniit ja rohkeat
18.50 Päivän sää
19.00 Seitsemän uutiset
19.20 Talousuutiset
19.30 Kymppitonni
20.00 Trabant Express
20.30 Kolmas kivi auringosta
20.55 Uutiset ja sää
21.00 Nitrokabinetti
21.30 Rikosraportti
22.00 Kymmenen uutiset
22.20 Tulosruutu
22.30 Millennium
23.25-0.20 Oudot ilmiöt

NELONEN

15.00 Kova laji
15.30 Oppia ikä kaikki
16.00 Lääkäriasema neljä
16.30 Kotona ollaan
17.10 Sunset Beach
18.00 Hopeaharja
18.25 Jääkiekon EHL-ottelu
21.00 Vrooom - ohjelma miehelle
22.00 Stiller
22.50 Päivän lööppi
23.00 Videofashion
23.30-24.00 Poplandia

LempiLegoja

Edelleen tallella olevia legoha. Siellä on kaikenlaista palmusta kukkaan,
oveen, mäntyyn, aitaan, poliisin moottoripyörään ja päivänvarjoon.
Tavallisista palikoista puhumattakaan.

Vaikka olenkin tyttö, lempilelujani (Barbien lisäksi, kröhöm) eivät olleet erilaiset meikattavat päät tai Baby Bornit, vaan legot. Valtavaan muoviseen sammioon kertyi vuosien mittaan aikamoinen palikoiden arsenaali ja siskon kanssa meillä oli myös muutama iso legoalusta, joille rakennelmia sitten hahmoteltiin. Leikkimme tosin taisivat olla melko tyttömäisiä: rakensimme taloja eli koteja, joissa ukkelit sitten elivät elämäänsä. Välillä rakensimme (ja leikimme) ostoskeskusta, hotellia, koulua... Hauskin vaihe mielestäni oli aina itse rakentaminen.

Monia erikoispalikoita meillä ei tietenkään ollut kuin yksi, joten niissä oli aina vähän jakamista. Jos sä saat hellan, mä saan jääkaapin, ja niin edelleen. Punaiset pikkuikkunat olivat televisioita, muutenkin palikoita käytettiin tietysti luovasti. Onneksi monia asioita oli kaksikin kappaletta, kuten (ihan erinäköisten hahmojen mukana tulleita) punaisia tuoleja, aidanportteja ja erikoisikkunoitakin useimmiten parillinen määrä. Legoasuntoauto oli leikeissä hajonnut aika moneksi palikaksi, mutta toimi se joskus sentään autonakin.

Ennen varsinaisia legoja tuli tietysti leikittyä Dubloillakin, mutta ne eivät olleet kovinkaan kiinnostavia. Olen aina ollut sellainen pieni näpertäjä, joten legorakkauteni ei ole mikään suuri ihme.

Vuoden 1995 Lego-katalogista. Lego Kaupunkilentokenttä.

Vuoden 1995 legokuvastoa selaillessa käy päivänselväksi, kenelle mikäkin paketti on tarkoittu. Kuvamaailma on etupäässä sinistä ja tummaa, hahmot ovat poliiseja ja ritareita ja kuorma-autoilijoita ja mönkijöitä. Jännittäviä seikkailijoita lohikäärmeiden kanssa ja poraamassa jäälauttoja. Poikkeusaukeamia on lehtisessä vain pari. Niissä taustaväri on vaaleanpunainen. Syödään jäätelöä, asutaan vaaleanliilassa kodissa ja otetaan rannalla aurinkoa.

Tällainen poikkaus on Paradisa-sarjan legot. Ja joo, vaikka leikin paljon Legoilla, niin kyllä nämä tyttömäiset sivut olivat kiinnostavimpia minunkin silmissäni.

Vuoden 1995 Lego-katalogista. Paradisa-sarja.

Tätä selkeästikin tytöille tarkoitettua Paradisa-sarjaa oli minullakin. Oli minttujäätelönväristä aurinkovarjoa, jäätelöannoksia ja palmunkuvalla koristeltu vaaleanpunainen lainelauta. Palmut vihersivät ja viiksimiehellä (tai mikä pää sillä nyt kulloinkin sattui olemaan) oli paidassa lainelaudan kuva. Kuten tuossa alapuolellakin.

Vuoden 1995 Lego-kuvastosta. Yksityiskohta.

Mitään rantaleikkejä en kuitenkaan jaksanut, meillä mentiin vähän luovemmissa meiningeissä. Koskahan sitä olisi leluilla oikeasti tullut leikittyä juuri sitä, mihin niiden paketeissa ja kuvastoissa oikeasti kehotettiin? Meillä yleensä keksittiin leikkien aiheet ihan itse. Olkoon kuinka tyttömäisiä kotileikkejä hyvänsä.

Lastenkirjaklassikkoja 90-luvulta

Tällä kertaa luvassa muutamia lapsuuteni suurimmista kirjasuosikeista. Eivätkä tässäkään tietysti ne kaikki ole, mutta muutama esimerkki kuitenkin. Ensimmäistä sarjaa lukuunottamatta nämä löytyivät lapsuudenkodin kirjahyllystä ja sittemmin olen kiikuttanut ne nykykotiinikin. Nostalgisointi nyt kun sattuu olemaan iloni.

Otto-nalle-kirjat olivat lapsuudessani yksi suosikeistani. Markku Kitusen, Eeva Kitusen ja Irmeli Paasivirran luoma hahmo seikkaili fyysisesti samanlaisissa kirjoissa kuin Pupu Tupunakin, eli sellaisissa  pehmeäkantisissa A4-kokoa olevissa vihkosissa. Verrattuna yhteen toiseen nallesuosikkiini (eli Uppo-Nalleen) oli tämä nallukka aika spesiaali, sillä kirjan kuvat eivät olleet piirrettyjä vaan valokuvia. Ruskea söpö Otto-nalle oli kuvattu milloin missäkin, riippuen kirjan teemasta. Tuossa alla kuva tästä satukirjasarjasta:

Pupu Tupunoiden kanssa yhteistä on myös näiden Otto-nallejen fontti, eli isoilla kirjaimilla kaikki. Hivenen ärsyttävää lukea. Ylläoleva kuva on mielestäni parhaasta Otto-nalle-kirjasta, eli kyseessä on Otto-nallen kauppamatka. Siinä Otto pääsee kaverinsa tyttönalle Ullan kanssa ostoskeskukseen, ja siellä he sitten hupsuttelevat: koettavat erilaisia aurinkolaseja, pukeutuvat kankaisiin, himoitsevat karkkeja, testaavat rullalautaa - ja kuuntelevat musiikkia ja hupailevat ihanien emalikattiloiden kanssa.

Pirkko Koskimiehen luoman Pupu Tupunan muistanevat kaikki. Ensimmäinen Tupuna-kirja julkaistiin vuonna 1972. Enempää Tupunoita ei ole tulossa, sillä Koskimies menehtyi viime vuonna. Olin aika yllättynyt lukiessani, että Koskimies oli myös sanoittaja, tunnetuin kappale on lastenlaulu Ihme ja kumma. Mutta niihin kirjoihin. Sarjan kirjat olivat osaltaan varsin opettavaisia: niissä käsiteltiin niin eri eläimiä kuin vaikka sitäkin, mitä kaikkea lääkärin vastaanotolla oikein tapahtuu. Oma suosikkini on tämä alapuolella oleva Pupulan juhlapäivät, jossa käydään läpi vuoden juhlapyhiä uudestavuodesta laskiaisen kautta pääsiäiseen, juhannukseen ja niin edelleen. Kirjan nuhjuisuudestakin voi päätellä, että sitä on luettu aikalailla.

Minulla oli myös ainakin kaksi Pupu Tupuna -äänikirjaa. Niitä lasten äänikirjoja, joissa kirja on luettu c-kasetille, itse voi seurata tarinaa pienesta kirjasta ja luultavasti jokin plimplom-ääni kertoo, että nyt voi kääntää sivua. Kasetit ovat yhä tallessa, mutta niitä kirjoja ei ole näkynyt.

Aulikki Miettisen Kettusista kertovat kirjat eivät välttämättä ole aivan niin tunnettuja kuin ylläolevat, mutta ainakin meidän perheessä ne olivat suuressa suosiossa. Minulla oli omana tämä Kettuset Majakkasaarella, siskolla taas kirja, jossa Kettusen lapset aloittavat ekaluokan, sekä hieman ylläolevan Pupu Tupunan tyyppinen "valokuva-albumi", jossa kerrotaan niinikään eri juhlapyhistä. Kettusissa tapahtuu aina jotain pieniä hassuja kommelluksia, mutta pääasia on aina lämpimissä perhesuhteissa ja hyvähenkisessä suvussa ja ystävissä.

Yksi jännittävimmistä asioista kirjassa on sen henkilöiden väliset suhteet; asia, johon olen kiinnittänyt vasta näin vanhempana huomiota. Kirja päähenkilö, ekaluokkalainen Viljami Kettunen asuu kaksin isänsä kanssa, sillä hänen äitinsä on muuttanut jonnekin Amerikkaan. Avioerolapsi siis, vaikka sitä ei taideta missään välissä sanoa suoraan. Tämä käy hyvin ilmi Kettusen perheen juhlakirjassa äitienpäivää käsittelevässä osassa, jossa Viljami kertoo: "Tässä on kuva äidistä ja minusta kun olin ihan pieni. Äiti asuu ulkomailla. Päiväkerhon askartelutunnilla kaikki tekivät äitienpäiväkortin, mutta tein kaksi. Toisen äidille ja toisen mummille. Mummi kirjoitti osoitteen äidin korttiin ja sitten veimme sen postiin." Lisäksi Viljamilla on syntymäpäivä vappuna, ja tuolloin hän saa lahjaksi äitinsä lähettämän Napoleon-pupun. Kirja on julkaistu alunperin vuonna 1986, siihen aikaan ei vielä ollut varmaankaan monia lastenkirjoja, joissa olisi muitakin kuin ydinperheitä.

Ja vielä yksi.

Lena Anderssonin luoma Maija, eli alkuperäiskielellään ruotsiksi Maja, on noin 7-vuotias hyvin luonnonläheinen tyttö. Omasta hyllystä löytyi tämä alla oleva Maija tutkii luontoa sekä Maijan Aakkoset -kirja. Maija seikkalee aina luonnossa ollen yhtä sen kanssa, miten ihailtavaa! Tässä Maija tutkii luontoa -kirjassa sisältö on jaettu vuodenaikojen mukaan neljään osaan, ja Maija esittelee mitä luonnossa tapahtuu milloinkin lintujen muutosta onkimiseen, opettaa tunnistamaan eläinten jälkiä ja niiden pipanoita. Mukana on myös erilaisia pikkutestejä ja tietoa kasveista - muun muassa siitä, kuinka kasvit hengittävät lehdillään.

Minulle ikimuistoisin juttu on pieni koe, jossa Maija laittaa valkoisen tulppaanin lasiin, jonka pohjalla on vihreäksi värjättyä vettä. Pikkuhiljaa tulppaanikin muuttuu vihreäksi. Tällä tietysti osoitetaan, miten vesi liikkuu kasvin sisällä pienen pieniä suonia pitkin. Jostain syystä se on jäänyt lähtemättömästi mieleen, vaikken samaa koetta koskaan itse tehnytkään.

Vielä nykyäänkin tykkään selailla näitä Maija-kirjoja, koska niissä on niin äärettömän kauniit kuvat.

Varaston aarteita: Lastenkirjoja 90-luvulta

Aiemmin olen kirjoittanut 1990-luvulla lukemistani nuortenkirjoista, nyt siirrytään todella loogisesti ajassa vielä vähän taaemmas. Jo lapsena vietin paljon aikaa kotikuntani kirjastossa. Sen kellarikerroksessa oli toisinaan satutunteja, joissa kävin monien muiden lasten tapaan. Lastenosastolta hamstrasin loputtomia kasoja kaikenlaisia lastenkirjoja, ja niitä minulle runsaasti luettiinkin. Kirjarakkauteni juuret ovat syvällä :)

Jokin aika sitten tavallaan löysin entisen kotikaupunkini kirjaston varaston ja olin tietysti hurmioitunut. Lastenosaston hyllyistä löytyy edelleen suurimpia klassikkoja, kuten Mauri Kunnasta, ihan niinkuin 1990-luvullakin, mutta suurin osa kirjoista on kuitenkin siirretty pois uudempien tieltä. Täällä nykyisessä kotikaupungissani puoliksi järkytyin ja puoliksi huvituin viime kesänä, kun sen lastenosaston "Varaston aarteita" -hyllyyn oli nostettu 40-luvun tyttökirjojen rinnalle joitain minulle hyvin rakkaita 80- ja 90-luvun lastenkirjoja. Siinä tuntee itsensä vanhaksi.

Seuraavista löytynee teillekin ainakin jotain tuttuja!

Tammen kultaisia kirjoja on olemassa pitkälti toistasataa, ja osaa niistä myydään edelleen, uusina painoksina tietysti. Minulle suurimpia klassikoita ovat kuitenkin useat sellaiset, joita nykyään ei kirjakaupoissa näe, erityisesti eräskin Herra Pähkinäinen, josta tulossa postausta myöhemmin. Siksi olinkin erittäin onnellinen löytäessäni suuren kultaisten kirjojen kokoelman sieltä kirjaston varastosta. En tietenkään kuvannut jokaista hieman tutunnäköistä kirjaa tätä blogia varten, mutta muutamia kuitenkin.

Tammen kultaiset kirjat 154: Hanna ei saa unta.

Hanna ei saa unta oli selaillessa mitä tutuimmannäköinen, samaten tämä alapuolella oleva pikku syömäri, Arttu Alligaattori.

Tammen kultaiset kirjat 174: Arttu Alligaattori.

Jo 1990-luvulla kirjastoista löytyi myös suuria määriä tällaisia samankokoisia kirjasarjoja, näitä neliönmallisia kirjoja kuin tässä alla. Oli Sannaa, Samulia, Teemua, pupu Jussia, Pandaa ja lisäksi ne kaikki, joita juuri nyt en saa mieleeni. Erityisesti Sanna- ja Teemu-kirjoja meillä luettiin kotona, mutta ovat nämä muutkin tietysti tuttuja.

Gunilla Wolde: Sanna ja Samuli.

Oda Taro: Panda lääkärinä.

Ulf Löfgren: Jussi ja puhelin.

Ja lopuksi vielä tällainen erikoisuus. Itse en ole ihan varma, onko tämä Kirppu ja Korppu minulle tuttu kirja vai ei. Se näyttää jotenkin kamalan tutulta, ja selaillessakin melkein, mutten silti ole varma. Ehkä kyse on lopulta vain siitä, että noita muita kirjoja minulle on luettu kymmeniä kertoja, mutta Kirpun ja Korpun seikkailuja vain kertaalleen.

Lisää kirja-asiaa tulossa!

Janille kultaa! Lisää sporttivaatteita

Jokunen viikko sitten postasin verkkapuvuista, joita Suuri Käsityö oli suunnitellut vuoden 1992 Barcelonan olympialaisten kunniaksi. Tämän uuden lempijulkaisuni eräästä vuoden 1996 numerosta tuli nyt bongattua kivoja kostyymeja vuoden 1996 Atlantan olympialaisia varten! Pelkkien verkkapukujen lisäksi tällä kertaa, luultavasti kaikessa Jani Sievis -huumassa, mukana oli myös uimapukuja.

Ja nythän on siis otettu miehetkin mukaan urheilujuhlaan! Onkohan jollain ollut tällaisia äitin ompelemia kuteita? Itse ommellut uimapuvut ja -housut kieltämättä kuulostavat melko eksoottiselta, mutta toisaalta, se nyt on varmaan aika helppoa toteuttaa.

En ole vieläkään löytänyt hyviä kuvia omista 1990-luvun verkkapuvuistani, mutta niiden etsintä jatkuu. Onhan niistä nyt kuitenkin jotain materiaalia oltava ja onkin! Se on vain hieman kätkeytynyt.