90-luku ei ole vain ysäriä

1990-lukua muistellaan ja nostalgisoidaan nykyään paljon. Onhan se yksi pohjavirroista myös tässä Nuoruusdisko-blogissa. Tässä haluan kuitenkin nostaa esiin yhden ajatuksen 1990-luvusta - se ei nimittäin ole vain ysäriä.

Mielikuvissa 90-luvun kodit ovat silkkaa ysäriä: laavalamppuja, puhallettavia tyynyjä, kuviot ja kuosit ovat vain ysäriä ja kaikki on vaaleaa puuta. Vaan miten se mahtoi oikeasti olla? Ei aivan näin yksioikoisesti.

Alkuperäiset 10 Halinallea 80-luvulta.
Kuva: Wikipedia.

Olen myös pohtinut sitä, että menneet vuosikymmenet olivat vahvasti lapsuudessani (ja varmasti teidänkin lapsuudessanne!) läsnä. 

Suosikki-lehdissä kirjoitettiin jatkuvasti isoja juttuja menneiden vuosikymmenten sankareista. Esimerkiksi Elviksestä ja vanhoista rock-bändeistä, kuten Beatlesista ja Rolling Stonesista (joka tietysti oli olemassa vielä 90-luvulla) oli juttuja vähintäänkin kultaturbonumeroissa.

Vanhempi musiikki oli läsnä muutenkin. Vuonna 1999 ensi-iltansa sai etenkin teiniyleisölle suunnattu Pitkä kuuma kesä -elokuva. Se tutustutti monet 80-luvun punkkiin - Pelle Miljoonaan, Maukka Perusjätkään, Eppu Normaaliin ja muihin. Ainakin itselleni Pitkä kuuma kesä oli merkittävä juuri tästä syystä - ja olihan se muutenkin hieno elokuva. Kaikki elokuvassa esitettävät kappaleet oli julkaistu viimeistään vuonna 1980

Poko Records alkoi julkaista Suomirokkia-kokoelmalevysarjaa vuonnan 1998. Se toi (ainakin minulle) käsiin valtavasti 1970- ja 1980-lukujen vanhaa kunnon suomirockia, jotka en ollut aiemmin kauheasti kuullut. Sarjan neljä ensimmäistä kokoelmaa julkaistiin vuosina 1998-1999; 11 jälkimmäistä sitten vuosina 2000-2010, yksi vuodessa. Suomalaista musiikkia kuunneltiin muutenkin paljon vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.

Edellisen vuosikymmenen monet elokuvat olivat 90-luvun lasten suosikkeja, kuten E.T. ja Ghostbusters. Poliisiopistoja näytettiin tv:ssä uusintoina samoin kuin 80-luvun tv-sarjojakin. Itse pidin esimerkiksi Ylellä näytetystä Tarkkiksesta, joka kertoi tarkkailuluokan oppilaista.

Tarkkis-sarja oli itselleni tärkeä, ja katsoin sitä tältä kirjastosta lainatulta videolta.

Televisiossa pyöri esimerkiksi 1980-luvulla alkunsa saaneet Turtles ja Halinallet. Uusia osia tehtiin ja vanhoja, jo päättyneitä osia uusittiin näistä sekä monista muista sarjoista. Populaarikulttuurissa vanhojen vuosikymmenten jutut olivat siis vahvasti läsnä.

Disney alkoi julkaista 1990-luvun alussa videoina vanhoja klassikkojapiirrettyjään, ja mikä oli osa Disneyn uutta kultakautta. 1990-luvulla julkaistiin miltei joka vuosi uusi Disneyn kokoperheen piirroselokuva, jotka olivat valtavan suosittuja: Aladdin, Leijonakuningas ja Pocahontas esimerkiksi. Samalla joulumarkkinoille tuotiin vhs:nä klassikoita, kuten prinsessasadut Lumikki, Prinsessa Ruusunen ja Tuhkimo, sekä eläinsatuja, esimerkiksi Dumbo, 101 Dalmatialaista ja Kaunotar ja Kulkuri. Itselleni etenkin Tuhkimo olikin lapsuudessa miltei puhkikatsottu.

Disneyn piirrosklassikot nousivat uuteen suosioon, kun niitä julkaistiin kaikille saataville vhs-muodossa. Oheistuotteitakin tuli kauppoihin.

Vielä 1990-luvun alussa Barbien logo oli tämä 80-luvun kiehkurainen, ja piirrosversio Barbiesta myös samaa 80-luvun tyyliä.

Ne, joilla oli vanhempia siskoja tai veljiä, pääsivät helpommin kiinni 80-lukuun, kuten isoveljen Metallica-kasetteihin, siskon vanhoihin My Little Poneihin ja Barbeihin. Ja tietysti kaikkiin vaatteisiin, joita sisaruksilta ja serkuilta perittiin.

Monelle periytyi paitsi isompien sisaruksien, myös vanhempian vanhoja leluja. Näitä olivat usein esimerkiksi länkkärihahmot, pikkuautot ja muut figuurit. Itsellänikin oli iso kasa muovisia eläinhahmoja, samantyyppisä kuin nämä nykyiset Schleich-eläinlelut. Mummulassa taas pääsin käyttämään vanhaa View Masteria, vaikka kyllä uusiakin View Mastereita myytiin ysärillä.

Ressu, My Little Pony ja Halinallet olivat suosittuja 1990-luvullakin.

Itse luin paljon, eikä kaikki ollut vain uusia lasten- ja nuortenkirjoja, vaikka niitäkin oli mukana. Monet klassikot olivat luettuja, ja niistä julkaistiin uusia painoksia. Suosittuja olivat muun muassa:

• Neiti Etsivät
• Viisikot
• Pieni runotyttö, Anna-kirjat, Lotta-kirjat 
• Anni Polvan Tiina-kirjat

Vähän pienemmille lapsille tärkeä oli esimerkiksi Pupu Tupuna -sarja, jonka ensimmäinen kirja oli julkaistu jo vuonna 1972.

Tiina-kirjasarja dramatisoitiin Ylellä suosituksi tv-sarjaksi ysärin alussa.

1980-luvun lopun tyyli oli myös 1990-luvun alkupuolen tyyliä.

Ja entäpä se sisustusasia. Oliko sinun kotonasi kaikki uutta ja 90-lukua? Tuskin. Osa huonekaluista oli todennäköisesti ajalta, jolloin omat vanhemmat olivat muuttaneet omilleen, ja mistä mikin silloin oli hankittu. Oli 70-luvun Lundia-hyllyjä, serkulta saatua sänkyä, isotädiltä perittyjä 50-luvun huonekaluja ja niin edelleen. Keittiössä ruokaa tehtiin 80-luvun liedellä ja säilytettiin se 80-luvun jääkaapissa. Radiokin saattoi hyvin olla 80-luvulta, olihan se silloin aikanaan ollut kallis ja aivan uusi hieno kapistus.

Design-klassikot ovat aina muodissa, niin 90-luvullakin. Ne, joilla oli varaa, hankkivat kyllä Alvar Aallon ja muiden tunnettujen nimien luomuksia koteihinsa tuolloinkin, ja monia klassisia malleja niin huonekaluja kuin astioiden ja kankaiden osalta valmistettiin.

Koululuokissa näytti aika samalta niin 1980- kuin 1990-luvullakin.

Millainen oli sinun kotisi 90-luvulla? Mitä menneiden vuosikymmenten juttuja periytyi elämääsi ysärillä?