Jogurttipurkki poikineen

Löysin ihania Turun Museokeskuksen ja Lahden kaupunginmuseon Finnasta löytyviä kuvia monenlaisista elintarvikepakkauksista, joten tässä teille valikoima ysäriestetiikkaa suoraan purkkien kyljistä!

Ei voi sanoa paljoa muuta kuin että rakastan museoita ja myös Finna-alustaa, jolla on kenen tahansa katseltavissa valtava määrä kuvia ja videoita.

Vähärasvaisuus nousi 1980-luvulla ja erityisesti 1990-luvussa suosituksi ominaisuudeksi elintarvikkeissa. Terveyttä haettiin erityisesti rasvaa välttelevistä tuotteista. Yksi tätä linjaa edustanut tuoteperhe Suomessa oli van der Bergsin Kevyt Linja -tuotesarja, johon kuului erilaisia maitotuotteita: margariinia, tuorejuustoja, metvurstia, jogurttia ja joitain valmisaterioita ainakin.

Näissä kuvissa onkin nyt näitä Kevyt Linja -jogurttipurkkejä vuosilta 1987, 1994 ja 1999 (noin suunnilleen). Muistan näiden visuaalisen ilmeen niin hyvin! Edelleenhän kaupoissa taitaa olla Lätta- ja Mini Lätta -nimistä margariinia, eli tätä samaa sarjaa. Kevyt Linja -metvurstiakin oli ainakin vielä joitain vuosia sitten. Kasvissyöjänä lihaosastolla ei tule kovasti käytyä.

Etenkin näiden 1980-luvun sekä vielä 1990-luvun puolivälin Linja-tuotteiden ilme ammentaa 80-luvulta ihanasti. Kirkkaat perusvärit valkoisella pohjalla yhdistettynä vielä taustalla kulkeviin suoriin viivoihin ovat kuin sisustuskirjasta. Omaan makuuni todella tyylikkäitä pikareita siis!

Monen tuotteen kohdalla estetiikka on edelleen aika samanlaista kuin muutama vuosikymmen sitten, mutta vertailuja on silti hauskaa tehdä. Muistatteko vielä ajan, jolloin Pirkan tuotteissa itse pakkaukseen oli merkitty myös hinta? Tämä aikakausi päättyi itseasiassa vasta aivan 2000-luvun alussa, samalla kun Pirkka uusi myös logonsa. Allaolevan kollaasin yläkulmassa Pirkan vadelmajogurtin pikari hintoineen päivineen 90-luvun puolivälistä. Ja sehän on tietysti kevytjogurttia!

Kaupan omat merkit eivät toki rajoitu Pirkkaan. Tästä esimerkkinä on toinen yläreunan tuote, T-kauppojen oma sinivalkoinen-sarja ja siihen kuulunut mansikkajogurtti. Tätä sinivalkoista sarjaa oli saatavilla kaikenlaisia tuotteita, kuten esimerkiksi säilykkeitä. Vaikka 80-luvun estetiikka minuun muuten pureekin, niin valitettavasti tämä sinivalkoisuus ei. Onhan se tavallaan näppärää, että jollei vaikka muista sarjan nimeä, niin voi kaupan myyjältä kysyä että missä on "se, se... no se sinivalkoinen juttu", mutta vähän liian tylsä tuo on makuuni. Samalla siinä on kyllä hyvin huomattavaa kasariestetiikkaa.

Terveellisyysteema jatkuu näissä muutenkin. Slim-merkin (en ollut koskaan ennen kuullut tästä) jogurtti on vähärasvaista, Railakas taas kolesterolitonta. Se tuntuu hiukan jännältä - harva merkki on sittemmin markkinoinut omaa jogurttiaan kolesterolittomana! Noin muuten jogurtti tuntuu silti olevan yksi niistä tuotteista, joihin selvästikin tupataan yhdistämään monenlaista "terveellisyyttä", mitä se sitten minäkin aikana on tarkoittanut. On rasvatonta ja vähäsokerista, kaikenlaisia asidobifilus-jogurtteja, vitaminoituja joguja ja niin edelleen.

Jacky-jogurtteihin oli lisätty ainakin kalsiumia, ja kuvassa olevian lisäksi makuina olivat lisäksi ainakin banaani-päärynä sekä vadelma.

Hieman lapsellisempaan makuun lienevät nämä kaksi viimeistä kuvaa!

Vuonna 1993 Hugo-peliohjelma alkoi Ylellä, ja Hugo sai nopeasti monenlaista oheistuotetta. Oli puurohiutaleita, leluja, avaimenperiä, karkkia, limonadia - ja jopa jogurttia! Hugo-jogurttia oli ainakin näitä kahta makua, eli mansikkaa ja banaania. Mansikka-pikareissa oli Hugoliinan kuva, banaaninmakuisessa taas Hugo itse. Kannessakin oli tuttu Hugon naama ja logo.

Toinen oman jogurtin saanut lasten televisiosarja olivat Bambukarhut!

Bambukarhut-jogurttia oli ainakin tätä yhtä makua, eli mansikkaa. Bambukarhut oli tuotteistamisessa samaa kastia Hugon ja niin monen muunkin televisio- tai kirjasarjan kanssa. Kaupoista ja lelukuvastoista löytyivät niin pehmolelut, figuurit kuin lautapelitkin, minkä lisäksi tuotteita oli elintarvikeosastollakin - Bambukarhuillakin oli omat karkkinsa.

My Little Pony -vaatelöytö vuodelta 1988

Kun on keräillyt erilaisia ysärijuttuja, ja usein kasariakin, jo vuosia, harvoin enää löytää jotain todella sykähdyttävää esimerkiksi vanhoista mainoksista tai lehdistä. 

Vaan kyllä joskus käy niinkin!

Vastaan tuli vanhasta Anttilan mainoslehtisestä nimittäin ihania My Little Pony -neuleita. Kyseistä lehteä olen selaillut kyllä ennenkin, muttei katseeni jotenkaan vain ole osunut näihin pastellisävyisiin ihanuuksiin.

Kaikki aiemmin näkemäni My Little Pony -vaatteet ovat olleet painokuvaisia, eli lähinnä paitoja, joihin on painettu ponien kuvia. Nämä neuletakit ja -puserot ovat siis hyvin erilaisia My Little Pony -vaatteita kuin mitä ennen on tullut vastaan. Instagramissa jo ainakin yksi tällaisen onnellinen omistajakin tuli vastaan. Aikas ihania vaatteita kyllä, jos tällaisesta 80-luvun estetiikasta tykkää. Ja minä tykkään.

Vähän vertailukohteena kuvassa muutakin Anttila-muotia loppuvuodelta 1988. Pojalle (koska sukupuoli!) sininen He-man-collegepaita, ja sitten naisille muuta kasarityyliä.

Salattua elämää vuodesta 1999 alkaen

Salatut elämät täyttää 20 vuotta!

Helsingin sanomien mukaan MTV3 astui 25.1.1999 jopa uuteen aikaan - entistä amerikkaisempaan nimittäin, lehti kertoi tasan 20 vuotta sitten.  "Alkaa uusi kotimaisin voimin tehty saippuasarja, jota esitetään puolen tunnin mittaisina jaksoina viitenä iltana viikossa Kauniiden ja rohkeiden tapaan. Tavoitteena on miljoonayleisö arki-iltaisin klo 19.30." Aluksi keväällä 1999 esitettiin 90 ensimmäistä jaksoa. Toisaalla kerrottiin, että jos suosio riittäisi, voisi jaksoja tulla jopa yli tuhat.

Sarja perustui alkujaan ulkomaiseen formaattiin, jossa ideana oli siis seurata naapuruston elämää teemalla "kuinka hyvin tunnet naapurisi?". Hesari puuttui kiinnostavasti myös niin sanottuun luokkateemaan: "Meillä sarja tapahtuu helsinkiläisessä kerrostalossa, osoitteessa Pihlajakatu 6. Alakerroksessa asuu talonmiestä, keskimmäisessä sisustajaa ja ylimmässä peräti arkkitehti. Kolmen kerroksen väkeä? Ilmeisesti. Tarjolla on myös iloisia poikamiehiä, naisjuristia ja korttelikaupan pitäjää." (HS 25.1.1999)

Salatut elämät oli Suomen mittapuulla todella suuri sarja, kuvattiinhan jaksoja kiivaaseen tahtiin, tavoitteena oli tehdä pitkäkestoinen sarja ja se työllisti valtavan määrän näyttelijöitä ja kaikkia tekijöitä kameran toisella puolen.

Salkkareiden alkuperäisesta tunnarista: sävyt olivat tuolloin varsin maanläheisiä!

Sarjan aloitus tammikuussa 1999 oli suuri juttu, ja sitä pohjustettiin lehdissä. Tosin vähänpä oli pohjustamista siinä mielessä, että sarjan näyttelijänimet julkistettiin vain hetki ennen ensi-iltaa, eikä sarjan tulevasta juonesta kerrottu juuri mitään. Syyksi tähän vaikenemiseen arveltiin tuotantoyhtiön puolelta vaadittua salaamista, mutta enpä tiedä. Kun sarja sitten alkoi, monessa arviossa kirjoitettiin, ettei jaksoissa oikeastaan tunnu tapahtuvan yhtään mitään.

Sittemmin Salatut elämät on jatkunut pitempään kuin tuskin kukaan vielä ysärillä osasi unelmoida, mutta toisaalta sarjan katsojakuntakin on pienentynyt. Kun sarja alkuvaiheessaan vuonna 1999 ja vielä 2000-luvun parina ensimmäisenä vuonna saattoi saada jopa miljoonayleisön - ensimmäisellä jaksolla 25.1.1999 oli jopa 1 132 000 katsojaa -, ovat nykyiset katsojaluvut vain murto-osa tuosta sarjan kulta-ajasta.

Sarjan alussa seurattiin Pihlajakatu 6:n kuuden asunnon asukkaita: talonmiespariskunta Ulla ja Seppo Taalasmaa asuivat yhdessä aikuisuuden kynnyksellä olevan tyttärensä Elinan kanssa. Jo sarjan ensimmäisenä keväänä mukaan tuli myös Taalasmaan Kari, joka oli juuri vapautunut vankilasta. Laiteloiden residenssia asuttivat kioskinpitäjä-Ismo teini-ikäisten lastensa Kallen ja Miian kanssa. 20-30-vuotiaita nuoria aikuisia esittivät asianajaja Laura, siskokset Katja ja Jenni, jotka sarjan alussa saavat kämppiksekseen Tonin, sekä tietysti kaverukset Markus ja Aki, jotka jo heti sarjan alussa perustavat oman baarin, Barbaarin. Sitten on vielä Salinien uusioperhe. Sarjan alkaessa perheen isä tuo kotiin uuden vaimonsa Hannan, mikä on ihan jees perheen vanhimmalle pojalle Aleksille, keskimmäiselle Sakulle varmaan aika samantekevää ja suuri kauhistus kuopukselle Siljalle.

 Tapahtumat alkoivat itseasiassa Tyyne Puustisen löytyessä kuolleena asunnostaan. Saku Salinia syytetään tapahtumista, ja juoni alkaa rullata nopeasti. Puustisen kuolema on lopulta kuitenkin täydellinen sivuseikka sarjassa, vaikka se varmasti melkoisen startin Salkkareille antoikin.

 Ruokapöydässä ollaan miltei kaikissa Pihlajakadun kodeissa. Bongaa myös Laiteloiden pöydästä 1990-luvun muumimukit!

Nyt katsoessani Salattujen elämien ensimmäisiä jaksoja huomio ei kiinnity niinkään juonikuvioihin, vaan ihan vain maailman ja arjen esittämiseen. Yksi huomiota herättävä seikka on muun muassa se, että vuosituhannen vaihteen Salatut elämät ei todellakaan kaihda tuotesijoittelua - josko siitä tuolla nimellä 20 vuotta sitten edes puhuttiin. Pöydässä ovat esimerkiksi Marlin mehut, Valion maidot ja Ismon kiokissa kaikenlaiset tuotteet sulassa sovussa. Ja kaltaiselleni ysäriharrastajalle on kerrallaan upeaa!

Pihjalakadun kodit ovat värikkäitä ja ylipäätään kotoisia - ne todella näyttävät siltä, että niissä voisi asua! Olen aika viehättynyt etenkin Jennin ja Katjan värikkäästä kodista, jossa on ihana keltainen pyöreä keittiönpöytä. Tuolitkin ovat ihan ysärityyliä, vaikka näyttävät kyllä myös parveketuoleilta. Salinien koti taas on juuri sellainen 1990-luvun trendikoti, jollainen arkkitehdin kodin pitäisikin olla, design-huonekalujakin sieltä voi bongata.

 Vaikka Salatut elämät kiinnosti katsojia paljon ensimmäisinä vuosinaan, ei se sentään ihan kaikkia miellyttänyt. Vain pari päivää sarjan alkamisen jälkeen (eli parin jakson kokemuksella) nimimerkki J. H. lyttäsi koko roskan Ilta-Sanomissa:

Salatut elämät - laaturoskaa

Voiko MTV3:n uusi "huippusarja" Salatut Elämät todellakin olla hintansa väärti? Samanlaisen alkeellisen sarjan saisi kuka tahansa tehtyä paljon pienemmällä summalla. Samanlaista ihmissuhdetragediaa löytyy jo ihan riittämiin kaikilta kanavilta, mutta tämä on kyllä pohjanoteeraus! En ole ikinä ennen nähnyt mitään niin tylsistyttävää ja ideatonta sarjaa. MTV 3! Ottakaa esimerkkiä TV 1:n Kotikadusta tai itse esittämistänne sarjoista ( Blondi tuli taloon ja Ihmeidentekijät ) tai ostakaa mieluummin jenkkisarjoja, koska nekään eivät ole yhtä surkeita, kuin Salatut elämät!

J.H

 (Ilta-sanomat 29.1.1999)

"Näyttelijät eivät ole tehneet minuun vaikutusta. Ainoastaan hyvä alkumusiikki on jäänyt mieleeni."

Pari viikkoa myöhemmin sama virsi jatkui:

Olen katsonut nyt kaksi viikkoa MTV3:n paljon mainostettua suursarjaa Salatut elämät , mutta en katso enää. Sarja on ollut minulle valtava pettymys.
Yhdessä puolen tunnin jaksossa ei tapahdu mitään, mutta mikä pahinta, juuri mitään ei ole tapahtunut kahdessa viikossakaan. Näyttelijät eivät ole tehneet minuun vaikutusta. Ainoastaan hyvä alkumusiikki on jäänyt mieleeni.
Näyttääkin siltä, että tuntematon näyttelijäkaarti oli tekijöiltä todella paha virhearviointi. Ihmiset kaipaavat vahvoja persoonia ja karismaattisia näyttelijöitä, joita muissa kotimaisissa draamoissa on vaikka kuinka: Esko Salminen ja Matti Ranin Ihmeidentekijöissä , Risto Autio ja Jukka Puotila Kotikadussa , Tapani Perttu ja Pirkko Mannola Klubissa sekä Kai Hyttinen ja Sinikka Sokka Samaa sukua, eri maata -ohjelmassa.
Muissa draamasarjoissa on ainakin osaksi luotettu jo tunnettuihin loistaviin näyttelijöihin. Salatut elämät on tässä asiassa poikkeus. Tulevaisuudessa se todennäköisesti maksaa siitä kovan hinnan.

Nimimerkki: Omassa elämässänikin tapahtuu enemmän (Ilta-Sanomat 9.2.1999)

Minun ikäisilleni, Salkkareiden alkuaikoina kouluikäisille ja esiteineille sarjan saamilla kriittisillä arvioilla tuskin oli mitään väliä, sillä minua - ja meitä - kiinnostivat sarjan teinien hommailut: Silja, Saku, Miia ja Kalle löivät itsensä läpi lasten ja nuorten keskuudessa, ja etenkin Sakun näyttelijä Jasper Pääkkönen pääsi paistattelemaan muun muassa Suosikin kanteen. Suosikissa myös julkaistiin keväällä 1999 jättijuliste näistä neljästä hahmosta.

 

Kun Elina kerran tarjoilee, niin skool Salatuille elämille!

Koulutunnelmia

Valokuvat ja videot eri muodoissaan vievät vastustamattomasti aikamatkalla - niin tälläkin kertaa! Viime aikoina olen katsonut sillä silmällä useampaakin tv-ohjelmaa, niistä tulossa tunnelmia myöhemmin. Nyt kuitenkin palasia Helsingin kaupunginmuseosta.

Helsingin kaupunginmuseo on siitä erityisen ihana, että se on julkaissut tuhansia kuvia arkistostaan verkkoon vapaasti käytettäväksi. Menneet vuosikymmenet tulevat iholle valokuvissa, jotka kuvaavat arkea ja maisemia, ihania yksityiskohtia. 1990-luku ei ole kuvissa kovinkaan hyvin edustettuna, mutta onhan ysäriltäkin sentään jotain. Olenkin tässä maustanut ysäriä kuvilla 1980-luvulta.

Tällä kertaa etsin kuvia kouluista. Valitettavasti on vähän niin, että vaikka kuinka olisi säästänyt vanhoja lehtiä, mainoksia, leluja ja levyjä, 1980-1990-lukujen kouluun ei noin vain kävellä enää sisälle. Harvalla on koskana ollutkaan kouluista ja luokkahuoneista sisältä valokuvia, joten ehkä nämä seuraavat otokset tarjoavat ainakin pienen matkan menneeseen.

Tavat tehdä p- tai s-kirjain ovat kaunokirjoituksessa ja tekstauksessa muuttuneet, mutta ennen ainakin kirjoitettiin kaunoa!

Tämä alla oleva kuva lienee oma suosikkini: Luokka on jotenkin niin ihanan täynnä!

Ensimmäisen luokan seiniltä löytyy niin aakkoset kuin kellokin. Suomen lippu liehuu opettajanpöydällä ja liitutaulun edustalla nököttää rakas piirtoheitin.

 

Tässä esitellään lisää värikästä luokkaa. Oppilaiden taideteoksien esittelyssä ei ole ainakaan pihtailtu! Lähinnä jäin vain kaipaamaan jonkinlaista karttaa - mutta kenties ne olivat isoilla rullilla, ja ne niitä sitten ripustettiin esille vain ympäristötiedon tunneilla.

"Os-ta-kaa mak-ka-raa, mar-kal-la ja kah-del-la jo pal-jon saa!"

Huomatkaa myös seinillä olevat oppilaiden tekemät työt. Sieltä löytyy muun muassa Sinkkuelämää, ally McBeal, Jyrki ja Baywatch.

1990-luvun mittaan atk-tunnit ja muut tietokonehetket tulivat osaksi peruskoulua. Varsin usein tosin saattoi olla niin, että koneita ei ollut yhtä paljon kuin luokan oppilaita, tai koneissa ylipäätään oli kaikenlaista ongelmaa: ne kaatuilivat ja olivat auttamattoman hitaita.

Tekstinkäsittelyä kuitenkin opeteltiin, ja välissä saattoi päästä kurkkaamaan Internettiin tai pelaamaan vaikka miinaharavaa.

Kaikki nämä kuvat ovat siis Helsingin kaupunginmuseon. Jos innostuit, niin käy ihmeessä katselemassa ja etsimässä kuvia osoitteessa: helsinkikuvia.fi :)

Loppuu vielä yksi Finnasta löydetty kuva Nurmijärveltä.

Täällä on presidenttien kuvatkin seinällä. Tuolloin tietysti vielä vain Kekkoseen saakka.

Pukinkontti täyteen Citymarketista (1995-1996)

...Eli vuosien 1995 ja 1996 halutuimpia joululahjoja!

Sain käsiini vuosien 1995 ja 1996 Citymarketin lelukuvastoja. Lelukauppojen jakamat lelukuvastot olivat 1980-luvun lopulta alkaen lapsiperheissä varmasti luettuja, mutta Anttilat ja monet muut marketit jakoivat tietysti myös omia mainoksiaan ostajien houkuttelemiseksi. Tässä siis muutamia houkuttelevia poimintoja ysärin puolivälistä.

Joulu 1995 Citymarketissa

Prätkähiiret-animaatiota esitettiin ensimmäisen kerran MTV3:lla vuosina 1994-1996, ja suosio oli tietysti taattu - myös varmasti näille sarjan oheistuotteille, etupäässä lelufiguureille. Vuoden 1995 Citymarketin takakansi olikin omistettu näille hiiruleille.

Saatavilla olivat Prätkähiiri-figuurit 49,90 markkaa kappale, moottoripyörä lähti matkaan 79 markalla, saivuvaunumoottoripyörä 139 markalla ja hulppea Scoreboard-tulostaulutukikohta (johon tosin ei sisältynyt näitä hiiriä) 269 markkaa. Ei ihan halpa tukikohta, mutta varmasti himoittu.

 Legoja oli tietysti tarjolla jos jonkinlaisia, tässä poiminta niistä: Kuningas Tuliharjan linna, Kallioluola, Tower Bridge vartiotorni sekä Aarresaari.

Yksi suosittu ysärilelu oli Baby born -vauvanukke, jollainen kyllä meiltäkin kotoa löytyi. Baby bornia mainostettiin sen "aitoudella", sillä se oli kuin oikea vauva. Nukkea saattoi myös syöttää ja juottaa, jolloin nukke pissasi ja kakkasi. Nukelle myytiin myös kaikkea oheistarviketta vaatteiden, tuttipullon ja potan ohella: esimerkiksi jouluna 1995 tarjolla oli  nuken sänky (369 markkaa) sekä synttärisetti (169 markkaa). Itse nukke maksoi 349 markkaa. Nyt ajatellen se tuntuu yllättävän kalliilta, eikä se tuolloinkaan varmasti edullinen ollut.

Meillä kotona oli tapana hankkia joululahjaksi myös yksi lautapeli - tutuiksi tulivat esimerkiksi Muuttuva labyrintti, Scotland Yard, Junior alias, Cluedo - sekä tässäkin oleva Myyräpeli! Jännittävää tosin on se, että Myyräpeli, vuoden 1995 perhepeli, on tässä mainoksessa englanninkielisenä ihan nimeään myöten. Oletan sitä kyllä saadun tuolloin jo kaupoista ihan suomenkielisenä käännöksenäkin.

Jouluna 1995 oltiin varmasti vielä ainakin vähän iloisia myös kevään jääkiekon maailmanmestaruudesta, ja tämä jäkisteema näkyi myös pelisivulla. Myynnissä oli voittoisaa kultajoukkuetta esittänyt mm-95-palapeli sekä Tupu-Hupu-Lupu-ketjua esittänyt palapeli niinikään.

Joulu 1996 Citymarketissa

Vuoden 1996 kuvastosta olen valinnut ensinnäkin tämän kuvaston takakannen suurmainoksessa olleen Starcastle-linnan. Tällainen glittereinen linna on tietysti ihan söpö, mutta mietin vähän mitä sillä varsinaisesti olisi voinut leikkiä. Tosin ehkä Polly Pocketeista tutut minikokoiset hahmot olisivat sopineet myös näihin. Epäilemättä moni lapsi kuitenkin tällaisesta unelmalinnastakin silti haaveili.

 Myös vhs-nauhat olivat kysyttyjä joululahjoja, ja kuvastoissa onkin tarjolla yhtä jos toistakin lastensarjaa ja -elokuvaa. 1990-luku oli Disneyn pitkien elokuvien huippuaikaa, ja usein juuri jouluksi saatiinkin edellisen vuoden uusi klassikkoleffa myyntiin. Kaunottaren ja hirviön, Leijonakuninkaan ja Pocahontasin ohella videolla julkaistiin myös vanhempia Disney-klassikoita, kuten nyt vaikkapa tässä oleva Prinsessa Ruusunen.

Muita legendaarisia ysäriohjelmia ja -leffoja olivat esimerkiksi Free Willy (ja tietty myös sen jatko-osa Free Willy 2), Babe urhea possu ja Toy Story. Muumit olivat ikisuosittuja jo tuolloin.

Ja loppuun lisää ihania figuureja: Turtlesit. Katuhait, Batman ja Spiderman! Näitä pyöri tuohon aikaan televisiossakin, joten ne jatkoivat tietysti samaa muotia kuin aiemmat Prätkähiiri-hahmot.

Näitä vanhoja kuvastoja selatessa käykin hyvin selväksi, miten 90-luvulla alettiin tuotteistaa miltei mitä vain. Varmasti aiemminkin tehtiin jonkin verran leluja tv:stä tutuista hahmoista, kuten myös joitain muita fanituotteita, kuten vaikkapa tarroja, mutta tuntuu että 90-luvulla tuo alkoi jo levitä käsiin. Erityisesti jo äsken mainitut Disneyn uudet klassikkoleffat tuotiin markkinoille hyvinkin ison tuotearsenaalin kanssa. Vielä vuosina 1989-1991 tuotteita on jonkinverran, kuten vaikkapa jokin yksittäinen elokuvasta tehty nukke tai kirja, mutta vuosien 1995-1996 aikaan valikoima on jo kasvanut räjähdysmäisesti. Esimerkiksi Pocahontasista (1995) ja seuraavasta pitkästä Disney-elokuvasta, Notre Damen kellonsoittajasta tuotteita löytyy todella paljon: paljon monenlaisia nukkeja ja figuureja, joiden lisäksi on paperitavaroita, lautapelejä, tarroja, äänikirjoja ja niin edelleen. Tässä vaiheessa yksi aukeama ei enää riitä yhden elokuvan oheistuotteiden esittelyyn.


Mitä sinä mahdoit toivoa joululahjaksi 90-luvun puolivälissä?

2000-luvun alun teinidraamaa Roswellista

Sunnuntai-iltapäivät muodostuivat 1990-luvulla vakiintuneiksi nuortenohjelmien esitysajoiksi. Nuorille suunnattuja televisio-ohjelmia nähtiin sekä MTV3:lla että vuonna 1997 aloittaneella Nelosella. Nuortenohjelmaputken ohjelmiin kuuluivat esimerkiksi Frendit, Beverly Hills 90210, listaohjelma Jyrki Countdown ja Simpsonit kolmoskanavalla; Nelosella katsottiin vuosituhannen vaihteessa Viiden juttua, Dawson's Creekia ja Felicitya. 

Vuonna 2000 televisiossa alkoi pyöriä nuorille suunnattu jenkkisarja Roswell. Sen kaihoisan tunnarikappaleen lauloi musiikkitaivaalle hetkeksi pyrähtänyt Dido, kappale oli tietysti Here with me, joka soi radiossakin.

Kuva: Wikipedia.

Roswell-sarjaa tehtiin kolme tuotantokautta vuosina 1999-2002. Se kertoi vähän erilaisten nuorten aikuisten elämästä: sarjan päähenkilö Liz tutustuu ja ihastuu Maxiin, joka on todellisuus avaruusolento, kuten hänen siskonsa Isabel ja ystävänsä Michael myös. Sarjan juonenkäänteissä olennaista on salata Maxin, Isabelin ja Michaelin todellinen olemus ja sen mukanaan tuomat yliluonnolliset voimat ja taidot. Sarjan avausjaksossahan Max parastaa kädellään Lizin saaman ampumahaavan.

Muutoin sarja on aikalailla tavallinen teinisarja: ihastumiset ja ihmissuhteet ovat keskeisessä osassa. Sarjan alkaessa Liz tapailee paikallisen sheriffin poikaa Kylea, mutta ihastuminen Maxiin on molemminpuolista. Lizin ystävä Maria taas ihastuu Michaeliin. Totuuden salailu tuo ihmissuhteisiin tietysti oman vivahduksensa ja kantavan teeman koko sarjaan.

Roswell toi televisioihin joukon uusia, nuoria näyttelijöitä: Shiri Appleby (Liz), Jason Behr (Max), Katherine Heigl (Isabel), Majandra Delfino (Maria) ja Brendan Fehr (Michael) olivat sarjan pääosissa. Heistä etenkin Isabelia näytellyt Heigl on tehnyt näyttävää uraa Roswellin jälkeenkin, ainakin jos ajatellaan Suomessakin näkyneitä tv-sarjoja ja elokuvia. Brendan Fehr taas on näytellyt myöhemmin muun muassa CSI Miamissa.

Roswell näkyi ajan nuorisomedioissa suuresti, mistä tietysti voi päätellä, että sarja oli iso juttu monille niille, jotka elivät nuoruuttaan 2000-luvun alussa. Lehdissä, kuten Suosikissa ja Demissä, julkaistiin juttuja sarjasta ja sen nuorista näyttelijöistä, ja sarja pärjäsi mukavasti myös kaikenlaisissa lukijaäänestyksissä. Talvella 2001 Demi-lehdessä julkaistiin vuosiäänestyksen tulokset, jotka koskivat vuoden 2000 kovimpia juttuja. Roswell oli superiso juttu tuolloin! Kuten Demi nosti jutun otsikkoon: "Roswell tuli ja valloitti". Demin äänestyksessä Roswell oli vuoden paras tv-sarja, minkä lisäksi Max ja Liz olivat vuoden pari ja Michaelia näytellyt Brendan Fehr suloisin tv-kundi. Monien äänestäjien mielestä sarjan alkaminen oli ylipäätään vuoden 2000 kovin juttu!

Ihanaa ja nostalgista ajankuvaa on tämä koko äänestys muutenkin: Vuoden kovimman tapauksen äänestyksessä kärki näytti tältä:

1. Suomimusan läpilyönti maailmalla; 2. Bommareiden menestys MTV Awards -gaalassa (Bomfunk MC's siis); 3. Bon Jovi Suomessa; 4. Homosuhteet tv-sarjoissa; 5. Suomirap. Myös naispresidentin valinta oli monille iso juttu.

Jälkeenpäin tällaiset hysteriat helposti unohtuvat, mutta Roswell tosiaan oli aikanaan iso juttu ikäpolvelleni. Itsekin olin kyllä aika ihastunut Brendan Fehriin, ja minusta hänen näyttelemänsä Michaelin ja Marian tulinen suhde oli sarjassa tuhat kertaa kiinnostavampaa kuin Maxin ja Lizin pehmoilu.

Tuli mieleen, että ehkä sarjan kiinnostavuus nousi paitsi kivoista näyttelijöistä ja toimivasta juonesta, myös avaruusolio-ulottuvuudesta. Ei kai ole ihan sattumaa, että mielikuvitukselliset ja jopa yliluonnolliset hahmot saavat sukupolvet toisensa jälkeen kiinnostumaan - samaahan on Twilight-sarjassakin.

Cool Colors - 1990-luvun lopun Barbiet

Barbiet ystävineen olivat minulle 1990-luvulla rakkaimpia leluja. Kenties ikäni takia nimenomaan ne 90-luvun alun nuket ovat minulle oikeita ja ihanimpia, kun taas 1990-luvun loppupuoliskon Barbiet eivät herätä ihan niin lämpimiä ja nostalgiarakkauden läpitunkeamia tunteita. Tässä kuitenkin kurkistus Barbie-nukkejen 90-luvun loppuun!

Yllä: Tämänkin postaukset kuvat ovat etupäässä Barbie Journal -kuvastoista.

 Yllä: Cut and Style Barbie vuodelta 1995.

1990-luvun loppupuolella nuken myynti oli jo alkanut laskea siitä mitä se vielä 1980-1990-luvun taitteessa oli, ja nukke alkoi olla jälleen muutosten kourissa - söpönnäköinen Superstar-kasvomuotti muuttui 90-luvun lopussa, mikä teki Barbiesta hieman vakavamman ja tavallaan coolimman näköisen - omasta mielestäni tietysti aiempaa huonomman.

Markkinoille tuli monia uusia nukkea ja Barbie asettui uusiin ammatteihin. Ja muutenkin uusiin tilanteisiin. Vuosien tapaus oli pyörätuolissa istuva nukke, Barbien ystävä Becky. Helsingin Sanomat uutisoi nuken lanseeraamisen, ja Becky (joka jutussa on virheellisesti nimellä Peggy) ei tullut parrasvaloihin minä tahansa päivänä. Se nimittäin esiteltiin Suomen yleisölle "tärkeänä tyttökulttuuripäivänä", jolloin Spice Girls esiintyi Suomessa (vielä Gerin kanssa!). Suomessa se tuli kauppoihin tosin vasta syksyllä 1998, joitain kuukausia myöhemmin siis. 

"Tärkeä tyttökulttuuripäivä"

Hesarissa kuvailtiin nukkea: "Nukke on ainakin Chic-Barbiea fiksumman näköinen: sillä ei ole yhtä nykeröä nenää, silmät eivät ole typertyneet teevadit ja huulipunakin on kirkkaampaa. Maahantuojalta saatu nukke oli puettu reilusti ruutupaitaan, farkkuihin ja tennareihin, mutta toki sen päälle sopivat myös kaikki Barbien hörhelö-vaatteet. Pyörätuoli on tulipunainen ja säihkyvä. Se ei ole sähköllä toimiva, mikä vaatii itsenäisesti liikkuvalta Peggyltä urheilullisia käsivoimia. Seuraavaksi markkinoille voisikin tulla kauko-ohjattavalla pyörätuolilla huristava Ben -nukke." Tuloillaan oli siis eri kasvomuotin nukke kuin perinteinen Superstar-Barbie.

"Vartaloltaan Peggy on samanlainen kuin Aerobic-Barbie, sillä sen nivelet liikkuvat. Päälle päin se näyttääkin ihan terveeltä: sillä ei ole esimerkiksi surkastuneita jalkoja, eikä siis edes jäykkiä polvia niin kuin Kenillä ja useimmilla Barbeilla.

Mikä Peggyä sitten voisi vaivata? Pyörätuolista päätelleen Peggy ei pysty kävelemään eli jalat eivät kanna. Kynnys ry:n puheenjohtaja Kalle Könkkölä kiinnittää huomiota siihen, että Peggy ei kuitenkaan istu lyyhistyneessä asennossa niin kuin osa pyörätuolipotilaista, ja että Peggyn käsissä on sen verran voimaa, että hän voi liikkua itsenäisesti. Niinpä Könkkölä arvelee, että Peggyllä saattaisi olla esimerkiksi selkäydinvamma, selkäydinkohju tai MS-tauti."

(Lainaukset, Helsingin Sanomat 24.5.1998: Barbie istuu pyörätuoliin)

 Becky-nukke kesän Barbie the Icon -näyttelyssä Kansallismuseossa.

 

Yllä: Hawaii Barbie ystävineen: Skipper, Kira, Christie ja Ken ovat myös kukkaistunnelmissa hiekkarannalla.

Yllä vuoden 1995 Barbeja: Ratsastaja-nukke Sprint-hevosensa kanssa sekä Bubble Fairy Barbie, jonka mukana tulivat siivet. Näillä keijukassiivillä saattoi tehdä saippuakuplia. Onnistuiko se oikeasti näillä siivillä, en tiedä.

 

Yllä Barbeja syksyn ja talven 1997-1998 kuvastosta. Parin vuoden takainen taittuvapolvinen Aerodic-Barbie oli tullut kovin suosituksi, joten nyt markkinoille tuli lisää jumppaavia barbeja - tällä kertaa Teresan kanssa. Näiden jumppareiden kanssa paketista tuli myös c-kasetti, jolta sitä kivaa jumppamusaa sitten saattoi kuunnella.

Keskellä ylhäällä ovat Hula Hula -sarjan Barbie ja Teresa. Hula Hula -barbiet vaikuttavat olevan aika kysyttyjä nykyään, ja ne menevät takuuvarmasti keräilijöille kaupaksi, ainakin jos hiukset ovat pysyneet pitkinä ja hulahulahamekin löytyy. Nämä olivat kyllä siitä hauskoja nukkeja, että Barbien hiukset olivat keltaisen ja pinkin sävyiset, Teresan pitkät kutrit taas saivat värinsä turkoosista, pinkistä ja violetista.

Mukana myös Dolls of the World -sarjan kansainvälisiä hahmoja, eläinlääkäri-Barbie, Blossom Beauty Barbie näyttävässä kukkamekossa sekä Tuhkimo-Barbie.

Yllä: Vuoden 1998 kuvaston uutuuksia: Ylhäällä Horse Riding Barbie (eli tummahiuksinen ratsastajabarbie), Pearl Beach Barbiet bikineissä, koska näitä bikini- ja uimapukunukkeja piti näemmä julkaista joka vuosi; alhaalla Bead Blast Barbie, Teresa ja Midge sekä vielä Movin' Groovin' Barbie ja Teresa - heidän kenkien pohjissaan oli leimasimia.

Kerroin aiemmin kohusta, joka syntyi 90-luvun alkupuoliskolla korvakoru-Kenistä. Ilman hieman vastaavaa tapausta ei säästytty myöhemminkään. Ilta-sanomissa asti kerrottiin tatuoidusta Barbiesta kesällä 1999:

Tatuointi-Barbie vedettiin myynnistä

Kaupoista on enää turha etsiä nenärengas- tai tatuointi-Barbieta, sillä amerikkalainen lelujätti Mattel veti kyseiset nukkemallit pois markkinoilta amerikkalaisvanhempien valitusryöpyn vuoksi. Trendikkäät nuket olivat nimittäin nostattaneet pikkutytöissä valtavan hingun saada myös itselleen tatuointeja.
Mattel oli jo ehtinyt vähentää Butterfly Art Barbien tatuointeja yhteen nilkkatatuointiin, ja nenärengasta käyttävä Chelsie-Barbie oli saanut luopua kolmesta korvarenkaastaan. Tämäkään ei kuitenkaan riittänyt, vaan nukkejen valmistus lopetettiin kokonaan.
Lelutehdas on aiemminkin törmännyt vaikeuksiin yrittäessään seurata ajan trendejä. Muutama vuosi sitten Taikakorvakoru-Ken vedettiin vähin äänin markkinoilta sen jälkeen, kun vaaleatukkainen ja korvakorua käyttävä nukke oli herättänyt homopiirien kiinnostuksen.

Ilta-Sanomat | 16.06.1999

Tatuointi-Barbie vedettiin siis myynnistä Yhdysvalloissa, mutten ole törmännyt tietoon, että samaa olisi tapahtunut Euroopassa tai Suomessa.

*****

Alla näette näitä uuden kasvomallin vakavamman näköisiä Barbeja, kuten tuo sinihaalarinen Cool Colors -nukke. Skipperkin oli tässä välissä kasvanut teiniksi (vihreässä haalarissaan).

Uusi muoti, mahtavat raidat! Cool Colors Barbie, Teresa ja Skipper.

Vuonna 1999 Suomeen tulivat Happenin' Hair Barbie ja Teresa. Muodin mukaisesti tottakai! Eli värikäs piukka paita, tiukka kaulapanta sekä alaspäin levenevät isot farkut. Ja cooleja raitoja hiuksissa. Tämä varmasti olisi omaan silmääni näyttänyt maailman parhaimmalta vuonna 1999.

Alla toinen teini-ikäinen Skipper sekä parrakas Ken.

Yksi mainostetuimmista uusista Barbie-sarjoista oli vuosina 1998 ja 1999 myyntiin tulleet Generation Girls -nuket. Niihin kuului kuusi hahmo, joista yksi oli Barbie itse, muut sitten hieman erityylisiä, eri etnisiä taustoja edustavia ja eri asioista tekeviä tyyppejä.

Generation Girls -sarjaa täydentyi vielä 2000-luvun alussa, kun mukaan tuli myös sarjan poikapuolinen Ken-nukke, ja sarjan naishahmot saivat uusia vaatteita.

Mikä mahtoikaan olla sinun suosikkisi?