Kaikkien aikojen myydyin Barbie ja pari kohua (Barbie #3)

Yllä: Poiminta Elloksen kuvastosta vuodelta 1993. Mukana ylhäällä Barbien hevonen Champion (249 markkaa), koira Ricki (149 markkaa). Keskellä kolme vuoden suosittua barbia: Vasemmalla Hollywood Hair Barbie (189 markkaa), keskellä Crystal Barbie (229 markkaa) ja oikealla Ibiza Barbie (39,90 markkaa). 

Vuosina 1992-1993 Barbiet olivat täällä Suomessa joka jouluisia toivelahjoja. Lukuisat omat "suosikkibarbini" ovat juuri näiltä vuosilta. Siihen varmasti vaikutti se, että pääsin selailemaan näiden vuosien Barbie-kuvastoja, ja lukuisat kuvat syöpyivät mieleeni lähtemättömästi. Lisäksi 1990-luvun alussa nyt vain myytiin ihan hemmetin hienoja nukkeja!

Barbie oli paitsi suosittu lelu, myös myyntimagneetti - ja toisinaan erilaisten kohujen aihe. Vuodelta 1992 on kaksi merkittävää Barbie-hetkeä. Tässä toinen:

Markkinoille tuli Totally Hair Barbie. Siitä tuli kaikkien aikojen myydyin Barbie-nukke. Tällä nukella oli nilkkoihin asti yltävät hiukset (kreppikiharoilla toki), tunika-minimekko, jossa oli räikeillä väreillä abstrakteja kuvioita sekä mukana pakkauksessa vielä erilaisia hiusjuttuja: koristeita, kampa sekä geeliä. Totally Hair Barbiella oli pinkit kolmionmalliset korvikset sekä lennokas otsatukka. Tv-mainoksissa nukke heilautti hiuksiaan näyttävästi.

Totally Hair Barbien tuoteperheeseen kuuluivat Suomessa myös ruskeahiuksinen Whitney sekä Ken, jolla pitkästä aikaa ei ollut vain muoviseen päähän maalattua tukkaa vaan tuuhea tummanruskea pehko. Sitä saattoi myös muotoilla Kenin mukana tulevalla makeantuoksuisella hiusgeelillä.

Entä se toinen vuoden 1992 Barbie-juttu?

Kyseessä on Teen Talk Barbie, jota tietääkseni ei myyty Suomessa. Maailmalla kyseessä oli kuitenkin merkityksellinen juttu. Kyseessä oli värikäsasuinen Barbie-nukke, joka puhui! Jenkeissä nukesta syntyi, tottakai, kohu sen lausumien juttujen takia. Tai oikeastaan ihan vain yhden lauseen takia. Nukke nimittäin sanoi Match class is tough. Eli "matikka on vaikeaa". Tätä pidettiin huonona juttuna, koska sen katsottiin vahvistavan stereotypiaa siitä, ettei matematiikka tai vastaavat kouluaineet oikein sopineet tytöille. Kohussa kenties unohtui se, että Barbien sanastoon kuului iso joukko muitakin juttuja.

Vaikka Teen Talk Barbieta ei myyty Suomessa, uutisoitiin kohusta meilläkin. Helsingin sanomissa julkaistiin 5. lokakuuta 1992 juttu otsikolla "Barbie puhuu roskaa". Uutisessa kirjoitettiin:

Amerikan yliopistonaisten yhdistys on noussut ryhdikkäästi vastustamaan Barbie -nuken tuoreinta rynnäkköä maailman pikkutyttöjen huoneisiin. Syynä on se potaska, mitä uudet puhuvat Barbiet suoltavat. Yliopistonaiset vaativat nukkien valmistajaa vetämään kaikki "teinipuhe-Barbiet" heti pois markkinoilta, koska näiden jutut vain vahvistavat seksistisiä asenteita.
Yksi repliikeistä on: "Matikka on rankkaa!" Yliopistonaisten puheenjohtaja Sharon Schuster: Vahvistamalla aikansa eläneitä stereotyyppisiä näkemyksiä, joiden mukaan matematiikka on tytöille vaikeaa, Barbie heikentää tyttöjen uskoa siihen, että he pystyisivät oppimaan laskentoa. Miksei Barbie voi sanoa, että 'olen hyvä matikassa'?" Barbieita valmistavan yhtiön edustaja Donna Gibbs sanoi, ettei tällaisen mielikuvan luominen ole ollut missään tapauksessa tarkoituksellista. Hänen mukaansa nuket sanovat paljon myönteisiäkin asioita, kuten: "Minusta koulussa on kivaa, eikö sinustakin?" ja "Minusta tulee kasvissyöjä".
Gibbs lupaa, että jatkossa yliopistonaisten esittämät näkökannat otetaan huomioon.
Jokainen puhuva Barbie osaa neljä lausetta, jotka on summittain poimittu kaikkiaan 270:stä, jotta jokainen nukke olisi täysin yksilöllinen.

Poimintoja vuoden 1993 Barbie-kuvastosta. Vasemmalta alkaen Hollywood Hair Barbie, Earring Miagic Barbie, Glitter Beach Barbie.

Kiinnostava juttu liittyy myös yllä keskellä oleviin Earring Magic -nukkeihin. Ja nimenomaan Keniin tällä kertaa.

Violettiasuinen Ken oli monella tavalla poikkeuksellinen tyyppi. Sen hiukset olivat vaaleammat kuin monilla aiemmilla Keneillä. Ja mikä ihmeellisintä, Kenillä oli vasemmassa korvassaan korvakoru! Olihan koko sarjan nimi Earring Magic. Nahkaisen violetin liivin alla oli läpikuultava violetti t-paita. Taustalla oli Mattellin yritys tehdä Kenistä vähän coolimpi kuin mitä tämä tyyppi oli aiemmin ollut. Monien mielestä Mattel meni tässä pahasti metsään, sillä useat näkivät Kenin stereotyyppisenä homomiehenä. Asiaa ei auttanut Kenin kaulassa roikkuva hopeinen rengas, joka viittasi joidenkin mielestä seksileluihin.

Kohulla ja nukella oli pari seurausta: muun muassa nuoret homomiehet rynnivät kauppoihin hankkimaan itselleen tämän Kenin - ja koska julkinen pöyristys oli kuitenkin vallitseva tunne, nukke vedettiin pian pois kaupoista. Earring Magic Kenistä ehti kuitenkin tulla kaikkien aikojen suosituin Ken myynnissä mitattuna. Ja tätä kautta kyseessä on myös nykyisin todellinen keräilyharvinaisuus, sillä nukkea ei tuotettu kovinkaan pitkään, mutta kulttiarvo sillä on sitäkin suurempi. Jos sinun ysärileikkeihisi päätyi tämä Ken, niin olet leikkinyt todellisella aarteella.

Nämäkin esimerkit "homo-Kenistä" ja "typerästä matematiikkaa osaamattomasta Barbiesta" osoittavat pitkälti sen, ettei lelujen kohdalla ole kyse vain leluista. Vain esineistä, joiden kanssa lapset leikkivät leikkejään. Leluihin voi liittyä myös monenlaisia skandaaleja ja nukkejen on oltava ensisijaisesti aikuisten mieleen, sillä muutoin niitä ei edes valmisteta tai myydä.

****

PS. Muistakaa osallistua Barbie-kilpailuun! Voit voittaa lipun Kansallismuseon tulevaan Barbie The Icon -näyttelyyn. Osallistu näin: kerro oma Barbie-muistosi johonkin Nuoruusdisko-blogin kevättalven 2018 Barbie-postaukseen. Osallistumisaikaa on 29.3. saakka.

Arvonta: Voita liput Kansallismuseon Barbie-näyttelyyn!

Kuva: Omia, aikuisiällä hankittuja Barbie-nukkeja: Benetton-Ken ja Benetton-Barbie vasemmalla, keskellä Barbie Summit -nukke, oikealla Totally Hair Ken sekä Hawaiian Fun Barbie vuoden 1994 vaatteissa.

Mikä on sinulle tärkeä Barbie-muisto? Mikä oli lempi-Barbiesi, tai mistä nukesta vain haaveilit? Leikitkö enemmän Sindyllä ja Petralla kuin Barbeilla? 

Alkaessani kirjoittaa sarjaa ysäribarbeista en tiennyt, että Kansallismuseoon on tulossa ensi kesäksi Barbie-näyttely. Sekin tietysti jossain kohtaa minulle valkeni. Nyt ponkaistaankin pystyyn pieni arvonta! Palkintona lähtee pääsylippuja tulevaan näyttelyyn (yhteensä 4 kpl).

Eli tee näin:
Kirjoita tähän postaukseen tai johonkin jo julkaistuun tai maaliskuussa tulevaan Barbie-aiheiseen kirjoitukseeni oma Barbie-muistosi! Lyhyt tai pitkä, surullinen tai onnellinen, nostalginen tai mitä nyt mieleen tuleekaan. Jos olet jo kirjoittanut muistojasi, en tietenkään vaadi keksimään uusia, mutta kommentoi siinä tapauksessa kuitenkin, että haluat osallistua kilpaan.

Kilpailuaikaa on kiirastorstaihin 29.3.2018 saakka, arvon voittajat pääsiäisen aikana.

Barbie - The Icon -näyttely on esillä Kansallismuseossa Helsingissä 27.4.–26.8.2018, ja Kansallismuseo myös tarjoaa arvonnassa olevat pääsyliput.

Ysärin alun Barbiet ystävineen (Barbie #2)

Jokin aika sitten julkaisin ensimmäisen osan Barbien historiaa ja 1990-lukua käsittelevässä sarjassa. Nyt ollaan päästy jo 1990-luvun puolelle. Tämä kirjoitus on omistettu vuosien 1990-1991 Barbeille.

Yllä on esillä niinsanottuja Benetton-barbeja vuodelta 1991. Olen kirjoittanut niistä aiemminkin, katso vanha kirjoitukseni tästä.

Minulle nämä Barbit, Kenit, Teresat ja muut United Colors of Benettonin värikkäissä vaatteissa ovat ehkä kaikkein rakkaimpia ysäribarbeja, vaikkei minulla ollutkaan niistä yhtään. Muistan lukeneeni juuri näitä aukeamia Barbie-kuvastoista 90-luvulla tiiviisti (omat merkitäni näihin kuvastoihin näkyvät myös tuossa yllä. Mitä tuolla tähdellä olen tarkoittanut, sitä en kylläkään muista.). 

Itse asiassa pari viikkoa sitten onnistuin löytämään itselleni ylimmän kuvan Barbien ja Kenin leikkimättömässä kunnossa ja jota kuinkin kaikkine varusteineen (vain yhdet kengät puuttuivat) kohtuuhintaan, enkä ole aikoihin ollut mistään kirppis- tai huutokauppalöydöstä näin onnellinen. Miten ihanaa onkaan olla aikuinen ja voida hankkia itselleen ihania juttuja, joista lapsena saattoi vain haaveilla.

Itse nimittäisin suunnilleen vuosia 1989-1992 Barbien jonkinlaiseksi kultakaudeksi. En ole kaivanut mistään esiin myyntilukuja tai vastaavaa, joten minulla ei ole tähän heittää suurempia todisteita mielipiteelleni. Pidän itse tämän kauden Barbeista kaikkein eniten, mutta on siinä muutakin syytä. Vuonna 1992 julkaistu Totally Hair Barbie (josta enemmän juttua seuraavassa postauksessa) on kaikkien aikojen myydyin Barbie-nukke. Lisäksi juuri näiden vuosien Barbie-kuvastot ovat muhkeampia ja monipuolisempia kuin kuvastot ennen tai jälkeen. Tuntuukin jännittävältä, että esimerkiksi 90-luvun lopun kuvastot ovat näihin 90-luvun alun kuvastoihin verrattuna laimeita ja ohuita. Niissä ylipäätään ei ole niin paljoa eri tuotteita kuin vuosikymmenen alussa.

1990-luvun alussa Barbie jatkoi tiellä, jota oli viitoitettu jo 1980-luvulla. Markkinoille tuli enemmän tummaihoisia nukkeja, ja kantaaottavuutta oli muutenkin ilmassa. Esimerkkinä käy vaikkapa yllä oleva vuoden 1990 Ystävä-Barbie, joka jatkoi maailmaasyleilevää teemaa. "Barbie, maailman lasten ystävä, kansojen ystävyyden symbolina!"

1980-1990-lukujen vaihteen tienoilla markkinoille tuli myös Unicef-Barbie, jota tosin mielestäni ei suomalaisista kuvastoista löydy, joten se ei välttämättä ollut täällä markkinoillakaan.

Ylläoleva Barbien matkailuauto esiintyy kuvaston sivuilla ensikertaa 30-vuotiskuvastossa 1989/1990. Yleensähän samaa nukkea näkee kuvastossa vain yhden vuoden ajan, mutta 1990-luvun alussa kalusteet tekevät poikkeuksen - samaten autot. Niitä oli saatavilla pitempään.

Törmäsin yhdessä Barbie-ryhmässä myös kiinnostavaan keskusteluun Barbie-nukkejen myynnistä suomalaiskaupoissa 1980-luvulla ja vielä 1990-luvun alussakin. Keskustelussa esiintyi ajatus, että "ennen vanhaan" samoja barbeja oli kaupan hyllyssä niin pitkään että kaikki oli myyty. Tämän myötä samaa nukkea saattoi olla tarjolla montakin vuotta. Se lienee käsittämätöntä nykylapsille ja nykykaupallekin, jossa mennään käsittääkseni ihan eri tavalla sesongista toiseen. Kun sesonki vaihtuu ja uudet tuotteet tulevat myymälään, raivataan vanhat pois alta.

Samojen tuotteiden pitäminen pitkään myymälöissä toisaalta saattaa vaikuttaa omiin lapsuusmuistoihin. Ei välttämättä ollut mitenkään outoa saada jouluna 1991 lahjaksi vuonna 1985 julkaistua Barbie- tai Ken-nukkea. Tällöin saattoi tuntua siltä, että sai ihan uuden nuken, koska oli itselle uusi, mutta myöhemmin voikin käydä ilmi, että kyseessä ei sitten ollutkaan vuoden 1991 uutuus.

Vanhempia tuotteita, mukaan lukien siis myös erikseen myytävät Barbien vaatteet ja luultavasti aika monet muutkin lelut, onkin saattanut saada pitkään pienemmistä, ehkä vähän syrjäisemmistä kaupoista ja erilaisista sekatavarakaupoista. Osaan kuvitella omastakin kotikaupungistani pari tällaista kauppaa, vaikka niitä ei enää olekaan. Sieltä puutarhaletkujen, kankaiden, pesusienien, kiulujen ja jakoavaimien joukosta löytyi leluosasto, jossa samat Barbien mekot riippuivat vuodesta toiseen, kunnes lopulta tulivat myydyiksi.

Kyllä kaiketi ysärilapsetkin, ainakin osa heistä, tiesivät uutuudet ja osasivat sellaisia pyytää, mutta kenties ihan samanlaista tietoisuutta ei ollut kuin nykyään. Toisaalta lelumaailma ja lapsiin kohdistettu mainonta kehittyivät ja voimistuivat paljon vuosikymmenen aikana: 1990-luvun alku ja loppu ovat tässäkin hieman erilaisia keskenään.

Kaikki kuvat yllä: Barbie Journal 1990.

Seuraavassa osassa pääsemmekin vuosiin 1992-1993, jotka olivat myös erinomaisia Barbie-vuosia!

PS. Jos sinulta löytyy lapsuudenkodin vintiltä aikakauden barbeja ja olet siivoamassa niitä pois, kannattaa niitä mielestäni yrittää myydä eteenpäin, jollet aio itse tavaroita säilyttää. Ajan Barbeilla ei välttämättä tienaa omaisuutta (ellei nukke sitten ole täydellisessä kunnossa ja/tai vielä myyntipakkauksessa), mutta ainakin pienempiä summia niidenkin parissa liikkuu, riippuen paljon tuotteiden kunnosta. Keräilijöitä löytyy Suomestakin, joten tietyissä piireissä yksittäiset hameet, hiusharjat ja muut oheistuotteetkin ovat kysyttyjä!  (Olen saanut huomata, että myös vaatteettomille ja jopa korjailluille tai huonokuntoisille nukeille löytyy ottajia, kunhan myyntifoorumi on oikea - ja hinta.) Minullekin voi tarjota :)

Postauksen kuvat: Barbie Journal -kuvastot 1990 ja 1991.

Ysärikirja ystävänpäivätarjouksessa 16,90!

Ystävänpäivä on nurkan takana, joten Atena tarjoaa Ysärikirjaa ystävänpäivän tarjoushintaan! Aika edullista on: kirja nyt hintaan 16,90 € sisältäen postikulut. Voit tilata Atenan sivujen kautta, muista käyttää alennuskoodia NUORUUSDISKO.

Tilaa kirja tästä: https://atena.fi/nuoruusdisko

Matka Barbien historiaan (Barbie #1)

Olen tehnyt teille pienen postaussarjan, jonka aiheena ovat Barbie-nuket. Minulla on omassa "kokoelmassani" paljon Barbie-kuvastoja ja -lehtiä sekä yleisempiä lelukuvastoja, joiden sivuilta poimin teille parhaat palat. Kronologisesti edeten aloitan 1980-luvun puolelta, ja kohti vuosituhannen vaihdetta mennään!

Kuva yllä: Nukenvaatteita Stockmannin tavaratalon leluosastolla 1970.  Rista Eeva, Helsingin kaupunginmuseo, CC by 4.0.

Barbie-nukke on alunperin 1950-luvun tuote, ja kiinnostavaa on, että jokaisen vuoden ja vuosikymmenen nukke heijastaa omaa aikaansa. Nukkejen kautta pääsee helposti selville kunkin ajan kauneusihanteista, mutta voi Barbien historiasta lukea syvällisempiäkin merkityksiä. Millaisia ammatteja Barbie harjoittaa? Se kertoo osaltaan siitä, millaisia ammatteja kulloinkin naisille on pidetty sopivina ja hyvinä. Toisaalta Barbie elää etuoikeutettua elämää - se on vaaleaihoinen ja -hiuksinen, sinisilmäinen ja hyväkroppainen. Barbie sädehtii valokeilassa upeissa vaatteissa. Barbie antaa mahdollisuuksia haaveiluun.

Kuvat yllä: Barbie-nukkeja Stockmannin tavaratalon leluosastolla 1970.  Rista Eeva, Helsingin kaupunginmuseo, CC by 4.0.


Barbie syntyy

Barbie syntyi vuonna 1959. Barbien äiti oli Ruth Handler, joka halusi luoda tytöille uudenlaisen nuken. Vanhat, perinteiset leikittävät nuket olivat etupäässä vauvaleluja, joiden kanssa tyttö saattoi lähinnä leikkiä äitiä tai hoitajaa. Handler halusi kuitenkin mahdollistaa tytöille toisenlaisia nukkeleikkejä, ja erityisesti häntä taisi kiinnostaa mahdollisuus pukea nukkea erilaisiin vaatteisiin. Tosin: oli tätä ennenkin myös monenlaisia muotinukkeja. Esimerkiksi monenlaiset posliininuket puettiin yleensä erittäin hienostuneesti.

Ei liene sattumaa, että Ruth Handlerin lapsien nimet olivat Barbara ja Ken - nukeista tulivat Barbie ja Ken. Uuden idean myyminen Mattellille ja ostajille ei kuitenkin kulkenut voitosta voitoon alusta saakka. Eniten huolta ja hämmennystä herätti se, että Barbie oli muodokas aikuinen nainen. Tämä tietysti herätti paheksuntaa, mihin lapset tällaista tiimalasivyötäröistä, isorintaista nukkea voisivat tarvita? Sanoisin, että kyseessä oli jälleen kerran aikuisten osoittama moraalinen närkästys jostain, mikä lapselle näyttäytyy aivan toisin. Kun Barbie esiteltiin ensi kertaa 1959 Toy Fair -tapahtumassa, tuli siitä floppi pitkälti siksi, että ostajat olivat miehiä. Ruth Handler kuitenkin tiesi, että lapset näkisivät nuken toisin kuin aikuiset miehet.

Ihan sattumaa erilaisten seksuaalisten mielikuvien yhdistäminen Barbieenkaan ei kuitenkaan ollut. Usein toistetun kertomuksen mukaan Handlerin Barbien innoittajana oli nimittäin heidän Euroopan-matkallaan näkemänsä Lili-nukke. Lili oli nimenomaan "viekoitteleva" ja sitäkin oli saatavissa useissa eri asuissa. Kiinnostavaa on, että Lili ja ensimmäiset Barbiet ovat silminnähden samannäköisiä, mistä tietysti herää kysymys, miten toisen nuken kopiointi Barbieksi ylipäätään oli mahdollista.

Kuva: Anttilan syksy ja talvi 1989 -postimyyntikuvastossa tytöille tarjottiin yhtä Barbieta. Farkku-Barbien normaalihinta oli 149 markkaa, josta nyt sai kaksikymppiä alennusta. Samalla sivulla myös Sindy-nukke sekä My Little Pony.


Kohti kasari- ja ysäribarbeja

1970-luvun lopulla Barbie muuttui ulkonäöltään ratkaisevasti kohti sitä nukkea, jollainen se meille ysärilapsille muutamia vuosia myöhemmin oli. Vielä 1970-luvun alkupuolella nuken kasvot olivat melko samankaltaiset kuin nuken syntyessä 1950-60-lukujen vaihteessa. Sirot kasvot ja hieman vakava ilme. 1970-luvun lopulla, vuoden 1977 aikoihin, nuken kasvot muuttuivat hieman pyöreämmiksi ja sanoisin "söpömmiksi". Isot, siniset silmät korostuivat.

1970-luku oli Barbielle hieman sekavaa aikaa. Handlerit luopuivat Mattellista, ja monet 1970-luvun barbiet tunnetaan valitettavan huonosta laadustaan. Monien nivelet olivat huonoja, jolloin raajat irtoilivat, ja kustannusten säästämiseksi säästettiin myös esimerkiksi näyttävistä myyntipakkauksista. Ei mikään riemullinen aikakausi Barbielle siis. 1970-luvun lopulla nuken suuntaa alettiin kuitenkin kääntää uuteen nousuun.

1980-luvun uusi suosio

1980-luvulla Barbiesta alkoi tulla uudelleen uraohjus ja kaikkivoipa nainen, joka muun muassa esiintyi muusikkona ja astronauttina. Toisinaan Barbie retkeili, rullaluisteli tai toimi lääkärinä. Vuoden 1985 Yötä päivää -Barbie oli bisnesjohtaja, jonka mukana tuli muun muassa asiakirjasalkku ja taskulaskin. Tällainen 1980-luvun Barbie viestitti olevansa vahva nainen, joka oli paitsi kaunis ja tyylikäs, myös fiksu ja itsenäinen.

80-luvun uutuutta olivat myös afroamerikkalaiset ja latinalaisamerikkalaiset barbit. Vuodesta 1980 alkaen Barbien imago ei siis välttämättä ollut yksinomaan valkoinen. Onhan tärkeää, että kaikki lapset pystyivät löytämään leikkikaluistaan itseään muistuttavia versioita. 1980-luvulla markkinoille tulivat myös Ensimmäinen Barbieni -nuket, joilla oli sileämpi iho, mikä helpotti vaatteiden pukemista.

Kuva: Barbie-kuvastot vuosilta 1984 ja 1989.

Yllä olevat kuvat 1980-luvun Barbeista - ja ennen muuta lelun kuvastoista - kuvaavat nopeaa muutosta Barbie-maailmassa kasarilla. Vielä vuonna 1984 kuvastokin on aika pelkistetty, eikä erilaisia nukkeja ja asuja vielä ole ihan mahdottoman paljoa. Vuonna 1989 ollaan kuitenkin jo selkeämmin uudessa ajassa. Jo pelkästään kuvaston kuvat Barbiesta ja Kenistä ovat näyttävämpiä, kun nukkea ei enää kuvata vain yksiväristä taustaa vasten. Lisäksi kuvasto on kasvanut sivumäärältään. Vietetään toki Barbien 30-vuotisjuhlaakin, mikä saattaa myös selittää kuvaston moninaisuutta.

Kuva: Barbie-mainos Barbie-lehdessä, 1989.

Vuonna 1988 Mattel lanseerasi Happy Holidays -sarjan, jossa ilmestyi joka vuosi yksi uusi, tyylikäs ja näyttävä Barbie. Yllä oleva puna-asuinen Barbie on juuri tämä vuoden 1988 Happy Holidays -nukke, vaikka kyseinen mainos siitä onkn suomalaisesta Barbie-lehdestä vuodelta 1989. Nämä nuket oli suunnattu erityisesti keräilijöille, minkä vuoksi ne olivat hieman kalliimpia kuin niin sanotut tavalliset barbiet. Happy Holidays -nukkeja julkaistiin ainakin vuoteen 1998 saakka.

Nyt spedenspelataan!

1990-luvulla televisiossa nähtiin monia kotimaisia viihdeohjelmia. Kymppitonni ja Napakymppi jatkoivat edelliseltä vuosikymmeneltä, kun taas Onnenpyörä ja Gladiaattorit alkoivat pyöriä keväällä 1993. (Vuoden 1993 merkityksestä suomalaiselle televisiolle voisinkin joskus kirjoittaa vähän pidemmin, se ei nimittäin ollut ihan mikä tahansa vuosi!) Suuri osa viihdeohjelmista nähtiin Kolmoskanavalla ja sen seuraajalla, oman kanavapaikan saaneella MTV3:lla. Ylellä oli toisaalta omat viihdyttäjänsä myös, kuten vaikkapa Talonpojan ralli, Tuttu juttu show, Thilia thalia ja monenlaiset laulu- ja tanssiohjelmat, kuten Tammerkosken sillalla ja Kesäillan valssi.

Yksi vauhdikkaimmisa kisailuista, ainakin Gladiaattorien jälkeen, oli Speden Spelit. Ohjelma oli alkanut Kolmoskanavalla jo vuonna 1988, ja se jatkui läpi ysärin. Speden Spelien ydin oli Pertti "Spede" Pasanen, joka kilpailutti osallistujia monenlaisissa jännissä lajeissa. Speden rinnalla ja ohella ohjelmassa nähtiin useampi nainen, kuten Annika Metsäketo ja Saija Hakola. Ohjelmassa oli mukana rahapelejä, joihin katsojat osallistuivat.

 

Ylläolevalla videolla Kummelit vierailevat Speden Speleissä. Varsin ysäriä.

Ohjelma oli alkanut jo vuonna 1988, kuten mainittua, mutta tunnetuimman muotonsa ohjelma sai vasta vuonna 1992. Tuolloin nimeksi vakiintui Speden Spelit (aiemmin nimillä Spede Special, Spedestroika, Speden sallitut leikit) ja Veikkaus tuli mukaan ohjelmaformaattiin. Ohjelman jaksot olivat mainoskatkoineen tunnin mittaisia. Spelailuja seurattiin suurimman osan 1990-lukua Maikkarilla torstaisin iltakahdeksasta ykdeksään, minkä jälkeen 1999-2001 kahtena puolen tunnin jaksona keskiviikkona ja torstaina klo 18.00.

Ohjelman vieraat olivat suurimmaksi osaksi paikalla nimensä, tittelinsä ja tunnettuutensa vuoksi, mutta kaikkia osaanottajia ei voi sanoa ihan julkkiksiksikaan. Speden spelit oli kuitenkin mielestäni mukana vauhdittamassa kehitystä, jossa julkkiksia nähtiin yhä enemmän televisiossa, myös poliitikkoja!

"Silmät kiinni nyt! Jalasta kiinni nyt!"

Ohjelmassa oli mukana monta ikimuistoista lajia. Muistatko, miten pingispalloa yritettiin pitää ilmassa hiustenkuivaajalla? Nopeustesti, jossa naputettiin neljää nappia sen mukaan, mihin syttyi milloinkin valo, on legendaarinen. Välillä pujoteltiin kuminauhan läpi ja hypittiin parin kanssa hyppynarulla. Usein potkittiin jalkaan kuminauhalla sidotulla jalkapallolla keiloja. 

Itse muistan elävästi myös ohjelman kaikenlaiset rahapelit ja muut arvonnat. Esimerkiksi ne muoviset häkkyrät, joissa pyöriteltiin neljää eriväristä palloa (joilla sitten arvottiin kilpailijoille "spelinumerot"), olivat jonkin kiinnostavia! Muistan tietysti myös jaksojen loppupuolelta osion, jossa joku katsoja pääsi studioon kilpailemaan rahapalkinnosta. Ai että sitä Speden kättä, joka hämmensi pelikorttia ennen sen näyttämistä pelaajalle ja katsojille!

Nykyään julkkiksekset, niin viihdejulkkikset kuin monet poliitikotkin, laittavat itseään likoon jos jonkinlaisissa viihdeohjelmissa. Vielä 1990-luvulla Speden Spelit oli kuitenkin tällä kentällä yksi harvoista. Yksi syy lienee yleinen viihteellistyminen ja tosi-tv:n nousu, mutta myös yleisempi tv-tarjonnan kasvu saattaa olla taustalla.

Spede itse menehtyi vuonna 2001, minkä jälkeen Saija Hakola veti ohjelmaa vuoteen 2002.

PS. Jäitkö miettimään tarkemmin Speden Speleissä käytettyä nopeustestiä, jota yllä käyttää Gladiaattoreistakin tuttu Mohikaani? Onneksi asia vaivasi jo 90-luvulla, ja joku lukija lähestyi Helsingin Sanomien Kysy Kirsiltä -palstalla Kirstiä aihetta koskevalla kysymyksellä.

Onko Speden Spelit -ohjelmassa käytettävä nopeustestikone nopeampi kuin samanlaiset koneet esimerkiksi Helsingin Rautatieasemalla ja Linnanmäellä? Nimim. Aivojättiläinen , Helsinki 

- Jo vain on. Eihän telkkarissa ole varaa tärvätä kallista ohjelma-aikaa verkkaiseen tunnusteluun samalla tavalla kuin joutopelailussa rautatieasemilla. Speden Spelien masiina lähtee liikkeelle rivakasti. Valot vilkkuvat studiomasiinassa heti alussa samaan tahtiin kuin normaalipelissä noin viidenkymmenen pisteen jälkeen.

Peli nopeutuu alun jälkeen suurin piirtein samalla tavalla kuin yleisöpelitkin.

Speden Speleissä käytettävät nopeustestikoneet ovat muuten suomalaista tekoa. Jos olet kovin innokas saamaan yhtä rivakan masiinan kuin Speden Speleissä tiettyyn pelipaikkaan, niin asian pitäisi olla järjestettävissä. Soita koneita valmistavaan Coinline Oy:hyn esimerkiksi koneen suunnittelijalle herra Korhoselle ja kerro toiveesi. Puhelinnumero on 7731611.

(Helsingin Sanomat 24.9.1995)

Lamaa vastaan salmiakkikossun voimalla

Vuonna 1993 Alkojen valikoimaan oli Salmiakkikossu, salmari. Juoman on sanonut kehittäneensä alunperin tuolloin ruotsinlaivoilla työskennellyt Jari Sillanpää. Tv-uutisetkin huomasivat vain viikkoja myöhemmin, että kyseessä oli todellinen herkkupommi. Salmiakkikossua myytiin parin kuukauden aikana määrä, jonka oli oletettu olevan sen koko vuoden menekki. Monissa Alkoissa juoduttiin myymään eioota, kun varastot oli ostettu tyhjiksi, eikä tuottajakaan oikein pysynyt suosion perässä.

Salmiakkikossun suosiota selitettiin osittain sen hinnalla. Pullo maksoi 56 markkaa, sillä makeana juomana se rinnastui likööreihin, ei kirkkaaseen viinaan. Käytännössä salmaripullolla sai alkoholia edullisemmin kuin ostamalla pullon kirkasta Koskenkorvaa.

Monet olivat sitä mieltä, että juomasta tuli erityisesti lasten ja nuorten suosikki silloin, kun sitä alaikäisten käsiin päätyi. Tosin Ylen uutisjutussa Alkon myyjä kertoo aivan kaikenlaisten ihmisten ostavan salmiakkikossua. Monet tahot alkoivat kuitenkin huolestua: miten nuorison ja lasten käy? Salmiakkikossun vastaisessa taistelussa kunnostautui erityisesti silloinen kristillisdemokraattien poliitikko (nykyinen perussuomalainen), tuolloin alkoholiasioista vastannut ministeri Toimi Kankaanniemi. Ilta-Sanomien haastattelussa Kankaanniemi kertoi kuulleensa varmasta lähteestä, että ainakin yksi ihminen oli kuollut salmiakkikossuun (Ilta-Sanomat 10.3.1993). Julkisuudessa keskusteltiin salmarista paljon, ja Outokummussa uutisoitiin kahden lapsen sammuneen hankeen ja lähes kuolleen heidän juotuaan salmiakkikossua.

Voikin siis sanoa, että salmiakkikossun menekki aiheutti yleisen paniikin, jota iltapäivät lehdet tietysti lietsoivat. Vuorotellen kysyttiin, onko joku juomaan kuollut ja miten juoma vaikuttaa nuorison juomiseen. Helsingin sanomien mielipidekirjoituksessa lääkäri muistutti, että salmiakki(kossu) myös nostaa vaarallisesti verenpainetta, joten tuotteen kanssa on oltava järki kädessä. (HS 14.3.1993) Myrkytyskeskukselta kyseltiin, onko talven aikana ollut tavallista enempää nuorten alkoholimyrkytyksiä (ei ollut).

 Maaliskuussa 1993 salmiakkikossun lopulta vedettiin pois myynnistä, pitkälti vedoten juuri siihen, että siitä oli tullut nuorison suosikki. "Viimeiset pullot myytiin 9. maaliskuuta klo 11.59. Minuuttia myöhemmin Salmiakki Koskenkorva oli matkalla hyllyjen valoista varastojen kätköihin", kirjoitettiin Ilta-Sanomissa pari vuotta myöhemmin. Toisaalta kyseessä oli Alkon lippulaivatuote keskellä pahinta lamaa, joten heille kyse oli taloudellisesta tappiosta.

Kaikki eivät tietenkään olleet aivan niin huolissaan ja moraalipaniikissa mustan juoman nostattamasta kohusta. Mielipidekirjoituksissa painotettiin, ettei salmari ollut sen vaarallisempaa kuin muukaan viina, ja salmiakkikossun myynnin lopettamista pidettiin poliittisena keppihevosena, jonka avulla saatiin omaa nimeä ja aatetta mediassa esille.

Salmiakkikossu tuli kauppoihin uudelleen kahden vuoden tauon jälkeen 1995, tarkalleen ensimmäinen maaliskuuta. Väliaikana sitä sai vain ravintoloista. Vuonna 1995 uudelleen kauppoihin tulleessa salmarissa ei enää ollut hintaetua Koskenkorvaan nähden, ja se oli aiempaa laimeampaa. Ensimmäisenä päivänä ei ollut ostoryntäystäkään. Ilta-Sanomissa kirjoitettiin 2.2.1995:

- Kuluneet kaksi vuotta ovat muuttaneet niin paljon alkoholipoliittista maailmaa, että katsoimme ajan olevan kypsän siihen, ettei salmiakkikoskenkorvalikööriä enää pidetä kovin pahana tuotteena, myyntijohtaja Seppo Ovaska Alkon tytäryhtiöstä Primalcosta kertoo.
- Olimme silloin kaukaa viisaita kun päätimme, ettei myynnistä poistettua likööriä hävitetä eli tislata takaisin etanoliksi. Kaikki silloin myymättä jääneet 520000 pulloa ovat olleet hyvin varastoituneina. Laadussa ei ole huomauttamista sillä maku ei ole ainakaan huonommaksi mennyt, Ovaska kehuu.

Ilta-Sanomissa julkaistiin 10.3.1993, kun poisvetoilmoitus oli tullut, gallup. Siinä tunnetuilta poliitikoilta ja muistakin kyseltiin, mitä mieltä he olivat päätöksestä vetää Salmiakkikoskenkorva pois myynnistä. Tässä parhaat pari kommenttia:

Kansanedustaja Matti Vanhanen (kesk): - Kyllä hyväksyn. Minusta Alko saisi vetää alkoholituotteita enemmänkin pois markkinoilta. Olen raittiusmies ja katson, että Suomessa alkoholinkulutus on muutenkin liian suurta. Tämä on periaatteellinen kantani.

Taiteilija Matti Nykänen: - Olen aivan samaa mieltä Alkon kanssa. Olen itse kokenut, että siitä aineesta menee pää ja jalat. Sitä ei kannata kellekään tarjota - sitä on niin helppo ottaa. Se on aivan vihoviimeinen lääke. Tämä on minun suora kantani.