Tässä poimintoja Anttilan vuoden 1993 joulukuvastosta. Postimyynti voi hyvin, ja tavaraa oli saatavissa laidasta laitaan: pelikoneita, kuntoiluvälineitä, vaatteita, kynttilöitä, suklaata ja niin edelleen.
Näissä 90-luvun joulukoristeissa ja kankaissa on hauskaa se, että ne näyttävät nyt 24 vuotta myöhemmin todella vanhanaikaisilla, mutta luultavasti aika monen kotona koristaudutaan näillä edelleen. Siltä puolen katsoen nämä eivät ole ollenkaan vanhanaikaisia, vaan vahvasti tätä päivää.
Alla oleviin peltipurkkeihin törmää nykyään aika usein kirpputoreilla. Söpöjä mielestäni!
Sitten lähdemme katselemaan potentiaalisia lahjoja!
Trolli-peikot olivat 1990-luvun alkupuoliskolla todella suosittuja. Niinpä niitä näkyy myös ajan lelu- ja muissa kuvastoissa. Vaan moniko muistaa, että trollit yhdistivät voimansa myös Barbien kanssa?
Kuvan trollitalo näyttää hyvin tutulta, joskaan ei ihan niin tutulta että meillä kotona olisi ollut sellaista. Olenkin miettinyt, että sellainen saattoi olla esimerkiksi jollain päiväkerhokaverillani, jonka kanssa tuolloin aikojen alussa leikin.
Sitten pääsemme vauhtiin! Crash Dummies -sarjaan tarjolla monen monta autoa.
Ja ne pelikoneet! Nintendoa tänne! Onko mukana sinulle tuttuja pelejä? Nykysilmin hinnat näyttävät tosi kovilta, eikä kaikilla pelikonsolia ollutkaan. Etenkään vuonna 1993: työttömyys oli ennätyslukemissa ja lama siis pahimmillaan Suomessa.
Joulun tunnelmaan virittäydyttiin kotimaisten naisartistien, Arja Koriseva ja Anna Hanskin joululevyillä. (Jokuhan juuri kommentoi näistä yhteen edelliseen kirjoitukseen, ja sitten heti perään löysin tämän kuvan kuvastosta. Mikä sattuma!)
Näiden tunnelmien myötä rauhaisaa, iloista joulua kaikille!
Joululahjat alkoivat vakiintua keskitalven juhlan ja joulun osaksi 1800-luvulta alkaen, ja jo 1800-luvulla osattiin myös mainonta ja kaupallisuus.
Ensimmäinen Brion Suuri Lelukirja julkaistiin jouluksi 1988, tosin jo sitä ennen julkaistiin muita lelukirjoja. 1980-luvulla alettiin kuitenkin elää jo melkoisen yltäkylläisyyden keskellä, ja kehitys jatkui 1990-luvulla. Ja siitä edelleen ostettavan tavaran määrä on vain kasvanut.
Joulunalusaikana lelukuvastot olivat odotettua postia lapsiperheissä, ja ovat edelleen, otaksun. Erilaisia lelukuvastoja sai myös lelukaupoista sekä esimerkiksi isojen markettien leluosastoilta. Kuvastoja luettiin kannesta kanteen tarkasti ja monet kuvastojen aukeamat ovatkin syöpyneet elävästi mieleen. Kuvaston tarjonnan pohjalta laadittiin toivelistoja joulupukille.
1. Action man -lelut
Nyt ollaan syksyssä 1994, ja uusi Suuri lelukirja on juuri julkaistu. Mitä sieltä löytyy? No vaikka mitä! Pienille lapsille ovat klassiset Brio-hellat, Brion puiset junaradat, kävelyvaunut ynnä muut lelut, joita myydään edelleen. Puuhamatossa on kimaltavia, rapisevia ja muita erituntuisia kohtia. Mutta ehkä kiinnostavampia ovatkin nämä hieman vanhempien lasten lelut ja vempaimet. Tässä teille kuusi poimintaa kuvaston sivuilta!
2. Batman -figuurit
Monien lelukuvastojen lukemiseen kuului paitsi toivelistan tekeminen, myös erilaiset merkinnät kuvastoihin. Itse en merkinnyt mitään niinkään näihin lelukirjoihin, mutta Barbie-kuvastoihin merkitsin muun muassa ne Barbiet, jotka jollain ystävällä oli. Ne ovatkin siksi täynnä hassuja "Hannalla on tämä" -lauseita.
3. Transformers -lelut
Lelukuvastot kuitenkin laadittiin nimenomaan siihen tarkoitukseen, että niistä saattoi etsiä toiveet täyttäviä leluja. Monissa kuvastoissa oli mukana erillinen sivu, johon toiveet saattoi kirjoittaa ja leikata irti.
4. Littlest pet shop -lelut
Littlest pet shop -figuurit ovat nykyään todella suosittuja, ja satuin työpaikan kahvipöydässä vastikään kuulemaan, miten kalliita jotkin tietyt vanhimmat figuurit voivat olla. 2000-luvun alun istuva kissa on kuulemani mukaan kuumaa kamaa. No entäs nämä ysärin hahmot? Vai ovatko nämä jo ihan liian antiikkisia ja oikeastaan ihan eri maailmasta kuin nykypäivän Littlest pet shop -lelut?
5. My Little Ponyt, muut söpöt sekä klassinen Lundbyn nukkekoti
My Little Ponyt olivat vielä vuonna 1994 mielestäni "oikean näköisiä", verrattuna siis näihin nykyisiin poneihin. Tältä sivulta löytyvät myös muun muassa Puppy Surprise -lelut sekä hyvin perinteinen, mutta silti ikisuosittu Lundbyn nukkekoti sekä sen nukkeja ja kalusteita.
6. Petra-nukke
Barbiet olivat 90-luvun supersuosittuja muotileluja. Aidot Barbiet eivät tosin olleet mitään edullisia leluja. Halvimmillaan tavallisen Barbien saattoi saada 100 markalla, mutta hiemankin erikoisemmat nuket olivat usein hinnaltaan lähempänä 200 markkaa, eli pyöreästi arvioituna noin 40-45 euroa. Ja sitten olivat vielä tietysti kaikki oheistilpehöörit ja muut tarpeelliset: autot, talot ja niin edelleen. Niinpä muille barbien kaltaisille nukeille avautui tietysti markkinoita. Tässä esillä Petra-nukkeja, joissa hinnat liikkuvat hieman edullisemmassa haarukassa.
Jouluun kuuluu liuta perinteisiä joululauluja. Enkeli taivaan, Jouluyö, En etsi valtaa loistoa, Tip Tap, Porsaita äidin oomme kaikki ja niin edelleen. 1990-luvulla ja sen lähettyvillä julkaistiin myös iso määrä uutta joulumusiikkia, ja osa siitä on jäänyt elämään.
Joel Hallikainen tuli tutuksi ennen muuta Ylen Tuttu Juttu Show'n toisena juontajana Timo Koivusalon. Itse muistan hänet myös taikuri Telmusena! Ja Kuurankukka oli vuoden 1992 suurimpia hittejä. Mutta Hallikainen teki myös menestysekkään joululevyn vuonna 1996: Joulurauhaa. Sen nimikkokappale on haikeankaunis joululaulu, jonka moni ysäri-ihminen tuntee, ja joka soi edelleen.
Vesa-Matti Loirin joululevy Sydämeeni joulun teen julkaistiin jo 1988, mutta kyllä se on silti helppo liittää ysäriinkin. Levyltä löytyi tietysti nimikkokappale Sydämeeni joulun teen, joka on vakiinnuttanut asemansa yhtenä suomalaisten suosituimpana joulukappaleena. Levyllä versioitiin myös vanhoja klassikoita: Sylvian joululaulu, Varpunen jouluaamuna, Heinillä härkien kaukalon ja niin edelleen. Levystä otettiin uusintapainos uusilla kansilla vuonna 1998 (alla). Tähän uusintapainokseen saatiin mukaan myös viisi uutta levytystä.
Kansainvälisillä areenoilla tehtailtiin niin jouluisia covereita kuin myös uusia joululauluja. Yksi kenties eniten elämään jäänyt kappale lienee Mariah Careyn vuoden 1994 esitys All I want for Christmas is you. Kappale on globaalisti ollut todella suosittu - se on muun muassa (Wikipedian mukaan) Yhdysvaltain myydyin soittoääni!
Omia joululevyjään äänittivät 1990-luvulla muun muassa Hanson (Snowed in, 1997), NSync (Home for Christmas, 1998), Suomessa Laura Voutilainen ja Jari Sillanpää - ihan pari mainitakseni.
Vuonna 1996 televisiossa ensiesitettiin Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu -piirretty, ja sillä kuultiin J. Karjalaisen Joulupukin töissä.
Itse olen jouluihminen, ja joululaulut kuuluvat joulunalusaikaan. Joululaulusuosikkejanikin on monia. Toisaalta minua koskettavat vanhat, synkät joululaulut, kun taas toisenlaiset vanhat perinteiset joululaulut vievät ala-asteen joulujuhliin. Sellaisia olivat esimerkiksi Heinillä härkien kaukalon ja Enkeli taivaan. Toisinaan taas fiilikseen sopivat kaikkein parhaiten iloiset, ironiset tai rokkaavat joululaulut, ja John Lennonin ja Yoko Onon rauhansanoma Happy Xmas -kappaleessa vetoaa minuun. Pidän myös kaikista edellä esitellyistä joululauluista! Ehkä se kaikkein suurin joululaulurakkauteni on kuitenkin tällä hetkellä Oi jouluyö. Sitä on hankalaa kuunnella herkistymässä.
Iskelmä - mitä siitä tulee ensiksi mieleen? Sanahan tarkoittaa alunperin iskevää sävelvää, iskusävelmää - siis tarttuvaa biisiä. Iskelmäradiossa soi nykyään kai vähän kaikenlainen kevyt musiikki, Jenni Vartiaisesta alkaen. Itselleni sanana iskelmä tarkoittaa kuitenkin paljolti sellaista tanssimusiikkia, jota kaiketi tanssilavoilla tanssitaan jonkin vakiotanssin askelin. Se on jotain, mitä tekevät Anne Mattila, Matti ja Teppo sekä iso joukko entisiä tangokuninkaallisia. Ja se sellainen ei taida olla kovassa huudossa nuorten keskuudessa mitenkään laajemmin.
Siksi onkin kiinnostavaa, että iskelmämusiikki, tai iskelmällinen musiikki saattoi aivan hyvin kuitenkin olla lasten ja nuorten suosiossa vielä 1990-luvulla! Itse kuulemma lauleskelin 90-luvun alussa kovasti Katri Helenan Anna mulle tähtitaivas -iskelmää... Kai se sitten kolahti! Vanhojen ystäväkirjojen perusteella Anna Hanski oli kovassa huudossa päiväkodissani joskus vuoden 1993 tienoilla.
Alla on Katri Helenan tähtitaivastulkinta hyvin historialliselta hetkeltä (ainakin televisiohistorian näkökulmasta). Se on nimittäin osa Kanavanvaihtokarnevaalia, eli ohjelmaa uudenvuodenillalta ja -yöltä vuodenvaiheesta 1992-1993. Tuolloin MTV3 sai oman toimiluvan ja kolmonen alkoi näkyä omalla kanavallaan. Karnevaalissa esiintyi tähtiartisteja ja uusi pöllölogo julkistettiin.
Iskelmämusiikkia tekevät tähdet olivat nuortenkin suosikkeja paitsi oman näppituntumani perusteella niin myös siinä mielessä, että ne pärjäsivät hyvin Suosikin vuosittaisissa grad prix -äänestyksissä.
Tietysti iskelmämusiikin erottelu muusta popista kevyestä musiikista on mahdotonta. 1990-luvun miesartisteista esimerkiksi Samuli Edelmannin ja Aki Sirkesalon moni kappale kuulostaa aika iskelmältä, mutta toisaalta myös vaikkapa soulilta ja popilta.
Luultavasti iskelmällistä musiikkia digattiin myös silloin, jos vanhemmatkin sitä kuuntelivat, ja iskelmää kuuli vaikkapa isän nauhoittamista c-kaseteista automatkoilla. Sittemmin iskelmä ja pop (ja rock kai myös) ovat pikku hiljaa liudentuneet lähemmäs toisiaan. Iskelmää oli kenties myös toisenlainen viihdemusiikki: Meiju Suvas ja Kikka.
"Oi pure mua, se tee yö kylmä pakenee Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin Oi pure korvaan mua en elä ilman sua Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin."
Kiinnostavaa on sekin, että jotkut 90-luvun (ja monien muidenkin vuosikymmenten) iskelmäartisteiksi mielletyt laulajat ovat nykyään ihan avoimesti nuorten ja nuorten aikuisten suosikkeja, ja luultavasti muussakin kuin ironisessa mielessä. Paula Koivuniemi, Jari Sillanpää ja Kaija Koo vetävät halleja ja festarilavojen edustoja täyteen jostain ihan muusta kuin kuusikymppisestä tanssilavayleisöstä.
Nykyään televisio on täynnä erilaisia seuranhakuohjelmia: Maajussille morsian, Ensitreffit alttarilla muun muassa. Televisiossa on oltu myös treffeillä pimeässä, alasti rannalla, etsitty sinkkuäidille sulhasta ja niin edelleen.
Mutta osattiin sitä ysärilläkin! Deittiohjelmien valikoima ei kuitenkaan ollut ihan niin kattava kuin 2000-luvulla. Vanha kunnon Napakymppi oli genren ykkönen, mutta muutamaa muutakin konseptia päästiin todistamaan.
Napakymppi
Maikkarin Napakymppi alkoi vuonna 1985 ja jatkui aina 2000-luvun alkupuolelle saakka. Lähes koko ohjelman ajan sen vakiokasvoina toimivat juontaja Kari Salmelainen sekä pianisti Kaitsu, eli Kaj Wessman.
1980-luvulla ohjelma oli niin suosittu, että jopa puolet suomalaisista parhaimmillaan katsoi sitä - mitä tietysti selittää se, että Suomessa näkyi kaksi televisiokanavaa.
Ohjelmassa herra tai neiti X esitti keksimiään kysymyksiä kolmelle vastakkaista sukupuolta olevalle seuranhakijalle, A:lle, B:lle ja C:lle. Idea oli siinä, etteivät osapuolet saaneet nähdä toisiaan, vaan herra tai neiti X valitsi kolmesta kandidaatista itselleen seuraa vastauksien perusteella. Valitun kumppaniehdokkaan kanssa sitten lähdettiin matkalle. A:lle, B:lle ja C:lle oli arvottu matkakohde, ja jakson jännittävin hetki olikin usein se, kun parin matkakohde selvisi. Matkakohteista yksi oli kotimaan kohde (tyyliin Jämsä tai Padasjoki), yksi kohde läheltä Euroopasta ja kolmas, se "paras" sitten vähän kauempaa etelän lämmöstä.
Vuosien aikana ohjelmassa kilpaili yli 7000 ihmistä. Ohjelman yleisössä oli useimmiten jokin vanhempien ihmisten ryhmä, esimerkiksi Marttoja tai muita senioreita, jotka toivat pieniä lahjoja Karille ja Kaitsulle. Kari vitsaili niin yleisön ja kilpailijoiden kanssa kuin myös viisasteli hiljaiselle Kaitsulle.
Videotreffit
Videotreffit oli Yleisradion TV2:n treffailuohjelma, jonka pohjalla oli teknologinen kehitys: mukana oli videoita ja kännyköitä!
Videotreffejä kuvattiin vuosina 1999-2002. Ohjelmassa "nuoria sinkkuja esiteltiin paitsi toisilleen, myös koko Suomen kansalle", kuten juontaja Jarmo Luttinen totesi heti ensimmäisen jakson aluksi. Luttinen juonsi ohjelmaa aluksi yhdessä laulaja Marita Taavitsaisen kanssa. Myöhemmin Taavitsainen sai parikseen Heikki Helan. Syksyllä 2001 puikkoihin tuli mm. Jyrkistä katsojille tuttu Thea Khalifa, ja kännykät olivat vaihtuneet Internethuumaan, kun mukaan ohjelmaan tuli livechat.
Ohjelmassa sinkut näkivät kahden muun sinkun esittelyvideot, joiden perusteella he saivat valita kummasta olivat kiinnostuneempia. Toisin kuin vaikkapa Napakympissä, valinnan ulkopuolelle jäänyt "kolmas tyyppi" ei kuitenkaan jäänyt nuolemaan näppejään, vaan hän sai kännykän, johon sitten kiinnostuneet sarjan katsojat saivat soittaa. Aika hauska idea oikeastaan!
Entä muistatko myös Maikkarin Amorin kaaret? Ohjelmaa juonsi Tiina Klemettilä. "Amorin kaaret nuo nähdä sain, Amorin kaari on rinnassain", lauloi Susanna Heikki ohjelman samanimisessä tunnuskappaleessa. Sen voit kuunnella täällä.
Amorin kaaret alkoi Maikkarilla syyskuussa 1997, ja ohjelman ennakkomainos on tuossa ylläolevalla videolla, videon lopussa. Amorin kaaret perustui ulkomaiseen formaattiin (1990-luku aloittikin formaattibisneksen buumin!), ja sitä seurattiin MTV3:lla perjantaisin kello 20-21. Jaksoissa esiintyi tunnettuja kotimaisia iskelmäartisteja, kuten Laura Voutilainen, Petri Laaksonen ja Paula Koivuniemi - ja popimpaakin oli toisinaan, kuten alla oleva video Nylon Beatin esiintymisestä ohjelmassa.
Ohjelmasta löytyy aika vähän tietoa, mutta ohjelman idea oli, että ihminen saattoi sen kautta ottaa yhteyttä esimerkiksi kaukorakkauteensa tai kauan sitten menetettyyn ensirakkauteen. Käytännössä kyse oli siis julkisesta aloitteen tekemisestä. Voi sanoa, että tässä ohjelmassa ihmiset todella laittoivat itsensä likoon!
Beverly Hills 90210 (1990-2000) oli ysärillä olennainen osa nuorisokulttuuria etenkin Jenkeissä,
mutta näkyi sarjan suosio Suomessakin. Erityisesti 1990-luvun
alkupuolella sarjan tähdet poseerasivat jatkuvasti Suosikin kannessa, ja
lehdessä oli usein juttuja sen näyttelijöistä - sekä tietysti julisteita
keskiaukeamalla.
Sarja tuli nopeasti Kolmoskanavalle/MTV3:lle osaksi sunnuntai-iltapäivien televisioputkea, johon oli koottu nuortensarjoja. Beverly Hillsin kyljessä katsottiin muun muassa Frendejä ja Jyrkin listaohjelmaa Jyrki Countdown. Myöhemmin paikalla esitettiin muun muassa Roswellia.
Aiempi kirjoitukseni tästä klassikkosarjasta löytyy täältä.
Kumpaa jengi diggaa: Beverly Hills, 90210 vai Melrose Place, kysyi SinäMinä vuonna 1993.
Melrose Place (1992-1999) -sarja oli alunperin Beverly Hills 90210:n pohjalta tehty spin-off. Sarjaa esitettiin MTV3:lla iltayhdeksän aikaan keskiviikkoisin. Ehkäpä jo lähetysaikakin tarkoitti sitä, ettei sarja ollut suunnattu ihan pienille lapsille tai kovin nuorille. Itse en itseasiassa koskaan oikeastaan katsonut Melrose Placea juuri kellonajan vuoksi. Olisin siitä tosin ollut kiinnostunut, sillä jotkut kaverini sarjaa seurasivat, mutta meillä kotona oltiin kai aika tarkkoja tv:n katselusta.
Dawsons Creek (1998-2003) ja Viiden juttu (1994-2000) olivat myös osa sunnuntai-iltapäiviä, mutta Neloskanavan puolella. Monille suomalaisnuorille kävi tosin niin, ettei sarjoja nähnyt ollenkaan: Nelonen aloitti lähetyksensä 1997, mutta kanava ei kuitenkaan näkynyt koko Suomessa heti.
Viiden juttua seurattiin Suomessa usean vuoden ajan, mutta jostain hämmentävästä syystä olen kuullut jonkun verran kommentteja, joissa sarjaa lytätään. Ja minulla on itsellänikin siitä aika lailla sama mielikuva. Katsoin Viiden juttua toisinaan, mutta samalla tuntuu, että jotenkin inhosin koko ohjelmaa. Mistähän sekin johtuu?
Erityisesti Beverly Hillsin ja Melrose Placen tunnarit ovat samankaltaisia ja niissä on vielä selviä kaikuja 1980-luvulta. Ja jotenkin en voi olla ajattelematta, että kyllä tuolloin osattiin vielä tehdä alkutunnareita! Tunnusmusiikit ovat mielestäni kuitenkin olennainen osa sarjoja: ne toistuvat joka jaksossa ja ne viestivät sarjan tunnelmasta ja siitä, mitä on tulossa. Tunnusmusiikit myös vievät takaisin niihin hetkiin, jolloin sarjaa katsottiin. Sarjan kohtaukset eivät välttämättä ole jättäneet pysyviä muistijälkiä, mutta tunnarit kyllä pysyvät muistissa.
Olen tehnyt Spotifyhin ysärimusiikkilistan (löytyy nimellä Ysärinostalgiaa - Ysärikirjan soittolista, löytyy myös blogin sivupalkista vasemmalta), ja sinne on koottu herkullisten, ihanien ja kamalien hittibiisien ohella myös tunnusmusiikkeja ajan tv-sarjoista. Jotenkin ne vain vievät suoraan menneen ajan arkeen! :)
Kun puhutaan Spice Girlsista ja Suomesta, puhutaan useimmiten toukokuusta 1998. Tuolloin Spaissarit esiintyivät Helsingissä ja hajosivat Gerin jättäessä yhtyeen. Harvemmin kuitenkaan muistellaan joulukuuta 1996, jolloin Spaissarit niin ikään vierailivat Suomessa! Ja kovin paljon vähemmän dramaattisesti.
Ylen TV1:n musiikkiohjelma Lista oli mukana Spice Girlsin vierailulla Rovaniemellä, ja tuota Listan juttua voi katsoa ohjelman 19. joulukuuta 1996 lähetetyssä jaksossa, joka on toistaiseksi katsottavissa Ylen Areenassa!
Spice Girlsien haastattelu alkaa jaksossa noin 21 minuutin kohdalla, ja haastattelun perään katsomaan myös 2 become 1 -musiikkivideo.
Itse pidän Spice Girlsien vuotena ennen muuta vasta seuraavaa vuotta, 1997. Wannabe ja muut ekan levyn sinkut sekä Spice-levy silti julkaistiin jo 1996 ja lento tähtitaivaalla oli alkanut. Hauskaa, että Spaissarit saatiin Suomeenkin jo 1996, vaikkei tuohon sisältynytkään keikkaa tai muuta.
Jutussa naiset kertovat muun muassa tavanneensa joulupukin, ja onpahan mukana myös "tytöt pystyy mihin vain" -asiaa.
