90-luvun kotini, osa 3

Lisää 90-luvun koteja! Tällä kertaa Tyttöjen tyyliin. Nämä kuvat ovat suurimmaksi osaksi Kotiliedestä vuodelta 1998 ja kyllä, voin tunnistaa sieltä niin paljon kaikkea ihanaa ja tuttua. Kirjoitin jo 90-luvun kotini osa ykkösessä oranssihtavan puumateriaalin ylivallasta, ja kappas keppana, sitähän piisaa. Eikä liene sattumaa, että näiden kuvien värimaailmasta tulee mieleen myös upea Isänmaan toivot -tv-sarja. Siellä kommuuniasuminen kun on väritetty juuri tällä samalla väripaletilla ja miksei olisi.

Nämä kaikki neljä kuvaa: Kotiliesi 17/1998.

Harva väriyhdistelmä oli 90-luvun lopulla muodikkaampi kuin sähkonsinisen ja oranssin (yleisimmin ehkä murretun oranssin, mutta toisaalta en usko, että kukaan katsoisi kieroon kirkasta oranssiakaan) yhdistelmä. Vastaväreinähän ne tuovat esiin toistensa parhaimmat puolet. Siksi ei lienekään sattumaa, että tässäkin jutussa toisen tytön huoneessa on sininen päiväpeitto ja oranssit tyynyt, jotka mukavasti ryydittävät keltaisia seiniä. Toinen tytteli on tyytynyt vain pieniin sinisiin ja oransseihin elementteihin.

Mielestäni nämä huoneet ovat ysäriä parhaimmillaan ja jotain tuonhenkistä sisustusta (tai "sisustusta") oli osassakin huoneessani. Huomiota voi muuten kiinnittää myös ajan ihaniin teknisiin ilmiöihin. Kuten tuolilla olevaan tiilen kokoluokkaa olevaan matkapuhelimeen, pöydällä ja sängyllä oleviin korvalappustereoihin ja kaukosäätimeen ja tietysti televisioon. 

Toisinaan kaiken valtaava oranssi yhdistyi myös turkoosiin vihreään, kuten Isänmaan toivoissa erityisesti:

Kuvat sarjasta Isänmaan toivot, 1998.

Ja vielä lopuksi jotain übermuodikasta! 1990-luvun lopulla kotikin saattoi jo saada säväyksen, joka näyttää mielestäni vähän klubimaisilta tai teknomaisilta (anteeksi, kun en osaa kuvata kuin näin kökösti mitä tarkoitan). Suomessakin alkoi joskus 90-luvun lopulla saada kaiken maailman älyttömiä sisustusesineitä, joista joillain saattoi olla jotain käyttöarvoakin.

Kuva on täältä.

Puhallettavat huonekalut. Ja ollakseni tarkka, niin oikeastaan erityisesti yksi huonekalu, eli tuoli. Ihanasti uimapatjoista tuttua visuaalista elämystä ja tuntumaa. Erityisen suosittuja taisivat olla myös puhallettavat koristetyynyt (tuskin niillä kukaan nukkui, mutta voinhan mä väärässäkin olla), joista parhaimmissa oli sisällä esimerkiksi höyheniä. Ja siis tietysti maailmaan mahtui myös puhallettavia ilmatäytteisiä sohvia ja raheja, mutta on ymmärrettävää, että edes 90-luvulla puhallettavat pöydät tai kirjahyllyt eivät tehneet läpimurtoaan. Daysta ja muista sen sortin kaupoista sai varmasti myös näitä:

Kuva: Kotiliesi, 17/1998.

Eli jos kuvasti ei ihan saa selvää, niin sehän on siis tietysti karvainen valokuvakehys. Mielestäni ehdottomasti samaa sarjaa puhallettavan tuolin kanssa.

Ja muoviset gerberat. Ah!

PS. Tajusin vasta nyt, että pikkukuvien puhellatteva tuoli ja karvainen kehys ovat nimenoaan sähkönsininen ja oranssi...